Suppilovahvero-jauhelihakastike

Onko teilläkin keittiön kaapeissa muutama rasia kuivattuja suppilovahveroita? Juu niin vaan meilläkin. Niistä voi tehdä vaikka jauhelihakastiketta: maku on balanssissa mitä parhaiten, ja meininki on silloin juuri sitä kasvisproteiinilla jatkamista, mitä meidän maapallon vauraiden kannattaisi harrastaa, kun mieli tekee juustoa ja jauhelihaa.

Hyvän mielen ruokaa tämä oli siksikin, että 1) siihen tuli Koskenlaskijaa, jota (nyt ulkomailla oleva) kanssa-asujani laittaa jauhelihakastikkeeseen, 2) sitä syödessä tulin siihen tulokseen, että sieniä karttava pikkuveljenikin saattaisi joku päivä syödä tällaista ja 3) kiitos isäni mieltymysten ja kodin kaikujen, minulla on paitsi kuivattuja sieniä kaapissa, myös taipumus tehdä toisinaan tällaista suurustamatonta kastiketta, eli oikeastaan jauhelihaa, sattumia ja lientä, yhdistelmä kun maistuu spagetin kanssa hyvältä. Omistettu siis teille, elämäni miehet.

Suppilovahvero-juusto-jauhelihakastike

1 suuri sipuli (jota minulla ei yllätyksekseni ollutkaan, laitoin raastettua porkkanaa mutta sipuli olis parempi)
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
tilkka öljyä
400 g (pihvikarjan) jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl merisuolaa
1/2 tl valkopippuria
n. reilu 1/2 l kokonaisia kuivattuja suppilovahveroita, tai vastaavasti paljon vähemmän muruksi jauhettuja
3 dl vettä
1/2 pkt (125 g) Koskenlaskija-sulatejuustoa
2-4 dl maitoa

*Hienonna sipuli ja kuullota sitä timjamin kanssa suuressa pannussa öljytilkassa. Kasaa sipuli pannun reunoille ja ruskista keskellä huoneenlämpöinen jauheliha kunnolla ruskeaksi (=anna paistua, äläkä sekoittele vimmatusti heti alusta alkaen). Hienonna valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
*Hienonna kuivatut suppilovahverot kokonaisia pienemmäksi: tämä käy näppärästi esimerkiksi saksilla. Kippaa kuivat sienet pannuun ja lisää sitten perään vesi. Sekoittele muutaman minuutin ajan niin, että neste alkaa imeytyä sieniin. (Sieniä ei siis lioteta etukäteen tässä ohjeessa, vaan ne saavat imeä itseensä koko kastikkeen makua. Joku keskustelupalstakommentti tosin ohjasi liottamaan suppilovahveroita ennen käyttöä, jotta Tshernobyl-jämät jäisivät minimiin, mutta jääköön tämä jokaisen omaan harkintaan.)
*Paloittele joukkoon sulatejuusto, sekoita ja lisää joukkoon maito. Anna hautua matalalla lämmöllä kannen alla noin 15 minuutin ajan. Seuraa välillä nesteen määrää, lisää nestettä tarvittaessa. Maista, mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
*Tarjoile spagetin tai perunoiden kanssa.

Helmiä hämärästä

Tämä blogi on olemassaolonsa aikana löytänyt aika hyvin luonnolliset uomansa, mitä tulee postaustahtiin. Samaan tyyliin kulki myös taakse jäänyt vuosi. Olen ollut oikeastaan aika iloisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän ehdin avata kotona läppäriäni. Tällä kertaa kiireinen vuosi tarkoitti paljoa hyvää: hurjan monia uusia ja vanhoja kokemuksia, paikkoja, juttuja, tyyppejä, harrastuksia, menoja, saunailtoja, kokkailuja, kävelyjä, reissuja... Toisaalta, juuri nyt toivon alkavalta vuodelta pari kierrosta hitaampaa vauhtia: ehkä sellaista, että ehtisi ihan huvikseen kirjoittaakin.

Ongelma kun on tietysti se, että hyvät jutut meinaa unohtua ellei niitä tallenna. Näin ollen päräytänkin vuosikatsauksen hengessä eetteriin tällä kertaa joukon bloggaamatta jääneitä huippujuttuja, taitavat kaikki olla syksyltä. Tulevat internet-sukupolvet ja minä hatarapäinen itse, olkaamme hyvät:

























Syysauringon vielä paistaessa paistoin Jannan postaamaa punajuuripiirakkaa. Punajuurien marinointi ja runsas fetatäyte tekivät tästä ihan huikean hyvää. Kokeilkaa vaikka.

Stadin silakkamarkkinoilta ostin koukuttavan hyviä aurajuustosilakoita, ja niiden seuraksi tein virolaista salaattia, jonka opin edellistalvena Marttojen kurssilla. Takuuloistavaan salaattiin tulee keitettyjä härkäpapuja (muista keittäessä riittävä suola!), purjoa, omenaa, palvikinkkua, pippuria, sitruunaa ja ranskankermaa. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla majoakin, mutta melkein parempaa tää on vain ranskankermalla.


























