sunnuntai, heinäkuuta 27, 2008

Piilokuvassa villi pulla

Näin jossakin blogissa (pahoittelen, en muista missä...) blogatun vaniljaista marjapitkoa Yhteishyvän ohjeella. Sain jostain kumman galaksista mahti-idean pitkon vääntämisestä korvapuustien muotoon: tekisin siis pullakierteitä, joissa olisi erillään sekä vanilja- että marjahillokierre. Olin kuningasideastani niin tohkeissani että leipomiseen soveltuvaa vapaapäivää oli miltei mahdottoman vaikea odottaa.

Taikina oli todella helppotekoinen ja helposti käsiteltävä - tuon ohjeen ainemäärillä teen satunnaiset pullani jatkossakin! Vaniljakreemin tein pussivaniljakastikkeesta, jossa jauhe vain vispataan kylmään nesteeseen, ja tuloksena on leipomiseen soveltuva soosi. Marja-asiaa ajoi halpispuolukkahillo. Jaoin taikinan kahteen osaan, jotka leivoin levyiksi. Ensimmäiselle levitin vaniljakastikkeen, laitoin päälle toisen levyn, levitin sen päälle puolukkahillon, rullasin. Onnistumisen ainekset olivat siis kasassa, mutta...






















...kuten kuva kertoo, niin taikina- kuin täytekerroksetkin olivat toivottoman paksuja. Kun täyte oli vielä hyvin liukasta, lopputuloksena oli epämääräinen taikinamöykky, joka tursuili kaikenlaista ja joka suuntaan. Pellille päätyi epätoivoisia paloja tuosta möykystä, ja lopputulos oli samaa rataa. Hyvältä ne kyllä maistuivat! Meheviltä, ja juuri sopivan makeilta, vaikka vielä tein taikinan ja kreemin veteen maidon sijaan. Alkuperäinen resepti on siis ehdottoman käyttökelpoinen, ja aion vielä jatkaa puustikokeiluja ohuempaan, tiiviimpään tyyliin.


















Tässä vielä oheen alkuperäinen ohje Ruokamaailmasta:

Marjapitko (2 kpl)

Pullataikina:
2,5 dl maitoa
25 g hiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 dl sokeria
puolikas kananmuna
7 dl vehnäjauhoja
1 dl juoksevaa margariinia

Voiteluun:
puolikas kananmuna

Hillotäyte:
1 dl vadelma- tai mustikkamarmeladia (itse käytin paistonkestävää puolukkahilloa)

Vaniljatäyte:
1 pss vaniljakastikeaineksia
3 dl maitoa (tai 2,5 dl)

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää suola, kardemumma, sokeri ja puoli kananmunaa. Lisää suurin osa vehnäjauhoista hyvin sekoittaen. Lisää juokseva margariini ja loput jauhoista. Alusta taikina käsin tai yleiskoneella, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Kohota noin kaksinkertaiseksi leivinliinan alla lämpimässä paikassa. Valmista täytettä varten vaniljakastikeaineksista kiisseli. Mittaa kiisselijauheen joukkoon 1/2 dl enemmän maitoa, kuin pakkauksen ohjeessa, jotta täyte ei kuivu paistettaessa. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat jauhotetulla alustalla levyiksi. Levitä levyn keskikohtaan marjamarmeladia ja viereen vaniljakiisseliä. Taita reunat ja kohota peitettynä pellillä leivinpaperin päällä. Voitele kohonnut pulla kananmunalla ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Lisää pinnalle tuoreita marjoja.


keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008

Mangosalsa

Chiligrillailuja edeltävällä kauppareissulla eteen osui hämmentävän kypsiä mangoja. Sellaisiahan ei kovin usein Suomessa saa! Niitä oli ostettava pari, ja niistä syntyi fiilispohjalta salaatintapainen grillailujen höysteeksi. Kaikkia tårta-på-tårta- kieltoja uhmaten salsakin oli tulista. (Tietysti.) Alunperin olin ajatellut tehdä tämän tuoreesta ananaksesta mangon sijaan, ja veikkaan että sekin toimisi kiitettävästi.























