keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

Valo pimeydessä eli kurpitsaa hämärässä

Jääkaapiimme muuttanut italialainen butternut-kurpitsa oli aika ihastuttava hahmo. Odotin pitkään sopivaa fiilistä; sellaista tunnetta, että tekisi sekä mieli syödä kurpitsaa että ottaa sen suloisesta olemuksesta kuva. Etenkin jälkimmäistä mielitekoa sain odotella pitkään, mutta sieltä se päivä vaan tuli!



















Sinä samaisena päivänä, joka muuten oli eilen, nujersin synkkää ja pimeää tekemällä BBC GoodFoodin inspiroimana kurpitsan kaveriksi aasialaisittain maustettuja linssejä. Omituista, ja varmasti aika epäortodoksistakin, mennä nyt ensin vaihtamaan jättikatkaravut kurpitsasuikaleisiin ja sitten vielä peittämään herkullisten linssien ja kurpitsan maut kaakkoisaasialaisittain, mutta piristävältä se maistui. Jokin kastike olisi tosin ollut kiva.

Vielä paremmalta maistui tämäniltainen uunikasvissetti (kuva alempana), johon sain idean Herkku ja Koukku -blogista. Tää meni nappiin: kuivan rapsakat kikherneet ja pehmeän makea kurpitsa, mehevä artisokka ja napakka sipuli, suolaisen kirpeä fetajuusto... tosi hyvää!





Linssejä ja kurpitsaa aasialaisittain


n. 200 g butternut-kurpitsaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna
1/2 hienonnettu chili
1/2 limetin raastettu kuori ja mehu
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl öljyä
n. 150 g puy-linssejä
1 rkl soijakastiketta
1 tl juoksevaa hunajaa
1/2 limetin mehu
1/2 hienonnettu chili
2 rkl seesaminsiemeniä
puolikas ruukullinen tuoretta korianteria hienonnettuna

*Sekoita kulhossa chili, puolikkaan limen mehu ja kuori, valkosipuli ja öljy. Kääntele sekaan kurpitsasuikaleet ja anna marinoitua noin 15-20 minuutin ajan.
*Keitä puy-linssit kypsiksi. Keittoaika on noin 15-20 minuuttia.
*Sekoita kupissa keskenään soijakastike, hunaja, limetin mehu ja chili.
*Kun linssit ovat kypsiä, valuta ne, ja sekoita sitten kuumien linssien joukkoon soija-hunaja-lime-chilikastike sekä seesaminsiemenet. Sekoita juuri ennen tarjoilua linssien joukkoon hienonnettu korianteri.
*Kuumenna paistinpannu ja pikapaista marinoituja kurpitsaviipaleita kovalla lämmöllä parin minuutin ajan. Tarjoile linssien kera.























Uunipaahdettua kurpitsaa ja kasviksia fetamurun kera

n. 200-300 g butternut-kurpitsaa
1 sipuli
1 tlk säilykeartisokansydämiä
1 tlk (n. 230 g) kypsiä kikherneitä
öljyä, pippuria, paprikajauhetta
n. 150 g fetajuustoa (esim. Pirkan feta on ihan loistavaa)
tarjoiluun bulguria

*Kuutioi kurpitsa noin 1-2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi. Lohko sipuli, valuta ja puolita artisokansydämet. Valuta kikherneet.
*Levitä paloitellut kasvikset ja kikherneet uunipellille. Valuta päälle muutaman teelusikallisen verran öljyä, ripottele pinnalle mausteita ja kääntele öljyä ja mausteita tasaisesti joka puolelle.
*Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia tai kunnes sipulilohkot ovat pehmenneet ja kurpitsapalat saaneet aavistuksen väriä pintaansa.
*Ota pelti uunista ja murusta fetajuusto saman tien paistoksen pinnalle.
*Tarjoile esimerkiksi keitetyn bulgurin kera.

sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

Muistot pöytään ja onnettaren terveiset

Kirjapostauksen kommenttiboksiin sateli toinen toistaan hauskempia muistoja ja tunnelmakuvia omaan kotiin muuttamisesta. Kiitokset jokaiselle sinne kirjoittaneelle ja arvontaan osallistuneelle!

