Aurinko lautasella eli bataattitornit, paistettu ananas ja tomaattisalaatti

Pääsiäistä on vietetty kesäautonkorjailun ja päämäärättömän hengailun merkeissä, ja pääsiäisateriakin kaihtoi tänä vuonna kaikkia mahdollisia muodollisuuksia. Sekalaisen sakin lautasilla muodostivat bataatti-leipäjuustotornit, kevään ensimmäinen tomaatti-kevätsipulisalaatti sekä chilin kera paistettu tuore ananas. Viimeisin olisi periaatteessa ollut jälkkäriä, mutta kun mämmiä kuitenkin teki mieli, lykättiin se ananaskin reteesti osaksi pääruokaa. Ja hyvä että lykättiin! Bataatin ja juuston täyteläisyys, tomaatin ja sipulin kirpsakkuus ja ananaksen makeus olivat hyvät yhdessä.























Parsa kuului alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta jostain käsittämättömästä syystä olen törmännyt tämän parsakauden alettua kaupoissa vain Perusta rahdattuihin pötkylöihin. Missä on lähiparsa Espanjasta?! Kaikessa epäloogisuudessani ostan toki bataattia (USA) sekä ananasta (Costa Rica), mutta maailman toiselta puolelta tuotu parsa ei vaan toimi. Vaan pidemmittä puheitta sukellus keltaiseen, vihreään, oranssiin ja punaiseen:

Bataatti-leipäjuustotornit (pääruoaksi kahdelle)

1 pieni bataatti
loraus öljyä
n. 300 g leipäjuustoa
suolaa

*Kuori ja viipaloi bataatti noin 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Lorauta uunivuokaan öljyä. Kääntele bataattiviipaleet öljyssä ja levitä tasaisesti vuokaan. Paista uunissa 200°C:ssa noin 20 minuuttia.
*Leikkaa leipäjuustosta pyöreähköjä, bataattiviipaleiden kokoisia palasia. Ota bataatit uunista. Kokoa bataatti- ja leipäjuustopyörylät "torneiksi": laita kahden bataattiviipaleen väliin leipäjuustoviipale, ja halutessasi vielä kerroksen verran lisää leipäjuustoa ja bataattia. Paista uunissa 225°C:ssa noin 5 minuuttia tai kunnes juusto on pehmennyt. Rouhi tornien pinnalle hieman suolaa.

Chilin kera paistettu ananas

1 tuore ananas
1/2 mietoa tuoretta chiliä (sellaista supermarketeissa irtomyyntinä myytävän tyyppistä)
öljyä paistamiseen

*Leikkaa tuore ananas viipaleiksi ja viipaleet edelleen paloiksi. Jätä viipaleiden puumainen keskiosa käyttämättä.
*Poista chilistä siemenet. Hienonna chili.
*Kuumenna paistinpannulla öljy. Paista ananaspaloja chilin kera keskilämmöllä noin parin minuutin ajan kummaltakin puolelta, kunnes ne ovat saaneet hieman kauniin ruskeaa väriä pintaansa.

Tomaatti-sipulisalaatti

2 keltaista tomaattia
2 punaista tomaattia
2-3 kevätsipulin vartta
ripaus merisuolaa

*Viipaloi tomaatti, hienonna kevätsipuli. Yhdistä kulhossa ja mausta ripauksella merisuolaa.

Keväinen bulgursalaatti

"Miksi sä et oo tehnyt tätä useemmin?"
"No kun kokeilin vasta nyt koko reseptiä ekan kerran!"
...
(harrasta haarukointia)
...
"Ehkä tätä tosiaan pitää alkaa tehdä useesti."























"Reseptistä", eli ideasta sekoittaa pestoa kuskusiin, tai tässä tapauksessa bulguriin, on kiittäminen BBCGoodFoodia. Jälleen kerran. Kevätfiilis tätä salaattia syödessä taas tulee, koska ihanassa yksinkertaisuudessaan se suorastaan huutaa mukaan kaikkea aurinkoisten päivien myötä tarjolle tulvivaa vihannesmateriaalia. Nomm.

