Ennen juhannusreissua täytyi keksiä käyttöä keittiössä odottaville yrttinipuille. Miellyttävä tehtävä! Kun kaapissa oli vielä avattu anjovissetti ja kapriksia, muistui mieleeni maistamismuisto salsa verdestä. Ainekset siis suorastaan huusivat päästä kastikkeeksi.
Tämä kastike on voimakkaan maukas ja täyteläinen. Luonteeltaan se on kuitenkin sen verran keveä, että halusin ehdottomasti nauttia sitä kalan kanssa. Yhdistelmä toimikin hyvin, mutta toki myös muita vinkkejä otetaan vastaan. Jämät hujahtivat seuraavana päivänä spagetin seurana. Ohje on suoraan Joanna Farrow'n Maailman parhaat kastikkeet- kirjasta. Tutustumisen arvoinen kirja muuten, mainittakoon. Aiemmin olen tehnyt siitä ainakin olut-sipulikastiketta.
Salsa verde
25 g sileälehtistä persiljaa
yhteensä 15 g basilikaa, ruohosipulia ja minttua
2 valkosipulinkynttä silputtuna
(15 g kivettömiä vihreitä oliiveja, en itse laittanut näitä)
1 rkl kapriksia huuhdeltuna
2 tl rouhituista siemenistä valmistettua sinappia (tai tavallista dijon-sinappia)
3 anjovisfileetä
3-4 tl sitruunamehua
1 1/4 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
pippuria
(suolaa)
*Revi yrtit varsineen pienemmäksi. Sekoita ne monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa valkosipulin, kapristen, sinapin ja anjoviksen kanssa. Lisää 3 tl sitruunamehua.
*Sekoita ainekset tasaiseksi tahnaksi. Lisää öljy vähitellen. Kastike saa jäädä hiukan kokkareiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää halutessasi tilkka sitruunamehua maun terävöittämiseksi. Kaada kastike pieneen tarjoilukulhoon ja jäähdytä jääkaapissa ennen tarjoilua.
maanantaina, kesäkuuta 30, 2008
tiistaina, kesäkuuta 24, 2008
Tomaatti-kaprispasta
Kuluva kesä on tuonut tullessaan erään ikävän yllätyksen - tomaattiallergian. Aiemmin mehu on kirvellyt vain ihoa, mutta nyt tomaatin syömisestä jää polte suuhun moneksi tunniksi, eikä makua meinaa sen alta erottaa. Onneksi jo pieni kuumeneminen lieventää ilmiötä, sillä kovin helpolla en tuosta loistavasta kesävihanneksesta tahtoisi luopua. Myös siementen ja mehun poistaminen auttaa paljon. Esimerkiksi tässä tomaatti-kaprispastassa saatoin siis nauttia raikkaan tuoreesta tomaatista (ainakin melkein) hyvillä mielin.
Ohje on napattu uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä. (Pahuksen lehti: sen linja oli viime aikoina pitkään niin itseään toistava että kyllästyin ja lopetin tilauksen, ja kuin kiusallaan uudet numerot ovatkin olleet taas mahtavia ideoita täynnä.) Ainekset täydensivät hienosti toisiaan muodostaen todella toimivan yhdistelmän - suosittelen! Oliiviöljyn laadukkuudella on tässä pastassa suuri merkitys, kuten lehtikin muistuttaa. Ellei öljy ole kovin maukasta, jää pastaan kaipaamaan pientä täyteläisyyttä. (Onneksi parmesan-juusto voi aina tulla hätiin!) Ohessa alkuperäinen ohje, sen puolittamalla saa aikaiseksi suurehkon annoksen yhdelle nälkäiselle.
Tomaatti-kaprispasta
pastaa (esim. linguine tai spaghetti)
Kastike:
4-5 kypsää tomaattia
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1 (luomu)sitruunan hienoksi raastettu kuori
1/2 sitruunan puristettu mehu
3/4 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1 dl silputtua lehtipersiljaa
2-3 rkl silputtua basilikaa
2-3 rkl pieniä kapriksia
mustapippuria myllystä
*Valmista kastike. Huuhtele ja halkaise tomaatit. Poista niistä kovat kannat ja koverra siemenet lusikalla. Leikkaa pieniksi kuutioiksi tai kapeiksi suikaleiksi. (Itse painelin vielä siivilässä mehua pois.) Siirrä kulhoon.
