Tammikuun ruokahaaste 2009

Kuva MJK/Dick Forsman

Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää...

Tammikuussa alkoivat ennen vanhaan härkäviikot: tehtiin kovasti töitä ja nautittiin niitä vähäisiä ruokia joita Suomen talvessa oli tarjolla. Nykyisin tammikuun arkisuutta voivat olla vaikkapa rahapussia tai kaloreita keventävät ruokavalinnat, joille vuoden alku uudenvuodenlupauksineen on otollista aikaa. Tammikuun ruokahaaste sopii niin muinaismenoon kuin tähänkin päivään: se on nimittäin puuro.

Anna mielikuvituksesi lentää pikakaurapuuron tuolle puolen ja kerro muillekin, mitä arkihuttu voikaan olla. Ota avuksi syksyn säilötyt marjat tai isoäidin perintöjälkkärimaljat, kerro kuinka syntyy keveä tuorepuuro, tuhti proteiinieväs, hidas uuniherkku, unelias iltavelli tai jotain siltä väliltä. Puuro voi olla aamu-, ilta- tai välipala, pää- tai jälkiruoka, vanhahtava tai futuristinen - sinä päätät.

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.Haasteruoka tulee postata 1.-23.1.2009 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ilmoittautuminen päättyy 23.1.2009 klo 23.59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossamme. Tammikuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.1.2009, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 30.1.2009. Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee voittajan haasteen järjestäjä. Voittaja julkistetaan 31.1.2009.

Helmikuun 2009 ruokahaasteen järjestä(v)ä(t) tammikuun ruokahaasteen voittaja(t). Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen/heidän päätettävissään.

Vielä joulutunnelmaa!

Joulu kestää perheessämme päiväkaupalla, sillä jouluruokaa on niin riittoisasti että tähteitä ja pakastimeen laitettuja kakkoslaatikoita syödään uuteenvuoteen asti. Tässä näillä main sitä alkaakin olla valmis palaamaan arkiseen ruokavalioon vallan ilomielin, niin ihania kuin kaikki jouluherkut ovatkin. Kuuntelematta jouluähkyvatsani vaikerointia postaan kuitenkin muutaman ruokahetken tältä joululta, päiväytyvätpähän ainakin tämän vuoden puolelle ;).























Kuvassa yllä on herajuomaa, josta mainitsinkin vuosi sitten kotijuustopostauksen yhteydessä. Teimme tänäkin vuonna juustonvalmistuksessa yli jääneestä herasta hedelmänektarin kanssa janojuomaa suhteella 1:1 - maistuvaa! Perinteeksi on muodostunut myös veljeni valmistama jouluaaton maki-sushi. Se sopii hyvin mukaan omana hetkenään: makirullat nautittiin ruoanlaittoruoaksi iltapäivällä, ennen illallisen viimeistelyvalmisteluja. Ahtaassa keittiössä on paljon mukavampaa puuhailla, kun huutava nälkä ei kiristä hermoja. Sushin valmistukseen vinkkejä kannattaa kurkkia vaikkapa Monkeyfoodista.























Joulukakkuna oli tänä vuonna riemastuttava kummajainen. Kahvikakut eivät nimittäin keskimäärin ole meillä kovin kovaa huutoa. Olin kuitenkin ennen joulua maistanut tätä Makuja-sivuillakin julkaistua taatelikakkua, joka oli mahtavan maukasta, mehevää eikä yhtään liian makeaa, joten uskalsin ottaa reseptin kokeiluun. Pienikin viipale riittää herkutteluun, joten kakkua riitti moneksi päiväksi vaikka puolitin alkuperäisen ohjeen ainemäärät. Tästä tuli kyllä välittömästi lempikahvikakkureseptini!























Taatelikakku (noin 1 l vetoinen kakkuvuoka)

150g kuivattuja taateleita
1 dl vettä
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmunaa
1/2 dl kahvia
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 dl hasselpähkinöitä

*Keitä taateleita vedessä kunnes ne ovat aivan pehmeitä, soseuta. Sulata voi taateliseokseen. Lisää sokeri, kananmunat ja kahvi, sekoita. Sekoita vehnäjauhoihin kaakaojauhe, mausteet, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita kuiva-aineseos taikinaan. Lisää lopuksi hasselpähkinät.

*Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 35-50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä viisi minuuttia ennen kumoamista.

*Kääri kakku folioon ja säilytä muovipussissa. Kakku säilyy hyvin useita päiviä.

Ota joulukarkki!

Joulumakeiset tervehtivät tänä vuonna useampaakin kaveria, naapuria ja sukulaista. Jos ette kerro kellekään, voin paljastaa, että niiden tekeminen oli melkoisen helppoa.

