Matka maapallon toiselle puolelle: iso tribuutti tv-illoille

Onko Man v. Food eli Kuuluisat kuppilat tuttu ohjelma? Meille ainakin on. Ihan viattomasti väitän, että aika pitkälti juuri lämmin kaveruutemme telkkarin kanssa sai meidät lähtemään koko Amerikan-reissulle. Ja aika pitkälti juuri Man v. Food sai meidät metsästämään parhaita ribsejä, parasta mac'n'cheeseä, parhaita jenkkimakuja mihin sitten mentiinkin.

Kuva: adamrichmanmanvsfood.com

Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että tuossa sarjassa käydään siis yleensä läpi kaupunki per jakso. Joka jaksossa on yksi mammuttimainen syömishaaste (siitä nimi), mutta lisäksi mukana on pari muutakin ravintolaa, jotka ovat nekin joko kaupungin legendaarisimpia tai muuten vain älyttömän suosittuja. Me skipattiin absurdit haasteet, ja keskityttiin vain legendaarisuuteen, nopeasti eteneviin jättijonoihin, mahtavaan hehkutusmeininkiin ja isoihin makuihin. As seen on TV: neljätoista kertaa!

Jokainen paikka oli kokemisen arvoinen, mutta ruoka oli huikean hyvää kärkikahdeksikossa. Tällä kertaa ei siis mennä kronologisesti tai kilometrien mukaan, vaan suoraan paremmuusjärjestyksiin eli top-lista-asiaan.

14. Brennan & Carr
3432 Nostrand Ave., Brooklyn, NY 11229
Miksi tänne? Jos haluat tehdä hektiseltä Manhattanilta pitkän seikkailumatkan Brooklynin perimmäisiin nurkkiin ja löytää ikivanhan pienen mökin, jossa miehet ja pojat tarjoilevat aika yksinkertaisia paahtopaistisämpylöitä kummallisessa tunnelmassa liian lyhyet valkoiset takit päällä, siksi. Ja ehkä siksi että Adam Richman (eli Man v. Foodin The Man) on Brooklynistä kotoisin.

Tony Luke's

13. ja 12. Jim's Steaks (400 South Street, Philadelphia, PA 1947) ja Tony Luke's (39 E. Oregon Ave., Philadelphia, PA 19148)
Miksi tänne? Lyhyen, mutta intensiivisen tutkimuksen perusteella Philadelphiassa on muutama parhaudesta kisaileva must-mesta philly cheese steak sandwichien syömiseen. Niistä kaksi löytyy MvF:n Philadelphia-jaksosta, ja molempiin on mahdollista ehtiä yhden Philly-päivän aikana! Varaudu isoon ja maukkaaseen liha-juustosämpylään (american-juusto on parasta), mutta rokkitähtimäisen tylyyn palveluun.

Frontier Restaurant

Frontier Restaurant

11. Frontier Restaurant
2400 Central Ave SE, Albuquerque, NM 87106
Miksi tänne? Koska täältä saa New Mexicon perinteikkäitä ylpeyksiä, kuten pozolea ja green chili cheeseburgeria. Koko Amerikan-reissun ruokailotulituksen varjossa itse ruoka ei tosin ollut Frontierissa mieleenpainuvinta, mutta hienot länkkäritaulut ja nerokas, suurille kävijäjoukoille suunniteltu toimiva jonotussysteemi sen sijaan kyllä.

10. Taqueria La Cumbre
515 Valencia St., San Francisco, CA 94110
Miksi tänne? Koska Missionissa pitää nyt edes käväistä, ja koska Adamin lisäksi myös Anthony Bourdain on joskus suositellut saman nimistä sanfranciscolaisravintolaa. (En tosin mene takuuseen, oliko se myös sama. Täällä burrito oli kyllä jättimäinen, mutta maultaan sen verran tavanomainen että jäi mietityttämään.)

