keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Tammikuun ruokahaaste 2009



Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää...

Tammikuussa alkoivat ennen vanhaan härkäviikot: tehtiin kovasti töitä ja nautittiin niitä vähäisiä ruokia joita Suomen talvessa oli tarjolla. Nykyisin tammikuun arkisuutta voivat olla vaikkapa rahapussia tai kaloreita keventävät ruokavalinnat, joille vuoden alku uudenvuodenlupauksineen on otollista aikaa. Tammikuun ruokahaaste sopii niin muinaismenoon kuin tähänkin päivään: se on nimittäin puuro.

Anna mielikuvituksesi lentää pikakaurapuuron tuolle puolen ja kerro muillekin, mitä arkihuttu voikaan olla. Ota avuksi syksyn säilötyt marjat tai isoäidin perintöjälkkärimaljat, kerro kuinka syntyy keveä tuorepuuro, tuhti proteiinieväs, hidas uuniherkku, unelias iltavelli tai jotain siltä väliltä. Puuro voi olla aamu-, ilta- tai välipala, pää- tai jälkiruoka, vanhahtava tai futuristinen - sinä päätät.

Osallistuminen
Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.Haasteruoka tulee postata 1.-23.1.2009 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ilmoittautuminen päättyy 23.1.2009 klo 23.59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossamme. Tammikuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys
Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.1.2009, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 30.1.2009. Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee voittajan haasteen järjestäjä. Voittaja julkistetaan 31.1.2009.

Helmikuun 2009 ruokahaasteen järjestä(v)ä(t) tammikuun ruokahaasteen voittaja(t). Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen/heidän päätettävissään.

Vielä joulutunnelmaa!

Joulu kestää perheessämme päiväkaupalla, sillä jouluruokaa on niin riittoisasti että tähteitä ja pakastimeen laitettuja kakkoslaatikoita syödään uuteenvuoteen asti. Tässä näillä main sitä alkaakin olla valmis palaamaan arkiseen ruokavalioon vallan ilomielin, niin ihania kuin kaikki jouluherkut ovatkin. Kuuntelematta jouluähkyvatsani vaikerointia postaan kuitenkin muutaman ruokahetken tältä joululta, päiväytyvätpähän ainakin tämän vuoden puolelle ;).























Kuvassa yllä on herajuomaa, josta mainitsinkin vuosi sitten kotijuustopostauksen yhteydessä. Teimme tänäkin vuonna juustonvalmistuksessa yli jääneestä herasta hedelmänektarin kanssa janojuomaa suhteella 1:1 - maistuvaa! Perinteeksi on muodostunut myös veljeni valmistama jouluaaton maki-sushi. Se sopii hyvin mukaan omana hetkenään: makirullat nautittiin ruoanlaittoruoaksi iltapäivällä, ennen illallisen viimeistelyvalmisteluja. Ahtaassa keittiössä on paljon mukavampaa puuhailla, kun huutava nälkä ei kiristä hermoja. Sushin valmistukseen vinkkejä kannattaa kurkkia vaikkapa Monkeyfoodista.























Joulukakkuna oli tänä vuonna riemastuttava kummajainen. Kahvikakut eivät nimittäin keskimäärin ole meillä kovin kovaa huutoa. Olin kuitenkin ennen joulua maistanut tätä Makuja-sivuillakin julkaistua taatelikakkua, joka oli mahtavan maukasta, mehevää eikä yhtään liian makeaa, joten uskalsin ottaa reseptin kokeiluun. Pienikin viipale riittää herkutteluun, joten kakkua riitti moneksi päiväksi vaikka puolitin alkuperäisen ohjeen ainemäärät. Tästä tuli kyllä välittömästi lempikahvikakkureseptini!























Taatelikakku (noin 1 l vetoinen kakkuvuoka)

150g kuivattuja taateleita

1 dl vettä
100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmunaa

1/2 dl kahvia
2
dl vehnäjauhoja
1
rkl kaakaojauhetta
1/2 tl jauhettua neilikkaa

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl ruokasoodaa
1 dl hasselpähkinöitä

*Keitä taateleita vedessä kunnes ne ovat aivan pehmeitä, soseuta. Sulata voi taateliseokseen. Lisää sokeri, kananmunat ja kahvi, sekoita. Sekoita vehnäjauhoihin kaakaojauhe, mausteet, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita kuiva-aineseos taikinaan. Lisää lopuksi hasselpähkinät.

*Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 35-50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä viisi minuuttia ennen kumoamista.

*Kääri kakku folioon ja säilytä muovipussissa. Kakku säilyy hyvin useita päiviä.

tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Ota joulukarkki!

Joulumakeiset tervehtivät tänä vuonna useampaakin kaveria, naapuria ja sukulaista. Jos ette kerro kellekään, voin paljastaa, että niiden tekeminen oli melkoisen helppoa.

Kuvien saavuttamattomissa piilottelivat suklaakonvehdit, joita tein Christinan inspiroimana ja jääpalamuottien avulla. Sulatetun valkosuklaan väliin pääsi kuivattuja karpaloita, sulatetun maito- ja tumman suklaan sekoituksen keskelle piparinpaloja. Riisisuklaat taas syntyivät vanhojen mielikuvien perusteella ilman ohjetta ja mittoja: ne pitävät sisällään siis sulatettua tummaa suklaata, johon on sekoitettu tomusokeria ja riisimuroja.




















Kinuskikarkit ovat minulta aiemmin epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, kunnes tänä vuonna sisuunnuin ja päätin keitellä kinuskia niin kauan, että kylmään veteen tiputettu tippa todella kovettuu eikä jää venyväksi, sulaksi massaksi. Päätin myös laittaa seokseen reilusti sokeria tasasuhteen sijaan. Ja tadaa: 2 desilitrasta kermaa sekä 3 desilitrasta sokeria (1 fariinisokeria, 2 tavallista) syntyi reilun puolen tunnin poreilun jälkeen paperista irtoavaa, herkullista, joskin rakenteeltaan jauhoista toffeeta. Nam!





















Lämmintä ja mukavaa joulua kaikille! Syökää sopivasti suolaista ja makeaa ja laulakaa paljon joululauluja!

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

Savulohi-puolukkamousse

Todettakoon aivan alkajaisiksi, että savulohi-puolukkamousse on oikeastaan hyydyke, jotka nyt vain haluaa kätkeytyä mousse-nimen taakse. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, sillä kyseessä on harvinaisen kuohkea, täyteläinen ja pehmeä muoto lohelle. Puolukat tulivat kehiin joulukuun ruokahaasteen innostamana, siis tuomaan täyteläisen tasaiseen makumaailmaan raikkautta. Raikkautta happamissa marjoissa saattaa joidenkin makuun olla liikaakin, joten pakastepuolukoita voi esimerkiksi kiehauttaa pienessä määrässä sokerilientä ennen moussemassaan lisäämistä.
























Nimi- ja muotoseikat sikseen: tämä lohen, kerman ja vähän puolukankin yhdistelmä on tietysti ennen kaikkea luonteva vieras joulupöytään! Se sopii kaveriksi niin saaristolaisleivälle kuin keitetyille perunoillekin (joista jälkimmäiset muuten ovat salainen jouluherkkuni - syön jouluna keitettyjä perunoita ihan kaiken kanssa), miksei myös muille joulupöydän tarjottaville.

Puolukattoman perusmoussen ohje on alunperin sukulaistädiltäni Taimilta, jonka keittotaitoa suuresti ihailen. Kiitos Taimi tästäkin inspiraatiosta!
























Savulohi-puolukkamousse
(2-3 nälkäiselle tai alkupalapöytään useammalle)

300 g lämminsavulohta
ripaus valkopippuria
2 dl kuohukermaa
3 liivatelehteä
1/2 dl vahvaa kalalientä
puolukoita
(vettä+sokeria)
koristeluun tilliä ja puolukoita

*Aseta liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi.
*Poista lämminsavulohesta ruodot ja nahka. Jauha savulohi monitoimikoneessa mahdollisimman hienojakoiseksi, mausta ripauksella valkopippuria.
*Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita hienonnettu lohi varovasti, mutta tasaisesti kermavaahdon joukkoon.
*Kuumenna kalaliemi höyryäväksi ja liuota siihen lionneet liivatelehdet. Kaada hieman jäähtynyt liivateseos lohi-kermamassan joukkoon varovasti sekoittaen.
(*Kiehauta puolukat halutessasi sokeri-vesiseoksessa.)
*Vuoraa pieni vuoka kelmulla tai kastele se kylmällä vedellä. Levitä vuokaan ensin puolet lohi-kermaseoksesta, sitten väljä kerros puolukoita ja lopulta loput seoksesta. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
*Kumoa mousse-hyydyke seuraavana päivänä varovaisesti tarjoilulautaselle ja koristele tillitupsuilla sekä puolukoilla jouluisaksi.
*Voit valmistaa moussen myös ilman puolukoita, esimerkiksi kylmäsavulohiruusukkeilla koristellen.

