tiistaina, joulukuuta 17, 2013

Salaattiarki jatkuu: porkkana-omenasalaatti

Tämän salaatin tein vauhdilla kun kuulin, että kaiken hauskan lisäksi tänään saisin kaverin arki-iltakylään. Itse olin ravintolaähkyssä (Tres Bones oli aika hauska elämys), mutta kuulemma tää salaatti maistui niin hyvin että ohjeelle ois kysyntää. Täähän on siis taas... toivepostaus! ;)



Talvinen porkkana-omenasalaatti

1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
2 rkl öljyä
pieni tilkka makeaa sinappia
ripaus suolaa
ripaus sokeria

2 porkkanaa
pieni pätkä (n. 5 cm) purjoa
1 punainen italialainen luomuomena (todella hyvää!!)
1 ruukku salaattia
1 pallo mozzarellaa

*Sekoita kulhon pojalla etikka, öljy, sinappi, suola ja sokeri.
*Kuori porkkanat. Leikkaa porkkanat sitten kuorimaveitsellä suikaleiksi kulhon pohjalle kastikkeen päälle. Leikkaa huuhdeltu purjo viipaleiksi, viipaloi omena. Sekoita porkkanasuikaleet, purjo ja omena kulhossa niin, että kastiketta on joka puolella.
*Revi tai leikkaa huuhdellut, kuivatut salaatinlehdet, revi mozzarella paloiksi. Sekoita salaatti ja mozzarella varovasti salaatin joukkoon.
*Tarjoa hyvän leivän kanssa
.

torstaina, joulukuuta 12, 2013

Tulinen porkkanasalaatti eli thai-arkiruokaa

Olin tällä viikolla kaverini kanssa Marttojen kurssilla, jossa tehtiin thai-tyylistä ruokaa. Iltakurssin ihan paras anti oli suoraviivaisissa, nopeissa arkiruokaohjeissa, joiden ainesosat voi löytää lähimarketista. Tajusin vasta kaiken valmistuttua, että juuri sellaisia ohjeitahan mä oikeastaan olenkin kaivannut. Jos vaikka löytäis inspistä ihan siihen, noh, arkikokkaamiseen.

Yksi illan lemppareista oli tulinen porkkanasalaatti, jota olikin sitten pakko tehdä kotona jättimäinen kulhollinen. Voisin syödä tätä loputtomiin. Ihanan tulista, ihanan hapanta, ihanan makeeta, ihanan suolaista. Ohjeen vaaleaa soijakastiketta mulla ei ollut, eikä muuten tainnut olla kurssillakaan, mutta Blue Dragonilla sitä näkyy löytyvän valikoimista. Tumman soijakastikkeen vaihtaminen vaaleaan tekisi salaatin ulkonäöstä ehkä raikkaamman, mutta maku on todella kohdillaan tummallakin.



Tulinen porkkanasalaatti (alkuperäinen ohje Marttojen, tämä omani on aika lähellä sitä)

4 rkl suolapähkinöitä murskattuna
1 kuivattu punainen thai-chili (tai 3 miedompaa tuoretta chiliä) hienonnettuna
5-8 valkosipulinkynttä hienonnettuna (kynsien koosta riippuen)
1 1/2 rkl tummaa sokeria
3 rkl (vaaleaa) soijakastiketta
3/4 dl limen mehua, eli kahden suuren limen mehu
(muutama tippa kalakastiketta, ei mitenkään pakollista)
(1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa, voi laittaa jos löytyy kaapista)
500 g porkkanoita karkeasti raastettuna 
(kourallinen vihreitä papuja kiehautettuna, toimii ilmankin)
1 rs kirsikkatomaatteja puolitettuna
tarjoiluun korianteria


*Sekoita kulhossa suolapähkinät, chili, valkosipuli, sokeri, soijakastike, limen mehu, kalakastike ja balsamiviinietikka. Sekoita huolellisesti joukkoon porkkanaraaste. Sekoita lopuksi mukaan kirsikkatomaatin puolikkaat (ja pavut). Koristele tuoreella korianterilla.

sunnuntaina, joulukuuta 08, 2013

Oikeasti jouluinen joulupulla eli pullasarvet luumutäytteellä

Marraskuussa kutsuin kavereita kotiin joulukorttiaskartelemaan yhdessä, ja samalla sain maistaa Marin tekemiä, ihania luumutäytteisiä pullasarvia. Luumupulla ratkaisee täydellisesti kahden klassisen joululeivonnaisen haasteen: siitä puuttuu tyystin tavallisen joulupullan tylsyys ja tasaisuus, eikä se ole niin raskasta kuin joulutortut, joiden syöminen täytyy usein lopettaa siihen ensimmäiseen.






Tein omat pullasarveni ilman ohjetta muistikuvan perusteella, ja niinpä pinnalta jäi pois raesokeri, eikä täytteessä ollut kanelia tai omenaraastetta.

Ratkaisevin ero oli rasvan määrässä: Marin ohjeessa saman nestemäärän taikinaan tuli 200 g rasvaa, kun tässä rasvaa on vain 75 g. Arvasin heti ensimmäistä maistettuani, että rasvassa taisi olla Marin sarvien erityisen mehukkuuden salaisuus. Näistäkin tuli kuitenkin ihan hirveän hyviä. Ehkä vähän vähärasvaisempi pullaserkku sopii jouluvalmistelujen arkeen, ja tuhdimpi sitten juhlapöytään?


Joulupulla kohtaa tortun eli pehmeät luumusarvet (1 pellillinen)

Tavallinen pullataikina ilman kardemummaa:
2 1/2 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa (11g) (tai 25 g tuorehiivaa)
1 dl sokeria
3/4 tl suolaa
1 pieni kananmuna (tai 1/2 suuremmasta munasta)
n. 0,5 kg eli n. 7-8 dl vehnäjauhoja
75 g rasvaa (itse käytin n. 25 g voisulaa ja 50 g öljyä)

Täyte:
1 prk luumumarmeladia (käytin kaupan valmista, joka käy aivan passelisti, mutta luumutäytteen voi tehdä myös itse, herkullinen ohje täällä)

Voiteluun:
1 pieni kananmuna (tai 1/2 suuremmasta munasta)

*Kuumenna maito reilusti kädenlämpöiseksi, kuivahiiva tarvitsee 42°C:n lämmön (mutta ei kuumempaa!). Ripottele maidon joukkoon hiiva, lisää sitten sokeri ja suola. Vispilöi joukkoon muna, kardemumma ja osa jauhoista.
*Lisää lähes loput jauhot ja pehmeä rasva. Alusta taikinaa (käsin vaivaten) noin 5-10 minuutin ajan tasaiseksi ja kimmoisaksi palloksi, lisää tarvittaessa vielä hiukan jauhoja mutta pidä huoli siitä että taikina on pehmeää.
*Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.
*Vaivaa kohonneesta taikinasta jauhotetulla pöydällä ilmakuplat pois. Jaa taikina (pöytäsi koosta riippuen) 2-4 osaan ja kauli osat noin 1/2 cm:n paksuisiksi, suorakaiteen muotoisiksi pitkulaisiksi levyiksi (tai ympyröiksi, jos niin haluat). Leikkaa levyt sarvien käärimistä varten kolmioiksi. Lisää jokaisen kolmion leveään päähän kukkurallinen teelusikallinen luumutäytettä. Kostuta sarven kapea pää vedellä ja kääri kolmio sarveksi. Jatka tähän tyyliin.
*Voitele kananmunalla. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa 10-15 minuuttia tai kunnes pullien pohja ja pinta on saanut ruskeaa väriä.

maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Ravintolapäivä ja mustaherukkainen glögi

Viime lauantai kului Ravintolapäivän merkeissä, kun pääsin mukaan ystävän (ja ystävän ystävien) ravintolahumuun. Verhoomo Naakan galleriatila tarjosi loistavat puitteet syksyiselle iltapäivälle blinien ja hymyilevien hyvinkääläisten seurassa.