Yksi keittokirjaleikki johti Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut -kirjaan, ja sitä kautta puolestaan kylmäsavulohella ja tuorejuustolla täytettyihin, parmesanilla kuorrutettuihin herkkusieniin. (Ne paistettiin uunissa vielä kuvan ottamisen jälkeen.) Hieman omituista, mutta ihan älyttömän runsaan, voimakkaan, hyvän makuista.

 























Jossain vaiheessa ostin Liidelistä chorizo-pötkön. Jos talouden toinen puolisko on vaihtarireissussa, niin voin muuten kertoa, että tuollaisen pötkön kuluminen kestää aivan järjettömän kauan! Kulutin sitä ainakin ylettömän paprikaiseen, tomaattiseen, fetaiseen ja basilikaiseen pastaan. Saattoi siinä pastassa olla aika reippaasti valkosipuliakin.


























Jossain vaiheessa tein valtavan satsin thaikku-wokkia. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että se oli ihan liian mones kerta kyseistä lajia. Puhumattakaan tietysti siitä, että sitä kertasatsiakin sai syödä monta päivää. Kyllästyin, enkä ole moneen kuukauteen tehnyt wokkia kotona sen jälkeen.


























Tähän sen sijaan en kyllästynyt sitten millään. Siis BBCGoodFoodista inspiksen saaneeseen kvinoa-salaattiin ja sen variaatioihin. Perusidea on, että pohjaksi keitetään quinoaa ja sitten sekoitetaan kuumaan, valutettuun jyväsettiin yrttejä ja sitruunamehua. Raikas sitruunan ja yrttien maku imeytyy koko ruokaan, oli höysteenä sitten halloumia tai fetaa, tomaattia tai paprikaa. Toimii, vaikka kvinoan vaihtaisi bulguriinkin. Toimii, tarjoili sitten kylmänä tai lämpimänä.




























Wok-kyllästyksen vastapainoksi kaipasin jotain tosi maanläheistä ja yksinkertaista, ja niinpä keittelin herkullista soppaa perunasta, ruusukaalista ja rakuunasta. Oli hienoa, miten maku muuttui ihan vain pitkän haudutusajan ansiosta. Pekoni ei pahentanut tätä ollenkaan.


























Vuoden parhaat lihapullat bongasin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista. Keftoja ovat nämä, ja todella inkiväärisiä.


























Joulupikkujouluista jäi yli tähteitä, jotka johtivat luksuspastaan. Luksuspasta piti sisällään kerrrrmaista sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä, parsakaalia ja viinirypäleitä. (Sekä tietysti tavallista luksuksempaa penne-pastaa, jonka olin ostanut, koska olin ostanut rikkinäisen radion, jonka sitten olin palauttanut, minkä vuoksi olin saanut hyvityksenä lahjakortin erääseen nimettömään tavarataloon, jossa oli myös ruokaosasto, ja jos on lahjakortti niin sehän on niinkuin ilmaista menoa se, ja kiitos tämän päätelmän söin sen lahjakortin ansiosta monta kertaa aika hyvin.)

























 
Syksyllä Helsingin Yrjönkadulle avattiin Rulla. Se ansaitsee tulla muistetuksi useamman kymmenen erilaisen ravintolahetken joukosta. En tiedä, voiko mikään olla yhtä raikasta ja... vaan ihan erilaista kuin mikään muu!

























Viime aikoina olen tehnyt tuttavuutta jääkaapissa möllöttävän HP-kastikkeen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on todella omalaatuisen makuista, ja sulautuu osaksi järjellistä makukokemusta melko harvoin. Mutta ihan sattumalta löysin täydellisen yhdistelmän! Ei kannata oudoksua vaan kokeilla: Nämä quesadillat syntyvät niin että levitetään tortillalätylle aivan pieni tiraus HP-kastiketta, laitetaan tortilla kuumaan, kuivaan pannuun, asetellaan päälle siivut herkullista palvikinkkua sekä herkullista, rasvaista edamia. Tipotellaan muutama tippa vihreää tabascoa perään, lisätään toinen lätty päälle, käännetään koko juttu kertaalleen ympäri ja painellaan lastalla kevyesti, kunnes juusto on sulanut. Niin hyvää.

Joulun alla opin vielä uuden asian, oujee! Maustesilakoiden tekemisen, nimittäin. Silakkafileiden nylkeminen eli nahattomaksi tekeminen oli  huvittavan helppoa, vaikka psyykkasin itseäni siihen tuntitolkulla. Peukku vain kylkifileen kulmaan ja nahka irti. Suosittelen, koska nahaton maustesilakka on sata kertaa paremman makuinen kuin nahallinen. Siskon vinkeillä syntyivät loistavat valkosipuli-sinappisilakat, eli tämä HS.fi -ohje karkealla dijonilla ja moninkertaisella valkosipuli- ja tillimäärällä.

