Sain Unkarin-tuliaiseksi ihania valkoisia paprikoita. Kuvassa poseeraa lisäksi vihreä kaverinsa, joka oli niin tulinen, ettei siitä sen enempää :D. Omilla reissuillani taas osuin Heinolan Heilaan, joka on hämmästyttävän iso ja monipuolinen lähiruokamarket. Sieltä matkaani lähti lähipossuisaa valkosipulilenkkiä. Lopulta paprika ja makkara löysivät toisensa samalla aterialla, kun tein perinteisen uunimakkaran oheen helppoa tomaatti-paprikahöystöä. Hyvin tulivat toimeen!
Uunimakkaraa, lohkoperunoita ja tomaatti-paprikahöystöä (2:lle)
6-4 perunaa
tilkka öljyä
paprikajauhetta, rouhittua mustapippuria
merisuolaa
2 valkoista paprikaa (muunlaisetkin varmasti käyvät)
1 sipuli
tilkka öljyä
1/2 rkl hunajaa
1/2 rkl omenaviinietikkaa
n. 1 tl dijoninsinappia
2 tomaattia
suolaa, pippuria
lenkkimakkaraa
*Aseta uuni lämpiämään 200 °C:seen. Leikkaa paprikat puolikkaiksi, poista siemenet. Aseta puolikkaat kuoripuoli ylöspäin leivinpaperoiduille uunipellille ja lykkää lämpenevään uuniin ylä- tai keskitasolle.
*Pese ja lohko perunat. Sekoita kulhossa perunalohkot, öljytilkka sekä mieleisesi mausteet, esim. paprikajauhe ja mustapippuri. (Jätä suola vielä lisäämättä.) Lykkää perunat paprikoiden seuraksi pellille, joko ylä- tai keskitasolle lohkojen koosta riippuen.
*Kun paprikoiden kuori alkaa osoittaa hieman kupruilun tai tummentumisen merkkejä, ota paprikat pois uunista ja vaihda tilalle maun mukaiset pätkät lenkkimakkaraa. Makkaraan kannattaa tehdä muutamia viiltoja ennen uuniin laittamista.
*Irroita paprikoiden kuori - se irtoaa helposti heti uunista ottamisen jälkeen.
*Silppua sipuli ja kuullota sipulisilppua pannulla öljytilkassa. Leikkaa kuorittu paprika pieniksi kuutioiksi ja lisää hieman pehmenneen sipulin joukkoon. Lisää tässä vaiheessa mukaan myös hunaja, etikka ja sinappi. Jatka kypsentämistä muutamia minuutteja kunnes sekä paprika että sipuli tuntuvat kypsyneen pehmeiksi.
*Leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi ja lisää paprika-sipuliseoksen joukkoon. Anna kuumentua. Maista, mausta suolalla ja pippurilla. Anna höystön levätä miedolla lämmöllä, kunnes muu ateria on valmis.
*Tarkista perunoiden ja makkaran kypsyys. Periaatteessa lohkoperunoiden kypsymisaika on noin 30min, uunimakkaran n. 20min. Jos haluat, voit napata perunat ulos uunista ja nostaa makkarat vielä ylätasolle hieman suurempaan lämpöön (225°C) saamaan hetkeksi väriä. *Ripottele valmiille lohkoperunoille merisuolaa.
lauantaina, elokuuta 30, 2008
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Keittiön kautta takaisin
Kulunut kesä kului kuluttavassa kesätyössä, vapaa-aikana ei riittänyt virtaa niin kokkaamiseen kuin bloggaamiseenkaan. Nyt urakka on ohi ja elämä voi jälleen alkaa :D. Tunnelmiin pääsee takaisin tietysti lähtemällä liikkeelle perusasioista: tempaudun siis mukaan Kurpitsamoska-Marin aloittamaan aaltoon ja vilautan pari kuvaa keittiöstäni ja kirjahyllystäni.
Keittiöni ihanin puoli on valoisuus, joka kuvassakin ylitsevuotavasti käy ilmi. Meitä asuu täällä useampi, jokainen omine astioineen ja ketsuppipulloineen, joten välillä tavaraa tuntuu olevan runsaasti. Työtilaa kuitenkin löytyy aina jostain välistä, joten sekään ei minua haittaa. Elin taannoin pari vuotta ilman ruokapöytää, ja siksi tuo kuvassa pilkottava pöytä on minulle kovin rakas. Ymmärrän sen arvon :D.
Taide kuuluu keittiöön!
Keittokirjoihin voi tutustua tarkemmin klikkaamalla kuvia isommaksi. Ne ovat suuri riemuni ja keräilyn kohde. Periaatteessa olen kaikkiruokainen niiden suhteen, vaikka varsinkin uusia kirjoja selailen kaupassa useita kertoja ennen ostopäätöstä.
Erityisesti tykkään eri maiden keittiöitä kuvaavista kirjoista sekä ennen 1980-lukua julkaistuista keittokirjoista, joita pidän ennen kaikkea kulttuurihistoriallisina. Myös meidän aikanamme julkaistut, historiaa kuvaavat keittokirjat ovat jänniä.
Loppujen lopuksi kokkaan tosi vähän suoraan kirjoistani: oikeastaan vain Hyvä Kokki ja Keittiön kautta ovat peruskeittokirjoina ahkerassa käytössä. Kaikkia kuitenkin selailen, ja kaikki ovat minulle yhtä lailla inspiraation lähteitä.
