Siemennäkkäri

Maistoin kerran Ravintola Päivänsäteessä huippuhyvää siemennäkkäriä. Lounasseurana ollut kummitätini hehkutti, kuinka helppoa samantapaista olisi tehdä itsekin. Idea on nyt jalostunut kotitekoiseksi ja just omaan makuun sopivaksi siemennäkkileiväksi jo kolme kertaa.

Oma näkkärini valmistuu ilman pellavansiemeniä. Meidän vauva saa vielä aika ison osan ravinnostaan minulta, ja pellavansiemen on yksi niistä harvoista raaka-aineista joita ei imetysaikana suositella syötäväksi.

Näkkileipä tehdään maissijauhoon, mutta kerran olen tehnyt sen myös Maizenaan. Maizenaa eli puhdasta maissitärkkelystä tarvitaan jauhoja vähemmän, mutta veden määrä ei samassa suhteessa vähene. Maizena-näkkäriin muodostuu hauskoja läpikuultavia kohtia, että jos sellaisesta tykkää niin soveltamaan vain. Tämä ohje sopii kuitenkin paremmin maissijauhoille.


































Siemennäkkileipä (2 pellillistä)

1,5 dl maissijauhoa
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl auringonkukansiemeniä
1,5-2 dl kurpitsansiemeniä
2,5-3 dl vettä
0,5 dl öljyä
vajaa 0,5 tl + vajaa 0,5 tl suolaa

*Sekoita kuumankestävässä kulhossa keskenään maissijauho, siemenet sekä vajaa 0,5 tl suolaa.
*Kiehauta vesi. Sekoita kiehuvan kuuma vesi sekä öljy kuivien aineiden joukkoon. Lopputuloksen pitäisi olla löysää puuroa. Anna turvota noin kymmenen minuutin ajan.
*Levitä puuro kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille lastan avulla mahdollisimman ohuelti. Kerros alkaa olla tarpeeksi ohut, kun tuntuu, että siihen jää pieniä reikiä. Ripottele pinnalle vielä hiukan suolaa.
*Paista 175°C:ssa (kiertoilmalla 150°C riittää) noin 50-60 minuuttia tai kunnes siemenet ovat saaneet kauniin kullanruskeaa väriä. (Kiertoilmalla voi joka tapauksessa laittaa molemmat pellit yhtä aikaa uuniin - uskoisin, että tämän tyyppinen leivonnainen ei pahastu tasalämpöisessäkään uunissa, vaikka paistaisit kaksi pellillistä kerralla.)
*Jos olet unohtanut ripotella pintasuolat ennen paistoa (kuten minä joka kerta...), voi sen hyvin tehdä vielä tässä vaiheessa.
*Anna jäähtyä ja murra palasiksi.   

Parmesaanikakku

Sain kaverilta joululahjaksi Pumpkin Jamin Marin bloggaamaa Kinuskikissan parmesaanikakkua. En muista, koska mikään leivonnainen olisi kadonnut kahvipöydästä yhtä nopeasti.

Laitoin hyvän kiertämään ja tein kakkua eli leipää viemisiksi toisen kaverin juhliin. Korvasin aidon parmesaanin Grana Padanolla. Lopputulos on vähän niinkuin leipä, ja samalla vähän niinkuin kuivakakku mutta suolainen. Tää omituinen konsepti yhdessä hurmaavan maun kanssa jaksaa kyllä ihastuttaa!

Koristeet voi asetella näin...

Parmesaanikakku eli oikeastaan juusto-timjamileipä (noin 1,5 litran uunivuoallinen, alkuperäinen ohje täältä)

200 g parmesaanijuustoa (tai muuta kovaa, voimakasta juustoa, itse käytin Lidlin Grana Padanoa)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria
1/2 ruukullista timjamia silputtuna (voit nyppiä pelkät lehdet tai silputa mukaan myös varret, jos leikkaat ne oikein hienoksi silpuksi)
2 munaa
200 g turkkilaista jogurttia (tai 100 g jogurttia ja 100 g piimää, hyvin toimi)
1 dl oliiviöljyä

timjaminoksia koristeluun

*Raasta juusto karkeaksi raasteeksi. Sekoita juustoraaste, vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, mustapippuri ja silputtu timjami keskenään. Lisää munat, jogurtti ja oliiviöljy. Vaivaa kädellä tasaiseksi.
*Voitele ja jauhota vehnäjauhoilla kakkuvuoka (tilavuus n. 1,5 litraa). Kaavi taikina vuokaan.
*Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Kumoa, kun kakku on hieman jäähtynyt. Koristele ennen tarjoilua timjaminoksilla.
*Kakkuviipaleita voi syödä sellaisenaan tai esim. hummusnokareen kanssa.

...mutta tässä ne timjaminoksat vasta kukoistaa!

 

p.s. Kakku-leipäasioiden kanssa olen jahkaillut myös viime toukokuussa, tomaatti-oliivileipä oli myös todellista herkkua.

