"Tunnelmantekijän illallinen". Kotivinkin juhlaherkkuja -kirjan teemaotsikko lupaa hyvää, eikä suotta. Tässä mahtavan mehevässä jättijauhelihapihvissä maistuu 1980-luvun muikea nousukausi. Jos ei osaa päättää, tekiskö ruokaa jauhelihasta, kinkusta vai juustosta, tekiskö sitten kaikesta samalla kertaa? Tähän retrodekadenssiin sopi loistavasti myös lisukeriisi, vaikka kirjassa mentiinkin kohtuullisesti lohkoperunoilla. Överiä, mutta niin hyvää.
Uunissa paistettu juustopihvi (omin muokkauksin Kotivinkin juhlaherkkuja -kirjan ohjeesta (Forma, 1983))
Mureke:
400 g paistijauhelihaa
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1/2 tl suolaa
valkopippuria
Täyte:
4 viipaletta savukinkkua
4-8 viipaletta (tai muutama kourallinen raastettua) emmental-juustoa
Pinnalle:
kourallinen juustoraastetta
*Sekoita murekkeen ainekset keskenään sileäksi taikinaksi. Leivinpaperoi tai voitele pyöreä uunivuoka, kaada puolet taikinasta vuoan pohjalle.
*Levitä murekkeen päälle suikaleiksi leikattu kinkku ja juustoviipaleet tai -raaste. Pane loput mureketaikinasta pinnalle sileäksi kerrokseksi. Ripottele ruoan pintaan juustoraaste.
*Paista pihviä uunissa 225°C:n lämmössä noin 30 minuutin ajan. Tarjoile riisin tai perunan sekä raikkaan salaatin kanssa.
sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2013
Kaurarieska ja kahdeksan faktaa
Enoni vaimo tekee aivan legendaarisen hyvää ohraryynirieskaa, terveiset vaan Raijalle Kuopioon. Tässä päivänä eräänä aloin miettiä, Riihikosken myllyn kaurasuurimot kaapissani, josko samanlaista voisi koettaa tehdä kaurastakin. Yhdistelin Myllyn Parhaan reseptiä ja Marttojen Savolaiset rieskat -kirjasen ohjetta, ja aika samantyyppistähän siitä tuli! Kovin kuituisaa, kun kaura on mukana kuorineen päivineen, mutta se nyt vain kuuluu tuotteen ominaisuuksiin.
Vaan ootteko tulleet ajatelleeksi, että tätä ei periaatteessa voi sanoa kauraryynirieskaksi? Jotkut ryökäleet kun edelleen rinnastavat kauraryynit kaurahiutaleisiin, ja tähän tarvitaan nimenomaan suurimoita. Tämä närkästyttää pikkuisen, kuulun siihen koulukuntaan jolle ryyni on ryyni eikä mikään hiutale. Onneksi ilmassa on aistittavissa sellaisia merkkejä, että nykyisin ryyni alkaisi saada ansaitsemansa merkityksen kaura-skenessäkin.
Kaurasuurimorieska
8 dl piimää
3 dl kaurasuurimoita
1 dl hienoa porkkanaraastetta (tai omenasosetta)
1 tl suolaa
1 muna
1/2 dl vehnäjauhoja
voinokareita
Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista kopsahti minulle kahdeksan satunnaisen faktan haaste. Kiitos Anzkulle! Minä voisin haastaa kahdeksan faktan kertomiseen vaikkapa blogit Makuja kotoa sekä Kotihippi ja leipuri.
Tässäpä nämä:
1. Pidän 70- ja 80-lukujen taitteen keittokirjoista ja ruokakuvista. Hamstrasin niitä vielä jokin aika sitten aika lailla, mutta nyt aineisto on niin sanotusti saturoitunut, ja voin keskittyä fiilistelemään jo hyllyssä olevia. Ihan hiljattain paistoin uunissa jättimäisen kasarijauhelihapihvin, siitä lisää myöhemmin...
2. Olen koukussa siihen tunteeseen, joka tulee, kun konseptipaperit on palautettu ja lähtee kevein fiiliksin ulos tenttitilaisuudesta. Epäilen tämän olevan syy siihen, että menin Avoimen yliopiston kursseille melkein heti valmistumiseni jälkeen.