Keittiöni ihanin puoli on valoisuus, joka kuvassakin ylitsevuotavasti käy ilmi. Meitä asuu täällä useampi, jokainen omine astioineen ja ketsuppipulloineen, joten välillä tavaraa tuntuu olevan runsaasti. Työtilaa kuitenkin löytyy aina jostain välistä, joten sekään ei minua haittaa. Elin taannoin pari vuotta ilman ruokapöytää, ja siksi tuo kuvassa pilkottava pöytä on minulle kovin rakas. Ymmärrän sen arvon :D.
Taide kuuluu keittiöön!
Keittokirjoihin voi tutustua tarkemmin klikkaamalla kuvia isommaksi. Ne ovat suuri riemuni ja keräilyn kohde. Periaatteessa olen kaikkiruokainen niiden suhteen, vaikka varsinkin uusia kirjoja selailen kaupassa useita kertoja ennen ostopäätöstä.
Erityisesti tykkään eri maiden keittiöitä kuvaavista kirjoista sekä ennen 1980-lukua julkaistuista keittokirjoista, joita pidän ennen kaikkea kulttuurihistoriallisina. Myös meidän aikanamme julkaistut, historiaa kuvaavat keittokirjat ovat jänniä.
Loppujen lopuksi kokkaan tosi vähän suoraan kirjoistani: oikeastaan vain Hyvä Kokki ja Keittiön kautta ovat peruskeittokirjoina ahkerassa käytössä. Kaikkia kuitenkin selailen, ja kaikki ovat minulle yhtä lailla inspiraation lähteitä.
lauantaina, elokuuta 23, 2008
Italialainen kesäkurpitsapiiras
Kesällä mietin hiljalleen veljen juhlatarjoiluja, kun postiluukusta kolahti uusin Glorian Ruoka&Viini, joka kuin tilauksesta tarjosi ohjeita loppukesäisiin piiraisiin. Yksi niistä oli tämä kaunis kesäkurpitsapiirakka. Ricotta, yrtit ja aurinkokuivatut tomaatit olivat miedon kesäkurpitsan kanssa ihana makuyhdistelmä!
Itse juhlaan tein piiraasta version, jossa yrtit olivat kotipihan oreganoa ja sitruunamelissaa ja ricotta vaihtui Violan aurinkokuivattu tomaatti- tuorejuustoon. Näin saatoin myös hieman vähentää itse tomaattien määrää. Näillä nikseillä piiraasta tuli huomattavasti edullisempi. Maku oli tietysti erilainen, mutta sellaisenaankin kehuttu. Erityisesti mieltä lämmitti, kun KAIKKI sekalaisesti nirsot perheenjäseneni tykkäsivät piirakasta paljon!
Piiraan tekee meheväksi helppo lehtitaikinapohja: valmislevyjen reunoille leikataan terävällä veitsellä kevyet viillot, jotka auttavat lehtevää taikinaa nousemaan reunoista täytteen lepäillessä keskellä. Ja tadaa - piirakka on syntynyt! Mielestäni varsinainen juju ovat kuitenkin nuo hauskat kesäkurpitsarullat koristeena. Kuvissa esiintyy vielä paistamaton piirakka, mutta uunituksenkin jälkeenkin ruusukkeet saavat vain vienoa ruskoa pintaansa. Kuivahtamista estää pinnassa oleva oliiviöljy.
Italialainen kesäkurpitsa-ricottapiirakka (2 piirakkaa)
1 pkt (2 x 400 g) pakastettua lehtitaikinaa
1 prk (200g) ricotta-tuorejuustoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl rosmariinia hienonnettuna (kuivaa rosmariinia 2 tl)
2 rkl timjamia hienonnettuna (kuivaa 2 tl)
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna
1 kananmuna
1 kesäkurpitsa
1-2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
merisuolaa rouhittuna
voiteluun 1 kananmuna
*Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaisesti.
*Tee kummankin taikinalevyn reunaan terävällä veitsellä kehysmäinen viilto, noin 2 cm etäisyydelle reunasta. Älä leikkaa viiltoa taikinan läpi. Nosta taikina leivinpaperoidulle uunipellille.
*Yhdistä täytettä varten ricotta, valkosipuli, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit ja kananmuna.
*Ota kesäkurpitsasta juustohöylällä ohuita, liuskemaisia suikaleita. Siirrä suikaleet kulhoon ja lorauta päälle tilkka öljyä. Kääntele siten, että öljy leviää tasaisesti suikaleiden pintaan.
*Jaa täyte taikinalevyille siten, ettei se ylitä tekemiäsi viiltoja. Pyöritä kesäkurpitsasuikaleet rulliksi ja asettele ne yksi kerrallaan täytteen päälle. Rouhi mustapippuria ja ripottele hieman merisuolaa pinnalle.
*Voitele taikinan reunat vatkatulla kananmunalla.
*Paista piirakkaa 200°C:ssa noin 25 minuuttia tai kunnes reunat saavat kauniin värin. Kesäkurpitsarullat saavat paahtua hieman.
*Anna piirakan jäähtyä hetki ja tarjoa se raikkaan salaatinkanssa tai kahvipöydän suolaisena.
