Ihana pho-keitto

Kummitädin vierailu vauvaperheessä mahdollistaa kaikenlaista huippua, kuten pho-keiton teon. Ennen tätä vauva-arkea olisin pitänyt Soppa365:n Oikaisijan pho-keittoa todella oikaisuna, nyt en, mutta ihana soppa siitä tuli, yhtä kaikki.
























Mung-pavunidut vaihtuivat vihreisiin pakastepapuihin. Lihaksi laitoin naudan sijaan possua, sillä sitä meillä riittää ja riittää pakastimessa edelleen. Ohuen ohuet sisäfileeviipaleet oli jees, paistoin ne nopsaan pannulla sillä ajattelin että tykkään niistä sillä tavalla enemmän, vaikka keittäminen oliskin oikeaoppisempaa. Seuraavalla kerralla voisin ehkä laittaa sellaista pehmeää, silkkistä tofua, joka kuitenkin pysyy suikaleina. Mistähän sellaista saisi?

























Tästä tuli ihan mielettömän hyvää. Ainakin yhtä hyvää kuin Seattlessa, ja paljon vahvemman ja jotenkin vaan koukuttavamman makuista kuin täällä Helsingissä ravintolassa maistamani pho (jälkimmäistä HKI+:n keittoa jopa ruokablogi-idolini Hanna hehkutti Helsingin parhaaksi, joten nyt ollaan kuulkaa vakavan äärellä).

Veikkaan vahvasti, että yksi salaisuus on Reformin luomu-lihaliemikuutioissa. (Tämä ei ole mainos, vaan silkkaa hyvän löydön hehkutusta.) Ihan huikeeta tavaraa. Ainesosaluettelon mukaan niissä ei ole natriumglutamaattia, eikä edes hiivauutetta, mikä on liemikuutioissa jo aika hyvin. Makua ja ruskeaa väriä piisaa senkin puolesta.





Pho-keitto (n. 4 annosta)

Liemi:
1 1/2 l hyvää lihalientä (suosittelen vahvasti tuota Reformia!)
4 tähtianista
ripaus neilikkaa (4 kokonaista neilikkaa olisi vielä parempi vaihtoehto)
2 kanelitankoa
ripaus kardemummaa
4 cm pala inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
2 rkl kalakastiketta

Keittoon:
n. 200 g porsaan (sisä)fileetä
4 kevätsipulinvartta
1 punainen chili
1 limetti
1 ruukku thaibasilikaa
1 ruukku korianteria
n. 2 dl vihreitä papuja (pakaste)
250 g riisinuudeleita

tarjoiluun sriracha-chilikastiketta

*Laita kaikki liemen ainekset kattilaan ja anna hautua n. 40-60 minuuttia. Siivilöi liemi odottamaan, kanelitangot voit kuivata seuraavaa käyttökertaa varten. (En tiedä, ehkä tähtianiksetkin?)
*Leikkaa porsaanliha ohuen ohuiksi viipaleiksi. Se onnistuu erityisen helposti, jos liha on on ollut pakastimessa ja on sulanut jääkaapissa kohmeiseksi. Anna viipaleiden levähtää jokunen minuutti niin, että ne ovat huoneenlämpöisiä. Paista ne sitten kuumassa pannussa nopeasti, riittää että ne saavat väriä sillä ne kypsyvät tosi vilkkaan.
*Viipaloi kevätsipuli ja hienonna chili. Lohko limetti, hienonna yrtit karkeasti.
*Kiehauta pavut noin kolmen minuutin ajan (tai pakastepussin ohjeen mukaan). Valuta ja huuhtaise kylmällä vedellä, jotta vihreä väri säilyy.
*Kypsennä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.
*Jaa nuudelit ja pavut keittokulhoihin, annostele sipuli, yrtit ja chili päälle. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja kaada sitä sitten keittokulhoihin. Tarjoile limettilohkojen ja sriracha-kastikkeen kanssa.

Kana-nuudelikeittoa nuutuneille

Matkaraporttien välissä täällä sekoittuvat iloisesti toisiinsa yskä, nuha, niiden aiheuttama väsymys sekä ehkä jetlaginkin rippeet. Onneksi jokin lamppu syttyi ruokapuolella, kun muistin Kauhaa ja rakkautta -blogin kanakeiton. Kana-nuudelikeittoa nimittäin suositteli terveen olon tavoitteluun myös New Yorkin -lääkäri, kun matkaseura kärsi siellä vatsataudista.

Ostin omaa versiotani varten maustamattomia broilerin koipi-reisipaloja. Ikävää rasvaisuutta lukuunottamatta ne olivat tähän todella hyvä ja maukas vaihtoehto, jos käyttää broileria. Riittävän pitkällä keittoajalla kana-kanakin olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Koipia olen vältellyt tähän asti siksi, että niitä syödessä saa koko ajan odottaa jonkin liukkaan tai rustoisen tunteen ilmestymistä suuhun: vaan tässä ohjeessapa kokonaisina keitetyt koivet perataan ihan kuin possu pulled porkia tehdessä! Perfektionistilla kuluu hetki, mutta lopputulos tyydyttää. Mikä parasta, jäljelle jäävistä luista, nahkoista ja niistä extraosista voi keitellä kanaliemen.

Kanakeitto broilerinkoivista

2 pientä sipulia
3 porkkanaa
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä
loraus oliiviöljyä
1 punainen paprika
4 valkosipulinkynttä
1 litra vettä
2 tl curryjauhetta
2 tl suolatonta cajun-maustetta (sis. cayenne-pippuria ja mm. paprikaa ja sipulia; voit myös käyttää cayenne-pippuria ja jotakin suolatonta liemijauhetta)
1,5 tl suolaa
1 kg maustamattomia broilerinkoipi-reisipaloja (lopulliseen keittoon tulee lihaa tästä alle puolet)
haluamasi määrä riisinuudeleita
mustapippuria myllystä
1/2 ruukullinen lehtipersiljaa hienonnettuna

*Kuori ja viipaloi sipuli, porkkana ja valkosipuli. Kuori inkivääri ja leikkaa se pieniksi suikaleiksi. Viipaloi paprika.
*Kuumenna kattilassa keskilämmöllä oliiviöljy. Kuullota sitten öljyssä n. 5 minuutin ajan sipulia, porkkanaa ja inkivääriä. Lisää paprika ja valkosipuli, jatka kuullottamista vielä noin minuutin ajan. Lisää sen jälkeen vesi, curryjauhe, cajun-mauste ja suola.
*Asettele broilerinkoipi-reidet kattilaan kokonaisina. Lisää tarvittaessa vettä sen verran, että ne peittyvät. Kiehauta ja anna porista hiljalleen noin 50 minuuttia.
*Laske levyn lämpö pois ja nosta koipi-reidet pois kattilasta. Poista esimerkiksi kahden haarukan avulla nahka ja riivi talteen liha. Laita nahka, luut ja rustoiset osat sivuun, voit tehdä niistä myöhemmin kanalientä veden kanssa keittämällä ja siivilöimällä.
*Lisää kattilaan riivitty kana Kuumenna kiehuvaksi, lisää joukkoon riisinuudelit ja keitä vielä muutaman minuutin ajan, kunnes nuudelit ovat kypsiä. Mausta mustapippurilla, ripottele pinnalle hienonnettu lehtipersilja.
*Mausta vielä pöydässä tarpeen mukaan: ainakin itselläni makuaisti oli niin hukassa, että annos kaipasi enemmän lisäpotkua kuin toisen ruokailijan lautanen.

Chowder-soppa lohella ja katkaravuilla

Joskus idea lähtee pakastelokeron yksinäisestä maissipussista, ja lopputulos on jotain päräyttävän hyvää. Nyt kävi näin!

