Kotikebab

Taannoisille ruokafestareille valmistettiin kanssa-aterioitsijan aloitteesta myös kotikebabia. Tietotaitoa tähän mahtipontiseen kokkausepisodiin haettiin chilifoorumilta. Havainnollisia ohjeistuksia löytyy paristakin paikasta ja tuolla yllämainitulla foorumilla on tietysti runsaasti vinkkejä aiheeseen liittyen. Erilaisia versioita riittää niin lihalaadun kuin maustamisenkin suhteen. Tärkeimmät niksit lienevät jauhelihan huolellinen vaivaaminen sekä paistopötkön muovaaminen mahdollisimman tiiviiksi.

Mitä lopputulokseen tulee: kokeilkaa kotona! Kepsu oli hieman vähärasvaisempaa ja murenevampaa kuin ravintoloissa, mutta maku ja suutuntuma olivat mielestäni todella kohdallaan. Isosta satsista suikaloitua kebabia on helppo pakastaa ja käyttää pienissä erissä. Pannulla käytetyt, rapeat kebabsuikaleet ovat niin hyviä ettei sanotuksi saa.

















Kotikepsu

1/2 kg hyvää lampaan jauhelihaa
1/2 kg hyvää naudan jauhelihaa (hyvä=tiskistä ostettu ja nesteistään kiinni pitävä)
2-3 rkl jauhettua mustapippuria (mustapippuri on tärkeää!)
2-3 rkl aromisuolaa
jauhettua korianteria
tilkka oliiviöljyä

*Sekoita oliiviöljy ja mausteet tahnaksi.
*Laita maustetahna ja jauheliha kulhoon. Vaivaa käsin tai sähkövatkaimen taikinakoukuilla pitkään, pitkään, kunnes jauheliha näyttää täysin menettäneen rakenteensa ja muuttuneen tasaiseksi massaksi. (Yleiskone saattaisi olla vaivaamisen myös hyvä laite. Sauvasekoitinta ei ilmeisesti kannata käyttää, sen verran moni tunnusti foorumilla hajoittaneensa omansa...)
*Muotoile massasta tasainen, tiivis pötkö. Tarkoitus on, ettei massaan jäisi lainkaan ilmaa. Kääri pötkö kaksinkertaiseen folioon "karkkimaiseen", mahdollisimman tiiviiseen pakettiin. Kääri vielä toinen folio ympärille niin, että paketista tulee mahdollisimman kestävä (ja sanoinko jo tiivis?).
*Paista kepsua uunissa 100°C:ssa n. 4 tuntia ja anna vetäytyä sen jälkeen foliossaan ainakin puolen tunnin ajan.
*Leikkaa pötköstä paloja tai suikaleita joko terävällä veitsellä tai juustohöylällä. Voit vielä paahtaa suikaleita uunissa tai pannulla, mikäli haluat rapeamman lopputuloksen.
*Tarjoile jogurtti- ja tomaattikastikkeen kanssa.

















Alla jämäruokaa parhaimmillaan: Pannulla kuumassa öljyssä käytettyjen sämpylänpuolikkaiden päällä on kasvislisäkettä, kebabsuikaleita ja raejuustoa.

Anjovis-rusinapasta

Maku-lehden arkistosta löytynyt anjovis-rusinapasta oli caesarsalaatista seuraava aste anjovikseen totuttelussa. Tätä menoa olen kohta janssoninkiusauksen ystävä!

Pasta oli mielenkiintoisen makuista. Anjovis, omena ja rusinat toimivat hyvin yhteen, mutten ollut aluksi oikein varma pidinkö ruoasta vai en. Ruoan jälkeen lähdin pariksi tunniksi muualle hoitamaan asioita, ja kun huomasin koko ajan himoitsevani kotona odottavaa pastanloppua, tulin siihen tulokseen että aika hyvää sen täytyi olla. Onneksi samasta arkistosta löytyy toinekin anjovispitoinen pasta, joten voin laajentaa kokeiluja kilohailin parissa entisestään.
