Itse juhlaan tein piiraasta version, jossa yrtit olivat kotipihan oreganoa ja sitruunamelissaa ja ricotta vaihtui Violan aurinkokuivattu tomaatti- tuorejuustoon. Näin saatoin myös hieman vähentää itse tomaattien määrää. Näillä nikseillä piiraasta tuli huomattavasti edullisempi. Maku oli tietysti erilainen, mutta sellaisenaankin kehuttu. Erityisesti mieltä lämmitti, kun KAIKKI sekalaisesti nirsot perheenjäseneni tykkäsivät piirakasta paljon!
Piiraan tekee meheväksi helppo lehtitaikinapohja: valmislevyjen reunoille leikataan terävällä veitsellä kevyet viillot, jotka auttavat lehtevää taikinaa nousemaan reunoista täytteen lepäillessä keskellä. Ja tadaa - piirakka on syntynyt! Mielestäni varsinainen juju ovat kuitenkin nuo hauskat kesäkurpitsarullat koristeena. Kuvissa esiintyy vielä paistamaton piirakka, mutta uunituksenkin jälkeenkin ruusukkeet saavat vain vienoa ruskoa pintaansa. Kuivahtamista estää pinnassa oleva oliiviöljy.
Italialainen kesäkurpitsa-ricottapiirakka (2 piirakkaa)
1 pkt (2 x 400 g) pakastettua lehtitaikinaa
1 prk (200g) ricotta-tuorejuustoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl rosmariinia hienonnettuna (kuivaa rosmariinia 2 tl)
2 rkl timjamia hienonnettuna (kuivaa 2 tl)
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna
1 kananmuna
1 kesäkurpitsa
1-2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
merisuolaa rouhittuna
voiteluun 1 kananmuna
*Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaisesti.
*Tee kummankin taikinalevyn reunaan terävällä veitsellä kehysmäinen viilto, noin 2 cm etäisyydelle reunasta. Älä leikkaa viiltoa taikinan läpi. Nosta taikina leivinpaperoidulle uunipellille.
*Yhdistä täytettä varten ricotta, valkosipuli, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit ja kananmuna.
*Ota kesäkurpitsasta juustohöylällä ohuita, liuskemaisia suikaleita. Siirrä suikaleet kulhoon ja lorauta päälle tilkka öljyä. Kääntele siten, että öljy leviää tasaisesti suikaleiden pintaan.
*Jaa täyte taikinalevyille siten, ettei se ylitä tekemiäsi viiltoja. Pyöritä kesäkurpitsasuikaleet rulliksi ja asettele ne yksi kerrallaan täytteen päälle. Rouhi mustapippuria ja ripottele hieman merisuolaa pinnalle.
*Voitele taikinan reunat vatkatulla kananmunalla.
*Paista piirakkaa 200°C:ssa noin 25 minuuttia tai kunnes reunat saavat kauniin värin. Kesäkurpitsarullat saavat paahtua hieman.
*Anna piirakan jäähtyä hetki ja tarjoa se raikkaan salaatinkanssa tai kahvipöydän suolaisena.
sunnuntaina, elokuuta 17, 2008
Ruistikut ja savulohidippi
Eräänä viimeviikkoisena iltana pöydällä odotti kuivahtanut ruisleipä ja savulohisalaatin jämätarpeillekin piti keksiä käyttöä. Eineistä koostui seuraava simppeli mutta sitäkin nautittavampi dippi-illallinen.
Ruisleipätikut (vajaa pellillinen)
2 pientä ruisreikäleipää
1 valkosipulinkynsi
n. 3 rkl rypsiöljyä
(merisuolaa)
*Leikkaa ruisleipä dippailuun sopiviksi suikaleiksi. Hienonna valkosipulinkynsi. Sekoita kulhossa ruisleipäsuikaleet, valkosipuli ja öljy siten, että öljyä näyttää olevan jokaisen leipäsuikaleen pinnassa. Voit tarvittaessa lisätä öljyä, kovin paljoa sitä ei kuitenkaan tarvitse.
*Levitä suikaleet leivinpaperoidulle pellille. Anna paistua uunin ylätasolla 250°C:ssa n. 5 min. Tarkkaile suikaleita paiston ajan, sillä ne kärähtävät todella nopeasti!
*Sirottele valmiille ruisleipätikuille halutessasi hieman merisuolaa.
Savulohidippi
ranskankermaa
lämminsavulohta hienonnettuna
runsaasti tillisilppua
*Sekoita dipin ainekset keskenään.
*Kermaviilistä syntyy kevyempi dippi, ranskankermaa nautiskellessa olo taas on taatusti juhlallisempi ;).
Ruisleipätikut (vajaa pellillinen)
2 pientä ruisreikäleipää
1 valkosipulinkynsi
n. 3 rkl rypsiöljyä
(merisuolaa)
*Leikkaa ruisleipä dippailuun sopiviksi suikaleiksi. Hienonna valkosipulinkynsi. Sekoita kulhossa ruisleipäsuikaleet, valkosipuli ja öljy siten, että öljyä näyttää olevan jokaisen leipäsuikaleen pinnassa. Voit tarvittaessa lisätä öljyä, kovin paljoa sitä ei kuitenkaan tarvitse.
*Levitä suikaleet leivinpaperoidulle pellille. Anna paistua uunin ylätasolla 250°C:ssa n. 5 min. Tarkkaile suikaleita paiston ajan, sillä ne kärähtävät todella nopeasti!
*Sirottele valmiille ruisleipätikuille halutessasi hieman merisuolaa.