Ainesosalista on kamalan pitkä, koska innostuin sekoittamaan mukaan vähän kaikkea. Mulla on nyt menossa joku tällainen kausi, että kaikessa pitää olla kauhean reilusti makua.

Lohi-chowder eli kalakeittoa katkaravuilla ja maissilla

500 g lohta suupaloiksi kuutioituna
0,5-1 tl merisuolaa

1,5 l kana- tai kalalientä (itse lisäsin veteen 1 rkl hummerifondia ja palan kanaliemikuutiota)
pala juuriselleriä (olisin käyttänyt varsiselleriä, mutta kaupassa oli vain juurta; selleri on tässä joka tapauksessa tärkeä)
2 porkkanaa
muutaman kevätsipulin valkoinen osa
3-4 suurta kiinteää perunaa
muutama reilu rouhaisu valkopippuria
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl kuivattua tilliä
ripaus sahramia
1 dl kuohukermaa
tilkka kylmää vettä + 1-2 rkl Maizenaa
100 g katkarapuja
100-200 g pakastemaissia
muutaman kevätsipulin vihreät varret
1-2 kypsää tomaattia

*Ripottele lohikuutioiden päälle suola ja jätä odottamaan.
*Paloittele juuriselleri ja porkkana. Viipaloi kevätsipulin valkoiset osat. Laita selleri, porkkana ja sipuli suureen kattilaan kiehuvaan liemeen. Kuori sitten perunat ja kuutioi, lisää liemeen. Mausta reilusti valkopippurilla, savupaprikalla, tillillä ja sahramilla. Anna kiehua, kunnes perunat ovat hieman pehmenneet.
*Lisää kuohukerma, sekoita ja anna kiehahtaa. Sekoita Maizena kylmään veteen ja valuta sitten tasaisesti keiton joukkoon. Lisää tämän jälkeen myös lohikuutiot joukkoon, ja anna kiehua noin 3-4 minuuttia, eli sen verran että lohi ja Maizena kypsyvät. Lisää joukkoon maissi ja katkaravut, anna kiehahtaa mutta älä enää keitä.
*Silppua lopuksi pinnalle kevätsipulin vihreät varret ja kuutioi tomaatti.

Helmiä hämärästä

Tämä blogi on olemassaolonsa aikana löytänyt aika hyvin luonnolliset uomansa, mitä tulee postaustahtiin. Samaan tyyliin kulki myös taakse jäänyt vuosi. Olen ollut oikeastaan aika iloisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän ehdin avata kotona läppäriäni. Tällä kertaa kiireinen vuosi tarkoitti paljoa hyvää: hurjan monia uusia ja vanhoja kokemuksia, paikkoja, juttuja, tyyppejä, harrastuksia, menoja, saunailtoja, kokkailuja, kävelyjä, reissuja... Toisaalta, juuri nyt toivon alkavalta vuodelta pari kierrosta hitaampaa vauhtia: ehkä sellaista, että ehtisi ihan huvikseen kirjoittaakin.

Ongelma kun on tietysti se, että hyvät jutut meinaa unohtua ellei niitä tallenna. Näin ollen päräytänkin vuosikatsauksen hengessä eetteriin tällä kertaa joukon bloggaamatta jääneitä huippujuttuja, taitavat kaikki olla syksyltä. Tulevat internet-sukupolvet ja minä hatarapäinen itse, olkaamme hyvät:

























Syysauringon vielä paistaessa paistoin Jannan postaamaa punajuuripiirakkaa. Punajuurien marinointi ja runsas fetatäyte tekivät tästä ihan huikean hyvää. Kokeilkaa vaikka.

Stadin silakkamarkkinoilta ostin koukuttavan hyviä aurajuustosilakoita, ja niiden seuraksi tein virolaista salaattia, jonka opin edellistalvena Marttojen kurssilla. Takuuloistavaan salaattiin tulee keitettyjä härkäpapuja (muista keittäessä riittävä suola!), purjoa, omenaa, palvikinkkua, pippuria, sitruunaa ja ranskankermaa. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla majoakin, mutta melkein parempaa tää on vain ranskankermalla.


























Yksi keittokirjaleikki johti Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut -kirjaan, ja sitä kautta puolestaan kylmäsavulohella ja tuorejuustolla täytettyihin, parmesanilla kuorrutettuihin herkkusieniin. (Ne paistettiin uunissa vielä kuvan ottamisen jälkeen.) Hieman omituista, mutta ihan älyttömän runsaan, voimakkaan, hyvän makuista.

 























Jossain vaiheessa ostin Liidelistä chorizo-pötkön. Jos talouden toinen puolisko on vaihtarireissussa, niin voin muuten kertoa, että tuollaisen pötkön kuluminen kestää aivan järjettömän kauan! Kulutin sitä ainakin ylettömän paprikaiseen, tomaattiseen, fetaiseen ja basilikaiseen pastaan. Saattoi siinä pastassa olla aika reippaasti valkosipuliakin.


























Jossain vaiheessa tein valtavan satsin thaikku-wokkia. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että se oli ihan liian mones kerta kyseistä lajia. Puhumattakaan tietysti siitä, että sitä kertasatsiakin sai syödä monta päivää. Kyllästyin, enkä ole moneen kuukauteen tehnyt wokkia kotona sen jälkeen.


























Tähän sen sijaan en kyllästynyt sitten millään. Siis BBCGoodFoodista inspiksen saaneeseen kvinoa-salaattiin ja sen variaatioihin. Perusidea on, että pohjaksi keitetään quinoaa ja sitten sekoitetaan kuumaan, valutettuun jyväsettiin yrttejä ja sitruunamehua. Raikas sitruunan ja yrttien maku imeytyy koko ruokaan, oli höysteenä sitten halloumia tai fetaa, tomaattia tai paprikaa. Toimii, vaikka kvinoan vaihtaisi bulguriinkin. Toimii, tarjoili sitten kylmänä tai lämpimänä.




























Wok-kyllästyksen vastapainoksi kaipasin jotain tosi maanläheistä ja yksinkertaista, ja niinpä keittelin herkullista soppaa perunasta, ruusukaalista ja rakuunasta. Oli hienoa, miten maku muuttui ihan vain pitkän haudutusajan ansiosta. Pekoni ei pahentanut tätä ollenkaan.


























Vuoden parhaat lihapullat bongasin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista. Keftoja ovat nämä, ja todella inkiväärisiä.


























Joulupikkujouluista jäi yli tähteitä, jotka johtivat luksuspastaan. Luksuspasta piti sisällään kerrrrmaista sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä, parsakaalia ja viinirypäleitä. (Sekä tietysti tavallista luksuksempaa penne-pastaa, jonka olin ostanut, koska olin ostanut rikkinäisen radion, jonka sitten olin palauttanut, minkä vuoksi olin saanut hyvityksenä lahjakortin erääseen nimettömään tavarataloon, jossa oli myös ruokaosasto, ja jos on lahjakortti niin sehän on niinkuin ilmaista menoa se, ja kiitos tämän päätelmän söin sen lahjakortin ansiosta monta kertaa aika hyvin.)

























 
Syksyllä Helsingin Yrjönkadulle avattiin Rulla. Se ansaitsee tulla muistetuksi useamman kymmenen erilaisen ravintolahetken joukosta. En tiedä, voiko mikään olla yhtä raikasta ja... vaan ihan erilaista kuin mikään muu!

