Mangosalsa (4-6:lle)

2 kypsää mangoa
2 tomaattia
1 kevätsipuli (ei varsia)
3-4 mietoa punaista pikkupaprikaa (tai 1 tavallinen)
2 (tai maun mukaan) pientä tulista chilipaprikaa, esim. lemon drop
mustapippuria rouhittuna

*Kuori mangot kuorimaveitsellä. Leikkaa hedelmään pitkittäisiä ja poikittaisia viiltoja niin, että syntyy "ruudukko", jossa ruutujen sivut ovat noin sentin luokkaa. Viistä sitten leikkuuveistä mangon kiven pintoja pitkin irroittaen hedelmälihan kivestä: saat aikaiseksi kasan mangokuutioita.
*Hienonna tomaatit, kevätsipuli, paprika ja chili. Sekoita kaikki ainekset mangokuutioihin. Rouhi pinnalle mustapippuria.

sunnuntai, heinäkuuta 20, 2008

Chiliä grilliin, purkkiin ja pakkaseen

Olen saattanut aiemminkin mainita lähipiiristäni löytyvän erään, jonka mieltymys chilihedelmiin on keskivertoa suurempi. Omatkin chilinvartensa toki tuottavat satoa, mutta mikäli todellinen chilinnälkä iskee, voi onneksi aina tilata esimerkiksi 4,5 kg chilejä suuremman kokoluokan puutarhasta.






















Yllä maistiaislautasella keltaisia lemon drop- chilejä, pyöreän suippoja vihreitä ja punaisia jalapenoja, poltteettomia champion-paprikoita, punaisia suippoja bubba-chilejä sekä oransseja habaneroja. Ja mitä näillä sitten tehdään? Suurin osa chileistä päätyi tällä kertaa pakastimeen tuoreeltaan, aiempia chilisatoja on kuivattu ruoanlaittokäyttöön. Chilit sopivat toki myös kokonaisina grillaukseen, mikäli suu sietää poltetta. Yleensä olen nähnyt niitä täyteltävän esimerkiksi sinihomejuustolla.

















Nappasin satunnaisesta Allt Om Mat- lehdestä idean purkkipepperonien/-jalapenojen täyttämisestä juustolla ja käärimisestä pekoniin. Päätin tehdä saman tuoreille jaliksille, joita tosin esikypsytin uunissa hetken aikaa. Maku oli varmaankin ihan hyvä, mutta oma tulirajani tuli yhden paprikan kohdalla toden teolla vastaan, enkä pystynyt ajattelemaan muuta kuin seuraavaan hetkeen selviämistä :D. Idea oli kuitenkin toimiva, ja suosittelenkin kokeilemaan tätä kaupan miedoilla etikkasäilykkeillä!






















Etikkasäilykkeeksi päätyi tänään kokeilun vuoksi myös osa tuoreista jalapenoista. Paprikaviipaleet sujahtivat keiteltyyn lasipurkkiin ja päälle kaadettiin suolalla ja sokerilla maustettua, kiehautettua omenaviinietikkaa.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Syntisen kauan odotettu aurajuustosalaatti

Valion "Syntisen hyvä Aura- salaatti"- mainos on pyörinyt lehdissä ja mielessäni kokeilumielessä jo vuoden jos toisenkin. Nyt viimein erään kesäillan hämärissä sain toteutettua aikeeni ja kasattua salaatin. (Ja joku vielä kysyy, mistä blogini nimi tulee!) Salaattia on tehty myös Puolen kilon keittiössä . Ohjetta voitte kurkkia joko sieltä tai tuosta aiemmasta Valion linkistä.






















Peruskombon muodostavat homejuusto, mansikat ja vesimeloni. Mansikkasalaatteja on viime aikoina tuntunut näkyvän reseptilähteissä vallan tiuhaan, ja ehkäpä siksi yllättävimmältä osaselta tuntuikin tuo meloni - raikasta ja värikästä vesimelonia pitäisi muistaa käyttää salaateissa useamminkin! Salaattireseptiin kuuluu myös mielenkiintoinen jogurttikastike, jota en itse miniannokseeni tehnyt. Se voisi kuitenkin olla hyvä seuralainen - sellaisenaan juuston ja mansikoiden kirpakat maut tuntuivat vaativan hieman pyöristämistä.