Yksi ravintoloitsijoista oli tehnyt blinitaikinan (aika moninkertaisena) tällä Maku-lehden ohjeella. Kuohkeista ja ihanan happamista blineistä tuli paljon ansaittua kiitosta. Itse olin mukana miettimässä glögijuomaa. Siitäkin tuli todella hyvää. Hyvä me!

 

Mustaherukkainen glögi

1 dl glögitiivistettä (esim. Marli)
1 dl mustaherukkamehutiivistettä (esim. Ekströms)
6 dl vettä
1 kanelitanko
10 kokonaista neilikkaa
1 tähtianis
pari suikaletta appelsiininkuorta (huolella huuhdellusta appelsiinista)

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna höyryävän kuumaksi. Älä keitä, mutta anna hautua vähintään muutaman minuutin ajan, mieluusti hiukan pidempään. Nauti pimeänä syys- tai talvi-iltana hyvässä seurassa.




Osan kuvista otti Noora L.

sunnuntaina, marraskuuta 17, 2013

Uunilohi goes caesar

Jännittääkö uunilohen kohdalla, jääkö se mauttomaksi tai kuivaksi? Jos kuulut kanssani samaan klaaniin, kannattaa ottaa tämä ohje kokeiluun. Juusto-sardellikuorrute takaa, että makua ei puutu, ja kuorrutetta tulee lohen päälle niin messevä kerros, että liikoja höyryjä ei taatusti haihdu.

Toki lohen kypsyyden kanssa on helppo onnistua muutenkin, jos käyttää lämpömittaria. Täysin kypsän lohen sisälämpötila on 60°C, mehevimmillään lohi on paria astetta vaille, ja koska lämpötila nousee uunista pois ottamisen jälkeen vielä parilla asteella, kannattaa mittari viritellä piippaamaan 54-55°C:en tienoille.



Caesarin uunilohi (alkuperäinen ohje HS:n, tässä anjovikset vaihdettu sardelleihin ja parmesan halvempaan juustoon)

800 g fileoitua, ruodotonta lohta tai kirjolohta
3 dl raastettua kovaa, parmesantyyppistä juustoa kuten Grana Padanoa (tässä ruokalajissa valmis raastepussikin käy ihan hyvin)
5 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 1/2 tl dijon-sinappia
ripaus mustapippuria
sardellifileitä
hienonnettua ruohosipulia

*Valitse uunivuoka, johon kalapalasi juuri mahtuu/mahtuvat. (Ilmainen vinkki: vuoraa uunivuoan pohja leivinpaperilla, niin putsaaminen on helppoa). Aseta filee vuokaan nahkapuoli alaspäin.
*Sekoita öljystä ja juustoraasteesta notkea tahna ja mausta se sinapilla, valkosipulilla ja mustapippurilla. Sivele tahna lohen pintaan. Valuta sardellifileet ja asettele ne ristikoksi kalan pinnalle.
*Paista uunissa 175-200°C:ssa noin 30 minuuttia tai kunnes sisälämpötila fileen paksuimmassa kohdassa on n. 55°C.
*Koristele ruohosipulilla.

tiistaina, marraskuuta 12, 2013

Katkarapu-sahramirisotto

En tiedä, mikä lakipiste tuli vastaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta yhtäkkiä käsin tiskaaminen alkoi ottaa aivan järjettömän paljon päähän. Lopulta, asiasta ihan riittämiin kaikille maristuani, päätin, että lopetetaan sitten ruoan laittaminen ja säästetään niitä hermoja. Jogurtti-piimä-leipä-kotiruokavalio jatkui yllättävän kauan, tarkalleen ottaen 21 päivää.

Tuntuu kun ois ollut lomalla. Ja samalla se lomalta paluu tuntui lopulta ihanalta: tää katkarapu-sahramirisotto oli parasta tekemääni risottoa ikinä.



Katkarapu-sahramirisotto (alkuperäinen ohje Valion, tässä oma versioni)

300 g pakastekatkarapuja
8-10 dl kiehuvan kuumaa vettä
2 sipulia
2 rkl öljyä
4 dl risottoriisiä
1 - 1 1/2 tl yrttisuolaa (esim. Herbamare)
1/2 - 1 pussia (á 0,5 g) sahramia (mun piti laittaa koko pussi, mutta sitten ripotellessa päätinkin säästää ripauksen seuraavaan kertaan...)
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rs (200 g) maustamatonta Philadelphia-juustoa

tarjoiluun tuoretta minttua ja sitruunalohkoja

*Laita jäiset katkaravut lävikköön ja valuta niiden päälle hieman viileää vettä, jotta ne alkavat sulaa. Katkat saavat sulaa lävikössä risoton valmistuksen ajan.
*Hienonna sipulit. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä sitten keskilämmöllä sipuli, riisi ja sahrami. Älä ruskista.
*Lisää joukkoon yrttisuola ja n. 3 dl kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita, ja anna sitten kiehua hiljalleen kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää nestettä aina noin 1 dl kerrallaan ja lisää seuraava erä vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin kokonaan. Sekoittele välillä. Lisää lopuksi viini ja sulata joukkoon tuorejuusto, kiehauta. Kypsä risotto on kosteaa ja mehevää, mutta riiseissä on vielä purutuntumaa.
*Lisää viimeisenä sulaneet, valutetut katkaravut. Kuumenna, mutta älä enää keitä.
*Tarjoa hienonnetun mintun ja halutessasi sitruunalohkojen kanssa.





p.s. Risottoni ovat liian monesti menneet liisterimäiseksi jöötiksi, vaikka olen tehnyt kaiken ohjeen mukaan ja risottoriisistä. Tällä kertaa maltoin sekoitella riisiä vain varovasti kerran-pari aina nesteen lisäyksen yhteydessä, eli koetin välttää ylimääräistä sekoittelua. Näin rakenteesta tuli tosi tosi hyvä! Risotto oli tasainen ja yhtenäinen, mutta riisipuuron sijaan lautasella oli silti selvästi kypsiä riisinjyviä ja sopivan pehmeää "väliainetta", eikä epämääräistä tärkkelyskasaa.

p.p.s. Olen aina luullut, että valkoviini kuuluu laittaa risottoon alkuvaiheessa, mutta tästä tulikin paljon parempaa ja raikkaampaa, kun viinin lisäsi vasta lopuksi!

tiistaina, lokakuuta 15, 2013

Katkarapumönssi eli katkarapu-tuorejuustojuttu vaikka salaatille, ruisleivälle tai uuniperunalle

Jo toinen toivepostaus viikon sisään, tämähän on mahtavaa! Pidemmittä puheitta saanko esitellä: katkarapumönssi.