Viime aikoina olen tehnyt tuttavuutta jääkaapissa möllöttävän HP-kastikkeen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on todella omalaatuisen makuista, ja sulautuu osaksi järjellistä makukokemusta melko harvoin. Mutta ihan sattumalta löysin täydellisen yhdistelmän! Ei kannata oudoksua vaan kokeilla: Nämä quesadillat syntyvät niin että levitetään tortillalätylle aivan pieni tiraus HP-kastiketta, laitetaan tortilla kuumaan, kuivaan pannuun, asetellaan päälle siivut herkullista palvikinkkua sekä herkullista, rasvaista edamia. Tipotellaan muutama tippa vihreää tabascoa perään, lisätään toinen lätty päälle, käännetään koko juttu kertaalleen ympäri ja painellaan lastalla kevyesti, kunnes juusto on sulanut. Niin hyvää.

Joulun alla opin vielä uuden asian, oujee! Maustesilakoiden tekemisen, nimittäin. Silakkafileiden nylkeminen eli nahattomaksi tekeminen oli  huvittavan helppoa, vaikka psyykkasin itseäni siihen tuntitolkulla. Peukku vain kylkifileen kulmaan ja nahka irti. Suosittelen, koska nahaton maustesilakka on sata kertaa paremman makuinen kuin nahallinen. Siskon vinkeillä syntyivät loistavat valkosipuli-sinappisilakat, eli tämä HS.fi -ohje karkealla dijonilla ja moninkertaisella valkosipuli- ja tillimäärällä.

Totuuden hetki eli päivän verran blogi-realitya

Liemessä-Jenni haastoi blogi-realityyn eli kertomaan tavallisesta arkipäivästään sen kummemmin kaunistelematta. Ihan huippuhauska idea!

Asiahan on niin, että blogiin valikoituu totta kai vain "bloggaamisen arvoista" matskua. Minulle se ei tarkoita sitä, että kuvan pitäisi olla viimeisen päälle stailattu ja valotettu, mutta pitää sen jokin heppoinen rima ylittää. Ruokalaji saa olla arkinen, mutta pitää siinä nyt jokin idea olla, tai ainakin sen on tullut herättää minussa joitakin tunteita, joita jakaa maailmalle.

Epäilen, että jos roiskisin tänne jokaisen räpsäisyn ja jokaisen yhdentekevän suupalan, ei ketään, edes mua itseäni, kiinnostaisi käydä lukemassa juttujani. Samalla on muistettava että jokainen on oma itsensä omissa projekteissaan: täällä on blogitotuus elämästäni, ja se on yhtä tosi kuin vaikkapa bussissaistumistotuus, kavereidenkanssahengailutotuus tai mikä tahansa muu.

Torstai 18.10.2012





Heräsin puoli seitsemän aikaan aamulla kovin matalin mielin, sillä en saisi tänä aamuna syödä mitään ihan saman tien heräämisen jälkeen. Olin menossa verikokeisiin, nääs. Normaalisti kaataisin lautaselle kaurahiutaleita, maitoa ja heittäisin tuorepuuron sekaan vaihtelevasti mustikoita, omenasosetta tai pelkkää hunajaa.




Syömisen sijaan sain heittää pois jääkaapissa todella monta päivää liikaa majailleen sapuskan jämät. Ympäristörikos? Kyllä. Harmittiko? Ei. Olin tehnyt Quorn-pataa, jonka mausteet muodostivat yhdessä erehdyttävän koiranruokamaisen aromin, ja olin silti syönyt ruokaa jo päiväkaupalla. Kunnes sitten unohdin viimeiset jämät jääkaapin perälle. Kanssaruokailijani on tämän syksyn ajan ulkomailla, ja mulla on vielä mitoitusten kanssa vähän ongelmia. Poisheittäminen on kuitenkin minusta rehellisesti sanoen tosi noloa, ja siksipä sitä tapahtuukin onneksi ehkä vain kerran muutamassa kuukaudessa.



Sitten pakkasin eväät töihin. Olin keittänyt edellisiltana ison kattilallisen pelmenikeittoa. Siihen tuli kasvislientä (kuutiosta), paprikaa, selleriä, sipulia, kaupan pakastealtaasta poimittu valmispelmenipussi, maitoa, sulatejuustoa ja omasta pakastimesta noukittu persiljanokare, sekä lopuksi ranskankermaa. Keitosta tuli to-del-la hyvää. Sille kävi kuitenkin se sama puhtaan esteettinen juttu, joka toistuvasti on syynä sille, etten halua blogata jotakin ruokaa. Juoksetin ruoan TAAS!



Edellisen illan tiskit jäivät odottamaan iltaa, tai lopulta ne taisivat odotella perjantaihin asti. Mitäpä näistä.




Kokeista päästyäni suuntasin kohti työpaikkaa ja hain matkalla aamupalaksi ison kaakaon ja croissantin. Kuinka ravitsevaa ja vitamiinirikasta. Siinä vaiheessa aamupalan tarve oli jo jäätävän huutava, ja valinta aivan täydellinen.



Puoliltapäivin lämmitin eväät mikrossa. Sitä ennen siirsin sopan muovikiposta työpaikan lautaselle. En ehkä niinkään kemikaalipelon vuoksi, vaan enemmän sen takia, että oikealta lautaselta syöminen vaan tuntuu enemmän syömiseltä.

Iltapäivällä aloin etsiä jotakin makeaa hyvää laatikoista, mutta viimeinen myslipatukka (Alpen) oli tullut syödyksi edellisenä päivänä. Söinpä siis purkkaa. Sitten kuulin että illan urheilutreenit oli sateen takia peruttu, joten saatoin töiden jälkeen poiketa näkemään vanhoja tuttuja ja hoitamaan samalla pari juoksevaa asiaa ennen kotimatkaa. Ilman välipalaa nälkäni oli päässyt kasvamaan niin, että yritin hiljentää sen parilla salmiakkikarkilla. Ei toiminut.



Onneksi kotona odotti päivän kulinaarinen ja etenkin visuaalinen huipentuma: pala kakkua! Olin paistanut kakun puolitoista viikkoa aiemmin (aivan, blogin päiväys ja paistopäivä eivät täsmää), laittanut ehjän puolikkaan pakastimeen, hajonneen puolikkaan kulhoon ja käynyt verottamassa muruja säännöllisesti jääkaapin kulmilla siitä lähtien. Hyvää se oli, edelleen, ja loppui viimein, vaikka olisi vielä voinut jatkuakin.

Nautin kotona sadeillan laiskasta fiiliksestä. Olin ajatellut lukea "jotain hyvää kirjaa", mutta todellisuudessa istuin vain läppärin ääressä tekemässä, noh, en todellakaan mitään tärkeää ja katsoin haikein mielin edellisen päivän Tuuri-päätösjakson ja jonkin toisen yhtä kulturellin ohjelman.



Noin seitsemän aikoihin söin lautasellisen pelmenikeittoa. Jatkoin itseni taputtelua selkään, sillä onnistun todella harvoin suostuttelemaan itseni syömään samaa ruokaa monen monta kertaa putkeen. Olen ihan liian vaihtelunhaluinen. Mutta pelmenisopan sulatejuustoliemi oli ihan mahtavan hyvää. Uni kutsui joskus kymmenen ja yhdentoista välillä. Kuinka ihanaa, että seuraavana aamuna saisi syödä heti ensimmäisenä aamupalaa!

p.s. Arvaatteko, mitä söin seuraavana päivänä lounaaksi JA päivälliseksi?

Thai-basilikasoppa

Löysin lähikaupasta thai-basilikaa. Tämä on uutinen siksi, että ruukkuyrtti oli Järvikylän purkissa, eli sitä saattaa löytää lähikaupasta jos toisestakin. Ja vaikka olenkin törmännyt kyseiseen yrttiin taviskaupoissa aiemminkin, ekaa kertaa lähikaupan thai-basilika todella tuoksui vahvasti sille kuin piti, ja ruukku oli kauniin tuuhea. Että nyt on hyvät basilikavibat selvästi ilmassa, sanonmää.

