Kert' täytätte mun pakastimeni niin tahdon kertoa (eli possun sisäfileepihvit homejuustolla)

Blogin nimi pitäis varmaan muuttaa muotoon "Unelias possu", mutta kerron teille silti, mitä tein lopusta possun sisäfileestä pho-keiton jälkeen. (Lupaan, että pian se porsas oikeasti loppuu meidän pakastimesta.)

Tällasta uuniherkkua tein, ja tekisin toistekin, jos porsaan sisäfileelle pitäisi käyttöä keksiä. Kunnon oldskool-perunat-ja-liha- ruokaa.

Porsaan sisäfileepihvit sinihomejuustolla ja timjamilla (kolmelle)

n. 500-600 g porsaan sisäfileetä
tilkka öljyä
vettä
1 Blå Castello -tyyppinen sinihomejuusto (meillä oli Lidlin kopio)
1 hyvä lihaliemikuutio (sanoinko jo, uusi lempparini on Reformi)
kourallinen tuoreen timjamin varsia
rouhittua mustapippuria

liemen suurustamiseen 1/2 dl jauhoja + tilkka vettä

* Leikkaa sisäfilee parin-kolmen sentin paksuisiksi pihveiksi ja anna pihvien olla huoneenlämmössä hetken aikaa.
* Kuumenna liedellä uuninkestävä rautapata ja siinä tilkka öljyä. Paista possupihvien pintaan nopeasti hiukan väriä ja ota pata sitten sivuun.
* Lisää pataan vettä niin, että pihvit lähes peittyvät. Murusta veteen lihaliemikuutio, rouhi mukaan mustapippuria. Leikkaa sinihomejuusto niin moneen palaan kuin sinulla on pihvejä, asettele juustonökäreet pihvien päälle. Asettele lopuksi timjaminvarret pihvien lomaan.
* Laita lihalämpömittari yhteen pihveistä. Paista uunissa 125°C:n lämmössä, kunnes lämpömittari näyttää 70 astetta. Tämä vie ehkä noin tunnin, mutta luota mittariin.
* Nostele pihvit syvälle lautaselle folioon vetäytymään. Keitä sillä välin liemestä kastike. Nosta rautapata lieden levylle ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Sekoita juomalasissa suurustamista varten jauhot ja vesi. Kaada suurus kiehuvan liemen joukkoon. Anna kiehua noin kymmenen minuutin ajan.
* Tarjoile pihvit ja kastike keitettyjen perunoiden kanssa. (Tai vielä keitettyjen porkkanoidenkin, jos sinulla on pokkaa.)

Ihana pho-keitto

Kummitädin vierailu vauvaperheessä mahdollistaa kaikenlaista huippua, kuten pho-keiton teon. Ennen tätä vauva-arkea olisin pitänyt Soppa365:n Oikaisijan pho-keittoa todella oikaisuna, nyt en, mutta ihana soppa siitä tuli, yhtä kaikki.
























Mung-pavunidut vaihtuivat vihreisiin pakastepapuihin. Lihaksi laitoin naudan sijaan possua, sillä sitä meillä riittää ja riittää pakastimessa edelleen. Ohuen ohuet sisäfileeviipaleet oli jees, paistoin ne nopsaan pannulla sillä ajattelin että tykkään niistä sillä tavalla enemmän, vaikka keittäminen oliskin oikeaoppisempaa. Seuraavalla kerralla voisin ehkä laittaa sellaista pehmeää, silkkistä tofua, joka kuitenkin pysyy suikaleina. Mistähän sellaista saisi?

























Tästä tuli ihan mielettömän hyvää. Ainakin yhtä hyvää kuin Seattlessa, ja paljon vahvemman ja jotenkin vaan koukuttavamman makuista kuin täällä Helsingissä ravintolassa maistamani pho (jälkimmäistä HKI+:n keittoa jopa ruokablogi-idolini Hanna hehkutti Helsingin parhaaksi, joten nyt ollaan kuulkaa vakavan äärellä).

Veikkaan vahvasti, että yksi salaisuus on Reformin luomu-lihaliemikuutioissa. (Tämä ei ole mainos, vaan silkkaa hyvän löydön hehkutusta.) Ihan huikeeta tavaraa. Ainesosaluettelon mukaan niissä ei ole natriumglutamaattia, eikä edes hiivauutetta, mikä on liemikuutioissa jo aika hyvin. Makua ja ruskeaa väriä piisaa senkin puolesta.





Pho-keitto (n. 4 annosta)

Liemi:
1 1/2 l hyvää lihalientä (suosittelen vahvasti tuota Reformia!)
4 tähtianista
ripaus neilikkaa (4 kokonaista neilikkaa olisi vielä parempi vaihtoehto)
2 kanelitankoa
ripaus kardemummaa
4 cm pala inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
2 rkl kalakastiketta

Keittoon:
n. 200 g porsaan (sisä)fileetä
4 kevätsipulinvartta
1 punainen chili
1 limetti
1 ruukku thaibasilikaa
1 ruukku korianteria
n. 2 dl vihreitä papuja (pakaste)
250 g riisinuudeleita

tarjoiluun sriracha-chilikastiketta

*Laita kaikki liemen ainekset kattilaan ja anna hautua n. 40-60 minuuttia. Siivilöi liemi odottamaan, kanelitangot voit kuivata seuraavaa käyttökertaa varten. (En tiedä, ehkä tähtianiksetkin?)
*Leikkaa porsaanliha ohuen ohuiksi viipaleiksi. Se onnistuu erityisen helposti, jos liha on on ollut pakastimessa ja on sulanut jääkaapissa kohmeiseksi. Anna viipaleiden levähtää jokunen minuutti niin, että ne ovat huoneenlämpöisiä. Paista ne sitten kuumassa pannussa nopeasti, riittää että ne saavat väriä sillä ne kypsyvät tosi vilkkaan.
*Viipaloi kevätsipuli ja hienonna chili. Lohko limetti, hienonna yrtit karkeasti.
*Kiehauta pavut noin kolmen minuutin ajan (tai pakastepussin ohjeen mukaan). Valuta ja huuhtaise kylmällä vedellä, jotta vihreä väri säilyy.
*Kypsennä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.
*Jaa nuudelit ja pavut keittokulhoihin, annostele sipuli, yrtit ja chili päälle. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja kaada sitä sitten keittokulhoihin. Tarjoile limettilohkojen ja sriracha-kastikkeen kanssa.

Lihapullat vähän jatkettuna eli omena-kevätsipuli-possuruokaa

Mietin tällä hetkellä lähes päivittäin, mitä sellaista kokkaisin, josta on helppo tehdä samalla suolaton, sokeriton ja maidoton versio, ja josta saisi rautaa. Ruokailua harjoitteleva vauva talossa, nääs.

Lihapullat on yksi hyvä vastaus probleemaan. Tykkään jatkaa lihapullataikinaa kasviksilla, koska a)mausta tulee parempi ja b)koska kasviksilla jatkaminen on kai kaikin puolin kannatettavaa. Omenan mahdollisuudesta taisi muistuttaa Soppa365:n jatkamisjuttu.

Suolattomista ja maidottomista pötkylöistä tuli muuten niin hyviä, että niitä teki mieli popsia sellaisenaan. Ei ihme, että vauvakin tykkäsi. Kermaviiliä laittaa vanhasta tottumuksesta possunlihan joukkoon pyöristämään makua, mutta omena ajaa ihan samaa asiaa.

Kananmunatonkin tämä ohje muuten on, mutta se johtui vain siitä, että unohdin kananmunan.

