tiistaina, elokuuta 05, 2008

Padallinen puputettavaa

Erään Soppa-Hannan salaattipostauksen yhteydessä innostuin hehkuttamaan kapriksen ja aurinkokuivattujen tomaattien unelmaliittoa, ja seuraavana päivänä innostuin heittämään niitä rohkeasti cross-over- henkiseen kaappientyhjennyspataan kera bulgurin. Liitto sai vain vahvistusta, ja helppo potentiaalinen keittiöklassikko on syntynyt!
























Helppo bulgur-pata illalliseksi ja pariksi lounaaksi

pari kevätsipulia varsineen
öljyä
1/2 - 1 dl soijarouhetta
3-4 rkl kapriksia
n. 1 dl silputtua aurinkokuivattua tomaattia
lohko savojinkaalia suikaloituna
4 dl vettä
1 (liha)liemikuutio
2 dl bulguria

*Hienonna kevätsipulit. Kuumenna kattilassa loraus öljyä (esim. aurinkokuivattujen tomaattien purkista) ja kuullota sipuleita siinä. Lisää soijarouhe, jatka seoksen kääntelyä minuutin-parin ajan. Lisää sitten kaprikset ja aurinkokuivattu tomaatti sekä hetken kuluttua kaalisuikaleet. Sekoittele hetken aikaa niin, että soijarouhe ehtii saada makua ympäriltään ja kaali pehmenee.
*Kiehauta vesi vedenkeittimessä ja kaada se kattilaan. Murusta sekaan liemikuutio ja lisää bulgur. Sekoita, anna hautua miedolla lämmöllä kunnes bulgur on kypsää.
























Hannan kanssa olemme muutenkin olleet yllättävän samankaltaisilla linjoilla viime aikoina: minäkin blenderöin jäisiä vesimelonipaloja, tosin jälkkäriksi ja kera mansikoiden. Alkoholilisäys Hannan tapaan voisi kyllä tuoda makuun särmää, jota hieman jäin kaipaamaan!

P.S. Otsikko johtuu siitä, että söin pataa eväänä töissä, ja työmatkallani näen usein monta citypupua. Loogista, eikö.

P.P.S. Soijarouheesta tuli mieleen: luin jokin aika sitten Hesarin nettisivuilta artikkelin, jota en enää löydä, mutta se käsitteli ruokavalioita yleisemmin. Seuranneessa kommenttiketjussa aihe soljui soijaan hyvine ja huonoine puolineen, ja sieltä linkattiin tähän keskustelufoorumiketjuun. Runsain viittauksin ja eri näkökulmin varustettu keskustelu sai ainakin minut ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Tiivistettynä kyse on siis siitä, että soijan "epämääräisiä haittapuolia" esiintynee länsimaisittain prosessoiduissa, uusissa tuotteissa, kuten juuri soijarouheessa. Perinteisin menetelmin valmistetut soijatuotteet, kuten tofu, taas ovat tavallaan eri juttu, koska prosessitkin ovat erilaiset. Miksipä ei - kuulostaa oikeastaan aika järkeenkäyvältä.

4 kommenttia:

hanna sopasta kirjoitti...

kapris ja arskatomsu <3

.. mainittakoon myös vesimeloni ja blenderi <3

arleena kirjoitti...

pitää laittaa kiertoon tännekin kotona keittiöön tuo pataruoka- soppa

Mari kirjoitti...

En jaksanut lukea linkittämääsi keskustelua ensimmäistä sivua edemmäksi, mutta olen varmaan aika jyvällä siitä, mitä myöhemmissäkin kommenteissa lukee. Olen lukenut vastaavia tekstejä aika paljon ja onhan niissä valitettavasti itua. Oon itekkin huomannut, ettei soija prosessoituna eikä liiemmin tofunakaan ole hyväksi mulle; soijajalosteet pistävät paljon nautittuna mahan sekaisin ja tofun hormoonit paskovat ihoni. Siksi käytänkin soijaa nykyään yhä vähenevissä määrin, mutta kuitenkin käytän.

Sen sijaan yritän taltuttaa proteiinintarpeeni (joka vaatii lihaskuntoa harrastavalta kasvissyöjältä aina pientä puntarointia) linsseillä, helvetillisellä määrällä pähkinöitä ja siemeniä, seitanilla ja (kik)herneillä. Soijaa pyrin syömään vain 1-2 viikon välein (tietty siten, että ruokaa tehdessä sitä tulee niin paljon, että syö herkästikkin samaa 2-3 päivää).

Veikkaan, että soijajalosteita vois verrata makkaraan ja makkaran kaltaisiin leikkeleisiin. Eli kyllähän niitä voi syödä, mutta kohtuudella ja harvemmin, kuin puhtaampia raaka-aineita. Minen nimittäin ainakaan pysty tofusta luopumaan, sillä törmään jatkuvasti ihaniin ohjeisiin. Viimeeksi tänään pistin taas köntsän marinoitumaan ;)

Anna kirjoitti...

Hanna: Näinpä <3

Arleena: Kivaa jos ohje inspiroi kokeilemaan! En muistanut näköjään mainita ohjeessa, mutta vaikka pataan tulee vettä, se ei siis ole soppa, sillä bulgur imee kaiken veden itseensä. Ja siinä samalla makuja sitten ympäriltä. Tämä vain, ettet ihmettele koostumusta :).

Mari: Kaipa tämän(kin) tarinan opetus on se meidän alan naisten mantra, että kun syö monipuolisesti niin hyvin menee :) Kaikissa ruoka-aineissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta nyt tiedän ainakin sen, että soijatuotteita valitessa valitsen ehkäpä ennemmin tofua kuin soijasuikaleita. Jotenkin nuo ajatukset vuosisataisista perinteistä, ja etenkin siitä, että soija on myrkkykasvi joka täytyy käsitellä pitkällisesti (kuten tofussa), käy järkeen. Tästä olis kyllä kiinnostavaa saada entistä enemmän tutkittua tietoa!