*Mittaa loput kastikeainekset tomaattien päälle. Anna kastikkeen maustua sillä välin, kun keität pastan pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsäksi.
*Valuta pasta. Sekoita kastike pastan joukkoon heti.
*Halutessasi voit lisätä pastan päälle hieman parmesaani- tai pecorinojuustolastuja.
Ohje on napattu uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä. (Pahuksen lehti: sen linja oli viime aikoina pitkään niin itseään toistava että kyllästyin ja lopetin tilauksen, ja kuin kiusallaan uudet numerot ovatkin olleet taas mahtavia ideoita täynnä.) Ainekset täydensivät hienosti toisiaan muodostaen todella toimivan yhdistelmän - suosittelen! Oliiviöljyn laadukkuudella on tässä pastassa suuri merkitys, kuten lehtikin muistuttaa. Ellei öljy ole kovin maukasta, jää pastaan kaipaamaan pientä täyteläisyyttä. (Onneksi parmesan-juusto voi aina tulla hätiin!) Ohessa alkuperäinen ohje, sen puolittamalla saa aikaiseksi suurehkon annoksen yhdelle nälkäiselle.
Tomaatti-kaprispasta
pastaa (esim. linguine tai spaghetti)
Kastike:
4-5 kypsää tomaattia
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1 (luomu)sitruunan hienoksi raastettu kuori
1/2 sitruunan puristettu mehu
3/4 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1 dl silputtua lehtipersiljaa
2-3 rkl silputtua basilikaa
2-3 rkl pieniä kapriksia
mustapippuria myllystä
*Valmista kastike. Huuhtele ja halkaise tomaatit. Poista niistä kovat kannat ja koverra siemenet lusikalla. Leikkaa pieniksi kuutioiksi tai kapeiksi suikaleiksi. (Itse painelin vielä siivilässä mehua pois.) Siirrä kulhoon.
*Mittaa loput kastikeainekset tomaattien päälle. Anna kastikkeen maustua sillä välin, kun keität pastan pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsäksi.
*Valuta pasta. Sekoita kastike pastan joukkoon heti.
*Halutessasi voit lisätä pastan päälle hieman parmesaani- tai pecorinojuustolastuja.
tiistaina, kesäkuuta 17, 2008
Nizzansalaatti - Salad Nicoise
Vapaapäivä-sunnuntain parhaita puolia on ehdottomasti se, että voi käyttää suhteettoman paljon aikaa esimerkiksi yhden hengen salaattiannoksen kokoamiseen. Kun siis lasketaan mukaan kauppareissu, ainesten keittäminen, pilkkominen, asetteleminen.. Nizzansalaatti oli ollut to-do- listallani jo pidempään, ja sopiva aika koitti, kun kananmunat huusivat käyttöä. Samalla otin jälleen askeleita suhteessani kapriksiin ja anjovikseen.
Salaatti sai inspistä uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä sekä erilaisilta nettisivuilta. Väittäisin, että nizzansalaatin perusjuttuja ovat kananmuna, peruna, vihreät pavut ja anjovis, ja muut osaset sitten saattavat vaihdella. Anjovis voi olla mukana suikaleina tai kastikkeen muodossa. Kastikkeena kaikissa ohjeissa vaikutti olevan öljy-viinietikka/sitruunamehukastike. Itse lorautin kastiketta sekaan ihan liikaa, ja kun anjovis ja kapris maistuivat ruoassa puhtaasti sellaisenaan, ei lopputulos happamuudenkirpeydessään hiponut aivan taivaita. Mutta ruokaisa ja värikäs salaatti tämä on joka tapauksessa!
(P.S. Voisiko joku kertoa minulle, saako anjovisresepteissä käyttää sitä tavallista kilohaili-anjovista, niin kuin itse tein? En löytänyt Stockan herkustakaan kuin yhden, minipienen ja sikakalliin purkin sardelli-anjovista. Mitä anjovista ruokalehtien keittiöissä käytetään?)