Katkarapumönssi (riippuu ruokalajin roolista, monelleko se riittää, mutta neljälle hyvin)

500 g pakastekatkarapuja (Lidlin suurehkot katkat, Greenland Prawns, on luottotuote tähän)
1 kunnon nippu tilliä
1 sitruunan mehu
0,5 tl mustapippuria rouhittuna
1 rs (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
n. 2 rkl ranskankermaa

*Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa/huoneenlämmössä. Valuta sulaneet katkat siivilässä ja käytä siivilä nopeasti juoksevan veden alla - mutta vain hetken ajan, ettei kaikki suola katoa.
*Hienonna tilli pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa katkaravut, tilli, sitruunan mehu ja pippuri. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja ranskankerma.

P.S. Jos haluat tehdä maidottomia tillikatkarapuja, jätä tuorejuusto-ranskankermalisäys väliin, ja sekoita joukkoon 1 rkl rypsiöljyä.

P.P.S. Vaikka ranskankermaa on vähän, tulee tästä silti melko juoksevaa. Jos haluaa jähmeämpää katkaraputahnaa vaikka cocktail-paloille, kannattaa käyttää pelkkää tuorejuustoa ja huolehtia että katkaravut on valutettu tosi hyvin.



sunnuntaina, lokakuuta 13, 2013

Häämenu ja miten se syntyi

Kerroin aiemmin hääkakusta, mutta ajattelin listata alle, mitä muuta meidän häissä syötiin. Osa tehtiin siis omalla porukalla, lämmin osasto tuli valmiina, osaan on jo ohjeet, osaan sellaiset tulevat vasta lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Tämän postauksen kuvista kiitos Tuitulle, Antille, Reetalle ja Helille!



Pöytäkolmiossa (pilkahtaa kuvassa vasemmalla) kerrottiin, että ruoaksi on salaattipöytä, palapaisti ja hääkakkua. Pöydässä se näytti tältä:

Salaattipöytä
Salaattisekoitus (frisee-salaatti, viinisuolaheinä ja rucola)
Savulohi
Minilihapullat
Marinoidut oliivit
Tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti
(Maidoton versio: Tomaatti-basilikatofusalaatti)
Sitruunamarinoidut linssit
Katkarapumönssi
(Maidoton versio: Tillikatkaravut)
Juustokuutiot
Leikkeleitä
Kurkkukuutioita
Paahdettuja auringonkukansiemeniä
Vinegretti
Jogurtti-sipulikastike

Palapaisti ja kumppanit
Palapaisti
(Maidoton palapaisti)
(Sienikastike)
Hunajajuurekset
Keitetyt perunat

Leipä ja piirakat
Karjalanpiirakat
(Gluteenittomat piirakat, maidottomat piirakat)
Munavoi
Sämpylät
Ruisleipä

Jälkkärit
Hääkakku
(Gluteeniton ja maidoton kakku)
Keksejä
Lakupatukoita
Kahvi ja tee

Iltapala
Hodarit ja hääruokien tähteitä (kiitos S ja V, jotka järkkäsivät tämän lahjana meille!)





































Sain jo aika varhain huomata, että itse ruoat ei olleet tässä se isoin juttu, vaan kokonaisuuden suunnitteleminen siten, että häissä kaikki olisi sujuvaa ja rentoa. Jännää ja mielenkiintoista! Jos hääruokien itse tekeminen (tai osittainen sellainen) kiinnostaa, tässä listaa siitä, miten me ruokahommaa valmisteltiin:

*Aika pian hääpäivän päättämisen jälkeen sovittiin, että äitini tekisi karjalanpiirakat, mikä osoittautuikin äidilleni kovin rakkaaksi puuhaksi. Se taisi olla ensimmäinen sovittu hääruoka.

*Muutama kuukausi ennen häitä aloitin listaamalla ruutupaperille hyväksi koettuja tai muuten vaan lemppariruokia, jotka on melko helppo valmistaa suurellekin porukalle. Minilihapullia, tomaattisalaattia ja katkarapumönssiä (samoin kuin sitä hääkakkua) ehdittiin testailla kevään ja kesän mittaan aika monta kertaa, muiden kylmien herkkujen ohjeet sekä sämpyläresepti oli jo valmiiksi hyppysissä.

*Päätimme, että ennen häitä valmistelut tehdään omalla porukalla, mutta itse häissä kukaan vieraista ei osallistu keittiöjuttuihin. Päätimme myös, että häissä pärjätään kahdella ulkopuolisella keittiö-/tarjoilutyypillä. Tunsin silti tarjoilijat ennalta ja tiesin, että uskallan luovuttaa hääpäivänä koko paletin heidän käsiinsä.

*Koska aikaa ruokien lämmittelyyn ei olisi ollut, tilasimme lämpimät ruoat paikalliselta pitopalvelulta niin, että he toivat ne suoraan lämpölaatikoissa juhlapaikan keittiöön. Tämä oli aika helppo päätös, sillä vihtiläisen Saanan Salin palapaisti on maailman parasta.



*Seuraavaksi tein hääruoista excel-taulukon eri versioineen. Tästä pdf-versiosta pääsee ehkä kärylle siitä, millainen se yhdessä suunnitelmien vaiheessa oli. (En luottaisi siihen kovin pitkälle, esim. kaupan keksejä emme laittaneet pakastimeen...) Taulukossa oli itse ruokalajin lisäksi listattuna myös tarjoilu- ja valmistusastioita, sillä meidän piti tarkistaa, että juhlapaikalta tosiaan löytyy kaikki tarvittava itse ruokailuastioiden lisäksi. Muutamat isot jutut lainattiinkin toisaalta.

*Tapasimme tarjoilijat kesällä ja kävimme yksityiskohtaisesti läpi sekä juhlan aikataulun sekä sen, mitä ruokia tulisi olemaan tarjolla.

*Kaasoni avulla kävimme listan läpi ja laskimme, miten paljon mitäkin ruokaa tarvitaan noin sadan hengen porukalle. Pääraaka-aineesta oli aina helppo laskea kerroin, ja kun kertoimen laittoi taulukkoon, olikin ostoslista jo lähes valmis. Määrien arviointi tuntui minusta aluksi vaikealta, mutta lopulta aika toimiva keino oli käydä mielessään läpi keskimääräisen häävieraan lautanen. Kuinka paljon sellaisella on salaattia, oliiveja, leikkelettä jne. Se toimi: mikään ei loppunut kesken, mutta häistä jäi yli lähinnä niitä ruokia, joita tietoisesti hankittiinkin kunnolla yläkanttiin.



























*Tein hääruoista kaksi ostoslistaa:
1) viikkoa ennen pakkaseen tehtävien ruokien raaka-aineet sekä kaikki huoneenlämmössä hyvin säilyvät tarvikkeet
2) häitä edeltävän aamun ostoslista, jossa oli kaikki muu.