Unelias ulkoruokinnan ihmeellisessä maailmassa

Viime päivien blogihiljaisuus selittynee täysipainoisella pikkujoulukaudella: olen käynyt viikon sisällä ennätykselliset kuusi kertaa ulkona syömässä! Okei, olen kyllä aina tykännyt ravintolakokeiluista, mutta tähän lukuun havahtuminen oli jo melkoisen hämmentävää! Opiskelijoille ravintolat jäävät muuten ehkä hieman vieraammiksi, mutta näin pikkujouluaikana kiitoksen vaikkapa aktiivisuudesta opiskelijajärjestössä saattaa hyvinkin saada aterian tai parin muodossa. Ja sehän kelpaa!

Tässä siis vinkkejä Helsinkiin:

Nepalilainen on suurta lemppariani, mutta Fredrikinkadun Buddha oli minulle viime perjantaihin asti uusi tuttavuus. Ruoka oli oikein maistuvaa, sopivan mausteista mutta kuitenkin tasapainoista, eikä mitenkään hurjan hintaista. Ennen kaikkea paikka sai plussaa tunnelmallisuudesta - sopi oikein hyvin illanvieton aloitukseen!

Mayakin oli ollut pitkään kokeilulistalla, ja nyt tarjoutui viimein mahdollisuus tutustua sen tarjontaan. Odotukseni paikasta olivat ehkä turhankin korkealla, koska hidas palvelu ja savulohena listalla mainostettu loimulohipala toivat pienen pettymyksen, mutta ainakin alkupaloina nautittuja, tapaksen tyyppisiä pikkupaloja suosittelen! Jälkkärikaakaokin oli oikein hyvää. Mayaan voisikin mennä joskus toiste ainakin drinkille ja naposteltaville.

New Bamboo Center ja Kaisaniemen metroaseman uutuus-thaikkubuffet Happiness ruokkivat vuoropäivinä nälkäisen kyläilijän Lapista - eikä tälle houstaajalle tullut mieleenkään kieltäytyä ;). Bamboo on takuuvarma paikka, jos tulista ja tofuisaa tekee mieli - suosittelen monien muiden lähteiden tapaan malesialaista tofucurrya, joka on tullut koettua niillä opintotuen viimeisilläkin rippeillä useampaan kertaan. Kaisaniemen buffa yllätti todella positiivisesti, sillä valikoimaa tuntui olevan todella paljon, maut toimivat ja hinta (7,90e) ei tarjontaan nähden päätä huimannut.

Graniittilinna oli oikeastaan viikon varsinainen ravintolakohokohta, tai ainakin sellaiseksi ajateltu. Jälleen huimat odotukset tosin sattuivat omaan nilkaan: ennalta tilattu menu kuulosti niin upealta, että annokset yllättivät "tavallisuudellaan". Esimerkiksi ankka-annos röstiperuna- ja porkkanalisäkkeineen ja runsaine punaviinikastikkeineen (jotka siis menussa oli muotoiltu verbaalisesti eri tavoin :D) oli kuin hieno kotoinen pyhäruoka. Parina aiempana vuonna vastaava, aina eri ravintoloihin tehty visiitti on ollut elämys kaikille aisteille ja varsinainen oppimisretki - Graniittilinna oli hyvä, muttei kohonnut ihan sfääreihin. Sen verran hyvä maku kuitenkin jäi, että esimerkiksi bliniviikoilla tekisi mieli mennä uudestaan!

Jos ystävien kanssa haluaa yksille, ja osalla porukasta on nälkä, on Memphis mielestäni tosi hyvä valinta. Jokaiselle löytynee tapas-salaatti-burger-sandwich-pihvi- tyyppiseltä listalta sopivaa apetta napaan, tai sitten voi valita vain sen oluttuopin. Vuosi sitten saman porukan seurassa söin burgerin, joka oli oikein mukiinmenevä, eilinen katkarapu-caesarkin toimi hyvin iltanälkään.

torstaina, joulukuuta 11, 2008

Piparkakut - maku kuin paistetulla piparkakkutaikinalla!

Jo parissa yhteydessä sivutut piparkakut saavat viimein oman postauksensa. Tai siis piparkakkutaikina saa. Se kun oli oikeastaan tämän operaation pääosassa, ensinnäkin siksi etten ollut ennen tehnyt piparkakkutaikinaa ihan alusta loppuun itse ja toiseksi siksi, että taikinaa tuli myös todennäköisesti syötyä enemmän kuin itse pipareita...























Pipariohjeita vertaillessani huomasin, että ainemäärät saattoivat eri reseptien kesken vaihdella paljonkin. Niinpä turvauduin tuttuun ja taattuun Keittiön kautta- opaskirjaan, jonka ohjeella syntyikin hyvä taikina! Taikinaa oli helppo käsitellä ja maku oli hyvä myös valmiissa pipareissa. (Eräs pikkujouluvieras jopa vertasi näitä äitinsä leipomiin, wau!) Paistetut piparit eivät olleet rutikuivia koppuroita vaan juuri sopivan pehmeitä, mutta kuitenkin sen verran vankkatekoisia, että talokin pysyisi pystyssä. Tai auto tai jokilaiva tai dinopuisto - rakentelu on ihan oma lajinsa ;).


















Ennen kaikkea piparitaikinan leipominen oli yllättävän helppoa! Yhtenä päivänä ainesten sekoitus - seuraavana leipominen pipareiksi. Luulin jostain syystä paljon hankalammaksi. Kaapistani löytyi valmista piparkakkumaustetta (kaneli, inkivääri, neilikka, kardemumma), jonka käyttö tietysti vielä helpotti hommaa, mutta mausteita itse sekoitellessakin aikaa menee vain muutaman mittalusikallisen verran enemmän.























Piparkakut

2 dl tummaa siirappia
2 1/2 dl sokeria
3 1/2 tl piparkakkumaustetta ja 1 tl kanelia
(tai 3 tl kanelia, 1 1/2 tl inkivääriä, 1 tl neilikkaa, kuten alkuperäisessä ohjeessa)
250 g margariinia tai voita
2 munaa
noin 1,3 l vehnäjauhoja
1 1/2 tl ruokasoodaa

*Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet suuressa kattilassa.
*Ota kattila pois liedeltä ja lisää sokeriseokseen rasva palasina. Anna jäähtyä.
*Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot ja sooda keskenään, lisää jauhoseos taikinaan.
*Anna taikinan jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
*Kaulitse taikina pala kerrallaan melko ohueksi levyksi ja ota levystä muotilla piparkakkuja. Paista keskenään samanpaksuisia ja -kokoisia piparkakkuja noin 175 °C:ssa uunin ylätasossa noin 10 minuuttia.

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Seesami-kaalisalaatti

Viime päivinä olen ollut sitä mieltä, että voisin todennäköisesti elää pelkällä piparkakkutaikinalla ja kauravellillä. Ajatus ei ole hullumpi sikäli, että muistan lukeneeni jostakin loppuvuoden Tiede-lehdestä kysymyksen siitä, onko olemassa yhtä ainoaa ruokaa, jota syömällä ihminen pärjäisi: vastaus oli, että lähimpänä sellaista olisi maitoon keitetty kaurapuuro! Tästä päästään luonnollisesti siihen, kun kuulin lempeältä radioseuralaiseltani Groove FM:ltä keskustelun, jossa ravitsemusasiantuntija sanoi kaalin ja porkkanan olevan niin mainioita kasviksia, että talven kasvistarve voisi tyydyttyä vaikka pelkällä kaali-porkkanaraasteella päivästä päivään.

Oli suhtautumisenne melko epäeksakteihin lähdetietoihini kuinka epäilevää tahansa, sen voin ainakin vakuuttaa että tämä Lettupannulasta löytämäni seesami-kaalisalaatti oli piristävä kaaliraastetuttavuus. Väittäisin aika terveelliseksikin, öljyineen siemenineen päivineen. Ohessa oma versioni. (Samalta lautaselta löytyi muuten Tamarind Heavenin currynlehtiriisiä, joka oli hauska ruokalaji, vaikkakin sähläsin ja onnistuin polttamaan lehdet pannulla niin että lopputulos oli aikamoisen.. karstainen :D. Vaan tekemällä oppii...)

Seesami-kaalisalaatti (2-4 annosta)
200 g valkokaalia
1 porkkana

Kastike:
1/2 dl seesaminsiemeniä
1 tl seesamiöljyä
1 tl rypsiöljyä
1 tl sitruunamehua
ripaus suolaa

Kuori porkkana. Raasta tai pilko porkkana ja kaali. Sekoita kasvikset keskenään. Sekoita kastikeainekset keskenään ja lisää raasteen joukkoon huolellisesti sekoittaen. Anna maustua muutama tunti ja tarjoile.