Arvonnassa onnetar suosi ruudolfia, joka söi "vuoden ajan ranskiksia kun ne oli niin halpoja". Onnea! Lähetä yhteystietosi osoitteeseen unelias at wippies.fi.























Tässä vielä pari hauskaa poimintaa sieltä kommenttilaatikon puolelta:

"Itse vietin lukion ensimmäisen vuoden syöden appelsiineja ja Tuc-keksejä, jotka tökkäsin mikroon vuohenjuuston kanssa. Loput rahat kulutin levykaupassa." (Salla)

"Tein opiskelijakeittiössäni sosekeittoa kotikotona hyväksi havaitulla reseptillä. Keittovaiheessa en vielä tajunnut huolestua, mutta soseutuksen jälkeen täyttä kattilaa katsellessani tajusin että tekemästäni annoksesta nelihenkinen perhe söi vähintään kahdesti. Eikä opiskelijakämpässäni ollut pakastinta. Söin sitä keittoa viikon aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Sen jälkeen en muutamaan vuoteen erityisemmin välittänyt sosekeitoista. " (Nanna)

"Söin usein Uncle Bensin valmiskastikkeita lämmittämättömänä lusikalla suoraan purkista. siinä oli sitä kasvispuolta sopivasti, ajattelin." (Liina)

"Ensimmäisessä asunnossani keittiön virkaa toimitti pienoinen keittolevy, ja ainoa hana sijaitsi vessassa. Mutta siitäkin huolimatta piti saada leipoa leipää. Paistoin ohuen ohuita ohrajauholätysköitä mikrossa, kunnes päivänä eräänä lätyskäni syttyi palamaan. Ilma oli sankkana savusta - onneksi palohälytin pysyi armeliaasti vaiti." (Anne)

lauantaina, marraskuuta 26, 2011

Yhden kananmunan pannukakku

Tiesittekö, että pikku- eli puoli-uunillinen ihminen voi tehdä kaikenlaisia ihmeitä? Kuten pannukakun yhdellä kananmunalla! Mun asuinkaverini alias avomieheni on selvästi leipurityyppinen tyyppi, mikä on ihan mahtavaa, ja kuvassa oleva pannari syntyi puolittamalla tämä Valion ohje.























Karviaishillon taas keitteli meitsi joskus alkusyksystä, tällä Villa Ainala Cuisinen ohjeella, vain hieman sokeria vähentämällä. Karviaishillo on ihan mahtavaa tavaraa.

Nyt kun linkitysten makuun päästiin, niin linkitetäänpäs vielä edelliseen postaukseen. Siellä on se arvonta, johon ehtii osallistua vielä tänään!

maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Yhden ensimmäinen on toisellekin ensimmäinen

Katja Bäcksbackan Ensimmäinen ruokakirja ei ole HS Kirjojen ensimmäinen ruokajulkaisu, eikä sen postiin kopsahtanut arvostelukappale ollut ihan ensimmäinen keittokirja minullekaan.























Mutta monelle se voisi olla juuri se oman kodin ensimmäinen ruokakirja. Suosittelisin. Kirjaan on koottu, tuttuun Ruokatorstai-tyyliin, valikoituja Hesarissa julkaistuja ruokaohjeita. Tällä kertaa silmällä on pidetty erityisesti omilleen muuttavaa tai muuten vain aloittelevaa kotikokkia. Joukkoon on siroteltu vinkkejä ja tietoiskuja, ja ihan kirjan alusta löytyy kattava lista keittiön perustarvikkeista.

Toiselle eli minulle eli Unelias kokki -blogille ensimmäinen lajissaan taas on ARVONTA! Kyllä vaan, joku teistä voi voittaa mainion joululahjan itselleen. Lisää aiheesta postauksen lopussa...