Metsäiset terveiset eli kantarellirisotto

Vietin töiden merkeissä mielettömän hienon puolitoistaviikkoisen metsässä. Siellä näytti muun muassa tältä:























Keittiöjengin tekemä ruoka oli hyvää, mutta kotiin palaamisen ja päikkärivuorokauden jälkeen teki hurjasti mieli kokata pitkästä aikaa itse. Noudin siis pussillisen kantarelleja lähimmältä myyntipisteeltä, sellaisen perusmarketin aulasta. Mun ja itse kerättyjen metsäkantarellien aikataulut meni vähän ristiin!

Sitten houkuttelin paikalle vielä ystäväni, joka sattuu olemaan risottomestari. Näinpä sävelet olikin selvät ja herkulliset aina ruokapöytään asti. (Opin muun muassa, että keittelyn ja maistelun aikana liika "tärkkelyksen maku" pitää karkottaa lisävalkkarilla.) Ruokapöydän jälkeen sen sijaan sattui vatsaan, kun tuli syötyä ihan hiukkasen verran liikaa.
























Kantarellirisotto (kuudelle)

voita ja öljyä kuullottamiseen
reilu 1 l kantarelleja
1,5-2 l kanalientä
2 suurta sipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 dl risottoriisiä
2-4 dl valkoviiniä
ripaus musta- ja valkopippuria
1 rkl sherryä
parmesan-juustoa raastettuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Puhdista sienet talouspaperilla ja paloittele ne keskenään samankokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna (valtavan) suuressa pannussa tai kasarissa nokare voita ja loraus öljyä, ja käytä sieniä nopeasti pannulla niin että ne juuri alkavat luovuttaa nestettä. Siirrä sienet sitten sivuun odottamaan.
*Valmista kanaliemi valmiiksi odottamaan. (Itse kiehautin vedenkeittimellä vettä, ja tein lasikannuun lientä kuutiosta aina 0,5 litraa kerrallaan sitä mukaa, kun sitä sitten risottoa tehdessä tarvitsi.)
*Lisää keskilämpöiseen pannuun hieman rasvaa, ja kippaa sipuli- ja valkosipulisilppu kuullottumaan. Lisää sitten joukkoon riisi ja sekoittele, kunnes sipulit ja riisi ovat alkaneet muuttua läpikuultaviksi. Huolehdi, etteivät riisi ja sipuli pääse ruskistumaan.
*Kaada pannuun sen verran reilusti lientä, että kaikki riisi pääsee kostumaan. Sekoittele keskilämmöllä, kunnes neste on imeytynyt riisiin ja lisää sitten nestettä samaan tapaan aina kauhallinen kerrallaan. Noin puolen liemilitran jälkeen lisää keitokseen pari desilitraa viiniä, jatka sitten taas liemellä. Jatka tähän tapaan, hitaasti sekoittaen, noin 40 minuutin ajan huolehtien samalla siitä, että risotto pysyy mukavan kosteana.
*Maistele ja mausta lisäviinillä, sherryllä ja pippurilla.
*Kun risotto on lähes kypsää, eli riisinjyvät tuntuvat vielä hampaissa mutta koostumus alkaa olla kermaisen pehmeä, sekoita joukkoon raastettu parmesan-juusto ja kantarellit. Anna kypsyä vielä muutaman minuutin ajan, niin että valmiin risoton riisi on edelleen sopivan "al dente". Sekoita lopuksi joukkoon ruohosipuli ja tarjoile.

Kinkku-suppilovahverokiusaus

Oon kuullu juttuu, että kodissa jos toisessakin on tänä talvena jemmassa kuivattuja suppilovahveroita. Niitä on kätevää upotella ruokiin, etenkin jos proteiiniosiot muuten on vähissä.























Upotin suppiksia tänään kinkkukiusaukseen, ihan kohtuullisella menestyksellä. Kiusauksesta tuli herkullisen metsäisen makuista - mutta seuraavalle tasolle maun nostaisi taatusti vielä kuivattujen sienten liotus ja kuullotus voissa, sekä savuisan pekonin (tai ihan jo savukinkun) lisääminen matkaan. Kirjoitanpa siis nämä utopiani mukaan reseptiin.

Kiusauksen kanssa laitoin pöytään salaattia. Kun uunissa kypsyy muutakin, on näppärää kypsentää siellä samalla se jääkaapin viimeinen punajuuri rapeiksi siivuiksi. Tällä kertaa siivut lepuuttivat salaatissa yhdessä tuoreen ananaksen kanssa. Jännää, mutta loogista, makeat maut toimivat hyvin sienten ja kinkun kanssa yhteen.