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

Pikkujoulutarjottavia

Perjantaina kodissamme vietettiin pikkujouluja ruoan, glögin ja hyvän seuran merkeissä. Tarjolla oli pipareiden, suklaan ja pähkinöiden lisäksi hedelmäistä pastasalaattia, jonka ohjeen bloggasin elokuussa. Tällä kertaa tein salaatin ilman saksanpähkinöitä ja parmesaninkin muistin ripotella pintaan vasta loppuillasta, mutta hyvin salaatti teki kauppansa silti. Yksi salaatin juju on sen yllätyksellisyydessä: syksylajikkeen viinirypäleet näyttivät ihan oliiveilta, kyssäkaalipalat hunajamelonilta. Ei siis unelmaruokaa allergikkojen kokoontumisajoihin, mutta tuttujen vieraiden tullessa kylään kokkaajalla on hauskaa. (Toinen vaihtoehto on toki myös kertoa, mitä ruoka sisältää, mutta sittenhän koko jutussa ei ole mitään ideaa ;).


Allaoleva kuva-arvoitus puolestaan esittää pöydän suolapaloja, joita nimitettäköön vaikkapa pepperonityynyiksi. Myös tällaisia teen uudestaan! Mielestäni on mukavampaa tarjota lähes samalla vaivalla valmistuvia pikkupaloja kuin suuria, täyttäviä pasteijoita. Kappalemääräkin kuulostaa paremmalta, vaikka massa olisi sama: kuudesta lehtitaikinalevystä saa joko 12 suurta tai 48 pientä leivosta.


Pepperonityynyt (48 kpl)
1 pkt valmiita lehtitaikinalevyjä (6 levyä)
2 tomaattia
1 tlk tomaattipyreetä
n. 80g viipaloitua pepperonimakkaraa (eli esim. reilu 1/2 pkt Pepperoni Light-leikkelettä)
juustoraastetta
oreganoa

*Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvan kuumaan veteen hetkeksi aikaa ja kuorimalla ne sen jälkeen. Pilko tomaatit mahdollisimman pieniksi kuutioiksi, valuta pois ylimääräinen neste ja sekoita kuutiot sitten tomaattipyreen kanssa tasaiseksi seokseksi.
*Leikkaa sulaneet lehtitaikinalevyt kahdeksaan osaan, pieniksi neliöiksi. Levitä jokaiselle neliölle hieman tomaattiseosta, yksi pepperonisiivu ja juustoraastetta. Paista neliöt kolmessa erässä 225 °C:ssa uunin keskitasolla 5-10 minuuttia eli kunnes pohja on kypsä ja juustoraaste on saanut hieman väriä pintaansa.
*Ripottele juuri uunista otettujen pepperonityynyjen pinnalle oreganoa.

lauantaina, joulukuuta 06, 2008

Kutsuva kuskus

Kesällä tyhjensin kaapista pataan aineksia, joista syntyi sattumalta loistoherkku ja yksi lempiruoistani. Reseptikin löytyy blogista, mutta jostain tuntemattomasta syystä olen ottanut kuvan vain kattilasta, en itse ruoasta, ja tämä asia on toden teolla jäänyt hampaankoloon kaivelemaan, koska ruoka on saanut arjessani sellaisen sädekehän ympärilleen :D.
























Nyt voinkin ilolla esitellä samantapaisen annoksen, ja hehkuttaa toistamiseen makujen toimivuutta! Tällä kertaa käytin bulgurin tilalla kuskusia, eikä edes sipulia - tuota kaikkien kaapintyhjäysruokien peruskiveä - ollut mukana, mutta hyvää tuli silti. Ideana on siis, että padasta löytyy ainakin aurinkokuivattua tomaattia, kapriksia, kuskusia/bulguria, soijarouhetta tai muuta protskua sekä sellaisia vihanneksia, joita nyt sattuu tarjolla olemaan. Esimerkiksi valkosipulia, pakastepinaattia ja minttua. Sitruunamehun huomasin loistavaksi maustajaksi. Kuskusia/bulguria lukuunottamatta ainekset käytetään pannulla ja tarvittaessa kypsennetään vähän aikaa, minkä jälkeen joukkoon lisätään kuskus/bulgur sekä tarvittava määrä nestettä kypsymään. Nam!

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Irtokarkkipaljastuksia!

Julia haastoi minut mukaan karkkimeemiin, hauskaa!

Tässä meemin säännöt:
1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi…

Mieltymykseni suolaiseen taitaa paljastua karkkilemppareissakin. Kirpeää pitää olla, ja mielellään salmiakkistakin! Siksi pussista löytyy noitapillejä...











...ja hedelmäsalmiakkiufoja.









Kirpeä on myös karkkipussin kuningatar, hedelmäremmi!












Turkinpippureista sen sijaan olen mieltynyt eniten lakritsiseen ruskeaan sekä... no, jotenkin vain hyvänmakuiseen siniseen. (Tämä on aika poikkeuksellista, sillä siniset karkit muuten ei oikein iske. Mutta sinisiin turkkareihin tulee himo.)













Ja pitäähän pussista löytyä suklaatakin! (Kunhan sen sisällä on lakusydän ;))














(Kuvat Candyking, paitsi hedelmäsalmiakkiufot http://www.hky-palvelut.fi/)


Haastan mukaan
Ihanat tomaatit
Sillä sipulin
Hedelmäpommin

sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Ruusukaali-gorgonzolacannellonit

Lainatessani Katja Palmdahlin Makunautintoja kasviksista- kirjan Kurpitsamoska-Marilta jäi pinaatti-gorgonzolacannellonien ohje mieleen ensimmäisellä selailulla. Ja mikä erityisen hienoa: maltoin edetä fiilistelyasteelta viimein myös kokeiluun. Kaupan tarjonnan vuoksi ohjeen pinaatti vaihtui ruusukaaliin, mikä olikin onnekas sattuma. Kypsät mutta napakat ruusukaalinpalat kun toivat mukavaa pureskeltavuutta kasvisateriaan. Koska myös gorgonzola oli pinaatin tapaan minulta kaupassa piiloutunut, valkkasin vuokaan samantyyppisen Bavaria Blue- juuston, joka toimitti tehtävänsä oikein hyvin. Ainemäärätkin kokivat hieman muutoksia, joten ohjeeni ei lopulta ihan noudattanutkaan alkuperäistä.























Cannellonivuokaan tuo mehevyyttä perinteinen tomaattikastike. En ole oppinut tomaattikastikkeen ylimmäksi ystäväksi oikein koskaan, mutta pehmeän voimakas homejuusto oli todella hyvä vastapari purkkitomaatille. Lopputulosta söinkin sitten tyytyväisenä kolme päivää!
























Cannellonit ruusukaali-herkkusieni-homejuustotäytteellä (4-5:lle)

12-15 cannelloniputkea

Tomaattikastike:
1 sipuli hienonnettuna
tilkka öljyä
400 g valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
tomaattimurskatetrallinen vettä
ripaus sokeria
1/2 tl timjamia
1/2 tl oreganoa
ripaus mustapippuria

*Kuullota sipulia parin minuutin ajan kattilassa öljytilkassa. Lisää tomaattimurska, vesi ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia.

Täyte:
300 g ruusukaalia
200 g jättiherkkusieniä
1 sipuli
kourallinen saksanpähkinöitä
voita
150 g Bavaria Blue -juustoa tai gorgonzolajuustoa
1/2 dl maitoa
mustapippuria

*Huuhtele ruusukaalit. Poista kovat kannat pienenä kiilamaisena palana veitsen kärjen avulla. Leikkaa ruusukaalit neljäsosalohkoiksi. Leikkaa herkkusienet ensin puoliksi ja puolikkaat sitten viipaleiksi. Tällaisina paloina ruusukaalit ja sienet on myöhemmin helpompi saada cannelloniputkien sisään.
*Hienonna sipuli. Murskaa saksanpähkinät esimerkiksi veitsen lappeella.
*Kuumenna pannussa keskilämmöllä nokare voita. Lisää ruusukaalit, sienet, sipuli ja saksanpähkinät. Anna seoksen kypsyä välillä sekoitellen, kunnes ruusukaalit ovat hieman pehmenneet ja herkkusienet paistuneet.
*Leikkaa homejuusto muutamaksi lohkoksi ja anna niiden sulaa kasvisseoksen joukkoon pannulle. Lisää maito ja mausta mustapippurilla.