Savulohidippi
ranskankermaa
lämminsavulohta hienonnettuna
runsaasti tillisilppua
*Sekoita dipin ainekset keskenään.
*Kermaviilistä syntyy kevyempi dippi, ranskankermaa nautiskellessa olo taas on taatusti juhlallisempi ;).
lauantaina, elokuuta 16, 2008
Artun juhlasalaatti
Elokuun alussa vietettiin pikkuveljeni rippijuhlia, joihin minä olin tarjoutunut keittiöhengettäreksi. Kokemus olikin mieltäylentävä, sillä suunnittelemani menyy sai paljon kiitoksia. Harmi kyllä olin unohtanut kamerani kotiin, ja varakameroiden käytön suhteenkin olin liian juhlatohinassa muistaakseni koko kuva-asiaa... Onneksi edes joitakin mystisiä otoksia löytyi, vaikka puoliksi syödyt kuvat ovatkin melkoinen turn-off :D!
Tämä salaatti edusti pöydän "ruoka"-osiota, eli sen oli tarkoitus täyttää pitkämatkalaisten vatsat kera karjalanpiirakoiden ja munavoin. Lopulta pöydässä tosin oli kaikenlaista muutakin niin, etteivät salaattiannokset kovin isoiksi kasvaneet. Ohje on saanut inspistä alkukesäisen Kodin kuvalehden juhlaruokajutusta, ja olin puoliomaan lopputulokseeni aika tyytyväinen: salaatti oli näyttävää, kätevää koota ja näytti maistuvankin. Yleensä en tee pastasalaatteja, mutta legendaarisen Paolan pastasalaatin idea pestosta mehevöittäjänä on mielestäni toimiva. Tällaista teen toistekin!
Jättämällä pois pastan ja lisäämällä pähkinöitä salaatista saa ruokaisan tarjottavan keliaakikolle, vegaanisuus tai maidottomuus taas on parmesanin (sekä pestossa olevan juuston) päässä. Mikäli salaatin on tarkoitus olla todella ruokaisaa, kannattaa pastaa keittää koko pussi puolikkaan sijaan. Itse tein alunperin niin, mutta lopulta sitä jäikin sitten ihan liikaa kattilaan. Siksi ehdotan ohjeessa puolikasta pussia.
Hedelmäinen pastasalaatti (noin 50 juhlijalle, riippuen muiden tarjottavien määrästä)
reilu 1/2 pss (eli n. 300g) fusilli-kierrepastaa
reilu 1/2 prk (eli n. 100g) pestoa
n. 8-10 ruukkua/pussia erilaisia salaatteja (esim. frisee tai romaine), joista muutama ruukku rucolaa
3 kyssäkaalia
2-3 cantaloupe- eli verkkomelonia
1 kg tummia siemenettömiä viinirypäleitä
1/2 kg saksanpähkinöitä
parmesanjuustoa (esim. 1 kaupan valmispakkauspala)
*Seuraavilla ohjeilla voit aloittaa salaatin valmistelun hyvissä ajoin, esimerkiksi aikaisin juhla-aamuna. Mikäli teet salaattia pienemmän annoksen, voit koota kaikki ainekset suoraan salaattikulhoon.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsäksi. Valuta siivilässä ja sekoita sitten kulhossa vielä lämpimän pastan joukkoon pesto, anna jäähtyä. Pestoa saa olla reilustikin, sillä se on salaatin ainoa varsinainen "kastike".
*Huuhtele salaatinlehdet ja revi ne salaattiin sopivan kokoisiksi. Laita salaatinlehdet laakeaan astiaan, jonka pohjalla on kylmää vettä. Anna astian olla jääkaapissa.
*Kuori kyssäkaalit ja melonit, poista meloneista siemenet ja leikkaa meloni sekä kaali suupalankokoisiksi kuutioiksi. Huuhtele viinirypäleet. Sekoita kulhossa meloni- ja kyssäkaalikuutiot, viinirypäleet sekä jäähtynyt pestopasta.
*Veistä kuorimaveitsellä parmesanista pieneen kulhoon kasa juustolastuja.
*Kun juhlan aika on käsillä, ota esiin salaattipalapelin osaset sekä kaksi tarjoilukulhoa. Kokoa salaatit kulhoihin: kerroksittain revittyjä salaatinlehtiä ja hedelmä-pastasekoitusta. Kulhon täyttyessä lisää salaattiin vielä reilusti saksanpähkinöitä sekä parmesanlastuja. Tarjoilukulhot voivat olla melko pieniäkin, sillä juhlan aikana saat kätevästi koottua vuorollaan tyhjentyviin kulhoihin "palasista" uusia salaatteja sitä mukaa kuin tarve on. Näin pöydässä oleva salaatti on aina tuoretta ja kauniin näköistä.
Tämä salaatti edusti pöydän "ruoka"-osiota, eli sen oli tarkoitus täyttää pitkämatkalaisten vatsat kera karjalanpiirakoiden ja munavoin. Lopulta pöydässä tosin oli kaikenlaista muutakin niin, etteivät salaattiannokset kovin isoiksi kasvaneet. Ohje on saanut inspistä alkukesäisen Kodin kuvalehden juhlaruokajutusta, ja olin puoliomaan lopputulokseeni aika tyytyväinen: salaatti oli näyttävää, kätevää koota ja näytti maistuvankin. Yleensä en tee pastasalaatteja, mutta legendaarisen Paolan pastasalaatin idea pestosta mehevöittäjänä on mielestäni toimiva. Tällaista teen toistekin!