The Franklin Fountain

9. The Franklin Fountain
116 Market St., Philadelphia, PA 19106
Miksi tänne? Franklin Fountain on uskomaton retki jonnekin yli sadan vuoden taakse. Jokainen historiallinen yksityiskohta sisustuksessa ja henkilökunnan asuissa on kohdillaan, ja hyvällä tavalla kotitekoisen oloinen jäätelö todella hyvää. Jätskin kanssa voi ostaa myös lasillisen paksua, raikasta maitoa, kuin siistiä se on! Sitäpaitsi Franklinissa jaksaa syödä jätskiannoksen puoliksi, vaikka samaan päivään kuuluisi kaksi cheesesteakiakin...

Ben's Chili Bowl

Ben's Chili Bowl

8. Ben's Chili Bowl
1213 U St. NW, Washington, DC 20009
Miksi tänne? Koska tästä paikasta pitää myös presidentti Obama.

Crown Candy Kitchen

7. Crown Candy Kitchen
1401 St Louis Ave., St Louis, MO 63106
Miksi tänne? Koska tämä (kuten moni muukin) oli silkka vilkas helmi keskellä muuten aavemaisen hiljaista asuinaluetta. Paikka on tunnettu pirtelöistään, mutta me hullaannuimme ihan erityisesti sundae-jätskiannokseen. Se oli sellainen pirtelön kokoinen pehmissetti, ja makukin oli joka lusikallisella keskiverto-pehmistä isompi. Kinuskisempi, suklaisempi ja kirsikkaisempi. Nam. Vinkki: Tilaat mitä tilaat, mutta tilaa kahdelle vain yksi jaettavaksi. Se riittää kyllä.

Rib Line

6. Rib Line

228 W Grand Ave, Grover Beach, CA 93433

Miksi tänne? Koska barbeque ja leipä on niin Amerikkaa kuin olla voi, ja koska juuri täältä saa todella mehukkaita tri-tip-sandwicheja ja pulled pork burgereita, mieleenpainuvan ystävällisen palvelun kera tietty.

Katz's

5. Katz's Delicatessen
205 East Houston Street, New York City 10002
Miksi tänne? New Yorkissa kuuluu fiilistellä perinteikkäitä juutalaisherkkuja deli-paikoissa, ja Katz's on siinä kategoriassa yksi vanhimmista ja taatusti yksi suosituimmista. Homma perustuu pastramiin. Juuri viipaloituun, uskomattoman mureaan, siis todellakin kielen päällä atomeiksi hajoavaan, pastramiin.

Big Texan

Big Texan

4. Big Texan
7701 East I-40, Amarillo, TX 79118
Miksi tänne? Koska Texas. Täytetyt hirvenpäät seinillä, pöydästä toiseen soittelevat harmaahapsimuusikot, saluuna täynnä iloista väkeä, oman panimon oluet - ja ne pihvit.
Texasin tyyliin majapaikasta ja takaisin sai ilmaisen kyydin paikan päälle. Todella ovelta ovelle. "Ok, you stay at tent site number seven? Sure, we will pick you up there!"

3. Crab Pot
1301 Alaskan Way, Seattle, WA 98101
Miksi tänne? Äyriäisvati. Siitä olikin jo puhetta... 

Oklahoma Joe's

Oklahoma Joe's

Oklahoma Joe's

2. Oklahoma Joe's
3002 West 47th Ave., Kansas City, KS 66103
Miksi tänne? Ravintolasta kertonee jotakin se, jos ovi on täynnä palkintotarroja ja jonossa tapaa ihmisiä vaikka kuinka monesta eri osavaltiosta ympäri Yhdysvaltojen. Ja kaikki tämä tapahtuu siis paikassa, joka periaatteessa edelleen on huoltoaseman grillinurkkaus. Siitä huoltoasemapuolesta taas on tullut enemmän tai vähemmän Oklahoma Joe'sin fanituotemyymälä... Eikä suotta. Täällä mekin saimme koko reissun parasta barbeque-ruokaa.