*Lihapullat ja sämpylät tosiaan tehtiin viikkoa aiemmin pakastimeen. (Myös hääkakkua tehtiin pakastimeen, mutta logistisista syistä eri paikassa ja eri päivänä...) Sämpylöiden teossa oli mukana yksi pieni avustaja :).


































 

*Olin tehnyt hektistä perjantai-iltapäivää varten jokaisesta ruoasta ohje-aanelosen, jossa oli ainesosien lisäksi checklist tarjoiluastian ja -ottimen valmiiksi pöytään laittamiselle. Oma sivu oli sellaisillekin ruokalajeille, jotka eivät paljon vaatineet valmistusta - jonkun piti huolehtia leikkeleidenkin lautanen pöytään. Papereista muodostunut kansio jäi lauantain tarjoilijoiden käyttöön. Jos jollekin vieraalle olisi tullut kysyttävää ruokien ainesosista, sisällön olisi voinut tsekata sieltä.

*Muovitaskuja jaettiin ilahduttavan runsaslukuiselle apujoukolle, joka tuli paikan päälle pilkkomaan ja sekoittamaan. Kaasoni, jälleen kerran, oli koonnut välineet valmiiksi ja tehnyt talkoolaisille TYÖPISTEET keittiöön. Kuin hienoa!












*Muovitaskuissa oli jokaiselle ruokalajille kaksi "nimitagia". Toinen vietiin perjantaina valmiiksi tarjoilupöytään, toinen kiinnitettiin sinitarralla sen jääkaapin oveen, johon ruoka jätettiin säilöön. Näin tarjoilijat näkivät lauantaina mahdollisimman helposti, mikä ruoka löytyy mistäkin.

*Pöydässä oli tarjolla yhtä aikaa sekä kylmä että lämmin kierros. Näin vähennettiin jonotusta. Lisäksi oltiin kuultu, että jos pääruoka ei ole näkyvillä, savulohta menee järjettömän paljon. Aika järkevä huomio.

*Lauantaina nostettiin hattua talkoolaisille, taitaville ja uskomattoman tehokkaille tarjoilijoille,  ja nautittiin hyvästä ruoasta. Reinoissa.



p.s. Eikö ookin maailman hienoin hääpuku? Se on taftia ja vaaleaa beigeä ja myynnissä vielä muutaman viikon ajan Lovebirdsissä. Mainostan avoimesti, koska se on paitsi hienoin, myös muuten vaan paras!

perjantaina, lokakuuta 11, 2013

Toivepostaus: Maapähkinävoi-pinaattipasta

Olen aina halunnut kirjoittaa toivepostauksen. Jiihaa! Eräs anonyymi blogini lukija toivoi, että... eipäs kun ihana työkaverini toivoi tänään, että viimein postaisin tämän ruoan maailmalle.

Ohje on Opiskelijaruokaa-blogista. Ensin innostuin reseptistä (kuulosti jännältä), sitten petyin hieman (maistui, no, vanhalta kunnon opiskelijaruoalta), sitten totesin, että onhan tää oikeastaan aika hyvää. Mieheni sen sijaan tykkäsi heti. Ja tosiaan työkaverini myös; tein tätä kerralla niin paljon, ettei tehnyt yhtään tiukkaa jakaa eväsrasian sisältöä puoliksi. Laitetaan alle siis ei-tuplatun satsin ainemäärät.






Maapähkinävoi-pinaattipasta (kaksi annosta; alkuperäinen ohje Opiskelijaruokaa-blogista)

pastaa kahdelle

1 rkl ruokaöljyä
150-200 g pakastettua pinaattia 
1 rkl tomaattipyreetä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso rkl rouheaa, makeuttamatonta maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua
1 tl yrttimaustetta (suolatonta), esim. Provencen yrtit
1/4 - 1/2 tl merisuolaa
mustapippuria
kourallinen paahdettuja auringonkukansiemeniä (tämä oli oma lisäykseni, koska tarttee olla jotain pureksittavaa)
1/2 rs kirsikkatomaatteja puolitettuna (tämän lisäsin myös, koska tarttee olla jotain tuoretta)
(tilkka vettä)
pari kourallista vahvanmakuista juustoa raastettuna


*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Pastan kiehuessa kuumenna pannulla tilkka öljyä. Lisää siihen tomaattipyree ja pakastettu pinaatti, kääntele ja sekoittele kunnes pinaatti on sulanut. Sekoita joukkoon loput ainekset, lisää halutessasi tilkka vettä (minä laitoin ehkä puolisen desiä) ja anna kiehahtaa nopeasti. Älä keitä pitkään, jottei pinaatti muutu ihan ruskeaksi.
*Valuta valmis pasta ja sekoita kastike joukkoon.
*Tarjoile raejuuston tai juustoraasteen kanssa.

lauantaina, lokakuuta 05, 2013

Täyteläinen papu-juurespata ja juusto-dumplingsit

Mykyjä. Niitä ne padassa kelluvat dumplingsit tässä tapauksessa oikeasti ovat. Myky, siinä vaan jotenkin epäilyttävä sana. Dumplingsit kuulostaa paljon leikkisämmiltä!

Herkullisten juustomykyjen, juuresten ja papujen lisäksi tästä padasta löytyy sipulia, selleriä, kuivattuja sieniä, kahvia ja soijakastiketta. Näillä eväillä syntyi ihan ennenmaistamattoman lihaisa papupata, jotenkin tumma ja täyteläinen yhtä aikaa. Ihan mahtava kasvisruoka sellaisillekin, joita papupata yleensä epäilyttää!





Juures-papupata ja juustomykyjä eli -dumplingseja (alkuperäinen ohje Nicola Graimes: New Vegetarian Kitchen, alla oma versioni jossa inasen verran muutoksia raaka-aineissa ja ainemäärissä)

2 rkl öljyä
1 suuri sipuli lohkoina
1 sellerinvarsi viipaleina
1/2 suuri purjo (tai yksi pieni) hienonnettuna
4 porkkanaa suurehkoiksi paloiksi leikattuna
1 palsternakka suurehkoiksi paloiksi leikattuna
kourallinen kuivattuja sieniä hienonnettuna, meillä herkullisia vaaleaorakkaita
1 rkl vehnäjauhoa
2-3 tl kuivattua timjamia
1/2 laakerinlehti
1 dl vahvaa kahvia
3-5 dl kasvislientä (tai miksei kana- tai lihalientäkin)
2 rkl soijakastiketta
1 pkt (230 g) ruskeita papuja, käyttövalmiita (laitoin Pirkkaa), huuhdeltuina

Juustomykyt
90 g vehnäjauhoja
40 g raastettua, pitkään kypsytettyä cheddar-juustoa
2 rkl tuoreita yrttejä hienonnettuna, tai 2 tl kuivattua yrttisekoitusta
40 g voita pieninä kuutioina
1 rkl kylmää vettä