Jättämällä pois pastan ja lisäämällä pähkinöitä salaatista saa ruokaisan tarjottavan keliaakikolle, vegaanisuus tai maidottomuus taas on parmesanin (sekä pestossa olevan juuston) päässä. Mikäli salaatin on tarkoitus olla todella ruokaisaa, kannattaa pastaa keittää koko pussi puolikkaan sijaan. Itse tein alunperin niin, mutta lopulta sitä jäikin sitten ihan liikaa kattilaan. Siksi ehdotan ohjeessa puolikasta pussia.
Hedelmäinen pastasalaatti (noin 50 juhlijalle, riippuen muiden tarjottavien määrästä)
reilu 1/2 pss (eli n. 300g) fusilli-kierrepastaa
reilu 1/2 prk (eli n. 100g) pestoa
n. 8-10 ruukkua/pussia erilaisia salaatteja (esim. frisee tai romaine), joista muutama ruukku rucolaa
3 kyssäkaalia
2-3 cantaloupe- eli verkkomelonia
1 kg tummia siemenettömiä viinirypäleitä
1/2 kg saksanpähkinöitä
parmesanjuustoa (esim. 1 kaupan valmispakkauspala)
*Seuraavilla ohjeilla voit aloittaa salaatin valmistelun hyvissä ajoin, esimerkiksi aikaisin juhla-aamuna. Mikäli teet salaattia pienemmän annoksen, voit koota kaikki ainekset suoraan salaattikulhoon.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsäksi. Valuta siivilässä ja sekoita sitten kulhossa vielä lämpimän pastan joukkoon pesto, anna jäähtyä. Pestoa saa olla reilustikin, sillä se on salaatin ainoa varsinainen "kastike".
*Huuhtele salaatinlehdet ja revi ne salaattiin sopivan kokoisiksi. Laita salaatinlehdet laakeaan astiaan, jonka pohjalla on kylmää vettä. Anna astian olla jääkaapissa.
*Kuori kyssäkaalit ja melonit, poista meloneista siemenet ja leikkaa meloni sekä kaali suupalankokoisiksi kuutioiksi. Huuhtele viinirypäleet. Sekoita kulhossa meloni- ja kyssäkaalikuutiot, viinirypäleet sekä jäähtynyt pestopasta.
*Veistä kuorimaveitsellä parmesanista pieneen kulhoon kasa juustolastuja.
*Kun juhlan aika on käsillä, ota esiin salaattipalapelin osaset sekä kaksi tarjoilukulhoa. Kokoa salaatit kulhoihin: kerroksittain revittyjä salaatinlehtiä ja hedelmä-pastasekoitusta. Kulhon täyttyessä lisää salaattiin vielä reilusti saksanpähkinöitä sekä parmesanlastuja. Tarjoilukulhot voivat olla melko pieniäkin, sillä juhlan aikana saat kätevästi koottua vuorollaan tyhjentyviin kulhoihin "palasista" uusia salaatteja sitä mukaa kuin tarve on. Näin pöydässä oleva salaatti on aina tuoretta ja kauniin näköistä.
keskiviikkona, elokuuta 13, 2008
Lautasella etelän hedelmät ja metsäinen Suomi
Eilen sain kokkausvieraita kotiini, ja kahden ahkeran neidin avustuksella saimme aikaan näyttävää, täyttävää ja tietysti (no tietysti!) maistuvaa iltapalaa.
Sitruunalla maustetun avokado-mango-katkarapusalaatin oli toinen seuralaisistani bongannut vanhoja lehtiä selaillessaan. Sellaisenaan mehukkaat ainekset yksinkertaisesti pilkottiin ja aseteltiin kauniisti esille. Chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä etenkin mango tuntuu nappaavan tulisuuden vahvasti itseensä.
Salaatin ohella tarjolla oli wrappeja, joiden idea oli napattu Kurpitsamoskan kikhernewrap-ohjeesta. Tosin kikherneiden sijaan laitoimme täytteeseen kanttarelleja, jotka loimaalaisvahvistuksemme omin kätösin oli kunniakkaasti kerännyt. Toimi niinkin! Kantarelli on sen verran napakka sieni, että se ei mene liian löysäksi haudutellessakaan.
Pannulle öljytilkkaan viipaloitiin siis kesäkurpitsaa ja hienonnettiin yksi valkosipulinkynsi. Myös sienet lisättiin, ja annettiin seoksen hautua kunnes kesäkurpitsat olivat pehmenneet. Mausteena oli currya, chilijauhetta ja suolaa. Täyte käärittiin vehnätortillaan ranskankermanokareen kanssa.
Sitruunalla maustetun avokado-mango-katkarapusalaatin oli toinen seuralaisistani bongannut vanhoja lehtiä selaillessaan. Sellaisenaan mehukkaat ainekset yksinkertaisesti pilkottiin ja aseteltiin kauniisti esille. Chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä etenkin mango tuntuu nappaavan tulisuuden vahvasti itseensä.
Salaatin ohella tarjolla oli wrappeja, joiden idea oli napattu Kurpitsamoskan kikhernewrap-ohjeesta. Tosin kikherneiden sijaan laitoimme täytteeseen kanttarelleja, jotka loimaalaisvahvistuksemme omin kätösin oli kunniakkaasti kerännyt. Toimi niinkin! Kantarelli on sen verran napakka sieni, että se ei mene liian löysäksi haudutellessakaan.