Gray Brothers Cafeteria

Gray Brothers Cafeteria

Gray Brothers Cafeteria

1. Gray Brothers Cafeteria 
555 S. Indiana St., Moorseville, IN 46158
Miksi tänne? Listaykköseksi pääsee, kun saa meikäläisen oikeasti tärisemään innosta. Näin kävi. Tarjotin edessäni, pitkän linjaston läpi käveltyäni, tajusin, että nyt ollaan amerikkalaisten kotiruokamakujen ytimessä. Jo jossain Kalifornian nurkilla olimme päättäneet, että mac'n'cheeset syötäisiin sitten Indianapolisin liepeillä eikä muualla, eikä tosiaan odotettu turhaan. Muita syitä tulla paikan päälle ovat mm. upean makuinen paahtopaisti sekä kannelliset piirakat, sellaiset Mummo Ankka -tyyliset. Ja ATMOSFÄÄRI; se oli Mummo Ankkaa jos mikä! Ovesta sisään virtasi jatkuvasti paikallisia vanhuksia, jotka näyttivät ruoan ääressä pelkästään onnellisilta.

Kiitos TV, arvostan antejasi.

Vuokra-auto ja maantie eli mitä tehdä road-tripillä

Paperille piirrettynä meidän Amerikan-road-trip näytti tältä:


















Olen itsekin ihan täpinöissäni, kun katson vähitellen täydentynyttä karttaa! Piirros tarkoittaa yli 8 000 kilometrin ja yli 100 tunnin ajomatkaa. Matka kesti yhteensä kuukauden, josta vuokra-auto oli meillä 21 päivää. Jo suunnitelman tasolla tämä aiheutti lähipiirissä epäuskoista päänpuistelua, mutta meillepä jäi reissun päällä jopa löysää aikaa. (Ha haa!) Maisemiin tutustuminen, eri osavaltioiden makujen maisteleminen ja ristiin rastiin ajaminen oli juuri se juttu, jota toiselta puolelta maailmaa lähdettiin hakemaan.

Kaupungeissa hengailu on oma lukunsa, mutta mitä tehdä, kun alla on vuokra-auto? Esimerkiksi näitä juttuja:











































Valitse nopeisiin osuuksiin moottoriteitä, mutta valitse välillä myös maisemareittejä. Kalifornian jättimäiset punapuumetsät (Avenue of the Giants) ja vuoristoisen jylhä rantareitti ennen Los Angelesia pitivät leuat hämmästyneen auki tunti toisensa jälkeen.




































Poikkea hehkutettuihin luontokohteisiin: ne ovat sen arvoisia. Me kävimme Grand Canyonilla. Tuntuu siltä, kuin olisimme käyneet Kuussa. Tällä kertaa kuva ei vaan pysty vangitsemaan edes aavistusta siitä, miltä siellä näytti. Jotain mittakaavaa antaa, että yllä olevassa kuvassa on ihmisiä.

Lue opaskirjaa. Meillä se oli Lonely Planetin Discover USA, joka osoittautui yllättävän kattavaksi ja hauskaksi matkaoppaaksi. Aina kun ajoimme uusiin maisemiin, kaivoin apukuskin penkillä kirjasta esiin knoppeja ja lisätietoa siitä, missä nyt mennään. (Siis niin kauan, kun pysyimme kirjan kattoalueella.)

 
Telttaile. Meillä oli aluksi suunnitelmana telttailla rahansäästön vuoksi. Noh, lopulta varusteiden hankinnan ja sääolosuhteiden takia säästöä ei ehkä niin valtavasti tullut, mutta telttailu osoittautui älyttömän kivaksi! KOA-ketjulla on todella siistejä alueita, joissa mm. vessat ja suihkut ovat kuin hyvissä hostelleissa, ja perusvarustukseen kuuluu usein uima-allas ja yksinkertainen ruokakauppa.

KOA-alueilla auton sai usein ajaa aivan teltan viereen. Telttailijoita oli jopa heinäkuussa sen verran vähän, että saimme monena yönä toiveemme mukaisen paikan aivan vessojen ja suihkujen läheltä. Onhan siinä linnunlauluun heräämisessä ihan oma viehätyksensä! Jos öinen melu häiritsee (KOA-alueet olivat tosi usein aivan moottoriteiden kupeessa) tai ei jostakin syystä halua hengata lapsiperhekohteessa, kannattaa toki harkita tätä vaihtoehtoa vielä. Ja mihinkään satunnaisiin puskiin en muuten lähtisi USA:ssa leiriytymään, maa-alueiden rajat on todella tarkat.






