*Kuumenna liedellä valurautapadassa öljy. Käytä matalaa keskilämpöä, asteikolla 1-6 kolmonen on tässä ohjeessa kova sana. Lisää öljyyn sipulilohkot ja anna kuullottua 6 minuutin ajan välillä sekoitellen.
*Lisää selleri ja purjo, kuullota 2 minuuttia lisää.
*Lisää porkkana, palsternakka ja sienet. Sekoita joukkoon 1 rkl vehnäjauhoja ja anna kypsyä minuutin ajan. Lisää sitten timjami, laakerinlehti, kahvi, liemi ja soijakastike. Katso, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri, lisää tarvittaessa lientä. Kuumenna kiehuvaksi, laske sitten lämpöä ja anna hautua hiljalleen 10 minuutin ajan.
*Mykyjä varten sekoita kulhossa jauhot, raastettu juusto sekä yrtit. Nypi mukaan voi ja lisää lopuksi 1 rkl kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi, kovaksi taikinaksi, lisää tarvittaessa varovaisesti vettä jotta saat muodostettua taikinapallon. Jaa taikina 8-10 osaan ja tee osista soikiomaisia mykyjä.
*Sekoita pataan pavut. Kääntele sitten varovasti keitoksen sekaan mykyt niin, että ne peittyvät liemeen ja kasviksiin. Peitä kannella ja anna hautua matalassa lämmössä hiljalleen kuplien 20-25 minuuttia, kunnes mykyt ovat nousseet padan pintaan. Tarjoile kuumana.




tiistaina, lokakuuta 01, 2013

Lihaton lokakuu eli kasvisruokien best of

Päätin lähteä mukaan Docventuresin Lihattomaan Lokakuuhun, enkä muuten ollut ainoa. Tällä hetkellä jo yli 28 000 tyyppiä on päättänyt kokeilla kuukauden ajan, miltä tuntuu lihan syömisen vähentäminen, lihaton ruokavalio tai, jos liha on jo pois kuvioista, vielä tiukempi kasvisruokavalio.

Sijoitun kasvisruoasta pitävien sekasyöjien joukkoon. Tykkään tehdä ruokaa tofusta, pavuista tai pähkinöistä, mutta ideat loppuvat toisinaan kesken. Niinpä tässä lokakuussa onkin oikeasti kyse siitä, että pääsen kutittelemaan laiskaa mielikuvitustani hyvän tarkoituksen varjolla.

Ehkä joku muukin tarvitsee mielikuvitukselle vilkastusta juuri nyt? Päätin listata tämän blogin reseptiarkistosta parhaat kasvisruoat alle.

Parasta pähkinästä: pad thai ja pähkinäinen tomaattikeitto.
Parasta pinaatista ja kotijuustosta: palak paneer.
Paras levite: hernelevite.


Parhaat salaatit: lämmin tofusalaatti ja vietnamilainen kevätsalaatti.
Paras tofuviritelmä: bulgur-kasvispaella.


Paras naposteluruoka: paahdettu parsakaali sitruunalla.
Paras keitto: thai-basilikasoppa.
Parasta vaikka minkä oheen tai päälle: sitruunalinssit.
Parasta, kun on skumpan avaamisen aika: blinipannari, kasvistahna ja valkosipuliherkkusienet.



Parasta ihan lopuksi tai ihan alkuun: bloody mary.

Entä mitä uutta mun kannattaisi kokeilla kuukauden aikana, onko suosituksia?

lauantaina, syyskuuta 28, 2013

Hääkakku eli mustikka-valkosuklaa-turkinpippurijuustokakku

No moikka! Mentiin tässä naimisiin, ja siinä riittikin projektia melko lailla elo-syyskuuksi. Ensin valmisteltiin viikkokaupalla, sitten yhdistettiin suunnitelmat, ihanat vieraat ja yllätykset, ja lopulta hyviä jälkifiiliksiä pureksiessa onkin sitten vierähtänyt pari viikkoa lisää.

Kirkolla meitä kuvasi Tuittu Teivainen



















Suunniteltiin, tehtiin ja hankittiin juhliin itse toki perinteiset koristelut, mutta myös kaikki kylmät ruoat (eli lähes kaikki ruokalajit), leipäosasto ja hääkakut. Paljon tehtiin ennakkoon, tilasyistä vaikka missä. Lisäksi vaihdoin työpaikkaa juuri häiden alla ja tein yhtä lukuunottamatta täysiä työpäiviä. Sain huomata, että noin sadan hengen juhlia tehdessä mentiin tällä paletilla mahdollisen ja mahdottoman äärirajoilla. Mahdottomaksi se olisi mennyt, jos mulla ei olisi mahtavia ja taitavia ystäviä ympärilläni. (Ja enemmän kuin mahdottomaksi se olisi mennyt ilman huippua esimiestä, joka kannusti pitämään edes sen yhden päivän vapaana ennen juhlia.) Mutta oli se vaan mieletöntä, kaiken vaivan arvoista, kun ruoka oli oikeasti hyvää ja porukka tykkäsi!

Haluaisin kovasti postata koristeluista ja ruokaosastosta jotakin, mutta tällä morsiamella elikä vaimolla ei ole vielä minkään tason käsitystä siitä, minkälainen kuvamateriaalipaketti itse juhlan puolelta on pärähtämässä käyttöön. En edes muistanut mainita juhlapaikalla kuvanneelle, että olis tällainen blogikin...

Kakusta voisin kuitenkin kirjoittaa jo nyt. Sitä(kin) testattiin useita kertoja ennen juhlia, mutta juhlaruoista se on toistaiseksi ainoa, jota olen jo ehtinyt tehdä uudelleen!

























Näin ollen mustikka-valkosuklaa-turkinpippuri-juustokakkua on ehtineet syömään...
1) sulhanen ja morsian kotona
2) morsiamen entisen työpaikan työkaverit (mansikoilla koristeltuna tosin)
3) sulhasen työpaikan työkaverit
4) häävieraat
5) vaimon uuden työpaikan työkaverit
6) sekä viitoskakun massasta lohjenneet jälkkärikulhoversiot vaimo ja mies kotona (viimeisessä kakussa oli muuten mustikoiden sijaan mustaherukoita).

Uskallan väittää, että ohje on testattu ja toimiva.

Tämänkin kuvan otti (ennen seepia- ja rajausrääkkäystä)
Tuittu Teivainen. Juhlakakuista osa oli niitä ainoita,
jotka vähän niin kuin epäonnistuivat, mutta onneksi
sen tiesi vain pari tyyppiä...
























Mustikka-valkosuklaa-turkinpippurijuustokakku 

175 g kaurakeksejä
2 rkl Turkinpippuri Crush -murua
50 g voita
25 g öljyä

6 liivatelehteä ja kylmää vettä
5 dl vispikermaa
1,5 levyä valkosuklaata (Panda)
1,5 rs (300 g) maustamatonta Viola-tuorejuustoa (ei kevyt)
0,25 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
n. 0,5 l mustikoita

LYHYT VERSIO:
*Tee pohja keksimurusta, turkinpippurimurusta, voista ja öljystä.
*Vaahdota kerma yhdessä kulhossa. Sulata toisessa kulhossa suklaa ja sekoita suklaaseen tuorejuusto ja sokerit.
*Liota liivatelehdet kylmässä vedessä 5 minuutin ajan, puristele ne sitten ja liota kattilassa kiehautettuun vesitilkkaan. Sekoita liivateveteen vähän tuorejuustomassaa tai kermavaahtoa, ja valuta sitten suklaa-tuorejuustomassan sekaan. Sekoita yhteen massat ja mustikat ja laita pohjan päälle hyytymään.