Anjovis-rusinapasta (2-4 annosta)

pastaa
vajaa 1 prk (100/65 g) anjovisfileitä
1 pieni sipuli
1/2 omenaa
1/2 dl rusinoita
1 rkl oliiviöljyä
loraus kermaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

*Keitä pasta ohjeen mukaan, valuta.
*Valuta anjovisfileistä liemi pois ja silppua fileet. Kuutioi kuorittu sipuli ja omenanpuolikas. Hienonna rusinat.
*Kuumenna öljy pannussa ja kuullota sipuli- ja omenakuutiot öljyssä. Lisää anjovis- ja rusinasilput ja kerma pannuun. Anna kiehua 1–2 minuuttia.
*Mausta kastike rouhitulla mustapippurilla. Sekoita pasta joukkoon ja kuumenna.

Meksikon omeletti

Lauantai-illan nopea ruoka syntyi keittokirjan Hot - chiliä ja muita mauste-elämyksiä (Tammi 2005) avustuksella. Mahtava kirja inspiraation lähteeksi kaikille mausteiden ystäville! Jos omat ideat ovat vähissä, pakotan usein kanssa-aterioitsijan valitsemaan jonkin reseptin tuosta teoksesta, jonka itse tosin olen hänelle lahjaksi hankkinut...

Yksinkertaisista aineista syntyi maistuva lopputulos. Omassa versiossamme tuore chili oli korvattu kuivatulla sekä chilikastikkeella ja kova cheddar sulatejuustolla, mutta lopputulos oli silti kehujen arvoinen.
















Meksikon omeletti (kahdelle)

4 munaa
2 rkl maissia
1 kuivattu chili
(loraus vettä)
ripaus suolaa
(rasvaa paistoon)
pieni sipuli (tai salottisipuli)
3 cheddarsulatejuustoviipaletta
chilikastiketta
1/2 avokado

*Pilko sipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Viipaloi avokado.
*Sekoita kulhossa munat ja maissi (sekä loraus vettä), murenna kuivattu chili sekaan. Mausta suolalla.
*Kaada munaseos kuumalle pannulle. Jatka kypsentämistä tavallisen munakkaan tapaan: lämpö pienemmäksi ja loppuvaiheessa sitten pois kokonaan.
*Kun munakkaan pinta on hieman hyytynyt, lisää hienonnettu sipuli pinnalle. Levitä päälle cheddarviipaleet sekä chilikastiketta.
*Kun juusto on sulanut, levitä munakkaan päälle avokadoviipaleet. Tarjoa heti.

Haastepallosalama eteenpäin

Seuraavassa salamahaasteessa annetaan tulevan ravintolakokin käsiin tehtävä, jota on pohdittu maassamme ahkerasti viime vuodet: kuinka tehdä suomalaisesta perinneherkusta salonkikelpoinen?

Salamahaaste

Haastettu: Hanna sopasta

Haastaja: Anna/Unelias kokki

Deadline: 1.3.2008

Valmista mikä tahansa ruoka tai ateriakokonaisuus*, joka sisältää seuraavat asiat

• suomalainen makkara
  
• gourmet/fine dining
  

Ilmoita haastajalle, kun olet valmistanut ruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

*tarkennuksia: ateriakokonaisuus ei tarkoita esim. alku- ja pääruokaa, vaan ainesten tulee esiintyä samalla lautasella.

Kun haastaja on suoriutunut tehtävästään, on hänellä oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamalleen blogikokille. Ennen haastamista haastaja tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että haastaja valikoi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisi jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisi oppia käyttämään. Haastajan tulee perehtyä haastamaansa blogiin riittävästi, jottei valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, haastaja voi vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujilta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Algeria: Kasviskuskus

Aakkosmatkan jatkuessa Algeriaan ei ollut vaikeaa päättää millainen ruokalaji tulisi kyseeseen: lähde kuin lähde muistutti kuskusin olevan tärkeintä perusruokaa siinä suunnassa maailmaa. Hakusanoilla "couscous algerian" löytyi paitsi joukko ohjeita, myös tietoa kuskusin käytön historiasta. Durumvehnäistä kuskusta käyttivät aikanaan Pohjois-Afrikan berberit, ja nykyisin sen suosio on suuri varsinkin Algeriassa, Marokossa ja Tunisiassa. Pohjois-Afrikan keittiöistä kuskus on levinnyt edelleen muualle maailmaan.