Kuvien saavuttamattomissa piilottelivat suklaakonvehdit, joita tein Christinan inspiroimana ja jääpalamuottien avulla. Sulatetun valkosuklaan väliin pääsi kuivattuja karpaloita, sulatetun maito- ja tumman suklaan sekoituksen keskelle piparinpaloja. Riisisuklaat taas syntyivät vanhojen mielikuvien perusteella ilman ohjetta ja mittoja: ne pitävät sisällään siis sulatettua tummaa suklaata, johon on sekoitettu tomusokeria ja riisimuroja.




















Kinuskikarkit ovat minulta aiemmin epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, kunnes tänä vuonna sisuunnuin ja päätin keitellä kinuskia niin kauan, että kylmään veteen tiputettu tippa todella kovettuu eikä jää venyväksi, sulaksi massaksi. Päätin myös laittaa seokseen reilusti sokeria tasasuhteen sijaan. Ja tadaa: 2 desilitrasta kermaa sekä 3 desilitrasta sokeria (1 fariinisokeria, 2 tavallista) syntyi reilun puolen tunnin poreilun jälkeen paperista irtoavaa, herkullista, joskin rakenteeltaan jauhoista toffeeta. Nam!





















Lämmintä ja mukavaa joulua kaikille! Syökää sopivasti suolaista ja makeaa ja laulakaa paljon joululauluja!

Savulohi-puolukkamousse

Todettakoon aivan alkajaisiksi, että savulohi-puolukkamousse on oikeastaan hyydyke, jotka nyt vain haluaa kätkeytyä mousse-nimen taakse. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, sillä kyseessä on harvinaisen kuohkea, täyteläinen ja pehmeä muoto lohelle. Puolukat tulivat kehiin joulukuun ruokahaasteen innostamana, siis tuomaan täyteläisen tasaiseen makumaailmaan raikkautta. Raikkautta happamissa marjoissa saattaa joidenkin makuun olla liikaakin, joten pakastepuolukoita voi esimerkiksi kiehauttaa pienessä määrässä sokerilientä ennen moussemassaan lisäämistä.
























Nimi- ja muotoseikat sikseen: tämä lohen, kerman ja vähän puolukankin yhdistelmä on tietysti ennen kaikkea luonteva vieras joulupöytään! Se sopii kaveriksi niin saaristolaisleivälle kuin keitetyille perunoillekin (joista jälkimmäiset muuten ovat salainen jouluherkkuni - syön jouluna keitettyjä perunoita ihan kaiken kanssa), miksei myös muille joulupöydän tarjottaville.

Puolukattoman perusmoussen ohje on alunperin sukulaistädiltäni Taimilta, jonka keittotaitoa suuresti ihailen. Kiitos Taimi tästäkin inspiraatiosta!
























Savulohi-puolukkamousse (2-3 nälkäiselle tai alkupalapöytään useammalle)

300 g lämminsavulohta
ripaus valkopippuria
2 dl kuohukermaa
3 liivatelehteä
1/2 dl vahvaa kalalientä
puolukoita
(vettä+sokeria)
koristeluun tilliä ja puolukoita

*Aseta liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi.
*Poista lämminsavulohesta ruodot ja nahka. Jauha savulohi monitoimikoneessa mahdollisimman hienojakoiseksi, mausta ripauksella valkopippuria.
*Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita hienonnettu lohi varovasti, mutta tasaisesti kermavaahdon joukkoon.
*Kuumenna kalaliemi höyryäväksi ja liuota siihen lionneet liivatelehdet. Kaada hieman jäähtynyt liivateseos lohi-kermamassan joukkoon varovasti sekoittaen.
(*Kiehauta puolukat halutessasi sokeri-vesiseoksessa.)
*Vuoraa pieni vuoka kelmulla tai kastele se kylmällä vedellä. Levitä vuokaan ensin puolet lohi-kermaseoksesta, sitten väljä kerros puolukoita ja lopulta loput seoksesta. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
*Kumoa mousse-hyydyke seuraavana päivänä varovaisesti tarjoilulautaselle ja koristele tillitupsuilla sekä puolukoilla jouluisaksi.
*Voit valmistaa moussen myös ilman puolukoita, esimerkiksi kylmäsavulohiruusukkeilla koristellen.

