Makrillitahnaa olympiahengessä

Urheilu ei yleensä liikuta allekirjoittanutta oikeastaan millään tavalla. Lontoon mittelöiden avajaisissa oli kuitenkin niin paljon lapsikuorolaisia ja rumpuja ja valoja ja brittiläistä meininkiä, että ihan herkistyin. Alkoi kamalasti tehdä mieli antaa vähän jotain rispektiä Iso-Britannian suuntaan. Oli se niin hienoo.

Se rispekti muotoutui tietty savumakrillitahnaksi, jota tein kauraleipäpalasten välissä natustettavaksi. Nam. Alkuperäinen, hieman muokkaamani ohje on Jamie Oliverin 30 Minute Meals -kirjasta. Joko minä tai Jamie löi sitruunan määrässä vähän yli, joten jatkoin tahnaa vielä kurkkuraasteella. Ohjeeseen vähensin sitruunan määrää puolikkaaseen.

Savumakrillitahna (riittää ainakin neljälle brittifanille)

1 ruokalusikallinen piparjuuritahnaa
n. 200 g savumakrillia
200 g maustamatonta tuorejuustoa (diggaan itse Ingmanista sekä Pirkasta, molemmissa on täyteläisen kermainen maku eikä jauhoista suutuntumaa)
muutama tuuhea persiljanoksa
1/2 luomusitruunan mehu (jos sitäkään)
1/2 luomusitruunan raastettu kuori
pieni nippu retiisejä
1/2 kurkku
(pari lusikallista ranskankermaa)
tarjoiluun leipää

*Mittaa korkeaan ja kapeaan kulhoon piparjuuritahna ja tuorejuusto. Irroita makrillista nahka ja katso ettei mukana ole ruotoja, murusta kala kulhoon. Saksi joukkoon myös persilja, lisää sitruunanmehu ja raastettu kuori. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
*Huuhtaise retiisit ja leikkaa ne puolikkaiksi tai neljäsosiksi.
*Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi, valuta ja painele siivilässä ylimääräiset nesteet pois. Sekoita sitten kurkkuraaste ja retiisit tahnaan. Halutessasi voit tehdä tahnasta vielä kermaisemman parilla ranskankermalusikallisella.
*Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Dipitidip

Kertokaapas, onko soijajogurtti parasta ihan sellaisenaan vai ruoanlaitossa? Olen pähkäillyt sitä samaa tässä viime päivinä, kun Alpro ystävällisesti tahtoi lahjoittaa jogurttiuutuuksiaan bloggarin maistettavaksi. Uusissa jogurteissa on kermaisen pehmeä maku ja rakenne, mikä olikin oikein bueno juttu. Mulla on kaikesta huolimatta vielä henkilökohtainen ongelma soijajogurtin perusmaun kanssa, se tuntuu jotenkin maamaiselta tai.. kalkkiselta tai.. en osaa selittää! Opin kyllä varmasti vielä jonakin päivänä pitämään siitä, pidänhän tofunkin perusmausta.























Sen tiedän soijajogurtista, että etenkin maustamattomana se on ihan hurjan monikäyttöistä. Eikös soijajogurtilla voikin korvata maidottomassa kokkauksessa melkein koko hapanmaitotuoteskaalan? Siitä keksinkin, että parhaimmillaan jogurtti voisi olla totutteleville makuhermoilleni dippikastikkeessa. Tässä siis kaksi dippiä, joiden maut osuivat kohdilleen:

Yrtti-valkosipulidippi

1/2 dl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl oliiviöljyä
1 dl maustamatonta soijajogurttia
ripaus yrttisuolaa

*Sekoita ainekset keskenään, anna vetäytyä vähintään parin tunnin ajan viileässä.

Välimerellinen tomaattidippi

5 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
2 rkl Välimeren tahnaa (tahnaa paahdetuista paprikoista ja pähkinöistä, esim. Pirkalta löytyy)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl sitruunamehua
1 dl maustamatonta soijajogurttia
ripaus rouhittua mustapippuria

*Sekoita ainekset keskenään, anna vetäytyä vähintään parin tunnin ajan viileässä.

p.s. Samainen maistatuspaketti sisälsi toisenkin tuotesetin, jonka edessä sain hetken pähkäillä. Paahtoleipää tai vaaleaa vehnäleipää ei tule yleensä ikinä ostettua, mutta Pågenin uutuuksista hyviä ideoita pulpahteli ilmoille sittenkin monta: toasteja, lämpimiä voileipiä - ja dippaukseen sopivia paahdettuja leipäpalasia! Eli suosittelen, sinne kurkku-, porkkana- ja kukkakaaliosaston oheen.