Siinä missä marokkolaiset lisäävät kuskusiinsa sahramia ja tunisialaiset kalaa sekä kuivattuja hedelmiä, on algerialaisille kuskusruoille tyypillistä runsas kasvisten käyttö. Algerialaisen kuskusin tunnistaa myös tomaattisuudestaan. Löytämäni reseptit noudattelivat keskenään samankaltaista linjaa: kikherneitä ja munakoisoa tai kesäkurpitsaa taisi löytyä lähes jokaisesta. Lihaisissa versioissa käytettiin lisäksi lammasta ja kanaa. Alla on oma kasvispainotteinen kuskusini.






















Algerialainen kuskus (2 annosta)

1 sipuli
1 dl lihalientä
2 säilyketomaattia
1/2 tl currya (koska kaapissa ei ollut kurkumaa)
1/4 tl chilijauhetta (joka korvasi cayennepippurin)
1/2 rkl kanelia (hieman vähempi riittäisi)
1 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl suolaa
1/2 munakoiso
1/2 suippopaprika
vettä
1/2 tlk kikherneitä

1,5-2dl kuskusia
vettä

*Hienonna sipuli. Kuumenna lihaliemi pannulla ja kuullota hienonnettu sipuli siinä. Lisää tomaatit (karkeasti paloiteltuna) sekä mausteet. Anna kiehua pari minuuttia.
*Paloittele munakoiso ja suippopaprika. Lisää ne pannulle. Lisää tarvittaessa vettä sen verran, ettei seos tartu pohjaan. Anna hautua hiljalleen kannen alla puolisen tuntia. (Joissakin ohjeissa haudutusaika voi olla 2-3 tuntia.)
*Lisää kikherneet, hauduta vielä 5 min.
*Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoile kasvisseoksen kanssa.

Päärynä-homejuusto-oliivileipä

Polkkapossu heitti salamahaasteella ja antoi ohjeeksi valmistaa ruokaa päärynästä, juustosta ja mustista oliiveista. Aika ovela yhdistelmä - ensin tuntui etten keksi mitään mutta pian ideoita oli runsaastikin.

Ensin tuli tietysti mieleen salaatti. Olen lukenut jostain ohjeen, jossa salaatti perustui päärynöihin, parmesaniin, latva-artisokanpohjiin ja ehkäpä myös oliiveihin. Seuraavaksi ajattelin jonkinlaista lihapataa, ideoita löytyi BBCGoodFood-sivustolta. Sitten kävi mielessä astetta fiinimpi alkupala: parmankinkkuun käärittyjä uunipäärynöitä ja homejuustotäytteisiä oliiveja. Olin jo toteuttamassa tätä visiota kun yhtäkkiä keksinkin että päärynän ja homejuuston voisi leipoa leivän sisään.

En tiedä mistä idea tuli, sillä ei ole edes selkeää esikuvaa. Raakileena se on kuitenkin ilmeisen kehityskelpoinen, maistelijoiden kommentit kun olivat paitsi kummastuneita, myös myönteisiä. Leivän mainittiin muistuttavan niin pizzaa kuin kahvileipääkin. Todettiin kuitenkin, että juustoa ja oliiveja voisi käyttää vielä reilummin, mistä muistuttelen vielä ohjeessa alla.
















Päärynä-homejuusto-oliivileipä

vehnäleipätaikina talon tyyliin (nestettä 2,5-3 dl, vehnäjauhojen seassa hieman kaurahiutaleita)
1/2 pkt (75g) Blå Castello- juustoa (puolikas on vähän, voi laittaa vaikka koko paketin)
1 päärynä
10 mustaa oliivia (Myönnetään, käytin tummia kalamata-oliiveja koska niitä oli jääkaapissa ja koska ne maistuvat hyvältä. Kannattaa käyttää samantien vaikka 20.)
oliiviöljyä, merisuolaa

