Rannarit, ranut vai ranskikset?

Itse tehdyt ranskalaiset ovat äärimmäisen yksinkertainen juttu, mutta yksinkertainen ei tässä tapauksessa tarkoita itsestäänselvyyttä. Sen verran paljon pakasterannareita suomalaistenkin sisuksiin tilastollisesti uppoaa. Pakasteranskalaisista syntyy helppouden illuusio, joka sai minutkin pohtimaan tuntikaupalla, menisinkö kauppaan ostamaan perunoita vai ranskispussin. Käytettyäni jo pohdintaan tunteja, tulin siihen tulokseen että ehkäpä viisi minuuttia lisää ruoanvalmistusaikaa ei ole iso juttu ;)

Ranskalaisia tulee syötyä tosi harvoin, joten nyt uppouduinkin fiilistelemään einesproblematiikkaa oikein kunnolla. Ketään ei yllättäne listani itse tehtyjen ranskalaisten eduista, mutta mielen virkistykseksi:
1) kokonaiset perunat ovat edullisempia kuin pussi pakasteesta
2) ranskissatsi on itse tehtynäkin valmis alle puolen tunnin, eikä valmistus tosiaankaan vaadi erikoistaitoja
3) perunan ravintoaineet pysyvät paremmin tallella kun potaatti on tuore ja jättänyt tehtaan linjastot väliin
4) öljyn laadusta saa vastata itse - palmuöljyä ei siis tarvitse napaansa pistellä
5) maku on aivan omaa luokkaansa ja rapea perunankuori tuo makuelämykseen ihan uuden tason
6)itse tehtyjä ranskalaisia voi nimittää tyylikkäästi vaikkapa maalaisperunoiksi - pakasteranskisten kohdalla en ehkä tekisi samaa.
























Ranskanperunat (1 pellillinen/500 g)
3 suurta pitkänomaista perunaa
1 rkl öljyä (jos lisäät öljyä enemmän, lopputulos on rapeampi)
paprikajauhetta, mustapippuria tai muita haluamiasi mausteita
merisuolaa

*Pese perunat huolellisesti, mutta älä kuori niitä. Suikaloi perunat ranskanperunanomaisiksi kapeiksi lankuiksi. Sekoita pienessä kulhossa tasaisesti ranskalaiset, öljy ja mausteet. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille.
*Paista 250°C:ssa n. 15-20 minuuttia, halutessasi voit käännellä ranskalaisia välillä. Valmiit ranskalaiset ovat saaneet hieman kullanruskeaa väriä ja rapean pinnan. Ripottele lopuksi valmiiden ranskalaisten pinnalle merisuolaa.

Paellaksi sen paljastaa keltainen väri!

Kurpitsamoska-Marin kasvispaellapostaus muistutti minua siitä tosiasiasta, ettei ruokalajin nimen kannata antaa tulla esteeksi sen kokkausaikeissa. Paellaan kun liitän mielessäni joko sen festarientuoksuisen Suomi-serkun (riisiä, oliiveja, hernemaissipaprikaa) tai sitten autenttisen mutta hieman vaivalloisen espanjalaishenkisen elämyksen pitkine ainesosalistoineen.

Marin paellasta paellan tekee oikeastaan oliiviöljy ja sahrami, sillä riisikin on vaihdettu bulguriksi, mutta konsepti toimii! Tein tätä yhtenä päivänä varovaisen puolikkaan annoksen, mutta seuraavana en voinut kuvitellakaan kokkaavani muuta kuin, kyllä, samaa uudestaan! Tuollainen käytös ei yleensä ole tapanani herkkuruokienkaan kohdalla, joten kertokoon se jotain välittömästä rakkaudestani tähän reseptiin.

Muutamia muutoksia lukuunottamatta kirjoittamani ohje on Marilta kopsattu. Nälkäisen kuvaajan räpsäisyn ohella kannattaa käydä tsekkaamassa myös huomattavan paljon havainnollisempi kuva ruoasta Kurpitsamoskan puolella ;).