Omena-kevätsipulilihapullat, pari pellillistä (+ suolaton, maidoton versio)

n. 1 kg possun jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
2 dl kermaviiliä
1,5 tl suolaa
(suolattomaan, maidottomaan versioon hiukan korppujauhoja ja loraus vettä)
1/2 nippua kevätsipulia varsineen, hienoksi leikattuna
3 omenaa raastettuna
rouhittua valkopippuria, paprikajauhetta

*Sekoita kulhossa korppujauhot ja kermaviili. (Ja toisessa kulhossa hiukan korppujauhoja ja loraus vettä.) Anna turvota hetken aikaa.
(*Erota jauhelihasta noin vajaa parisataa grammaa erilleen suolattomaan ja maidottomaan taikinaan, sinne vesikulhoon.)
*Sekoita turvonneiden korppujauhojen joukkoon jauheliha, suola, sipuli, omena sekä hiukan pippuria ja paprikajauhetta. (Tee sama toiselle taikinalle.) Sekoita tasaiseksi taikinaksi, tähän on kätevää käyttää esimerkiksi sähkövatkaimen taikinakoukkuja. (Jos teet sen pikkutaikinan, sekoita se ensin.)
*Muotoile haluamasi muotoisia pyöryköitä tai pötkylöitä ja paista uunissa 200°C:ssa noin 30 minuuttia tai kunnes pintaan on tullut kauniin ruskeaa väriä. (Jos teet pikkutaikinan, muotoile pullat hiukan eri muotoisiksi tai -kokoisiksi, jotta tunnistat ne varmasti valmiina.)

(Ai niin muuten, kuten kuvakin paljastaa, mä laitoin jokaisen pötkylän sisään vielä pienen juustosuikaleen, mutta se oli jo vähän överiä.)

Sydämenmuotoiset lindströminpihvit

Innostuin pitkästä aikaa uudesta keittokirjasta, tai no ei niin uudesta enää, mutta innostuin kuitenkin. Nopealla selailulla Marina Ekroosin Silmänruokaa -kirja oli nimittäin paitsi tosi tosi kaunis, myös täynnä houkuttelevia ja ainesosalistaltaan yksinkertaisia ohjeita.

Ekroosin kirjasta poimin näihin lindströminpihveihin ainesosat, vaikka ainesten määrät ja valmistustapa ovatkin tässä ohjeessani erilaiset. Jauhoinen peruna sopii näihin pihveihin loistavasti, se sitoo nestettä eikä korppujauhoja tarvita. Kirjasta poimin idean käyttää piparkakkumuottia pihvien muotoilussa. Sydämet pysyivät (ainakin melkein) koossa, vaikka paistoinkin piffit pannua hitaammin uunissa. Näistä tuli niin hyviä, että saatoin maistella suoraan pelliltä ensin palasen, sitten koko pihvin ja sitten vielä, öh, kolme lisää...

Lindströminpihvit (reilu annos, noin parikymmentä pihviä)

6-7 pientä, jauhoista perunaa
6 pientä punajuurta
3 sipulia
1/2 dl pieniä kapriksia
3 kananmunaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
n. 1 kg jauhelihaa (meillä Kiven luomupossua, on muuten parasta mahdollista possujauhelihaa)

*Keitä perunat ja punajuuret kypsiksi. Anna hiukan jäähtyä. Raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi, raasta tai muussaa perunat. Hienonna sipuli äärimmäisen hienoksi silpuksi (jos sinulla on tarpeeksi hyvä raastin, eikä hermot mene kyynelten kanssa, voit myös raastaa sipulin). Hienonna kapriksia hieman.
*Sekoita keskenään raasteet, muussit ja silput sekä kananmunat, suola ja pippuri. Lisää jauheliha ja sekoita, kunnes saat täysin tasaisen pihvitaikinan.
*Taputtele pihvitaikina alustalle haluamasi paksuiseksi levyksi. Ota kippoon kylmää vettä. Kasta sydämen muotoinen piparkakkumuotti kylmään veteen ja leikkaa sillä sitten pihvimassasta sydämiä. Siirrä sydämet ohuen lastan avulla leivinpaperoidulle uunipellille.
*Paista pihvit kypsiksi uunissa 200-225°C:ssa. Paistoaika riippuu pihvien paksuudesta. Monissa netissä olevissa ohjeissa kehotetaan paistamaan lindströminpihvejä noin 15-20 minuuttia, mutta nämä taisivat olla uunissa ainakin 35 minuuttia, eli kunnes olivat saaneet hieman rapeaa paistopintaa.

Omenainen kinkkupiirakka

Kyläilyviikonloppuna leipomuksille on enemmän jakajia, ja niinpä lauantaihin kuului tällä viikolla sekä Kinuskikissan ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa (kiitos H!) että tätä RuokaPirkan ohjeella tehtyä omenaista kinkkupiirakkaa.

Olipa muuten hyvä ohje! Omenan tunnisti lopputuloksesta vain tavallista täyteläisempänä makuna, se taittoi juuri sopivasti kinkun ja juuston suolaisuutta. Ainesten saatavuus ja pakkauskoko saneli sen verran, että tässä ohjeessa on enemmän kinkkua ja ehkä hiukan vähemmän omenaa kuin alkuperäisessä, mutta kikka toimi silti. Hämmentävin kokemus oli kuitenkin perunamuusijauhe pohjassa. Kouluaikoina sain yliannostuksen jauhemuusista, mutta tässä se maistui vähän... sipseiltä :D!

Kokemattomana muusijauheleipojana läksin taas soveltamaan ainemääriä, mistä seurasi kuivahko ja mureneva pohja - itse kyllä tykkäsin. Laitan alle alkuperäisen Pirkan ohjeen pohja-ainemäärät sulkuihin, niillä syntynee hieman vähemmän muruinen lopputulos.

Omenainen kinkkupiiras

Pohja
2-2,5 dl (tai Pirkka-ohjeessa 2 dl) vehnäjauhoja (tai Pirkka-ohjeessa monivilja-sämpyläjauhoja)
1,5 dl eli 1 pss (tai  Pirkka-ohjeessa1 dl) perunasosejauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
100 g rasvaa, käytin tässä juoksevaa leivontarasvaa
0,5 dl (tai Pirkka-ohjeessa 1 dl) vettä

Täyte
1 omena
1 porkkana
1 sipuli
1/2 rkl rasvaa
ripaus mustapippuria
300-350 g palvikinkkupalaa kuutioituna

Munaseos
1 tlk kevytkermaa
2 kananmunaa
1 rkl sinappia
1/4 tl mustapippuria
2 dl emmental-juustoraastetta

*Mittaa pohjan kuivat ainesosat kulhoon ja sekoita. Nypi joukkoon rasva, sekoita lopuksi mukaan kylmä vesi. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistuksen ajaksi.
*Täytettä varten kuori ja kuutioi omena. Kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli (sekin kuoritaan ennen hienontamista...). Kuullota öljytilkassa pannulla sipuli ja porkkana, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon omenakuutiot ja palvikinkkukuutiot, anna jäähtyä hieman.
*Sekoita tyhjässä taikinakulhossa munaseoksen ainesosat. Levitä piirakkapohjan päälle ensin kasvis-kinkkuseos, kaada tasaisesti päälle munaseos.
*Paista 200°C:ssa uunin alatasossa noin 35 minuuttia tai kunnes piiras on saanut kauniin vaaleanruskean värin.

Karjalanpaisti

Jos etsii netistä aitoa karjalanpaistin reseptiä, saa päänsä melko pian pyörälle. Sen verran antaumuksella ainakin Suomi24:ssa keskustellaan aiheesta.

Näyttää siltä, että nauta, possu, sipuli ja maustepippuri kuuluvat aina asiaan, sekä se, että tavalla tai toisella padan päällimmäiset lihat saavat ruskistua. Laakerinlehti ja porkkana menevät luultavasti läpi puritaaneillekin. Minä laitoin pataan lanttua - mutta päätinkin lopulta kuulua siihen koulukuntaan, joka uskoo, että ihan aito karjalaismummokin teki padan hyvillä mielin siitä mitä milloinkin sattui saatavilla olemaan.