Nizzansalaatti
friseesalaattia
tomaattia lohkoina
kevätsipulia hienonnettuna
vihreitä papuja kiehautettuina
uusia perunoita kiehautettuina
keitettyjä kananmunia lohkoina
kapriksia
Kastike:
oliiviöljyä
sitruunamehua
viinietikkaa
valkosipulia
anjovista hienonnettuna
Salaatti sai inspistä uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä sekä erilaisilta nettisivuilta. Väittäisin, että nizzansalaatin perusjuttuja ovat kananmuna, peruna, vihreät pavut ja anjovis, ja muut osaset sitten saattavat vaihdella. Anjovis voi olla mukana suikaleina tai kastikkeen muodossa. Kastikkeena kaikissa ohjeissa vaikutti olevan öljy-viinietikka/sitruunamehukastike. Itse lorautin kastiketta sekaan ihan liikaa, ja kun anjovis ja kapris maistuivat ruoassa puhtaasti sellaisenaan, ei lopputulos happamuudenkirpeydessään hiponut aivan taivaita. Mutta ruokaisa ja värikäs salaatti tämä on joka tapauksessa!
(P.S. Voisiko joku kertoa minulle, saako anjovisresepteissä käyttää sitä tavallista kilohaili-anjovista, niin kuin itse tein? En löytänyt Stockan herkustakaan kuin yhden, minipienen ja sikakalliin purkin sardelli-anjovista. Mitä anjovista ruokalehtien keittiöissä käytetään?)
Nizzansalaatti
friseesalaattia
tomaattia lohkoina
kevätsipulia hienonnettuna
vihreitä papuja kiehautettuina
uusia perunoita kiehautettuina
keitettyjä kananmunia lohkoina
kapriksia
Kastike:
oliiviöljyä
sitruunamehua
viinietikkaa
valkosipulia
anjovista hienonnettuna
sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008
Piknikmuistelot
Eilisestä ruokablogipiknikistä on ehditty raportoida mainiosti ja kattavasti, tekstein ja kuvin, ja nyt minäkin taaperran mukaan raporttiaaltoon.
Bloggaajia oli tosi mukavaa tavata! Kokoonkutsujana jännitin kamalasti, olisiko piknikillä ihan ankeaa ja puhuisiko kukaan ylipäänsä mitään mistään. No puhui toki! Ja voiko kovin monessa muussa seurueessa jutella kaasu-uunin lämpötilasäädöistä tai ruokalistasuunnittelusta niin antaumuksella ilman, että vierustoverit pitävät enemmän tai vähemmän outona? Kiitoksia siis näistä ja niistä kaikista muistakin (jopa ei-ruokaan-liittyvistä) puheenaiheista!
Pikniktuomiset olivat tietysti itseoikeutettuja keskustelunaiheita. Taannoin olin Prinsessakeittiön Veeran kanssa miettinyt, voisiko käydä vahingossa niin, että pöytään päätyisi samoja ruokia eri keittiöistä. "No hei, kyllä nyt bloggaajilla SEN verran mielikuvitusta on että ei niin voi käydä!" Ja kuinkas kävikään: huomasin, että Veeran kanssa molemmat olimme tuoneet mukanamme mansikoita, juustoa ja basilikaa - tosin hieman eri muodoissa :D. Veera sekoitti ne runsaan maukkaaseen salaattiin, itse tein Allt om mat- lehden inspiroimana minivartaita eli cocktailtikkuja. Ohjeessa juustona oli mozzarellaa, käytin tilalla Valion kotijuustoa.
Mansikkavartaiden lisäksi olin keksinyt piknikin oivaksi tilaisuudeksi tuhota kaappiin jääneet riihiruisjauhot. Aiemminhan tuskailin tuota savunmakuista vahinko-ostosta. Muistakaa, lapset, sihti- ja riihiruisjauhot EIVÄT ole sama asia, ne eivät edes muistuta toisiaan! Mustikkakukkoihin jauhot kuitenkin toivat jännän eksoottisen säväyksen. Kun oheen oli tarjolla vielä vaniljakastiketta (=sulanutta vaniljajäätelöä), oli makuyhdistelmä lopulta kiitoksia(kin) keräävä. Itseäni häiritsi vain taikinan murustuvuus, jota voisi vähentää esim. kananmuna taikinassa. Tai sitten jauhojen vaihtaminen hienompiin sihtiversioihin...
Mustikkakukot (muffinivuoissa murupinnoitteella 20-25 kpl)
250 g voita
5 dl sihtiruisjauhoja / riihiruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 l mustikoita
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
*Vatkaa voi ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon sekoittaen. Anna taikinan vetäytyä kylmässä vähintään tunnin ajan.