Saaristolaisleipä ja sinappi-tillisilakat

Joulu meni, kännykkäkuvat jäi. Ja talteen jäi myös kaksi huippuhyvää joulureseptiä: työkaverin saaristolaisleipäohje (kiitos!) sekä siskon inspiroimana jo toista kertaa tehdyt sinappisilakat, joiden totesin maantieteellisesti eriytyneen jo omaksi lajikseen.

Silakoiden taika on karkea dijon ja tiheä tillikastike, niin vihreä että se näyttää ihan kuusenhavuilta. Saaristolaisleivän taika taas on, että se on sekä älyttömän helppoa että älyttömän hyvää. Kyllä kelpaa joulukuusen viedä pois pois pois kun näitä muistelee.

Saaristolaisleipä

1 l piimää

50 g tuorehiivaa

3 dl siirappia

3 dl kauraleseitä

3 dl mämmi- tai kaljamaltaita

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

8-10 dl vehnäjauhoja

*Liota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää muut aineet puuhaarukalla sekoittaen. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa liikaa. Taikina saa jäädä melko löysäksi. (Mun taikina oli sikäli jämäkkää, ettei sitä olisi voinut esim. kaataa vuokiin, mutta ihan kosteaa se kuitenkin vielä oli.)

*Jaa taikina kahteen suureen tai kolmeen pienempään voideltuun, pitkänomaiseen leipävuokaan. (Ostin kolmen kappaleen paketin Eskimon paistovuokia, ja taikina jakautui kolmeen sellaiseen täydellisesti.) Kohota noin 1,5-2 tuntia. 

*Paista leipiä uunissa aluksi 175 asteessa. Kun leipien pinta alkaa tummua, alenna lämpötilaa 160 asteeseen ja peitä leivät kevyesti foliolla. Kokonaispaistoaika on noin 2 tuntia.

Tilli-sinappisilakat

500-600 g tuoreita silakkafileitä

Etikkaliemi:

1 rkl merisuolaa

1 dl väkiviinaetikkaa

5 dl vettä

Tilli-sinappikastike:

2 rkl karkeaa dijon-sinappia

3 rkl sokeria

2 tl merisuolaa

3 rkl valkoviinietikkaa

mustapippuria

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 dl rypsiöljyä

(1/2 dl vettä)

1 1/2 ruukullista tilliä hienonnettuna

*Nylje silakkafileet eli irrota niistä nahka. Nahka irtoaa helposti peukalon avulla, kun irrotat fileestä puoliskon kerrallaan, ujuttamalla peukalonkynnen fileen ja nahkan väliin leveämmästä päädystä aloittaen.

*Sekoita etikkaliemen ainekset kulhossa ja laita silakat likoamaan liemeen. Anna olla jääkaapissa noin 12-18 tuntia eli kunnes kalafileet ovat kypsyneet valkoisiksi.

*Valuta fileet hyvin. (Itse tykkään vielä huuhdella fileet vedellä siivilässä, jottei niihin jää liian etikkainen maku.)

*Valmista tilli-sinappikastike sekoittamalla pyöreäpohjaisessa kulhossa kaikki kastikkeen ainesosat tilliä ja öljyä lukuunottamatta. Lisää öljy kulhoon ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kastike sakenee hieman, mutta aivan tasaista siitä ei tule, sillä karkea dijon ei käyttäydy tässä samoin kuin tavallinen sinappi. Halutessasi voit ohentaa kastiketta vesitilkalla. Sekoita lopuksi joukkoon hienonnettu tilli.

*Lado puhtaaseen astiaan silakoita ja kaada fileekerroksen päälle aina tillikastiketta. Anna makujen tekeytyä yön yli.

Tomaatti-oliivikakkuleipä

Tykkään leipomisesta, kakut on kivoja, mutta kun ne on usein niin... makeita! Onneksi löysin muistikirjamaaliskuun selailujen aikana vanhasta Glorian Ruoka & Viinistä (3/2010) ranskalaisen tomaatti-oliivikakun ohjeen. Suolainen kakku, oujee!

Tein tätä muutama viikko sitten, kun kaveri tuli kyläilemään arki-iltana. Ohje oli tilanteeseen erittäin passeli, sillä tämä on tosi nopea sekoitella kokoon töiden jälkeen, ja lopputulos maistuu hyvältä höyryävän kuumana. Toisin kuin leivinjauheleivonnaiset yleensä, tämä tosin maistui todella hyvältä myös seuraavana päivänä, kylmiltään. Salaisuus taisi olla jääkaappisäilytyksessä ja siinä, että mehevöittävää kananmunaa, juustoa, tomaattia ja oliivia löytyi massasta vaikka muille jakaa.

