PITKÄ VERSIO eli näin se oikeasti tehdään
*Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperista sopivan kokoinen ympyrä. Asettele vuokaan kakun reunakalvo. (Reunakalvoja voi ostaa ainakin Ullanunelmasta. Ne ovat huipputuote, sillä tasaisen reunan lisäksi kakkuun saa lisää korkeutta.)
*Hienonna kaurakeksit monitoimikoneella hienojakoiseksi muruksi. (Jos olet morsian paniikissa, ota puhelu kaasolle. Sinä päivänä, kun varsinaiset hääkakut piti tehdä pakkaseen talkoilla pikkuveljen opiskelijakämpässä, heräsin hengittelemään paperipussiin ja maailman paras kaaso jauhoi keksit työpaikallaan.)
*Sulata voi. Sekoita kulhossa tai vaikka voikattilassa keksimuru, turkinpippurimuru, voi ja öljy. Painele sitten seos irtopohjavuoan pohjalle ja vie viileään. (Tai voi ne pohjat odotella pöydälläkin.)
*Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
*Vaahdota kerma. (Viiden desin kermapurkin vaahdottaa sähkövatkaimella näppärästi kahdessa erässä. Ei, en edes yrittänyt vaahdottaa kerralla. Käytä siis vaahdotukseen yhtä kulhoa ja kasaa valmiit kermavaahdot toiseen. Jos teet tätä ohjetta moninkertaisena, se "toinen" voi olla puhdas ämpäri.)
*Sulata valkosuklaa mikroaaltouunissa vähän väliä tarkkaillen ja sekoitellen. Sekoita sitten sulan valkosuklaan joukkoon tasaisesti tuorejuusto, tomusokeri ja vaniljasokeri.
*Laita kattilaan tilkka vettä, kuumenna kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä liiat vedet ja liuota ne kiehuvaan vesitilkkaan. Älä enää keitä.
*Nosta kermavaahdosta ja/tai valkosuklaaseoksesta kauhalliset massaa kattilaan ja sekoita tasaiseksi liivateliemen kanssa. Kaada vasta sitten liivateliemi tasaisena nauhana valkosuklaa-tuorejuustoseoksen joukkoon. Kääntele sitten tasaisesti joukkoon kermavaahto, ja aivan lopuksi mustikat. (Jos käytät jäisiä mustikoita, säästä ne oikeasti viimeiseksi. Virallisista hääkakuista puolet tosiaan meni rakeisiksi ja löysiksi, kun massassa jo olleet mustikat taisivat jäähdyttää liivatteen liian pian. My bad. Onneksi maku oli silti hyvä.)
*Kaada täyte pohjamurun päälle ja anna hyytyä jääkaapissa kelmulla peitettynä yön yli.


Jos haluat tehdä kakut etukäteen pakkaseen, käytä joko tuoreita mustikoita tai huolehdi siitä, että pakastetut eivät sula välissä, vaan pysyvät täysin jäisinä sen pienen hetken, kun ne sekoitetaan ihan viimeisinä massaan ja laitetaan sitten taas kakun mukana pakastimeen. Tämäkin on vain hygieniahuomio; muutoin kakut eivät mene pakastamisesta miksikään. Pakastetut kakut kannattaa ottaa jääkaappiin sulamaan edellisenä iltana.

Riskejä minimoi, jos työstää yhtä aikaa tupla- tai triplamäärää ainesosia, mutta ei sen enempää. Suurempi erä ei mahtuisi enää sellaiseen kymppilitraiseen muoviämpäriinkään. Lisäksi silloin on helpompi varmistua mm. siitä, että liivate jakautuu tasaisesti massaan.

Me teimme juhlakakut irtopohjavuokien sijaan pyöreisiin foliovuokiin. Reunakalvojen kanssa niistä tuli mukavan korkeat, vaikka itse vuoat ovat reunoiltaan kovin matalat. Halkaisijaltaan 27 cm:n vuokaa varten ohjeen ainesosia meni puolitoistakertainen määrä, 23cm:n vuokaan taas tuli aika lailla yksi kakku per tämän ohjeen ainemäärät.

Jos joku soveltaa juhliinsa tätä ohjetta, on oikeaa määrää tosi vaikeaa sanoa, sillä menekki riippuu juhlien muista tarjoiluista ja muun makean tarjottavan määrästä. Meillä oli muuna makeana vain keksejä ja lakupatukoita. Massa tehtiin 10-kertaisena, pohjaa hiukan vähemmän, ja siitä tuli muistaakseni 3 keskikokoista kakkua, 4 suurta kakkua ja yksi pieni hääparin kakku. Yli jäi varmaankin kolme kakkua, eli vähän liioittelun puolelle meni tuo kymmenenkertaistus... Mutta ainakaan hääkakku ei päässyt loppumaan kesken, ja moni vieraskin sai kakkujatkot kotona!





























torstaina, elokuuta 22, 2013

Matka maapallon toiselle puolelle: iso tribuutti tv-illoille

Onko Man v. Food eli Kuuluisat kuppilat tuttu ohjelma? Meille ainakin on. Ihan viattomasti väitän, että aika pitkälti juuri lämmin kaveruutemme telkkarin kanssa sai meidät lähtemään koko Amerikan-reissulle. Ja aika pitkälti juuri Man v. Food sai meidät metsästämään parhaita ribsejä, parasta mac'n'cheeseä, parhaita jenkkimakuja mihin sitten mentiinkin.

Kuva: adamrichmanmanvsfood.com
Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että tuossa sarjassa käydään siis yleensä läpi kaupunki per jakso. Joka jaksossa on yksi mammuttimainen syömishaaste (siitä nimi), mutta lisäksi mukana on pari muutakin ravintolaa, jotka ovat nekin joko kaupungin legendaarisimpia tai muuten vain älyttömän suosittuja. Me skipattiin absurdit haasteet, ja keskityttiin vain legendaarisuuteen, nopeasti eteneviin jättijonoihin, mahtavaan hehkutusmeininkiin ja isoihin makuihin. As seen on TV: neljätoista kertaa!

Jokainen paikka oli kokemisen arvoinen, mutta ruoka oli huikean hyvää kärkikahdeksikossa. Tällä kertaa ei siis mennä kronologisesti tai kilometrien mukaan, vaan suoraan paremmuusjärjestyksiin eli top-lista-asiaan.

14. Brennan & Carr
3432 Nostrand Ave., Brooklyn, NY 11229

Miksi tänne? Jos haluat tehdä hektiseltä Manhattanilta pitkän seikkailumatkan Brooklynin perimmäisiin nurkkiin ja löytää ikivanhan pienen mökin, jossa miehet ja pojat tarjoilevat aika yksinkertaisia paahtopaistisämpylöitä kummallisessa tunnelmassa liian lyhyet valkoiset takit päällä, siksi. Ja ehkä siksi että Adam Richman (eli Man v. Foodin The Man) on Brooklynistä kotoisin.





