sunnuntai, marraskuuta 28, 2010

Ruokakulttuuria, viinikulttuuria ja palvelukulttuuria eli varsin kulturelli viikko

Tämä viikko on ollut hyvä viikko. Ainakin yhdellä tapaa. Allekirjoittanutta on viety hyvässä seurassa toinen toistaan hienompiin paikkoihin, toinen toistaan mahtavampien makujen luokse. (Kameraa ei ole viety mukanani. Meidän välit ei tällä hetkellä ole kovin lämpimät.)






Logo: Muru Dining


Tiistaina istuimme iltaa - kiitos Kulinaarimurula-Jaanan pöytävarauksen - uutukaisessa Murussa Helsingin Fredrikinkadulla. Jo etukäteen esiin nostettu palveluasenne osoittautui todeksi ja odotukset ylittäviksi, ja ruoka toimi hurjan hyvin. Annokset olivat yksinkertaisia ja maut selkeitä, kuten luvattu oli. Suurta jännitystä tai vallankumouksellisia ennennäkemättömyyksiä lista ei pitänyt sisällään, mutta tuttavallisuudessaan Muru soikin sitten lempeät olosuhteet esimerkiksi ihan uusien raaka-aineiden kokeilulle. Itse uskaltauduin ankan kivipiiran pariin, kannatti! Hurjan hyvin tehdyn ruoan ja huomaavaisen palvelun lisäksi erityismaininta vielä tunnelmalle. Hämyistä ilmettä, tummaa puuta, korkeaa ja matalaa kattoa. Ravintolan sijaan tunsin olevani lämpöisessä pesässä kylmän talven keskellä.



















Logo: Chef&Sommelier


Perjantaina juhlimme kulunutta ruokakulttuuripuheen täyteistä vuotta kera SRE:n. Tiemme vei Helsingin Huvilakadulle kuutisen viikkoa sitten avattuun Chef&Sommelieriin. Jo avaamishetkellään ravintola on ponkaissut Portaat luomuun -ohjelmassa kunnioitettavasti ylimmälle portaalle: ja kuten odottaa saattaa, omistajien kunnioitus raaka-aineita kohtaan maistui ruoissakin. Pöydissä ei ollut valkoisia pöytäliinoja, mutta esimerkiksi Muruun verrattuna Chef&Sommelier oli kyllä muutamaa askelta fiinimpi. Tämä tarkoittaa tässä yhteydessä siis sitä, että joka lautasellinen toi eteeni jotain uutta ja ennenmaistamatonta. Mistä olin tietysti ihan valtavan innoissani.

En tiennyt ravintolasta paljoa etukäteen, ja siksipä omistajatiimin tarinat paikan synnystä ja ruokafilosofiasta upposivat kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin. Mistä pääsemmekin voihin. Ja suolaan. Kaikkien uutuuttaan hengästyttävien huikeiden kokemusten keskellä tarinan suurin opetus minulle oli näet se, miten paljon ihan pienenkin tuntuiset asiat kuten merisuolan puhdistamattomuus auttavat saamaan vielä entistä enemmän makuja esiin jo ennestään laadukkaista raaka-aineista. Uutta suolahurmostani saivat paikalla olleet varmaan kestää aivan riittämiin, mutta tiedoksenne vain, olen tästä(kin) oivalluksesta Chef&Sommelierille edelleen kovin kiitollinen.

Mainittakoon, että sekä Murua että Chef&Sommelieria on kiittäminen myös todella hyvin valituista viineistä. Ja kun maininnan alkuun päästiin, ja kun en kuitenkaan osaisi sanoa viineistä mitään kovin analyyttistä muuta kuin että ne maistuivat hurjan hyviltä, mainittakoon myös, että molemmissa paikoissa sain jossain vaiheessa ruoanvalmistuskattilan kivipiiroineen/gnoccheineen nenäni alle tuoksuteltavaksi. Tervetullut trendi, tuo asiakkaan aistien arvostaminen.

Ravintolaviikkooni kuului muuten myös käynti Siltasessa. Vietimme Paulig Cafén porukalla raati-iltapäivää, ja napsimme samalla välimerellisiä ja lähi-itähenkisiä herkkuja maistelulautasilta. Olen vierastanut Siltasta ruokapaikkana, koska korviini on kantautunut vain turhautuneita kertomuksia palvelun hitaudesta ja töykeydestä sekä etanavauhdissa viilenneistä annoksista. Tämän kokemuksen perusteella osaan sanoa että ennakkoluuloista huolimatta paikkaan kannattaa astella syömään ainakin väljään iltapäiväaikaan. Ruoka oli hyvää, ja se palvelukin ystävällistä ja melko nopeaa. Kiitos Siltaselle siitä!

sunnuntai, marraskuuta 21, 2010

Välimerellinen kasvispiiras

Pikku-uunipellillinen kasvispiirasta syntyi, kun maanantai-illaksi halusin tehdä tarjottavaa saunaseurueelle. Seurue kutistui hieman suunnitelmia pienemmäksi, mutta piirakka katosi parempiin suihin silti hujauksessa. Välimerelliseksi väitän, koska fenkoli ja tomaatit jotenkin toivat sitä fiilistä, ja koska salaattijuustokin ikään kuin muistutti fetaa, mutta etenkin koska tuo turkkilais-kreikkalaistyyppinen jogurtti toimi täytteessä niin hyvin.