Ranskalainen tomaatti-oliivikakku (1 leipävuoallinen)
Ohje: Glorian Ruoka & Viini 3/2010

4 kananmunaa
2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl kuivattua basilikaa (taisin laittaa oreganoa)
3/4 tl mustapippuria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g emmental-juustoa (taisin laittaa 150 g...)
3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl (täytettyjä) oliiveja
1 rkl öljyä aurinkokuivatuista tomaateista

Lisäksi:
(voita tai öljyä vuoan voiteluun, ellet halua paistaa leipää leivinpaperissa kuten minä)
(pinnalle pinjansiemeniä, joita minulla ei tosin ollut)

*Voitele leipävuoka tai vuoraa se leivinpaperilla, lämmitä uuni 180°C:een.
*Riko kananmunat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki. Lisää jogurtti ja mausteet, sekoita tasaiseksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan.
*Kuutioi juusto kantiltaan 1 cm kokoisiksi paloiksi, leikkaa aurinkokuivatut tomaatit reiluiksi suupaloiksi. Sekoita juusto, tomaatit, oliivit ja öljy taikinaan.
*Kaada taikina leipävuokaan ja tasoita pinta. (Ripottele halutessasi pinjansiemeniä pinnalle.)
*Paista leipää uunin keskitasossa noin 1 tunti. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassaan ennen kumoamista.

Kaurarieska ja kahdeksan faktaa

Enoni vaimo tekee aivan legendaarisen hyvää ohraryynirieskaa, terveiset vaan Raijalle Kuopioon. Tässä päivänä eräänä aloin miettiä, Riihikosken myllyn kaurasuurimot kaapissani, josko samanlaista voisi koettaa tehdä kaurastakin. Yhdistelin Myllyn Parhaan reseptiä ja Marttojen Savolaiset rieskat -kirjasen ohjetta, ja aika samantyyppistähän siitä tuli! Kovin kuituisaa, kun kaura on mukana kuorineen päivineen, mutta se nyt vain kuuluu tuotteen ominaisuuksiin.

Vaan ootteko tulleet ajatelleeksi, että tätä ei periaatteessa voi sanoa kauraryynirieskaksi? Jotkut ryökäleet kun edelleen rinnastavat kauraryynit kaurahiutaleisiin, ja tähän tarvitaan nimenomaan suurimoita. Tämä närkästyttää pikkuisen, kuulun siihen koulukuntaan jolle ryyni on ryyni eikä mikään hiutale. Onneksi ilmassa on aistittavissa sellaisia merkkejä, että nykyisin ryyni alkaisi saada ansaitsemansa merkityksen kaura-skenessäkin.

Kaurasuurimorieska

8 dl piimää
3 dl kaurasuurimoita
1 dl hienoa porkkanaraastetta (tai omenasosetta)
1 tl suolaa
1 muna
1/2 dl vehnäjauhoja
voinokareita

*Mittaa piimä ja suurimot kulhoon, sekoita ja anna turvota noin 15 tuntia peitettynä huoneenlämmössä. 

*Sekoita piimä-suurimoseoksen joukkoon porkkanaraaste, suola, muna ja jauhot.

*Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipannuun ja laita päälle muutama nokare voita. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 25 min tai kunnes rieska on kauniin ruskean värinen.























Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista kopsahti minulle kahdeksan satunnaisen faktan haaste. Kiitos Anzkulle! Minä voisin haastaa kahdeksan faktan kertomiseen vaikkapa blogit Makuja kotoa sekä Kotihippi ja leipuri.

Tässäpä nämä:

1. Pidän 70- ja 80-lukujen taitteen keittokirjoista ja ruokakuvista. Hamstrasin niitä vielä jokin aika sitten aika lailla, mutta nyt aineisto on niin sanotusti saturoitunut, ja voin keskittyä fiilistelemään jo hyllyssä olevia. Ihan hiljattain paistoin uunissa jättimäisen kasarijauhelihapihvin, siitä lisää myöhemmin...

2. Olen koukussa siihen tunteeseen, joka tulee, kun konseptipaperit on palautettu ja lähtee kevein fiiliksin ulos tenttitilaisuudesta. Epäilen tämän olevan syy siihen, että menin Avoimen yliopiston kursseille melkein heti valmistumiseni jälkeen.

3. Saan palkkaa siitä, että etsin ja kokoan erilaisia tietoja toisten käytettäväksi, järjestelen asioita, teen listoja, kirjoitan sähköpostin sähköpostin perään, ja tiedättekö mitä, tykkään siitä aivan älyttömästi. Mitä töihin tulee, olen hurjan mieluusti juurikin monistuskoneen ja kokousten välissä, jollain jännällä tavalla toteutan siellä itseäni.

4. Arvostan suolaisia ja happamia makuja. Ei makeakaan pahaa ole, ja leipominen on kivaa, mutta harvemmin kumpaakaan aivan ylitsepääsemättömästi himoitsen. Herkuttelen kyllä, mutta viimeiset joulusuklaat kestivät helmikuulle ja kaapissa on mm. kaakaojauheenjämä, jolle olen miettinyt käyttöä kuukausikaupalla. (Parhaat vinkit otetaan vastaan.)

5. Olen aivan surkea kehoni liikeratojen hahmottamisessa. Tästä syystä liikuntaharrasteiden suorittaminen on yhtä kauhua. Tekniikka ei kerta kaikkiaan jäsenny eikä pallo osu tassuun, ja fyysiset epäonnistumiset taas ei motivoi meitsiä millään tavalla. Reipas kävely on kivaa, ja ok ovat norsupallo (se pallo on niin iso) sekä uinti (vaikka en todellakaan osaa edes unelmoida kroolauksesta).