*Sekoita sokeri ja perunajauhot mustikoihin.
*Kaulitse taikina leivinpöydällä ohueksi levyksi. Ota siitä sopivankokoisia pyörylöitä ja painele ne sitten muffinivuokiin (tai muihin vastaaviin kippoihin tai kuppeihin; voit toki tehdä myös isompia kukkoja isommissa astioissa). Lisää reilu nokare mustikkatäytettä. Ota taikinasta pyörylöitä kukkojen kansiksi tai vaihtoehtoisesti murustele taikinaa kukkosten pinnalle.
*Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.
Bloggaajia oli tosi mukavaa tavata! Kokoonkutsujana jännitin kamalasti, olisiko piknikillä ihan ankeaa ja puhuisiko kukaan ylipäänsä mitään mistään. No puhui toki! Ja voiko kovin monessa muussa seurueessa jutella kaasu-uunin lämpötilasäädöistä tai ruokalistasuunnittelusta niin antaumuksella ilman, että vierustoverit pitävät enemmän tai vähemmän outona? Kiitoksia siis näistä ja niistä kaikista muistakin (jopa ei-ruokaan-liittyvistä) puheenaiheista!
Pikniktuomiset olivat tietysti itseoikeutettuja keskustelunaiheita. Taannoin olin Prinsessakeittiön Veeran kanssa miettinyt, voisiko käydä vahingossa niin, että pöytään päätyisi samoja ruokia eri keittiöistä. "No hei, kyllä nyt bloggaajilla SEN verran mielikuvitusta on että ei niin voi käydä!" Ja kuinkas kävikään: huomasin, että Veeran kanssa molemmat olimme tuoneet mukanamme mansikoita, juustoa ja basilikaa - tosin hieman eri muodoissa :D. Veera sekoitti ne runsaan maukkaaseen salaattiin, itse tein Allt om mat- lehden inspiroimana minivartaita eli cocktailtikkuja. Ohjeessa juustona oli mozzarellaa, käytin tilalla Valion kotijuustoa.
Mansikkavartaiden lisäksi olin keksinyt piknikin oivaksi tilaisuudeksi tuhota kaappiin jääneet riihiruisjauhot. Aiemminhan tuskailin tuota savunmakuista vahinko-ostosta. Muistakaa, lapset, sihti- ja riihiruisjauhot EIVÄT ole sama asia, ne eivät edes muistuta toisiaan! Mustikkakukkoihin jauhot kuitenkin toivat jännän eksoottisen säväyksen. Kun oheen oli tarjolla vielä vaniljakastiketta (=sulanutta vaniljajäätelöä), oli makuyhdistelmä lopulta kiitoksia(kin) keräävä. Itseäni häiritsi vain taikinan murustuvuus, jota voisi vähentää esim. kananmuna taikinassa. Tai sitten jauhojen vaihtaminen hienompiin sihtiversioihin...
Mustikkakukot (muffinivuoissa murupinnoitteella 20-25 kpl)
250 g voita
5 dl sihtiruisjauhoja / riihiruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 l mustikoita
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
*Vatkaa voi ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon sekoittaen. Anna taikinan vetäytyä kylmässä vähintään tunnin ajan.
*Sekoita sokeri ja perunajauhot mustikoihin.
*Kaulitse taikina leivinpöydällä ohueksi levyksi. Ota siitä sopivankokoisia pyörylöitä ja painele ne sitten muffinivuokiin (tai muihin vastaaviin kippoihin tai kuppeihin; voit toki tehdä myös isompia kukkoja isommissa astioissa). Lisää reilu nokare mustikkatäytettä. Ota taikinasta pyörylöitä kukkojen kansiksi tai vaihtoehtoisesti murustele taikinaa kukkosten pinnalle.
*Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.
torstaina, kesäkuuta 12, 2008
Bulgursalaattia bulgursalaatin perään
Muutaman numeron takainen Kodin Kuvalehti lähti kaupasta matkaan alennushintaan ja yllätti minut resepteillään. To do- listalle päätyviä oli nimittäin monta! Yllätin itseni tekemällä kerrankin jotain tehtäväksi suunniteltua vain kuukauden sisällä lehden lukemisesta, ja niin syntyi värikäs bulgursalaatti. Proteiinia edustaa tosin soija alkuperäisen broilerin sijaan. Bulgur-innostuksessa piti tehdä myöhemmin myös tabboulehia, josta tosin tuli epä-tabboulehia runsaan persiljan vaihduttua pieneen määrään korianteria. Maistuvaa se oli silti.