Kasvispiiras
("Puolikas" uunipellillinen eli pikku-uunikokoinen sellainen)

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
100 g voita
3/4 dl oliiviöljyä
1/2 dl vettä

Täyte:
1/2 purjo
2 paprikaa
1 pieni fenkoli
tilkka öljyä
salaattijuustokuutioita (tai ihan aitoa feta-juustoa)
4 kananmunaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl maitoa
mustapippuria
oreganoa
3 tomaattia
kalamata-oliiveja (kivet poistettuina)

*Mittaa kulhoon pohjan ainesosat. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Painele tai kaulitse taikina leivinpaperoidun uunipellin pohjalle ja reunoille. Laita pelti jääkaappiin siksi aikaa kun valmistelet täytettä.
*Hienonna täytettä varten purjo, paloittele paprika ja leikkaa fenkoli ohuiksi viipaleiksi. Kuullota kasviksia kattilassa öljytilkassa niin, että ne hieman pehmenevät.
*Sekoita tyhjentyneessä taikinakulhossa yhteen kananmunat, jogurtti ja maito. Lisää mustapippuri ja oregano.
*Asettele taikinapohjan päälle tasaisesti salaattijuustokuutioita. Lisää kasvisseos, kaada päälle jogurtti-maito-munaseos.
*Viipaloi tomaatit. Asettele tomaattiviipaleita sekä kalamata-oliiveja piirakan pinnalle.
*Paista 175°C:ssa uunin keskitasossa noin tunnin ajan.

perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Mutkat suoriksi

Blogihiljaisuudesta huolimatta täällä on syöty ruokaa. Kyllä vain, ja päivittäin! Ja ideologisesta kirkasotsaisuudesta huolimatta täällä on nautittu oikoteiden suomasta ajansäästöstä ja helppoudesta. Ja koska oikotiesuosikeilla on nimet, jaettakoon ne kaikelle kansalle. Seuraa siis unelias oodi...























...Pataksin purkkicurrytahnoille. Edulliseen hintaan aasialaisista kaupoista. Tämä homma on oikeastaan kertausta aiempaan blogipostaukseeni viitaten. Hienonhienoksi silputtua sipulia, pari roimaa ruokalusikallista currytahnaa, tofua ja kasviksia, reippaasti pinaattia tai tomaattimurskaa, ja sitten vielä jogurttia tai kookosmaitoa. Ja siinä se.























...Valion juustomaustetuille ruokakermoille. Yritin pitkään vastustaa, koska ne on melko kalliita, eikä ihan ylimääräisistä ainesosista vapaitakaan. Mutta kun. Niillä syntyy niin hyvää ruokaa. Kipparipastaa tehdään meillä melkein kerran viikossa. Kyllä vain. Opiskelukaverin ohjeella puolestaan käytettiin Kolmen juuston kermaa tortillatäytteeseen - namm. Paistetun sipulin ja jauhelihan sekaan lisätään valkosipulista tomaattimurskaa, mausteita sekä osa kermapurkista, täyte kääritään uunivuokaan tortillojen sisään, kuorrutetaan juustokermalla ja juustoraasteella ja uunitetaan.

...Lapin Lihan poronkäristykselle. Ostin paketin ja tein käristystä ensimmäistä kertaa elämässäni - helpompaa kuin mikään tanssi ikinä. Helpompaa kuin jauhelihan ruskistus. Jäinen laatta kuumaan pannuun, kääntelyä ja vartissa valmista. Kaksi nälkäistä herkutteli kohtalaisen pienen satsin silmänräpäyksessä, ja annoskoon järkevä kohtuullisuus olikin ainoa hetkellisesti harmittamaan jäänyt asia...























...ja sen oodin loppukevennyssävelet vielä kamerakännykälleni ajalta ennen noh, oikeita kamerakännyköitä. Mutta ennen kaikkea kuvan kohteelle eli sitruunajogurtille! Tähän päivään asti tämä onni oli mennyt minulta täysin ohi. Sitruunaista, lohkeavaa ja kommervenkitöntä. Nam.

sunnuntai, marraskuuta 07, 2010

Kaskinaurismysteerio

Kaskinauris. Siinäpä kiehtova tuote. Maatiaista, herkullista, aitoa ja puhdasta. Kannatan kulttuurimielessä täydestä sydämestäni. Ostin riemulla, kun sellaista ihan tavallisesta marketista eteen hyppäsi.















(Kuva: Viherlandia)

Mutta pahoittelen. Maistelun tasolla ei uppoa.

Mielikuvani nauriista on se sellainen omaperäinen juures, jota voi lohkoa iltapalaksi teeasetille. Toimii hunajan kanssa vaikkapa uuniruoissa. Maistuu samaan aikaan kirpeälle, mutta makealle. Tavallinen nauris siis toimii vallan mainiosti.























Mutta kaskinauris on suussani kirpeää, karvasta ja jättää suuta rutistavan jälkimaun. Kokeilin kaskinaurista sellaisenaan eli raakana (ei tullut mitään), hieman kypsennettyna hunajan kanssa (söi, kun ei viitsinyt poiskaan heittää) sekä oliiviöljyssä ja mausteissa pyöriteltynä, porkkanan, sipulin, vihreiden papujen, vuohenjuuston sekä runsaan hunajan kanssa uunitettuna (se vuohenjuusto oli tosi hyvää).

Koska niin harvaa ruoka-ainetta tähän tapaan vierastan, haluaisin antaa kaskinauriille mahdollisuuden. Ehkäpä jollakin olisi hyvä resepti takataskussa? Tai ehkä joku muu osaisi avautua kokemuksistaan hyvässä tai pahassa?