sunnuntai, marraskuuta 29, 2009

Pikkujoulubrunssi

Joukko ruokafiilistelijöitä kokoontui yhteen brunssin merkeissä. Letkeästi aamupäivästä iltapäivään taittunut sunnuntaihengailun hetki oli ainakin minulle suuri valopilkku marraskuun harmaudessa. Liekö kasassa aineksia mihinkään muuhun kuin onneen, kun elimistöään saattoi voidella vaikkapa persikkaisella skumpalla, punajuurihummuksella tai suussasulavalla ranskalaisella voilla?























Paljon muutakin pöydästä löytyi, kuten kuva kertoo. Juustoa, juustoa, juustopiirasta, lohta, karhu- ja villisikasalamia, perunalettusia, kotitekoista näkkileipää, kakkuja, viiden sokerin fudgea, muffineja, joulutorttuja... Tällaiselle kokonaisuudelle kannattaa tosiaan varata aikaa, sillä nautinnollinen santsaaminen santsaamisen jälkeen on ehkäpä koko brunssistamisen sielu. Tällainen kohtuuttomuus on niin suotavaa, että paavikin varmaan sallisi sen.























Oma viemiseni oli salaatti, joka koostui tammenlehväsalaatista, viinisuolaheinästä, päärynästä, sinihomejuustosta ja granaattiomenan siemenistä.























Silkkaa taidetta lautasella, kiitokset!

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Tunnustuksia

Sain Pippurimyllyn Sannalta jokin aika sitten Kreativ Blogger -tunnustuksen, kiitos Sanna! Seitsemän tunnustuksen meemi lienee kiertänyt blogeissa jonkin aikaa, joten en heitä haastepalloa eteenpäin tällä kertaa, mutta voitte toki napata idean edelleen! Ajatuksena on siis kertoa itsestään seitsemän asiaa, joita muut eivät vielä tiedä.

1. Sain ihan äskettäin lukulasit, ja nyt olen aivan Julie & Julia -fiiliksissä. Leffassa Julie näet laittaa lasit nenälleen aina istahtaessaan bloggaamaan - niin minäkin nyt!

2. Rakastan ravintolassa syömistä. Rakastan niin fine dining -paikkoja kuin pikaruokaloitakin. Hyvällä ruoalla on toki iso merkitys, mutta yhtä tärkeää on se itse ravintolaan menemisen ja siellä olemisen tunnelma. Tässä kiintymyksessä on jotain kestävää, sillä ravintolaruokailun riemu ei ole hälvennyt vaikka melko usein itseäni ulkoruokinkin. Lisäksi ahmin ravintola-arvosteluja ja tylsinä hetkinäni selaan Hesarin Oma kaupunki -palvelua vain tarkkaillakseni, onko jonkin lähialueen ravintolan olemassaolo jäänyt huomaamatta.

3. Olen yrittänyt patistaa itseäni kokkaamaan joskus sinisimpukoita, mutta jokin vain estää minua. En tiedä mikä. En usko, että se olisi edes kovin vaikeaa.

4. Kotikeittiössä kasaan sipulinkuoret aina ensin pöydänkulmalle ja vasta siitä jäteastiaan. Minusta se on käytännöllistä, sillä pöydänkulmalle on leikkuulaudalta lyhyt matka, mutta saan usein kuulla "sotkuisuudestani" noottia. Sotkuisuus, pyh, kotona se on lopputulos joka siisteystasossa merkkaa.

5. Olen ollut aivan koukussa kuluvan kauden Top Chef -ohjelmaan. Aiemmat kaudet ovat menneet minulta ihan ohi, mutta nyt harmittaa etten ole katsonut niitä. Tosi-tv, jossa ihan oikeasti ruoditaan vain makua, rakennetta, esillepanoa ja keittiötyöskentelyä! Mieletöntä!

6. Unelmoin salaattilingosta. Tiedän, että se on se on epäkäytännöllinen säilytettävä, eikä minulla ole sellaista juuri siksi että se ei vain mahtuisi mihinkään, mutta unelmoin siitä silti. Haluaisin pestä salaatinlehdet huolella, mutta helposti. Unelmoin myös yleiskoneesta, vaikkei sillä pienessä taloudessa oikein mitään teekään.

7. BBC Good Food on mielestäni inspiroivimpia, ellei jopa inspiroivin ruokasivusto maailmassa. Silti olen kokeillut sen ohjeilla vain yhtä tai kahta ruokaa. Usein kauniit kuvat saavatkin toimia ennen kaikkea ideoiden lähteenä.


keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009

Uunissa tuoksuu makkara

Meidän noin kahden hengen ruokataloudessa minä olen useammin se ruoka-asioissa ideoiva ja innostuva osapuoli, toinen on toki mielellään mukana. Silloin tällöin onkin jännää heittäytyä sivuun roolistaan ja odottaa, mitä pöytään tulee kun itse päättää pysytellä sivussa.

Tällä kertaa pöytään päätyi porkkanaraastetta, perunamuusia ja uunimakkaraa. Uunimakkaran tekoon lienee jokaisella vähän oma tapansa, itse sain maistaa tätä kyseistä makuyhdistelmää jo toiseen kertaan. Olen vakuuttunut.