Unelias ulkoruokinnan ihmeellisessä maailmassa

Viime päivien blogihiljaisuus selittynee täysipainoisella pikkujoulukaudella: olen käynyt viikon sisällä ennätykselliset kuusi kertaa ulkona syömässä! Okei, olen kyllä aina tykännyt ravintolakokeiluista, mutta tähän lukuun havahtuminen oli jo melkoisen hämmentävää! Opiskelijoille ravintolat jäävät muuten ehkä hieman vieraammiksi, mutta näin pikkujouluaikana kiitoksen vaikkapa aktiivisuudesta opiskelijajärjestössä saattaa hyvinkin saada aterian tai parin muodossa. Ja sehän kelpaa!

Tässä siis vinkkejä Helsinkiin:

Nepalilainen on suurta lemppariani, mutta Fredrikinkadun Buddha oli minulle viime perjantaihin asti uusi tuttavuus. Ruoka oli oikein maistuvaa, sopivan mausteista mutta kuitenkin tasapainoista, eikä mitenkään hurjan hintaista. Ennen kaikkea paikka sai plussaa tunnelmallisuudesta - sopi oikein hyvin illanvieton aloitukseen!

Mayakin oli ollut pitkään kokeilulistalla, ja nyt tarjoutui viimein mahdollisuus tutustua sen tarjontaan. Odotukseni paikasta olivat ehkä turhankin korkealla, koska hidas palvelu ja savulohena listalla mainostettu loimulohipala toivat pienen pettymyksen, mutta ainakin alkupaloina nautittuja, tapaksen tyyppisiä pikkupaloja suosittelen! Jälkkärikaakaokin oli oikein hyvää. Mayaan voisikin mennä joskus toiste ainakin drinkille ja naposteltaville.

New Bamboo Center ja Kaisaniemen metroaseman uutuus-thaikkubuffet Happiness ruokkivat vuoropäivinä nälkäisen kyläilijän Lapista - eikä tälle houstaajalle tullut mieleenkään kieltäytyä ;). Bamboo on takuuvarma paikka, jos tulista ja tofuisaa tekee mieli - suosittelen monien muiden lähteiden tapaan malesialaista tofucurrya, joka on tullut koettua niillä opintotuen viimeisilläkin rippeillä useampaan kertaan. Kaisaniemen buffa yllätti todella positiivisesti, sillä valikoimaa tuntui olevan todella paljon, maut toimivat ja hinta (7,90e) ei tarjontaan nähden päätä huimannut.

Graniittilinna oli oikeastaan viikon varsinainen ravintolakohokohta, tai ainakin sellaiseksi ajateltu. Jälleen huimat odotukset tosin sattuivat omaan nilkaan: ennalta tilattu menu kuulosti niin upealta, että annokset yllättivät "tavallisuudellaan". Esimerkiksi ankka-annos röstiperuna- ja porkkanalisäkkeineen ja runsaine punaviinikastikkeineen (jotka siis menussa oli muotoiltu verbaalisesti eri tavoin :D) oli kuin hieno kotoinen pyhäruoka. Parina aiempana vuonna vastaava, aina eri ravintoloihin tehty visiitti on ollut elämys kaikille aisteille ja varsinainen oppimisretki - Graniittilinna oli hyvä, muttei kohonnut ihan sfääreihin. Sen verran hyvä maku kuitenkin jäi, että esimerkiksi bliniviikoilla tekisi mieli mennä uudestaan!

Jos ystävien kanssa haluaa yksille, ja osalla porukasta on nälkä, on Memphis mielestäni tosi hyvä valinta. Jokaiselle löytynee tapas-salaatti-burger-sandwich-pihvi- tyyppiseltä listalta sopivaa apetta napaan, tai sitten voi valita vain sen oluttuopin. Vuosi sitten saman porukan seurassa söin burgerin, joka oli oikein mukiinmenevä, eilinen katkarapu-caesarkin toimi hyvin iltanälkään.

Piparkakut - maku kuin paistetulla piparkakkutaikinalla!

Jo parissa yhteydessä sivutut piparkakut saavat viimein oman postauksensa. Tai siis piparkakkutaikina saa. Se kun oli oikeastaan tämän operaation pääosassa, ensinnäkin siksi etten ollut ennen tehnyt piparkakkutaikinaa ihan alusta loppuun itse ja toiseksi siksi, että taikinaa tuli myös todennäköisesti syötyä enemmän kuin itse pipareita...























Pipariohjeita vertaillessani huomasin, että ainemäärät saattoivat eri reseptien kesken vaihdella paljonkin. Niinpä turvauduin tuttuun ja taattuun Keittiön kautta- opaskirjaan, jonka ohjeella syntyikin hyvä taikina! Taikinaa oli helppo käsitellä ja maku oli hyvä myös valmiissa pipareissa. (Eräs pikkujouluvieras jopa vertasi näitä äitinsä leipomiin, wau!) Paistetut piparit eivät olleet rutikuivia koppuroita vaan juuri sopivan pehmeitä, mutta kuitenkin sen verran vankkatekoisia, että talokin pysyisi pystyssä. Tai auto tai jokilaiva tai dinopuisto - rakentelu on ihan oma lajinsa ;).


