Kokeilin bulguria nyt ensimmäistä kertaa, ja totesin sen mainioksi raaka-aineeksi ruokaisaan salaattiin. Se maistuu hyvältä kylmänäkin ja pysyy keitettynäkin irtonaisena. Se ei taida myöskään reagoida liikaan nesteeseen yhtä hanakasti kuin serkkunsa couscous, joka kyllä sekin on muuten hyvää.
Bulgur-soijasuikalesalaatti (3-4 annosta)
1,5 dl bulguria
3 dl vettä
suolaa
pari kourallista soijasuikaleita
vettä
1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
paprikaa (käytin purkkipaprikaa, sillä alkuperäisessä ohjeessa tuore paprikakin kuullotettiin pannulla pehmeäksi)
appelsiineja (käytin vain yhden, kaksikin menisi)
aurinkokuivattuja tomaatteja
kevätsipulin varsia
(kivettömiä oliiveja)
fetajuustoa
Kastike:
maustamatonta jogurttia
sitruunamehua
suolaa
hienonnettua tuoretta minttua
*Valmista ensin kastike sekoittamalla ainekset. Anna maustua jääkaapissa.
*Laita soijasuikaleet kattilaan. Lisää päälle kiehuvaa vettä sen verran, että suikaleet juuri ja juuri peittyvät. Mausta vesi suolalla, runsaalla mustapippurilla ja puolikkaan sitruunan mehulla. Anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Painele ylimääräinen kosteus pois soijasuikaleista. Purista päälle vielä puolikkaan sitruunan mehu ja sekoita se tasaisesti joukkoon. Anna jäähtyä.
*Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan. (Minun pakkauksessani ainesuhteet olivat yllämainitut ja keittoaika 8 min.) Anna jäähtyä.
*Kuori ja viipaloi appelsiinit, paloittele viipaleet vielä neljään osaan. Suikaloi ja kuullota paprika puolipehmeäksi, jos käytät tuoretta paprikaa. Hienonna kevätsipuli, suikaloi aurinkokuivatut tomaatit. Murusta feta.
*Sekoita kaikki salaatin ainekset keskenään. Tarjoile kastikenokareen kanssa.
Bulgur-tomaatti-minttu-korianteri- salaatti
keitettyä bulguria (kuivaa 1 dl, keitinliemessä suolaa ja loraus oliiviöljyä)
n. 300-400 g tomaattia
n. 2 rkl hienonnettua minttua
n. 1 rkl hienonnettua korianteria (vähempikin riittää, ellei halua korianterin maun puskevan läpi)
1 valkosipulinkynsi
kevätsipulia
sitruunamehua
*Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi ja puristele niistä siivilässä ylimääräinen neste pois. Hienonna sipulit.
*Sekoita salaatin ainekset keskenään. Lisää joukkoon runsaasti sitruunamehua. Anna vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoilua.
Kokeilin bulguria nyt ensimmäistä kertaa, ja totesin sen mainioksi raaka-aineeksi ruokaisaan salaattiin. Se maistuu hyvältä kylmänäkin ja pysyy keitettynäkin irtonaisena. Se ei taida myöskään reagoida liikaan nesteeseen yhtä hanakasti kuin serkkunsa couscous, joka kyllä sekin on muuten hyvää.
Bulgur-soijasuikalesalaatti (3-4 annosta)
1,5 dl bulguria
3 dl vettä
suolaa
pari kourallista soijasuikaleita
vettä
1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
paprikaa (käytin purkkipaprikaa, sillä alkuperäisessä ohjeessa tuore paprikakin kuullotettiin pannulla pehmeäksi)
appelsiineja (käytin vain yhden, kaksikin menisi)
aurinkokuivattuja tomaatteja
kevätsipulin varsia
(kivettömiä oliiveja)
fetajuustoa
Kastike:
maustamatonta jogurttia
sitruunamehua
suolaa
hienonnettua tuoretta minttua
*Valmista ensin kastike sekoittamalla ainekset. Anna maustua jääkaapissa.