 

Thai-soppaa basilikalla

1 pkt maustamatonta tofua
tilkka soijakastiketta
1 l mietoa kana- tai kasvislientä
1 rkl inkivääritahnaa
2 rkl punaista thai-currytahnaa
1 limetin mehu
1 1/2 rkl ruskeaa ruokosokeria
3-4 rkl kalakastiketta
2 dl kookosmaitoa
puolikas parsakaali
1 porkkana
ruukullinen thai-basilikan lehtiä
1 tomaatti ohuina lohkoina

*Suikaloi tai kuutioi tofu, ja paista se paistinpannulla keskilämmöllä hartaasti rapeaksi välillä käännellen. Sekoita joukkoon soijakastiketilkka ja siirrä sivuun odottamaan.
*Kiehauta kattilassa liemi, mittaa joukkoon kaikki mausteet ja sekoita. Lisää joukkoon puolet kookosmaidosta, suupaloiksi leikattu parsakaali ja ohuen ohueksi viipaloitu porkkana. Anna kiehua hiljalleen poreillen muutaman minuutin ajan, kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä.
*Lisää keittoon tofu, loput kookosmaidosta ja thaibasilikan lehdet. Anna kiehahtaa ja ota sitten sivuun liedeltä. Sekoita valmiin keiton joukkoon vielä tomaatti ohuina lohkoina.

Yhden ensimmäinen on toisellekin ensimmäinen

Katja Bäcksbackan Ensimmäinen ruokakirja ei ole HS Kirjojen ensimmäinen ruokajulkaisu, eikä sen postiin kopsahtanut arvostelukappale ollut ihan ensimmäinen keittokirja minullekaan.























Mutta monelle se voisi olla juuri se oman kodin ensimmäinen ruokakirja. Suosittelisin. Kirjaan on koottu, tuttuun Ruokatorstai-tyyliin, valikoituja Hesarissa julkaistuja ruokaohjeita. Tällä kertaa silmällä on pidetty erityisesti omilleen muuttavaa tai muuten vain aloittelevaa kotikokkia. Joukkoon on siroteltu vinkkejä ja tietoiskuja, ja ihan kirjan alusta löytyy kattava lista keittiön perustarvikkeista.

Toiselle eli minulle eli Unelias kokki -blogille ensimmäinen lajissaan taas on ARVONTA! Kyllä vaan, joku teistä voi voittaa mainion joululahjan itselleen. Lisää aiheesta postauksen lopussa...























Ensimmäinen ruokakirja keskittyy perusasioihin, mutta ei sorru puuduttavuuteen tai liialliseen helppouteen. Se ei ole vain kokoelma oikoteitä, vaan haastaa myös pidempään kaavaan. Se tarjoilee perusohjeet majoneesiin ja munakkaaseen, mutta vakuuttaa niillä uskottavasti muutkin kuin ihan aloittelijat. Olitteko esimerkiksi tienneet, että munakkaaseen sopivan nestemäärän voi mitata rikotun kananmunan puolikkaalla, puolikas kuorellinen per muna? Minä en tiennyt, mutta kokeilin, ja tuli muuten aika törkeän hyvä munakas. (Voi toki johtua siitä, että laitoin siihen ohjeen mukaan kermaa iänikuisen veden sijaan.) Ja se majoneesikin oli maukasta.

Minut hurmaa aina aito opiskelijaromantiikka, ja sitä jos mitä on tehdä tomaattisoppa hienonnetusta sipulista, tomaattimurskasta ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. Kaatamalla ne kattilaan ja kuumentamalla. Niin tehdään kirjan soppaosiossa, ja niin tehtiin tänään meillä. Mainio (edullisten) kuivamausteiden kombo peitti purkinmaun, ja lopputulos oli todella maistuva arkikeitto.

"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."


















Tomaatti-papukeitto (Bäcksbacka, Katja: Ensimmäinen ruokakirja, HS Kirjat 2011)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa (käytin paseerattua tomaattia)
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa

*Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
*Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
*Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera. (Tai raejuuston ja ruohosipulin kera, kuten minä tein.)




...niin ja sitten siihen arvontaan! Jätä viimeistään ensi lauantaina 26.11.11. kommenttiboksiin viesti, jossa joko
a)kerrot jonkin pienen muiston ajalta, kun itse muutit omillesi tai
b)kerrot, mitä haaveita sinulla liittyy omaan keittiöön, jos omaan keittiöön muuttaminen on vasta edessäpäin.

Muisto tai haave voi olla vaikka purkillinen papuja tomaattikastikkeessa, joten ei paineita ;). Vastanneiden kesken arvotaan, tietysti, yksi kappale Ensimmäistä ruokakirjaa!

Armenia: Lavash-leipää ja linssikeittoa

Arvaatteko, mikä heräsi juuri henkiin horroksen mailta? Mikä saapui varjoista ja pimeydestä valoon? Se on... aakkosmatka!

Nämä suorastaan raamatulliset sanakäänteet vievätkin aasinsiltaa pitkin Armeniaan, tuohon Kaukasian maahan, jossa joskus seisoi maan kansallissymboli, Ararat-vuori. (Nykyisin legendaarinen vuori on Itä-Turkissa. Raja siirtyi, ei se vuori.) Sillä vuorella taas on jotakin tekemistä ala-asteen uskonnontuntien ja Nooan arkin kanssa...

Jos vuori on legendaarinen, niin legendaarinen on myös leipä. Googletellessa lavash tuli vastaan hieman joka suunnalta. Ja lavash-leipä taas, väittävät, on muuten se sellainen, jota silloin samaisina raamatullisina aikoina murrettiin ja mutustettiin, joten sinne uskonnontunneille päädytään taas.























Lavashista on loputon määrä erilaisia reseptejä ympäri nettiä; pyöreää ja neliskulmaista, leivinjauheella, hiivalla tai kohottamatta, hunajalla tai maidolla, voilla tai öljyllä, pehmeää, rapeaa... Itse tein nostatusaineettomia, rapeita pyörylöitä. Mallina oli tämä ohje, joka tosin osoittautui ihan hirveän suolaiseksi, ja niinpä ainemäärät muotoutuivatkin lisäysten myötä omanlaisiksinsa. Mutta kuten sanottua, lavash-ohjeita löytää netistä ihan loputtomasti, olkoon tämä yksi lisää niiden joukkoon.

Leipää dipattiin linssi-aprikoosikeittoon, jossa maistuivat juustokumina ja sitruuna. Ohjeita armenialaiseen linssi-aprikoosisoppaan löytyy paristakin blogista. Kuvittelin olevani vuorenrinteen muori talvisena marraskuun päivänä, ja muikistelin tyytyväisenä kun maistui niin hyvältä!

Rapea armenialainen lavash-leipä

90 g vehnäjauhoja
90 g täysjyvävehnäjauhoja
0,5-0,75 tl suolaa (riippuu, kuinka vahvan makuista suolaa käytät)
3 rkl öljyä
110 g maitoa
seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Hiero sormenpäillä joukkoon öljy. Tee keskelle kuoppa, kaada siihen maito ja vaivaa tasaiseksi palloksi.
*Vaivaa taikinapalloa pöydällä noin viiden minuutin ajan. Laita sitten päälle kulho ylösalaisin ja jätä huoneenlämpöön vetäytymään noin 30 minuutin ajaksi.
*Jaa taikina kuuteen osaan ja kaulitse osat pyöreiksi tai pitkulaisiksi, noin parin millimetrin paksuisiksi levyiksi. Ripottele pinnalle runsaasti seesaminsiemeniä ja rullaa kaulinta vielä kerran levyn päällä niin, että seesaminsiemet tarttuvat leipään kiinni.
*Paista 200°C:n lämmössä uunin keskitasossa noin 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Varo paistamasta liikaa.