Pannulle öljytilkkaan viipaloitiin siis kesäkurpitsaa ja hienonnettiin yksi valkosipulinkynsi. Myös sienet lisättiin, ja annettiin seoksen hautua kunnes kesäkurpitsat olivat pehmenneet. Mausteena oli currya, chilijauhetta ja suolaa. Täyte käärittiin vehnätortillaan ranskankermanokareen kanssa.
sunnuntaina, elokuuta 10, 2008
Perunasalaattia, savulohta ja piparjuuriranskankermaa
Heinäkuussa hehkutin Jamien kotona- kirjaa, jota alunperin aloin hinkua nähtyäni pätkiä samannimisestä tv-sarjasta. Ensimmäinen näkemäni Jamie at Home- ohje oli tämä savulohisalaatti, joka onkin pyörinyt mielessäni siitä lähtien. Kyseessä on tyypillinen Jamie-ohje, ja kokkaillessa soikin päässä tuon tv-kokin usein toistelema mantra: "a pinch of salt, a pinch of pepper, a squeeze of lemon and a sprinkle of olive oil" :D.
Ainekset toimivat hyvin yhteen, sitruuna ja piparjuuri toivat kivasti raikkautta savulohen seuraan. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kokonaisuus ole liian suolainen. Tein itse puolikkaan annoksen, ja käytin kaupan valikoimien vuoksi lämminsavulohta kylmäsavulohen sijaan, muuten etenin kirjan ohjeen mukaan. Kylmäsavulohi tekisi varmasti suutuntumasta vielä vaihtelevamman, ja juhlatarjoilussa se olisi näyttävyytensä vuoksi hyvä vaihtoehto. Mutta mainiolta maistui tämäkin!
Perunasalaattia, savulohta ja piparjuuriranskankermaa (2 annosta)
300 g uusia perunoita (pese)
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
1/2 sitruunan kuori ja mehu
pieni tujaus (n. 1/2 rkl) punaviinietikkaa
neitsytoliiviöljyä
1 rkl kapriksia (liota ja valuta)
1,5 cm pala tuoretta piparjuurta tai n. 1 rkl piparjuuritahnaa
vajaa 1 dl ranskankermaa
1/2 pikkunippua tuoretta tilliä (silppua karkeasti)
200 g savulohiviipaleita
*Halkaise isommat perunat niin, että ne ovat suunnilleen samankokoisia pienempien kanssa. Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi. Valuta vesi pois, mutta anna perunoiden vielä viipyä lämpimässä kannen alla.
*Raasta sitruunan kuori, pane kuoriraaste ja puolet sitruunamehusta kulhoon. Lisää viinietikka sekä kolme kertaa viinietikan määrä neitsytoliiviöljyä. Lisää kaprikset. Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin, lisää kulhoon sitten lämpimät perunat ja kääntele niin, että perunat peittyvät kastikkeeseen tasaisesti.
*Raasta piparjuuri toiseen kulhoon hienoksi raasteeksi, ellet käytä piparjuuritahnaa. Sekoita piparjuuriraasteeseen tai -tahnaan ranskankerma, loppu sitruunamehu sekä ripaus suolaa ja pippuria.
*Ripottele jäähtyneille perunoille enin tillisilppu, kääntele jälleen.
*Asettele savulohiviipaleet tarjoiluvadille tai isolle lautaselle. Kasaa sitten kastikkeiset perunat lohipedille keoksi. Lusikoi piparjuurikastiketta kaloille, valuta vielä pinnalle oliiviöljyä ja viimeistele lopulla tillillä.
Ainekset toimivat hyvin yhteen, sitruuna ja piparjuuri toivat kivasti raikkautta savulohen seuraan. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei kokonaisuus ole liian suolainen. Tein itse puolikkaan annoksen, ja käytin kaupan valikoimien vuoksi lämminsavulohta kylmäsavulohen sijaan, muuten etenin kirjan ohjeen mukaan. Kylmäsavulohi tekisi varmasti suutuntumasta vielä vaihtelevamman, ja juhlatarjoilussa se olisi näyttävyytensä vuoksi hyvä vaihtoehto. Mutta mainiolta maistui tämäkin!
Perunasalaattia, savulohta ja piparjuuriranskankermaa (2 annosta)
300 g uusia perunoita (pese)
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
1/2 sitruunan kuori ja mehu
pieni tujaus (n. 1/2 rkl) punaviinietikkaa
neitsytoliiviöljyä
1 rkl kapriksia (liota ja valuta)
1,5 cm pala tuoretta piparjuurta tai n. 1 rkl piparjuuritahnaa
vajaa 1 dl ranskankermaa
1/2 pikkunippua tuoretta tilliä (silppua karkeasti)
200 g savulohiviipaleita
*Halkaise isommat perunat niin, että ne ovat suunnilleen samankokoisia pienempien kanssa. Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi. Valuta vesi pois, mutta anna perunoiden vielä viipyä lämpimässä kannen alla.
*Raasta sitruunan kuori, pane kuoriraaste ja puolet sitruunamehusta kulhoon. Lisää viinietikka sekä kolme kertaa viinietikan määrä neitsytoliiviöljyä. Lisää kaprikset. Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin, lisää kulhoon sitten lämpimät perunat ja kääntele niin, että perunat peittyvät kastikkeeseen tasaisesti.