Bulgursalaatti (kahdelle nälkäiselle)

1 1/2 dl bulguria
3 dl vettä
3 rkl pestoa
1 paprika
n. 15 cm pätkä purjon vihreää osaa (tai kevätsipulia, sitten kun se kävelee vastaan)
n. puolikas kurkku
pussinpohjallinen vihreitä pakastepapuja
200 g salaattijuustoa (feta tietty toimisi hienosti)
pinjansiemeniä

*Keitä bulgur vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kulhossa bulgurin joukkoon pesto.
*Paloittele paprika, purjo, kurkku ja salaattijuusto. Sulata pakastepavut. Voit käyttää vallan hyvin muitakin rouskuvia ja värikkäitä vihanneksia. Paahda pinjansiemenet kevyesti kuumalla paistinpannulla. Sekoita vihannekset, juusto ja pinjansiemenet jäähtyneen bulgurin joukkoon.

Rukiiset sarvet

Vapaapäivä meinaa leipomisfiilistä. Ei vain eilen, vaan myös tänään. Kiireettä hengaillessa on ihan parasta käyttää kuppeja ja kippoja ristiin rastiin epärationaalisesti ja tuottaa valtava kasa tiskiä, pöllyyttää jauhoja sinne tänne ja korjailla luovuutensa jälkiä sitten hitaasti sillä välin kun uunista nousee houkutteleva tuoksu.























Leipominen taas näyttää meinaavan omenafiilistä. Raastan ompun nykyisin jokaiseen leipätaikinaan - ja teen leipää aika usein. Näin ollen myös nyt, kun päätin vaihtaa hiivataikinan formaattia sarvien suuntaan, löysi omppuraaste tiensä taikinaan. Se vaan tekee lopputuloksesta mehevän, pehmeän ja hyvin säilyvän, uskokaa pois.

Rukiiset sarvet (16 kpl)

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl vettä
1 omena raastettuna (n. 1 1/2 dl karkeaa omenaraastetta)
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 1/2 dl ruisjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita sulatettuna
täytteeksi juustoraastetta, sardellifileitä, salamikuutioita, voinokareita ja kuivattuja yrttejä tai mitä mieli tekee
voiteluun kananmunaa
(pinnalle seesaminsiemeniä)

*Liota kädenlämpöiseen jogurtin, veden ja omenaraasteen seokseen kuivahiiva. Lisää suola ja sokeri. Lisää jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Lisää sula voi ja alusta tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan kohota leivinliinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
*Jaa taikina kahteen osaan ja kauli jauhotetulla alustalla reilun kokoisiksi ympyröiksi. Jaa ympyrät kahdeksaan osaan. Levitä haluamasi täyte (juustoraaste, sardellifileet, salamikuutiot, mitä tahdotkin) kunkin sektorin leveään päähän. Kääri sektorit sarviksi ja anna niiden kohota leivinliinan alla noin 15 minuutin ajan.
*Voitele sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10 minuutin ajan tai kunnes sarvet ovat saaneet kauniin ruskean värin.

Sitruunainen, mustikkainen, vadelmainen ja omenainen rahkapiirakka

Ajattelin tehdä rahkapiirakkaa. Pääsiäinen tulossa ja kaikkea! Auringonkeltaisten hedelmien sijaan päätin laittaa piiraaseen mustikoita. Mustikoiden vastapainoksi vähän sitruunaa. Mustikkarasian seassa oli metsävadelmia - niitäkin siis mukaan. Ja kun marjoja oli ihan pakko säästää vähän aamupalallekin, korvasin osan mustikka-vattuseoksesta vielä omenanpalasilla. Rahkaakin sieltä piiraasta löytyi, uskokaa tai älkää, kaiken muun herkun alta!























Käytössäni oli kapea leipävuoka, ja lopputulos muistutti oikeastaan enemmän kuorrutettua kakkua kuin piirasta, sillä pohjasta tuli hurjan paksu. Seuraavalla kerralla tahtoisin levittää tämän taikinamäärän reilusti isompaan, pyöreään piirasvuokaan (eli hankkia isomman uunin...), ja samalla täytteen määrän voisi vaikka tuplata. Rahkatäyte on kuitenkin se paras osa koko hommassa.