Kuvituskuvan tarjoaa tällä kertaa Creative Commons-lisenssillä Flickr-käyttäjä /kallu. Kiitos, /kallu, näistä Pohjois-Karjalan maisemista, jotka visualisoivat pataruoan hiukan paremmin kuin iPhoneni kello ysin aikaan tammikuisena iltana...

Karjalanpaisti

500-700 g naudan- ja possunlihaa reiluina kuutioina (karjalanpaistilihaa, eli halvemmat ruhonosat loistavat tässä)
2 porkkanaa
2 sipulia
1 lanttu
8 maustepippuria
1-1,5 tl suolaa
 vettä

*Paloittele porkkana, lohko sipuli ja kuutioi lanttu reiluiksi paloiksi. Lado ne pataan tai uunivuokaan ja ja lisää kokonaiset maustepippurit. Lisää lihapalat ja mausta suolalla, kääntele hiukan. Kiehauta vesi vaikkapa vedenkeittimessä ja kaada pataan tai vuokaan niin, että 2/3 lihoista peittyy.
*Kypsennä uunissa ensin 225 asteen lämmössä puolen tunnin ajan, kunnes päällimmäiset lihapalat ovat ruskistuneet. Ota pata uunista ja kääntele niin, että saat lihapaloista uudet paistopinnat esiin. Laita pata takaisin uuniin ja anna paistua 150 asteen lämmössä 2,5 tuntia. Käännä uunin lämpö pois päältä ja anna padan olla jälkilämmössä vielä puolen tunnin ajan. Paistoaika on siis yhteensä 3-4 tuntia.

Salaatti viikunalla, vesikrassilla ja salamilla

Tämän salaatin alkuperäinen ohje on joululahjakirjastani, Yvette van Bovenin Home Made Winteristä. Olikin jo korkea aika hyödyntää viimeisiä viikunoita ja hasselpähkinöitä, nekin joulun ajalta.

Olin jo etsimässä kaupasta bresaolaa eli ilmakuivattua nautaa, kun sitten nuukuuttani päätin kysäistä vielä vaihtoehtoja leikkeletiskin myyjältä. Onneksi kysyin! Uusi ystäväni, ihana Gi Salame Golfetta, saattoi tehdä minusta kyseisen tiskin kanta-asiakkaan.

Alkuperäinen resepti on tässä:




















Minun versioni taas tässä:

Pähkinäinen viikuna-vesikrassi-salamisalaatti (kahdelle)

1/2 ruukkua roomansalaattia tai muuta tummanvihreää salaattia
1/2 ruukkua vesikrassia
4 kuivattua viikunaa viipaleina (tuore toimisi tässä kyllä vielä paremmin)
läpikuultavan ohueksi leikattuja viipaleita hyvää salamia tai vastaavanlaista leikkelettä
1 dl karkeasti rouhittua hasselpähkinää

Kastike:
1/2 dl smetanaa (tai jogurttia tai ranskankermaa)
1 tl hyvää hunajaa
mustapippuria, suolaa

*Revi salaatti ja vesikrassi tarjoiluastialle. Asettele salaattipedille viikunat ja sen jälkeen leikkelesiivut kauniina ruusukkeina. Suuria siivuja kannattaa leikata puolet pienemmiksi. Ripottele pinnalle hasselpähkinärouhe.
*Kastiketta varten sekoita smetanaan hunaja. Kevyempi, noin 20% rasvaa sisältävä smetana on juoksevampaa kuin täysrasvainen, ja sopii siksi tähän ruokaan paremmin. (Alkuperäisessä ohjeessa käytetään muuten vuohenmaitojogurttia, varmasti todella hyvää sekin!) Mausta mustapippurilla ja suolalla.
*Valele kastiketta maltillisesti salaatin päälle. Rouhaise pinnalle vielä halutessasi mustapippuria ja suolaa.

Pieni paahtopaisti vain...

Yksi ankanpoik.. eiku Anna täällä vain, paahtopaistin eessä...

Ei ole aiemmin tullut mieleenkään ostaa arkiruoaksi paahtopaistia. Nyt oranssi lappu saksalaisen satumaan suomalaisella Deluxe-osastolla houkutti, ja hertsssyygeli, kuinka monta ateriaa siitä yhdestä 900 gramman palasesta saikaan kahdelle ruokailijalle. (Kolme iltaruokaa kahdelle ja kaksi lounasta yhdelle, nimittäin.)

Aluksi tehtiin, no, se paahtopaisti. Ensin paistoin kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa nopeasti ruskean pinnan joka puolelle. Sitten mittari paistiin, uunin lämmitys 125°C:n lämpöön, paisti uuniin, paisti pois uunista kun lihan sisälämpötila on 60°C ja sen jälkeen vielä rapiat 20 minuuttia lepoa ennen leikkuuta. Ohje oli huomaavaisesti painettu pakkaukseen, mistä kiitos: lopputulos oli täydellisen mehevä ja tasaisen punertava.

Taianomainen vinkkini on tässä: Paista paahtopaisti pienessä padassa tai vastaavassa astiassa, johon paisti juuri ja juuri mahtuu. Halutessasi asettele vielä kansi päälle niin, että mittari kuitenkin saa oman tilansa. Näin paistista pääsee haihtumaan mahdollisimman vähän kosteutta - tai ainakin kosteus palautuu pian takaisin paistin pintaan.

Maustevinkeistä ei tällä kertaa sen enempää. Tämä tarjouspala oli jotakin rosmariinimarinoitua settiä, ja vaikka eräs nimeltämainitsematon tähtikokkikin herkkusarjaa mainostaa, niin itte maustamalla sais vielä inasen paremman. Hyvin toimi kuitenkin. Ensimmäiset viipaleet syötiin kiehautetun parsan kanssa.


























...se haukkasi paistista palasen, ja sanoi...

Tähteeksi riitti suurin osa. Seuraavana päivänä oli siis kylmän paahtopaistin vuoro. En osannut päättää, tekisinkö salaattia vai BBCGoodFoodista inspiksen saaneita cocktailpaloja, joten tein molempia. Salaatissa on muuten erittäin tärkeää sekoittaa kastike kunnolla lihasuikaleisiin - maku on aivan eri luokkaa sen jälkeen.


























Paahtopaistisalaatti sinappisella kastikkeella

erilaisia salaatteja, kuten tammenlehvää ja rucolaa
pätkä purjon vihreää osaa huuhdeltuna
appelsiinia
kypsää paahtopaistia ohuina suikaleina

Kastike:
reilu 1 tl karkeaa dijon-sinappia
2 tl hunaja-omenaviinietikkaa
1/2 tl sokeria
ripaus suolaa
3-4 tl rypsiöljyä

*Paloittele ja asettele salaatin ainekset tarjolle. Sekoita salaatinkastikkeen ainekset keskenään huolellisesti. Tarjoile salaatin kanssa.

Paahtopaisti-suolapalat

pieniä leipäsiä, blinejä tai tattaripannarin paloja (suosittelen pannaria, se on todella hyvää)
ranskankermaa
karkeaa dijon-sinappia
kypsää paahtopaistia ohuina suikaleina tai viipaleina
pieniä cocktail-kurkkuja tai hyviä vihreitä oliiveja

*Sekoita ranskankermaan makusi mukaan karkeaa dijon-sinappia - parempi vain nokare kuin enemmän.
*Kokoa leipästen päälle ensin lusikallinen ranskankermaa, sitten muutama paahtopaistisuikale tai yksi viipale ja lopuksi oliivi tai pala cocktail-kurkkua.


























...se haukkasi jälleen palasen, ja sanoi...

Kolmantena päivänä piti saada jo jotain ihan muuta. Lihaa oli edelleen jäljellä aivan valtavasti. Yksinkertaisella kikalla, eli soijakastikkeella ja sitruunamehulla maustamalla, suikaleet muuttuivat jälleen ihan uuden makuisiksi. Mukana menossa oli myös edellispäivän tattaripannarin jämät.