Mikäli sinihomejuustokokkailu kiinnostaa enemmänkin, kannattaa vierailla Valion inspiroivilla Aura-sivuilla.

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Tofu-perunasalaatti

Eräänä päivänä tarkoituksenani oli tehdä töihin evääksi ruokaisaa salaattia. Päätin että sellaisesta löytyisi tofua ja perunaa, sillä ne jos mitkä täyttävät yhdessä ruokaisuuden kriteerin. Niitä höystivätkin lopulta ainoastaan omena ja kevätsipuli, mutta yhdistelmä oli sellaisenaan yllättävän mukava! Maut olivat keskenään erilaisia ja toisiaan täydentäviä, mutta ennen kaikkea raaka-aineiden erilaiset rakenteet - tofun rapeapintainen pehmeys, perunan kiinteys, sipulin kirpakkuus, omenan makeus - toivat riemua maisteluhetkeeni. Tuo riemu vei minut jääkaapille sinä päivänä niin monta kertaa, ettei salaattia sitten jäänytkään evääksi...




















Tofu-perunasalaatti (3-4 annosta)

250 g maustamatonta tofua (esim. Super Tahoe)
2 rkl soijakastiketta
n. 1 rkl öljyä
5-7 uutta perunaa
1 suuri omena
kevätsipulin varsia
yrttistä öljy-viinietikkakastiketta maun mukaan, myös valmiskastike käy

*Leikkaa edellisenä iltana tofu kuutioiksi. Sekoita kannellisessa rasiassa kuutioihin soijakastike. Ravista astiaa vielä huolellisesti. Anna marinoitua jääkaapissa yön yli.
*Keitä perunat kypsiksi, anna jäähtyä.
*Kuumenna öljy pannulla kuumaksi. Levittele tofukuutiot pannulla. Anna niiden paistua rauhassa paikallaan, kunnes ne ovat saaneet rapean, kullanruskean pinnan. Paista rapsakka pinta niin monille kuutioiden sivuille kuin maltti riittää. Anna tofukuutioiden hieman jäähtyä.
*Paloittele kypsät, jäähtyneet perunat sekä omena, silppua kevätsipulin varret. Sekoita edellämainitut kulhossa, sekoita mukaan myös salaatinkastiketta.
*Lisää lopuksi tofukuutiot. Mitä nopeammin nautit salaatin, sitä rapsakampana tofun pinta säilyy, mutta maku on hyvä pidemmänkin säilytyksen jälkeen.

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Kesän herkulliset rasvaserkukset

Kesäkastike tiivistää lapsuuteni kesät yhteen makumuistoon. Nopeasti valmistuvaa voi-sipulikastiketta nostettiin ja nostetaan pöytään kotona päin hyvin usein - eikä ihme! Yksinkertaista, mutta juuri siksi niin hyvää. Ja kun otetaan huomioon, että lapsena uusia perunoita tuli syötyä varmaankin joka kesäpäivä, olen nauttinut tätä herkkua elämäni aikana erinäisiä litroja.






















Kesäkastike

reilu nokare voita tai voita sisältävää levitettä (esim. Oivariinia)
suurinpiirtein sama määrä vettä
runsaasti pieneksi silputtuja kevätsipulin varsia tai ruohosipulia
aromi- tai yrttisuolaa

*Annostele muumimukiin voi ja vesi. Arvioi määrä ruokailijoiden mukaan: voita voi laittaa saman verran kuin sama määrä ruokailijoita laittaisi sellaisenaan uusien perunoiden päälle.
*Kuumenna mikroaaltouunissa keskilämmöllä, kunnes voi on sulanut veteen. Voit toki tehdä saman kattilassa liedelläkin, mutta kotioloissa mikroaaltouuni säästää aikaa, energiaa ja tiskiä.
*Lisää mukiin runsaasti kevät- tai ruohosipulia. Mausta kastike ripauksella aromi- tai yrttisuolaa. Nauti perunoiden kera.