*Laita soijasuikaleet kattilaan. Lisää päälle kiehuvaa vettä sen verran, että suikaleet juuri ja juuri peittyvät. Mausta vesi suolalla, runsaalla mustapippurilla ja puolikkaan sitruunan mehulla. Anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Painele ylimääräinen kosteus pois soijasuikaleista. Purista päälle vielä puolikkaan sitruunan mehu ja sekoita se tasaisesti joukkoon. Anna jäähtyä.
*Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan. (Minun pakkauksessani ainesuhteet olivat yllämainitut ja keittoaika 8 min.) Anna jäähtyä.
*Kuori ja viipaloi appelsiinit, paloittele viipaleet vielä neljään osaan. Suikaloi ja kuullota paprika puolipehmeäksi, jos käytät tuoretta paprikaa. Hienonna kevätsipuli, suikaloi aurinkokuivatut tomaatit. Murusta feta.
*Sekoita kaikki salaatin ainekset keskenään. Tarjoile kastikenokareen kanssa.
Bulgur-tomaatti-minttu-korianteri- salaatti
keitettyä bulguria (kuivaa 1 dl, keitinliemessä suolaa ja loraus oliiviöljyä)
n. 300-400 g tomaattia
n. 2 rkl hienonnettua minttua
n. 1 rkl hienonnettua korianteria (vähempikin riittää, ellei halua korianterin maun puskevan läpi)
1 valkosipulinkynsi
kevätsipulia
sitruunamehua
*Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi ja puristele niistä siivilässä ylimääräinen neste pois. Hienonna sipulit.
*Sekoita salaatin ainekset keskenään. Lisää joukkoon runsaasti sitruunamehua. Anna vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoilua.
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Tosi herkkä kuusenkerkkä
Reilu viikko sitten seikkailimme taajamamaastossa, mikä on näin kantakaupungin asukille mukavaa vaihtelua. Koska elämäni on ollut viime aikoina melko ruokaviritteistä, aiheutti vastaan tullut kuusi välittömän ruokainspiraation. Siinä oli nimittäin vielä kauniin vihreitä ja pehmeitä kuusenkerkkiä, ja mieleeni nousi hämärä muisto joskus pienenä maistetusta kuusenkerkkä-juustokakusta.
Kuusenkerkät ovat oikeasti hyviä, uskokaa tai älkää! Niissä on hieman marjainen, mehukas maku. Useimmiten niistä kai keitellään siirappia tai niitä käytetään sellaisenaan: käyttövinkkejä löydätte mm. täältä tai täältä. Ainakin eteläisemmässä Suomessa taitaa nyt (tai ainakin pian) jo olla vähän myöhäistä maistella kerkkiä, mutta ensi vuonna osaakin sitten olla ajoissa liikkeellä.
Kakun tekoon lähdin melkoisella intuitiolla, joten laitoin kerkkiä kehiin aika varovasti, noin kourallisen. Kun vielä valitsin hyydykekakun massaan vaahdotettavan vaniljakastikkeen ja pohjaan aromikkaat digestive-keksit, oli lopputulos vähän turhan vaniljainen, eivätkä kerkät maistuneet oikeastaan lainkaan. Niitä voi siis laittaa mukaan todella rohkeasti, ja vaniljakastikkeen vaihtaa vaikkapa tavalliseen kermaan. Miedoksi pohjaksi voisi sopia myös valmis sokerikakkupohja.
Ohje oli tavallinen, hyydytetty juustokakku: purkillinen vaniljakastiketta vaahdotettuna, 200g tuorejuustoa, sokeria, makuaineet sekä sitruunamehua + 6 liivatetta. Hyvää siitä tuli, vaikka kerkkäpuoli vaatiikin vielä pientä korostusta.
(Mansikat eivät liity kakkuun mitenkään. Ne ovat puhdasta hämäystä ;))
Kuusenkerkät ovat oikeasti hyviä, uskokaa tai älkää! Niissä on hieman marjainen, mehukas maku. Useimmiten niistä kai keitellään siirappia tai niitä käytetään sellaisenaan: käyttövinkkejä löydätte mm. täältä tai täältä. Ainakin eteläisemmässä Suomessa taitaa nyt (tai ainakin pian) jo olla vähän myöhäistä maistella kerkkiä, mutta ensi vuonna osaakin sitten olla ajoissa liikkeellä.