*Voitele uunivuoka, johon cannelloniputket sopivat täyttäen sen pohjan kokonaan. Täytä cannellonit täyteseoksella teelusikan avulla. Kaada cannelloniputkien päälle tomaattikastike. (Halutessasi voit raastaa pinnalle juustoa.)
*Kypsennä vuokaa uunissa 220 asteessa noin 30-35 minuuttia.

perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Pannupihvit sinappisessa kastikkeessa

Viime viikonloppuna tein suolaisen ja makean piirakan lisäksi myös pannupihvejä. Perinteisten jauhelihapihvien ohessa pannulla kypsyi sipulirenkaita ja loppuvaiheessa myös sinappinen kastike. Osviittaa ja tunnelmaa pannupihvien paistoon löytyi Otavan Suuresta keittokirjasta. Tuo 80-luvun järkäle on muuten oikea kulttuuriaarre, mahtava annos suomalaista arkea 1970- ja 80- luvuilta.
























Pannupihvit sinappisessa kastikkeessa
(4-5:lle)

600 g naudan paistijauhelihaa
2 kananmunaa
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
(juustoa)
nokare voita
2 sipulia viipaloituna
1 dl vettä
1 rkl maissitärkkelystä
2-3 rkl mietoa ranskalaista sinappia (karkea versiokin käy)

*Ota jauheliha kylmästä huoneenlämpöön noin tuntia ennen ruoanvalmistusta.
*Sekoita kulhossa huolellisesti jauheliha, kananmunat, suola ja valkopippuri. Muotoile taikina noin kahdeksaksi pihviksi. (Halutessasi voit laittaa jokaisen pihvin sisälle pienen palasen juustoa.)
*Kuumenna voinokare paistinpannussa keskilämmöllä, kunnes voin vaahto on laskenut ja väri muuttunut kullanruskeaksi. Aseta puolet pihveistä pannulle ja paista niitä kummaltakin puolelta 3-4 minuuttia. Aseta samalla pannulle hautumaan toisen sipulin viipaleet. Siirrä pihvit ja sipuli odottamaan sivuun sillä aikaa, kun paistat loput pihvit ja sipuliviipaleet samaan tapaan.
*Sekoita keskenään kylmä vesi ja maissitärkkelys. Lisää pannuun ensin paistetut pihvit ja sipulit sekä vesi-tärkkelysseos ja sinappi. Anna kastikkeen kiehua 3 minuuttia tai kunnes pihvit ovat kauttaaltaan kypsiä. Lisää vettä tarvittaessa.
*Tarjoile esimerkiksi perunalumen (kuvassa) kanssa. Myös hapankaali sopii seuraksi.

torstaina, marraskuuta 27, 2008

As American as an apple pie

Kun kirjan nimi on Amerikan parhaat piiraat, on Vanhanajan omenapiiras- nimisellä reseptillä itseoikeutettu asema tulla kokeilluksi. Tämä leivonnainen ei ehkä ole ruokamaailman kaunotar - ainakaan omien kätösteni työnä - mutta hyvää se on! Neutraali paistostaikina ja happamat omenat takaavat, ettei lopputulos ole äklömakea. Mausteet toivat omenapiirakkaan omaperäisyyttä, joka vetosi kaikkiin maistelija-kommentoijiin. Piiras nimittäin katosi aika pian parempiin suihin :).























Old-fashioned apple pie - Vanhanajan omenapiiras (vuokaan, jonka halkaisija on 23-25 cm)

Pohja:
Kaksinkertainen annos paistostaikinaa

Täyte:
8 suurta omenaa kuorittuna ja ohuesti lohkottuna
(runsas) 1 dl sokeria
3 rkl fariinisokeria
2 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 maustemitta jauhettua muskottipähkinää
1/2 maustemitta suolaa
2 rkl sitruunamehua
sitruunan raastettua keltaista kuorta
2 rkl voita
(hajamielisenä unohdin piiraasta sekä suolan, sitruunan että voinokareen, mutta lopputulos oli silti ok :D)

Voiteluun:
2 rkl kermaa tai maitoa
1 rkl sokeria

*Jaa taikina kahteen osaan. Kauli toinen puoli pohjaksi, vuoraa sillä vuoka ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kauli loppu taikina kanneksi.
*Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sekoita täytteen ainekset keskenään voita lukuunottamatta. Levitä täyte taikinapohjalle keskeltä korkeammaksi keoksi. Levitä voi nokareina päälle.
*Voitele taikinan reuna vedellä ja nosta päälle kansitaikina. Painele kansi kiinni pohjataikinan reunoihin, tasoita ja poimuta reuna. Tee kanteen muutama höyryaukko. Voitele pinta kermalla/maidolla ja ripottele päälle sokeria.
*Kypsennä uunin keskiosassa 15 minuuttia. Laske lämpö 180-190 asteeseen ja kypsennä vielä 45 minuuttia eli kunnes täyte vaikuttaa kuplivan ja pohja on saanut hieman väriä (tai ainakin kypsynyt). Anna jäähtyä ritilällä.
*Tarjoa hieman jäähtyneenä, kuitenkin vielä lämpimänä vaniljajäätelön kera.

keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008

Savulohipiiras parhaasta piirakkakirjasta

Jo silloin, kun vielä asuin kotikotona enkä erityisen paljon ruokaa edes laittanut, lainailin kirjastosta keittokirjoja ja kirjoitin niistä reseptejä muistiin mahdollisia tulevia kokeiluja varten. Puhdasta kirjafiilistelyä siis. Muistan, että yksi rakkaimmista kirjaston opuksista oli Agneta Weilandin kirja Amerikan parhaat piiraat, jota en olisi tahtonut palauttaa ollenkaan. Olen yrittänyt sittemmin metsästää tuota loppuunmyytyä teosta divareista tuloksetta. Onneksi nykyinen lähikirjasto tuo hetken helpotusta lainakappaleellaan.

Kirjan ohjeella syntyi tällä erää ensin lohipiirakkaa. Kokeilin samalla piirastaikinan tekoa monitoimikoneessa - mielettömän kätevää! Varsinkin suuremmat erät kannattaa ehdottomasti tehdä koneella. Taikinaohje on muutenkin toimiva, taikina on helppoa käsitellä ja sitruunalisä tuo siihen raikkautta.






















(Kuvassa samanlainen taikina on jo seuraavan piiraan palveluksessa, siksi vuoka on erilainen ;))

Paistostaikina (yksinkertainen määrä, vuokaan jonka halkaisija on 25-26 cm):
3 dl vehnäjauhoja
1/2 maustemittaa suolaa
115 g kylmää voita sentin kuutioina
1 1/2 rkl kylmää sitruunamehua
2-3 rkl jäävettä

*Mittaa jauhot, suola, ja voi monitoimikoneeseen. Sekoita täydellä teholla 4-5 sekuntia sykäyksittäin. Lisää sitruunamehu ja vesi ja anna koneen käydä muutama sekunti eli kunnes taikinasta muodostuu pallo. (Voit myös tehdä taikinan käsin: hakkaa silloin jauhot, suola ja voi murumaiseksi seokseksi veitsellä ja sekoita sitten joukkoon sitruunamehu sekä sen verran vettä, että pystyt muotoilemaan taikinasta pallon.)
*Litistä palloa hiukan ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa yön yli tai vähintään joitakin tunteja. Ota taikina jääkaapista hieman ennen kuin kaulit sen piirasvuokaan sopivaksi levyksi.
























Smoked salmon quiche - savulohipiiras

Pohja:
Yksi annos paistostaikinaa
2 rkl vaaleaa ranskalaista sinappia (käytin rakeisempaa versiota)

Täyte:
150 g kylmäsavulohta suikaloituna
2 rkl voita
1 suuri purjo hienonnettuna
5 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
2 dl kahvikermaa
ripaus raastettua muskottipähkinää
(hiukan suolaa)
ripaus cayennepippuria

Koristeluun:
viipaloitua kylmäsavulohta
1 limetti ohuina viipaleina

*Kuumenna uuni 225°C:een. Kauli valmis taikina, vuoraa sillä vuoka ja pane jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.
*Peitä taikinan pinta leivinpaperilla ja täytä syvennys kuivatuilla herneillä (tai tee foliosta "kaulukset" tukemaan piiraan reunoja esipaiston ajaksi, kuten itse tein). Kypsennä uunin alimmalla ritilätasolla 10-12 minuuttia. Poista paperi ja herneet, kypsennä vielä viisi minuuttia. Anna vuoan jäähtyä. Laske uunin lämpö 175°C:een.
*Sulata voi kasarissa ja kuullota purjosilppua keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Sipulit saavat kypsyä mutta eivät ruskistua. Sekoita munien rakenne rikki ja lisää joukkoon kermat, mausta muskotilla ja cayennepippurilla sekä halutessasi ripauksella suolaa.
*Voitele esipaistettu pohja sinapilla. Levitä päälle purjo ja lohi. Kaada vuokaan muna-kermaseos. Kypsennä uunin keskiosassa n. 45 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt.
*Koristele lohi- ja limettiviipaleilla.

maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Kookoskiisseli

Kiivikeittoon kookosmaitoa kului vain loraus, joten reilu puoli purkillista valkoista nannaa odotti käyttöä. Otin yksinkertaisimman mahdollisen lähestymistavan ja sävelsin kattilassa kookoskiisseliä. Yltiöpehmoisen kookosen makupariksi sopivat kirpeät karpalot. Syntyi hyvä jälkkäri!