Kylmää ja kuumaa eli cocktailkutsut telkkarin ääressä

Eräänä arki-iltapäivänä oli tarkoitus lähteä eräille kekkereille, joilla olin fiilistellyt saavani savulohta ja valkoviiniä. Suunnitelma muuttui, ja mentiinkin kaupan kautta kotiin. Vauhdikkaan työviikon keskellä melkoisen rentouttava ja mukava vaihtoehto sekin, nimittäin.

Mikä parasta, sieltä kaupastakin sai savulohta, ja kaupan viereisestä kaupasta valkoviiniä! Kekkerihengessä sitä lohta laitettiin pikkuiselle leipäselle kahdella tapaa. Sitten menin lautasen kera sohvalle, jalat jakkaralle ja telkkari päälle. Ihan parasta.























Lämpimät rieskat

pieniä perunarieskoja, esim Oululaisen
oliiviöljyä
lämminsavulohta
hienonnettua kevätsipulia
juustoa
tomaattiviipaleita

*Levitä rieskat leivinpaperoidulle uunipellille. Sudi pohjalle ja reunoille hieman oliiviöljyä. Voit myös käyttää esim. öljymarinoitujen oliivien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.
*Pinoa leivälle lämminsavulohta, kevätsipulia, juustoviipale ja tomaattiviipale. Pirskota halutessasi pintaan vielä pari tippaa öljyä.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä ja rieskapohja on öljyn vuoksi rapsakoitunut.

Lohitahna kylmälle rieskalle

n. 150 g lämminsavulohta haarukalla hienonnettuna
200 g ranskankermaa
pari kevätsipulin vartta hienonnettuna
1-2 tl piparjuuritahnaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita tahnan ainekset keskenään. Tarjoile perunarieskan päällä.

Ken söi kesälaatikon?

No mää ja mun juhannusseurue!

Löysin ohjeen peruna-fenkoli-jogurttilaatikkoon Chez Jasun blogista. Tein laatikkoa pääruoan sijaan lisäkkeeksi, joten jätin katkaravut pois. Todella hyvän makuista, joka tapauksessa! Vahvan makuiset grilliruoat jyräsivät kylläkin tämän paistoksen hienoja sävyjä ihan liiaksi, joten seuraavan kerran kaverina saa olla vaikkapa vaalea kala. Tai sitten ne katkikset siellä joukossa.























Fenkoli-perunalaatikko
noin puoli kiloa uusia perunoita
1/2 iso fenkoli
1/2 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu
1 tl kapriksia
150 g turkkilaista jogurttia
n. 75 g gruyere-tyyppistä juustoa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

*Keitä pestyt perunat vedessä lähes kypsiksi. Leikkaa puolikas fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja lisää ne perunoiden keitinveteen muutamaksi viimeiseksi minuutiksi. Valuta perunat ja fenkolit ja kumoa uunivuokaan. Paloittele perunoita puoliksi tai muutamaan osaan. Hienonna kaprikset ja sekoita ne joukkoon.
*Yhdistä kulhossa jogurtti, sitruunamehu, sitruunankuoriraaste, juustoraaste, ripaus suolaa ja pippuria sekä puolet tillistä. Kaada seos vuokaan ja paista uunissa 200°C:ssa noin 15-20 minuuttia tai kunnes ruoka saa väriä. Koristele laatikko lopulla tillillä.























P.S. Kenistä ja syömisestä puheenollen, oli meillä kesävoitakin! Kotivoita, jonka sekaan oli puristettu monta valkosipulinkynttä sekä hienonnettua ruohosipulia. Aika jees!

Kello kuuden tee

Villa Ainala Cuisine -blogin Kirsikka kirjoitti helmikuussa teekutsuista, ja minä hurmaannuin englantilaisesta tunnelmasta niin, että kävin katselemassa postausta uudelleen varmaan parin päivän välein. Kun sitten päätin kutsua kavereita kylään, pääsin teetarjoiluissa viimein haaveista toteutuksen asteelle!


