6. Olen kyllästynyt MasterChefiin.

7. Mulla on loputon taipumus haaveilla uusista harrastuksista ja lähteä mukaan uusiin juttuihin. En kuitenkaan halua liian aikataulutettua ja täyteen tupattua vapaa-aikaa, joten sanon onneksi toisinaan tarmokkaan ein, sekä muille että ennen kaikkea itselleni.

8. Diggaan kansanmusiikkia ja koko folk-meininkiä. Haluaisin niihin liittyvän harrastuksen.

Vaivaamaton leipä

Vaivaamaton leipä on kiistaton blogisuosikki. Jo hamalla kakstusariluvulla luin amerikkalaisesta villityksestä Pastanjauhantaa-blogista, sittemmin monesta muusta blogista, ja lopulta ihan lähiaikoina Herkku-ja-Koukkulasta. Nyt hetki oli oikea, sillä mietin juuri, mitä tekisin kotiintuliaisylläriksi eräälle leipäfanille. Maailman kaunein ja helpoin leipä - voisko mikään sopia paremmin?

Jytiksen tapaan käytin Kädenvääntöä-blogin ohjetta. Ihan tarkalleen. Tää on jo ties kuinka mones kerta, kun joudun käytännössä copy-pastemaan Kädenvääntöä-Pitkän kirjoittaman ohjeen, niin hyvin ne joka kerta toimii. Ja leivästä todella tuli mielettömän kaunis, kuohkea ja rakenteeltaan maalaisleipämäisen kostea. Seuraavalla kerralla ymppään tähän(kin) jollain lailla kauraa, niin makuun tulee vielä enemmän pähkinäisyyttä.

Vaivaamaton leipä

7dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl reilusti kädenlämpöistä (42 °C) vettä

*Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.
*Kumoa ja kaavi taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöräytä palloksi. Tässä kohtaa voit halutessasi lisätä leipään esim. yrttejä. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata (käytin valurautapataa) kuumenemaan samalla.
*Kippaa taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia. 

Jauhoja! Sokeria! Höttöä!

Kääretorttu. Mikä unohdettu ihme. Ruokatalouden toinen jäsen oli saanut päähänsä, että jääkaapissa vanhenevan tuoreen ananaksen sekä valmiin kinuskikastikkeen jämät voisi käyttää sellaiseen. Minä innostuin kuin pieni kärpänen ja olin jo pian toisen omaa projektia omimassa ja munasokerivaahtoa vatkaamassa. Tämä ei todellakaan ole mikään kakkublogi, kuten ehkä olette huomanneet, joten onhan se aina juhlaa kun pääsee fiilistelemään, kuinka kuohkeaa sen munasokerivaahdon pitikään olla. (En uskaltanut ottaa vaahdosta kuvaa blogiin, veikkaan että se ei kuiteskaan olis ollut ihan oikeaoppista.)























Lopputuloksesta täytyy vielä päivitellä, siis siinä ihmemielessä, että kuinka nopeasti sitä voikaan tehdä jotakin makeaa ja hyvää ja vielä jollakin kotikutoisella tavalla vieraskelpoista? No näin nopeasti. Olis vienyt kauemmin tehdä reissu lähikauppaan valmistorttujen luo. Valmistortut tosin on muutenkin kaukana ihmeestä, paitsi säilyvyysmielessä.

Ananas-kinuskikääretorttu

Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl vispikermaa
tuoretta ananasta hienoksi pilkottuna (tai 1 tlk ananasmurskaa)
noin 1 dl kinuskikastiketta

*Mittaa jauhot ja leivinjauhe kulhoon, sekoita. Riko munat toiseen kulhoon, mittaa joukkoon sokeri. Vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti käännellen.
*Paista uunin keskiosassa leivinpaperoidulla uunipannulla 225°C:ssa noin 7-9 minuutin ajan. Kumoa kypsä kääretorttulevy toiselle leivinpaperille, jonka päälle on ripoteltu hieman korppujauhoja tai sokeria. Anna jäähtyä, ja irrota sitten varovasti päällimmäinen leivinpaperi.
*Vaahdota vispikerma. Levitä jäähtyneelle kääretorttulevylle ananas, kermavaahto ja valuta sitten ohuena norona kinuskikastiketta sinne tänne.
*Kääri torttu tiiviiksi paketiksi leivinpaperin avulla. Tarjoile heti tai anna vetäytyä jääkaapissa.