Jos sää uhkaa näyttää kovin myrskyisältä, hurauta ilmaisen wi-fin kahvilaan ja vertaile ennen kuin varaat motellin tai hotellin. Saman tasoisissakin paikoissa voi olla isot hintaerot, ja ennen kaikkea eroa on majatalojen siisteydessä. Itse olin tämän suhteen aivan älyttömän tarkka, sillä pelkäsin niitä-pahamaineisia-petiötököitä enemmän kuin oikeastaan mitään muuta koko reissulla. (No rekkoja ehkä vähän pelkäsin myös.) Me käytimme eniten Hotels.comia. Tykkään sen käyttöliittymästä ja löysimme aina hyviä vaihtoehtoja hyvään hintaan. Näytti siltä, että Hotels.comin hinnat olivat paljon edullisempia kuin hotellien omat taksat. Yöpaikan valinnasta kirjoittaa hyvin myös Nelliinan vaatehuoneen Niina.
















Nauti ketjuravintoloista teiden varsilla. Unohda kyyninen asenne ja tee kulttuurisukellus amerikkalaiseen arkeen: se onnistuu juuri Wendy'sin tai Denny'sin kaltaisissa paikoissa. Molempia oli meille hieman parjattu etukäteen, mutta Wendy'sistä sain reissun parhaan jääteen aidolla mansikkasoseella ja Denny'sissä löysimme juuri sellaisen aamiaisdiner-fiiliksen, jota elokuvissakin on. Ketjujakin on niin paljon, että aina riitti uusi konsepti kokeiltavaksi. Ainoastaan Wendy'sin jääteen taisin ostaa kahdesti.























Ok - ruoassa olisi saattanut olla enemmän makuvivahteita muualla, mutta kyse olikin enemmästä kuin vain nenän edessä olevasta burgerista tai aamupannareista. Tosin kilpailu taitaa hilata laatuakin ylöspäin. Hihkuisin ilosta, jos saisin Denny'sin aamupalan eteeni uudelleen. (Niin makea kuin se pannarien osalta olikin...) Mikä tärkeintä: jos olisimme kiertäneet ketjut kaukaa, emme olisi maistaneet Sonicin maapähkinävoi-pekonipirtelöä!






















Aina emme tietenkään käyneet ketjupaikoissa. Monesti navigaattorin välietapit oli mietitty jo aikaa sitten. Jos katsot tv:n ruokaohjelmia yhtä paljon kuin minä, saattaa Travel Channelin ohjelmakohtaisilla sivuilla olla sinulle jotain annettavaa. Meidän reissun ohjenuoraksi muodostuivat Man vs. Foodin vinkit: aiheesta tahdon tehdä ihan erillisen postauksen. Ketjujen ja MvF:n ulkopuolelta hyviä paikkoja löytyi toki Yelpistä. Ja kun osoite on jo navigaattorissa, ei kannata antaa ulkonäön pettää. Yllä olevan kuvan ravintola oli huoltoasemamaisen rakennuksen takapihalla, ja yöhön loistivat vain neonvalot. Sisällä oli tunnelmallinen Himalayan Grill, josta sai hyvää palvelua, pikkelsejä alkupalaleipien kanssa ja tietysti taivaallisen tulista nepalilaista ruokaa.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Lue tienvarren kylttejä. Niitä on valtavasti, mutta lue ne silti. Tienumerot ovat ihanan selkeitä ja täydentävät navigaattorin seuraamista hyvin. Liikennemerkit ovat täynnä tekstiä. Laeista ja sakoista kertovat kyltit ovat melko samanlaisia eri osavaltioissa, mutta tsekattavia nekin toki. Erityisesti kannattaa olla skarppina, kun eteen tulee kiinnostavan nähtävyyden tai muun pysähdyspaikan kyltti: Amerikan kuuluisin pato, hassun niminen tie, mitä ikinä: jos siltä tuntuu ja aikaa on, voit koska tahansa poiketa reitiltä sivuun.