Kirsikan blogipostauksessa tunnelma ja kattaus olivat tosiaan kuin suoraan englantilaisen kartanon iltapäivästä. Kuittasin autenttisen tunnelmaosuuden kätevästi linkittämällä vieraat etukäteen katsastamaan Villa Ainalan meiningin. Tämän keittiön todellisuudessa teetä juotiinkin sitten kuudelta viiden sijaan, muumimukeista teekuppien sijaan, ja astiatkin olivat eri paria, vaan maut ja hyvä mieli olivat kohdallaan!



















Teekutsuillani oli tarjolla skonsseja, croissantteja, maalaisleipää, kurkku- ja savusilakkatahnaa, vuohenjuustoa, kermavaahtoa, hilloja ja mutakakkua. Vuohenjuusto ja mansikkahillo on muuten mahtava makutrio croissantin kanssa - kiitokset tuliaisista Lauralle ja muille vieraille!

Otin Kirsikan vinkeistä vaarin ja satsasin hyvään Earl Grey -teehen. Hakaniemen hallin Parhialan Siirtomaatavaraliikkeen musta Earl Grey olikin todella ihanan tuoksuista ja makuista - taidanpa ostaa teetä irtomyynnistä jatkossakin.

Tein skonssit uskollisesti Villa Ainala Cuisine -blogin ohjeella. Taikina oli ihan mielettömän hyvän makuista! Kypsentämisessä taas kannattaa olla tarkkana ja huomioida oman uuninsa omituisuudet, sillä pikkuiset leipäset kuivahtavat helposti jos ovat uunissa yhtään liian kauan. Skonssit ottivat suvereenisti seurakseen niin suolaiset kuin makeatkin höysteet. Omat versioni suolaisista skonssin- ja leivänpäällisistä olivat brittiläisittäin reippaan happamia ja raikkaita.
























"Skonssit

4 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g pehmeää voita
1 1/2 dl piimää

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Nypi voi ja jauhot. Kaada sekaan piimä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile taikinasta noin 2 cm paksuinen levy. Painele levystä lasilla tai muulla muotilla pyöreitä leivoksia. Voitele munalla. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Tarjoile vadelmahillon ja kermavaahdon kera."

Savusilakkatahna

4 savusilakkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria

*Perkaa savusilakat ja muusaa kala haarukalla tasaiseksi massaksi kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja etikka, mausta mustapippurilla.

Kurkku-piparjuuritahna

1 pieni kurkku
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 - 1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
2 tl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria (ja suolaa)

*Raasta kurkku. Painele raasteesta siivilässä ylimääräinen neste pois.
*Sekoita kurkkuraaste, tuorejuusto, piparjuuritahna ja etikka. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.

Savuttomat blinit eli tattaripannari

Kun pitkällinen projekti saatiin päätökseen, vietettiin juhlapäivää kera kuohuviinin. Kuohuviiniä sai Alkosta, ja Alkon vieressä oli Hakaniemen Halli, ja sieltä taas matkaan tarttui juhlavinta mahdollista syötävää eli mätiä. Suu alkoi napsaa blinien suuntaan.























Oikeastaan olin haaveillut blineistä jo pidempään. Viime talven blini-ilta huuteli perinteelle jatkajaa, ja blogimaailmassa esimerkiksi Pippurimyllyn Sanna tarjoili ihania blinitäytteitä. Samaisen Sannan postauksen kommenttilaatikossa tuskailinkin sitten tätä nykyistä tilannettani: asun asunnossa, jossa on koko talon yhteinen palohälytysjärjestelmä, ja yleisesti tiedossa on, että käristämistä ei kannata harrastaa. Kaiken kukkuraksi talon ilmastointi lakkasi tässä päivänä muutamana toimimasta, joten blinien paisto olisi taatusti vienyt kaikki naapurini pihalle värjöttelemään.

Vaan ei hätää! Muutama viikko sitten sain nauttia Valion tarjoamaa mahtavaa tattaripannukakkua, jota tarjoiltiin perinteisten blinitäytteiden kanssa. Kaivoin ohjeen nyt muistilokeroistani ja materiaalipaketista esiin, ja paistelin pöytään pannarin.