Tässä vaiheessa on tärkeää, että paahtopaisti ei alunperin ole mennyt ylikypsäksi ja kuivaksi, ja että se on leikattu viipaleiksi ja/tai suikaleiksi tarkalleen lihan syiden vastaisesti. Näin se säilyy mehevänä ja mureana, vaikka sitä vähän käyttäisikin pannulla.


























Paahtopaistia ja tattaripannaria wok-tyyliin

1 parsakaali
2 suippopaprikaa
rypsiöljyä ja seesamiöljyä paistamiseen
1 valkosipulinkynsi
muutama pala tattaripannaria tai kuivahtanutta leipää (voit jättää leivän/pannukakun myös pois)
muutama kourallinen kypsää paahtopaistia ohuina suikaleina
1/2 sitruunan mehu
loraus soijakastiketta

*Leikkaa paprika suikaleiksi. Leikkaa parsakaali suupaloiksi. Halutessasi esikeitä parsakaaleja vedessä parin minuutin ajan.
*Kuutioi tattaripannari tai leipä.
*Kuumenna suuressa pannussa rypsiöljyä hyvin kuumaksi. Paista leipäkuutioihin nopeasti rapea pinta ja siirrä kuutiot sitten erilliselle lautaselle odottamaan.
*Lisää pannuun tilkka seesamiöljyä sekä tarvittaessa lisää rypsiöljyä. Halkaise valkosipulinkynsi, anna sen antaa makua kuumaan öljyyn hetken aikaa ja poista puolikkaat sitten pannulta ennen kuin ne alkavat ruskistua. Paista paprikaa ja parsakaalia kuumalla pannulla wokaten eli kahdella kapustalla jatkuvasti nostellen, kunnes vihannekset ovat hieman pehmenneet. Siirrä sivuun odottamaan.
*Lisää kuumaan pannuun lihasuikaleet. Odota hetki ennen kuin sekoitat, ja kääntele suikaleita vasta sitten varovasti niin, että ne saisivat mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon rapeaa pintaa. Älä kuitenkaan odota liian kauan, jottei liha kuivu. Mausta soijakastikkeella ja sitruunalla, sekoita. Lisää pannuun muut ainekset, sekoita uudelleen ja tarjoile.

...ei paahtopaistia näy, buu, buu, buu!

Carnitas-nyhtöpossu-hybridi

Aikani pulled pork -huumaa tuumailtuani ryhdyin toimeen. Meille oli tulossa ruokavieraita, ja päätimme tarjota possua tortillojen välissä.

Ja herranenaika, kuinka paljon niitä erilaisia pulled pork -ohjeita netistä ihan oikeasti löytyi! Alkoi jo vähän ahdistaa se infotulvan määrä - mutta onneksi löysin nämä kaksi ohjetta, joita hyödynsin vapaan soveltamisen ohella. Ja löysin kuin löysinkin toimivan tyylin!

Sen verran muuten googlailusta viisastuin, että meksikolaisittain tehtynä nyhtöpossu on carnitas, ja carnitas-possun mausteliemessä taas on tyypillisesti ainakin sipulia, valkosipulia ja laakerinlehteä, ja korianterinsiemenet sopivat mukaan myös.

Pulled pork eli nyhtöpossu eli carnitas 

1 1/2 kg possun lapaa
nokare rasvaa
vettä
2 valkosipulin kynttä karkeasti paloiteltuna
1 tl korianterinsiemeniä
1 laakerinlehti
1 sipuli lohkottuna
2 tl suolaa
n. 1/2 dl hyvää, makeaa chilikastiketta (esim. Poppamiehen Savuomena)
siirappia
(suolaa)

*Ota liha huoneenlämpöön reilu puoli tuntia ennen valmistusta. Leikkaa lihasta mahdollinen nahka pois, jätä rasvaa kuitenkin paikoilleen. Lämmitä uuni 150°C:een.
*Lämmitä liedellä (uuninkestävässä) rautapadassa nokare rasvaa. Ruskista lihan pinta eri sivuiltaan kuumassa padassa. Lisää pataan sitten vettä sen verran että liha peittyy noin puoliväliin asti, ja lisää veteen paloitellut valkosipulinkynnet, korianterinsiemenet, laakerinlehti, lohkottu sipuli, suola ja chilikastike. Siirrä pata uuniin.
*Possu saa paistua uunissa yhteensä viitisen tuntia. Paista ensin kaksi tuntia: käännä sitten liha ja valele pinta siirappilusikallisella, anna paistua tunnin ajan, käännä ja valele toinen puoli siirapilla, anna paistua taas tunnin ajan, käännä. Laske viimeisen tunnin ajaksi lämpö 120°C:een. Kun liha on valmista, se hajoaa helposti pehmeiksi palasiksi vaikka muovikauhalla painaen.
*Nosta liha padasta ja perkaa siitä pois kaikki rasva ja sidekudos. Perkaaminen onnistuu helposti kahdella haarukalla. Kokoa "puhdistettu" liha erilliseen vuokaan. Siivilöi lopuksi pataan jäänyt liemi vuokaan, lihan päälle. Nyt voit halutessasi jäähdyttää vuoan ja antaa sen odottaa viileässä seuraavaan päivään. (Tai jos haluat jatkaa heti, mikä ettei.)
*Ennen tarjoilua levitä lihasuikaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Valele vielä pienellä määrällä siirappia ja chilikastiketta, mausta halutessasi suolalla. Kuumenna uunissa grillivastuksen alla, kunnes lihasuikaleet ovat saaneet kunnolla ruskeaa väriä.

Jauhelihapihvi '83

"Tunnelmantekijän illallinen". Kotivinkin juhlaherkkuja -kirjan teemaotsikko lupaa hyvää, eikä suotta. Tässä mahtavan mehevässä jättijauhelihapihvissä maistuu 1980-luvun muikea nousukausi. Jos ei osaa päättää, tekiskö ruokaa jauhelihasta, kinkusta vai juustosta, tekiskö sitten kaikesta samalla kertaa? Tähän retrodekadenssiin sopi loistavasti myös lisukeriisi, vaikka kirjassa mentiinkin kohtuullisesti lohkoperunoilla. Överiä, mutta niin hyvää.

Uunissa paistettu juustopihvi (omin muokkauksin Kotivinkin juhlaherkkuja -kirjan ohjeesta (Forma, 1983))

Mureke:
400 g paistijauhelihaa
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1/2 tl suolaa
valkopippuria

Täyte:
4 viipaletta savukinkkua
4-8 viipaletta (tai muutama kourallinen raastettua) emmental-juustoa

Pinnalle:
kourallinen juustoraastetta

*Sekoita murekkeen ainekset keskenään sileäksi taikinaksi. Leivinpaperoi tai voitele pyöreä uunivuoka, kaada puolet taikinasta vuoan pohjalle.
*Levitä murekkeen päälle suikaleiksi leikattu kinkku ja juustoviipaleet tai -raaste. Pane loput mureketaikinasta pinnalle sileäksi kerrokseksi. Ripottele ruoan pintaan juustoraaste.
*Paista pihviä uunissa 225°C:n lämmössä noin 30 minuutin ajan. Tarjoile riisin tai perunan sekä raikkaan salaatin kanssa.

Suppilovahvero-jauhelihakastike

Onko teilläkin keittiön kaapeissa muutama rasia kuivattuja suppilovahveroita? Juu niin vaan meilläkin. Niistä voi tehdä vaikka jauhelihakastiketta: maku on balanssissa mitä parhaiten, ja meininki on silloin juuri sitä kasvisproteiinilla jatkamista, mitä meidän maapallon vauraiden kannattaisi harrastaa, kun mieli tekee juustoa ja jauhelihaa.