Armenialainen linssi-aprikoosikeitto

110 g punaisia linssejä
110 g kuivattuja aprikooseja
2 suurta perunaa
1,5 litraa kasvislientä
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
2-3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
(suolaa, pippuria)

*Huuhtele linssit ja kuivatut aprikoosit. Kuori ja paloittele peruna, paloittele kuivatut aprikoosit. *Mittaa kattilaan linssit, aprikoosit ja peruna. Kaada päälle kasvisliemi, lisää sitruunamehu, juustokumina ja puolet persiljasta ja anna kuumentua kiehuvaksi. Keitä hiljalleen noin 30 minuutin ajan.
*Lisää loput persiljasta. Maista, mausta tarvittaessa. (Soseuta halutessasi.) Tarjoile.

Kesäkeitto vie kielen

Kesäkeitto ehti olla kanssaruokailijan toivelistalla hetken, mutta vain suhteellisen lyhyen hetken. Paloin nimittäin itsekin halusta päästä kokeilemaan Glorian Ruoka&Viini -lehden pari vuotta sitten vesille laskemaa kesäsoppaohjetta, jonka ainakin Mari ja Eeva ihan hiljan bloggasivatkin.























Olen ymmärtänyt, että tämä kermainen versio sopii mahtavasti kesäkeiton vieroksujien käännyttämiseen. Tämän katon alla ei homman nimi tosiaankaan ollut se, vaan päinvastoin, haussa oli hyvän keittomuiston kertaus, ja hippasenkin erikoisempi keittoprojektini sai osakseen jännittyneitä kommentteja:

"Mä voin auttaa sua ja hämmentää tätä suurusta. Mutta mitähän tästä oikeen tulee..?"
"Mitä?! Miksi kokonaisia herneenpalkoja?! Tuleekohan tästä nyt yhtään samanlaista kuin ennen?!"

Vaan ei tälle kermaiselle kesäkeitolle voi muuta kuin hymistä tyytyväisenä. Ihan törkeen maukasta. Kesäkeittona se tulee tietysti syödä tuoreeltaan, mutta maut syvenevät ihanasti heti kun keitto vähän levähtää. Jäähtyvää lientä oli vielä Ihan Pakko maistella kattilasta ennen jämäjääkaapitusta.

Ne kokonaiset herneenpalot on muuten höpsö ja kuituinen kuriositeetti, ainakin kun kyseessä on se torilta kannettu peruslajike. Suosittelen perkaamaan jo keittelyvaiheessa ihan herneiksi sopan sekaan.























Kermainen kesäkeitto (oma versioni Pumpkin Jamin ohjeesta, joka puolestaan noudattelee Glorian Ruoka&Viinin 4/2010 ohjetta)

noin litra kiinteitä varhaisperunoita (tässä versiossa siis kyseessä iso ja perunainen keitto)

3 uutta porkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulin vaalea sipuliosaa

muutama kourallinen tuoreita herneitä perattuna (ja voi sinne koristeeksi niitä herneenpalkojakin laittaa)
1 l kiehautettua vettä ja sopivasti hyvää kasvisliemikuutiota tai fondia (eli kasvislientä, toisin sanoen)

Suuruste:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sherryä (esikuvaversioissa 1 dl valkoviiniä, mutta sherry toimi aika kivasti!)
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä

Lisäksi:
valkopippuria myllystä
(merisuolaa)
(kevätsipulin varsia)

*Pese perunat ja porkkanat ja paloittele ne. Paloittele myös kukkakaali, viipaloi sipuli.
*Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Keitä kasviksia noin 5-10 min. Lisää kukkakaali ja sipuli. Jatka keittämistä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, noin 5 minuuttia lisää.
*Kasvisten kiehuessa valmista suurus toisessa kattilassa tai pienessä pannussa. Sulata voi, sekoita jauhot joukkoon ja anna niiden kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Kaada sherry ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.
*Kaada kermasuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Halutessasi silppua keiton pinnalle kevätsipulin varsia.

Ranskalainen sipulikeitto

Alkaa olla kiire talvikokkailun kanssa, kun kevät tulee niin kovaa vauhtia!

Sipulipussi ja korpuiksi kuivahtaneet leivänpalaset olivat odottaneet vuoroaan ikuisuuden, kun jääkaapissa tuntui joka päivä olevan jotakin, joka pitäisi kokata pois tieltä ensin. Pelkäsin jo, etten ehtisi toteuttaa sipulikeittoajatustani ennen kuin kevät vyöryisi kunnolla päälle. Kevään ensimmäiset kunnon ruukkuyrtit/tomaatit/kevätsipulit/parsakaalit/mitkävaan kun huutavat pian päästä mukaan kaupasta sanelemaan, mitä tänään syötäisiin.























Vaan löytyihän se sopiva sauma vielä! Ranskalainen sipulikeitto valmistui parin eri kirjan ohjeiden evästyksillä. Hyvää leivällä ja juustolla kuorrutettuna, ja hyvää myös parin päivän päästä sellaisenaan lusikoituna. Niin hyvää, että ensi talvena voisi keitellä sopan jo syksyn puolella!


















Ranskalainen sipulikeitto (6-8 annosta)

500-600 g sipulia ohueksi viipaloituna
3 rkl voita
1 rkl öljyä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
n. 1 1/2 l kuumaa kasvislientä fondista
2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa (oikeammin mukaan tulisi noin lasillinen valkoviiniä)
mustapippuria
kuivahtanutta maalaisleipää
vahvaa juustoa (esim. Emmental) raastettuna

*Valmista keitto suuressa kattilassa. Kuullota sipulia voissa ja öljyssä, miedolla lämmöllä, vähän väliä sekoitellen noin 40-50 minuuttia eli kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa väriltään. Kun sipuli on kuullotuksen alkuvaiheessa pehmennyt, lisää joukkoon suola ja sokeri (sokeri vauhdittaa sipulin ruskistumista, mutta veikkaan että jos lisäät sen ihan alussa, se saattaa kärähtää turhan helposti, siispä siksi näin). Pitkä kypsyttely kysyy hermoja, mutta kyllä se väri siitä vaaleanruskeaksi muuttuu!
*Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi (tai jos käytät vettä ja fondia, kiehauta vesi vedenkeittimessä). Sirottele vehnäjauhot kattilaan ja sekoita noin kolmen minuutin ajan. Ota kattila sivuun ja kaada kuuma kasvisliemi kattilaan koko ajan sekoittaen. Mausta balsamiviinietikalla ja mustapippurilla. Keitä hiljalleen noin 30-40 minuuttia tai mieluusti pitempäänkin. Maista, mausta tarvittaessa suolalla.
*Kun keitto on valmista, voit laittaa soppalautasten pohjalle maalaisleipäviipaleet ja juustoa, ja kaataa keiton päälle. Tai jos haluat kantaa pöytään kauniin gratinoidun keiton kuten minä, kauho keittoa uuninkestävään astiaan, asettele päälle leipäviipaleita ja runsaasti juustoa, ja anna koko komeuden levähtää uunin ylätasossa 225°C:ssa (tai grillivastuksen alla), kunnes juusto on saanut ruskeaa väriä.