*Raasta piparjuuri toiseen kulhoon hienoksi raasteeksi, ellet käytä piparjuuritahnaa. Sekoita piparjuuriraasteeseen tai -tahnaan ranskankerma, loppu sitruunamehu sekä ripaus suolaa ja pippuria.
*Ripottele jäähtyneille perunoille enin tillisilppu, kääntele jälleen.
*Asettele savulohiviipaleet tarjoiluvadille tai isolle lautaselle. Kasaa sitten kastikkeiset perunat lohipedille keoksi. Lusikoi piparjuurikastiketta kaloille, valuta vielä pinnalle oliiviöljyä ja viimeistele lopulla tillillä.
tiistaina, elokuuta 05, 2008
Padallinen puputettavaa
Erään Soppa-Hannan salaattipostauksen yhteydessä innostuin hehkuttamaan kapriksen ja aurinkokuivattujen tomaattien unelmaliittoa, ja seuraavana päivänä innostuin heittämään niitä rohkeasti cross-over- henkiseen kaappientyhjennyspataan kera bulgurin. Liitto sai vain vahvistusta, ja helppo potentiaalinen keittiöklassikko on syntynyt!
Helppo bulgur-pata illalliseksi ja pariksi lounaaksi
pari kevätsipulia varsineen
öljyä
1/2 - 1 dl soijarouhetta
3-4 rkl kapriksia
n. 1 dl silputtua aurinkokuivattua tomaattia
lohko savojinkaalia suikaloituna
4 dl vettä
1 (liha)liemikuutio
2 dl bulguria
*Hienonna kevätsipulit. Kuumenna kattilassa loraus öljyä (esim. aurinkokuivattujen tomaattien purkista) ja kuullota sipuleita siinä. Lisää soijarouhe, jatka seoksen kääntelyä minuutin-parin ajan. Lisää sitten kaprikset ja aurinkokuivattu tomaatti sekä hetken kuluttua kaalisuikaleet. Sekoittele hetken aikaa niin, että soijarouhe ehtii saada makua ympäriltään ja kaali pehmenee.
*Kiehauta vesi vedenkeittimessä ja kaada se kattilaan. Murusta sekaan liemikuutio ja lisää bulgur. Sekoita, anna hautua miedolla lämmöllä kunnes bulgur on kypsää.
Hannan kanssa olemme muutenkin olleet yllättävän samankaltaisilla linjoilla viime aikoina: minäkin blenderöin jäisiä vesimelonipaloja, tosin jälkkäriksi ja kera mansikoiden. Alkoholilisäys Hannan tapaan voisi kyllä tuoda makuun särmää, jota hieman jäin kaipaamaan!
P.S. Otsikko johtuu siitä, että söin pataa eväänä töissä, ja työmatkallani näen usein monta citypupua. Loogista, eikö.
P.P.S. Soijarouheesta tuli mieleen: luin jokin aika sitten Hesarin nettisivuilta artikkelin, jota en enää löydä, mutta se käsitteli ruokavalioita yleisemmin. Seuranneessa kommenttiketjussa aihe soljui soijaan hyvine ja huonoine puolineen, ja sieltä linkattiin tähän keskustelufoorumiketjuun. Runsain viittauksin ja eri näkökulmin varustettu keskustelu sai ainakin minut ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Tiivistettynä kyse on siis siitä, että soijan "epämääräisiä haittapuolia" esiintynee länsimaisittain prosessoiduissa, uusissa tuotteissa, kuten juuri soijarouheessa. Perinteisin menetelmin valmistetut soijatuotteet, kuten tofu, taas ovat tavallaan eri juttu, koska prosessitkin ovat erilaiset. Miksipä ei - kuulostaa oikeastaan aika järkeenkäyvältä.
Helppo bulgur-pata illalliseksi ja pariksi lounaaksi
pari kevätsipulia varsineen
öljyä
1/2 - 1 dl soijarouhetta
3-4 rkl kapriksia
n. 1 dl silputtua aurinkokuivattua tomaattia
lohko savojinkaalia suikaloituna
4 dl vettä
1 (liha)liemikuutio
2 dl bulguria
*Hienonna kevätsipulit. Kuumenna kattilassa loraus öljyä (esim. aurinkokuivattujen tomaattien purkista) ja kuullota sipuleita siinä. Lisää soijarouhe, jatka seoksen kääntelyä minuutin-parin ajan. Lisää sitten kaprikset ja aurinkokuivattu tomaatti sekä hetken kuluttua kaalisuikaleet. Sekoittele hetken aikaa niin, että soijarouhe ehtii saada makua ympäriltään ja kaali pehmenee.
*Kiehauta vesi vedenkeittimessä ja kaada se kattilaan. Murusta sekaan liemikuutio ja lisää bulgur. Sekoita, anna hautua miedolla lämmöllä kunnes bulgur on kypsää.
Hannan kanssa olemme muutenkin olleet yllättävän samankaltaisilla linjoilla viime aikoina: minäkin blenderöin jäisiä vesimelonipaloja, tosin jälkkäriksi ja kera mansikoiden. Alkoholilisäys Hannan tapaan voisi kyllä tuoda makuun särmää, jota hieman jäin kaipaamaan!