Kinkku-suppiskiusaus (iso vuoka, noin neljälle-kuudelle)

1 kg peruna-sipulisekoitusta
parisataa grammaa ylikypsää kinkkuleikkelettä (tai savukinkkua, ja mahdollisesti vielä rapeaksi paistettua pekoniakin jos oikein haluaa herkutella)
1 leviterasiallinen eli muutama desilitra kokonaisena kuivattuja suppilovahveroita
2 dl kuohukermaa + 2 dl vettä (tai 4 dl kuohukermaa, jos ei nuukailla)
1 tl suolaa
mustapippuria, paprikajauhetta

*Voitele uunivuoka. Levitä vuokaan puolet peruna-sipulisekoituksesta. Hienonna kinkku (ja paistettu pekoni), ja levitä tasaisesti vuokaan. Murentele kuivatut sienet ja levitä peruna-kinkkupedille. (Tai vaihtoehtoisesti lisää vuokaan liotetut, valutetut ja voissa kuullotetut sienet.) Lisää vuokaan loput peruna-sipulisekoituksesta, ja nostele aineksia vielä hieman sekaisin.
*Sekoita keskenään kerma, vesi ja mausteet. Kaada tasaisesti vuokaan.
*Paista 225°C:ssa uunin alatasossa noin tunnin ajan.

Jou-jou-jouuu

Lempiasiani joulu.

Ihan kohta saa tehdä taas tuttuun tyyliin kotijuustoa ja kylmäsavulohi-punajuurijäädykettä, parasta!

Jos kotijuusto on ollut kaverini reippaasti yli vuosikymmenen, ja jäädykekin lähes sellaisen matkaa, on tänä ja viime vuonna fiilistelty yhtä uutta suosikkia. Porkkanalaatikkoa! Anpöliivöpol, mutta kun sen viime vuonna ensimmäisen kerran kokeili tehdä erään toisen iloksi, niin hyväähän siitä tuli.
















Tällä viikolla tehtiin porkkanalaatikkoa ns. ruoaksi, ja silloin se toki kaipaa jotakin täyttävää eli proteiinista mukaansa. Kaapintyhjennysmielessä heitin mukaan punaisia linssejä, ja sehän oli vallan hyvä ratkaisu se. Ovat niin mietoja, ettei aito porkkanalaatikkomainen maku kadonnut mihinkään.

Porkkanalaatikon kaverina muuten tarjottiin "vegesilliä", kuten kommentti kuului. Kävi niin, että ihka ensimmäiset ikinä tekemäni suolasienet olivat päässeet homeeseen, ja siinä pettymyksen keskellä lykkäsin sitten lahjaksi saatuja hillottuja suppilovahveroita sienisalaattiin. Omituisen makeaahan siitä tuli, kerta kaikkiaan, mutta kummallisella tavalla hyvää. Vähän niin kuin silli joidenkin mielestä, sanovat.

Porkkanalaatikko linsseillä (porkkanalaatikon perusainemäärät WSOY:n Hyvä Kokki -aapisesta)

1 1/2 dl puuroriisiä
3 dl vettä
6 dl maitoa
500 g kuorittua porkkanaa
1 dl punaisia linssejä
vettä keittämiseen
2 munaa
3 rkl siirappia
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl muskottipähkinää
pinnalle korppujauhetta

*Valmista riisipuuro: Mittaa riisi kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa hiljalleen kannen alla noin 30 minuutin ajan välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hieman.
*Keitä puuron valmistuessa porkkanat ja linssit: Paloittele kuoritut porkkanat ja huuhtele linssit siivilässä. Kippaa kattilaan ja peitä vedellä. Anna kiehua noin 10-15 minuutin ajan tai kunnes linssit ovat pehmenneet ja porkkanoita on mahdollista muusata. Kaada lopuksi vesi pois ja survo porkkanat ja linssit esim. perunasurvimella rouheaksi muusiksi. Ei haittaa, vaikka jää porkkanasattumia matkaan.
*Lisää puuroon porkkana-linssimuusi, munat, siirappi, suola, pippuri ja muskotti. Sekoita huolellisesti.
*Voitele uunivuoka ja levitä seos siihen. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Paista uunissa 175-200°C:ssa noin tunnin ajan.


Makea sienisalaatti

1 dl vispikermaa
2 dl (1 tlk) kermaviiliä
pilttipurkillinen hillottuja suppilovahveroita
1 pieni punasipuli
1 tl kapriksia
merisuolaa, mustapippuria

*Vaahdota vispikerma, sekoita joukkoon kermaviili.
*Hienonna suppilovahverot, pilko sipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna myös kaprikset. Sekoita kerma-kermaviilivaahdon joukkoon.
*Mausta merisuolalla ja mustapippurilla.
*Sopii porkkanalaatikon(kin) seuraan, mutta kannattaa tarjota myös jotakin suolaisen makuista samalla aterialla, jottei makeus ota yliotetta.

Soppaa ja silakkapihvejä - eli sesonkijuttuja läheltä

No nyt löi vanha tuttu ällikällä! Olen tilannut vuosikaupalla Glorian Ruoka & Viini -lehteä. Vaikka tunteet lehden suhteen ovat vaihdelleet laidasta laitaan, olen aina ollut tyytyväinen kuviin, korkealle kurottavaan otteeseen ja inspiroivuuteen. Ohjeita olen toteuttanut yhteensä varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän, sillä niin inspiroivia kuin ne ovatkin, raaka-aineiden hinta ja/tai ruoanvalmistusaika on tullut tielle aika usein. Sekä tapani pitää erilaisia ruokaohjekokoelmia muutenkin lähinnä yleisen inspiksen lähteinä.