Ja siitä tuli aivan mahtavaa. Käryn sijaan kämpässäni leijaili vain miedon kutsuva tattarin tuoksu. Ohjeella syntyi todella kuohkea ja pehmeä, pinnalta rapea ja ennen kaikkea maukas lopputulos. Leikkasin pannukakun pikkublinien kokoisiksi palasiksi, ja palaset maistuivat paitsi lämpiminä täytteiden kanssa, myös yön yli pöydällä kuivahtaneina aamupalaksi. Maku ja rakenne pysyivät. Hiiva, hapanmaitotuote, tattari ja riittävä suola lienevät taikinan salaisuus.

Jos olisin Top Chef-kokki cocktail-tarjoiluja järkkäämässä, valkkaisin tämän kätevän tattaripannarin pohjaksi taideteoksille. Itse kasasin palasten päälle enemmän tai vähemmän taiteellisesti vuoroin mätiä, smetanaa, tilliä, paprika-oliivi-tomaattitahnaa ja valkosipuli-yrttiherkkusieniä.























Mitä kuohariin tulee; kun kysyin Alkon myyjältä, mikä kuohuviini sopisi blinien kaveriksi, sain vastaukseksi "oikeastaan kaikki", ja suositukseksi Santa Julian. Jostain syystä mulle suositellaan aina tv:stä ja bussimainoksista tuttuja viinejä (kuten kerran risottoon El Tiempoa), ja jostain syystä myös uskon aina Alkon myyjiä (paitsi siitä Timpasta silloin kyllä kieltäydyin). Ehkä se syy on siinä, että aloitan aina sanomalla "jotain halpaa"... :D. Santa Julia oli hyvää sellaisenaan, mutta tiedoksenne vain, ei tosiaankaan sopinut yhteen happamansuolaisen tattaripannariaterian kanssa.

Vaan pääasia että kuohui, onhan gradun valmistuminen kuitenkin maljannoston arvoinen juttu!

Tattaripannukakku (18-24 pikkupalaa)
(alkuperäinen ohje Valion, ohessa oma versioni)

7 dl rasvatonta maitoa
120 g turkkilaista jogurttia
1/2 pss kuivahiivaa
1 1/2 tl suolaa
2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
3 munaa
3/4 dl rypsiöljyä

*Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon jogurtti. Liuota nesteeseen hiiva. Vatkaa joukkoon suola ja jauhot. Laita kulho lämpimään veteen. Peitä leivinliinalla. Odota kunnes taikina kuplii, n. 30 min - 1 tunti.
*Vatkaa sekaan munat ja öljy. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 25 minuuttia tai kunnes pannukakku on kypsä. Pinnan tulee olla kauniin ruskea. (HUOM! Paistoin pannukakun kapeassa pikku-uunissani. Uskon että juuri siksi siitä tuli sopivan paksu eli pehmeä ja rapea yhtä aikaa. Normaalileveällä uunilla ainemäärät kannattaa siis puolitoistakertaistaa tai tuplata, ellei tahdo ohuempaa ja ehkä hieman kuivempaa lopputulosta.)























Höysteet:

Kirjolohen mätiä, smetanaa ja tilliä

Kasvis-tuorejuustotahna

1 paprika pieneksi kuutioituna
n. 10 kalamata-oliivia kivet poistettuina ja hienonnettuina
n. 7-8 aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
n. 100 g turkkilaista jogurttia
n. 100 g valkosipulituorejuustoa
ripaus mustapippuria

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään.

Valkosipuli-yrttiherkkusienet

1 rasia tuoreita herkkusieniä
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi pariin osaan viipaloituna
pari hyppysellistä kuivattuja yrttejä
tilkka juoksevaa hunajaa
merisuolaa, mustapippuria

*Paloittele herkkusienet puolikkaiksi tai neljäsosiksi. Kuumenna pannulla öljy ja valkosipuliviipaleet. Kun valkosipulit ovat tirisseet öljyssä hetken mutta eivät ole vielä ruskistuneet, nouki valkosipulit pois ja heitä sienet pannuun niiden tilalle. Lisää joukkoon myös pari hyppysellistä yrttisekoitusta.
*Kääntele sieniä keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Mausta hunajatilkalla, merisuolalla ja mustapippurilla.