*Valmista leipätaikina. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan.
*Kaulitse ensimmäinen osa ohuehkoksi, noin pizzapohjan kokoiseksi ympyräksi. Laita se leivinpaperoidulle uunipellille. Sirottele leipäpohjan päälle homejuusto nokareina.
*Kaulitse toinen osa samankokoiseksi ympyräksi. Aseta se homejuustokerroksen päälle. Leikkaa päärynä ohuiksi siivuiksi ja asettele siivut tasaisesti leivän päälle.
*Kaulitse kolmas osa samankokoiseksi ympyräksi. Leikkaa oliivit puolikkaiksi ja asettele ne leivän pinnalle.
*Anna leivän kohota n. tunnin ajan. Sudi pinnalle sitten hieman oliiviöljyä ja ripottele vielä merisuolaa makusi mukaan.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasolla 25-30min. Nauti jäähtyneenä, kun maut ovat ehtineet tasaantua.

Pähkäilen parhaillaan salamahaasteen haastamisvaihetta, palaan asiaan viimeistään sunnuntaina!

Leipätikut juhlatunnelmissa

Viikonloppuna järjestimme ruokabileet yhdessä Kurpitsamoskan kanssa. Tuolla toisaalla onkin esitelty jo joukko värikkäitä tarjoilujamme, itse taisin kuvamateriaalin vähäisestä määrästä päätellen keskittyä enemmän syömiseen...



















Tarjolla oli mm. leipätikkuja dipattavaksi erilaisissa tahnoissa. Pastanjauhajien tikkupostauksesta vakuuttuneena tein tikut ilman sen kummempia kikkoja tavallisesta leipätaikinasta, jota kaulitsin ohuiksi levyiksi ja leikkasin edelleen epämääräisen kokoisiksi suikaleiksi. Suikaleet voideltiin vedellä (tämä on tärkeää tikkujen rapeuden kannalta), osan pinnalle ripoteltiin myös seesaminsiemeniä ja merisuolaa. Suikaleita paistettiin n. 5-10 minuutin ajan 225°C:ssa uunin ylätasolla.


















Allaoleva kylmäsavulohi-piparjuuritahna oli yksi dippivaihtoehdoista. Sen valmistus oli hyvin yksinkertaista: 150g kylmäsavulohta hienonnettiin ja sekoitettiin mukaan 1 prk kevytranskankermaa sekä 1 rs Cantadou-piparjuurituorejuustoa. Lopuksi seos maustettiin tilkkasella sitruunamehua. Eräs vieraista ehdotti tätä kokeiltavaksi myös uuniperunoiden täytteenä, toimisi varmasti!

Kahdeksan kärki

Jokapäiväistä leipää- blogin Jams oli listannut kahdeksan ruokaa, joista ei luopuisi. Aivoni alkoivat heti raksuttaa ja sain aika helposti kokoon oman listani. Haastan kaikki muutkin miettimään samaa!

Pari vuotta opiskelijabudjettia on antanut perspektiiviä perusruokiin. Kotikotona asuessani en voinut kuvitella voivani ikinä elää ilman jokaleipäistä juustoa - sittemmin olen huomannut, ettei arkipäivän ruokavaliooni enää kuulu edes leipää, saati tuota kallista leivänpäällystettä. Toki juusto on edelleen mieletön herkku, mutta sitä kaipaa vain erityistilanteissa. Toisin on esimerkiksi marjojen laita: heti kun mustikkamaat, talous tai pakastin antavat myöten, palaavat ne jokaiseen aamupalaan.

Vaan nyt itse listaan:

1. Kaurahiutaleet
Kaurahiutaleet ovat vuosien ajan muodostaneet aamujeni peruskallion, yleensä tuorepuurona eli sellaisenaan maidon kanssa. Kaurahiutaleilla on myös mahtavat ruoanvalmistusominaisuudet: ne limoittuvat mahtavasti pirtelöihin, enkä muista milloin olisin tehnyt mitään suolaista taikinaa ilman kaurahiutaleiden rouheaa läsnäoloa. Ei myöskään sovi unohtaa kaurahiutaleiden terveellisyyttä eikä sitä, että varsinkin "raakana" ne hämäävät vatsan täydeksi.