Uudempaa makumieltymysten polvea taas edustaa majoneesi. Olen oppinut syömään sitä oikeastaan vasta opittuani valmistamaan sitä itse - ja melkoista herkkuahan tuo itse tehtynä onkin! Tosin sen verran tuhtia, että litratolkkua en suosittele ainakaan kovin lyhyen ajan sisään. Oma majoneesini on tietysti aiolia, sillä majoneesin kohdalla valkosipulimahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä, väitän minä. Tätä nautittiin lohkoperunoiden ja kalapuikkojen (eli fish and chipsin!) kanssa.























Aioli

2 tl sitruunamehua
1 tl omenaviinietikkaa
1 tl dijon-sinappia
ripaus suolaa
ripaus sokeria
pieni ripaus valkopippuria
1-2 hienonnettua valkosipulinkynttä (kaksi, mikäli todella tykkäät valkosipulista)
1 keltuainen
1,5 dl öljyä

*Mittaa kulhoon kaikki aineet öljyä lukuunottamatta. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.
*Jatka sekoittamista ja lisää öljyä sekaan ensin tipoittain, ja kun huomaat emulsion syntyneen (eli majoneesi alkaa näyttää vaahdottuvalta), lisää loput öljystä mukaan ohuena norona. Mikäli valmis majoneesi on liian tiivistä ja jäykkää, voit ohentaa sitä pienellä tilkalla kylmää vettä.
*Majoneesin voit tehdä myös sähkövatkaimella tai käsin vatkaamalla. Mikäli teet isomman erän, myös monitoimikone sopii tarkoitukseen.

tiistaina, heinäkuuta 08, 2008

Jamien inkiväärinen raparperi-murupaistos

Sain äskettäin lahjaksi Jamie Oliverin Jamien kotona-opuksen. Lähiruokaan ja puutarhan antimiin keskittyvä kirja on ensimmäinen Jamie hyllyssäni, ja tämä postaus taitaa olla ensimmäinen Jamie-postaus blogin historiassa, mutta täytyy todeta että olen samantien mennyttä naista. Voisin aloittaa jokaisen aamuni selaamalla tuon teoksen läpi alusta loppuun, uudelleen ja uudelleen.
























Kirjassa tuttuja raaka-aineita on käytetty tutuntyylisissä ruokalajeissa, mutta mukana on aina jokin yllättävä (ja Jamien tapauksessa taatusti toimiva) juju. Tässä raparperipaistoksessa tuo juju on appelsiininkuoressa ja -mehussa sekä inkiväärissä, joka tuo mahtavaa potkua makeaan herkkuun. Minulla ei ollut ohjeen vaatimaa hillottua inkivääriä, joten "hillosin" inkiväärinpaloja fariinisokeri-vesiseoksessa mikrossa muutaman minuutin ajan. Hovimaistajan mielestä ne olivat siten ehkä hieman liian ytyisiä, minun tuliseen makuuni ne kuitenkin sopivat. Ohjeen voi hyvin puolittaa, mikäli määrä vaikuttaa suurelta.

Inkiväärinen raparperi-murupaistos (4-6 annosta)

1 kg raparperia
200 g fariinisokeria
1 appelsiinin kuori ja mehu
100 g kylmää voita
muutama kourallinen vehnäjauhoja (Määrä oli unohtunut reseptistä! Laitoin siis arviolta, ja hyvä tuli.)
100 g kaurahiutaleita
2 palaa hillottua inkivääriä