Oivallinen kotivoi

Veikkaan, että ainakin joka toinen teistä on kuullut blogien kommenttilaatikoissa supistavan levitteestä, johon tulee 1/3 voita, 1/3 öljyä ja 1/3 vettä. Hyvä vaihtoehto, jos tykkää voin mausta mutta tykkää myös helposti levittyvästä leivänpäällisestä, jossa on pehmeitä rasvoja.























Röyhistelen nyt vähän tässä ja mainitsen, että minäpä tiesin tuosta jo kaaaaaauan kauan sitten. Kiitos serkkuni Riikan, joka perehdytti pikku-Annan voi-öljylevitteen saloihin joskus 2000-luvun alun Päijät-Hämeessä.

Ne salat ovat äärimmäisen helpot. Mittaa ainekset, esimerkiksi 100 g huoneenlämpöistä voita, 1 dl rypsiöljyä ja 1 dl vettä, syvään ja kapeaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi - varo, ja käytä kantta jos sellainen on, sillä tämä seos roiskuu helposti! Mausta halutessasi merisuolalla tai muilla mausteilla. Siirrä pienempään kippoon ja anna jähmettyä jääkaapissa, ja sinulla on käytössäsi juuri sopivan pehmeä leivänpäällinen.























Kuvassa voi-öljy-vesi matkalla jääkaappiin jähmettymään

Tämän levitteen ydinjuttu on lisäaineettomuus. Ja kun maistaa, miten hyvältä omatekoinen, tuoreesta voista tehty levite maistuu, voi vain todeta, että sen kyllä huomaa.

(Lisäainepuritaanien kauhistukseksi tosin todettakoon, että silloin kymmenen vuotta sitten Päijät-Hämeestä palattuani roiskaisin reseptiin pussillisen American-dippiä. Törkeän hyvää, ja veikkaan että uppoaisi vieläkin!)

Salsa ja guacamole: punaista, vihreää ja nopeaa

Guacamole on itse tehtävä juttu, minkä nyt toki valistunut blogikansa tietääkin, sillä kaupan purkillista parempi ja hyvänmakuisempi avokadodippi syntyy helposti ja nopeasti vaikka päällään seisoisi ja kyynärpäillä hämmentäisi. Ainakaan kaupan guacamolejen avokadopitoisuuksien ylittäminen ei kotioloissa ole kovin vaikeaa...






















...mutta tiedättekös mitä todistin tuossa eräänä iltana itselleni? Sellaisen jutun, että myös tomaattisen, kiehautetun salsakastikkeen voi tehdä lähes silmänräpäyksessä! Olin jotenkin ajatellut, että kunnon maku tulee vasta tuntikausien keittelyn myötä, eli että kotitekoinen salsa ei sopisi sellaiseen viiden minuutin mielitekoillalliseen. Mutta näin vaan hyvältä maistui, ja määräkin oli yhdelle kahden hengen nachoillalliselle melko optimaalinen.





















Näillä dipeillä, nachoilla ja reiluilla turkkilaisen jogurtin nokareilla siis kohti dekadenttia tv- ja sohvaillallista:

Salsa

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
kuivattua chiliä hienonnettuna
tilkka öljyä
250 g (1/2 tlk) paseerattua tomaattia
1 tlk ananaspaloja
1 tl vaaleaa balsamicoa
2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria

*Paloittele sipuli ja valkosipuli, valitse hienompi tai rouheampi silppu makusi mukaan. Kuullota sipuleita ja chiliä öljytilkassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti, ananaspalat sekä mausteet. Jos et tykkää sweet chili -tyyppisestä makeudesta, vähennä sokerin määrää. Anna kuplia hiljalleen sillä aikaa, kun valmistat guacamolen, nauti.
























Guacamole

1/2 pieni sipuli
1-3 valkosipulinkynttä
1 kypsä avokado
1 tomaatti
kuivattua chiliä hienonnettuna
1/4 - 1/2 sitruunan mehu
ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria
1/2 dl turkkilaista jogurttia

*Hienonna sipuli. Halutessasi laita sipulisilppu siivilään ja kaada siivilän läpi kiehautettua vettä, näin sipulin kitkeryys taittuu. Hienonna valkosipuli. Paloittele avokado ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Voit jättää seoksen joko kuutioiden ja silpun sekamelskaksi, tai painella haarukalla tai huhmareessa tasaiseksi.

