Sorvatut perunat ja smetanainen höystö

Noin kuukausi sitten talouteemme saapui omenasorvi. Olin toivonut joululahjaksi sellaista kuorimaveitsen kokoista omenaporaa, mutta mekaanis-teknisesti suuntautunut lahjanantaja toteutti toiveen odotettua luovemmin. Alkuhämmästyksen jälkeen sorvi on todettu erittäin käyttökelpoiseksi välineeksi, jonka omistamisesta olen suorastaan ylpeä. Veivattava laite paitsi poistaa kodan, myös kuorii ja siivuttaa sorvattavan tuotteen viehkoksi spiraaliksi. Ja mikä parasta, omenoiden operoinnin ohella sitä voi käyttää myös perunoihin!
























Kotitekoisten ranskalaisten ohjeen olen kirjannut blogiini aiemmin. Samalla uunituslogiikalla toteutetaan myös nämä perunakierteet. Tiiviimmässä muodossa niistä syntyisi vaikkapa hasselbackan perunoita.
























Jos sorvi on ottanut paikkansa pöydällä, niin smetana teki sen hiljattain jääkaap(e)issa. Useamman keittiön yhtäaikainen asuminen ja hajamielisyys aiheuttivat sen, että blini-iltamien jälkeen tuota syntistä herkkua oli jäljellä holtittoman paljon. Tähän spiraaliperunoiden kanssa nautittuun kasvispannuun smetana sopi melkoisen hyvin. Höystön voi muuten tehdä varsin mainiosti ilman makkaraakin, mikäli mielii. Eiköhän tuo kermajötkäys täytä raavaammankin vatsan.
























Makkara-kasvispannu (4 annosta)

3 mausteista grillimakkaraa (tai bratwurstia, krakovanmakkaraa tms.)
2 sipulia
3 porkkanaa
1/2 - 1 fenkoli
1 punainen paprika
1 omena
1 1/2 dl smetanaa
mustapippuria myllystä
kuivattua basilikaa (myös muut yrttimausteet käyvät)
(suolaa)

*Viipaloi makkara. Lohko sipuli, leikkaa porkkana vinoiksi viipaleiksi. Siivuta myös fenkoli ja paprika. Leikkaa omena pieniksi kuutioiksi.
*Ruskista makkaraviipaleisiin kuumalla pannulla hieman väriä. Lisää joukkoon sipuli ja porkkana, sekoita ja anna kypsentyä muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen. Lisää fenkoli ja paprika, sekoita. Anna kypsyä kannen alla keskilämmöllä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. (Tarkoitus ei ole keittää kasviksia, mutta jos makkaroiden rasva ja kasviksista irtoava neste ei tunnu riittävän kiinnipalamisen estämiseksi, voit toki lisätä pannuun hieman vettä.)
*Sekoita joukkoon smetana sekä pienet omenakuutiot. Rouhi mukaan mustapippuria ja ripottele basilikaa. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuutin ajan. Lisää halutessasi suolaa. Tarjoile.

Blinit

Pääkaupunkimme katuja tallaava ei voi välttyä siltä tosiasialta, että bliniviikot ovat täällä. Heitin korteni ravintolavaihtoehtojen kilpakekoon, kun kutsuin vieraat kylään ja nautimme tammikuisen illallisen kotioloissa. Tämä ensimmäinen kokoonkutsumani blini-istunto ei varmasti jää viimeiseksi, sen verran onnelliseksi koko juttu ruokineen ja vieraineen sai mielen.























Onnistumisen edellytykset tarjosi Ruokatorstai-kirjan erinomaiseksi osoittautunut bliniohje, jota hieman muokkailin. Ylläolevasta kuvasta voi nähdä paistuvien blinien ilmavan olemuksen. Kuohkeuden ohella makua toi taikinan reilu kohotusaika.

Kirjan ohjeistuksen mukaan blinitaikinan jauhot voivat olla tattaria, vehnää tai molempia, mutta kokeilunhaluisena yhdistinkin vehnäjauhot ohrasellaisiin. Ei ehkä perinteiden mukaista, mutta ainakin itse pidin ohrablinien miedosta mutta silti omaperäisestä mausta. Perinteistä poikettiin myös, kun höystepuolella mäti vaihtui kylmäsavu- ja graaviloheen. Kala-smetanayhdistelmän vaihtoehtona oli Reetta-vieraan mukanaan tuoma smetana-aurinkotomaattituorejuusto-oliivi-paprikatahna. Hyvää, ja venäläishenkistäkin! Kannattaa pyytää vieraita tuomaan höysteitä mukanaan, niin ne eivät ainkaan lopu kesken ;).























