maanantaina, toukokuuta 21, 2012

Raparperikiisseli mansikoilla

Jotain uutta, jotain vanhaa, eli uudenhentoisia raparperinvarsia ja viime kesän viimeisiä pakastemansikoita. Pakastemarjat on muuten tässä ruokalajissa äärimmäisen kätevä juttu, sillä niillä jäähdyttää kiisselin näppärästi.

Minisatsi raparperi-mansikkakiisseliä kahdelle

muutama raparperinvarsi eli noin 1,5-2 dl ohueksi viipaloitua raparperia
1,5-2 dl vettä
1/4 dl (ruskeaa) sokeria
ripaus kanelia
1 rkl perunajauhoja
1/2 dl vettä
2 dl jäiset pakastemansikoita

*Mittaa kattilaan raparperinpalat, vesi, sokeri ja kaneli. Anna kiehua 10 minuutin ajan, tai kunnes raparperinpalat ovat alkaneet hieman hajota.
*Sekoita pienessä kipossa huolellisesti perunajauhot ja 1/2 dl vettä.
*Siirrä kiisselikeitos sivuun liedeltä, kaada joukkoon perunajauho-vesiseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Jos kiisseli näyttää haihtuneen veden takia saman tien aivan tönköltä, voit lisätä tässä vaiheessa nopeasti vielä 1/2 dl vettä.
*Siirrä kattila takaisin liedelle, älä enää sekoita, anna pulpahtaa parin pulpahduksen verran mutta älä keitä, ja siirrä sivuun.
*Sekoita joukkoon jäiset pakastemansikat. Nauti maidon tai vaikkapa kermavaahdon kanssa.

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2012

Tervetuloa kesä, parveke on valmis!

Yksi parhaista asioista uudehkossa kodissamme on iso lasitettu parveke. Ullakoilta ja varastoista löytyneitä kalusteita päällystettiin ja maalattiin, partsi putsattiin parvekelasien ja sisäseinien pesua myöten, ja lattialle kudottiin yksi matto. Supermiesten hommaa, sanon mää ja paukuttelen henkseleitäin. On se hieno.

























Parveketta ja kesäkautta juhlistettiin tietysti asiaankuuluvin menoin. Pöytään oli katettu mm. nakkipiiloja prinssinnakeista, taattua hittitavaraa.















































Myös muutaman vuoden takaa tuttu parsa-tillipiiras oli menossa mukana, vaikka täytyy sanoa että se on kyllä sata kertaa parempaa lämpimänä kuin viilenneenä. Lähes perinteeksi muodostunut tupari-nakkisiili taas edusti tällä kertaa pyörein muodoin. Mukana oli kirsikkatomaatteja, palloraudalla korverrettua vesimelonia, retiisejä, oliiveja, lihapullia, viinirypäleitä sekä Apetinan söpöjä mozzarellapalloja. Juustopallot keksittiin lennosta, kun mietittiin siilin selkään sopivia pyöreitä asioita, ja ne toimivat kokonaisuudessa paremmin kuin hyvin.
























Aivan killerihyvää oli Kädenvääntöä-blogista bongaamani lime-valkosuklaafudge. Se on putkahtanut tähän maailmaan alunperin ruotsalaisesta lehdestä ja sitten parin muun mutkan kautta mutta yhtä kaikki: se on herkkua, joka on jostain tämän todellisuuden tuolta puolen. Ihan käsittämättömän hyvää. Key lime pien ja juustokakun ja toffeen makujen sekoitus, joka sulaa suussa ihan kirjaimellisesti. Hehkutin ohjetta jo keittovaiheessa blogini Facebook-sivulla, ja samantien Sillä Sipulissa tartuttiin toimeen ja tehtiin tästä herkusta mustikkainen versio - mikä mainio idea sekin!






















Itse tein satsin täsmälleen Kädenvääntöä-blogin ohjeen mukaan, ehkä varuiksi pari ylimääräistä minuuttia sokeria ja kermaa keitellen, ja juoni on tämä:

"Lime-valkosuklaafudge, n. 40kpl

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä."
























Juhlien jälkeisenä päivänä täytyi lähettää kiitos ja kumarrus Huhtamäen suuntaan. Olin saanut kokeiltavaksi uusia kesäisiä kertisastioita. Siivous oli melkoisen helppoa, jäi enemmän aikaa uuden parvekkeen fiilistelyyn.

torstaina, toukokuuta 17, 2012

Tomaatti-oliivisalaatti

Jos viime postauksessa hehkuttelin thai-basilikan vihreyttä, on toinen väri-iloa aiheuttanut juttu ollut tomaatti. Sehän on viime aikoina alkanut olla juuri sellaista kuin pitää: kypsää, punaista ja mehukasta. Järkevä hintakin kielii sesongista. Minulle tomaattikauden alkaminen on oikeastaan kovempi juttu kuin vaikkapa parsat kevään merkkinä, jos oikein syvällisiksi aletaan.

(Uuden lempitaustani vihreä väri sen sijaan pysyy kuvasta toiseen samana. Ai miten niin rakastuin omppuihin Tallinnan Zizissä?)






