Hyvän mielen ruokaa tämä oli siksikin, että 1) siihen tuli Koskenlaskijaa, jota (nyt ulkomailla oleva) kanssa-asujani laittaa jauhelihakastikkeeseen, 2) sitä syödessä tulin siihen tulokseen, että sieniä karttava pikkuveljenikin saattaisi joku päivä syödä tällaista ja 3) kiitos isäni mieltymysten ja kodin kaikujen, minulla on paitsi kuivattuja sieniä kaapissa, myös taipumus tehdä toisinaan tällaista suurustamatonta kastiketta, eli oikeastaan jauhelihaa, sattumia ja lientä, yhdistelmä kun maistuu spagetin kanssa hyvältä. Omistettu siis teille, elämäni miehet.

Suppilovahvero-juusto-jauhelihakastike

1 suuri sipuli (jota minulla ei yllätyksekseni ollutkaan, laitoin raastettua porkkanaa mutta sipuli olis parempi)
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
tilkka öljyä
400 g (pihvikarjan) jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl merisuolaa
1/2 tl valkopippuria
n. reilu 1/2 l kokonaisia kuivattuja suppilovahveroita, tai vastaavasti paljon vähemmän muruksi jauhettuja
3 dl vettä
1/2 pkt (125 g) Koskenlaskija-sulatejuustoa
2-4 dl maitoa

*Hienonna sipuli ja kuullota sitä timjamin kanssa suuressa pannussa öljytilkassa. Kasaa sipuli pannun reunoille ja ruskista keskellä huoneenlämpöinen jauheliha kunnolla ruskeaksi (=anna paistua, äläkä sekoittele vimmatusti heti alusta alkaen). Hienonna valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
*Hienonna kuivatut suppilovahverot kokonaisia pienemmäksi: tämä käy näppärästi esimerkiksi saksilla. Kippaa kuivat sienet pannuun ja lisää sitten perään vesi. Sekoittele muutaman minuutin ajan niin, että neste alkaa imeytyä sieniin. (Sieniä ei siis lioteta etukäteen tässä ohjeessa, vaan ne saavat imeä itseensä koko kastikkeen makua. Joku keskustelupalstakommentti tosin ohjasi liottamaan suppilovahveroita ennen käyttöä, jotta Tshernobyl-jämät jäisivät minimiin, mutta jääköön tämä jokaisen omaan harkintaan.)
*Paloittele joukkoon sulatejuusto, sekoita ja lisää joukkoon maito. Anna hautua matalalla lämmöllä kannen alla noin 15 minuutin ajan. Seuraa välillä nesteen määrää, lisää nestettä tarvittaessa. Maista, mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
*Tarjoile spagetin tai perunoiden kanssa.

Mac and cheese -henkinen laatikko

Mitä mieltä olette Ruokasuosikit-kirjoista? Ne on niitä isompia ja pienempiä, ohuempia ja paksumpia opuksia, joita löytyy joka kirjakaupan laarista: sushit, kasvikset, pastat, nuudelit, suklaat... Uusissa painoksissa kierrätetään aina samoja reseptejä ristiin rastiin.

Joku rustiikkinen kädenjälki ja tatsi niistä puuttuu, ovat kovin massatuotetun oloisia eivätkä lainkaan symppiksiä. Yleensä odotan keittokirjalta, että siinä on joko jokin ainutkertainen juju, että se kuuluu ikuvanhaan Ruutusarjaan tai että siinä on härskin aidon kasarit tai muuten jännittävät valokuvat. Ruokasuosikit -kirjoissa ei ole mitään näistä. Mutta viimeistään sellaisen keskikokoisen Kasvisruoat-kirjan kohdalla sydämeni heltyi. (Taas.) Se oli vaan niin pullollaan hyviä reseptejä toinen toisensa jälkeen.

Aasialaisia sapuskoja tulee kokattua tuosta ja yhdestä toisesta samanlaisesta useinkin, mutta tällä kertaa lähdin amerikkalaiselle linjalle. Juustomakaronilla mennään. Useimmissa kirjan ohjeissa on ihan kohtuullisesti muistettu proteiinipartikkelikin, tässä sitä puolta edustaa lähinnä tuo juusto. Mutta tiiättekö, on niitä hiilareita pahempiakin hirviöitä tässä maailmassa nähty.

 

Ai niin. Se kasvisruoka-aspekti taisi kyllä mennä tällä kertaa siinä, että päätettiinkin laittaa mausteeksi aurajuuston sijaan pekonia. Mutta molempi parempi ja oman mielen mukaan.

Juustomakaronilaatikko (neljälle) Ruokasuosikit: Kasvisruoat

225-300 g sarvimakaronia

Valkokastike:
5 dl maitoa
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
6 kokonaista mustapippuria
sipuliviipale
ripaus muskottiraastetta
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria

Mukaan makaronin ja valkokastikkeen lisäksi:
1 pkt pekonia
1 kananmuna vatkattuna
125+125 g kahta erilaista vahvaa juustoa raastettuna (esim. cheddar ja red leicester, tai parmesan ja jokin satunnainen pala)
1 rkl täysjyväsinappia
2 rkl tuoretta ruohosipulia pilkottuna
suolaa ja pippuria
4 tomaattia viipaloituna
2 rkl auringonkukansiemeniä
ruohosipulia koristeluun

*Kiehauta kattilallinen kevyesti suolattua vettä, keitä siinä makaronit al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois ja laita sivuun odottamaan.
*Tee valkokastike. Kuumenna maito kiehuvaksi ja kaada sitten kuumankestävään astiaan odottamaan. Lisää tyhjän kattilan pohjalle voi, ja kun se alkaa kuplia, ripottele sekaan jauho ja keitä pienellä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen noin 1 minuutin ajan. Kaada maidosta takaisin kattilaan puolet ja vatkaa samalla vimmatusti. Lisää sitten loput maidosta sekä laakerinlehti, sipuliviipale, pippurit ja muskottiraaste. Kiehauta ja keitä kastiketta välillä sekoitellen noin 5-10 minuuttia, kunnes se on sakeaa ja tasaista. Nouki laakerinlehti ja sipuliviipale pois, mausta suolalla ja pippurilla.
*Suikaloi pekoni kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja anna suikaleiden ruskistua rapeiksi.
*Sekoita vatkattu muna, puolet juustoraasteesta, sinappi ja ruohosipuli valkokastikkeeseen (ja mausta tarvittaessa vielä ripauksella suolaa ja pippuria). Levitä voideltuun uunivuokaan makaronit ja sekoita sitten niihin pekonisuikaleet sekä valkokastikeseos niin, että makaronit peittyvät. Asettele pinnalle tomaattiviipaleet.
*Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta sekä auringonkukansiemenet. Paista uunin alatasossa 190°C:ssa noin 25-30 minuuttia tai kunnes pinta kuplii ja on kullankeltainen. Koristele ruohosipulilla ja tarjoa.

Me tarjoiltiin ruoan kanssa samaisesta kirjasta bongattua yksinkertaista salaattia, jossa oli muun muassa tuoreita vihreitä papuja ja retiisejä. Rouskuivat kivasti pehmeän makaronilaatikon seurana.

Parsakaali-possumureketta

Tässä on Meat Loaf:





ja tässä on sen kaima yhdessä perunasalaatin kanssa:

Ihmettelin Herkullista helposti -kirjan "jauhelihalimppua" hetkisen, kunnes tajusin että ruokalajin nimi taitaa olla käännöskukkanen. Ruotsista, norjasta tai vaikka sitten englannista. Meillä lihaleipä tunnetaan paremmin murekkeena, ja tässä versiossa se lihaosuuskin meinasi jäädä parsakaalin varjoon kun vähän innostuin. Nimittäin korvaamaan alkuperäisen ohjeen porkkanaa reilulla parsiksella. Kannatti innostua, tästä tuli tosi hyvää!