Jälkiruokamukeista lusikoitiin jäisiä venäläisiä karpaloita ja lämmintä kinuskikastiketta. Kun pääruoka vaatii vähän tekemistä ja keittiössä säntäilyä, on jälkiruoan helppous tekijälleen suuri ilo. Eipä sillä, blinien paistelukaan ei ollut niiden syömiseen yhdistettynä liian haastavaa, kun käytössä oli hyvä valurautainen apuri. Nelireikäisellä lettupannulla syntyi vähän kerrallaan ja tasaiseen tahtiin syötävää koko porukalle.























Blinit (viidelle)

1/2 l maitoa
25 g (1/2 pkt) hiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
5 dl jauhoja (esim. 3 dl vehnäjauhoja ja 2 dl ohrajauhoja)
2 dl kermaa
2 keltuaista
2 valkuaista
voita paistamiseen

Tarjoiluun: smetanaa, hienonnettua punasipulia, tilliä, kylmäsavu- tai graavilohta, kasvistahnaa

*Kaada kulhoon maito. Mikäli teet taikinan tekeytymään edellisenä iltana, voi maito olla kylmää. Mikäli kohotat taikinaa yön sijaan vain muutaman tunnin, tee se huoneenlämmössä ja lämmitä maitokin aluksi kädenlämpöiseksi.
*Murenna ja liota hiiva maitoon. Lisää suola, sokeri ja jauhot. Jätä taikina kohoamaan joko jääkaappiin yön yli tai huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi.
*Lämmitä kerma kädenlämpöiseksi. Sekoita taikinaan lämmin kerma ja keltuaiset. Nostata taikinaa huoneenlämmössä edelleen 3-4 tuntia. (Mikäli olet tehnyt aiemmankin nostatuksen huoneenlämmössä ja olet kiireinen, ei tämä nostatusvaihe liene enää välttämätön.)
*Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita vaahto varovasti nostellen taikinaan juuri ennen kuin aloitat blinien paiston.
*Paista taikinasta blinejä blini- tai ohukaispannussa. Valurautainen pannu on tarkoitukseen paras. Käytä ohukaispannussakin paistoon reilusti voita: esimerkiksi noin teelusikallinen syvennystä kohti. Kun blinin alapinta on saanut ruskeaa väriä ja yläpinta on hieman kuortunut, käännä lettunen lastan ja/tai lusikan avulla ja anna ruskistua toiselta puolelta.
*Tarjoa blinit kuumina heti paiston jälkeen lisäkkeiden kera.

Pasta carbonara

Onnistunut pasta carbonara on niitä ruokia, joita syödessä tekee mieli tirauttaa onnenkyynel tai pari. Parsakaalilla ja herkkusienillä höystettyä carbonaraa blogistani jo löytyykin, mutta klassikko on pyhässä yksinkertaisuudessaan aivan oma ruokalajinsa. Ohje on muotoutunut tuntumaksi näppeihin useamman kokeilukerran tuloksena. Kannattaa tehdä reilu annos, koska tätä tekee mieli ottaa lisää.























Pasta carbonara (neljälle, tai kahdelle jotka innostuvat ihan liikaa)

1/2-1 pkt pekonia
1 sipuli
4 keltuaista
1 dl kuohukermaa
1 dl kevytmaitoa
400-500 g hyvää spagettia
reilu kourallinen juustoraastetta
mustapippuria myllystä
(merisuolaa myllystä)

*Saksi pekoni suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Hienonna sipuli ja lisää pekonin joukkoon, sekoita ja anna sipulin sitten kuullottua keskilämmöllä. Kytke lämpö pois, mutta anna pannun vielä olla levyllä.
*Vatkaa pienessä kulhossa sekaisin keltuaiset, kerma ja maito.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja kumoa se pannulle sipulin ja pekonin seuraan. Kaada sekaan keltuaisseos, lisää juustoraaste ja sekoita nopeasti esimerkiksi kahdella kauhalla nostellen. Keltuaisseosta ei erikseen kypsytetä, vaan se kypsyy juuri sopivasti vielä kuuman pastan pinnalla. Sekoita vain hetken aikaa, sillä tarkoituksena ei ole antaa seoksen muodostua kokkareiseksi, vaan sen tulee jäädä pehmeän kermaiseksi.
*Rouhi pinnalle runsaasti mustapippuria. Mustapippuri kuvastaa hiiltä, ja se on carbonara-pastan tunnusmerkki. Mausta halutessasi vielä merisuolalla. Tarjoile välittömästi.

