sunnuntaina, toukokuuta 29, 2011

Calzonet

Olen hurahtanut myöhäisherännäisesti Jamie Oliverin keittokirjoihin ja ruokaohjelmiin. Täysin. Hurahtanut niin, että tuntuu melkein kuin Jamie olisi nykyään meidän perheenjäsen. Siteeraan Oliveria kokatessani, nauran ja nyyhkin tv:n ääressä. Hurmaannun jokaisesta uudesta ruokalajista.

Nyökyttelen vakavasti, kun Jamie esimerkiksi 30 Minute Mealsin esipuheessa kertoo, että kaikki hänen reseptinsä on erityisen tärkeää toteuttaa tarkalleen ohjeen mukaan - ja tunnen pientä syyllisyyttä, kun päädyn sittenkin soveltamaan tilanteen mukaan.



















Onneksi lopputulokset ovat yleensä toimivia silloinkin, kun oma luovuus ja jääkaapin realismi saa vallan. Ja onneksi Jamieta, tuota keittiötonttuamme, on kiittäminen ihan jo inspiksestä.

Asiaan. Jamien kotona -kirjan innoittamat, mutta itse sävelletyt calzonet olivat tosi hyviä.

Calzonet (neljä isoa)

Pohja:
neljän pizzapohjan pizzataikina vapaavalintaisella näppituntumaohjeella (meillä armoitetun pizzantekijän, ei minun eikä kotitontun vaan sen kolmannen, kombo: 4 dl lämmintä vettä, 1 pss kuivahiivaa, 1 tl sokeria, tarpeellinen määrä jauhoja ja oikein reilu loraus öljyä, vaivaus, kohotus vesihauteessa, vaivaus ja se on siinä)

Tomaattikastike:
loraus oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tlk tomaattipyreetä
1 tlk (400 g) valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
kourallinen basilikanlehtiä
1 tl sokeria
pieni ripaus suolaa ja mustapippuria

Täyte:
loraus öljyä ja nokare voita
kolme kourallista kuivattuja suppilovahveroita + vettä
1 sipuli viipaloituna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
70 g tuoretta pinaattia
200 g palvikinkkua kuutioina
ripaus merisuolaa
mustapippuria myllystä

2 mozzarellajuustopalloa (à 125 g)



















*Valmista pizzataikina kaulitsemista vaille valmiiksi. Laita kuivat suppilovahverot kulhoon likoamaan veteen.
*Valmista tomaattikastike. Kuullota valkosipulia ja tomaattipyreetä parin minuutin ajan paistinpannulla öljyssä keskilämmöllä. Lisää tomaattimurska ja basilikan lehdet sekä sokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuutin ajan. Tomaattikastike saa kiehua kokoon, sillä calzonen täytteen ei tule olla lainkaan vetistä. Siirrä sivuun kippoon odottamaan ja pyyhkäise pannu puhtaaksi.
*Kuumenna pannulla keskilämmöllä öljy ja voi. Purista liotetut suppilovahverot kuivaksi ja lisää sienet sipulin ja valkosipulin kanssa pannulle kuullottumaan. Huuhtele ja kuivaa pinaatti. Lisää pannulle pinaatti ja palvikinkku. Kääntele seosta, kunnes pinaatit ovat "kutistuneet" ja alkaa näyttää siltä, että kaikki ylimääräinen neste seoksesta on haihtunut.
*Sekoita sieni-pinaatti-kinkkuseokseen tomaattikastike. Kytke levyn lämpö pois, mutta anna seoksen vielä lepäillä lämpimällä levyllä. Jälleen kerran: seoksen tulee olla ennemmin kuivaa kuin kosteaa, jotteivät calzonet kostu liikaa.
*Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi (meidän uunilla se tarkoittaa 275°C:ta). Jaa pizzataikina neljään osaan ja kaulitse pyöreiksi, halkaisijaltaan n. 30 cm kokoisiksi levyiksi. Jaa täyte ympyröiden puolikkaille. Revi kuhunkin pohjaan täytteeksi vielä puolikas mozzarellapallo. Taita taikina lihapiirakan tapaan, ja rypytä tiukasti kiinni.
*Paista kuuman uunin alatasossa n. 10-15 minuutin ajan, kunnes calzone on pullistunut ja väriltään kullanruskea.