Soppaa ja silakkapihvejä - eli sesonkijuttuja läheltä

No nyt löi vanha tuttu ällikällä! Olen tilannut vuosikaupalla Glorian Ruoka & Viini -lehteä. Vaikka tunteet lehden suhteen ovat vaihdelleet laidasta laitaan, olen aina ollut tyytyväinen kuviin, korkealle kurottavaan otteeseen ja inspiroivuuteen. Ohjeita olen toteuttanut yhteensä varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän, sillä niin inspiroivia kuin ne ovatkin, raaka-aineiden hinta ja/tai ruoanvalmistusaika on tullut tielle aika usein. Sekä tapani pitää erilaisia ruokaohjekokoelmia muutenkin lähinnä yleisen inspiksen lähteinä.























Vaan tässä uudessa numerossa oli paitsi rutkasti inspistä, myös toteutettavaa vaikka kuinka! Teemana oli sesonki- ja lähiajattelu, mikä tietty noin ruokamaailman tämänhetkisenä valtatrendinä kolisee itsellekin vallan kovasti, ja mikä toisaalta tarkoittaa että ihan toteutusmielessäkin raaka-aineita voi hankkia helposti ja edullisesti.

Niinpä marssin lehden saapumista seuraavana(!) päivänä kauppaan ja perjantai-iltana syötiin Menu tunnissa -sarjan ohjeiden mukaan (!) valmistettua siitakesienikeittoa ja silakkapihvejä lanttusipsien kera. Tuohon Menu tunnissa -lausumaan en ihan yhdy, vaikka jälkkäriä ei edes nautittu, mutta pistän sen enemmän oman verkkaisen tahtini kuin lehden piikkiin ;) Mutta joka tapauksessa, kalaisaa, lanttuisaa ja sienisavuisaa, ihan kuten kuuluikin.

Ohjeista kokkaamista juhlistamisen hengessä myös valmistusohjetekstit ovat tällä kertaa lähes sanasta sanaan lehden mukaiset. Kiitokset siis toimittaja Suvi Rüsterille, joka lehden sivut 52-55 on kynäillyt!



















Savuinen siitakesienikeitto (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

100 g siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus kuivattua rosmariinia (alkup. ohjeessa 1 rkl tuoretta rosmariinia)
2 rkl voita
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia (alkp. ohjeessa 2 rkl sipulifondia)
1 1/2 dl savujuustolla maustettua ruokakermaa (esim. Valion Kippari)

*Kuori ja hienonna valkosipuli. (Hienonna rosmariini.)
*Kuumenna voi kattilassa. Lisää sienet (pienet kokonaisina, suuremmat paloiteltuina), valkosipuli ja rosmariini ja kuullota 3-5 minuuttia. Lisää vesi, fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.
























Anjovis-yrttitäytteiset silakkapihvit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

12 silakkafileetä
ripaus suolaa

Anjovis-yrttitäyte:
1/2 dl hienonnettua tilliä
1/2 dl hienonnettua persiljaa
4 anjovisfileetä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1/2 luomusitruunan raastettu kuori

*Hienonna tilli ja persilja. Murskaa anjovisfileet haarukalla kulhossa. (Tässä vaiheessa alkuperäinen ohje pyytää paahtamaan auringonkukansiemeniä, itse en paahtanut.) Siirrä siemenet kulhoon anjoviksen joukkoon. Pese sitruuna ja raasta sen kuori raastimen hienoimmalla terällä. Sekoita yrtit ja sitruunankuoriraaste anjoviksen ja siementen joukkoon.
*Leikkaa silakkafileistä selkäevät saksilla. Levitä puolet silakkafileistä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille nahkapuoli alaspäin. Ripottele suolaa pinnalle. Levitä anjovis-yrttitäyte tasaisesti kalafileiden päälle. Aseta loput silakkafileet täytteen päälle nahkapuoli ylöspäin ja paina kevyesti. Kypsennä pihvejä 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 12 minuuttia.
*Tarjoa piparjuuritartarin ja lanttusipsien kanssa.

Lanttusipsit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

1/2 lanttu
2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Halkaise lantunpuolikas vielä puoliksi. Kuori palat ja viipaloi ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Levitä lanttuviipaleet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
*Sekoita oliiviöljy, hunaja, suola ja mustapippuri kupissa. Hiero seos lanttuviipaleiden pintaan. Aseta lantut pellille niin, että ne ovat mahdollisimman vähän päällekkäin, jotta ne paistuvat rapeiksi. Kypsennä lanttusipsejä uunin keskitasossa 225°C:ssa 35 minuuttia. (Jos valmistat silakkapihvit kiertoilmauunissa samaan aikaan samalle aterialle, alenna uunin lämpöä loppuvaiheessa, kun lisäät pihvit uuniin.)

Piparjuuritartar (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

200 g kermaviiliä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 dl maustekurkkukuutioita
1/2 dl hienonnettua tilliä
1 rkl piparjuuritahnaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita kermaviili, sitruunanmehu, sinappi, maustekurkkukuutiot ja tilli kulhossa. Lisää voimakasta piparjuuritahnaa vähän kerrallaan, tarkista maku. Mausta sokerilla, suolalla ja mustapippurilla.


P.S. Keksin muuten ruokia valmistaessani, että savujuusto ja silakat ovat esiintyneet yhdessä blogipostauksessani aiemminkin. Ja kapris myös, joka on melkein niinkuin kasvismaailman anjovis ;). Kapris-savujuustosilakoiden ohje on siis täällä.

Sivistyin seljangan verran

Kohdalleni osui onnellinen sattuma, kun satuin kuluttamaan aikaa erään kotitalousluokan eteisessä ja huomasin edessäni keon vanhoja opetustauluja. Valistusta veden säästöstä, yhteenveto kuudesta eri tavasta valmistaa lihapataa ja sellaista. Vielä onnellisempi tuo sattuma olisi toki ollut, jos olisin sattunut olemaan divarissa tai kirpparilla, mutta koin euforisia tunteita jo ihan vain mahdollisuudesta katsella noita sivistystyön aarteita.

Kalaruokaohjetaulusta mieleen jäi kytemään kalaseljangan ohje, ja mikä parasta, kyteminen eteni käytäntöön ja herkullisen sopan syömiseen asti. Saattoipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun keitin lohikeittoa, tai ainakaan tätä sen venäläistyyppistä versiota. Valistustaulun viesti siirtyi siis toimintaan vallan optimaalisella tavalla!






















Lohiseljanka

n. 1 l vettä
2-3 porkkanaa
1-2 sipulia
2 varsisellerin vartta
3 valkosipulinkynttä
4-5 perunaa
1 tl kuivattua lipstikkaa
8 kokonaista mustapippuria
8 kokonaista valkopippuria
n. 3 rkl (1 tlk) tomaattipyreetä
1-2 tl suolaa
300 g lohta kuutioina
1/2 dl maustekurkkua kuutioituna
(sitruunamehua)
tarjoiluun smetanaa

*Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Viipaloi porkkanat ja sellerinvarret, paloittele sipuli ja hienonna valkosipuli. Kuori ja paloittele perunat. Lisää kasvikset veteen. Mikäli pidät pehmeämmistä kasviksista, kannattaa porkkanan, sellerin ja sipulin antaa kiehua kattilassa jonkin aikaa ennen kuin lisäät perunat. Itse tykkään niistä napakoina, joten kippasin kattilaan kaiken suunnilleen samoihin aikoihin. Lisää vettä tarvittaessa niin, että kasvikset peittyvät reilusti.
*Lisää kattilaan lipstikka (joka tuo makua liemikuution tapaan), pippurit ja tomaattipyree. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat lähes kypsiä eli noin 10-30 minuuttia riippuen siitä, minkä kokoisia perunapalaset ovat.
*Sekoita keittoon suola ja lisää lohikuutiot. Anna kalapalojen kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää lopuksi keiton pinnalle maustekurkkukuutiot, maista ja mausta halutessasi vielä sitruunamehulla. Tarjoile smetananokareen kera.