Herkkusieniherkkuja

Chocochili-blogin tomaatti-cashewpasta oli tälle pastan ja pähkinöiden ystävälle hyvä löytö. Kun Kurpitsamoskan Marikin pastaa suositteli, päätyivät kirsikkatomaatit ja cashewit minunkin tehosekoittimeeni. Pastakastikkeen maku oli valmistustavan ansiosta ihanan tuore, kun pitkän hauduttelun sijaan kastike syntyy minuuteissa. Pähkinät toivat ruokaan kermaisuutta, herkkusienet taas vaihtelua rakenteeseen ja ruokaisuutta.























Herkkusienten mausta innostuneena paistelin niistä ja parsakaalin paloista sittemmin myös lisäkkeen sosekeittoaterialle. Mielestäni kasvissosekeiton oheen on aina hyvä paistaa tai paahtaa jotain päälle pantavaa, se tekee sopasta enemmän "kunnon aterian" eli täyttävän oloisen, ja tekee toki rakenteesta jälleen mielenkiintoisemman.























Tuoretuotteeksi uskoisin viljeltyjen herkkusienten muuten olevan näin talviruokana ekologisestikin varsin ok, siis vaikkapa kasvihuonekasvatettuihin tomaatteihin verrattuna, vai mitä veikkaisitte?

Juhla-arkistoista

Tammikuun arki on alkanut jo ajat sitten, mutta jottei totuus eli juhlinta ruoan ääressä unohtuisi, palaillaan vielä hetkeksi muutaman viikon takaisiin tunnelmiin!

Joulutunnelma maistuu yhtä hyvältä vuodesta toiseen, niin nytkin. Tällä kertaa mätiä oli ostettu jääkaappiin varmuuden varoiksi sellainen määrä, että osasta oli syytä tehdä mätihyytelöä Ruokamaailman ohjeella. Maistuvaa oli se, siinä missä vanha tuttu kylmäsavulohijäädykekin. Tämän vuoden mahti-idea oli tehdä hyytelöitä ja jäädykkeitä viilipurkkeihin ja pakasterasioihin. Joulun eri kattauksiin sai nostettua aina uuden ja tuoreen pikkuhyydykkeen.























Siskon tekemä Baileys-puolukkakakku oli nannaa. Jospa ohjekin ilmestyisi blogiinsa jossain vaiheessa? ;)























Uudenvuoden ruokateemana olivat majoneesisalaatit. Oma kontribuutioni oli Voisilmäpeliä-blogin innoittamana tehty parsakaali-pekonisalaatti. Muistelen nähneeni samankaltaisen ohjeen joskus Glorian Ruoka&Viinissä, liekö siis sieltä peräisin. Tätä teen tosiaankin uudestaan! Rouskuva ja pehmeä, raikas ja täyttävä samaan aikaan.























Parsakaali-pekonisalaatti (2-4 annosta, tai noutopöytään useammalle)

1 parsakaali
5 siivua pekonia
1 sipuli
kourallinen cashew -pähkinöitä

1/2 dl majoneesia
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl sinappia
suolaa
mustapippuria

*Pilko parsakaali pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli.

*Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla, siirrä sivuun. Paista pekonit pannulla rapsakoiksi. Kuullota sen jälkeen sipuli. Leikkaa pekonit pieniksi paloiksi. Jos haluat, voit kuullottaa myös parsakaalin paistinpannulla.

*Sekoita keskenään kastikkeen aineet: majoneesi, sitruunamehu, sinappi, suola ja mustapippuri.

*Sekoita lopuksi kulhossa parsakaali, pähkinät, pekonipalat, sipuli sekä kastike.