*Kuumenna uuni 180 asteeseen.
*Puhdista raparperi ja pilko se suupaloiksi. Pane raparperipalat ja puolet sokerista kattilaan. Lisää joukkoon appelsiinin mehu ja kuori, peitä kattila kannella, kiehauta ja keitä sitten hiljalleen muutamia minuutteja. Poista kansi ja keitä hiljalleen vielä noin 5 minuuttia eli kunnes raparperi on pehmennyt jonkin verran.
*Lusikoi seos isoon uunivuokaan tai annosvuokiin ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi pohjalle.
*Aloita muruseoksen valmistus hieromalla jauhot ja voi sormin korppujauhomaiseksi seokseksi. (Itse käytin juoksevaa margariinia, sekin toimi hyvin.) Sekoita joukkoon kaurahiutaleet, loppu sokeri sekä hienoksi pilkottu hillottu inkivääri.
*Ripottele muruseos raparperille ja paista paistosta esilämmitetyssä uunissa 40-45 minuuttia eli kunnes raparperi kuplii ja muruseos on kullanruskeaa. (Mikäli teet pienemmän annoksen, paistoaika voi olla lyhempi.)

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Thai-kalapihvit ja tulinen maapähkinäkastike

Thai-tyylisten kalapihvien valmistaminen oli ollut mielessäni siitä lähtien, kun Facilio saapui keittiööni. Kun muistin Tomppaa varten hankitun kaffirlimetinlehtilaatikon odottavan pakastimessa käyttöä, oli kalapihvien aika tullut.

Ohjeen kalakakkusiin ja ohessa tarjottavaan pähkinäkastikkeeseen löysin RecipeZaar- sivustolta. Vaikka kokkaisit vain yhdelle, kannattaa murekepihvejä tehdä kerralla enemmän: itse söin näitä vielä kahtena seuraavana päivänä lounaaksi, ja maut tuntuivat vain paranevan! Myös satay-tyyppinen pähkinäkastike oli onnistunutta, ja loistava pari pihveille.

Yhdessä asiassa kuitenkin mokasin: jauhoin kalamassan innostuksissani liian hienojakoiseksi. Lopputuloksen rakenne muistutti einestä. Seuraavalla kerralla massa saa jäädä hieman rouheisemmaksi.
























Thai-kalapihvit (n. 10 kpl)

1 pkt (400g) pakasteseitä
1 rkl kalakastiketta
2 tl-1 rkl punaista thai-currytahnaa
1 rkl lime- tai sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
4 kaffirlimetinlehteä (kuivattua tai pakastettua) hienonnettuna
1 munanvalkuainen tai ripaus vehnäjauhoja
3 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
(suolaa ja pippuria maun mukaan)
kasviöljyä paistamiseen (käytin rypsiöljyä)

*Laita monitoimikoneen kulhoon hieman sulanut pakastesei, currytahna, lime-/sitruunamehu, valkosipuli, kaffirlimetinlehdet sekä munanvalkuainen tai ripaus jauhoja. Anna koneen leikkuuterän käydä, kunnes aineksista on syntynyt tasainen massa.
*Lisää mukaan korianteri, ja anna koneen käydä vielä nopeasti, kunnes massa on taas sekoittunut. Maista, mausta tarvittaessa. (Mikäli et pidä korianterista, sen voi varmasti hyvin jättää kokonaan poiskin. Silloin mukaan voi lisätä piristykseksi tilkkasen enemmän lime-/sitruunamehua.)
*Jaa massa noin 10 osaan ja muotoile osista pyöreitä pihvejä.
*Paista murekepihvejä pannulla öljyssä n. 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta. Pinnan on tarkoitus tulla kauniin kullanruskeaksi. Tarjoile vihannesten ja/tai riisin sekä maapähkinäkastikkeen kanssa.

Tulinen maapähkinäkastike

1 pieni punainen chili
1 rkl soijakastiketta (mietoa tai vedellä laimennettua)
1 rkl limen/sitruunan mehua
1 rkl sokeria
3 rkl maapähkinätahnaa
4 rkl kookosmaitoa

*Hienonna chili. Voit halutessasi ennen hienontamista poistaa sen siemenet.
*Laita kaikki ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna hiljalleen, koko ajan sekoittaen, kunnes seos on tasaista ja kuumaa.

sunnuntai, heinäkuuta 06, 2008

Ujo suppispasta

Tein tänään aamulla puoli kahdeksalta töihin evääksi kaappien jämät- pastaa, jonka ei tosiaankaan ollut tarkoitus olla mitenkään erityistä, mutta josta tulikin sitten hyvällä tavalla mielenkiintoista. En ollut ehtinyt kuvata sitä aamulla, ja ahdistukseni olikin suuri, kun tajusin että tämä ohje nyt vaan täytyisi blogata, mutta kuvitusta ei ole!