Lihamureke parsakaalilla

1 varsisellerin varsi pienen pieneksi pilkottuna
1/2 parsakaali (tai yksi kesäinen pikkuparsakaali) pienen pieneksi pilkottuna
1 kesäsipuli pienen pieneksi pilkottuna
500 g jauhelihaa (luomutilan possua, ei turhan rasvatonta)
1 tl suolaa
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 tl mustapippuria
muutama tippa Tabascoa
1 nippu persiljaa silputtuna
1 tl sinappia
2 munaa
3 rkl ketsuppia
1 rkl ruskeaa sokeria
1 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli ohuina renkaina

*Sekoita vihannekset ja jauheliha ja vaivaa sitkeäksi taikinaksi. Itse käytin tähän vaiheeseen sähkövatkaimen taikinakoukkuja, hyvin toimi.
*Lisää joukkoon kaurahiutaleet, pippuri, Tabasco, persilja, sinappi ja munat, ja vaivaa tasaiseksi.
*Asettele taikina leivinpaperoituun uunivuokaan murekkeeksi.
*Sekoita kulhossa punasipulirenkaat ja oliiviöljy.
*Kiehauta kattilassa ketsuppi ja sokeri, kunnes sokeri on sulanut. Jäähdytä hieman, ja levitä ketsuppi-sokeriseos sitten murekkeen pintaan esimerkiksi pullasudin avulla. Painele pintaan vielä punasipulirenkaat.
*Paista 180°C:ssa 60-70 minuuttia tai kunnes mureke on läpeensä kypsä. Voit kokeilla pistää mureketta terävällä veitsellä: jos ulos tihkuva neste on kirkasta, se on sisältä kypsää.
*Anna vetäytyä 15 minuutin ajan ja tarjoile.



Tässä vielä perunasalaatin ohje, sekin samasta kirjasta kotoisin, tomaattilisäyksen kera tosin:

Kreikkalainen perunasalaatti

500 g keitettyjä perunoita
3 kesäpunasipulia ohuina renkaina
1 mieto punainen chili ohuina viipaleina
50 g oliiveja
200 g feta- tai salaattijuustoa kuutioina
2 rkl silputtua persiljaa
tomaatteja lohkottuna, sisus ja siemenet poistettuina
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

*Sekoita perunat, sipulit, chili, oliivit, juusto, persiljat ja tomaattilohkot kulhossa kevyesti. Kaada päälle reilu loraus hyvää oliiviöljyä, nostele hieman. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.

Possu-tomaattipasteijat

Pideltiin tänään hellettä kesäisesti uunin ääressä, kun tehtiin ruoaksi kaalikääryleitä. No mut kun vapaapäivä vaan ON vapaapäivä! Kääryleistä tuli hyviä, mutta ehkä vielä paremmin onnistuivat yllättämään jämätäytteestä tehdyt pasteijat.


























Lisäsin possunjauheliha-kaali-sipuli-bulgurseokseen siis muutaman silputun aurinkokuivatun tomaatin, runsaan nipun ruohosipulia ja reilun teelusikallisen harissa-tahnaa. Erityisesti viimeksimainittu toimi jauhelihan kanssa todella hyvin pasteijoiden täytteenä!

Koska näitä voisi tehdä ihan itsensäkin vuoksi eikä vain tähdemielessä, koetan arvioida ohjeeseen suuntaa-antavat ainemäärät:

Harissa-tahnalla maustetut jauhelihapasteijat (1-2 pellillistä pasteijoiden koosta riippuen)

n. 200 g luomuporsaan jauhelihaa (raakaa vielä tässä vaiheessa)
1 kesäsipuli hienonnettuna
(hieman kesäkaalia hienonnettuna)
1 dl keitettyä bulguria tai puuroriisiä
1 pieni kananmuna
ripaus merisuolaa ja valkopippuria
reilu 1 tl harissa-tahnaa
3-4 aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
runsas nipullinen ruohosipulia hienonnettuna

500 g valmista voitaikinaa ohueksi levyksi kaulittuna

voiteluun siirappi-vesiseosta

*Sekoita jauheliha, sipuli, kesäkaali, bulgur/riisi ja kananmuna, ja paista seos sitten rapsakaksi ja kypsäksi muruksi pannulla.
*Sekoita joukkoon harissa-tahna, aurinkokuivatut tomaatit ja ruohosipuli. Maista, mausta tarvittaessa vielä suolalla ja/tai pippurilla.
*Leikkaa kaulittu voitaikina haluamasi kokoisiin ja muotoisiin paloihin, täytä täyteseoksella, kostuta palasen reunat vedellä ja painele pasteijoiksi.Voitele paistovalmiit pasteijat siirappi-vesiseoksella, jotta saat pasteijoihin niiden paistuessa kauniin ruskean värin.
*Paista 225°C:ssa pasteijoiden koosta riippuen noin 10-15 minuutin ajan.

Ananas coconuts banan.. eiku...

Ananas-kookos-possucurrya. Nam. Olisi ihanaa paahtaa ja mortteloida ja tahnata, mutta maanantai-iltana on myös ihanaa kaivaa purkista yhtä ja sitten vähän toista tahnaa, sillä lopputulos on yhtä kaikki tosi herkullinen.

Ennen ajattelin, ettei tällaisia monen mausteen hässäköitä voi kutsua helpoiksi arkiruoiksi, mutta kun purnukat kerta on siinä hollilla, ja enemmän tai vähemmän vakiintuneita käyttöön, on nopeus ja helppous ihan totista totta.

Kookosmaitocurryja vaivaa joskus sellainen liika kookoksisuus, ja lisäksi saan ne juoksettumaan aina. Päätin tällä kertaa kikkailla kookosmaidon kanssa googlaamani ohjeen mukaan, ja sehän kannatti. Kun kookosmaidosta keitti ensin puolet, ehtivät maut sulautua toisiinsa, mutta lopussa lisätystä toisesta puolesta tuli kuitenkin raikkautta ruokaan. Varovaiset sekoittamiset ja currytahnan sekoittaminen erilliseen kookostilkkaan taas auttoivat välttämään juoksettumisen, kerrankin!























Possu-ananascurry (noin 3-4 annosta, inspis täältä)

noin 150-200 g luomupossun ulkofileetä ohueksi suikaloituna
1 tlk (400 ml) hyvää kookosmaitoa
1 rkl punaista thai-currytahnaa
1 porkkana
1 rkl kalakastiketta
1/2 - 1 rkl tamarinditahnaa (määrä riippuu tahnan/liemen paksuudesta)
ripaus ruskeaa sokeria
1/2 parsakaali
1 tlk ananaspaloja
1 tuore punainen chili

*Paista possunsuikaleisiin pannulla tai kasarissa väri ja siirrä suikaleet sivuun.
*Lusikoi kookosmaitopurkista kasariin tai kattilaan kova kerma sekä lisäksi nestettä niin, että pannussa on noin 2/3 purkin sisällöstä. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan.
*Ota pieneen kulhoon kuumaa kookosmaitoa, sekoita siihen huolellisesti currytahna ja kaada seos sitten takaisin kasariin. Viipaloi porkkana ja lisää joukkoon. Anna kiehua hiljalleen noin 3 minuutin ajan, jotta currytahnan maku syvenee.
*Lisää possunsuikaleet, kalakastike ja tamarinditahna sekä ripaus ruskeaa sokeria. Anna kiehua noin 3 minuuttia.
*Sekoita joukkoon loput kookosmaidosta, pieniksi paloiksi leikatut parsakaalin kukinnot sekä valutetut ananaspalat varovasti vähän kerrallaan. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen vielä muutaman minuutin ajan. Tarkista possun kypsyys ja silppua sitten pinnalle chili, josta siemenet on ensin siivottu pois.
*Tarjoile riisin kanssa.

Tee-se-itse-noutokinkki: Hapanimelää possua ja kasviksia

Halusin eräänä arki-iltana lohduttaa nuhaista olemustani hakemalla noutokiinalaista tofusettiä matkalla töistä kotiin. En tiedä mikä kumma voi olla selityksenä, mutta noutoaasialaisruoka tekee aina olon aivan äärimmäisen onnelliseksi. Paras hetki on juuri ennen syömistä, kun se valkoinen muovikassi ja jännittävät rasiat vasta lämmittävät käsiä, eikä vielä tiedä tuleeko kokemuksesta ihan normi vai erityisen hyvä. Tähän ei liity ironiaa, ei sarkasmia, vain silkkaa rakkautta peruseurooppalaistuneeseenkin aasialaiseen pikaruokaan. (Koettakaapa muuten kirjoittaa tai sanoa tuo kolmanneksi viimeinen sanahirviö.)