Vinkkejä ja fiiliksiä

Helsingin Kaisaniemessä oli viikonloppuna jälleen kerran Maailma kylässä -festari. Ruokatarjonta on siellä ennenkin ollut ihan mahtavaa, mutta tänä vuonna mielenkiintoisia herkkuja tuntui jotenkin olevan vielä paljon enemmän kuin aiemmin. Afrikan ja Aasian maiden makuja riitti koju toisensa perään - tätä menoa ensi vuonna ruokakylässä on jo todella koko maailma!























Korvan taakse siis: myös ensi toukokuun lopulla kannattaa suunnistaa kohti Helsingin keskustaa harvinaisten herkkujen perässä. Harvoinpa tarvitsee pähkäillä, maistelisiko burmalaista, syyrialaista, gambialaista, tansanialaista ruokaa tai vielä jotain ihan muuta. Itse valitsin kojun, jonka houkuttelevan annoksen olin nähnyt jo monella tyypillä pitkin aluetta. Se kannatti, kamerunilainen ruoka siis. Riisi oli todella maukasta, papumuhennos täyteläistä, pinaattimuhennos pistävän mausteista, munkkipallerot pehmeän makuisia ja ruokabanaaniviipaleet rapeita.


















Hieman toisenlaisissa, mutta yhtä lailla inspiroivissa, tunnelmissa vierailin kuluneella viikolla Rantapallon tasting-illassa. Ideana oli maistella juomia ympäri maailman, mutta ruokabloggaajaosasto hyökkäsi tietysti heti pureskeltavia herkkuja kuvaamaan. Kitchen G18 -ravintolan feta-tomaattileivät olivat hurjan kauniita ja makean mehukkaita. Myös takana kangastava karitsa-dijonsinappi-punasipulileipä oli lievästi sanoen koukuttavaa maisteltavaa.




















Vaan toki uudet makuelämykset innostivat myös juomien puolella! En ollut ennen tiennyt, että peribrittiläiseen Pimm's-limonadikannulliseen kuuluu olennaisena makuna kurkku. Ilahduttava yllätys, se todella maistui omaperäisesti ja raikkaasti.























Muscat-rypäleestä valmistettujen valkoviinien kanssa maisteltiin sitruksia, ja todettiin, että pari todella täydentää toisiaan. Seuraavan kerran on siis edes pieni vainu siitä, mitä etsiä, kun tahdon löytää sitruksiselle pää- tai jälkiruoalle kaverin.


















G18 Kitchenille muuten suuret pointsit myös illan pääruoasta. Seurueemme tiedusteli hovimestarilta kiinnostuksen vuoksi, mistä mahtaa olla peräisin maukkaan tartar-pihvin liha. Hovimestari kertoi käyvänsä selvittämässä asian keittiössä - ja palasi kertoen, että kyseessä oli suomalainen luomupihvikarjanliha! Mahtavaa, että luomupiffi alkaa olla niin normaali juttu, ettei sen tarjoilua tarvitse erikseen rummuttaa ja markkinoida. Siis että henkilökuntakin voi tavallaan tietämättään tarjota asiakkaalle laatua ja luksusta. Tykkään.

maanantaina, toukokuuta 23, 2011

Viinisuolaheinäsöpöläiset

Tiedättekö, mitä teen nykyisin arkiaikaan? Yritän, muun muassa, muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Pyrin välttämään esimerkiksi suurta helmasyntiäni, ylipitkiä yhdyssanoja. Pyrin myös olemaan täsmällinen.

Tiedättekö, mitä teen nyt, kun omistan pitkästä aikaa rakkaalle blogilleni hetkosen? Ryöstöviljelen yhdyssanaihanuutta juhlatarjoilureseptiotsikossa. Jätän ohjeen villisti ihan vaille mittayksiköitä.























Valmistujaisjuhlaviinisuolaheinäsöpöläiset
(eli tortillarullat, siinä toivossa että joku googlaten löytäisi tämän herkun)

kokojyväluomutortilloita
piimää
maustamatonta tuorejuustoa
punaista pestoa
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiviöljyä
rucolaa
viinisuolaheinää

*Levitä tortillat työlaudalle hieman lomittain.
*Notkista tuorejuusto piimällä. 200 g tuorejuustoa ja tilkka piimää riittää kahdeksalle tortillalle (äh, en malttanut olla puhumatta määristä). Levitä tasaisesti tortillojen pinnalle. Levitä myös päällekkäin olevien tortillojen väliin "liimaksi".
*Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita punaisen peston ja oliiviöljytilkan kanssa notkeahkoksi tahnaksi. Levitä makusi mukainen määrä tuorejuustokerroksen päälle.
*Huuhtaise pari kourallista rucolaa ja jaa tasaisesti tortillakokonaisuuden pinnalle. Rullaa tiiviiksi rullaksi. Anna vetäytyä jääkaapissa parin tunnin ajan.
*Leikkaa rulla parin sentin levyisiksi viipaleiksi. Aseta pinnalle viinisuolaheinän lehti ja keihästä cocktail-tikulla. Ihastele ja nauti.