Leipomisen makuun päässeenä tein seuraavan aamun aamupalaksi skonsseja. Idea tuli Kokit ja potit -blogista, samalla asialla oli muuten myös Kädenvääntöä, ja jäljet johtivat tietysti taas siihen täällä-jo-kovin-toisteltuun Rüsterin Suvin Täydelliseen ohjeeseen. Minä lisäsin vehnäjauhojen sekaan tattarijauhojen jämät, joten omani olivat Hannelen ja Pinjan versioita huomattavasti lättänämpiä. Kirjan vinkkaama kokojyväsinappi sen sijaan sopi suolaisiin skonsseihin todella hyvin. Alla olevassa skonssiohje on siis oma sovellukseni, joka lopulta ei ole enää ihan alkuperäisen kanssa ihan samanlainen.

Sinappi-tattariskonssit (4-5 kpl)

1/2 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
pieni ripaus suolaa
25 g voita
1 dl piimää
1/2 rkl kokojyvä-dijonsinappia
(voiteluun maitoa ja/tai keltuaista)

*Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. (Jaan vinkin kirjan pro-vinkki-osastolta: jos viilennät kätesi kylmään veteen kastelemalla ja kuivaamalla, ei voi sula nypittäessä niin helposti.) Kaada joukkoon kylmä piimä, lisää sinappi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
*Kaavi taikina jauhotetulle alustalle. Taputtele noin 3 cm:n paksuiseksi levyksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla, esimerkiksi ohutreunaisella juomalasilla leivonnaisia leivinpaperoidulle uunipellille. (Voitele skonssit halutessasi maidolla ja/tai keltuaisella.)
*Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-12 minuutin ajan tai kunnes skonssit ovat kypsiä.
*Nauti skonssit heti paistamisen jälkeen, ne eivät säily tuoreen oloisina pitkään. Sinappimaustettujen skonssien seuraan sopii esimerkiksi juusto ja hyvä palvikinkku.

Armenia: Lavash-leipää ja linssikeittoa

Arvaatteko, mikä heräsi juuri henkiin horroksen mailta? Mikä saapui varjoista ja pimeydestä valoon? Se on... aakkosmatka!

Nämä suorastaan raamatulliset sanakäänteet vievätkin aasinsiltaa pitkin Armeniaan, tuohon Kaukasian maahan, jossa joskus seisoi maan kansallissymboli, Ararat-vuori. (Nykyisin legendaarinen vuori on Itä-Turkissa. Raja siirtyi, ei se vuori.) Sillä vuorella taas on jotakin tekemistä ala-asteen uskonnontuntien ja Nooan arkin kanssa...

Jos vuori on legendaarinen, niin legendaarinen on myös leipä. Googletellessa lavash tuli vastaan hieman joka suunnalta. Ja lavash-leipä taas, väittävät, on muuten se sellainen, jota silloin samaisina raamatullisina aikoina murrettiin ja mutustettiin, joten sinne uskonnontunneille päädytään taas.























Lavashista on loputon määrä erilaisia reseptejä ympäri nettiä; pyöreää ja neliskulmaista, leivinjauheella, hiivalla tai kohottamatta, hunajalla tai maidolla, voilla tai öljyllä, pehmeää, rapeaa... Itse tein nostatusaineettomia, rapeita pyörylöitä. Mallina oli tämä ohje, joka tosin osoittautui ihan hirveän suolaiseksi, ja niinpä ainemäärät muotoutuivatkin lisäysten myötä omanlaisiksinsa. Mutta kuten sanottua, lavash-ohjeita löytää netistä ihan loputtomasti, olkoon tämä yksi lisää niiden joukkoon.

Leipää dipattiin linssi-aprikoosikeittoon, jossa maistuivat juustokumina ja sitruuna. Ohjeita armenialaiseen linssi-aprikoosisoppaan löytyy paristakin blogista. Kuvittelin olevani vuorenrinteen muori talvisena marraskuun päivänä, ja muikistelin tyytyväisenä kun maistui niin hyvältä!

Rapea armenialainen lavash-leipä

90 g vehnäjauhoja
90 g täysjyvävehnäjauhoja
0,5-0,75 tl suolaa (riippuu, kuinka vahvan makuista suolaa käytät)
3 rkl öljyä
110 g maitoa
seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Hiero sormenpäillä joukkoon öljy. Tee keskelle kuoppa, kaada siihen maito ja vaivaa tasaiseksi palloksi.
*Vaivaa taikinapalloa pöydällä noin viiden minuutin ajan. Laita sitten päälle kulho ylösalaisin ja jätä huoneenlämpöön vetäytymään noin 30 minuutin ajaksi.
*Jaa taikina kuuteen osaan ja kaulitse osat pyöreiksi tai pitkulaisiksi, noin parin millimetrin paksuisiksi levyiksi. Ripottele pinnalle runsaasti seesaminsiemeniä ja rullaa kaulinta vielä kerran levyn päällä niin, että seesaminsiemet tarttuvat leipään kiinni.
*Paista 200°C:n lämmössä uunin keskitasossa noin 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman ruskeaa väriä. Varo paistamasta liikaa.