Onneksi apuun rientää Suomen Luonnonvalokuvaajat ry, jonne voin linkata täyttääkseni tämän postauksen visuaalisen aukon. Ehkä tuollainen linkin taakse piiloutuminen on ominaista suppilovahveroille, noille pienille metsäänverhoutujille.

Asiaan. Reseptin taika on metsäisyys, joka syntyy suppiksista ja sukujuuriltaan villistä rucolasta, sekä runsas sitruunapippuri, tuo mausteseosten unohdettu aatelinen.

Viime syksyn suppisten viimeinen temppeli- pasta (reilu yksi annos)
pastaa reilun yhden annoksen verran
tilkka öljyä
1 suuri valkosipulinkynsi
2 kevätsipulin sipuliosaa
hieman (ehkä ruokalusikallinen tai pari?) kuivattuja, pieniä suppilovahveroita
tilkka vettä
1/2 ruukkua rucolaa
1 tl sitruunapippuria

*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta.
*Hienonna valkosipuli ja sipuli, kuullota keskilämmöllä tilkassa öljyä. Lisää hetken kuluttua mukaan suppilovahverot ja pieni tilkka vettä. Jatka sipuleiden ja sienten kypsentämistä, kunnes sienet näyttävät turvonneen.
*Lisää joukkoon rucola sekä sitruunapippuri. Sekoita sen jälkeen joukkoon pasta.


torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Kinuski-mansikkakakku

Viime viikonloppu vierähti idyllisissä maalaismaisemissa, ystävän synttäreitä juhlistaen. Juhlan kunniaksi leivoimme tietysti kakun, josta tuli niin hyvää, että se on syytä esitellä täälläkin. Kunnia kakun valmistamisesta ja kokoamisesta ei oikeastaan edes kuulu minulle, vaan keskityin lähinnä keittelemään kinuskia. (Siitäkin tuli kyllä hyvää.) Yleensä en ole makeiden ja raskaiden täytekakkujen ystävä ollenkaan, mutta tässä ainesosat kohtasivat toisensa kiitettävän tasapainoisesti! Hyvä me!
























Kinuski-mansikkakakku


Pohja:
4 munaa
sokeria
vehnäjauhoja
leivinjauhetta

Täytteeseen:
omenamehua
raparperikiisseliä
mansikoita viipaleina
1 prk maitorahkaa
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (puolet syntyvästä vaahdosta kakun koristeluun)

Kinuski
2 dl kuohukermaa
vajaa 2 dl sokeria
1 1/2 rkl siirappia
2 tl voita tai margariinia