Vaikka joukkoliikenteen suosija olenkin, ovat vapaat valinnat juuri se juttu, joka tekee vuokra-autoilusta mainion vaihtoehdon Amerikassa liikkumiseen. Ja vapauden aistimisessa taas taitaa olla iso jyvänen amerikkalaista mielenmaisemaa.






















(Okei, toisilla on vielä isommat jyväset kuin toisilla... :D)

Kana-nuudelikeittoa nuutuneille

Matkaraporttien välissä täällä sekoittuvat iloisesti toisiinsa yskä, nuha, niiden aiheuttama väsymys sekä ehkä jetlaginkin rippeet. Onneksi jokin lamppu syttyi ruokapuolella, kun muistin Kauhaa ja rakkautta -blogin kanakeiton. Kana-nuudelikeittoa nimittäin suositteli terveen olon tavoitteluun myös New Yorkin -lääkäri, kun matkaseura kärsi siellä vatsataudista.

Ostin omaa versiotani varten maustamattomia broilerin koipi-reisipaloja. Ikävää rasvaisuutta lukuunottamatta ne olivat tähän todella hyvä ja maukas vaihtoehto, jos käyttää broileria. Riittävän pitkällä keittoajalla kana-kanakin olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Koipia olen vältellyt tähän asti siksi, että niitä syödessä saa koko ajan odottaa jonkin liukkaan tai rustoisen tunteen ilmestymistä suuhun: vaan tässä ohjeessapa kokonaisina keitetyt koivet perataan ihan kuin possu pulled porkia tehdessä! Perfektionistilla kuluu hetki, mutta lopputulos tyydyttää. Mikä parasta, jäljelle jäävistä luista, nahkoista ja niistä extraosista voi keitellä kanaliemen.

Kanakeitto broilerinkoivista

2 pientä sipulia
3 porkkanaa
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä
loraus oliiviöljyä
1 punainen paprika
4 valkosipulinkynttä
1 litra vettä
2 tl curryjauhetta
2 tl suolatonta cajun-maustetta (sis. cayenne-pippuria ja mm. paprikaa ja sipulia; voit myös käyttää cayenne-pippuria ja jotakin suolatonta liemijauhetta)
1,5 tl suolaa
1 kg maustamattomia broilerinkoipi-reisipaloja (lopulliseen keittoon tulee lihaa tästä alle puolet)
haluamasi määrä riisinuudeleita
mustapippuria myllystä
1/2 ruukullinen lehtipersiljaa hienonnettuna

*Kuori ja viipaloi sipuli, porkkana ja valkosipuli. Kuori inkivääri ja leikkaa se pieniksi suikaleiksi. Viipaloi paprika.
*Kuumenna kattilassa keskilämmöllä oliiviöljy. Kuullota sitten öljyssä n. 5 minuutin ajan sipulia, porkkanaa ja inkivääriä. Lisää paprika ja valkosipuli, jatka kuullottamista vielä noin minuutin ajan. Lisää sen jälkeen vesi, curryjauhe, cajun-mauste ja suola.
*Asettele broilerinkoipi-reidet kattilaan kokonaisina. Lisää tarvittaessa vettä sen verran, että ne peittyvät. Kiehauta ja anna porista hiljalleen noin 50 minuuttia.
*Laske levyn lämpö pois ja nosta koipi-reidet pois kattilasta. Poista esimerkiksi kahden haarukan avulla nahka ja riivi talteen liha. Laita nahka, luut ja rustoiset osat sivuun, voit tehdä niistä myöhemmin kanalientä veden kanssa keittämällä ja siivilöimällä.
*Lisää kattilaan riivitty kana Kuumenna kiehuvaksi, lisää joukkoon riisinuudelit ja keitä vielä muutaman minuutin ajan, kunnes nuudelit ovat kypsiä. Mausta mustapippurilla, ripottele pinnalle hienonnettu lehtipersilja.
*Mausta vielä pöydässä tarpeen mukaan: ainakin itselläni makuaisti oli niin hukassa, että annos kaipasi enemmän lisäpotkua kuin toisen ruokailijan lautanen.