Tony Luke's

13. ja 12. Jim's Steaks (400 South Street, Philadelphia, PA 1947) ja Tony Luke's (39 E. Oregon Ave., Philadelphia, PA 19148)
Miksi tänne? Lyhyen, mutta intensiivisen tutkimuksen perusteella Philadelphiassa on muutama parhaudesta kisaileva must-mesta philly cheese steak sandwichien syömiseen. Niistä kaksi löytyy MvF:n Philadelphia-jaksosta, ja molempiin on mahdollista ehtiä yhden Philly-päivän aikana! Varaudu isoon ja maukkaaseen liha-juustosämpylään (american-juusto on parasta), mutta rokkitähtimäisen tylyyn palveluun.




Frontier Restaurant


Frontier Restaurant
11. Frontier Restaurant
2400 Central Ave SE, Albuquerque, NM 87106

Miksi tänne? Koska täältä saa New Mexicon perinteikkäitä ylpeyksiä, kuten pozolea ja green chili cheeseburgeria. Koko Amerikan-reissun ruokailotulituksen varjossa itse ruoka ei tosin ollut Frontierissa mieleenpainuvinta, mutta hienot länkkäritaulut ja nerokas, suurille kävijäjoukoille suunniteltu toimiva jonotussysteemi sen sijaan kyllä.

10. Taqueria La Cumbre
515 Valencia St., San Francisco, CA 94110
Miksi tänne? Koska Missionissa pitää nyt edes käväistä, ja koska Adamin lisäksi myös Anthony Bourdain on joskus suositellut saman nimistä sanfranciscolaisravintolaa. (En tosin mene takuuseen, oliko se myös sama. Täällä burrito oli kyllä jättimäinen, mutta maultaan sen verran tavanomainen että jäi mietityttämään.)






The Franklin Fountain
9. The Franklin Fountain
116 Market St., Philadelphia, PA 19106
Miksi tänne? Franklin Fountain on uskomaton retki jonnekin yli sadan vuoden taakse. Jokainen historiallinen yksityiskohta sisustuksessa ja henkilökunnan asuissa on kohdillaan, ja hyvällä tavalla kotitekoisen oloinen jäätelö todella hyvää. Jätskin kanssa voi ostaa myös lasillisen paksua, raikasta maitoa, kuin siistiä se on! Sitäpaitsi Franklinissa jaksaa syödä jätskiannoksen puoliksi, vaikka samaan päivään kuuluisi kaksi cheesesteakiakin...




Ben's Chili Bowl


Ben's Chili Bowl
8. Ben's Chili Bowl
1213 U St. NW, Washington, DC 20009
Miksi tänne? Koska tästä paikasta pitää myös presidentti Obama.




Crown Candy Kitchen

7. Crown Candy Kitchen
1401 St Louis Ave., St Louis, MO 63106
Miksi tänne? Koska tämä (kuten moni muukin) oli silkka vilkas helmi keskellä muuten aavemaisen hiljaista asuinaluetta. Paikka on tunnettu pirtelöistään, mutta me hullaannuimme ihan erityisesti sundae-jätskiannokseen. Se oli sellainen pirtelön kokoinen pehmissetti, ja makukin oli joka lusikallisella keskiverto-pehmistä isompi. Kinuskisempi, suklaisempi ja kirsikkaisempi. Nam. Vinkki: Tilaat mitä tilaat, mutta tilaa kahdelle vain yksi jaettavaksi. Se riittää kyllä.





Rib Line

6. Rib Line
228 W Grand Ave, Grover Beach, CA 93433
Miksi tänne? Koska barbeque ja leipä on niin Amerikkaa kuin olla voi, ja koska juuri täältä saa todella mehukkaita tri-tip-sandwicheja ja pulled pork burgereita, mieleenpainuvan ystävällisen palvelun kera tietty.




Katz's
5. Katz's Delicatessen
205 East Houston Street, New York City 10002
Miksi tänne? New Yorkissa kuuluu fiilistellä perinteikkäitä juutalaisherkkuja deli-paikoissa, ja Katz's on siinä kategoriassa yksi vanhimmista ja taatusti yksi suosituimmista. Homma perustuu pastramiin. Juuri viipaloituun, uskomattoman mureaan, siis todellakin kielen päällä atomeiksi hajoavaan, pastramiin.





Big Texan


Big Texan
4. Big Texan
7701 East I-40, Amarillo, TX 79118
Miksi tänne? Koska Texas. Täytetyt hirvenpäät seinillä, pöydästä toiseen soittelevat harmaahapsimuusikot, saluuna täynnä iloista väkeä, oman panimon oluet - ja ne pihvit.
Texasin tyyliin majapaikasta ja takaisin sai ilmaisen kyydin paikan päälle. Todella ovelta ovelle. "Ok, you stay at tent site number seven? Sure, we will pick you up there!"

3. Crab Pot
1301 Alaskan Way, Seattle, WA 98101
Miksi tänne? Äyriäisvati. Siitä olikin jo puhetta... 







Oklahoma Joe's



Oklahoma Joe's



Oklahoma Joe's

2. Oklahoma Joe's
3002 West 47th Ave., Kansas City, KS 66103
Miksi tänne? Ravintolasta kertonee jotakin se, jos ovi on täynnä palkintotarroja ja jonossa tapaa ihmisiä vaikka kuinka monesta eri osavaltiosta ympäri Yhdysvaltojen. Ja kaikki tämä tapahtuu siis paikassa, joka periaatteessa edelleen on huoltoaseman grillinurkkaus. Siitä huoltoasemapuolesta taas on tullut enemmän tai vähemmän Oklahoma Joe'sin fanituotemyymälä... Eikä suotta. Täällä mekin saimme koko reissun parasta barbeque-ruokaa.





Gray Brothers Cafeteria


Gray Brothers Cafeteria


Gray Brothers Cafeteria

1. Gray Brothers Cafeteria 
555 S. Indiana St., Moorseville, IN 46158
Miksi tänne? Listaykköseksi pääsee, kun saa meikäläisen oikeasti tärisemään innosta. Näin kävi. Tarjotin edessäni, pitkän linjaston läpi käveltyäni, tajusin, että nyt ollaan amerikkalaisten kotiruokamakujen ytimessä. Jo jossain Kalifornian nurkilla olimme päättäneet, että mac'n'cheeset syötäisiin sitten Indianapolisin liepeillä eikä muualla, eikä tosiaan odotettu turhaan. Muita syitä tulla paikan päälle ovat mm. upean makuinen paahtopaisti sekä kannelliset piirakat, sellaiset Mummo Ankka -tyyliset. Ja ATMOSFÄÄRI; se oli Mummo Ankkaa jos mikä! Ovesta sisään virtasi jatkuvasti paikallisia vanhuksia, jotka näyttivät ruoan ääressä pelkästään onnellisilta.

Kiitos TV, arvostan antejasi.



sunnuntaina, elokuuta 04, 2013

Vuokra-auto ja maantie eli mitä tehdä road-tripillä

Paperille piirrettynä meidän Amerikan-road-trip näytti tältä:


















Olen itsekin ihan täpinöissäni, kun katson vähitellen täydentynyttä karttaa! Piirros tarkoittaa yli 8 000 kilometrin ja yli 100 tunnin ajomatkaa. Matka kesti yhteensä kuukauden, josta vuokra-auto oli meillä 21 päivää. Jo suunnitelman tasolla tämä aiheutti lähipiirissä epäuskoista päänpuistelua, mutta meillepä jäi reissun päällä jopa löysää aikaa. (Ha haa!) Maisemiin tutustuminen, eri osavaltioiden makujen maisteleminen ja ristiin rastiin ajaminen oli juuri se juttu, jota toiselta puolelta maailmaa lähdettiin hakemaan.