Veikkaan että noutokinkin hohto säilyy jatkossakin, vaikka tällä kertaa itse syöminen olikin vähän antikliimaksi. Valkosipuliseksi ja chiliseksi luulemani kastike ei ollut kumpaakaan. Ihan maittavaa se oli, ja keksinkin että syy yllättävään mauttomuuteen voisi olla se, että... *rumpujen pärinää* ...olen viime kuukausina oppinut itse loihtimaan peruskinkkiruoan maut esiin kotihellallakin!

Tässä siis resepti hapanimelään possuun, jota olin tehnyt pari päivää aiemmin itse. Salaisuus on ehkä maapähkinä- ja seesamiöljyn käytössä. Toinen salaisuus on siinä, että ketsuppi saa nopean hapanimeläkastikkeen maistumaan hapanimeläkastikkeelta.























Jos joku väittää että olen kiertänyt Aasiaan Amerikan kautta ketsuppipullo kainalossa, niin väittäköön rauhassa. Amerikan suunnalta taitaa se niin-kovin-rakastamani noutomuovipussimeininkikin olla kotoisin...

Jossakin vaiheessa tajusin, että noutokinkin mauttomuus saattoi johtua myös siitä äkillisesti yllättäneestä nuhasta, mutta pyh, itsetehty oli yllättävän hyvää silti!

Hapanimelä possu-kasvispaistos vähän niinku lähikiinalaisittain (3-4 annosta)

1 rkl maapähkinäöljyä
1 rkl seesamiöljyä
2 pientä sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
lohko kaalia
noin 1/2 parsakaali
noin 300 g kypsäksi soijakastikkeen kanssa paistettuja possunsuikaleita
1/2 dl hyvää ketsuppia (Kelpuutan Heinzin tai Felixin. Tällä hetkellä muuten diggaan Felixistä erityisesti, koska se Felix Zengerin tekemä Spotify-mainos on hauska. Heinz taitaa silti löytyä kaapista.)
1-2 rkl soijakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
tuoretta punaista mietoa chiliä hienonnettuna
1/2 dl vettä
suolapähkinöitä

*Kuumenna maapähkinä- ja seesamiöljy pannussa. Lohko sipuli ohuiksi lohkoiksi, suikaloi paprika ja kaali, hienonna valkosipuli. Lisää mainitut kasvikset kuumaan pannuun ja kypsennä kahdella kapustalla koko ajan nostellen noin viiden minuutin ajan niin, että sipulit alkavat olla läpikuultavia ja paprikat ovat pehmenneet.
*Paloittele parsakaali suupaloiksi ja lisää pannuun. Sekoita paistokseen kuumenemaan myös kypsät possusuikaleet (Itselläni kypsät possusuikaleet olivat vielä kylmiä. Kyseessä oli edellisestä possukokkailusta ylijäänyt liha, jonka olin silloin paistanut valmiiksi. Jos käytät raakaa possua, suosittelen kypsentämään sen soijakastikkeen kanssa ensin, laittamaan sivuun ja lisäämään samaan tapaan matkaan tässä vaiheessa.) Sekoita ketsuppi, soijakastike, hunaja, chili ja vesi keskenään, kaada pannuun. Lisää tässä vaiheessa halutessasi mukaan myös kourallinen suolapähkinöitä.
*Laske lämpöä ja anna hautua hiljalleen vielä noin 5-10 minuutin ajan tai kunnes kasvikset ovat haluamasi kypsyisiä ja liha mureaa.


p.s. Jos haudot pakastimessasi isoja luomupossu- tai muita lihapalasia, ja kokonainen sulatettu pala ei meinaa tulla käytetyksi kerralla, vinkkaan tekemään kuten me ja paistamaan osan suikaloidusta lihasta valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Etukäteen paistettu, soijakastikkeella maustettu possu sopi tähän ruokaan kuin nakutettu.

Kirjahehkutusta ja aurinkoisia piirakoita

Alkuvuodesta olen ollut hurjan onnekas sikäli, että kirjahyllyyn on kotiutunut pari huikaisevan kiinnostavaa ja hyvää keittokirjaa. Suvi Rüsterin Täydellistä ohjetta ehdin jo hehkutellakin, ja toinen uusi suosikki on Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin Aidon maun juurilla - Kotiruokaa tuoreesti.

Olin vähän epäröinyt jälkimmäiseen tutustumista. Poikkesin sitten eräänä tammikuisena päivänä pitkästä aikaa Hobboksiin. Kauppias tuntee keittokirjamakuni aika hyvin, sillä olen viettänyt kaupassa yhdessä vaiheessa aika paljonkin aikaa.

"Tää olis kuule ihan sun kirja"
"Niin mut onko se vähän... kotitalousopettajamainen..."
"No mut sittenhän se on just sulle!"

Ja niin kiikutin kirjan kiltisti kassalle. Ja sehän on ihan mielettömän hyvä! Täynnä inspiroivia, värikkäitä ja kauniita ruokaohjeita, etenkin kasvisruokaohjeita. Kokeilin saman tien muutamia reseptejä, ja yhtä olen ehtinyt kokeilla jo kahdesti. Tai puolitoista kertaa. Aurinkopiiras on kokonaan kirjan ohjeen mukaan tehty, kinkku-juustopiiraassa puolestaan on aurinkopiiraan pohja ja Muna- ja juustoruokia -kirjan täyte.























Aurinkopiiras (Sonja Blåberg & Kaisa Torkkeli: Aidon maun juurilla)

Pohja
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl hiivaleipäjauhoja (tai vehnäjauhoja, ja itse taisin laittaa vähän enemmänkin)
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
n. 1/2 dl kylmää vettä

Täyte
yhteensä reilu 1 l kasviksia (itse käytin parsakaalia, paprikaa, sipulia, porkkanaa)
2 rkl öljyä
2 tl currya
2-3 valkosipulinkynttä
1-2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
3 dl kermaa
2 munaa
100 g vuohenjuustoa

*Yhdistä taikinan kuivat aineet ja nypi huoneenlämpöiseen rasvaan. Sekoita joukkoon nopeasti kylmä vesi.
*Taputtele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisijaltaan 23 cm) pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin. Paina pala leivinpaperia tiiviisti tasoitetun taikinan pohjalle ja reunoille (itse tein saman homman foliopötkylällä). Näin reunat eivät pääse valumaan paistamisen aikana. Paista piiraspohjaa 225°C:ssa uunissa noin 15-20 minuuttia.
*Kuori juurekset, leikkaa kaikki kasvikset ohuiksi suikaleiksi.
*Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää curry. Anna paistua hetki. Lisää kasvikset kypsymisjärjestyksessä ja kuullota puolikypsiksi. Mausta valkosipulilla, pippurilla ja suolalla.
*Kaada kasvikset esipaistetulle piiraspohjalle. Sekoita muna ja kerma keskenään, kaada piiraalle. Aseta päälle juustoviipaleita, ripottele pinnalle auringonkukan- tai seesaminsiemeniä. Paista 200°C:ssa uunissa 30-40 minuuttia.























Kinkku-juustopiiras

Pohja, ks. aurinkopiiras

Täyte
200 g palvikinkkua
250 g emmental-mozzarellajuustoraastetta
4 munaa
2 dl maitoa
1 tl paprikajauhetta
ripaus mustapippuria
(ruohosipulia)

*Valmista pohja aurinkopiiraan ohjeen mukaan.
*Hienonna palvikinkku pieniksi kuutioiksi. Levitä esipaistetulle piiraspohjalle vuoroin kinkkua ja juustoraastetta.
*Vatkaa munat ja maito keskenään. Mausta paprikalla ja pippurilla sekä halutessasi tuoreella ruohosipulilla. Kaada munamaito vuokaan ja paista 200°C:ssa noin 40 minuutin ajan.