Mangochutney-suklaakakku

Keksin tässä päivänä muutamana, että mangochutney voisi toimia suklaakakun maustajana. Erilaisia hedelmiähän kakkuihin lykätään, ja chili ja suklaa on varsin tunnustettu makupari, joten miksei siis molempia yhtä aikaa. Hieman epäilytti chutneyn suolaisuus, ja epäilin myös chutneystä löytyvän valkosipulin eksoottisuusarvoa suklaan seurassa, mutta epäröinti oli turhaa. Kakusta syntyi jännä yhdistelmä makeaa ja vähän suolaista. Mikään mauste ei ponkaissut liiaksi läpi, edes se valkosipuli. Tuliselle herkän koemaistajan suuta poltteli, joten potkuakin siis löytyi. Leipomuksen ohjenuorana käytin 70-luku tarjottimella -kirjan perussuklaakakkuohjetta pienin muutoksin.























Mangochutney-suklaakakku

150 g voita
200 g taloussuklaata
1 1/2 dl sokeria
4 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
noin 1 dl mangochutneyta
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun & jauhotukseen

*Sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää joukkoon sokeri voimakkaasti vatkaten, anna jäähtyä hieman.
*Vatkaa munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kääntele taikinan joukkoon munavaahto sekä kuivat aineet.
*Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka tai piirasvuoka. Kaada noin puolet taikinasta vuokaan. Lisää sitten mangochutneyta vuokaan nokareina tasaisesti sinne tänne. Lisää vuokaan loppu taikina, sekoita halutessasi varovasti taikinaa ja mangochutney-nokareita vielä hieman niin, että mangohilloketta on varmasti joka puolella.
*Paista kakkua 175 °C:n lämmössä noin 25-30 minuuttia.
(*Kakun seurana voi tarjota halutessaan esim. vaahdotettua kermaa.)

Appelsiini-tomaattihummus

Hummushammasta kolotti, pöydällä nökötti appelsiininpuolikas. Niinpä oranssi appelsiinimehu sai maustaa kikhernetahnaa perinteisen sitruunaserkkunsa sijaan. Oranssinpunertavasta värimaailmasta intoutuneena lykkäsin tehosekoittimeen myös muutaman aurinkokuivatun tomaatin.























Pyöreä maku vaati vielä vähän kirpeyttä, joten lisäsin joukkoon vaaleaa balsamicoa. Valkosipulia ja oliiviöljyä toki löytyi myös joukosta. Lopputulos oli kohtuullisen toimiva, ainakin mukavaa vaihtelua perinteiselle sitruunahummukselle. Ainemääristä antakoon osviittaa vaikkapa tämä aiempi ohjeeni, nyt tosin etenin ohjetta muunnellessani lähinnä maistellen, lisäillen, maistellen ja vähän taas lisäillen.

Paputahnoja soisi syötävän leipien päällä yleisemminkin. Ovat kuitenkin melkoisen terveellinen vaihtoehto suomalaisittain perinteisemmille leivänpäällysteille!

Harmaa herkku

Viime aikoina olen herkutellut muutaman kerran helpolla, mutta ihan älyttömän koukuttavalla jäätelöannoksella. Jos kuulut siihen kaltaisteni joukkoon, joka jo pienenä tykkäsi kovissa karkeissa eniten siitä jauhomaisesta sisuksesta, toimii turkinpippurijäätelö taatusti.























Jauha perinteisiä salmiakkiturkinpippureita tehosekoittimella jauhoksi ja annostele mieltymyksen mukaan lautaselle vaniljajäätelön kera. Sekoita tasaiseksi tai lusikoi salmiakkijauhoa suuhun vuorotellen jäätelön kanssa. Nam!

Lasagnea pöytään

Ruokaseuran toiveesta tehtiin tässä taannoin lasagnea. Sitä tulikin melkoinen määrä, kaikki ei mahtunut edes keittiön suurimpaan uunivuokaan. Kahdesta vuoasta syötiin kahdestaan aika monta kertaa, mutta maut olivat niin kohdillaan, ettei kyllästyminen ehtinyt iskeä. Ihan perinteinen jauhelihalasagne ei allekirjoittaneeseen riemulla uppoa, joten tällä kertaa sovellettiin joukkoon palvikinkkua. Kaarinalta sain idean lisätä tomaattikastikkeeseen myös fenkolia, joka ei maistunut läpi, mutta jonka ansiota ehkä oli se, että kinkku-tomaattikastike jo yksinäänkin oli todella maistuvaa.