2. Maito
Maito liittyy kiinteästi mm. edellisen kohdan hiutaleisiin. Tässä se edustaa kuitenkin tuoteperhettä koko laajuudessaan. Varsinainen maidon juominen on lapsuusajoista vähentynyt, mutta rakkauteni hapanmaitotuotteisiin on rajaton. Rahka, piimä, maustamaton jogurtti, viili, kermaviili... Laskettakoon herkkujuustotkin maito-kategoriaan.

3. Sipuli
Sipulillakin tarkoitan laajemmin niin kelta-, valko- kuin kevätsipuliakin. Ruoanlaittoni tuntuu käynnistyvän lähes aina sipulin kuullottamisella, ja valkosipuli on varmasti mukana aina kun se vaan hiemankin sopii soppaan. Yhdessä ja erikseen ne tuovat ruokiin makeutta, syvyyttä ja sävyä. Kevätsipuli on omaa luokkaansa: olenkin usein sanonut sen varsien olevan lempivihannekseni.

4. Marjat
Lapsuudenkodissani syötiin ja syödään marjoja runsain määrin. Lähistöllä on tarkoitukseen hyvät maastot, ja marjastus- sekä säilömisintoa löytyy. Samoin eivät ole asiat omassa tämänhetkisessä elämäntilanteessani, joten olen satunnaisten pakkasterveisten ja kaupan altaiden varassa. Joka tapauksessa yhdyn suomalaisten keittiömestarien mielipiteeseen näiden herkkujen ainutlaatuisuudesta ja ravitsemusasiantuntijoiden vakuutteluun niiden terveellisyydestä.

5. Tofu
Tofu on ollut viime vuosieni riemu. Rakenteeltaan se on lähellä juuri sitä laatua, jota maku- ja purunystyräni pitävät täydellisenä. Hapatettu, juustomainen maku miellyttää myös. Listaan voi lisätä myös monikäyttöisyyden, helpon käsiteltävyyden ja tietysti kasvipohjaisuuden.

6. Tomaatti (kesällä)
Tomaatti on kausivihannesten kunkku. Kesällä sitä lähtee matkaan jokaisella kauppareissulla. Viipale tuoretta leipää, tomaattiviipaleita, kevätsipulisilppua ja ripaus sitruunapippuria - voiko parempaa makuyhdistelmää ollakaan. Kelmeän kalpeaan talviserkkuun ei keittiössäni sen sijaan usein törmää.

7. Curry
Ruokalajina eri muodoissaan ehdoton ykkösvalinta etnoravintolassa, maustesekoituksena vakiokamaa omissa padoissa ja kattiloissa. Viime aikoina olen myös opetellut currytyyppisten ruokien tekoa itse, onnistumisen kokemukset ovat mahtavia. Lämmin mausteisuus yhdistyy pehmeään rakenteeseen, kirpeän karvas suolaisuuteen.

8. Suolaiset naksut
...ovat ruokapaheeni numero yksi. Sipsimaniallani on jo vuosien historia. Onneksi se on helpottanut viime vuoden aikana, kun olen keksinyt että kattilassa popatut popcornit ovat huomattavasti "terveellisempi" vaihtoehto. Lainausmerkit siksi että niitä kuluukin sitten aika lailla...

Terveellisempi suklaamousse

Ylimuuli esitteli taannoin tämän avokadoisen suklaamoussen sekä lempeää henkeä tihkuvan videon, josta resepti alunperin on peräisin. Tarjouksesta ostamani avokadot sattuivat olemaan lähes ylikypsiä, joten oli ehdottomasti moussen aika. Oma versioni oli hyvin yksinkertainen, sillä mm. sitruunaa ei ollut kaapissa.

Lopputulos oli hämmästyttävän suklainen, kaltaiselleni tumman suklaan ystävälle suorastaan ihmeellinen. Pehmeys ja pinnan tyylikäs kiilto saavat ylistystä myös. Tumma kaakaojauhe peitti avokadon maun lähes kokonaan. Melkoisen tuhtia ja täyttävää tavaraa mousse silti on: vaikka reseptin juju onkin avokadon rasvahappojen terveellisyys tavalliseen suklaaseen verrattuna, ei rasvan määrä sinänsä ole mitenkään vähäinen. Pienenä annoksena nautinto on siis parhaimmillaan.



