Kakun tekoon lähdin melkoisella intuitiolla, joten laitoin kerkkiä kehiin aika varovasti, noin kourallisen. Kun vielä valitsin hyydykekakun massaan vaahdotettavan vaniljakastikkeen ja pohjaan aromikkaat digestive-keksit, oli lopputulos vähän turhan vaniljainen, eivätkä kerkät maistuneet oikeastaan lainkaan. Niitä voi siis laittaa mukaan todella rohkeasti, ja vaniljakastikkeen vaihtaa vaikkapa tavalliseen kermaan. Miedoksi pohjaksi voisi sopia myös valmis sokerikakkupohja.
Ohje oli tavallinen, hyydytetty juustokakku: purkillinen vaniljakastiketta vaahdotettuna, 200g tuorejuustoa, sokeria, makuaineet sekä sitruunamehua + 6 liivatetta. Hyvää siitä tuli, vaikka kerkkäpuoli vaatiikin vielä pientä korostusta.
(Mansikat eivät liity kakkuun mitenkään. Ne ovat puhdasta hämäystä ;))
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Herkkusieni-rucolapasta
Päivänpiristys- blogista nappasin erään arki-illan nopeaa ateriaa varten herkkusieni-rucolapastan ohjeen. Halusin kokeilla reseptiä sen sisältämien kapristen takia, mutta tottakai juuri ne sattuivat olemaan kaupasta lopussa... Laitoin pastan joukkoon säilykeartisokkaa, jota löytyi kaapista. Ehkä se toi vähän samanlaista makua? Hyvää oli joka tapauksessa, vaikka kapriksillakin tätä täytyy kokeilla.
Herkkusieni-rucolapasta
pastaa
tuoreita herkkusieniä
Herkkusieni-rucolapasta
pastaa
tuoreita herkkusieniä
suolaa&pippuria
ruokakermaa
rucolaa
kapriksia (säilykeartisokan palasia)
tarjoiluun parmesanjuustoa
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Viipaloi herkkusienet ja hienonna rucolaa hieman. Paista sieniä pannulla muutama minuutti kunnes nestettä alkaa irrota. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kermaa ja anna hautua hetken. Heitä joukkoon rucola ja kapriksia ja sekoita nopeasti. Sekoita pastan joukkoon, raasta päälle parmesanjuustoa ja nauti.
ruokakermaa
rucolaa
kapriksia (säilykeartisokan palasia)
tarjoiluun parmesanjuustoa
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Viipaloi herkkusienet ja hienonna rucolaa hieman. Paista sieniä pannulla muutama minuutti kunnes nestettä alkaa irrota. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kermaa ja anna hautua hetken. Heitä joukkoon rucola ja kapriksia ja sekoita nopeasti. Sekoita pastan joukkoon, raasta päälle parmesanjuustoa ja nauti.
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
Turkinpippuri-kaurakeksit
Silloin tällöin blogeissa saattaa törmätä leivonnaisiin, joihin on tuotu makua karkeilla. Kenttä on minulle aika tuntematon, sillä vaikka ohjeet saavatkin veden kielelle, olen tosielämässä makean perään vain vähän kerrallaan, eikä vaikkapa kakkujen valmistaminen siksi kovin usein kannata.
Onneksi kaurakeksejä on helppo valmistaa vähän kerrallaan, ja ne säilyvät useita päiviä hyvinä. Kun mukaan menee vielä ymppäämään rouhittuja turkinpippureita, yhdistyy lopputuloksessa jännästi pitsimäinen rapeus ja sitkeä karkkimaisuus - kokeilkaa vaikka! Reseptin pohjana on se kaurakeksiohje, jota käytin jo hamassa lapsuudessa (kaurakeksithän ovat suomalaislasten ensileivonnaisia, kuten Tofu For Two-blogi mainitsi). Turkkareiden määrää voi säätää oman makean- ja salmiakinhimon mukaan.
Turkinpippuri-kaurakeksit
50 g voita tai margariinia sulatettuna / 0,5 dl juoksevaa margariinia
1,5 dl kaurahiutaleita
3-4 rkl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
turkinpippuri-karkkeja (itse käytin n. kourallisen)
*Laita turkinpippurit muovipussiin j.a nuiji ne pussin läpi, leikkuulautaa vasten, murskaksi esimerkiksi kaulimella. Voit toki myös käyttää valmista turkinpippurirouhetta.