Herkkusieniherkkuja

Chocochili-blogin tomaatti-cashewpasta oli tälle pastan ja pähkinöiden ystävälle hyvä löytö. Kun Kurpitsamoskan Marikin pastaa suositteli, päätyivät kirsikkatomaatit ja cashewit minunkin tehosekoittimeeni. Pastakastikkeen maku oli valmistustavan ansiosta ihanan tuore, kun pitkän hauduttelun sijaan kastike syntyy minuuteissa. Pähkinät toivat ruokaan kermaisuutta, herkkusienet taas vaihtelua rakenteeseen ja ruokaisuutta.























Herkkusienten mausta innostuneena paistelin niistä ja parsakaalin paloista sittemmin myös lisäkkeen sosekeittoaterialle. Mielestäni kasvissosekeiton oheen on aina hyvä paistaa tai paahtaa jotain päälle pantavaa, se tekee sopasta enemmän "kunnon aterian" eli täyttävän oloisen, ja tekee toki rakenteesta jälleen mielenkiintoisemman.























Tuoretuotteeksi uskoisin viljeltyjen herkkusienten muuten olevan näin talviruokana ekologisestikin varsin ok, siis vaikkapa kasvihuonekasvatettuihin tomaatteihin verrattuna, vai mitä veikkaisitte?

Pähkinöinä!

Ruoka-aineisiin hurahtaminen on joskus kausittaista. Keväällä rouskin parsakaalia, alkukesästä tulee aina kevätsipulimania. Viimeisimpänä olen sisäistänyt suolapähkinöiden loistavuuden ruoanvalmistuksessa.

Kuvilla höystetyt reseptit ovat enemmän tai vähemmän aasialaishenkisiä. Pad Thaita kokattiin kolmen hengen porukalla, innoitus tähän puuhaan tuli Celia Brooks Brownin kauniista New Vegetarian -kirjasta (...joka on ollut minulla moraalittoman pitkään lainassa eräästäkin kotikirjastosta...). Porkkana-pähkinä-riisinuudelit syntyivät kaapintyhjennys- ja lounastarpeeseen. Loppubonarina kuvaton ohje tomaattikeittoon, jota keittelin kun yritin jäljitellä kesäisessä Roskildessa maistamaani tomaatti-pähkinäkeittoa. Aika hyvin pääsin jäljille, joten kiitokset sille lentopalloseuralle, joka tuota herkkua niin inspiroivasti kaupitteli!
























Pad Thai
(ohje tässä suurinpiirtein kirjan mukainen, riittäisi hyvin parille hengelle, itse lisäsimme nälissämme nuudeleita paaaaljon lisää)

4 rkl kasviöljyä
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
150 g leveitä riisi- tai munanuudeleita (kuivapaino), ohjeen mukaisesti muutaman minuutin ajan kiehautetussa vedessä liotettuja ja valutettuja
100 g lehtivihannesta: esim. romaine-salaatin tapaista vahvaa salaattia suikaloituna
1 suuri porkkana karkeaksi raasteeksi raastettuna
4 rkl tamarinditahnaa ja/tai 2 rkl limetinmehua
4 rkl sweet chili -kastiketta tai chilijauhetta+sokeria
3-4 rkl soijakastiketta
100 g pavunituja, esim. mung-pavun ituja

tarjoiluun suolapähkinöitä (sekä hienonnettua kevätsipulia ja korianteria)

*Kuumenna wokkipannu hyvin kuumaksi, lisää öljy. Lisää nuudelit ja munat, sekoita kuumalla pannulla jatkuvasti nostellen noin kahden minuutin ajan, kunnes munat ovat hieman kypsyneet. Lisää loput ainekset ja wokkaa edelleen 3-5 minuutin ajan. Jaa kulhoihin ja tarjoile pähkinöiden kanssa.
























Riisinuudeleita porkkanan ja pähkinän kera
(1 annos)

ohuita riisinuudeleita nälän mukaan
keitettyä vettä

2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
1 tl soijakastiketta
1/2 tl chilikastiketta
1 pieni omena kuutioituna
kourallinen suolapähkinöitä

*Laita riisinuudelit kuumankestävään kulhoon, kaada päälle kiehuva vesi ja anna liota muutaman minuutin ajan, valuta.
*Leikkaa porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipuli. Kuullota pannulla rypsiöljyssä porkkanaviipaleita ja valkosipulia parin minuutin ajan. Lisää mausteet, omena ja suolapähkinät, sekoita. Lisää riisinuudelit, sekoita jälleen ja anna koko seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Nauti.

Pähkinäinen tomaattikeitto

tilkka öljyä
1 sipuli
1 rkl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl curryjauhetta
1 tlk (400 g) valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
5-7 dl vettä
ripaus sokeria
2 tl tummaa balsamiviinietikkaa
reilu kourallinen suolapähkinöitä
suolaa, pippuria

*Hienonna sipuli ja kuullota sitä kattilassa öljytilkassa. Lisää juustokumina, korianteri ja curryjauhe ja jatka kuullottamista vielä hetken aikaa. Lisää sitten tomaattimurska siivilän läpi painellen sekä vettä enemmän tai vähemmän, tarpeen mukaan. Mausta sokerilla ja balsamiviinietikalla. Keitä hiljalleen 20-30 minuuttia. Lisää suolapähkinät. Lisää vettä tarvittaessa, kiehauta, maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Pekoni-palsternakkakeitto

Pastanjauhajien taannoinen palsternakkapostaus lukuisine kommentteineen innoitti minut keittämään kattilallisen palsternakkasoppaa. Mieleen oli jäänyt kummittelemaan maininta pekonista palsterin mainiona parina. Tottahan tuo oli - yhdistelmä oli oikein maukas! Keitosta tuli rouhea ja rustiikkinen tyyliltään. Sopii talviseen tammikuuhun siis.
























Pekoni-palsternakkakeitto (2-4 annosta)

140 g pekonia
1 suuri sipuli
n. 200-250 g palsternakkaa
1 suuri peruna
kasvislientä
1/2 tl kuivattua lipstikkaa
ripaus rouhittua mustapippuria
loraus maitoa

*Saksi pekoni suikaleiksi kylmän kattilan pohjalle. Kuumenna kattila ja ruskista pekonisuikaleet rapsakoiksi. Siirrä rapsakoituneet suikaleet odottamaan talouspaperoidulle lautaselle ja anna liikenevän rasvan imeytyä paperiin.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetken aikaa kattilassa. Kuutioi peruna ja palsternakka, lisää kattilaan ja sekoita. Lisää kattilaan kasvislientä sen verran, että kasvikset peittyvät. Mausta lipstikalla ja pippurilla. Anna kiehua, kunnes kasvikset ovat pehmenneet.
*Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää lientä tai vettä tarvittaessa. Lisää loraus maitoa, anna kiehahtaa.
*Jaa keitto lautasille. Ripottele pinnalle rapeat pekonisuikaleet.

Pähkinäinen porkkanakeitto

Porkkana-pähkinäkeitto on tuttu ja turvallinen resepti, jonka pariin palaan kerta toisensa jälkeen. Kerta toisensa jälkeen palaamista ei muuten tapahdu kovin monen ohjeen kohdalla tässä taloudessa, kun uusien kokeiltavien reseptien virta on loputon!

Ohje syntyi aikoinaan abikeväänäni, kun kirjoitusten jälkeen vietin vapaaherran elämää ja keittelin aika usein ruokaa koko perheelle. Porkkanakeiton resepti jalostui muutamilla kokeilukerroilla niin armaaksi, että tarjosin sitä kevään päättäneissä yo-juhlissanikin. Taika on curryn ja porkkanan takuuvarmassa yhdistelmässä, johon hasselpähkinät tuovat sävyä. Olen edelleen kiitollinen sille pähkinäpussinpohjalle, joka sinä keväänä oli pakko siivota kaapista keiton joukkoon!






