Suklaamousse avokadosta (2 pientä tai 1 suurempi annos)

1 pieni, kypsä avokado
1/2 dl kaakaojauhetta
1/2 dl vettä
1 tl vanilliinisokeria
n. 1/2 dl sokeria tai muuta haluamaasi makeutusta (itse käytin tavallista hienosokeria, mutta tomusokerilla rakenteesta saisi vielä tasaisemman - määrä voi silloin olla eri)

*Lusikoi avokadon hedelmäliha korkeareunaiseen kulhoon tai kannuun. Lisää kaakaojauhe, vesi, vanilliinisokeri sekä hieman sokeria. Soseuta ja vaahdota sauvasekoittimella. Lisää sokeria välillä maistellen, kunnes seos on sopivan makeaa.
*Anna makujen tasaantua jääkaapissa puolisen tuntia, tarjoa.

Linssipihvit

Ruokaohjeita etsivä löytää tiensä yhä useammin blogeihin. Hakusana "linssipihvit" vei minut saamaan inspiraatiota RaparperiBlogin ohjeesta. Ei hassumpi retki, sillä pihvit olivat paitsi mahtavan makuisia, myös helppoja ja nopeita valmistaa. Lisäkkeeksi valmistin jogurttikastikkeen bulgarian jogurtista, hienonnetusta persiljasta ja valkosipulista, suolasta ja mustapippurista. Seuraavan päivän annosta höysti avokado-persimon-porkkanasalaatti.


















Linssipihvit (n. 15 kpl)

2 dl punaisia linssejä
2 suurta perunaa
tuoretta persiljaa hienonnettuna
1/2-1 tl chilijauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl currya
2-3 rkl polentaa
öljyä

*Huuhtele linssit huolellisesti siivilässä. Laita ne n. 1 l kokoiseen, mikroaaltouuninkestävään astiaan ja lisää vettä sen verran että linssit juuri ja juuri peittyvät. Kuumenna mikrossa täydellä teholla parin minuutin ajan. Raasta sillä aikaa perunat karkeaksi raasteeksi ja lisää ne sitten linssien joukkoon. Kuumenna ja anna kiehua mikrossa vielä 7-10 min tai kunnes linssit tuntuvat kypsyneen.
*Lisää peruna-linssiseokseen makusi mukaan persiljaa, mausta chilillä, juustokuminalla ja currylla, sekoita. Lisää polentaa sen verran, että seos alkaa tuntua murekemassamaisen kiinteältä.
*Kuumenna öljy pannulla. Lisää pannulle kahden lusikan avulla linssitaikinasta nokareita, jotka painat paistinlastalla pihveiksi. Käännä. Jos seos on vielä mikrokypsennyksen jäljiltä lämmintä, on paistoaika vain noin 1-2 min/puoli. Voit paistaa pihvit myös uunissa 200°C:ssa 10-15 min ajan.


Avokado-persimon-porkkanasalaatti
*Viipaloi porkkana ohuiksi lanteiksi. Viipaloi myös avokado sekä persimon(/kaki/sharon)-hedelmä. Asettele tarjolle. Ainekset ovat niin mehukkaita, että kastiketta ei välttämättä tarvitse.

Caesar-salaatti

En ole aiemmin tehnyt caesar-salaattia, sillä olen hieman arkaillut anjoviksen (tai siis täkäläisittäin kilohailin) käyttöä ruoanvalmistuksessa. Riikan matkalla söin kuitenkin niin hyvää salaattia, että oli pakko kokeilla caesaria kotonakin. Käytin kastikeohjeena Kotikokki-sivuston versiota. Korvasin etikan sitruunamehulla, jota käytin ilmeisesti liikaa sillä lopputulos oli melkoisen hapan. Öljyn lisäsin vispilöiden, sähkövatkaimella tai sauvasekoittimella kastikkeesta tulisi varmaankin rakenteeltaan majoneesimaisempaa. Muuten maku ja rakenne olivat kohdallaan - tästä on hyvä jatkaa kehittelyä.


