Ensimmäinen ruokakirja keskittyy perusasioihin, mutta ei sorru puuduttavuuteen tai liialliseen helppouteen. Se ei ole vain kokoelma oikoteitä, vaan haastaa myös pidempään kaavaan. Se tarjoilee perusohjeet majoneesiin ja munakkaaseen, mutta vakuuttaa niillä uskottavasti muutkin kuin ihan aloittelijat. Olitteko esimerkiksi tienneet, että munakkaaseen sopivan nestemäärän voi mitata rikotun kananmunan puolikkaalla, puolikas kuorellinen per muna? Minä en tiennyt, mutta kokeilin, ja tuli muuten aika törkeän hyvä munakas. (Voi toki johtua siitä, että laitoin siihen ohjeen mukaan kermaa iänikuisen veden sijaan.) Ja se majoneesikin oli maukasta.

Minut hurmaa aina aito opiskelijaromantiikka, ja sitä jos mitä on tehdä tomaattisoppa hienonnetusta sipulista, tomaattimurskasta ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. Kaatamalla ne kattilaan ja kuumentamalla. Niin tehdään kirjan soppaosiossa, ja niin tehtiin tänään meillä. Mainio (edullisten) kuivamausteiden kombo peitti purkinmaun, ja lopputulos oli todella maistuva arkikeitto.

"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."


















Tomaatti-papukeitto (Bäcksbacka, Katja: Ensimmäinen ruokakirja, HS Kirjat 2011)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa (käytin paseerattua tomaattia)
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa

*Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
*Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
*Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera. (Tai raejuuston ja ruohosipulin kera, kuten minä tein.)




...niin ja sitten siihen arvontaan! Jätä viimeistään ensi lauantaina 26.11.11. kommenttiboksiin viesti, jossa joko
a)kerrot jonkin pienen muiston ajalta, kun itse muutit omillesi tai
b)kerrot, mitä haaveita sinulla liittyy omaan keittiöön, jos omaan keittiöön muuttaminen on vasta edessäpäin.

Muisto tai haave voi olla vaikka purkillinen papuja tomaattikastikkeessa, joten ei paineita ;). Vastanneiden kesken arvotaan, tietysti, yksi kappale Ensimmäistä ruokakirjaa!

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Juhlavaa vierasaineistoa

Moni tietää, että olen hulluna 1970- ja 1980-lukujen taitteen ruokakirjoihin. Niissä on ihan oma fiiliksensä, jota missään muualla ei voi tavoittaa. Ja ihan erityinen viihdearvonsa. Jos joku ei vielä ymmärrä, mistä puhun, niin katsokaa nyt vaikka tätä:























Tai miten olisi tämä lihakasvishyytelö, joka "lisäkkeineen maistuu kesäkuumalla"?














































Ja osaako joku sanoa, mikä ihmeen tarkoitus on noilla hapsuttimilla? Ihan mahtavat! Pohdimme, olisivatko ne sormien rasvalta suojaamiseen, mutta samalla sivulla on kuvasarja ankka-annoksen paloittelusta piikin ja veitsen avulla. No, ainakin se tarkoitus, että viime kädessä juuri tämä kuva sai minut ostamaan tämän kirpparilöydön kotiini.

Löytö on siis Kodin kokkikerhon Kutsutaanpa vieraita -kirja (WSOY, 1980).
Samaiselta kirppisreissulta tarttui mukaan myös saman sarjan mainio"Muna- ja juustoruokia". Niin ja ihan mahtava satsi kauan kaivattuja tee-/kahvilautasiakin kuppeineen!

maanantaina, marraskuuta 14, 2011

Swedeslaw. Ja lanttunakkijuna.

Lanttu. Siitä jotakin uutta ja jännää.

Lanttu, kaalin sukulainen. Kaali, coleslaw, lanttu-coleslaw, swedeslaw. Majoo, jukraa, porkkanaa, purjoa, nam. Raastesalaatti goes America.























Lanttu, vähän kuin jättimäinen peruna. Peruna, omenasorvi, mestarisorvaajan parhaat ideat, lanttukiemura, nakin kokoinen kolo, nakkijuna.


