P.S. Otsikko johtuu siitä, että söin pataa eväänä töissä, ja työmatkallani näen usein monta citypupua. Loogista, eikö.
P.P.S. Soijarouheesta tuli mieleen: luin jokin aika sitten Hesarin nettisivuilta artikkelin, jota en enää löydä, mutta se käsitteli ruokavalioita yleisemmin. Seuranneessa kommenttiketjussa aihe soljui soijaan hyvine ja huonoine puolineen, ja sieltä linkattiin tähän keskustelufoorumiketjuun. Runsain viittauksin ja eri näkökulmin varustettu keskustelu sai ainakin minut ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Tiivistettynä kyse on siis siitä, että soijan "epämääräisiä haittapuolia" esiintynee länsimaisittain prosessoiduissa, uusissa tuotteissa, kuten juuri soijarouheessa. Perinteisin menetelmin valmistetut soijatuotteet, kuten tofu, taas ovat tavallaan eri juttu, koska prosessitkin ovat erilaiset. Miksipä ei - kuulostaa oikeastaan aika järkeenkäyvältä.
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Andorra: Trinxat
Matka Algeriasta Andorraan on ollut to-del-la pitkä. Googletin Andorra-reseptin valmiiksi jo pian edellisen aakkosmatkapostauksen jälkeen, ja ehkäpä juuri se oli syynä :D
Andorrahan on vuoristoinen minivaltio, jonka sijaitsee Ranskan ja Espanjan välissä. Mannermainen vuoristoisuus näkyy ruokakulttuurissa: perinteisesti Andorran alueella on syöty raskasta paimentolaisruokaa. Erityisesti porsas on ollut tyypillistä evästä, ja sitä on sitten höystetty tarjolla olevin vihanneksin.
Nykyisin Andorrassa syödään tietysti sitä samaa mitä globaalit eurooppalaiset muuallakin: aika lailla kaikenlaista. Juuria ei kuitenkaan tarvinnut möyhiä kovin kauaksi löytääkseen Sen Oikean Perinneruokalajin: tuota viittaa kantaa selvästi trinxat. Kyseessä on haudutetusta ja hienonnetusta savojinkaalista ja perunasta sekä siankyljestä tehty pannukakku, jota maustavat valkosipuli, suola ja mustapippuri. Tuo vaikutti olevan ainoa parissakin eri lähteessä mainittu ruokalaji; mm. lihapatoja ja sipulisalaattia tuli toki vastaan myös.
Täytyy myöntää, että viime kuukausien aikana moni houkuttelevampi resepti ajoi trinxat-suunnitelmien ohi. Itseasiassa pakastepizzatkin taisivat ajaa ohi. Vanhana kaalinpuputtajana en voi ymmärtää, mistä on kyse, mutta jostain syystä talvisen tylsänoloisesta trinxatista kasvoi minulle niin suuri mörkö, että lykkäsin ja lykkäsin sen tekoa erääseen kauniiseen kesäpäivään, jolloin viimein ostin raaka-aineet. Raaka-aineiden ostosta kokkaushetkeen aikaa kului vielä niin paljon, etten lopulta uskaltanut kuin hieman maistaa lopputulosta. Väittäisin kuitenkin andorralaisten perinneherkun olevan hyvin hauduteltuna (ja hyvistä raaka-aineista tehtynä) varmasti maittava ja täyttävä (talvi)herkku.
Andorrahan on vuoristoinen minivaltio, jonka sijaitsee Ranskan ja Espanjan välissä. Mannermainen vuoristoisuus näkyy ruokakulttuurissa: perinteisesti Andorran alueella on syöty raskasta paimentolaisruokaa. Erityisesti porsas on ollut tyypillistä evästä, ja sitä on sitten höystetty tarjolla olevin vihanneksin.
Nykyisin Andorrassa syödään tietysti sitä samaa mitä globaalit eurooppalaiset muuallakin: aika lailla kaikenlaista. Juuria ei kuitenkaan tarvinnut möyhiä kovin kauaksi löytääkseen Sen Oikean Perinneruokalajin: tuota viittaa kantaa selvästi trinxat. Kyseessä on haudutetusta ja hienonnetusta savojinkaalista ja perunasta sekä siankyljestä tehty pannukakku, jota maustavat valkosipuli, suola ja mustapippuri. Tuo vaikutti olevan ainoa parissakin eri lähteessä mainittu ruokalaji; mm. lihapatoja ja sipulisalaattia tuli toki vastaan myös.
Täytyy myöntää, että viime kuukausien aikana moni houkuttelevampi resepti ajoi trinxat-suunnitelmien ohi. Itseasiassa pakastepizzatkin taisivat ajaa ohi. Vanhana kaalinpuputtajana en voi ymmärtää, mistä on kyse, mutta jostain syystä talvisen tylsänoloisesta trinxatista kasvoi minulle niin suuri mörkö, että lykkäsin ja lykkäsin sen tekoa erääseen kauniiseen kesäpäivään, jolloin viimein ostin raaka-aineet. Raaka-aineiden ostosta kokkaushetkeen aikaa kului vielä niin paljon, etten lopulta uskaltanut kuin hieman maistaa lopputulosta. Väittäisin kuitenkin andorralaisten perinneherkun olevan hyvin hauduteltuna (ja hyvistä raaka-aineista tehtynä) varmasti maittava ja täyttävä (talvi)herkku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)