P.S. Mainittakoon vielä guacamoleen liittyen: tänään Avaruusasema-blogia selatessani tajusin että olen tainnut aiemmin käyttää sitruunan sijaan limettiä avokadotahnan mausteena, ja se toimii tässä ruokalajissa kyllä loistavasti, ehkäpä vielä sitruunaa paremmin.

Hippidippii sekä tonnikalaa kuohukermassa

Ensin tarjoiltiin makeaa mahan täydeltä mokkapalojen muodossa, joten marssitettakoon vastapainoksi esiin tuparitarjoilujen suolaista osastoa. Alun alkaen juhlat julistettiin nyyttäreiksi, mutta koska kuitenkin halusin väsäillä jotain itsekin, päätin tehdä pari erilaista dippi-levite-tahna-juttua. Sopivat näet tuliaispatonkien ja perunalastujen seuraan, sellaiset.

Punainen paprika-tomaattilevite sai paljon kiitosta. Vegaanisen herkun salaisuus oli Pasilan Lidlin lasipurkeissa. Tonnikala-kapristahnaan olin puolestaan ajatellut käyttäväni ranskankermaa, ja ahdistus olikin suuri, kun tajusin jättäneeni kaupasta ostetut ranskispurkit luvattoman pitkäksi aikaa huoneenlämpöön. Onneksi jääkaapista löytyi vispikermapurkki: kermavaahto toimi näet ranskankerman korvaajana ihan hyvin. Ranskankerma toisi mukaan lisää raikkautta, joten suosittelen toki ensi sijassa sitä.























Paprika-tomaattilevite

6 paahdettua suippopaprikan puolikasta (säilyke)
10 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä (säilyke)
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
(pippuria, merisuolaa)

*Mittaa ainekset tehosekoittimeen, sekoita laitteella tasaiseksi. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. Anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.
























Tonnikala-kapristahna

1 rkl kapriksia
1 tlk tonnikalaa öljyssä
2 tl sitruunamehua
1 tlk ranskankermaa tai 2 dl vispikermaa löysäksi vaahdoksi vaahdotettuna

*Mittaa kaprikset kulhoon ja hienonna niitä saksilla. Kaada tonnikalapurkista öljy pois, haarukoi tonnikala kulhoon ja hienonna edelleen haarukalla. Lisää sitruunamehu.
*Sekoita joukkoon ranskankerma tai vaahdotettu kerma. Anna vetäytyä jääkaapissa.

--

Ajattelin muuten tehdä myös vanhaa lemppariani hernelevitettä, ja kokeilin ensimmäistä kertaa Rainbown pakasteherneitä. Olivat homeessa, hittolaiset! Onneksi maistelin ajoissa...

Rullaati rullaa

Lettujen rullailu sai näkemään muutkin pyöreät littanat asiat potentiaalisesti rullattavina. Lapin rieskat täyttyivät mielikuvituksessani raikkailla vihanneksilla ja savuporotahnalla. Taloudellinen realismi ohitti tällä(kin) kertaa unelmoinnin ja tahna syntyi, yllätys yllätys, tonnikalasta, johon olen jo useiden kuukausien ajan tuntenut outoa viehtymystä. Lakipisteen saavuttamista edelleen odotellessa...























Raikkaudessaan ja maukkaudessaan tämä rullattu rieska veteli joka tapauksessa illallisvaihtoehtona vertoja tex-mex-serkulleen. Ainakin täytteet on halutessaan äärimmäisen helppoa valita mahdollisimman yksinkertaisiksi ja ei-teollisiksi. (Etenkin, jos tonnikala ei niin miellytä.)

Kaupassa myytävät rieskat ovat usein sillä lailla paksumpaa sorttia, että niistä syntyy sievien wrap-kääröjen sijaan helpommin ronski ja arkiruoaksi soveltuva kokonaisuus. Jos valmistaa cocktail-henkisiä tarjottavia, kannattaa kääre mielestäni vaihtaa joko tortillalättyihin tai sitten sellaiseen ohueen ohrarieskaan, jota saa lapsuusmuistojeni mukaan ainakin Oulusta. Ja sellaisen kylkeen se savuporo sitten ainakin kuuluisi.
