Kinkku-pekonilasagne (reilu annos)

Tomaatti-kinkkukastike:
6 viipaletta (tai maun mukaan) pekonia
öljyä
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
1/2 fenkolia
350 g palvikinkkua
500 g paseerattua tomaattia
2-3 dl vettä
1-2 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl sokeria
(suurustetta, esim. Maizena)

Juustokastike:
voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
pari suurta kourallista juustoraastetta

Lisäksi:
öljyä tai voita vuokien voiteluun
lasagnelevyjä
juustoraastetta
mustapippuria

*Hienonna pekoni silpuksi. Laita puolet pekonisilpusta sivuun odottamaan. Laita loppu pekonisilppu kylmälle, suurelle paistinpannulle tai laakeaan kattilaan. Kuumenna, anna pekonien saada hieman väriä.
*Hienonna sipuli, valkosipuli ja fenkoli. Lisää ne pannulle pekonin sekaan. Lisää tarvittaessa hieman öljyä. Anna kuullottua välillä sekoitellen.
*Kuutioi palvikinkku pieniksi palasiksi. Lisää kuutiot pannuun, sekoittele parin minuutin ajan. Lisää sitten pannuun paseerattu tomaatti, vesi, viinietikka sekä sokeri. Sekoita, ja anna kypsyä kannen alla alhaisella lämmöllä, hiljaa kiehuen, sillä aikaa kun valmistat juustokastikkeen.
*Sulata kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. (Tai sekoita kylmässä kattilassa osa maidosta ja jauhot huolellisesti keskenään, sekoita kunnes maito-jauhoseos kuumenee.) Lisää maito huolellisesti vatkaten. Kuumenna, anna kiehua vähintään viiden minuutin ajan. Lisää joukkoon juustoraaste ja mustapippuri, sekoita kunnes juusto on kokonaan sulanut joukkoon.
*Maista kinkku-tomaattikastiketta, mausta tarvittaessa. Mikäli kastike on kovin juoksevaa, voit antaa nesteen haihtua tai suurustaa kastiketta esim. Maizenalla.
*Voitele uunivuoka/uunivuoat. Kaada ensin vuoan pohjalle ohut kerros juustokastiketta, lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle kerros tomaatti-kinkkukastiketta, sitten juustokastiketta ja peitä jälleen kerroksella lasagnelevyjä. Jatka samaan tapaan, jätä viimeiseksi kerro kerros lasagnelevyjä. Älä täytä vuokaa aivan pintaan saakka : jätä muutaman sentin verran ylikuohumisvaraa. Ripottele pinnalle vielä juustoraastetta sekä sivussa odottava pekonisilppu.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 40-45 minuutin ajan.

Lempikahviloita

Tässä talven pimeydessä, kylmyydessä ja loskakelissä tekee aika usein mieli jäädä kodin lämpöön koko päiväksi. Aina se ei vain ole mahdollista, itsensä on pakko patistaa ulkomaailmaan. Onneksi ainakin Helsingin keskustan tuntumassa tarjolla on mukavia kotiluolan korvikkeita. Mikään ei vie ajatuksia yhtä tunnelmallisesti hetkeksi pois tuulisten katujen tuimasta kylmyydestä kuin kuppi hyvää teetä tai kaakaota lempikahvilassa. Kaamosahdistuksen karkoitukseen helsinkiläisittäin suosittelen paria tämänhetkistä talvisuosikkiani.

Cafe Aula sijaitsee Kampissa osoitteessa Malminrinne 2. Pienenpienen kahvila-baarin tunnelma on kaikkea muuta kuin kolkon aulamainen, kotoisa hämy kutsuu sivuun kadun vilinästä. Nettisivuja en löytänyt, mutta voin kertoa teille, että tarjolla on muun muassa toasteja ja muuta pientä purtavaa. Itse olen tyytynyt nauttimaan teetä: se tarjoillaankin asiakkaalle taidolla ja yksilöllisesti, omaan pieneen kannuun hauduttaen. Lasipurkeissa houkuttelevat teelehdet ovat kaukana pussiteemeiningistä.

Espresso Edge, Liisankatu 29, on kruununhakalainen kivijalkakahvila. Itse olen lumoutunut aiemmin muun muassa maukkaasta tonnikalatoastista, viimeksi ankean päivän taas pelasti kermainen kaakao. Paikasta tekee mieleenpainuvan myös värikäs sisustus ja rennon lämmin tunnelma. Juomien ja ruokien ääreen kannattaa löytää ajoissa, sillä kahvila on auki arkisin vain klo 19 saakka, viikonloppuisin ovet sulkeutuvat vielä aiemmin.

Kuulisin mielelläni vinkkejä muistakin lämpöisistä päivänpelastajakahviloista, Helsingissä tai muualla!