Vaan tässä uudessa numerossa oli paitsi rutkasti inspistä, myös toteutettavaa vaikka kuinka! Teemana oli sesonki- ja lähiajattelu, mikä tietty noin ruokamaailman tämänhetkisenä valtatrendinä kolisee itsellekin vallan kovasti, ja mikä toisaalta tarkoittaa että ihan toteutusmielessäkin raaka-aineita voi hankkia helposti ja edullisesti.

Niinpä marssin lehden saapumista seuraavana(!) päivänä kauppaan ja perjantai-iltana syötiin Menu tunnissa -sarjan ohjeiden mukaan (!) valmistettua siitakesienikeittoa ja silakkapihvejä lanttusipsien kera. Tuohon Menu tunnissa -lausumaan en ihan yhdy, vaikka jälkkäriä ei edes nautittu, mutta pistän sen enemmän oman verkkaisen tahtini kuin lehden piikkiin ;) Mutta joka tapauksessa, kalaisaa, lanttuisaa ja sienisavuisaa, ihan kuten kuuluikin.

Ohjeista kokkaamista juhlistamisen hengessä myös valmistusohjetekstit ovat tällä kertaa lähes sanasta sanaan lehden mukaiset. Kiitokset siis toimittaja Suvi Rüsterille, joka lehden sivut 52-55 on kynäillyt!



















Savuinen siitakesienikeitto (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

100 g siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus kuivattua rosmariinia (alkup. ohjeessa 1 rkl tuoretta rosmariinia)
2 rkl voita
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia (alkp. ohjeessa 2 rkl sipulifondia)
1 1/2 dl savujuustolla maustettua ruokakermaa (esim. Valion Kippari)

*Kuori ja hienonna valkosipuli. (Hienonna rosmariini.)
*Kuumenna voi kattilassa. Lisää sienet (pienet kokonaisina, suuremmat paloiteltuina), valkosipuli ja rosmariini ja kuullota 3-5 minuuttia. Lisää vesi, fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.
























Anjovis-yrttitäytteiset silakkapihvit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

12 silakkafileetä
ripaus suolaa

Anjovis-yrttitäyte:
1/2 dl hienonnettua tilliä
1/2 dl hienonnettua persiljaa
4 anjovisfileetä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1/2 luomusitruunan raastettu kuori

*Hienonna tilli ja persilja. Murskaa anjovisfileet haarukalla kulhossa. (Tässä vaiheessa alkuperäinen ohje pyytää paahtamaan auringonkukansiemeniä, itse en paahtanut.) Siirrä siemenet kulhoon anjoviksen joukkoon. Pese sitruuna ja raasta sen kuori raastimen hienoimmalla terällä. Sekoita yrtit ja sitruunankuoriraaste anjoviksen ja siementen joukkoon.
*Leikkaa silakkafileistä selkäevät saksilla. Levitä puolet silakkafileistä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille nahkapuoli alaspäin. Ripottele suolaa pinnalle. Levitä anjovis-yrttitäyte tasaisesti kalafileiden päälle. Aseta loput silakkafileet täytteen päälle nahkapuoli ylöspäin ja paina kevyesti. Kypsennä pihvejä 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 12 minuuttia.
*Tarjoa piparjuuritartarin ja lanttusipsien kanssa.

Lanttusipsit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

1/2 lanttu
2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Halkaise lantunpuolikas vielä puoliksi. Kuori palat ja viipaloi ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Levitä lanttuviipaleet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
*Sekoita oliiviöljy, hunaja, suola ja mustapippuri kupissa. Hiero seos lanttuviipaleiden pintaan. Aseta lantut pellille niin, että ne ovat mahdollisimman vähän päällekkäin, jotta ne paistuvat rapeiksi. Kypsennä lanttusipsejä uunin keskitasossa 225°C:ssa 35 minuuttia. (Jos valmistat silakkapihvit kiertoilmauunissa samaan aikaan samalle aterialle, alenna uunin lämpöä loppuvaiheessa, kun lisäät pihvit uuniin.)

Piparjuuritartar (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

200 g kermaviiliä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 dl maustekurkkukuutioita
1/2 dl hienonnettua tilliä
1 rkl piparjuuritahnaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita kermaviili, sitruunanmehu, sinappi, maustekurkkukuutiot ja tilli kulhossa. Lisää voimakasta piparjuuritahnaa vähän kerrallaan, tarkista maku. Mausta sokerilla, suolalla ja mustapippurilla.


P.S. Keksin muuten ruokia valmistaessani, että savujuusto ja silakat ovat esiintyneet yhdessä blogipostauksessani aiemminkin. Ja kapris myös, joka on melkein niinkuin kasvismaailman anjovis ;). Kapris-savujuustosilakoiden ohje on siis täällä.