ÄrÄr eli rieskarullat

pyöreitä suuria Lapin rieskoja

Täytetahna:
1 prk (200g) ranskankermaa
2 tl piparjuuritahnaa
hienonnettua savuporoa, savulohta tai 2 tlk tonnikalaa arkitodellisuuden ehdoilla

Muut täytteet:
viipaloitua omenaa
viipaloitua avokadoa
hienonnettua punasipulia
juustoa raastettuna
(maustekurkkuviipaleita, mikäli maistuu)
rucolaa tai muuta maukasta salaattia

*Valmista täytetahna sekoittamalla ainekset keskenään. Aseta muut täyteainekset tarjolle. Kokoa täytteitä makusi mukaan rullalle, kääri ja nauti. Etenkin perunarieska voi olla hieman lohkeilevaa, joten veitsi ja haarukka helpottavat ateriointia, mutta se ei toki makuun vaikuta.

Appelsiini-tomaattihummus

Hummushammasta kolotti, pöydällä nökötti appelsiininpuolikas. Niinpä oranssi appelsiinimehu sai maustaa kikhernetahnaa perinteisen sitruunaserkkunsa sijaan. Oranssinpunertavasta värimaailmasta intoutuneena lykkäsin tehosekoittimeen myös muutaman aurinkokuivatun tomaatin.























Pyöreä maku vaati vielä vähän kirpeyttä, joten lisäsin joukkoon vaaleaa balsamicoa. Valkosipulia ja oliiviöljyä toki löytyi myös joukosta. Lopputulos oli kohtuullisen toimiva, ainakin mukavaa vaihtelua perinteiselle sitruunahummukselle. Ainemääristä antakoon osviittaa vaikkapa tämä aiempi ohjeeni, nyt tosin etenin ohjetta muunnellessani lähinnä maistellen, lisäillen, maistellen ja vähän taas lisäillen.

Paputahnoja soisi syötävän leipien päällä yleisemminkin. Ovat kuitenkin melkoisen terveellinen vaihtoehto suomalaisittain perinteisemmille leivänpäällysteille!

Korianterihummus

Hämmästyin huomatessani, etten ole blogannut yhtään hummusohjetta, vaikka kiktahnaa silloin tällöin surauttelenkin tulemaan. On siis aikakin! Leivänpäällisenä hummus tai esimerkiksi hernetahna päihittää margariinit mennen tullen niin maku- kuin ravintoainemielessäkin. Perusohje on yksinkertainen ja muunneltava, eli monenlaiset paputahnat syntyvät hummuksen tapaan vain pääpalkokasvia ja mausteita vaihtelemalla.
























Hummus
vajaa 1/2 l (eli noin 1 tlk) keitettyjä kikherneitä
2 rkl tahinia
1/2 sitruunan mehu
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 1/2 dl oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria
runsaasti tuoretta korianteria (tai esim. persiljaa)
(vettä)

*Mittaa aineet kannuun. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Jos rakenne on levitteeksi liian jähmeä, lisää joukkoon hieman vettä.

Valloittava pesto

Basilikalla ja parmesanilla on selvästi yhteys ylisanojen käyttöön. Juuri kun pääsin hehkuttamasta katkarapupastaa, jossa molemmat olivat edustettuina, voisin jatkaa toteamalla että kotitekoinen pesto saattaisi olla se ruokalaji, johon päätyisin, jos pitäisi valita yksi ruoka jota söisi maailman loppuun asti. (Mikä sivulause-sivulausehirviö - mutta tajusitte idean.)

Niin herkullisia kuin kaupan purkkipestotkin ovat, on kotipestossa kyse aivan eri asiasta. Omassani eroa Reiskaan tai Pirkkaan teki paitsi tuore maku, myös rouhea rakenne. Monitoimikone olisi varmasti loistoväline peston tekoon, mutta pelkän keittiöveitsen ja leikkuulaudan käyttö on jotenkin meditatiivista. (Ja tiskiä säästävää. Ja käytännöllistä, mikäli ei omista monitoimikonetta.)