*Kakkupohjaa varten riko munat mittakannuun. Tarkista munamassan määrä kannun kyljestä ja kaada munat kulhoon. Mittaa sitten sokeria kulhoon mittakannun avulla sama määrä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Mittaa kannuun jauhoja sama, tuttu määrä. Sekoita niiden joukkoon ripaus leivinjauhetta ja lisää ne sitten muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti käännellen.
*Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Paista kakkua 175°C:ssa 20-30 minuuttia, kunnes kakku on kypsää eli kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna kypsän kakun jäähtyä vuoassaan.
*Vaahdota täytettä varten vaniljakastike (esim. Flora Vanilla), sekoita sen joukkoon maitorahka.
*Kumoa jäähtynyt kakkupohja lautaselle. Leikkaa leipäveitsen avulla kolmeen viipaleeseen täyttämistä varten.
*Kostuta viipaleet omenamehulla. Kakku on sopivan kosteaa, kun se kokeiltaessa tuntuu sienimäiseltä.
*Levitä vuorollaan molempiin välikerroksiin ohut kerros raparperikiisseliä, vanilja-rahkavaahtoa ja mansikkaviipaleita. Käytä rahkavaahtoa siten, että siitä noin puolet jää jäljelle kakun koristelua varten. Tähän vaiheeseen asti voit tehdä kakun edellisenä iltana, ja jättää sen sitten vetäytymään.
*Valmista kinuski sekoittamalla ainekset kattilassa. Kuumenna seosta ja anna sen kiehua hiljalleen, samalla hiljalleen sekoitellen. Keitä ja sekoittele, kunnes vesilasiin pudotettu kinuskitippa jähmettyy. Tässä saattaa vierähtää hetki, ja lopputulos on silti melkoista arpapeliä, mutta ei hätää, hyvältä se maistuu kuitenkin. Anna kinuskin jäähtyä hieman. Kaada kinuski tasaisesti kakun pinnalle. (Voit tehdä myös nämä vaiheet edellisenä päivänä. Muista silloin huolehtia tavalla tai toisella siitä, että jääkaappisäilytyksessä elmukelmut eivät tahmaa kuorrutukseen kiinni.)
*Viimeistele kakku levittämällä reunoille loput vanilja-rahkavaahdosta. Asettele vielä muutama mansikka kakun päälle.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Soijarouheen uusi tuleminen

Kurpitsamoskan Mari vinkkasi taannoin kypsentämään soijarouheen pannulla nesteessä turvottamisen sijaan. Testasin vinkkiä kerran ja sitten toisenkin, ja sanoisin, että nyt ollaan mullistavien tosiasioiden äärellä.

Itse olen päätynyt seuraavanlaiseen marssijärjestykseen:
*Pannulla kuumennetaan keskilämmöllä reipas loraus öljyä, johon lisätään halutut mausteet.
*Kipataan pannuun silputtua sipulia, sekoitetaan hieman ja annetaan kuullottumisen päästä alkuun, sitten lisätään haluttu määrä soijarouhetta, sekoitetaan.
*Tällä välin vedenkeittimessä on kiehautettu vettä, jota sitten lisätään pannulle vähin erin ja sekoitellen, siten, että lopulta sitä on sekoitettu mukaan noin kaksinkertainen määrä soijarouheen määrään nähden. Samalla sipulit saavat kuullottua edelleen ja soijarouhe saada turvotessaan hieman rapsakkaa pintaa.
*Pannuun lisätään mahdolliset muut ainekset.
























Öljyloraus tekee soijarouheesta mehevää, ja senhän voi lisätä hyvällä omallatunnolla, sillä silti jäädään kauas kevytjauhelihankin rasvapitoisuuksista. Rasva saa myös mausteet maistumaan paremmin: ovathan monet aromiyhdisteet rasvaliukoisia. Paistaminen ja vähittäinen nesteen lisäys takaavat myös mukavan, ei liian märän loppukoostumuksen. Mikäli soijarouhe on tähän asti ajatuksen tasolla kiehtonut, on paistaminen varmasti mukava tapa lähestyä tuota murua.

Kuvassa poseeraa kesäinen soijarouhe-kesäkurpitsa-tomaattipaistos. Alunperin tässä postauksessa oli tarkoitus kertoa soijarouhe-muchos-nachoksesta, mutta kuva katosi mystisesti. Siitä huolimatta kerron teille että soijarouhetta voi hyödyntää myös sellaiseen:
*Uunipellille ripotellaan pieni pussillinen nachoja, paistettu ja valmiilla tacomausteseoksella runsaasti maustettu sipuli-soijarouheseos, aimo loraus salsaa sekä juustoraastetta.
*Komeutta käytetään parisataa-asteisessa uunissa, kunnes juusto on saanut hieman väriä.
*Salsana voi käyttää varmasti kaupankin versiota, itse kyhäsin pannun kautta pikaversion säilykepaprikoista, tomaattipyreestä, tuoreista tomaateista, chilistä, sokerista ja mangochilikastikkeesta - eli kaikenlaisesta mitä kaapista löytyi!