3. Saan palkkaa siitä, että etsin ja kokoan erilaisia tietoja toisten käytettäväksi, järjestelen asioita, teen listoja, kirjoitan sähköpostin sähköpostin perään, ja tiedättekö mitä, tykkään siitä aivan älyttömästi. Mitä töihin tulee, olen hurjan mieluusti juurikin monistuskoneen ja kokousten välissä, jollain jännällä tavalla toteutan siellä itseäni.
4. Arvostan suolaisia ja happamia makuja. Ei makeakaan pahaa ole, ja leipominen on kivaa, mutta harvemmin kumpaakaan aivan ylitsepääsemättömästi himoitsen. Herkuttelen kyllä, mutta viimeiset joulusuklaat kestivät helmikuulle ja kaapissa on mm. kaakaojauheenjämä, jolle olen miettinyt käyttöä kuukausikaupalla. (Parhaat vinkit otetaan vastaan.)
5. Olen aivan surkea kehoni liikeratojen hahmottamisessa. Tästä syystä liikuntaharrasteiden suorittaminen on yhtä kauhua. Tekniikka ei kerta kaikkiaan jäsenny eikä pallo osu tassuun, ja fyysiset epäonnistumiset taas ei motivoi meitsiä millään tavalla. Reipas kävely on kivaa, ja ok ovat norsupallo (se pallo on niin iso) sekä uinti (vaikka en todellakaan osaa edes unelmoida kroolauksesta).
6. Olen kyllästynyt MasterChefiin.
7. Mulla on loputon taipumus haaveilla uusista harrastuksista ja lähteä mukaan uusiin juttuihin. En kuitenkaan halua liian aikataulutettua ja täyteen tupattua vapaa-aikaa, joten sanon onneksi toisinaan tarmokkaan ein, sekä muille että ennen kaikkea itselleni.
8. Diggaan kansanmusiikkia ja koko folk-meininkiä. Haluaisin niihin liittyvän harrastuksen.
Vaan ootteko tulleet ajatelleeksi, että tätä ei periaatteessa voi sanoa kauraryynirieskaksi? Jotkut ryökäleet kun edelleen rinnastavat kauraryynit kaurahiutaleisiin, ja tähän tarvitaan nimenomaan suurimoita. Tämä närkästyttää pikkuisen, kuulun siihen koulukuntaan jolle ryyni on ryyni eikä mikään hiutale. Onneksi ilmassa on aistittavissa sellaisia merkkejä, että nykyisin ryyni alkaisi saada ansaitsemansa merkityksen kaura-skenessäkin.
Kaurasuurimorieska
8 dl piimää
3 dl kaurasuurimoita
1 dl hienoa porkkanaraastetta (tai omenasosetta)
1 tl suolaa
1 muna
1/2 dl vehnäjauhoja
voinokareita
*Mittaa piimä ja suurimot kulhoon, sekoita ja anna
turvota noin 15 tuntia peitettynä huoneenlämmössä.
*Sekoita
piimä-suurimoseoksen joukkoon porkkanaraaste, suola, muna ja jauhot.
*Kaada taikina leivinpaperin päälle
uunipannuun ja laita päälle muutama nokare voita. Paista
225-asteisen uunin keskitasolla n. 25 min tai kunnes rieska on kauniin ruskean värinen.Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista kopsahti minulle kahdeksan satunnaisen faktan haaste. Kiitos Anzkulle! Minä voisin haastaa kahdeksan faktan kertomiseen vaikkapa blogit Makuja kotoa sekä Kotihippi ja leipuri.
Tässäpä nämä:
1. Pidän 70- ja 80-lukujen taitteen keittokirjoista ja ruokakuvista. Hamstrasin niitä vielä jokin aika sitten aika lailla, mutta nyt aineisto on niin sanotusti saturoitunut, ja voin keskittyä fiilistelemään jo hyllyssä olevia. Ihan hiljattain paistoin uunissa jättimäisen kasarijauhelihapihvin, siitä lisää myöhemmin...
2. Olen koukussa siihen tunteeseen, joka tulee, kun konseptipaperit on palautettu ja lähtee kevein fiiliksin ulos tenttitilaisuudesta. Epäilen tämän olevan syy siihen, että menin Avoimen yliopiston kursseille melkein heti valmistumiseni jälkeen.