Hapankaali-chorizo-paistos

"Pannuun kasviksia ja päälle smetanaa" -linja jatkuu. (Chorizokin on vähän niinkuin kasvis, kun se on niin kauniin punainen.) Tää maistui hauskan saksalaiselta. (Saksalainenkin voi olla hauskaa.)























Kaali-omena-chorizopaistos (3-4 annosta)

noin 10 cm pätkä chorizomakkaraa (halkaisija noin 2 cm)
(tilkka öljyä)
lohkon verran eli muutama kourallinen tuoretta valkokaalia suikaloituna
1 rs (400 g) hapankaalia
1 hapan omena
tarjoiluun smetanaa ja ruohosipulia

*Leikkaa chorizomakkara niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyt. Levitä viipaleet kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja paistele, kunnes viipaleet ovat rapeita muttei kärähtäneitä. Siirrä chorizoviipaleet sivuun odottamaan ja kaada halutessasi ylimääräinen rasva pois.
*Kuumenna pannulla keskilämmöllä tarvittaessa tilkka öljyä. Lisää tuore kaali ja anna pehmentyä muutaman minuutin ajan.
*Huuhtele hapankaalia kylmällä vedellä siivilässä - paitsi tietysti jos tykkäät oikein napakan makuisesta hapankaalista. Sekoita hapankaali hautumaan kaalin joukkoon pannulle. Anna kaaliseoksen kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 10 minuutin ajan.
*Kuori ja kuutioi omena, sekoita omenakuutiot ja rapeat chorizoviipaleet kaalin joukkoon ja anna vielä kypsyä noin 3-5 minuutin ajan.
*Tarjoile smetanan ja ruohosipulin kanssa.

Thaipossua, phoitassua

Helmikuu on maistunut hyvin aasialaiselta, vaikka tassut onkin pysyneet pääosin kotimaan kamaralla. Arkiruokalistalla on ollut vuorotellen jotain thaikkuhenkistä, jotain kinkkihenkistä, jotain pikanuudelihenkistä, jotain thaikkuhenkistä, jotain kinkkihenkistä, jotain pikanuudelihenkistä...

Pikanuudelitkin on hyviä, kun niistä koostaa sellaisen tofu-vihannes-kalakastike-limettihässäkän. Tai on ne kyllä hyviä ihan sellaisenaankin. Nimim. Tiedän mistä puhun. Vaan tänään noustiin leveliä ylemmäs, kun koitti perjantai ja oli aika kaivaa pakastimesta jälleen yksi pala luomupossua.























Tartteeko sanoakaan että thaicurry oli (jälleen) tosi hyvää? Oon ihan innoissani, kun a)jääkaappin on tullut hankittua vaikka mitä purkkia ja pulloa ja b)niitä tulee käytettyä niin paljon, että jopa kuluvat ja tyhjenevätkin joskus. Ja vaikka tässä(kin) ohjeessa oioin valmiin currytahnan ja inkivääritahnan verran, oli perjantaivieraan kommentti nannaa tälle keittiöhengettärelle, joka ei ole koskaan käynyt Aasiassa: maistui kuulemma ihan samalle kuin Thaimaassa! Oujee!

Possucurry thaimaalaisittain (neljälle, alkuperäinen ohje Food.com)

2 rkl maapähkinäöljyä
4 rkl punaista thai-currytahnaa
n. 500 g luomupossun mureaa paistia ohuiksi suikaleiksi leikattuna (ohje suosii käyttämään fileetä, mutta kun lihapalaa oikein hartaasti oikein ohuiksi ja mureiksi suikaleiksi leikattiin, niin hyvä tuli)
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa (Bionan luomu on muuten kokemusteni mukaan parhaan makuista, tykkäsi luomusta tai ei)
2 limetin raastettu kuori
3 rkl inkivääritahnaa
8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
ripaus kuivattua chiliä rouhittuna
3 rkl thai-kalakastiketta
2 tl sokeria
1 pienen parsakaalin nuput
1 tlk minimaissintähkiä huuhdeltuna
kourallinen suolapähkinöitä
2-3 mietoa chilipalkoa viipaloituna
1 pieni nippu korianteria hienonnettuna
1/2 limetin mehu

*Kuumenna pannulla öljy ja lisää currytahna, anna sen kuumentua. Lisää possusuikaleet ja kääntele muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat saaneet paistopinnan joka puolelle.
*Kaada joukkoon noin puolet kookosmaidosta, lisää inkivääritahna, limetinkuori ja valkosipuli sekä chili. Laske lämpöä ja anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia tai kunnes lihasuikaleet ovat mureita. (Kaadoin "puolet kookosmaidosta" siksi, että Bionassa neste ja kerma ovat erottuneet toisistaan. Kun kermaosion lisää vasta lopuksi, on juoksettumisen riski aika paljon pienempi.)
*Lisää kalakastike, sokeri, osa tuoreista chiliviipaleista, loput kookosmaidosta, parsakaalinnuput, suolapähkinät ja minimaissintähkät. Anna kiehahtaa ja kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan, kunnes parsakaali on hieman pehmennyt.
*Lisää tarjoiluvaiheessa keoksi pinnalle hienonnettu korianteri sekä loput tuoreet chiliviipaleet. Purista pinnalle vielä limetin mehu.
*Tarjoa riisin kanssa.

Kinkku-suppilovahverokiusaus

Oon kuullu juttuu, että kodissa jos toisessakin on tänä talvena jemmassa kuivattuja suppilovahveroita. Niitä on kätevää upotella ruokiin, etenkin jos proteiiniosiot muuten on vähissä.























Upotin suppiksia tänään kinkkukiusaukseen, ihan kohtuullisella menestyksellä. Kiusauksesta tuli herkullisen metsäisen makuista - mutta seuraavalle tasolle maun nostaisi taatusti vielä kuivattujen sienten liotus ja kuullotus voissa, sekä savuisan pekonin (tai ihan jo savukinkun) lisääminen matkaan. Kirjoitanpa siis nämä utopiani mukaan reseptiin.

Kiusauksen kanssa laitoin pöytään salaattia. Kun uunissa kypsyy muutakin, on näppärää kypsentää siellä samalla se jääkaapin viimeinen punajuuri rapeiksi siivuiksi. Tällä kertaa siivut lepuuttivat salaatissa yhdessä tuoreen ananaksen kanssa. Jännää, mutta loogista, makeat maut toimivat hyvin sienten ja kinkun kanssa yhteen.

Kinkku-suppiskiusaus (iso vuoka, noin neljälle-kuudelle)

1 kg peruna-sipulisekoitusta
parisataa grammaa ylikypsää kinkkuleikkelettä (tai savukinkkua, ja mahdollisesti vielä rapeaksi paistettua pekoniakin jos oikein haluaa herkutella)
1 leviterasiallinen eli muutama desilitra kokonaisena kuivattuja suppilovahveroita
2 dl kuohukermaa + 2 dl vettä (tai 4 dl kuohukermaa, jos ei nuukailla)
1 tl suolaa
mustapippuria, paprikajauhetta

*Voitele uunivuoka. Levitä vuokaan puolet peruna-sipulisekoituksesta. Hienonna kinkku (ja paistettu pekoni), ja levitä tasaisesti vuokaan. Murentele kuivatut sienet ja levitä peruna-kinkkupedille. (Tai vaihtoehtoisesti lisää vuokaan liotetut, valutetut ja voissa kuullotetut sienet.) Lisää vuokaan loput peruna-sipulisekoituksesta, ja nostele aineksia vielä hieman sekaisin.
*Sekoita keskenään kerma, vesi ja mausteet. Kaada tasaisesti vuokaan.
*Paista 225°C:ssa uunin alatasossa noin tunnin ajan.