Kaupungeissa hengailu on oma lukunsa, mutta mitä tehdä, kun alla on vuokra-auto? Esimerkiksi näitä juttuja:











































Valitse nopeisiin osuuksiin moottoriteitä, mutta valitse välillä myös maisemareittejä. Kalifornian jättimäiset punapuumetsät (Avenue of the Giants) ja vuoristoisen jylhä rantareitti ennen Los Angelesia pitivät leuat hämmästyneen auki tunti toisensa jälkeen.




































Poikkea hehkutettuihin luontokohteisiin: ne ovat sen arvoisia. Me kävimme Grand Canyonilla. Tuntuu siltä, kuin olisimme käyneet Kuussa. Tällä kertaa kuva ei vaan pysty vangitsemaan edes aavistusta siitä, miltä siellä näytti. Jotain mittakaavaa antaa, että yllä olevassa kuvassa on ihmisiä.

Lue opaskirjaa. Meillä se oli Lonely Planetin Discover USA, joka osoittautui yllättävän kattavaksi ja hauskaksi matkaoppaaksi. Aina kun ajoimme uusiin maisemiin, kaivoin apukuskin penkillä kirjasta esiin knoppeja ja lisätietoa siitä, missä nyt mennään. (Siis niin kauan, kun pysyimme kirjan kattoalueella.)


 
Telttaile. Meillä oli aluksi suunnitelmana telttailla rahansäästön vuoksi. Noh, lopulta varusteiden hankinnan ja sääolosuhteiden takia säästöä ei ehkä niin valtavasti tullut, mutta telttailu osoittautui älyttömän kivaksi! KOA-ketjulla on todella siistejä alueita, joissa mm. vessat ja suihkut ovat kuin hyvissä hostelleissa, ja perusvarustukseen kuuluu usein uima-allas ja yksinkertainen ruokakauppa.






















KOA-alueilla auton sai usein ajaa aivan teltan viereen. Telttailijoita oli jopa heinäkuussa sen verran vähän, että saimme monena yönä toiveemme mukaisen paikan aivan vessojen ja suihkujen läheltä. Onhan siinä linnunlauluun heräämisessä ihan oma viehätyksensä! Jos öinen melu häiritsee (KOA-alueet olivat tosi usein aivan moottoriteiden kupeessa) tai ei jostakin syystä halua hengata lapsiperhekohteessa, kannattaa toki harkita tätä vaihtoehtoa vielä. Ja mihinkään satunnaisiin puskiin en muuten lähtisi USA:ssa leiriytymään, maa-alueiden rajat on todella tarkat.






















Jos sää uhkaa näyttää kovin myrskyisältä, hurauta ilmaisen wi-fin kahvilaan ja vertaile ennen kuin varaat motellin tai hotellin. Saman tasoisissakin paikoissa voi olla isot hintaerot, ja ennen kaikkea eroa on majatalojen siisteydessä. Itse olin tämän suhteen aivan älyttömän tarkka, sillä pelkäsin niitä-pahamaineisia-petiötököitä enemmän kuin oikeastaan mitään muuta koko reissulla. (No rekkoja ehkä vähän pelkäsin myös.) Me käytimme eniten Hotels.comia. Tykkään sen käyttöliittymästä ja löysimme aina hyviä vaihtoehtoja hyvään hintaan. Näytti siltä, että Hotels.comin hinnat olivat paljon edullisempia kuin hotellien omat taksat. Yöpaikan valinnasta kirjoittaa hyvin myös Nelliinan vaatehuoneen Niina.
















Nauti ketjuravintoloista teiden varsilla. Unohda kyyninen asenne ja tee kulttuurisukellus amerikkalaiseen arkeen: se onnistuu juuri Wendy'sin tai Denny'sin kaltaisissa paikoissa. Molempia oli meille hieman parjattu etukäteen, mutta Wendy'sistä sain reissun parhaan jääteen aidolla mansikkasoseella ja Denny'sissä löysimme juuri sellaisen aamiaisdiner-fiiliksen, jota elokuvissakin on. Ketjujakin on niin paljon, että aina riitti uusi konsepti kokeiltavaksi. Ainoastaan Wendy'sin jääteen taisin ostaa kahdesti.























Ok - ruoassa olisi saattanut olla enemmän makuvivahteita muualla, mutta kyse olikin enemmästä kuin vain nenän edessä olevasta burgerista tai aamupannareista. Tosin kilpailu taitaa hilata laatuakin ylöspäin. Hihkuisin ilosta, jos saisin Denny'sin aamupalan eteeni uudelleen. (Niin makea kuin se pannarien osalta olikin...) Mikä tärkeintä: jos olisimme kiertäneet ketjut kaukaa, emme olisi maistaneet Sonicin maapähkinävoi-pekonipirtelöä!






















Aina emme tietenkään käyneet ketjupaikoissa. Monesti navigaattorin välietapit oli mietitty jo aikaa sitten. Jos katsot tv:n ruokaohjelmia yhtä paljon kuin minä, saattaa Travel Channelin ohjelmakohtaisilla sivuilla olla sinulle jotain annettavaa. Meidän reissun ohjenuoraksi muodostuivat Man vs. Foodin vinkit: aiheesta tahdon tehdä ihan erillisen postauksen. Ketjujen ja MvF:n ulkopuolelta hyviä paikkoja löytyi toki Yelpistä. Ja kun osoite on jo navigaattorissa, ei kannata antaa ulkonäön pettää. Yllä olevan kuvan ravintola oli huoltoasemamaisen rakennuksen takapihalla, ja yöhön loistivat vain neonvalot. Sisällä oli tunnelmallinen Himalayan Grill, josta sai hyvää palvelua, pikkelsejä alkupalaleipien kanssa ja tietysti taivaallisen tulista nepalilaista ruokaa.






















Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Lue tienvarren kylttejä. Niitä on valtavasti, mutta lue ne silti. Tienumerot ovat ihanan selkeitä ja täydentävät navigaattorin seuraamista hyvin. Liikennemerkit ovat täynnä tekstiä. Laeista ja sakoista kertovat kyltit ovat melko samanlaisia eri osavaltioissa, mutta tsekattavia nekin toki. Erityisesti kannattaa olla skarppina, kun eteen tulee kiinnostavan nähtävyyden tai muun pysähdyspaikan kyltti: Amerikan kuuluisin pato, hassun niminen tie, mitä ikinä: jos siltä tuntuu ja aikaa on, voit koska tahansa poiketa reitiltä sivuun.























Vaikka joukkoliikenteen suosija olenkin, ovat vapaat valinnat juuri se juttu, joka tekee vuokra-autoilusta mainion vaihtoehdon Amerikassa liikkumiseen. Ja vapauden aistimisessa taas taitaa olla iso jyvänen amerikkalaista mielenmaisemaa.






















(Okei, toisilla on vielä isommat jyväset kuin toisilla... :D)