3. Saan palkkaa siitä, että etsin ja kokoan erilaisia tietoja toisten käytettäväksi, järjestelen asioita, teen listoja, kirjoitan sähköpostin sähköpostin perään, ja tiedättekö mitä, tykkään siitä aivan älyttömästi. Mitä töihin tulee, olen hurjan mieluusti juurikin monistuskoneen ja kokousten välissä, jollain jännällä tavalla toteutan siellä itseäni.
4. Arvostan suolaisia ja happamia makuja. Ei makeakaan pahaa ole, ja leipominen on kivaa, mutta harvemmin kumpaakaan aivan ylitsepääsemättömästi himoitsen. Herkuttelen kyllä, mutta viimeiset joulusuklaat kestivät helmikuulle ja kaapissa on mm. kaakaojauheenjämä, jolle olen miettinyt käyttöä kuukausikaupalla. (Parhaat vinkit otetaan vastaan.)
5. Olen aivan surkea kehoni liikeratojen hahmottamisessa. Tästä syystä liikuntaharrasteiden suorittaminen on yhtä kauhua. Tekniikka ei kerta kaikkiaan jäsenny eikä pallo osu tassuun, ja fyysiset epäonnistumiset taas ei motivoi meitsiä millään tavalla. Reipas kävely on kivaa, ja ok ovat norsupallo (se pallo on niin iso) sekä uinti (vaikka en todellakaan osaa edes unelmoida kroolauksesta).
6. Olen kyllästynyt MasterChefiin.
7. Mulla on loputon taipumus haaveilla uusista harrastuksista ja lähteä mukaan uusiin juttuihin. En kuitenkaan halua liian aikataulutettua ja täyteen tupattua vapaa-aikaa, joten sanon onneksi toisinaan tarmokkaan ein, sekä muille että ennen kaikkea itselleni.
8. Diggaan kansanmusiikkia ja koko folk-meininkiä. Haluaisin niihin liittyvän harrastuksen.
sunnuntaina, helmikuuta 03, 2013
Vaivaamaton leipä
Vaivaamaton leipä on kiistaton blogisuosikki. Jo hamalla kakstusariluvulla luin amerikkalaisesta villityksestä Pastanjauhantaa-blogista, sittemmin monesta muusta blogista, ja lopulta ihan lähiaikoina Herkku-ja-Koukkulasta. Nyt hetki oli oikea, sillä mietin juuri, mitä tekisin kotiintuliaisylläriksi eräälle leipäfanille. Maailman kaunein ja helpoin leipä - voisko mikään sopia paremmin?
Jytiksen tapaan käytin Kädenvääntöä-blogin ohjetta. Ihan tarkalleen. Tää on jo ties kuinka mones kerta, kun joudun käytännössä copy-pastemaan Kädenvääntöä-Pitkän kirjoittaman ohjeen, niin hyvin ne joka kerta toimii. Ja leivästä todella tuli mielettömän kaunis, kuohkea ja rakenteeltaan maalaisleipämäisen kostea. Seuraavalla kerralla ymppään tähän(kin) jollain lailla kauraa, niin makuun tulee vielä enemmän pähkinäisyyttä.
Vaivaamaton leipä
7dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl reilusti kädenlämpöistä (42 °C) vettä
*Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.
*Kumoa ja kaavi taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöräytä palloksi. Tässä kohtaa voit halutessasi lisätä leipään esim. yrttejä. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata (käytin valurautapataa) kuumenemaan samalla.
*Kippaa taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.
Jytiksen tapaan käytin Kädenvääntöä-blogin ohjetta. Ihan tarkalleen. Tää on jo ties kuinka mones kerta, kun joudun käytännössä copy-pastemaan Kädenvääntöä-Pitkän kirjoittaman ohjeen, niin hyvin ne joka kerta toimii. Ja leivästä todella tuli mielettömän kaunis, kuohkea ja rakenteeltaan maalaisleipämäisen kostea. Seuraavalla kerralla ymppään tähän(kin) jollain lailla kauraa, niin makuun tulee vielä enemmän pähkinäisyyttä.
7dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl reilusti kädenlämpöistä (42 °C) vettä
*Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.
*Kumoa ja kaavi taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöräytä palloksi. Tässä kohtaa voit halutessasi lisätä leipään esim. yrttejä. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata (käytin valurautapataa) kuumenemaan samalla.
*Kippaa taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)