Sitruunainen marja-rahkapiirakka

50 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 1/2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

250 g maitorahkaa
2 rkl sitruunamehua
1/2 dl sokeria
1 muna
1 pieni omena paloiteltuna
n. 2-3 dl mustikoita ja/tai vadelmia
1 1/2 rkl perunajauhoja

*Sekoita kulhossa voisula, maito, muna, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet sekä jauhot, joiden sekaan olet sekoittanut leivinjauheen. Painele taikina voidellun tai leivinpaperoidun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200°C:ssa uunin alatasossa noin 7 minuuttia.
*Sekoita kulhossa maitorahka, sitruunamehu, sokeri ja muna. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle tasaisesti omenapalaset. Sekoita kulhossa marjat ja perunajauhot. Jaa marjat tasaisesti piiraan päälle. Paista uunissa 200°C:ssa edelleen noin 30-40 minuuttia tai kunnes taikinareunat ovat saaneet ruskeaa väriä ja täyte on jähmettynyt.

Spagettiarki

Mitä teillä on syöty silloin, kun vatsa on tyytyväisesti täysi, mutta bloggauskynnys ei ylity?

Oma bloggauskynnykseni ylittyy nyt ihan siksi, että huomasin viimeisimmän "pasta"-tägätyn postauksen olevan viime huhtikuulta. Viime huhtikuulta! Tässä eivät blogi ja arki näköjään kohtaa. Meillä nimittäin todella syödään pastaa.

Koska itselle arkinen voi olla toiselle oivallus, kuvailtakoon seuraavassa vähän sitä, mikä on jäänyt näkymättömiin.


















Lempparini kaikista pastamuodoista on spagetti, vuodesta toiseen. Se imee itseensä ihanasti makuja, on kaunista ja on kompakti säilytettävä pikkukeittiössä. Tykkään valkoisesta spagetista, mutta eräissä yhteyksissä kokojyväinen toimii mainiosti. Esimerkiksi silloin, kun spagetin seurana oli sipulin kera haudutettuja punajuurikuutioita ja vuohenjuustoa. Vahvat maut vahvan parina.



















Hullaannun kauniin vihreistä, pekonisista ja sinihomeisista ruokakuvista, kuten tästä BBCGoodFoodin yksilöstä. Aina unelma ei kuitenkaan kohtaa todellisuutta, eikä oma maalaisjärkikään huutele väliin: ohjetta mukaillen kokattu pekoni-gorgonzolapasta jätti eläinrasvaisan tahmakerroksen huuleen, ei hyvä. Mutta upposi toki silti, olihan kaverina spagettia.























Toisinaan hienoja makuelämyksiä syntyykin silloin, kun pitää käyttää luovuuttaan ja hyödyntää jämiä: esimerkiksi yksinäistä tomaattia, muutamaa aurinkokuivattua tomaattia, tuorejuustoa ja katkarapupussin puolikasta.























Osoittaakseni, että tiedostan myös muiden pastamallien olemassaolon, esittelen teille toisen lempparini: orecchietten eli "korvapastan"! Ihastuin siihen milanolaisessa aperitivo-pöydässä. Pikkuiset pastakupit kaappaavat mukavasti kastiketta suuhun, ja tykkään siitä kun al denteksi keitetyn korvasen hieman paksumpi keskiosa jää todella al denteksi. Tässä kotiversiossa korvasten kaverina on ihan simppeli, sipulista, paseeratusta tomaatista, mausteista ja muutamasta katkaravusta keitelty kastike.


















Kovin autenttisen italialaista arkipastailuni ei tietenkään ole, sen verran epäpuritaanisessa fuusiokeittiössä kun kokataan. Vaan toisinaan on hauskaa keskittyä yksinkertaisuuteen italialaisittain: keittää pasta huolellisesti juuri sopivan napakaksi, maustaa kuumaa öljyä valkosipulinkynsillä ja tarjota spagetti ihan sen öljyn sekä muutaman aurinkokuivatun tomaatin ja runsaan basilikan kera. Jos kaapista löytyy vielä pinjansiemeniä paahdettavaksi, ovat melkoisen luksuksen ainekset kasassa.

No niin, blogini armas, nyt on sinutkin pitkästä aikaa pastalla ruokittu!