Bulgur-kasvispaella (riittää yhdelle hullaantuneelle yhteensä noin kolmeksi päiväksi)

4 dl bulguria
500 g maustamatonta tofua + n. 1 rkl soijakastiketta
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 tl currya
reilu ripaus sahramia
8 dl vettä + 1 1/2 kasvisliemikuutiota
1 parsakaali
1 paprika
1 limetti
(suolaa ja mustapippuria)

*Aloita valmistus kuutioimalla tofu, hienontamalla sipuli ja valkosipulinkynnet, pienimällä paprika ja paloittelemalla parsakaali. *Kuumenna suuressa pannussa öljy, lisää soijakastike ja tofukuutiot, anna tofukuutioiden ruskistua hieman. Kumoa sitten paistetut tofut lautaselle vuoroaan odottamaan.

*Lisää pannulle öljyä ja mausteet. Anna mausteiden sihahtaa ja lisää sipuli ja valkosipuli, anna kuullottua hetken aikaa ja lisää sitten paprika, tofukuutiot, bulgur ja kasvisliemi. Sekoita hyvin ja anna paellan kiehua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Kun kypsymisaikaa on jälkellä vielä viitisen minuuttia, asettele parsakaalinpalat pannuun paellapedille höyrystymään. (Mikäli tykkäät pehmeämmästä parsakaalista, voit myös lisätä parsakaalit samalla muiden ainesten kanssa jo aiemmin.) Kun bulgur on kypsynyt ja ruoka valmista, lohko limetti ja purista limetin mehu paellalle.

Parsakaalin rouske korvissani

Viime viikkoina olen elänyt yllättävän parsakaalihimon vallassa. Yhtenä selityksenä lienee se sisäistämäni tosiasia, että MINUN keittiössäni MINÄ saan päättää millä tapaa parsakaalini kypsennän ja nautin: mahdollisimman napakkana siis. (Tai vaihtoehtoisesti raakana, parsakaalihan toimii loistavasti salaatissakin.) Kiehuvassa vedessä kylvetetty parsakaali voisi maultaan olla aivan toinen vihannes, vaikka toki ymmärrän sillekin makumaailmalle kannattajakuntansa löytyvän. Wokissa rapea parsakaali pääsee joka tapauksessa loistamaan.
























Parsakaaliwok katkaravuilla ja seesaminsiemenillä (2 annosta)

1/2 parsakaali
1/2 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
1-2 tl seesamiöljyä
1 tl currya
ripaus jauhettua korianteria
katkarapuja (pakasteesta); pussinpohjakin riittää mutta suurempi määrä tuo toki täyttävyyttä
soijakastiketta
seesaminsiemeniä
tarjoiluun riisinuudeleita

*Leikkaa parsakaalin kukinnot ja varret suupalan kokoisiksi. Suikaloi paprika. Hienonna sipuli karkeasti tai tee siitä kapeita lohkoja. Hienonna valkosipuli.
*Kuumenna pannussa rypsi- ja seesamiöljy. Lisää curry, korianteri ja valkosipuli ja sekoittele, kunnes mausteet alkavat sihistä. Lisää sitten vihannekset. Nostele vihanneksia kuumalla pannulla kahden puuhaarukan avulla muutaman minuutin ajan. Näin ne kypsyvät rapeiksi, mutteivät ehdi palaa ollessaan koko ajan liikkeessä.
*Lisää pannuun katkaravut, loraus soijakastiketta sekä seesaminsiemeniä makusi mukaan. Jatka wokin sekoittelua, kunnes katkaravut ovat sulaneet ja soijakastike sekä seesaminsiemenet levinneet ruoan joukkoon kauttaaltaan.
*Valmista riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoile wokin kera.

Ota munakokkeli vakavasti!

Kananmuna on hieno raaka-aine. Itse en äkkiseltään keksi mitään muuta, jonka itsessään saisi maistumaan niin monella eri tavalla vain valmistustapaa muuttamalla. Niin makaronilaatikossa, kääretortussa, uppomunissa, marengissa kuin kotijäätelössäkin muna näyttelee tavalla tai toisella pääosaa. Ehkä mielenkiintoisin on kuitenkin munakkaan ja munakokkelin makuero, mielenkiintoinen siis siksi että sellainen on. Kokeile jos et usko! Parhaimmilleen munakokkelin saa tietysti viritettyä, kun kokkaa sen Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjan perusteellisella ohjeella. Opus valistaa muun muassa, ettei munakokkeliin tule ennen keittämistä vatkata mitään nestettä tai nestettä erittävää, koska "munakokkelista silloin pyrkii tulemaan vetistä". Mielenkiintoista, mutta totta!
