*Sekoita taikinan ainesosat keskenään. Paista 200 asteessa 5-10 minuuttia. Muista, että keksit leviävät pellillä todella paljon. Jos huomaat näin käyneen, leikkaa keksilevy heti sen uunista nostettuasi veitsellä sopiviksi paloiksi.
Onneksi kaurakeksejä on helppo valmistaa vähän kerrallaan, ja ne säilyvät useita päiviä hyvinä. Kun mukaan menee vielä ymppäämään rouhittuja turkinpippureita, yhdistyy lopputuloksessa jännästi pitsimäinen rapeus ja sitkeä karkkimaisuus - kokeilkaa vaikka! Reseptin pohjana on se kaurakeksiohje, jota käytin jo hamassa lapsuudessa (kaurakeksithän ovat suomalaislasten ensileivonnaisia, kuten Tofu For Two-blogi mainitsi). Turkkareiden määrää voi säätää oman makean- ja salmiakinhimon mukaan.
Turkinpippuri-kaurakeksit
50 g voita tai margariinia sulatettuna / 0,5 dl juoksevaa margariinia
1,5 dl kaurahiutaleita
3-4 rkl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
turkinpippuri-karkkeja (itse käytin n. kourallisen)
*Laita turkinpippurit muovipussiin j.a nuiji ne pussin läpi, leikkuulautaa vasten, murskaksi esimerkiksi kaulimella. Voit toki myös käyttää valmista turkinpippurirouhetta.
*Sekoita taikinan ainesosat keskenään. Paista 200 asteessa 5-10 minuuttia. Muista, että keksit leviävät pellillä todella paljon. Jos huomaat näin käyneen, leikkaa keksilevy heti sen uunista nostettuasi veitsellä sopiviksi paloiksi.
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Grillistä
Grillauskauden alkaminen on näkynyt monessa ruokablogissa, ja liitynpä minäkin nyt joukkoon. Meidän grillisatsimme olivat varsin perinteiset: vartaita (tofu-kesäkurpitsa-tomaatti) ja luomupossupihvejä, joita oli marinoitu yön yli barbeque- ja chilikastikkeissa, öljyssä, balsamicossa jne.
Niin lihan kuin tofuvartaidenkin suhteen muistettiin syödessä se tosiasia, että marinadeissa kannattaa todella olla kohtuullisesti potkua niin suolan kuin muiden mausteiden suhteen: luonnollinen tosiasiahan on, että jos pelkkä marinadi on juuri suuhun sopivaa, on naturelliin kokonaismarinoitavaan levinnyt lopputulos hieman liian laimea. Muistakaamme siis tämä.
Yhtä asiaa ihmettelen: miksei ruokalehtien ja -sivujen grillausjutuissa enemmän hehkuteta tofun sopivuutta grillailuun? Sehän on leikattavissa täydellisesti juuri halutunlaisiksi varraspaloiksi, se imee sisäänsä marinadin kuin marinadin ja se vielä kypsyy melko nopeasti ja tasaisesti. Ja ainakin omasta mielestäni se on todella hyvää! Tofun ominaismakuun tottumattomammat voisivat aloittaa vaikkapa valmiiksi marinoidusta tai kylmäsavutofusta.
Niin lihan kuin tofuvartaidenkin suhteen muistettiin syödessä se tosiasia, että marinadeissa kannattaa todella olla kohtuullisesti potkua niin suolan kuin muiden mausteiden suhteen: luonnollinen tosiasiahan on, että jos pelkkä marinadi on juuri suuhun sopivaa, on naturelliin kokonaismarinoitavaan levinnyt lopputulos hieman liian laimea. Muistakaamme siis tämä.
Yhtä asiaa ihmettelen: miksei ruokalehtien ja -sivujen grillausjutuissa enemmän hehkuteta tofun sopivuutta grillailuun? Sehän on leikattavissa täydellisesti juuri halutunlaisiksi varraspaloiksi, se imee sisäänsä marinadin kuin marinadin ja se vielä kypsyy melko nopeasti ja tasaisesti. Ja ainakin omasta mielestäni se on todella hyvää! Tofun ominaismakuun tottumattomammat voisivat aloittaa vaikkapa valmiiksi marinoidusta tai kylmäsavutofusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)