Tekisikö mielesi tehdä nakkijuna? Ei kannata. Joko et omista omenasorvia, tai jos omistat, et varmaankaan halua hajottaa sitä. Mutta jos omistat ja haluat hajottaa, kannattaa kokeilla, koska uunissasi on tuskin koskaan ennen paistunut mitään näin viehkon näköistä ja viekoittelevan makuista. Luomulanttu kohtaa syntisen industrial-nakin, oi Romeo ja Julia.























Entä tekisikö mielesi tehdä swedeslaw-salaattia? Kannattaa!

Lanttu-coleslaw eli swedeslaw

2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
n. 300-500 g lanttua karkeaksi raastettuna
n. 7 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 dl dijon-sinapilla maustettua majoneesia, mieluusti omatekoista
1 dl turkkilaista jogurttia

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään ja nautiskele.

p.s. Jälkkäriä? Maistuisko vaikka lanttukakku!

p.p.s. Mitähän Herkku ja koukku -jengi keksii palsternakasta?

torstaina, marraskuuta 10, 2011

Keittokirjaleikki

Kun pääsin taas hetkeksi aakkosfiiliksiin, alkoi luovuus kukkia ja keksin toisen, ehkä vielä hauskemman ja helpomman ruokaleikin. Hölmöllä on kivaa keskenäänkin! :D


















Ja se menee näin, ja se menee näin:

1. Laske hyllyssäsi olevien keittokirjojen ja muiden haluamiesi reseptiopusten määrä. Arvo sitten kirja: Syötä ykkönen ja maksimiluku satunnaislukugeneraattoriin. (Hauskempaa on, jos voit pyytää joltain kotonasi hiippailevalta ihmisolennolta lukua väliltä 1-x. Mutta jos leikki ei viihdytä sivuhenkilöitä yhtä paljon kuin sinua, on robotti ihan hyvä vaihtoehto.) Saat numeron. Laske nyt monesko kirja on kyseessä, ja nappaa se käsiisi.

2. Montako sivua kirjassa on? Arvo nyt itsellesi sivu samaan tapaan kuin edellä.

3. Jos sivulla on monta ruokaohjetta, arvo numero väliltä 1-[ruokaohjeiden määrä]. Jos sivulla ei ole lainkaan ruokaohjeita, arvo uusi sivunumero.

+ Liennytyspykälä: Huomioi tilanne. Arki vai juhla, aikaa vai ei, lähteäkö kauppaan vai ei, syödäkö jotakin ruokavalioon kuulumatonta vai ei. Jos ei nappaa, toista kohdat 1-4 - kyllä sieltä jotain hauskaa osuu vastaan!

Ensimmäisellä kerralla osui vastaan Jill Dupleixin Good Cooking -kirjan pinaatti-sinihomejuustoquesadillat. (114 - 69 - 1). Tortilloja, mozzarellaa, gorgonzolaa ja pinaattia. Ainesosat olivatkin siinä - yksinkertaista, ja vaatisi vähän särmää - mutta tulipa kokeiltua, niin monta kertaa olen kirjan kuvia kuolannut.























Toiselle kierrokselle arpoutui kuin taikaiskusta ehkä se kaikkein kovimmassa kulutuksessa oleva arkikeittokirja, Hyvä kokki (tai siis sen edellinen painos). Sieltäkin aivan loputon määrä ohjeita on edelleen kokeilematta, joten punakaali-appelsiinisalaatti oli enemmän kuin tervetullut kaveri pöytään.

Punakaali-appelsiinisalaatti (kirjasta Hyvä kokki)

300 g punakaalia
2 appelsiinia
1/4 purjoa
Kastike:
2 rkl appelsiinimehua
2 rkl öljyä
1/2 tl timjamia
ripaus suolaa

*Raasta punakaali tai leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Kuutioi appelsiinit, leikkaa purjo renkaiksi.
*Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita salaatin joukkoon.
