Metsäinen risotto

Sain hiljattain rasiallisen kiehautettuja tatteja suoraan Keski-Suomen metsien syvyyksistä, ja huutelivat sieltä jääkaapista käsin että haluavat päästä risottoon. Risottoa siis. Sellaiseen ei ohjetta itse asiassa taida vielä blogistani löytyäkään, mikä on vallan kummallista, onhan risotto silkkaa mahtavuutta.

Ehkäpä ohjeen puute johtuu siitä, etten ole risottoa niin usein ihan itse laittanut - kauhanvarressa tai ainakin henkisenä tukena on ollut ystäväni, risottomestari Mirva. Tällä kertaa Mirva tuli syömään meille valmiiseen pöytään ja tykkäsi - mikä tarkoittaa, että tää on oikeasti hyvää! Itse tykkäsin lipstikkalisäyksestä, se tuo kokonaisuuteen vielä pari ripausta lisää luontoa tai metsää. Mutta - jostain täysin käsittämättömästä syystä - vahva lipstikka jakaa mielipiteitä, ja ainakin lehtiselleriä karttavien annokseen sitä ei kannata ylenmäärin tupata. Muutoin kyllä.



















Sienirisotto

2 pientä sipulia
2 rkl voita tai öljyä
2 dl paloiteltuja, pannulla kiehautettuja mietoja metsäsieniä, etupäässä tatteja
4 dl risottoriisiä
2 tl yrttisuolaa
1-2 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 l kiehuvaa vettä
1 - 1 1/2 dl parmesan-juustoa hienoksi raastettuna
aimo lusikallinen voita
(suolaa, pippuria)
koristeluun tuoretta lipstikkaa

*Hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppu rasvatilkassa kattilassa läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon sienipalat. (Mikäli aloitat käsittelemättömistä paloitelluista sienistä, paista niitä kattilassa ensin kunnes niiden neste on haihtunut ja lisää vasta sitten joukkoon sipuli.)
*Lisää riisi ja sekoita minuutin-parin ajan niin, että riisikin hieman kuullottuu, muttei ruskistu.
*Sekoita joukkoon yrttisuola ja lipstikka.
*Kaada kattilaan valkoviini ja anna nesteen imeytyä riisiin. Lisää vettä pieninä erinä ja seosta sekoitellen, uusi erä aina vasta kun edellinen on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä hiljalleen kannen alla noin 15-20 minuuttia, sekoittele tasaisin väliajoin. Risotto on valmista, kun se muistuttaa puuroa, mutta riisiä voi vielä purra.
*Sekoita valmiin risoton joukkoon juustoraaste ja voi. Maista, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarjoiltaessa annosten pinnalle lipstikan lehtiä.

Herkkusieniherkkuja

Chocochili-blogin tomaatti-cashewpasta oli tälle pastan ja pähkinöiden ystävälle hyvä löytö. Kun Kurpitsamoskan Marikin pastaa suositteli, päätyivät kirsikkatomaatit ja cashewit minunkin tehosekoittimeeni. Pastakastikkeen maku oli valmistustavan ansiosta ihanan tuore, kun pitkän hauduttelun sijaan kastike syntyy minuuteissa. Pähkinät toivat ruokaan kermaisuutta, herkkusienet taas vaihtelua rakenteeseen ja ruokaisuutta.























Herkkusienten mausta innostuneena paistelin niistä ja parsakaalin paloista sittemmin myös lisäkkeen sosekeittoaterialle. Mielestäni kasvissosekeiton oheen on aina hyvä paistaa tai paahtaa jotain päälle pantavaa, se tekee sopasta enemmän "kunnon aterian" eli täyttävän oloisen, ja tekee toki rakenteesta jälleen mielenkiintoisemman.























Tuoretuotteeksi uskoisin viljeltyjen herkkusienten muuten olevan näin talviruokana ekologisestikin varsin ok, siis vaikkapa kasvihuonekasvatettuihin tomaatteihin verrattuna, vai mitä veikkaisitte?

Sieni-riisipaistos

Ohrapuuron uunilämpöä hyödyntämään pääsi myös uusi versio aiemmin bloggaamastani riisi-tonnikalalaatikosta. Tällä erää olin saanut inspiraatiota lettupannulaisten julkaisemasta sieni-riisipaistoksesta, jossa tonnikalan sijaan onkin sieniä ja raejuustoa.























Heitin siis tähän vuokaan kypsän riisin seuraksi niin tonnikalanjämät kuin kuivattuja, pannulla purjon kanssa mehevöitettyjä suppiksiakin sekä puoli rasiaa raejuustoa. Munamaito (1 muna, 2 dl maitoa) sitoi laatikon kokoon. Tämän postauksen otsikko viittaa siihen, että sienet yksinkin riittävät hyvin: metsäiset suppilovahverot olivat ehkä hieman riitaisa kontrasti limemaustetulle tonnikalalle... Jos käyttää tavallisia herkkusieniä, tonnikala toimii varmasti mukavasti. Raejuusto oli todella hyvä ainesosa tämän tyyppiseen ruokaan, se toi makuun pyöreyttä ja pehmeyttä.