Munakokkeli (yhden hengen annos, alkuperäisessä ohjeessa suuremmat ainemäärät)

2 munaa
ripaus suolaa ja pippuria
n. 1/2 rkl pehmitettyä voita
tilkka (n. 1 rkl) kermaa

*Vatkaa munia ja mausteita kierrevatkaimella tai haarukalla kulhossa 20-30 sekuntia niin että keltuaiset ja valkuaiset sekoittuvat.
*Voitele pienen (käyttämässäni ø n. 20cm) paistinpannun laidat ja pohja voilla. Kaada pannuun munaseos ja pane se kohtalaiselle lämmölle. Sekoita hitaasti ja lakkaamatta pannun pohjaa myöten. 2-3 minuutin aikana ei näytä mitään tapahtuvan, kun munaseos vähitellen kuumenee. Äkkiä se alkaa saota vanukasmaiseksi. Sekoita nyt nopeaan ja liikuttele pannua lämmöllä edestakaisin, kunnes munaseos on melkein halutun paksuista. Ota se silloin lämmöltä, sillä se jatkaa vielä sakoamistaan. (Munakokkeli saa olla kosteaa; kirjan kuvauksessa se mainitaan "pehmeäksi, piimämäiseksi" ruoaksi.)
*Juuri kun munaseos on sopivan sakeaa, sekoita siihen kermatilkka, joka pysäyttää kiehumisen. Mausta maun mukaan, tarjoa. (Itse maustoin valmista munakokkelia muutamalla parmesanjuustoviipaleella, mutta herkku olisi ollut taivaallista ihan sellaisenaankin.)

Tattarinen mysli

Olin aina ajatellut myslin tekemisen olevan jotenkin kamalan vaikeaa, kunnes huomasin tattarihiutalepaketin kyljessä ohjeen siihen. Hiutalepakettien ohjeista tulee jotenkin helppo ja turvallinen olo, ihan kuin näkymätön käsi tarttuisi käteeni ja sanoisi rauhoittavasti että tämän helpommaksi ei enää voi ruoanlaitto muuttua...

Myslin ohje oli pakettiin printattu varmaankin keliaakikkojen elämää helpottamaan, mutta pohjaksi se toki käy millaiseen mysliin tahansa. Itse täytin epätarkan hiutalekiintiöni tattari- ja kaurahiutaleilla sekä vehnäleseillä (joista ainakaan jälkimmäisiä ei siis keliaakikon mysliin tietenkään parane lykätä). Tattari toi paahdettuun mysliin joka tapauksessa ihanaa, omaperäistä makua!
























Mysli
3-4 dl hiutaleita(esim. tattari+kaura) ja halutessasi leseitä
1/2 dl - 1 dl pähkinöitä
1/2 dl seesaminsiemeniä
1/2 dl fariinisokeria
1 dl rusinoita
(alkuperäisessä ohjeessa mysliin lisätään lopuksi vielä riisimuroja)

Levitä hiutaleet, pähkinärouhe ja siemenet ohueksi kerrokseksi uunipellille. Ripottele päälle sokeri. Paahda uunin keskitasolla 125°C:ssa noin tunnin ajan. Lisää rusinat (ja murot). Säilytä jäähtyneenä tiiviissä purkissa kuivassa.

Katkarapu, pinaatti ja intiamaiset tuoksut

Riisiä kannattaa keittää tuplamäärä, jotta seuraavana päivänä pääsee loihtimaan jämäruokia. Jämäruokien parhaimmistoa taas ovat sellaiset kombot, jotka tuovat edes etäisesti mieleen intialaisen ravintolan. Kutsuttakoon niitä intialaishenkisiksi. Määrittely tuntuu hieman nololta, onhan meillä Suomen blogimaailmassa mm. Tamarind Heaven ja Garam Masala - loistavia ruokablogeja, joissa tehdään oikeasti intialaista ruokaa. Minun intialaishenkiseni kun tarkoittaa yleensä ikiaikaisen curryjauheen hyödyntämistä ;)

Selittelyt sikseen, hyvää tämä ainakin on. Ja helppoa. Ja pehmeää. Ja nopeaa. Ja... no, kokeilkaa itse!
