Lopputulos oli siis hyvä myös rakenteeltaan, vaikka suurustin kiisselin uhkarohkeasti kaapista löytyneillä perunajauhoilla. Tärkkelysjauhoissa kun on eroja: erityisesti amyloosi- ja amylopektiiniproteiinien pitoisuuksissa (kertoo kirjallisuuskertaus). Tietyt pitoisuudet saavat aikaan sen, että esim. perunajauhoilla suurustettu kiisseli on venyvämpää kuin maissitärkkelyksellä suurustettu, joka vuorostaan on lohkeavaa. Lohkeavuus lienee maitokiisselissä venyvyyttä tavoiteltavampi ominaisuus. Maissikiisseli muistuttaisi siis ehkä enemmän kookoshyytelöä, perunakiisselin rakenne oli ainakin tällä erää viilimäisempi.
























Kookoskiisseli (2 annosta)

3 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
2 rkl (tai pakkauksen ohjeen mukaan) tärkkelysjauhoa suurustukseen
1 rkl ruokosokeria
1/2 tl vanilliinisokeria
pakastettuja karpaloita tai puolukoita

*Sekoita kattilassa kylmään kookosmaitoon kylmä vesi, tärkkelysjauhot sekä sokerit.
*Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Jos käytät perunajauhoa, riittää että näet pinnassa muutaman pulpahduksen - siirrä kattila sitten sivuun.
*Kaada kiisseli jäähtymään jälkiruoka-astioihin. Ripottele pinnalle jäisiä marjoja. Tarjoile haaleana tai viileänä.

perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Kiivi-kalakeitto

Naistenlehtikaimani Annan hienoa Parhaat keitot- kirjaa pitkästä aikaa selaillessani törmäsin johonkin hieman harvemmin tavattuun: kookos-kanakeittoon, jota oli höystetty kiivikuutioin! Kun kuva vielä herätti mielleyhtymän keväiseen lempisoppaani Tomppaan, oli ohjetta pakko kokeilla.

Vanhana seitinsietäjänä vaihdoin kanan kalaan ja herneenpalot vihreisiin papuihin. Myös ohjeen täyteläisyyttä tuova ruokakermalisäys uupui. Lopputulos oli mukavan mausteinen ja eksoottinen - tosin Tomppa mielessäni täytyy myöntää, että kiiveineen päivineenkin tämä keitto jäi ylivertaisen verrokkinsa jalkoihin. Ai niin, ne kiivit! Olen kiiveille hieman allerginen, ja huomasin niiden polttelun vain vahvistuvan lämpimässä ruoassa. Lopputuloksesta en siis erottanut inkivääri-, chili- tai kiivipaloja toisistaan :D Mutta mikäs siinä, polte on plussaa!
























Kiva kalakeitto
(tai kanakeitto) (1-2:lle)

1,5 cm pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 chili hienonnettuna
1 rkl öljyä
100 g seitikuutioita (tai 1-2 broilerin rintafileetä)
3 dl kalalientä (kanalientä) fondista
1 dl kookosmaitoa
(1 dl ruokakermaa)
1/2 pss pakastettuja vihreitä papuja (tai sokeriherneenpalkoja)
sitruunamehua
suolaa, pippuria
1 kiivi

*Kiehauta inkivääri-, chili- ja valkosipulisilppu öljyssä. Lisää kalakuutiot (suikaloitu broileri) ja kuumenna hetki. Kaada liemi ja kookosmaito kattilaan. Anna keiton kiehahtaa. Lisää vihreät pavut (sekä kerma) ja kuumenna keittoa pari minuuttia tai kunnes kala (tai broisku) on kypsää.
*Mausta keitto sitruunamehulla sekä suolalla ja pippurilla.
*Kuutioi kiivi. Lisää kuutiot valmiiden keittoannosten pinnalle.

P.S. Huomasin vasta nyt, että ohjeessa vinkattiin lisäämään mausteeksi halutessa myös currya! Se sopisi soppaan varmasti ja toisi tiettyä etäisyyttä Tomppaankin.

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Kaprikset ja jauheliha kohtaavat klassikon

Uskallan väittää, että pestopasta on eräänlainen sukupolvikokemus meille tämän ajan opiskelijoille. Knorr ja seuraajansa tarjoavat oman lisää-vain-vesi- versionsa (joka muuten allekirjoittaneen mielestä on luvattoman hyvää), edistyneemmiltä onnistuu myös pastan keitto ja purkkipeston sekoittaminen joukkoon. Ravitsemustietoisten eväsrasioissa pestopastan joukossa saatetaan tavata myös raejuustoa.

Silloin tällöin pestopastaan tulee vastustamaton himo, kuten kävi viime viikonloppuna. Vaan pitkän pestotauon jälkeen makuaistini yllätti minut - vanha kunnon Pirkka-pesto maistui suorastaan tympeältä. Pestopastaa oli silti pakko saada. Koska olen jo vähän edistyneempi opiskelija, lisäsin joukkoon rohkeasti muutakin kahden pyhän ainesosan lisäksi. Makuyhdistelmästä tuli niin toimiva että se vaatii päästä julkaistuksi. Josko vaikka joku toinen peruspestopastaan tympäätynyt löytäisi pelastuksensa!
























Pestopastan seuraava aste eli pestopasta kapriksilla ja jauhelihalla

pastaa 1-2:lle
n. 3-4 rkl purkkipestoa
n. 1 dl paistettua, valkopippurilla ja paprikajauheella (mutta ei suolalla) maustettua jauhelihaa
1-2 rkl kapriksia
1 tl dijonsinappia
1 tl sitruunamehua

*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta siivilässä ja kaada takaisin kattilaan.
*Sekoita kattilassa pasta, pesto, jauheliha, kaprikset, sinappi ja sitruunamehu. Peitä kannella ja anna levähtää vielä miedolla lämmöllä sillä aikaa kun siistit tämän suuren kokkausurakan jäljet ympäriltäsi. Nauti.

P.S. Ja jottei nyt IHAN maine mene niin muistutan että pesto on erittäin hyvää itse tehtynä. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina!

maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Kesäkurpitsakeitto currylla

Kasvissosekeittojen mausteena curry on keittiössäni ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Jääkaapissa majaillut kesäkurpitsakin sai sitä luonnollisesti seurakseen - etenkin, kun muistin myös Bella Vanillan Rossanan kehuneen mausteiden tuovan särmää kesäkurpitsakeittoon.

Omasta sopastani löytyi kesiksen ja sipulin lisäksi perunaa. Kun vielä nautin valmiin sosekeiton höysteenä ruskistettua, maustettua jauhelihaa, oli keittoateria kiitettävän täyttävä sellaisenaan. Ja ennen kaikkea maistui tosi hyvältä! Jauhelihan sijaan voi toki höystää keittoa raejuustolla, jogurtilla tai ranskankermalla - tai jättää höystämättä, mikäli mielii.























Kesäkurpitsakeitto (3-4 annosta)

1 rkl öljyä
1-2 tl curryjauhetta
1 sipuli
2 suurta perunaa
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 yrttiliemikuutio
vettä
1/2 dl valkoviiniä (tai 1-2 tl valkoviinietikkaa)
1 tl hunajaa
(suolaa)

*Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi perunat sekä kesäkurpitsa.
*Kuumenna öljy kattilassa keskilämmöllä. Lisää curryjauhe, anna mausteseoksen sihistä öljyssä hetken aikaa, mutta varo polttamasta sitä. Lisää sipuli, kuullota hetken aikaa.
*Lisää kattilaan peruna- ja kesäkurpitsakuutiot, hienonnettu valkosipuli, valkoviini(etikka) sekä vettä sen verran, että vihannekset peittyvät. Murenna joukkoon puolikas liemikuutio.
*Anna kiehua hiljalleen, kunnes vihannekset ovat pehmenneet kypsiksi. Maista, mausta hunajalla ja tarvittaessa suolalla. Soseuta sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa vettä. Kiehauta nopeasti, tarjoile.

tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Yö tekee työt

Puuro sai aivan uusia ulottuvuuksia, kun ymmärsin liottaa suurimoita yön yli. Niinpä tässä iltana eräänä mieleeni juolahti keittokirjailija Saara Törmän Saa vaivata- kirjan ohje, jossa tehdään kylmä hiivaleipätaikina, muotoillaan siitä sämpylöitä, laitetaan ne yöksi jääkaappiin ja aamulla sitten kohotuksen kautta uuniin. Leipomoteollisuudessahan tapa on tuttu, mutta en ollut sitä keksinyt aiemmin kotioloihin soveltaa.