Curry-porkkana-pähkinäkeitto (neljälle)

2 rkl öljyä
1 rkl currya
1 suuri tai 2 pienempää sipulia hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
n. 20 hasselpähkinää murskattuna
3-4 porkkanaa
2-3 perunaa
1 l kasvislientä
ruokakermaa

*Kuumenna öljy kattilan pohjalla. Lisää öljyyn curry ja sekoittele, kunnes curry alkaa sihistä. Lisää kattilaan hienonnettu sipuli ja valkosipuli sekä hasselpähkinärouhe. Sekoittele ja anna sipulien hieman kuullottua.
*Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi (tai pilko pieniksi paloiksi). Lisää ne kattilaan, sekoita ja anna sipuli-porkkana-pähkinäsekoituksen edelleen kypsyä öljyssä. Huolehdi, ettei seos ruskistu tai kärähdä!
*Raasta perunat karkeaksi raasteeksi (tai pilko pieniksi paloiksi). Lisää kattilaan perunaraaste sekä kasvisliemi. Anna kiehua hiljalleen, kunnes peruna ja porkkana ovat pehmenneet.
*Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää sosekeiton joukkoon loraus ruokakermaa. Myös tuorejuusto tai ranskankerma käyvät hyvin. Kuumenna ja tarjoile.
*Keitto on sellaisenaan hyvin kevyt tarjottava. Ateriaa voi tukevoittaa lisäämällä valmiin keiton joukkoon esimerkiksi paistettua jauhelihaa tai raejuustoa. Voileivätkin ovat huippupari tämäntyyppisille keitoille.

Kiivi-kalakeitto

Naistenlehtikaimani Annan hienoa Parhaat keitot- kirjaa pitkästä aikaa selaillessani törmäsin johonkin hieman harvemmin tavattuun: kookos-kanakeittoon, jota oli höystetty kiivikuutioin! Kun kuva vielä herätti mielleyhtymän keväiseen lempisoppaani Tomppaan, oli ohjetta pakko kokeilla.

Vanhana seitinsietäjänä vaihdoin kanan kalaan ja herneenpalot vihreisiin papuihin. Myös ohjeen täyteläisyyttä tuova ruokakermalisäys uupui. Lopputulos oli mukavan mausteinen ja eksoottinen - tosin Tomppa mielessäni täytyy myöntää, että kiiveineen päivineenkin tämä keitto jäi ylivertaisen verrokkinsa jalkoihin. Ai niin, ne kiivit! Olen kiiveille hieman allerginen, ja huomasin niiden polttelun vain vahvistuvan lämpimässä ruoassa. Lopputuloksesta en siis erottanut inkivääri-, chili- tai kiivipaloja toisistaan :D Mutta mikäs siinä, polte on plussaa!
























Kiva kalakeitto (tai kanakeitto) (1-2:lle)

1,5 cm pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 chili hienonnettuna
1 rkl öljyä
100 g seitikuutioita (tai 1-2 broilerin rintafileetä)
3 dl kalalientä (kanalientä) fondista
1 dl kookosmaitoa
(1 dl ruokakermaa)
1/2 pss pakastettuja vihreitä papuja (tai sokeriherneenpalkoja)
sitruunamehua
suolaa, pippuria
1 kiivi

*Kiehauta inkivääri-, chili- ja valkosipulisilppu öljyssä. Lisää kalakuutiot (suikaloitu broileri) ja kuumenna hetki. Kaada liemi ja kookosmaito kattilaan. Anna keiton kiehahtaa. Lisää vihreät pavut (sekä kerma) ja kuumenna keittoa pari minuuttia tai kunnes kala (tai broisku) on kypsää.
*Mausta keitto sitruunamehulla sekä suolalla ja pippurilla.
*Kuutioi kiivi. Lisää kuutiot valmiiden keittoannosten pinnalle.

P.S. Huomasin vasta nyt, että ohjeessa vinkattiin lisäämään mausteeksi halutessa myös currya! Se sopisi soppaan varmasti ja toisi tiettyä etäisyyttä Tomppaankin.

Kesäkurpitsakeitto currylla

Kasvissosekeittojen mausteena curry on keittiössäni ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Jääkaapissa majaillut kesäkurpitsakin sai sitä luonnollisesti seurakseen - etenkin, kun muistin myös Bella Vanillan Rossanan kehuneen mausteiden tuovan särmää kesäkurpitsakeittoon.

Omasta sopastani löytyi kesiksen ja sipulin lisäksi perunaa. Kun vielä nautin valmiin sosekeiton höysteenä ruskistettua, maustettua jauhelihaa, oli keittoateria kiitettävän täyttävä sellaisenaan. Ja ennen kaikkea maistui tosi hyvältä! Jauhelihan sijaan voi toki höystää keittoa raejuustolla, jogurtilla tai ranskankermalla - tai jättää höystämättä, mikäli mielii.























Kesäkurpitsakeitto (3-4 annosta)

1 rkl öljyä
1-2 tl curryjauhetta
1 sipuli
2 suurta perunaa
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 yrttiliemikuutio
vettä
1/2 dl valkoviiniä (tai 1-2 tl valkoviinietikkaa)
1 tl hunajaa
(suolaa)

*Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja kuutioi perunat sekä kesäkurpitsa.
*Kuumenna öljy kattilassa keskilämmöllä. Lisää curryjauhe, anna mausteseoksen sihistä öljyssä hetken aikaa, mutta varo polttamasta sitä. Lisää sipuli, kuullota hetken aikaa.
*Lisää kattilaan peruna- ja kesäkurpitsakuutiot, hienonnettu valkosipuli, valkoviini(etikka) sekä vettä sen verran, että vihannekset peittyvät. Murenna joukkoon puolikas liemikuutio.
*Anna kiehua hiljalleen, kunnes vihannekset ovat pehmenneet kypsiksi. Maista, mausta hunajalla ja tarvittaessa suolalla. Soseuta sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa vettä. Kiehauta nopeasti, tarjoile.

Kyssäkaalikeitto

Perunamuusin tähteet solahtivat sujuvasti kevyeen keittoon kyssäkaalin seuraksi. Kuivattu lipstikka korvasi loistavasti perinteisen liemikuution eikä suolaakaan tarvinnut lisätä kuin hippunen, joskus aiemmin kuulemani väite siis näytti itsensä todeksi. Mietoa ja yksinkertaista, mutta hyvää!























Kyssäkaalikeitto (2 annosta)

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
1 pieni kyssäkaali
1 tl säilöttyjen valkosipulien maustelientä tai esimerkiksi mietoa chilikastiketta
vettä
1 tl kuivattua lipstikkaa
2-3 dl perunamuusia
suolaa, mustapippuria

*Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulisilppua kattilassa öljytilkassa muutaman minuutin ajan.
*Kuori kyssäkaali juuresveitsellä ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Lisää sipuliseoksen joukkoon kyssäkaalikuutiot, maustekastike ja vettä sen verran että kasvikset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen n. 10-15 min tai kunnes kaalikuutiot ovat lähes pehmeitä. Lisää lipstikka keittoon kypsymisen loppuvaiheessa.
*Lisää keittoon perunamuusi. Anna kiehahtaa. Maista, mausta suolalla ja pippurilla tarpeen mukaan.
*Halutessasi voit soseuttaa keiton sauvasekoittimella. Sen voi kuitenkin nauttia hyvin myös sellaisenaan.