Uunimakkaraa luoteisuusimaalaisittain

1 pkt Kabanossia
1/2-1 sipuli
Auran sinappia
juustoraastetta

*Halkaise makkarat pitkittäin ja asettele uunivuokaan tasainen puoli ylöspäin.
*Hienonna sipuli. Levitä makkaroiden pintaan reilu kerros sinappia. Levitä sitten päälle sipulisilppu ja lopuksi juustoraaste.
*Kypsennä uunimakkaroita 200°C:ssa noin 20-30 minuutin ajan tai kunnes juusto on kullanruskeaa.
*Tarjoile perunamuusin ja ananaspaloilla höystetyn porkkanaraasteen kera.

(Kääks! Nimesin juuri ruokalajin romantisoiden ajatusta ruokataloudenpuoliskon lapsuuden makumaailmoista, kunnes tyyppi juuri minuutti sitten tokaisi "se ohje on muuten jostain netistä"... :D)

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Pastaa pepperonilla ja parsakaalilla

Kauniista Fakta ja Farfalle -blogista bongasin ohjeen nopeaan salamipastaan. Alunperin Rachel Rayn maailmaan päästämä ainesosalista muuntui käsissäni hieman, kun salamin sijaan jääkaapista löytyi pepperoniviipaleita ja lähikaupan valikoiman sanelemana ricotta vaihtui ranskankermaan. Parsakaalin ja mausteisen makkaran yhdistelmä toimi edelleen loistavasti muutoksista huolimatta!























Jokainen vähänkin ruokaan perehtynyt tietää, että pastaruoissa pastan tulisi olla mahdollisimman laadukasta. Pihiydessäni olen ostanut viime vuodet säännöllisesti S-ryhmän halvinta X-tra-spagettia, ja ollut sen suutuntumaan ja toimivuuteen oikein tyytyväinen. Luulin siis olevani tyytyväinen mihin tahansa. Totuus on paljastunut nyt kilpailijan vastaavaa eli Euroshopper-spagettia keitellessä. Kypsyysasteen tarkkailu menee ihan hukkaan, kun lopputulos on joka tapauksessa pinnalta tahmainen ja maistuukin liisteriltä. Rakenteessa ihan oikeasti mättää joku, koska kastike toisensa jälkeen kokkaroituu rumasti spagetin pintaan, kuten kuvassa näkyy. Väittäisin keitelleeni spagettia sen verran monesti, ettei vika voi ihan täysin olla kokkaajassa. Halpiksissakin on siis eroja, tämän kanssa rämmittyäni totean että X-tra on ihan oikeasti hyvää!

Nopea pepperonipasta

pastaa
1 parsakaalin kukinnot
tilkka öljyä
4 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
kourallinen pepperoniviipaleita paloiteltuna
2 dl ranskankermaa
suolaa, pippuria

*Keitä parsakaalin kukintoja hetki vedessä esimerkiksi paistinpannulla. Valuta vesi pois, siirrä parsakaali hetkeksi sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää ne ja ripaus chiliä öljyyn. Lisää hetken kuluttua paloitellut pepperoniviipaleet sekä kiehautetut parsakaalit. Sekoittele ja anna parsakaalien kypsyä. Lisää sitten ranskankerma, kuumenna mutta älä keitä.
*Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Sekoita joukkoon parmesanjuustoa, mausta suolalla ja pippurilla ja nauti!

lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Välimeren suolainen tuulahdus

Note to self #1: Jos piiraaseen laittaa runsaasti fetaa, piiraaseen ei kannata laittaa muuta suolaista.
Note to self #2: Aurinkokuivatut tomaatit ovat suolaisia.























Rakenne ja maku muuten olivat kuitenkin niin kohdillaan, että kaverilta saatu loisto-ohje ansaitsee tulla jälleen mainituksi. Tällä kertaa siis täytteenä 200 g pakastepinaattia, pätkä purjoa sipulin puuttuessa, 200 g fetaa (kannattaa siis esim. liottaa tässä kombossa hieman vähemmän suolaiseksi), n. 50 g hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia sekä muna-kermaseos sitruunamehuineen ja pippureineen. Täytteen ainesvaihdoksia lukuunottamatta mentiin aika tarkalleen blogissa aiemmin esitellyn lohi-pinaattipiiraan tapaan.

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Tomaattinen lihapullapasta

Jääkaapissa nököttävälle purkille punaista pestoa piti keksiä käyttöä. Vihreän olisin ehkä sutinut jonkinlaisen kalan päälle, mutta punainen assosioitui jauhelihaan. Niinpä pesto päätyi lihapullataikinaan.

Lihapullat puolestaan päätyivät antamaan makua paseeratulle tomaatille, ja lopulta koko komeus nautittiin kastikkeena spagetin kanssa. Mikäli haluaa pullien säilyvän ehjinä, lienee taikinan koostumusta tarvis kehittää hieman edelleen, mutta tällä erää ainakaan minua ei haitannut, että osa lukuisista lihapullista hajosi sakeuttamaan kastiketta osan säilyessä kokonaisina. Ruoka maistui ennen kaikkea täyteläisen tomaattiselta, pesto ei varsinaisesti erottunut joukosta. Se toi kuitenkin ruokaan makua, sillä suolaa tai liemikuutioita en lisännyt mukaan.