Ohje on Marttojen mainiosta Penninvenyttäjän keittokirjasta (vaikka väittäisin kyllä että mitään halpaa tavaraa tämä ei ole). Paahdoin pinjansiemenet, käyttelin keittiöveistä ja tein puolikkaan annoksen, mutta muuten noudatin allaolevaa alkuperäistä reseptiä. Kokeilkaa, jos ette ole sitä jo tehneet!
























Pesto
1/2 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria, suolaa
2 ruukkua tuoretta basilikaa
50 g parmesaanijuustoa
1 dl oliiviöljyä

*Hienonna pinjansiemenet ja valkosipulinkynnet monitoimikoneessa. Lisää vähitellen mustapippuri, suola ja basilikanlehdet. Lisää joukkoon raastettu juusto. Lisää lopuksi oliiviöljy ja sekoita tasaiseksi.
*Jos haluat ohuemman kastikkeen, lisää oliiviöljyä.

Leipätikut juhlatunnelmissa

Viikonloppuna järjestimme ruokabileet yhdessä Kurpitsamoskan kanssa. Tuolla toisaalla onkin esitelty jo joukko värikkäitä tarjoilujamme, itse taisin kuvamateriaalin vähäisestä määrästä päätellen keskittyä enemmän syömiseen...



















Tarjolla oli mm. leipätikkuja dipattavaksi erilaisissa tahnoissa. Pastanjauhajien tikkupostauksesta vakuuttuneena tein tikut ilman sen kummempia kikkoja tavallisesta leipätaikinasta, jota kaulitsin ohuiksi levyiksi ja leikkasin edelleen epämääräisen kokoisiksi suikaleiksi. Suikaleet voideltiin vedellä (tämä on tärkeää tikkujen rapeuden kannalta), osan pinnalle ripoteltiin myös seesaminsiemeniä ja merisuolaa. Suikaleita paistettiin n. 5-10 minuutin ajan 225°C:ssa uunin ylätasolla.


















Allaoleva kylmäsavulohi-piparjuuritahna oli yksi dippivaihtoehdoista. Sen valmistus oli hyvin yksinkertaista: 150g kylmäsavulohta hienonnettiin ja sekoitettiin mukaan 1 prk kevytranskankermaa sekä 1 rs Cantadou-piparjuurituorejuustoa. Lopuksi seos maustettiin tilkkasella sitruunamehua. Eräs vieraista ehdotti tätä kokeiltavaksi myös uuniperunoiden täytteenä, toimisi varmasti!

Hernelevitteen ylistys

Allaoleva hernetahna on helppo-, ja nopeatekoista sekä ennen kaikkea niin mielettömän hyvää, että sitä voisi syödä maailman napaan asti. Tämä toteamus tulee sydämestä, kokeilkaa jos ette usko. Ja kokeilkaa varsinkin, jos uskotte.

Tahnan olemassaolosta minua muistutti kommenttilaatikon ee tässä taannoin. Ee antaa myös vinkkejä jatkojalostukseen: levitettä voi muuntaa lisäkkeeksi tai kastikkeeksi lisäämällä kermaviiliä, mausteeksi sopivat mm. wasabi, sinappi, etikka ja valkosipuli. Tahnan alkuperäinen ohje löytyy Vihreä lanka- lehden reseptisivuilta. (Omaan versiooni lisäsin valkosipulinkynnen.) Suosittelen vierailemaan sivuilla muutenkin. Reseptejä kirjoittaa ruokablogeissa jo legendaariseksi nimeksi muodostunut Saara Törmä. Itse voisin mielihyvin ottaa joulupöytääni palsternakkalaatikkoa, pähkinäpatee taas kuulostaa aivan apinaherkulta...

Tahnan ja kaurakorppujen yhdistelmä on valloittava. Tahnasta voisi tehdä leipäpalojen kanssa myös pieniä cocktailpaloja noutopöytään. (Mitä vaan, kunhan sitä saa santsata!)





















Vihreä hernetahna
200 g pakasteherneitä
½ dl öljyä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl tahinia eli seesamitahnaa
½ tl (meri)suolaa
¼ tl mustapippuria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

Mittaa kaikki aineet kulhoon ja soseuta tasaiseksi tahnaksi. Nauti leivän kanssa.