Oli pakko jatkaa arvontoja kun puuha oli niin erityisen jännää. Haaviin tarttui tällä kertaa jonoon juuttunut helmi: siskon aikanaan tuliaiseksi tuoma The British Museum Cookbook. Haaveilen historiallisista teemajuhlista, mutta jotenkin olen kuvitellut kaikki historiaa havisevat ohjeet ihan kamalan vaikeiksi. Vaan mitä kävikään, sivun 60 päärynäjälkkäri oli ihan tolkuttoman helppo nakki arkipäivän iltapalaksi. Hauskan makuinenkin, sitäpaitsi. Tällä kertaa saattoi kuvitella itsensä johonkin Rooman vallan ajan ruokabileisiin.

Mikä hauskinta, "Imperial Rome"-luvun päärynäohjeessa kehotettiin kahteen kertaan käyttämään mikroaaltouunia, jos perinteinen menetelmä ei nappaa. Vaan ei hätää, onnistui pannulla ja uunissakin ;).

Uunissa paistetut päärynät (villi oma käännös teoksesta The British Museum Cookbook, luku Imperial Rome)

3 suurta tai 6 pientä päärynää kuorittuna, kota poistettuna, neljäsosiin leikattuna ja viipaloituna
3 rouhaisua mustapippuria myllystä
2 reilua hyppysellistä juustokuminaa
1 rkl hunajaa
2 rkl makeaa valkoviiniä
2 munaa

*Hauduta päärynäviipaleita pippurin, juustokuminan, hunajan ja viinin kanssa pannussa hitaasti noin 10-15 minuuttia tai kunnes päärynät ovat kypsyneitä mutta edelleen napakoita. ("Slightly crunchy"?! Haudutetut päärynät rapeita?!) (Vaihtoehtoisesti voit kypsentää kokonaisuuden mikroaaltouunissa 3-5 minuutin ajan.)
*Nosta päärynäviipaleet pois irronneesta keitinliemestä, kuivaa talouspaperilla ja laita laakeaan uunivuokaan. Anna liemen hieman jäähtyä.
*Vatkaa kaksi munaa kevyesti haarukalla sekaisin ja jatka vatkaamista sitten sekoittaen joukkoon jäähtyneen keitinliemen. Kaada munaseos päärynöiden päälle uunipannuun.
*Paista uunissa 160°C:n lämmössä 20 minuuttia tai kunnes munaseos on hyytynyt. ("It should take approximately 5 minutes in a microwave" - mutta suosittelen ehkä munaseoksen kanssa harkitsemaan kahdesti sitä mikron käyttöä...)

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Armenia: Lavash-leipää ja linssikeittoa

Arvaatteko, mikä heräsi juuri henkiin horroksen mailta? Mikä saapui varjoista ja pimeydestä valoon? Se on... aakkosmatka!

Nämä suorastaan raamatulliset sanakäänteet vievätkin aasinsiltaa pitkin Armeniaan, tuohon Kaukasian maahan, jossa joskus seisoi maan kansallissymboli, Ararat-vuori. (Nykyisin legendaarinen vuori on Itä-Turkissa. Raja siirtyi, ei se vuori.) Sillä vuorella taas on jotakin tekemistä ala-asteen uskonnontuntien ja Nooan arkin kanssa...

Jos vuori on legendaarinen, niin legendaarinen on myös leipä. Googletellessa lavash tuli vastaan hieman joka suunnalta. Ja lavash-leipä taas, väittävät, on muuten se sellainen, jota silloin samaisina raamatullisina aikoina murrettiin ja mutustettiin, joten sinne uskonnontunneille päädytään taas.























Lavashista on loputon määrä erilaisia reseptejä ympäri nettiä; pyöreää ja neliskulmaista, leivinjauheella, hiivalla tai kohottamatta, hunajalla tai maidolla, voilla tai öljyllä, pehmeää, rapeaa... Itse tein nostatusaineettomia, rapeita pyörylöitä. Mallina oli tämä ohje, joka tosin osoittautui ihan hirveän suolaiseksi, ja niinpä ainemäärät muotoutuivatkin lisäysten myötä omanlaisiksinsa. Mutta kuten sanottua, lavash-ohjeita löytää netistä ihan loputtomasti, olkoon tämä yksi lisää niiden joukkoon.