Caesar-salaatti

romaine-salaattia ja keräsalaattia
leipää kuutioituna
valkosipulinkynsi hienonnettuna
katkarapuja

Kastike

1 valkosipulin kynsi
2 anjovisfileetä
1 keltuainen
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl viinietikkaa
1 dl oliiviöljyä (käytin oliivi- ja rypsiöljyä)
3/4 dl parmesanjuustoa raastettuna
valkopippuria

tarjoiluun parmesanjuustoa

*Kuumenna leipäkuutioiden paahtamista varten pannulla tilkka öljyä. Lisää hienonnettu valkosipulinkynsi ja leipäkuutiot. Paahda ne rapeiksi.
*Purista valkosipuli, hienonna anjovikset joukkoon ja lisää keltuainen, sinappi ja viinietikka. Vatkaa seos tasaiseksi ja sekoita öljy mukaan vähitellen. Sekoita joukkoon parmesan-raaste, mausta pippurilla.
*Revi salaatinlehdet tarjoilukulhon tai lautasten pohjalle. Kaada kastiketta maun mukaan salaatinlehtien joukkoon. Lisää salaattiin leipäkuutiot sekä katkaravut. Katkarapujen tilalla voit käyttää esimerkiksi broileria tai pekonia. Vuole lopuksi pinnalle parmesan-juustoa.
*Salaattia kannattaa koota tarjolle vain kerrallaan syötävä määrä. Salaatinlehdet nahistuvat nopeasti kastikkeen lisäämisen jälkeen.

Kinkusta on moneksi...

...eli tarjolla neljän ruokalajin ja yhden pääruoka-aineen keittiömaraton.


















Viikko sitten teki mieli pasta carbonaraa, ja päädyin lopulta valitsemaan kaupassa pekonin sijaan palan ylikypsää kinkkua. Tuo 300 gramman sijoitus osoittautui melkoisen riittoisaksi. Laatu oli siis kohdallaan, eikä tuotetta oltu ainakaan vedellä pilattu. Väittäisin palakinkussa olevan myös enemmän luonnetta ja vähemmän säilöntäaineita kuin leikkelemäisissä vaihtoehdoissaan.

Maraton alkoi siis Pirkan ruokalehtisestä bongatusta sienicarbonarasta. Seuraavana päivänä syntyi kinkku-sipulipiirakkaa (kuvassa yllä vielä keskeneräisenä), sitä seuraavana taas lämpimiä voileipiä. Lopun kinkun käytin isoon kattilalliseen minestronekeittoa. En vieläkään käsitä, miten tuo kinkkupala todella riitti, sillä kaikki annokset olivat vähintään kahdelle hengelle. Onkohan jääkaapissani jotain taikaa?



















Sienipasta alla carbonara (2 annosta)

pastaa
vajaa 100g ylikypsää kinkkua palan rasvaisesta päädystä, suikaloituna
2-3 jättiherkkusientä viipaloituna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl kevytkermaa
1 muna
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta

*Paista rasvaisia kinkkusuikaleita pannulla, kunnes ne ovat rapsakoituneet. Lisää herkkusienet ja valkosipuli, kääntele kunnes nekin ovat saaneet hieman väriä ja siirrä syrjään.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita keskenään muna ja kerma. Valuta kypsä pasta ja sekoita se pekoni-sieniseoksen joukkoon. Kaada vielä kuumaan pastaan mukaan muna-kermaseos, älä enää kypsennä.
*Tarjoa mustapippurirouheen ja juustoraasteen kera.


















Kinkku-sipulipiirakkaa tein pienen, 3-4 palan annoksen soikeaan pikkuvuokaan. Täytteessä oli vajaa 100g kinkkua kuutioina, pannulla hartaasti haudutettua sipulia, timjamia sekä kerma-munaseosta ja juustoraastetta.


















Lämpimissä voileivissä (4kpl) hyödynnettiin jo tuttuja raaka-aineita: karjalanpiirakoiden päällä oli kinkkuviipaleita, ananasta sekä juustoraaste-munaseosta. Ne gratinoin uunissa grillivastuksen alla.



