Armenialainen linssi-aprikoosikeitto

110 g punaisia linssejä
110 g kuivattuja aprikooseja
2 suurta perunaa
1,5 litraa kasvislientä
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
2-3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
(suolaa, pippuria)

*Huuhtele linssit ja kuivatut aprikoosit. Kuori ja paloittele peruna, paloittele kuivatut aprikoosit. *Mittaa kattilaan linssit, aprikoosit ja peruna. Kaada päälle kasvisliemi, lisää sitruunamehu, juustokumina ja puolet persiljasta ja anna kuumentua kiehuvaksi. Keitä hiljalleen noin 30 minuutin ajan.
*Lisää loput persiljasta. Maista, mausta tarvittaessa. (Soseuta halutessasi.) Tarjoile.

Rahkateeleivät

Sohin aika usein kepillä muurahaispesää ja kaikenlaisia Kirjoittamattomia Sääntöjä. Kun leivon, roiskin menemään vähän miten sattuu, ja katson sitten onko lopputulos hyvä. Kun tekee mieli, syön vähän mitä sattuu, ja katson sitten onko fiilis hyvä.

Lähiaikoina olen nauttinut muun muassa kalapuikoista ja jääkaappikylmistä nakeista. Fiilis hyvä.


















Toisinaan taas syön hiillostettua lohitartaria. Toteutus blogikaverit, ohje Valion, sisältää lohta ja pippurijuustoa ja ilmestynee reseptisivuille lähitulevaisuudessa.


Lähiaikoina olen myös leiponut teeleipiä uuden maustetun chilirahkan inspiroimana. Rahka oli tullut ruokatalouteemme jo ennen kuin minut kutsuttiin Valiolle kokeilemaan sen käyttöä. Syvä niiaus koekeittiötä kohti, teeleipäohje oli kuin meille räätälöity. Paitsi että tietysti räätälöin sitä kotona vielä lisää, kuten tapoihini kuuluu. Tätä tullaan tekemään meillä ehkä melko monta kertaa uudestaan.

Fiilis hyvä, maku loistava.























Rahkateeleivät (2 isoa tai 4 normaalimpaa)

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
(alkuperäisessä ohjeessa ei ole leseitä, vaan 3 dl vehnäjauhoja)
2 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta
1 prk (200 g) Makea ja tulinen -rahkaa (tai vaihtoehtoisesti rahkaa johon on sekoitettu vaikkapa ripaus sokeria, chilikastiketta ja säilöttyä paprikaa tai jalapenoja)
1 dl maitoa
0,5 dl öljyä (alkuperäisessä ohjeessa sitä sellaista juoksevaa Oivariinia)
(1 omena raastettuna, jos sellainen sattuu kotoa löytymään)

tarjoiluun voita

*Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää loput ainekset. Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa liikaa, ettei taikina sitkisty. Taikina on aika löysää, älä hämmästy,
*Leivinpaperoi uunipelti ja ripottele paperille hieman jauhoja. Jaa taikina esimerkiksi neljäksi kasaksi pellille. Ripottele pinnalle reilusti jauhoja ja taputtele tasaisiksi, noin 1 cm:n paksuisiksi teeleiviksi. Leikkaa jokainen leipänen vielä leivinpyörällä neljään osaan.
*Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 12-17 minuuttia tai kunnes väri on kauniin kullanruskea.

Pehmeä peltileipä

Ajattelin tehdä leipää, laiskuus iski, ja muistin, että Omenaminttu-blogissa on joskus ollut houkutteleva peltileivän ohje. Ja sieltähän se löytyi, tammikuun kauniiden maisemien keskeltä!

Sovelsin ohjetta aika reippaasti. Ainemäärät pysyivät melkein samoina, ainekset vaihtuivat, mutta lopputulos oli joka tapauksessa pehmoinen, herkullinen ja keräsi kehuja. Tätä vois tehdä toistekin!























Porkkanainen peltileipä (kapean uunin pellillinen, eli puolikas annos)

2 pienehköä porkkanaa raastettuna
2 1/2 dl vettä
1 tl siirappia
1/2 tl merisuolaa
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kauralesettä
1/2 dl ruisjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa (eli puolet 11 g:n pussista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 dl öljyä

voiteluun vettä, pinnalle seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa porkkanaraaste ja kädenlämpöä lämpimämpi vesi. Varmista, että seos on edelleen hieman kädenlämpöistä lämpimämpää (n. 42 °C). Sekoita joukkoon haarukkavatkaimella siirappi, suola, kaurahiutaleet, leseet, ruisjauhot ja kuivahiiva.
*Sekoita vähitellen joukkoon vehnäjauhot. Kaada lopuksi joukkoon öljy ja sekoita tasaiseksi.
*Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja painele levyksi. Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 40 minuuttia.
*Kuumenna uuni 225°C:n lämpöön. Leikkaa kohonneeseen levyyn varovasti ruudukko esimerkiksi pizzaleikkurilla tai taikinapyörällä. Voitele ruudut vedellä ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.
*Paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Calzonet

Olen hurahtanut myöhäisherännäisesti Jamie Oliverin keittokirjoihin ja ruokaohjelmiin. Täysin. Hurahtanut niin, että tuntuu melkein kuin Jamie olisi nykyään meidän perheenjäsen. Siteeraan Oliveria kokatessani, nauran ja nyyhkin tv:n ääressä. Hurmaannun jokaisesta uudesta ruokalajista.