Leipää dipattiin linssi-aprikoosikeittoon, jossa maistuivat juustokumina ja sitruuna. Ohjeita armenialaiseen linssi-aprikoosisoppaan löytyy paristakin blogista. Kuvittelin olevani vuorenrinteen muori talvisena marraskuun päivänä, ja muikistelin tyytyväisenä kun maistui niin hyvältä!

Rapea armenialainen lavash-leipä

90 g vehnäjauhoja
90 g täysjyvävehnäjauhoja
0,5-0,75 tl suolaa (riippuu, kuinka vahvan makuista suolaa käytät)
3 rkl öljyä
110 g maitoa
seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Hiero sormenpäillä joukkoon öljy. Tee keskelle kuoppa, kaada siihen maito ja vaivaa tasaiseksi palloksi.
*Vaivaa taikinapalloa pöydällä noin viiden minuutin ajan. Laita sitten päälle kulho ylösalaisin ja jätä huoneenlämpöön vetäytymään noin 30 minuutin ajaksi.
*Jaa taikina kuuteen osaan ja kaulitse osat pyöreiksi tai pitkulaisiksi, noin parin millimetrin paksuisiksi levyiksi. Ripottele pinnalle runsaasti seesaminsiemeniä ja rullaa kaulinta vielä kerran levyn päällä niin, että seesaminsiemet tarttuvat leipään kiinni.
*Paista 200°C:n lämmössä uunin keskitasossa noin 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Varo paistamasta liikaa.























Armenialainen linssi-aprikoosikeitto

110 g punaisia linssejä
110 g kuivattuja aprikooseja
2 suurta perunaa
1,5 litraa kasvislientä
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
2-3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
(suolaa, pippuria)

*Huuhtele linssit ja kuivatut aprikoosit. Kuori ja paloittele peruna, paloittele kuivatut aprikoosit. *Mittaa kattilaan linssit, aprikoosit ja peruna. Kaada päälle kasvisliemi, lisää sitruunamehu, juustokumina ja puolet persiljasta ja anna kuumentua kiehuvaksi. Keitä hiljalleen noin 30 minuutin ajan.
*Lisää loput persiljasta. Maista, mausta tarvittaessa. (Soseuta halutessasi.) Tarjoile.

tiistaina, marraskuuta 01, 2011

Palsternakkalastuja salaatissa

Salaatti on parempaa kun siinä on jotakin paahdettua. Ja juurekset tarjoaa parastaan ihan ohuiksi lastuiksi veisteltyinä, uunissa nopeasti käytettyinä ja käpristyneinä. Siispä palsternakkasalaatti, olkaa hyvät!























Palsternakka-juustosalaatti

palsternakkaa ohuina siivuina (sen verran, että viipaleet voi levittää yhdeksi kerrokseksi uunipellille)
1 tl öljyä
salaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia, pala purjoa, viinirypäleitä, salaattijuustokuutioita
grana padano -juustoa

avokadoöljyä, balsamiviinietikkaa, suolaa, pippuria

*Kuori ja leikkaa pala palsternakkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, veitsellä tai juustohöylällä. Mittaa öljy kulhoon, ja sekoittele sitten palsternakkaviipaleita kulhossa niin että öljyä tarttuu hieman pintoihin. Levitä viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille ja lykkää 225°C:een uunin ylätasolle. Noin 3-5 minuutin kuluttua viipaleiden reunat ovat alkaneet käpristyä. Käännä uunin lämpö pois päältä, ja anna viipaleiden paahtua jälkilämmössä sillä välin kun valmistat salaattipohjan. Huolehdi, etteivät ohuet viipaleet pääse kärähtämään.
*Paloittele salaattitarpeet ja sekoita. Jaa salaattipohja lautasille.
*Asettele pinnalle palsternakkaviipaleita ja grana padano -juustosta veistettyjä lastuja.
*Mausta avokadoöljyllä, etikalla, suolalla ja pippurilla.

p.s. Kuva-arkisto muuten kertoi, että täähän on jo toinen palsterisalaatti tämän blogin historiassa! :)