Kuten kuvasta näkyy, laitoinkin jääkaappiin taikinarasian. Tämä siksi, että jaettu kylmäsäilytystilani on erittäin rajallinen. Järjestely toimi hyvin näinkin: sinänsä aloillaan pysynyt taikina oli yön aikana kerännyt sellaisen kohoamispotentiaalin, että aamulla pyöritellyt sämpyläaihiot nousivat mittaansa mukavasti uunin lämmetessä. Mielestäni pitkä tekeytyminen tuntui myös kuohkeassa, hyväsitkoisessa rakenteessa, ja ehtiihän yön aikana kehittyä aromiaineitakin eri tapaan. Ainakin lämpimät aamusämpylät saavat hyvälle tuulelle!






















Aamusämpylät (10 kpl)

1/2 pussia kuivahiivaa tai 1/4 pakettia hiivaa
3 dl kylmää maitoa, kasvimaitoa tai vettä
1 rkl öljyä
1-1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa, siirappia tai sokeria
1 dl kaurahiutaleita
6,5 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja (vähempikin jauhomäärä saattaa riittää)

*Sekoita hiiva kulhossa kylmän maidon/kasvimaidon/veden joukkoon. Lisää öljy, suola, hunaja/siirappi/sokeri sekä kaurahiutaleet. Lisää jauhoja vähitellen ja ala samalla vaivata kimmoisaksi taikinaksi. Jatka vaivaamista, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Taikina saa jäädä löysäksi.
*Jaa taikina jauhotetulla leivinpöydällä kymmeneen osaan ja pyörittele osat palloiksi. Asettele ne leivinpaperoidulle pellille ja leikkuulaudalle, peitä liinalla ja laita yöksi jääkaappiin. Tai laita taikina kevyesti peitettynä jääkaappiin ja muotoile se sämpylöiksi vasta aamulla. Taikina ei nouse yöllä paljoa, joten esim. 2 litran vetoinen säilytysastia riittää varmasti.
*Ota aamulla sämpylät kohoamaan tai muotoile taikina sämpylöiksi leivinpaperoidulle uunipellille. Anna sämpylöiden kohota sen aikaa kun uuni kuumenee 250°C:seen. (Jos uunisi on kovin ärhäkkä, myös 225°C riittää.) Paista sämpylöitä 10 minuuttia, kunnes ne saavat vähän väriä. Älä paista liian kauan, etteivät sämpylät kuivu.

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Tähdetähdet

Kalapataan ostettua pinaattia jäi yli, ja kun Kolatun ihanaa kuttuchevreä oli päätynyt jääkaappiin ja sitruunamehua ja valkosipuliakin löytyi, syntyi aineksista sitruunainen pinaattipasta. Idea on uusimmasta Glorian Ruoka&Viini- lehdestä, jonka ohjeessa tosin chevren tilalla oli herajuustoa. Kermakin jäi uupumaan, mutta täyteläisyyttä enemmän olisin oikeastaan kaivannut pastaan jonkinlaista "väkevyyttä", ehkäpä kapriksia? Vallan maistuvaa kuitenkin.























Pastaan päätyivät hiljattain myös pakastelokerosta löytyneet sipuliset jauhelihapihvit. Sillä aikaa kun pasta kiehui, yhdistin kipossa kevytkerman jämät, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä kohmeiset pihvit paloiteltuna ja lykkäsin yhdistelmän kiehahtamaan mikroon. Mukaan vielä mausteita (riippuen tietysti jauhelihapihvien mausteisuudesta) ja sekoitus kypsän pastan joukkoon. Nautin lipstikan kanssa, juustokin sopii hyvin mukaan.























Kuivattu lipstikka sopii myös kuttuchevre-tomaattivoileivän päälle. Kinkku-avokadovoileipää taas on höystetty tällä kertaa sekä pienellä sipauksella piparjuuritahnaa sekä sitruunapippurilla. Kinkun mieto maku täydentyy ja avokadon rasvaisuus taittuu piparjuurella hienosti. Sitruunapippurillakin on samankaltainen vaikutus.





















Kinkkupaketin viimeiset, jo hieman kuivahtaneet siivut katoavat tietysti pizzaan. Tulisen pizzan muut ainesosat ovat yli jääneitä tortillatykötarpeita eli salsaa, jalapenoja ja juustoraastetta. Pohjana voisi käyttää tortillalettuakin, mutta nyt pakastimesta löytyi pizzapohjia.
























Vatsa kiittää ja maailma pelastuu!

perjantaina, marraskuuta 07, 2008

Angola: Fish calulu

Aakkosmaareseptit löytyvät tavallisesti siten, että jokin tietty ruokalaji mainitaan kerta toisensa jälkeen eri lähteissä. Etenkin jos ruokakulttuuri on minulle ennestään vieras, alkaa tuo mainittu kuningaslaji joskus tehdä itsensä niin tärkeäksi että se tuntuu suorastaan välttämättömältä kokeiltavalta. Angolan kohdalla Fish calulu- kalapata oli selvästi tällainen ruokalaji.





















Angola sijaitsee Afrikan eteläosassa länsirannikolla. Sen ruokakulttuurissa kala on siis luonteva osa ruokavaliota. Aiempi siirtomaaisäntä Portugali vaikutti osaltaan Angolan ruokakulttuuriin tuoden maahan mm. mieltymyksen mausteisuuteen.

Fish calulu on eräänlainen pata, jossa kattilaan ladotaan vuorotellen kuivattua ja tuoretta kalaa ja vihanneksia, joita palmuöljy maustaa. Omasta padastani ei kuivattua kalaa löytynyt, vaikka kävinkin tutustumassa potentiaalisiin otuksiin etnokaupoissa. Kokonaiset kuivatut kalat vaan olivat lopulta minulle liian eksoottinen tuote, myönnän nöyrästi. Raportoikaa jos kokeilette! Kovin mausteinenkaan patani ei ollut, ehkä juuri kuivakalankin puuttumisen vuoksi, mutta afrikkalaiset palmuöljy ja okra toivat ruokaan autenttisuutta. Ainemäärät eivät ole lopullisia totuuksia, sillä pienensin annostani ohjeisiin nähden aika paljon.





















Fish calulu (2 annosta)

150 g kalaa (seikuutioita, eh)
(saman verran kuivattua kalaa)
1 rkl sitruunamehua
suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tomaatti
n. 100g tuoretta pinaattia
muutama palko okraa
2 rkl palmuöljyä

(*Liota kuivattua kalaa vedessä, kuitenkin niin että suolaa jää jäljelle kalaan.)
*Hienonna valkosipulinkynnet. Paloittele kala ja mausta se sitruunamehulla, suolalla ja kynnellisellä valkosipulia.
*Leikkaa sipuli renkaiksi ja viipaloi tai paloittele tomaatti. Leikkaa okrapalkojen päistä palat pois ja viipaloi okra.
*Sekoita toinen valkosipulinkynnellinen palmuöljyn joukkoon.
*Kuumenna pannulla keskilämmöllä puolet palmuöljy-valkosipuliseoksesta. Lado pannuun tiiviisti päällekäin sipulirenkaat, (kuivattu kala,) tuoreen kalan palaset, tomaatti, pinaatti sekä okra. (Ohjeissa kala laitetaan alimmaksi, mutta päätin silti laittaa hitaammin kypsyvän sipulin ensin.) Kaada päälle loput palmuöljyseoksesta.
*Anna hautua keskilämmöllä kannen alla noin 15-20 minuuttia, kunnes ainesosat ovat kypsyneet. Nauti esimerkiksi polentan tapaisen maissipuuron kera.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Mozzarella-avokadosalaatti

Yksinkertaisella linjalla mennään jälleen, mutta miksipä ei mentäisi: tämä salaatti on mielestäni vinkkaamisen arvoinen! Ruokaisasta salaatista vatsa tuli tyytyväisesti täyteen harvinaisen moneksi tunniksi.























Lounassalaattiin tuli siis sitruunamehulla pirskoteltuja avokadolohkoja, mozzarellajuustoa viipaleina, cocktail-kokoisia makeita tomaatteja, kevyesti pannulla paahdettuja pinjansiemeniä sekä suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja balsamicoa. Nam!