Nyökyttelen vakavasti, kun Jamie esimerkiksi 30 Minute Mealsin esipuheessa kertoo, että kaikki hänen reseptinsä on erityisen tärkeää toteuttaa tarkalleen ohjeen mukaan - ja tunnen pientä syyllisyyttä, kun päädyn sittenkin soveltamaan tilanteen mukaan.



















Onneksi lopputulokset ovat yleensä toimivia silloinkin, kun oma luovuus ja jääkaapin realismi saa vallan. Ja onneksi Jamieta, tuota keittiötonttuamme, on kiittäminen ihan jo inspiksestä.

Asiaan. Jamien kotona -kirjan innoittamat, mutta itse sävelletyt calzonet olivat tosi hyviä.

Calzonet (neljä isoa)

Pohja:
neljän pizzapohjan pizzataikina vapaavalintaisella näppituntumaohjeella (meillä armoitetun pizzantekijän, ei minun eikä kotitontun vaan sen kolmannen, kombo: 4 dl lämmintä vettä, 1 pss kuivahiivaa, 1 tl sokeria, tarpeellinen määrä jauhoja ja oikein reilu loraus öljyä, vaivaus, kohotus vesihauteessa, vaivaus ja se on siinä)

Tomaattikastike:
loraus oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tlk tomaattipyreetä
1 tlk (400 g) valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
kourallinen basilikanlehtiä
1 tl sokeria
pieni ripaus suolaa ja mustapippuria

Täyte:
loraus öljyä ja nokare voita
kolme kourallista kuivattuja suppilovahveroita + vettä
1 sipuli viipaloituna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
70 g tuoretta pinaattia
200 g palvikinkkua kuutioina
ripaus merisuolaa
mustapippuria myllystä

2 mozzarellajuustopalloa (à 125 g)



















*Valmista pizzataikina kaulitsemista vaille valmiiksi. Laita kuivat suppilovahverot kulhoon likoamaan veteen.
*Valmista tomaattikastike. Kuullota valkosipulia ja tomaattipyreetä parin minuutin ajan paistinpannulla öljyssä keskilämmöllä. Lisää tomaattimurska ja basilikan lehdet sekä sokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuutin ajan. Tomaattikastike saa kiehua kokoon, sillä calzonen täytteen ei tule olla lainkaan vetistä. Siirrä sivuun kippoon odottamaan ja pyyhkäise pannu puhtaaksi.
*Kuumenna pannulla keskilämmöllä öljy ja voi. Purista liotetut suppilovahverot kuivaksi ja lisää sienet sipulin ja valkosipulin kanssa pannulle kuullottumaan. Huuhtele ja kuivaa pinaatti. Lisää pannulle pinaatti ja palvikinkku. Kääntele seosta, kunnes pinaatit ovat "kutistuneet" ja alkaa näyttää siltä, että kaikki ylimääräinen neste seoksesta on haihtunut.
*Sekoita sieni-pinaatti-kinkkuseokseen tomaattikastike. Kytke levyn lämpö pois, mutta anna seoksen vielä lepäillä lämpimällä levyllä. Jälleen kerran: seoksen tulee olla ennemmin kuivaa kuin kosteaa, jotteivät calzonet kostu liikaa.
*Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi (meidän uunilla se tarkoittaa 275°C:ta). Jaa pizzataikina neljään osaan ja kaulitse pyöreiksi, halkaisijaltaan n. 30 cm kokoisiksi levyiksi. Jaa täyte ympyröiden puolikkaille. Revi kuhunkin pohjaan täytteeksi vielä puolikas mozzarellapallo. Taita taikina lihapiirakan tapaan, ja rypytä tiukasti kiinni.
*Paista kuuman uunin alatasossa n. 10-15 minuutin ajan, kunnes calzone on pullistunut ja väriltään kullanruskea.

Rukiiset sarvet

Vapaapäivä meinaa leipomisfiilistä. Ei vain eilen, vaan myös tänään. Kiireettä hengaillessa on ihan parasta käyttää kuppeja ja kippoja ristiin rastiin epärationaalisesti ja tuottaa valtava kasa tiskiä, pöllyyttää jauhoja sinne tänne ja korjailla luovuutensa jälkiä sitten hitaasti sillä välin kun uunista nousee houkutteleva tuoksu.























Leipominen taas näyttää meinaavan omenafiilistä. Raastan ompun nykyisin jokaiseen leipätaikinaan - ja teen leipää aika usein. Näin ollen myös nyt, kun päätin vaihtaa hiivataikinan formaattia sarvien suuntaan, löysi omppuraaste tiensä taikinaan. Se vaan tekee lopputuloksesta mehevän, pehmeän ja hyvin säilyvän, uskokaa pois.