Lautasella etelän hedelmät ja metsäinen Suomi

Eilen sain kokkausvieraita kotiini, ja kahden ahkeran neidin avustuksella saimme aikaan näyttävää, täyttävää ja tietysti (no tietysti!) maistuvaa iltapalaa.
























Sitruunalla maustetun avokado-mango-katkarapusalaatin oli toinen seuralaisistani bongannut vanhoja lehtiä selaillessaan. Sellaisenaan mehukkaat ainekset yksinkertaisesti pilkottiin ja aseteltiin kauniisti esille. Chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä etenkin mango tuntuu nappaavan tulisuuden vahvasti itseensä.
























Salaatin ohella tarjolla oli wrappeja, joiden idea oli napattu Kurpitsamoskan kikhernewrap-ohjeesta. Tosin kikherneiden sijaan laitoimme täytteeseen kanttarelleja, jotka loimaalaisvahvistuksemme omin kätösin oli kunniakkaasti kerännyt. Toimi niinkin! Kantarelli on sen verran napakka sieni, että se ei mene liian löysäksi haudutellessakaan.
Pannulle öljytilkkaan viipaloitiin siis kesäkurpitsaa ja hienonnettiin yksi valkosipulinkynsi. Myös sienet lisättiin, ja annettiin seoksen hautua kunnes kesäkurpitsat olivat pehmenneet. Mausteena oli currya, chilijauhetta ja suolaa. Täyte käärittiin vehnätortillaan ranskankermanokareen kanssa.

Ujo suppispasta

Tein tänään aamulla puoli kahdeksalta töihin evääksi kaappien jämät- pastaa, jonka ei tosiaankaan ollut tarkoitus olla mitenkään erityistä, mutta josta tulikin sitten hyvällä tavalla mielenkiintoista. En ollut ehtinyt kuvata sitä aamulla, ja ahdistukseni olikin suuri, kun tajusin että tämä ohje nyt vaan täytyisi blogata, mutta kuvitusta ei ole!

Onneksi apuun rientää Suomen Luonnonvalokuvaajat ry, jonne voin linkata täyttääkseni tämän postauksen visuaalisen aukon. Ehkä tuollainen linkin taakse piiloutuminen on ominaista suppilovahveroille, noille pienille metsäänverhoutujille.

Asiaan. Reseptin taika on metsäisyys, joka syntyy suppiksista ja sukujuuriltaan villistä rucolasta, sekä runsas sitruunapippuri, tuo mausteseosten unohdettu aatelinen.

Viime syksyn suppisten viimeinen temppeli- pasta (reilu yksi annos)
pastaa reilun yhden annoksen verran
tilkka öljyä
1 suuri valkosipulinkynsi
2 kevätsipulin sipuliosaa
hieman (ehkä ruokalusikallinen tai pari?) kuivattuja, pieniä suppilovahveroita
tilkka vettä
1/2 ruukkua rucolaa
1 tl sitruunapippuria

*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta.
*Hienonna valkosipuli ja sipuli, kuullota keskilämmöllä tilkassa öljyä. Lisää hetken kuluttua mukaan suppilovahverot ja pieni tilkka vettä. Jatka sipuleiden ja sienten kypsentämistä, kunnes sienet näyttävät turvonneen.
*Lisää joukkoon rucola sekä sitruunapippuri. Sekoita sen jälkeen joukkoon pasta.

Herkkusieni-rucolapasta

Päivänpiristys- blogista nappasin erään arki-illan nopeaa ateriaa varten herkkusieni-rucolapastan ohjeen. Halusin kokeilla reseptiä sen sisältämien kapristen takia, mutta tottakai juuri ne sattuivat olemaan kaupasta lopussa... Laitoin pastan joukkoon säilykeartisokkaa, jota löytyi kaapista. Ehkä se toi vähän samanlaista makua? Hyvää oli joka tapauksessa, vaikka kapriksillakin tätä täytyy kokeilla.


















Herkkusieni-rucolapasta

pastaa
tuoreita herkkusieniä

suolaa&pippuria
ruokakermaa
rucolaa
kapriksia (säilykeartisokan palasia)
tarjoiluun parmesanjuustoa

*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Viipaloi herkkusienet ja hienonna rucolaa hieman. Paista sieniä pannulla muutama minuutti kunnes nestettä alkaa irrota. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kermaa ja anna hautua hetken. Heitä joukkoon rucola ja kapriksia ja sekoita nopeasti. Sekoita pastan joukkoon, raasta päälle parmesanjuustoa ja nauti.

Suppispastan paluu

Edellinen suppilovahveropasta oli ok, mutta jäi kaipaamaan muuntelua. Tässä toinen versio, johon makua toivat ruusukaali sekä vuohenjuusto. Toimii! Itse laitoin reilun sentin paksuisesta chevre-kiekosta puolikuun, mutta enempikään ei olisi tehnyt huonoa. Hauskan syksyisen vihanneksista, joka tapauksessa.
