Olen muuten huomannut, että hollantilaisista terttutomaateista en saa ollenkaan samanlaisia yliherkkyysreaktioita kuin suomalaisista tai espanjalaisista tomaateista. Ne ovat myös poikkeuksetta kaupassa kypsemmän oloisia ja jopa tuoksuvat tomaatille - johtuneeko vihreistä kannoista. Mielenkiintoista! Jos tuota kesähedelmää näin talvella ostaa, on Hollanti mielestäni ihan ok kompromissi Suomen ja Espanjan välillä taiteileville ;)

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Piiraassa sipulia ja karitsaa

Pyhäinpäivän aterialla oli tarjolla karitsaa, ja tähteistä valmistui myöhemmin piiras. Ohjeen pohjana on alkusyksyn Maku-lehdessä olleen sipulipiirakan resepti. Samantapainen piiras onnistuu varmasti hyvin kinkusta tai ainakin naudanleikkeleestä, mutta lammas ja makea sipuli olivat kyllä toimiva yhdistelmä!























Lammas-sipulipiirakka

Pohja:
reilu 100 g voita tai margariinia
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
2 tl tuoreen rosmariinin neulasia hienonnettuna
ripaus suolaa
3 rkl vettä

Täyte:
n. 2 dl kypsää karitsanlihaa pieninä kuutioina
1 suuri sipuli
nokare voita
1 rkl fariinisokeria
1 tl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
2 dl vahvaa juustoa raastettuna
n. 3 rkl yrttimaustettua tuorejuustoa
1 tl viherpippuria rouhittuna

*Pohjaa varten nypi kulhossa hienoksi muruksi voi, vehnäjauhot, kaurahiutaleet, suola ja rosmariini. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (halkaisija 22 cm). Anna vuoan olla hetken aikaa viileässä.
*Täytettä varten leikkaa sipuli puolirenkaiksi. Kuumenna voinokare pannussa, lisää pannuun fariinisokeri ja odota kunnes sokeri sulaa. Paista sipulirenkaat nopeasti pannussa molemmin puolin, lisää joukkoon etikka ja suola ja siirrä sivuun.
*Esipaista pohjaa uunissa 200°C:ssa n. 10 min.
*Sekoita kulhossa kerma, kananmunat, juustot ja viherpippuri. Asettele esipaistetulle taikinapohjalle karitsakuutiot ja sipulirenkaat. Kaada päälle muna-kerma-juustoseos. Paista piirasta vielä 200°C:ssa n. 25 min tai kunnes piiras on saanut kauniin ruskean värin.

keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Muumilaakson pinaattiriisi

Lokakuun aikana ainakin Sillä sipuli- ja Bella Vanilla- blogeissa sekä Prinsessakeittiössä on kaivettu esiin todelliset arkistojen aarteet ja leivottu keksejä, kakkua ja suklaaruutuja lapsuuden keittokirjoista. Mahtavaa seurata näitä muisteloita!

Itse sain juuri ja juuri kouluikäisenä joululahjaksi WSOY:n julkaiseman, Sami Malilan kirjoittaman Muumimamman keittokirjan. Tuosta kirjasta tuli minulle heti tärkeä, minkä voi huomata mm. takasivujen "Reseptini"-osioon kirjoittamistani horjuvista muistiinpanoista. Heti tuoreeltaan muistan kirjanneeni ylös reseptin "Vaalea kastike Pikku Myyn makuun", sillä muistan elävästi miten äiti käski korvaamaan reseptiin kirjatun viilin kermaviilillä ;). Miksei muka jäätelöstä ja viilistä tulisi hyvää kastiketta!? Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin vain kiittää äitiä joululahjasta, jolla on ollut todellinen perhosvaikutus loppuelämääni.






















Kirjan reseptiikka ei ole ehkä tyypillisintä lastenkeittokirjaosastoa, sillä mukana on suomalaisia perusruokia makaronilaatikosta makkarakeittoon, marja- ja hedelmäjälkiruokia sekä tietysti paljon eväsruokaa, kuten voileipiä. Materiaalia löytyy myös suurempienkin sadonkorjuujuhlien järjestämiseen. Siis ohjeita kaikenlaiseen mitä Muumilaaksossa syödään! Nyt kokeilin kirjasta pinaattiriisiä. Kyseessä on oikeastaan munamaitoon tehty riisilaatikko. Kätevää arkiruokaa, ja maistui hyvältä! Rakenteeseen voisi lisätä vaihtelevuutta katkaravuilla, joiden maku sopisi mielestäni hyvin mukaan.





















Herkkupinaattiriisi (4 annosta)

250 g pakastepinaattia
2 1/2 dl riisiä
vettä riisin keittämiseen
kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
2-3 dl vettä
2 kananmunaa
200 g juustoraastetta
1 tl yrttisuolaa
1 tl sokeria
(alkuperäisessä ohjeessa myös meiramia, jota en itse käyttänyt)
valkopippuria
voita vuoan voiteluun

*Keitä riisi juuri ja juuri kypsäksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Sekoita siihen pinaatti ja osa juustoraasteesta ja kaada seos voilla voideltuun uunivuokaan.
*Sekoita munat, kerma, vesi ja mausteet. Veden määrä riippuu siitä, kuinka kosteaksi vuokaan kaadettu riisi on jäänyt.
*Anna ruoan kypsyä uunissa 200°C:ssa kunnes munamaito on alkanut hyytyä. Lisää sitten pinnalle loput juustoraasteesta ja paista, kunnes paistos on kokonaan hyytynyt ja pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Paistoaika riippuu käyttämäsi vuoan muodosta: itse käytin melko laakeaa vuokaa ja aikaa meni n. 45 minuuttia.
*Anna vuoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Nauti sellaisenaan tai lisäkkeenä.

maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Puuron evoluutio

Syyskuussa tein postauksen puuronhaudutusalustasta, joka oli itselleni sellaisessa käytössä uusi juttu. Haudutusalusta ja etenkin siitä seurannut kommenttikeskustelu inspiroi minut puurohifistelyyn eli kehittelemään uusia puurorutiineja - ja ennen kaikkea takaisin puuron pariin ylipäänsä. En muista syöneeni perinteistä puuroa näin säännöllisesti vuosiin ennen tätä syksyä.

Nyttemmin olen omaksunut puurotavan, johon tuota haudutusalusta-inspiraationlähdettä ei edes tarvita. Keksin nimittäin, että erilaisista rouheista ja suurimoista saa unelmanpehmeää ja maukasta puuroa ilman maitolisää - ja sellainen keitoshan valmistuu liedellä itsestään sen kummemmin pohjaan tarttumatta. Taika on leseiden tai rouheiden liottamisessa yön yli - varsinaista nollaenergiakypsyttelyä!

Olen niin vilpittömän innostunut "keksinnöistäni", että jaan jatkossakin puurovinkkejäni uskoen vakaasti siihen, että maailmasta löytyy muitakin kaltaisiani puurourpoja, joilla on vielä pitkä tie seikkailtavana hiutaleiden ja rouheiden ihmeellisessä maailmassa ;).























Samettinen aamupuuro (yhdelle)

3/4 dl leseitä tai viljarouhetta: esim. kauraleseitä, rikottuja ohrasuurimoita tai vehnärouhetta
3 dl vettä
ripaus suolaa
tarjoiluun marjoja tai hilloa (esim. omena-puolukkahilloketta) sekä hunajaa

*Mittaa edellisenä iltana kattilaan likoamaan leseet tai rouhe sekä vesi.
*Käännä aamulla lieden levy täydelle teholle niin, että puuroseos kiehahtaa. Sekoita. Käännä levy pois päältä, jätä puuro kannen alle hautumaan 10-20 minuutiksi samalla kun teet muita aamutoimia. Voit välillä sekoittaa puuroa, jotta se hautuu tasaisesti. Mausta suolaripauksella.
*Nauti puuro marjojen ja hunajan kanssa.

Kyssäkaalikeitto

Perunamuusin tähteet solahtivat sujuvasti kevyeen keittoon kyssäkaalin seuraksi. Kuivattu lipstikka korvasi loistavasti perinteisen liemikuution eikä suolaakaan tarvinnut lisätä kuin hippunen, joskus aiemmin kuulemani väite siis näytti itsensä todeksi. Mietoa ja yksinkertaista, mutta hyvää!























Kyssäkaalikeitto (2 annosta)

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
1 pieni kyssäkaali
1 tl säilöttyjen valkosipulien maustelientä tai esimerkiksi mietoa chilikastiketta
vettä
1 tl kuivattua lipstikkaa
2-3 dl perunamuusia
suolaa, mustapippuria

*Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulisilppua kattilassa öljytilkassa muutaman minuutin ajan.
*Kuori kyssäkaali juuresveitsellä ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Lisää sipuliseoksen joukkoon kyssäkaalikuutiot, maustekastike ja vettä sen verran että kasvikset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen n. 10-15 min tai kunnes kaalikuutiot ovat lähes pehmeitä. Lisää lipstikka keittoon kypsymisen loppuvaiheessa.
*Lisää keittoon perunamuusi. Anna kiehahtaa. Maista, mausta suolalla ja pippurilla tarpeen mukaan.
*Halutessasi voit soseuttaa keiton sauvasekoittimella. Sen voi kuitenkin nauttia hyvin myös sellaisenaan.