Tomaattinen lihapullapasta
(neljälle)

3/4 dl korppujauhoja
n. 1 dl vettä
1 muna
n. 10 cm pätkä purjoa
1/2 prk (n. 100g) punaista pestoa
400 g (naudan) jauhelihaa
voita paistamiseen
500 g paseerattua tomaattia
n. 4 dl vettä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl sokeria
mustapippuria
(merisuolaa)

spagettia, vettä, suolaa

tarjoiluun juustoraastetta

*Sekoita kulhossa korppujauhot ja 1 dl vettä. Anna korppujauhojen turvota sillä aikaa kun hienonnat purjon mahdollisimman pieneksi. Lisää kulhoon purjo, kananmuna ja pesto, sekoita. Lisää jauheliha ja sekoita, kunnes jauhelihan rakenne on muuttunut tasaiseksi ja tiiviiksi. Muotoile taikina pieniksi lihapulliksi.
*Kuumenna suurella pannulla voita, kunnes se on väriltään kullanruskeaa. Ruskista parissa erässä lihapulliin kaunis pinta pannulla. Kokoa sitten pannulle kaikki ruskistetut pyörykät ja lisää paseerattu tomaatti sekä vettä. Mausta sokerilla ja etikalla. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia. Valmista sillä välin spagetti pakkauksen ohjeen mukaan.
*Mausta valmis kastike vielä pippurilla ja halutessasi suolalla. Tarjoile spagetin ja juustoraasteen kera.

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Avokadosalaatti ja aurinko talven keskellä

Syksyn mittaan uusista ruokaohjeista innostuminen ja etenkin niiden kokeileminen on ollut hieman hakusassa. Välillä edes lempipuuhani eli keittokirjojen metsästys ja selailu ei ole meinannut houkuttaa. Vähitellen ruoka on kuitenkin alkanut palata uniin ja unelmiin. Eräänäkin yönä leivoin hartaasti korvapuusteja, joita täytin mustikoilla... mielenkiintoista! Tunteen katoamisen saattoi todeta jokseenkin ohimeneväksi viimeistään, kun vuosia kyttäämäni helmi osui vastaan rutiinikierroksella Kirjatorin ale-pöydässä.























70-luku on minulle Iso Juttu, ihailen aika monia sen ajan Suomi-ilmiöitä aina väreistä ja tyyleistä terveyskeskusjärjestelmään. Joitakin vuosia sitten ilmestynyt kirja 70-luku tarjottimella on luonnollisesti ollut hankintalistalla jo pidempään. Tekijäkaartista löytyvät muun muassa tutkijat Minna Sarantola-Weiss ja Christina Aaltio, joten uskottavia arkikuvauksia 70-luvun arjesta ja yhteiskunnasta osasin odottaa, ja niitä sain. En ollut kuitenkaan osannut kuvitella, kuinka laajan ja houkuttavan reseptikokoelman kirjan kannet sisäänsä kätkisivät! Kyse ei ole vain hassuista kuriositeeteista, vaan oikeasti toimivan oloisista arkiruoista, jotka saavat hihkumaan innosta. Mahtava keino aikamatkailla!

Ensimmäiseksi toteutukseen pääsi avokadosalaatti. Katkaravun, omenan ja avokadon yhdistelmä on varmaankin vuosikymmeniä sitten tihkunut nykyistä enemmän eksotiikkaa, mutta raikkaus ja yhdistelmän toimivuus on pysynyt ennallaan tähän päivään! Elintason noususta kertokoon se, että juhlatarjottavien osiosta bongattu ape päätyi nyt juhlavaksi arkiruoaksi perunoiden ja lehtisalaatin seuraan ;).























Avokadosalaatti

2 avokadoa
1 hapahko omena
sitruunamehua
1 pala purjoa
200 g kuorittuja katkarapuja
(1 dl hienonnettua tilliä, tämän jätimme omasta versiostamme pois)

Kastike:
2 dl kevytranskankermaa (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl majoneesia + 1 dl kermaviiliä)
mustapippuria, sitruunamehua (tai 1/2 tl sitruunapippuria)
pari tippaa chilikastiketta
ripaus sokeria
ripaus suolaa

*Halkaise ja poista avokadoista kivet ja kuori. Lohko hedelmä reiluiksi paloiksi. Kuori ja paloittele omena. Purista avokado- ja omenapalojen päälle sitruunamehua.
*Hienonna pieni pala purjoa ja sekoita joukkoon. Lisää sulatetut ja valutetut katkaravut. (Hienonna joukkoon tilli.)
*Valmista kastike sekoittamalla ainekset keskenään. Lisää kastike salaatin joukkoon ja anna makujen tasoittua viileässä hetki ennen tarjoilua.

Aaltio, C., Warpula, K., Sarantola-Weiss, M. & Salonen, T. 2002. 70-luku tarjottimella. Schildts.