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2011

Uppomunat ja maalaissalaatti

Sarjassamme Asioita, joiden olen luullut olevan hirmuisen vaikeita, mutta totuus on toinen: uppomunat.























Ruokatorstai-kirjan ohjeella sellaisenaan parsan kanssa, tai itse sävelletyn maalaishenkisen salaatin kohokohtana. Kauhaniksi on pop. Tähti on syttynyt.



















Uppomunat (Eeva Salonen: Ruokatorstai)

4 tuoretta munaa
1 l vettä
2 tl suolaa
1 rkl etikkaa
suolaa, mustapippuria

*Kuumenna vesi laakeassa kattilassa ja mittaa joukkoon suola ja etikka.
*Anna veden juuri ja juuri poreilla ja riko munat varovasti yksitellen veteen. (Voit ottaa kauhaan kuumaa lientä, rikkoa munan kauhan pesään ja laskea varovasti kattilaan.) Anna kypsyä muutaman minuutin ajan, kunnes munat nousevat veden pintaan.
*Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Uppomuna-pepperonisalaatti

salaattia
kurkkua ohuina viipaleina
tomaattia lohkoina
muutama kevätsipulin varsi
3 tl öljyä
1 tl viinietikkaa
ripaus suolaa, ripaus sokeria
4 uppomunaa
pepperonimakkaran viipaleita

*Tee salaatista, kurkkuviipaleista ja tomaattilohkoista salaattipeti.
*Sekoita kulhon pohjalla öljy, viinietikka, suola ja sokeri. Hienonna kulhoon kevätsipuli, sekoita kastike tasaisesti sen joukkoon ja lisää sipuli sitten salaattiin.
*Valmista uppomunat ylläolevan ohjeen mukaan. Viipaloi tai paloittele ne ja lisää salaattiin.
*Paahda pepperoniviipaleita kuumalla pannulla, kunnes ne rapsakoituvat. Lisää salaatin pinnalle aivan lopuksi.

tiistaina, toukokuuta 10, 2011

Pikapullaa ja villi luonto

Seuraa aasinsiltojen aasinsilta, koska haluan saada tallennettua pikapullan, joka oli niin hyvää, ettei kamera ehtinyt apajille.























Vietimme muutama viikonloppu sitten aikaa maalla, ja aamiaisseurana kevätpäivää paistatteli - nii-in, etsi kuvasta että mikä. Supikoirahan se siellä, ihan pihapiirissä. Tämä kosketus luonnon kanssa oli kerta kaikkiaan siinä määrin jännä, että syöksyimme kunnon seikkailijoiden lailla välittömästi Wikipediaan. Opimme muun muassa, että supit saavat pentuja toukokuussa.

Siitä pääsemme kaupunkilaisystävääni, joka sai ihan hiljattain kevätvauvan. (Tässä oli se aasinsilta, edempää ei kannata etsiä.) Halusin viedä vauvan äidille rotinalämpimäistä, mutta kiireisenä arki-iltapäivänä ei ehtinyt leipoutua perinteistä pullaa. Ei pullamuffinsejakaan, kun ei ollut vuokia. Tuli pikapullaa Kodin Kuvalehden ohjeella. Tuli ihan hurjan hyvää, seuraavalla kerralla tämä herkku ei tule olemaan mikään varavaihtoehto vaan ihan uskottava kaveri.

Maistuiskohan supikoirillekin?

Pikapulla (mukaeltu Kodin Kuvalehden ohjeesta)

3½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
½ tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 muna
2 dl maitoa
50 g sulatettua voita
25 g rypsiöljyä

Pinnalle:
kanelia, tomusokeria

*Sekoita vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe, kardemumma, suola ja vaniljasokeri kulhossa keskenään. Riko muna ja kaada se maidon ja voisulan kanssa jauhoseoksen päälle. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
*Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun pyöreään tai suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan (halkaisija noin 22 cm tai 20 x 30 cm).
*Paista uunin keskiosassa 200°C:ssa noin 15-20 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Ripottele pinnalle kanelia ja tomusokeria. Tarjoile lämpimänä. Pikapulla on parhaimmillaan paistopäivänä.