Kotona oli tomaattia ja basilikaa. Mozzarella tai feta uupui, ja mietin millä voisin korvata juuston tuoman pehmeän ja ihanan rasvaisen maun salaatissa. Olin saanut tuotemaistiaisina Gaean oliiveja ja öljyä, ja ne sopivat tähän kuin nakutettuna. Onnistun itse aina ostamaan ihan polttoöljyn makuisia extravirginsuperainutlaatuisenhienostunutmaku -öljyjä, joten yllätys oli iloinen kun kalamata-oliiviöljy maistui samettisen pehmeältä. Hyvä oliiviöljylöytö on aarre! Ja tarvitseeko erikseen hehkuttaakaan, kuinka hyvin tummanvioletit luomu-kalamataoliivit sopivat satsiin. En jäänyt kaipaamaan tavis-juustokomponenttiani lainkaan, ja tää maistuis varmaan vegaanillekin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän tomaattisalaattiin tulee siis muutama kypsä tomaatti lohkoina, hienonnettu valkosipulinkynsi, kymmenkunta kalamata-oliivia, loraus hyvää oliiviöjyä ja muutama tippa tummaa balsamiviinietikkaa. Pinnalle hieraistaan myllystä mustapippuria ja merisuolaa, ja ripotellaan runsaasti basilikanlehtiä. Nam!

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2012

Thai-basilikasoppa

Löysin lähikaupasta thai-basilikaa. Tämä on uutinen siksi, että ruukkuyrtti oli Järvikylän purkissa, eli sitä saattaa löytää lähikaupasta jos toisestakin. Ja vaikka olenkin törmännyt kyseiseen yrttiin taviskaupoissa aiemminkin, ekaa kertaa lähikaupan thai-basilika todella tuoksui vahvasti sille kuin piti, ja ruukku oli kauniin tuuhea. Että nyt on hyvät basilikavibat selvästi ilmassa, sanonmää.


























Thai-soppaa basilikalla

1 pkt maustamatonta tofua
tilkka soijakastiketta
1 l mietoa kana- tai kasvislientä
1 rkl inkivääritahnaa
2 rkl punaista thai-currytahnaa
1 limetin mehu
1 1/2 rkl ruskeaa ruokosokeria
3-4 rkl kalakastiketta
2 dl kookosmaitoa
puolikas parsakaali
1 porkkana
ruukullinen thai-basilikan lehtiä
1 tomaatti ohuina lohkoina

*Suikaloi tai kuutioi tofu, ja paista se paistinpannulla keskilämmöllä hartaasti rapeaksi välillä käännellen. Sekoita joukkoon soijakastiketilkka ja siirrä sivuun odottamaan.
*Kiehauta kattilassa liemi, mittaa joukkoon kaikki mausteet ja sekoita. Lisää joukkoon puolet kookosmaidosta, suupaloiksi leikattu parsakaali ja ohuen ohueksi viipaloitu porkkana. Anna kiehua hiljalleen poreillen muutaman minuutin ajan, kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä.
*Lisää keittoon tofu, loput kookosmaidosta ja thaibasilikan lehdet. Anna kiehahtaa ja ota sitten sivuun liedeltä. Sekoita valmiin keiton joukkoon vielä tomaatti ohuina lohkoina.


maanantaina, toukokuuta 07, 2012

Maakravun saaristokesä starttasi

Löydätkö kuvista...





















...ravintola Särkänlinnan eri saleineen, Särkänlinnan kesäisen maistelulankun, lautan joka surauttaa saarelta mantereelle ja mantereelta saareen niin yllättävän lyhyessä alleviisiminuuttisessa, että juttu jää aina kesken, värikkään fisun kirpeän ihanan hollandaisen ja soijapapujen kera, pyöreän Boathousen salin, uuden lempijälkiruokani sitruunapossetin ja toki sen tärkeimmän: kesän?

Kiitos maisemista, maistiaisista ja ennen kaikkea kesäfiiliksen tarjoilusta mainituille saariravintoloille!


lauantaina, toukokuuta 05, 2012

Muna-tomaattivuokanen silmänräpäyksessä

Viime aikoina olen löytänyt hurjan monta hyvää ruokaohjetta Kaikki äitini reseptit -blogista. Kiitsa ja kumarrus Kaikkiäitinirespetilään! Yksi sellainen ohje oli aamiaismunien, joista tosin innostuin siksi, että minullakin on nykyään pari ihanaa, juuri tuolle ruokalajille sopivaa pikkuvuokaa, ja siksi että aamupalaa voi yhtä hyvin tehdä iltapalaksi. Ja niin, tietty siksi, että tämä herkku syntyi hurjan nopeasti mikrossa. Olenhan mikroaaltouunien hiljainen puolustaja, tai ainakin mikroneutraali :)! Tähän ruokaan saa kätevästi lykättyä myös edellispäiväisen tomaattikastikkeen pienen pienet jämät sekä nuutuvan ruukkuyrtin lehdet.

Tomaattinen iltapalamuna mikrossa (ohje yhdelle täältä)

pieni laakea vuoka, ja vuoan koon mukaan:
valmista tomaattikastiketta (itselläni edellispäivän ruoasta jäänyttä)
1-2 munaa
mustapippuria
hiukan juustoraastetta
(kastikkeesta riippuen suolaa)
korianteria tai muuta vihreää

Kaada vuoan pohjalle kastiketta ja riko keskelle muna(t). Pistä keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä voi tulla ongelmia mikrokypsennyksen aikana. Mausta mustapippurilla ja juustoraasteella.

Kypsennä mikrossa (n. 600W) vajaa minuutti kerrallaan, yhteensän noin kaksi minuuttia, niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Silppua valmiin vuoan pinnalle tuoretta korianteria (tai kuten minä, basilikaa). Isolle porukalle ruokalaji kannattaa valmistaa tavallisessa uunissa.