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Kapris-savujuustosilakat

Onhan silakkahaasteeseen osallistuttava, kun jo aiheen julkaisun ohessa niin suureen ääneen kävin asiasta riemuitsemassa! :)

Toteutus muotoutui yksinkertaiseen, mutta mielestäni onnistuneeseen asuun. Sinänsä tutut silakkapihvit on siis täytetty hienonnetuilla kapriksilla, valkosipulilla ja savujuustolla. (Juustovinkistä kiitokset Lentävälle lehmälle!) Vahvat kaprikset ja valkosipuli toimivat vahvan makuisen silakan kanssa, sitruuna toi raikkautta ja savujuusto taas pehmeyttä makuun ja rakenteeseen. Kokeilkaa, uskoitte tai ette!
























Kapris-savujuustosilakat (1-2 annosta)

8 silakkafilettä
2 rkl kapriksia
1 valkosipulinkynsi
2-3 tl sitruunanmehua
(ripaus mustapippuria)
savujuustoa (esim. Savuhilma) pieninä suikaleina
öljyä/voita
(korppujauhoja tai leseitä)

*Huuhtele kapriksia siivilässä vedellä, jotta niiden suolaisuus hieman vähenee. Hienonna kaprikset veitsellä pieneksi silpuksi.
*Hienonna valkosipuli. Sekoita kapris, valkosipuli ja sitruunanmehu keskenään. Voit halutessasi lisätä joukkoon myös hieman mustapippuria.
*Leivinpaperoi uunipelti ja levitä leivinpaperille voita tai öljyä. Aseta neljä silakkafilettä voidellun leivinpaperin päälle nahka alaspäin. Jaa ja levitä kapristäyte fileille. Asettele täytteen päälle muutama savujuustosuikale ja lopuksi toiset neljä filettä pihvien "kanneksi".
*Sivele silakkapihvien pintaan vielä hieman öljyä tai voita. Halutessasi voit ripotella pinnalle myös korppujauhoja tai leseitä.
*Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa 10-15 minuuttia. Tarjoile perunamuusin kera.

lauantaina, lokakuuta 18, 2008

Halloumi-couscous- salaatti

Naapurustosta löytyy eräs kasviskeittokirjahamsteri, jolta lainasin Katja Palmdahlin Makunautintoja kasviksista- kirjan. Kirjan ohjetta mukaillen on toteutettu seuraava halloumi-couscous-salaatti, johon appelsiini ja verigreippi toivat mielenkiintoa. Aiemmin kun olen kokannut bulgur- ja couscous- salaatteja varsin perinteiseen tomaatti-kurkku-persilja- tyyliin. Maku oli oikein toimiva, sitrukset toivat happamina juuri sopivaa vastapainoa halloumille! Vierastan itse greippiä, joten seuraavalla kerralla saatan vaihtaa sen toiseen appelsiiniin. Greipistä tykkäävien kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokeilla sen kera!





















Halloumi-coucous-salaatti (3-4 annosta)

3,5 dl vettä
1 tl persilja-valkosipuli-maustesuolaa
1 rkl oliiviöljyä
3 dl couscous-suurimoita
1/2 pieni punasipuli
1 suuri appelsiini
1 verigreippi
1/2- 1 avokado
pähkinöitä murskattuna (käytin hasselpähkinöitä)

200-400 g halloumi-juustoa
öljyä

2 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl makeaa chilikastiketta
rouhittua mustapippuria
ripaus chilijauhetta

*Kiehauta vesi, lisää siihen maustesuola ja öljy. Kypsennä couscous vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, anna jäähtyä.
*Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Paloittele appelsiini ja greippi. Poista avokadosta kivi, irrota malto lusikalla kuoresta ja kuutioi. Yhdistä hedelmät ja jäähtynyt couscous kulhossa.
*Sekoita kastiketta varten oliiviöljy, chilikastike, mustapippuri ja chilijauhe. Sekoita kastike couscousin joukkoon.
*(Voit halutessasi liottaa suolaista halloumia vedessä pari tuntia ennen salaatin valmistusta.) Viipaloi halloumi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla, paista halloumiviipaleisiin kuumalla pannulla rapea, kullanruskea pinta. Asettele halloumiviipaleita salaatin päälle.
*Mikäli säilytät salaattia pidempään jääkaapissa, paloittele halloumi pieniksi paloiksi ja sekoita muun salaatin joukkoon. Näin maut tasaantuvat.

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Hiilari-ihmettelyä

Nythän on niin, että tämänhetkisessä terveysruokadiskurssissa "nopeat" tärkkelyshiilarit eivät ole kovin arvostettuja. Erityisesti siis vehnä eri muodoissaan. Tuohon on selityksiä, joita voimme lukea monista lähteistä; ravintoarvo ei ole yhtä suuri kuin käsittelemättömämmillä kavereillaan, energiaa tulee turhan paljon turhan vähäisellä täyttymisen tunteella, verensokerin sanotaan heittelevän niiden syömisen jälkeen holtittomasti jne.

Kärsin itse aika levottomasta verensokerista, joten jos en syö juuri sopivaa ruokaa juuri sopivin väliajoin, saan seuralaisekseni tosi inhottavan päänsäryn. (Onneksi ei sen vakavampaa, mutta silti.) Olen oppinut, että ruokaa pitää saada napaan muutaman tunnin välein, mutta "sopiva ruoka" on aiheuttanut päänvaivaa, sillä vaikka yritän syödä kuinka kuitupitoisesti ja monipuolisesti ja terveellisesti (=pyrkien tasaiseen verensokeritasoon), yllätyksiä seuraa jatkuvasti.

Mutta. Viime aikoina olen joinain pitkinä, rankkoina päivinä "sortunut" hurjiin pasta-annoksiin ja jopa pullaan ja ihmetykseni on ollut suuri, kun päänsärkyhuolista ei ole ollut tietoakaan! Olen jopa pitänyt kirjaa aiheesta. Kylläisyyden olo säilyy sellaisina päivinä tunteja ja voin jopa odottaa luonnollista nälkää ilman, että päänsärky iskee väliin. Hämmentävää! Eihän sen puhdistetun vehnän näin pitänyt käyttäytyä. Vai pitikö?

Osaisiko joku vastaavien ongelmien kanssa paininut kertoa omista kokemuksistaan? Tai jos lukijoissa on joku näistä asioista enemmän tietävä, voisiko kertoa, kuvittelenko vain vai voiko rakkauteni valkoiseen vehnään olla näin luvallista? Mitä ihmettä? Ja mikä on teidän suhteenne tuohon vihattuun pikahiilariin?

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Jauhelihalla ja ilman


















Kaalilaatikkoa on tehty viime aikoina blogissa jos toisessakin. Itse tein hieman nopeamman version kaalipadasta, joka maultaan on toki kuin eri ruokalaji, mutta hyvää näinkin. 400 grammaan ruskittettua jauhelihaa lisäsin runsaasti jauhelihan perusmausteita (ja jottei totuus unohdu, nehän olivat curry, paprikajauhe, valkopippuri ja merisuola), lisäsin pannulle 1/4 suikaloitua kaalia sekä vajaa parisenkymmentä marinoitua valkosipulinkynttä. Tiedättehän, sellaisia joitan myydään nyt syysaikaan paljon erilaisilla markkinoilla. Vielä hieman vettä sekaan ja haudutus liedellä miedolla lämmöllä kannen alla noin puolen tunnin ajan. Tarvittaessa pataa voi vielä maustaa makunsa mukaan.




















Jauhelihapihveihin kokeilin ainakin ruotsalaisten käsittääkseni käyttämää perunajauhoniksiä. Pihvimassasta löytyi siis 400 g jauhelihagramman, suolan ja pippurin, pienen hienonnetun sipulin, 1 kananmunan ja 2 leseruokalusikallisen lisäksi n. 2 rkl perunajauhoja. Pikkupihvit kypsyivät uunissa 200 °C:ssa n. 15 minuuttia. Perunajauhothan sitovat nestettä erityisen hyvin, ja kuten kuva kertoo, nestettä ei tosiaan poistunut pihveistä juuri lainkaan! Lopputulos oli siis oikein mehevä, kokeilu onnistui.




















Makaronilaatikosta ei löytynyt jauhelihaa ja munamaitokin oli munavettä, mutta vaikka soijarouhe onkin viime aikoina alkanut tökkiä, ruoka toimi hyvin silti. Salaisuus on vegaaniliittojen opiskelijavihkosen paljastamassa soijarouheen maustamisessa - teinkin laatikon samaan tapaan kuin vuosi sitten (tosin nyt mukana ei ollut maissia hämmentämässä). Munaa vegaanilaatikosta ei tietenkään löydy, omaani innostuin laittamaan munavettä 2 munan ja 4 nestedesilitran verran. Määrä oli oikein sopiva.