Ennen kaikkea piparitaikinan leipominen oli yllättävän helppoa! Yhtenä päivänä ainesten sekoitus - seuraavana leipominen pipareiksi. Luulin jostain syystä paljon hankalammaksi. Kaapistani löytyi valmista piparkakkumaustetta (kaneli, inkivääri, neilikka, kardemumma), jonka käyttö tietysti vielä helpotti hommaa, mutta mausteita itse sekoitellessakin aikaa menee vain muutaman mittalusikallisen verran enemmän.























Piparkakut

2 dl tummaa siirappia
2 1/2 dl sokeria
3 1/2 tl piparkakkumaustetta ja 1 tl kanelia
(tai 3 tl kanelia, 1 1/2 tl inkivääriä, 1 tl neilikkaa, kuten alkuperäisessä ohjeessa)
250 g margariinia tai voita
2 munaa
noin 1,3 l vehnäjauhoja
1 1/2 tl ruokasoodaa

*Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet suuressa kattilassa.
*Ota kattila pois liedeltä ja lisää sokeriseokseen rasva palasina. Anna jäähtyä.
*Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot ja sooda keskenään, lisää jauhoseos taikinaan.
*Anna taikinan jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
*Kaulitse taikina pala kerrallaan melko ohueksi levyksi ja ota levystä muotilla piparkakkuja. Paista keskenään samanpaksuisia ja -kokoisia piparkakkuja noin 175 °C:ssa uunin ylätasossa noin 10 minuuttia.

Seesami-kaalisalaatti

Viime päivinä olen ollut sitä mieltä, että voisin todennäköisesti elää pelkällä piparkakkutaikinalla ja kauravellillä. Ajatus ei ole hullumpi sikäli, että muistan lukeneeni jostakin loppuvuoden Tiede-lehdestä kysymyksen siitä, onko olemassa yhtä ainoaa ruokaa, jota syömällä ihminen pärjäisi: vastaus oli, että lähimpänä sellaista olisi maitoon keitetty kaurapuuro! Tästä päästään luonnollisesti siihen, kun kuulin lempeältä radioseuralaiseltani Groove FM:ltä keskustelun, jossa ravitsemusasiantuntija sanoi kaalin ja porkkanan olevan niin mainioita kasviksia, että talven kasvistarve voisi tyydyttyä vaikka pelkällä kaali-porkkanaraasteella päivästä päivään.

Oli suhtautumisenne melko epäeksakteihin lähdetietoihini kuinka epäilevää tahansa, sen voin ainakin vakuuttaa että tämä Lettupannulasta löytämäni seesami-kaalisalaatti oli piristävä kaaliraastetuttavuus. Väittäisin aika terveelliseksikin, öljyineen siemenineen päivineen. Ohessa oma versioni. (Samalta lautaselta löytyi muuten Tamarind Heavenin currynlehtiriisiä, joka oli hauska ruokalaji, vaikkakin sähläsin ja onnistuin polttamaan lehdet pannulla niin että lopputulos oli aikamoisen.. karstainen :D. Vaan tekemällä oppii...)

Seesami-kaalisalaatti (2-4 annosta)
200 g valkokaalia
1 porkkana

Kastike:
1/2 dl seesaminsiemeniä
1 tl seesamiöljyä
1 tl rypsiöljyä
1 tl sitruunamehua
ripaus suolaa

Kuori porkkana. Raasta tai pilko porkkana ja kaali. Sekoita kasvikset keskenään. Sekoita kastikeainekset keskenään ja lisää raasteen joukkoon huolellisesti sekoittaen. Anna maustua muutama tunti ja tarjoile.

Pikkujoulutarjottavia

Perjantaina kodissamme vietettiin pikkujouluja ruoan, glögin ja hyvän seuran merkeissä. Tarjolla oli pipareiden, suklaan ja pähkinöiden lisäksi hedelmäistä pastasalaattia, jonka ohjeen bloggasin elokuussa. Tällä kertaa tein salaatin ilman saksanpähkinöitä ja parmesaninkin muistin ripotella pintaan vasta loppuillasta, mutta hyvin salaatti teki kauppansa silti. Yksi salaatin juju on sen yllätyksellisyydessä: syksylajikkeen viinirypäleet näyttivät ihan oliiveilta, kyssäkaalipalat hunajamelonilta. Ei siis unelmaruokaa allergikkojen kokoontumisajoihin, mutta tuttujen vieraiden tullessa kylään kokkaajalla on hauskaa. (Toinen vaihtoehto on toki myös kertoa, mitä ruoka sisältää, mutta sittenhän koko jutussa ei ole mitään ideaa ;).