Intialaishenkinen katkarapu-pinaatti-riisipannu (2 annosta)

1-2 rkl öljyä
reilu 1 rkl curryjauhetta
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 sipuli erittäin pieneksi hienonnettuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
vajaa 1 pss pakastepinaattia
noin 1/2 l kasvisliemessä keitettyä riisiä tai kaura-riisisekoitusta
1/2 pss (90g) katkarapuja

*Kuumenna öljy tilavassa pannussa. Lisää curryjauhe ja juustokumina. Kun mausteet sihisevät ja kuplivat öljyssä, lisää pannuun sipuli ja valkosipuli. Anna kuullottua hetken aikaa.
*Lisää pannuun pakastepinaatti ja anna sulaa. Lisää joukkoon riisi, sekoita ja anna seoksen paistua ja makujen tasoittua muutamia minuutteja.
*Sekoita joukkoon jäiset katkaravut ja anna ruoan vielä kypsyä pannulla, kunnes katkaravut ovat sulaneet.

Sieni-riisipaistos

Ohrapuuron uunilämpöä hyödyntämään pääsi myös uusi versio aiemmin bloggaamastani riisi-tonnikalalaatikosta. Tällä erää olin saanut inspiraatiota lettupannulaisten julkaisemasta sieni-riisipaistoksesta, jossa tonnikalan sijaan onkin sieniä ja raejuustoa.























Heitin siis tähän vuokaan kypsän riisin seuraksi niin tonnikalanjämät kuin kuivattuja, pannulla purjon kanssa mehevöitettyjä suppiksiakin sekä puoli rasiaa raejuustoa. Munamaito (1 muna, 2 dl maitoa) sitoi laatikon kokoon. Tämän postauksen otsikko viittaa siihen, että sienet yksinkin riittävät hyvin: metsäiset suppilovahverot olivat ehkä hieman riitaisa kontrasti limemaustetulle tonnikalalle... Jos käyttää tavallisia herkkusieniä, tonnikala toimii varmasti mukavasti. Raejuusto oli todella hyvä ainesosa tämän tyyppiseen ruokaan, se toi makuun pyöreyttä ja pehmeyttä.

Ohrauunipuuro ja mehukeitto

Kuukauden kestäneellä puurohaasteen emännöinnillä on luonnollisesti seurauksensa myös emännöijän keittiökäyttäytymiseen, ja niinpä erilaisia puuroja onkin tullut syötyä jälleen ennätystahtiin. Ohra-kauraa, tattari-ohraa, vehnä-kaura-ohraa, vehnä-tattaria, tattari-kauraa, omenalla tai puolukalla tai hunajalla tai ilman. Mutta aika pitkälle sitä elämässään saattaakaan pötkiä ennen kuin lykkää yhtäkään puuroa uuniin - oheinen ohrapuuro oli ensimmäinen uunilaatuinen omassa ruoanlaittohistoriassani!

Ohrauunipuuro

1 1/2 dl ohrasuurimoita
1 l maitoa
1/2 tl suolaa
voita vuoan voiteluun

*Voitele uunivuoka. Sekoita puuron ainekset vuoassa, ja lykkää 200-asteiseen uuniin noin tunniksi tai kunnes puuro näyttää kypsyneen. Vuoan alle kannattaa harkita uunipellin tai folion laittamista, sillä maito saattaa kuohua jossain määrin yli.

Mehukeitto

1 l laimennettua, mutta kuitenkin tarpeeksi vahvaa mehua
3 rkl perunajauhoja

*Sekoita kylmässä kattilassa perunajauhot tilkkaan mehua. Kaada kattilaan loput mehusta ja sekoita jälleen huolellisesti. Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoitellen. Kun näet ensimmäiset kuplat kiehumisen merkkinä, lopeta sekoittaminen ja odota kolmen sekunnin ajan. Siirrä kattila sivuun levyltä. Ripottele pinnalle sokeria kuortumisen estämiseksi ja anna jäähtyä. Tarjoile puuron kanssa.