Ruusukaali-vuohenjuusto-suppispasta (yhdelle nälkäiselle)
pastaa
punasipuli
1 valkosipulinkynsi
kourallinen ruusukaaleja
reilu 1 dl kuivattuja suppilovahveroita
tilkka vettä
murustettua chevre-juustoa
pippuria, yrttisuolaa
tarjoiluun parmesania ja tomaattia

*Keitä pasta ohjeen mukaan.
*Hienonna puna- ja valkosipuli. Leikkaa ruusukaalit 2-4 osaan. Laita suppilovahverot mukiin ja kastele ne vedellä.
*Kuullota punasipulia ja valkosipulia pannulla rasvassa, kunnes ne hieman pehmenevät. Poimi suppilovahverot mukista ja lisää pannulle. Lisää hetken kuluttua myös ruusukaalin palat. Kääntele varovasti, jotteivät ruusukaalin palat hajoa. Lisää tilkka vettä, anna hautua hyväksi katsomasi aika.
*Murusta joukkoon makusi mukaan vuohenjuustoa, lisää myös mausteet. Sekoita kypsä pasta kastikkeen joukkoon. Tarjoile parmesanin ja tomaatin kanssa.

Suppispasta

Äskettäin uskaltauduin sienimetsään, ja omin kätösin poimituista suppilovahveroista pääsin toteuttamaan Glorian Ruoka&viini- lehdestä aikaa sitten mieleen jäänyttä pinaatti-suppilovahveropastan ohjetta. Aika lailla ohjeen mukaan mentiin, tosin en ikinä onnistu löytämään kaupasta pakastepinaattia lehtimuodossa. Ja niin, sitruunamehua ei löytynyt kaapista, joten hätäpäissäni heitin runsaahkosti sitruunapippuria sekaan. Ja niin, luulin käytteleväni pastakattilalevyn nuppia samalla ihmetellen, miksi kastike "hautuu" niin kovin äkkiä kasaan ja ruskistuu - näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta lopputulos oli oikein maistuva :).




















Pinaatti-suppilovahveropasta (kahdelle)
250g kypsentämätöntä pastaa
muutama kourallinen tuoreita suppilovahveroita
1 punasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
150 g pakastepinaattia
1 tl suolaa
1 tl sitruunamehua (suosittelen suola+mehu-yhdistelmää sitruunapippurin sijaan...)
(ripaus jauhettua muskottipähkinää: laitoin varovasti, mutta hallitsi silti makua aika paljon)
1 tlk (2dl) kevyt fraiche- kermajuttua (alkuperäisessä ohjeessa oikeeta ranskankermaa)
tarjoiluun parmesan-juustoa

*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi.
*Hienonna sipuli&valkosipuli. Kuumenna öljy pannussa, kuullota sipulisilppua muutama minuutti. Lisää kokonaiset sienet ja jatka paistamista muutama minuutti, kunnes sienistä on haihtunut mahdollisimman paljon nestettä.
*Purista sulaneesta pakastepinaatista vesi pois tiheässä siivilässä (tai muuten vaan parhaasi mukaan), lisää pannuun. Jatka paistamista muutama minuutti.
*Mausta kastike suolalla ja sitruunamehulla (ja halutessasi muskottipähkinällä). Lisää ranskankerma ja kuumenna nopeasti.
*Sekoita kastike keitettyyn ja valutettuun pastaan, viimeistele annokset parmesaanilastuilla.

Taivaalliset kantarellit

Olen päässyt sieniruokien makuun vasta viime vuosien aikana. Tänään tehtiin kermaista kantarellimuhennosta lounasseurana toimineen ystäväni kanssa - ensimmäinen kerta kun sellaista uskaltauduin itse kokkaamaan. Ja huh, tällaisia ruokia syödessä todella tajuaa miksi Suomen johtavat keittiömestarit niin innolla julistavat yksinkertaisista raaka-aineista ja loistavista mauista! En suosittele kantarellien vihaamista kenellekään.


















Kantarellimuhennos (kahdelle)
1/2 l kantarelleja
1 sipuli
juoksevaa margariinia paistamiseen (voikin varmasti toimisi)
2 dl ruokakermaa
rouhittua mustapippuria, suolaa

*Puhdista kantarellit roskista talouspaperilla. Hienonna sipuli.
*Kuumenna paistinpannu, lisää rasva. Lisää sipuli sekä sienet. Pyörittele, kunnes suurin osa sienistä irtoavasta nesteestä näyttää irronneen.
*Lisää kermaa pannulle vähän kerrallaan samalla sekoitellen. Anna hautua miedolla lämmöllä hetken aikaa.
*Mausta pippurilla ja suolalla.

Lisäkkeenä nautittiin keitettyjä perunoita sekä mainiota vaaleanvihreää salaattia, jossa jäävuoripedin päällä lepäsi fenkolia, varsiselleriä sekä viinirypäleitä.

("Pedin päällä lepäsi.." Juuri tänään yhden kaverin kanssa naurettiin, miten hassuja ilmauksia ruoasta käytetään. Aatelia on myös "Oliiviöljy aateloi..."-tyyppiset kuvailut :D)