Minestronekeiton säilyketomaattisessa liemessä keitin sipulia, porkkanasuikaleita, pastaa, suikaloidun kinkkupalanlopun sekä pakastemaissia. Mausteena oli yrttisuolaa, pippuria, oreganoa ja chiliä. Annoksia syntyi ainakin neljä.

Kevyttä ruokaseuraa savukalasta

Raejuustolla ja kananmunilla pelattiin myös jokin aika sitten, kun ostin savukalaa. Sellainen on harvinaista herkkua tässä taloudessa, joten tapauksen kunniaksi oli tehtävä uuniperunoita. Pestyt rosamunda-perunat kypsyivät parissasadassa asteessa n. 45 minuutin verran. Toinen ateria syntyi savukalalla ryyditetystä munakkaasta, jonka kuva on postauksen alalaidassa. Juhlavammat ja täyteläisemmät versiot näistä syntyvät, kun uuniperunatäytteessä käyttää jotakin rasvaisempaa maitotuotetta pohjana ja munakkaassa tavallista juustoa raejuuston sijaan.




















Kevyt savukalaseuralainen uuniperunoille

100g raejuustoa
100g kevyttä kermaviiliä
n. 100g (voi olla enemmänkin) savukalaa, esimerkiksi savustettua nieriää
sitruunamehua
yrttisuolaa
pippuria

Munakas muine muotoineen

Munakkaan valmistaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu, vaikka toisin voisi luulla. Sen mysteeriä on ihmetelty blogimaailmassakin. Täällä jos missä kannattaa ihmetellä: hyviltä vinkeiltä ei voi välttyä. Omakin munakastuurini on ollut kovin vaihteleva, mutta Kulinaarimurulan taannoinen resepti osoittautui vallan mainioksi manuaaliksi. Noudatin tarkasti ohjeita lämmön säädöstä (massa kuumalle pannulle -> lämmön reipas vähennys -> lämpö lopulta pois) ja massan liikuttelusta (vain kevyttä pannun kallistelua). Lopputulos oli todella onnistunut - suosittelen!

Mutta mikäli nyt paljastettu salatiede tuntuu välipalakiireessä liian monimutkaiselta, kannattaa kokeilla munakasmaista Vanhan aseman lettua, jonka ohjeen opin vuosia sitten hoitaessani lapsia. Se onnistuuu oloissa kuin oloissa, sillä rakenteen on tarkoituskin olla erilainen kuin herkän ilmavassa omeletissa. Kun kokkailee yhdelle hengelle, suosittelen niin tämän kuin munakkaankin valmistukseen pientä paistinpannua (Ø n. 20cm).





















Vanhan aseman lettu (yhdelle)

1 muna
1 rkl raejuustoa
1 rkl vehnäjauhoja
tilkka öljyä

*Sekoita muna, raejuusto ja jauhot huolellisesti keskenään. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja lisää lettumassa. Laske lämpöä hieman miedommaksi, tosin tätä ei liika kuumuuskaan kovin pian pilaa. Kun lettu on käännettävissä, käännä se. Sammuta lämpö ja anna toisen puolen hyytyä.
*Nauti sellaisenaan tai makean/suolaisen lisäkkeen kera.

Katkarapu-kiinankaalisalaatti

Tämä salaatti ei välttämättä ole mikään kokeilevan gastronomian huipentuma, mutta haluan esitellä sen muutamasta syystä. Sekin on nimittäin ainesosiltaan aika talvinen. Toiseksi, kiinankaali on mielestäni liian unohdettu ainesosa salaateissa. Ennenhän sitä käytettiin Suomessa nykyisen jäävuorisalaatin tapaan. Kolmanneksi, ainesosat sattuivat sopimaan harvinaisen mukavasti yhteen. Kiinankaalin rapsakkuus, avokadon pehmeys, raejuuston raikkaus ja mandariinin makeus kohtasivat suolaisensuloiset katkaravut.



















Talvisalaatti 2

kiinankaalia suikaloituna
avokadoa viipaleina
raejuustoa
mandariinia paloina
katkarapuja
öljy-etikka- salaatinkastiketta (esim. Knorrin salaatinkastikepussista, sellaista käytin kesäpostauksessa)