Allaoleva kuva-arvoitus puolestaan esittää pöydän suolapaloja, joita nimitettäköön vaikkapa pepperonityynyiksi. Myös tällaisia teen uudestaan! Mielestäni on mukavampaa tarjota lähes samalla vaivalla valmistuvia pikkupaloja kuin suuria, täyttäviä pasteijoita. Kappalemääräkin kuulostaa paremmalta, vaikka massa olisi sama: kuudesta lehtitaikinalevystä saa joko 12 suurta tai 48 pientä leivosta.


Pepperonityynyt (48 kpl)
1 pkt valmiita lehtitaikinalevyjä (6 levyä)
2 tomaattia
1 tlk tomaattipyreetä
n. 80g viipaloitua pepperonimakkaraa (eli esim. reilu 1/2 pkt Pepperoni Light-leikkelettä)
juustoraastetta
oreganoa

*Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvan kuumaan veteen hetkeksi aikaa ja kuorimalla ne sen jälkeen. Pilko tomaatit mahdollisimman pieniksi kuutioiksi, valuta pois ylimääräinen neste ja sekoita kuutiot sitten tomaattipyreen kanssa tasaiseksi seokseksi.
*Leikkaa sulaneet lehtitaikinalevyt kahdeksaan osaan, pieniksi neliöiksi. Levitä jokaiselle neliölle hieman tomaattiseosta, yksi pepperonisiivu ja juustoraastetta. Paista neliöt kolmessa erässä 225 °C:ssa uunin keskitasolla 5-10 minuuttia eli kunnes pohja on kypsä ja juustoraaste on saanut hieman väriä pintaansa.
*Ripottele juuri uunista otettujen pepperonityynyjen pinnalle oreganoa.

Kutsuva kuskus

Kesällä tyhjensin kaapista pataan aineksia, joista syntyi sattumalta loistoherkku ja yksi lempiruoistani. Reseptikin löytyy blogista, mutta jostain tuntemattomasta syystä olen ottanut kuvan vain kattilasta, en itse ruoasta, ja tämä asia on toden teolla jäänyt hampaankoloon kaivelemaan, koska ruoka on saanut arjessani sellaisen sädekehän ympärilleen :D.
























Nyt voinkin ilolla esitellä samantapaisen annoksen, ja hehkuttaa toistamiseen makujen toimivuutta! Tällä kertaa käytin bulgurin tilalla kuskusia, eikä edes sipulia - tuota kaikkien kaapintyhjäysruokien peruskiveä - ollut mukana, mutta hyvää tuli silti. Ideana on siis, että padasta löytyy ainakin aurinkokuivattua tomaattia, kapriksia, kuskusia/bulguria, soijarouhetta tai muuta protskua sekä sellaisia vihanneksia, joita nyt sattuu tarjolla olemaan. Esimerkiksi valkosipulia, pakastepinaattia ja minttua. Sitruunamehun huomasin loistavaksi maustajaksi. Kuskusia/bulguria lukuunottamatta ainekset käytetään pannulla ja tarvittaessa kypsennetään vähän aikaa, minkä jälkeen joukkoon lisätään kuskus/bulgur sekä tarvittava määrä nestettä kypsymään. Nam!

Irtokarkkipaljastuksia!

Julia haastoi minut mukaan karkkimeemiin, hauskaa!

Tässä meemin säännöt:
1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi…

Mieltymykseni suolaiseen taitaa paljastua karkkilemppareissakin. Kirpeää pitää olla, ja mielellään salmiakkistakin! Siksi pussista löytyy noitapillejä...











...ja hedelmäsalmiakkiufoja.









Kirpeä on myös karkkipussin kuningatar, hedelmäremmi!












Turkinpippureista sen sijaan olen mieltynyt eniten lakritsiseen ruskeaan sekä... no, jotenkin vain hyvänmakuiseen siniseen. (Tämä on aika poikkeuksellista, sillä siniset karkit muuten ei oikein iske. Mutta sinisiin turkkareihin tulee himo.)













Ja pitäähän pussista löytyä suklaatakin! (Kunhan sen sisällä on lakusydän ;))














(Kuvat Candyking, paitsi hedelmäsalmiakkiufot http://www.hky-palvelut.fi/)


Haastan mukaan
Ihanat tomaatit
Sillä sipulin
Hedelmäpommin