maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Puuroelämän helpottaja

Joskus niin keittiö- kuin muissakin ympyröissä törmää vinkkeihin, jotka saattavat monille olla itsestäänselvyyteen asti tuttuja, monille taas ihan uusia. Näin kävi minulle, kun kuulin ystäväni käyttävän metallista pannunalusta haudutusalustana. Itse en ollut koskaan keksinyt ideaa, vaikka olen lähes koko elämäni tuollaisenkin metallihäkkyrän tuntenut.
























Taru kertoi siis valmistavansa aamupuuron seuraavasti: puurovesi kiehautetaan, hiutaleet lisätään, keittolevy säädetään pienelle teholle ja levyn ja kattilan väliin laitetaan haudutusalusta. Puuro hautuu kannen alla itsekseen muiden aamutoimien aikana, aikaa menee muutama minuutti enemmän kuin varsinaisesti keittäessä.

Itse testasin tätä maailmani mullistanutta vinkkiä välittömästi maitopohjaiseen velliin, ja idea toimi ihan niinkuin arvasinkin - kiehauttamisen jälkeen keitosta ei tarvinnut vahtia lainkaan. Lopputulos oli pehmeä, pohjaanpalamaton ja aikaa säästäväkin - ehdinhän tehdä vellin valmistuessa paljon muuta. Kokeilkaa vaikka!

P.S. Kokeilut rajoittuivat sähkölieteen - kaasuhellalla alusta ei toimi samaan tapaan.

11 kommenttia:

Ketsuppi kirjoitti...

Oooh! Kiitos vinkistä. Tämä helpottanee kovasti nykyään lähes jokaviikonloppuisia mannapuurosessioita. Kattilan pohjan raaputtamiseen nimittäin menee useimmiten enempi aikaa kuin itse puuron laakaamiseen...

oliivia kirjoitti...

Heh, minä taas aina olen ollut siinä uskossa että tuo häkkyrä on nimenomaan haudutusalusta, eikä mikään pannunalunen sinänsä ;)
Ennen smoothieiden aikaa meillä oli tapana keitellä puurot nopsasti niin että hiutaleet ja kylmä vesi lykättiin kattilaan ja annettiin kiehahtaa, sitten levy kokonaan pois päältä. Ei yleensä pala pohjaan ja tuli ihan hyvää puuroa. Eikä tarvi vahdata.

Jenny kirjoitti...

Minäkin ostin juuri tuon alustan! On kyllä kätevä kuin mikä :)

taru kirjoitti...

Oho, sä kirjoitit tästä tänne. Oho.

Puurokeskustelumme jälkeen aloin pohtia, että tuo ei kyllä taida olla kovin energiatehokas tapa valmistaa aamupuuroa. Helpottaa vaan minun hermoja, kun pohjaanpalaneen puuron rapsuttaminen kattilasta jää pois aamurutineista.:)

Laura kirjoitti...

Tuohan nimenomaan on ainakin ammattikeittiöissä haudutukseen käytettävä vempele, tosin saatetaan sitä käyttää toisinaan pannunalusenakin.

Outi kirjoitti...

Suosittelen hiutaleiden lisäämistä melkein kiehuvaan veteen ja levyn kytkemistä pois päältä. Tällä tavalla veden lämpötila ehtii vielä nousta pikku hetkeksi kiehumispisteeseen, mutta ei niin pitkäksi aikaa, että puuro palaisi pohjaan. Asunnon lämmittäminen sähköhellalla ei ymmärtääkseni ole erityisen kannustettavaa näinä ilmastonmuutoksen päivinä.

Sammakko kirjoitti...

Loistava idea! Näinhän voisi hauduttaa riisinkin kattilassa, ilman että se tarttuu/palaa pohjaan?

Sammakko kirjoitti...

Lisäys vielä: Outin tapaan meilläkin on aamupuuro keitetty, jälkilämmöllä. Mutta riisin hauduttamiseen jälkilämpö ei riitä.

Anna kirjoitti...

Kiitos kommenteista! :)

Oliivia ja Laura: Mä tunsinkin itseni aika tyhmäksi kuullessani vasta nyt, että tuota häkkyrää voi käyttää toisinkin kuin olen kuvitellut ;) Mutta näin maailma vaan menee, itsestäänselvätkin ideat voi tulla esiin myöhäisessä saumassa.

Taru ja Outi: Olette oikeassa tuossa energiatehokkuusjutussa. Jos multa kysytään, tavallinen vesi-pikakaurahiutalepuuro kannattaa tehdä perinteisesti kiehauttamalla ja laittamalla sitten levy pois päältä ja kansi kattilaan.

Maitopuuroa tai -velliä tehdessä tällainen välialusta on mun mielestä kuitenkin ehdoton helpottaja, koska suorassa levykosketuksessa miedollakin lämmöllä ainakin rasvaton maito palaa pohjaan välittömästi. Ja asunnon lämmitystä tapahtuu niiden muutaman ylimääräisen minuutin ajan levyteholla 2 ;)

Sammakko: Varmasti alusta auttaa juuri sellaisten suurimoiden kanssa, jotka tosiaan vaativat kunnon kiehumista! Riiseissäkin on varmasti eroja, sillä nuo perussetit mitä mä olen keitellyt, ovat onneksi irronneet ihan nätisti kattilasta ihan normityyliinkin.

Veera kirjoitti...

Koitin laittaa tuon pannunalusen aamulla ruispuurokattilan ja kaasuhellan väliin. Arvaat jo varmaan, että kohta se hehkui punaisena ja on nyt sysimusta.
Touhu alkoi sen verran epäilyttämään, että otin alustan pois ja aloin sekoittaa puuroani aika ajoin.
Kaasuhellaan muuten kuuluu sellainen "levynpienentäjä", jolla saa nostettua kattilaa vähän ylemmäs, mutten just löydä sitä mistään. :(
Mä keitän kaurapuuron aina pinnoitetussa vokkipannussa. Sen kun jättää päiväksi ilman kantta pöydälle, niin kaikki tarttumat nousee siitä yhtenä kappaleena illalla. ;)

Anna kirjoitti...

Hups juu, omassa keittiössä kun on vain tavallinen sähköliesi, tuppaan unohtamaan kaasuhellojen olemassaolon :D Muokkasin nyt tekstiin maininnan siitä, ettei tuo idea välttämättä sellaisella toimi samaan tapaan, vaan käy juuri niinkuin sanoitkin.

Sellainen mainitsemasi kappale on varmasti kaasuliekin ja kattilan väliin tosi kätevä! Kaasuhellassa yleensäkin varmaan pystyy vähän helpommin arvioimaan pohjaanpalamisen riskiä, kun liekin todella näkee. Rautalevyjen kuumuutta on usein vaikea arvioida, vaikka olisi samalla hellalla kokannut pitkäänkin.