Rukiiset sarvet (16 kpl)

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl vettä
1 omena raastettuna (n. 1 1/2 dl karkeaa omenaraastetta)
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 1/2 dl ruisjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita sulatettuna
täytteeksi juustoraastetta, sardellifileitä, salamikuutioita, voinokareita ja kuivattuja yrttejä tai mitä mieli tekee
voiteluun kananmunaa
(pinnalle seesaminsiemeniä)

*Liota kädenlämpöiseen jogurtin, veden ja omenaraasteen seokseen kuivahiiva. Lisää suola ja sokeri. Lisää jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Lisää sula voi ja alusta tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan kohota leivinliinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
*Jaa taikina kahteen osaan ja kauli jauhotetulla alustalla reilun kokoisiksi ympyröiksi. Jaa ympyrät kahdeksaan osaan. Levitä haluamasi täyte (juustoraaste, sardellifileet, salamikuutiot, mitä tahdotkin) kunkin sektorin leveään päähän. Kääri sektorit sarviksi ja anna niiden kohota leivinliinan alla noin 15 minuutin ajan.
*Voitele sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10 minuutin ajan tai kunnes sarvet ovat saaneet kauniin ruskean värin.

Unelias vuosi 2010

Koska vuosikatsauksissa on juhlavaa mahtavuutta, koittakoon sellaisen hetki täälläkin! Tässä tapauksessa jo ihan siksi, että jonkinlainen kertomus lienee paikallaan.























Herkullisen pääsiäissalaatin kuvasi kanssamaistelija.

Vuonna 2010 blogiparka näet kolisi päivittämättömyyttään suorastaan ennennäkemättömässä tahdissa. Tämä siitä huolimatta, että reissattua tuli enemmän kuin koskaan, kokeiltua tuli vaikka mitä ja vaihtuvia kotikeittiöitäkin mahtui vuoden varrelle kokonaista viisi. Selitystä armaan blogin laiminlyönnille voisi hakea edeltävästä luettelosta, viimeisiään vetelevästä kamerasta ja lainakameran kiemuroista, kiireestä tai laiskuudesta mutta taidanpa vain tyytyä toteamaan että kun jo blogin nimi viittaa enemmän tai vähemmän säännölliseen horrostamiseen, on sitä taatusti luvassa jatkossakin aina silloin tällöin ;).























Alkuvuodesta valmistettiin hulppeita aterioita Lauttasaaren kimppakämpän vähintään yhtä hulppeassa keittiössä. Varustukseen kuului mm. sellainen maailman ihme kuin astianpesukone. Joululahjaksi saatua omenasorvia tosin tiskattiin käsin, mutta oli se sen arvoista: niin hupaisia ja hyviä perunakiemuroita sorvilla sai aikaiseksi.

Keväällä tein ahkeraan tahtiin leipää. Kärpäsenpuraisuksi laskettakoon lainassa ollut leipäkone, joka oli hauska tuttavuus, mutta onneksi juuri ja vain lainassa. Melko pian nimittäin oivalsin miten mukavaa leivän tekeminen on ihan ilman konettakin. Taikasanoihin kuuluvat raastettu omena, löysä taikina, puolentoista jenkkikomediajakson pituinen käsinvaivaus sekä piiitkä kohotusaika, mutta tarkempaa ohjetta ei kirjautunut blogiin. Keväthorrosta. Nyt kaivelisin sitä reseptiä täältä toki ihan mielelläni...























Samaiseen kevääseen mahtui monta ruoka- ja blogivuoden kohokohtaa. Blini-ilta ja pääsiäisateria ystävien kanssa jäivät erityisesti mieleen. Sain myös SRE:n Kuukauden ruokablogi -tunnustuksen, joka ilahdutti suuresti. Keväällä löysin myös maailman parhaan sinihomejuuston.























Tipo Cabrales <3
























Niin ikään keväinen chorizo-postaus sisälsi paitsi makkararuokaa, myös miedon osallistumisen Suureen Rasvakeskusteluun. Se oli hyvä keskustelu kotimaamme medioissa se, etenkin koska aidon rasvan arvostus alkoi viimein saada hippasen enemmän jalansijaa Suomessa. Puhtaiden raaka-aineiden ja terveen järjen puolesta puhuminen onkin näkynyt paitsi mielipidepalstoilla, myös ravintola- ja ruokaviestintäpuolella. Ehkäpä vähitellen myös virallinen ääni taipuu samaan suuntaan!























Ensimmäisen market-reissun lopputulos.
























Pizzeria Franco.

Rasva taisikin sitten olla kesän sana, ihan noin henkilökohtaisella tasollakin. Saksassa sitä nimittäin ei todellakaan vieroksuta. Touko-elokuu olikin sellaista ruokaelämää että huh! Koettua tuli lähimarkettien ilahduttavan bratwurst-tarjonnan lisäksi myös useahkot vierailut maailman parhaassa lähipizzeria Francossa sekä MM-futistarjouksena tyrkytetty oluen kotiinkuljetus.























Semmelknödeliä ihmeteltiin...


















...tällaisissa maisemissa, Saksan ja Itävallan rajamailla.

Mieleen jäivät toki myös turistin riemut, kuten ranskalaistakin ranskalaisempi bistroillallinen Pariisin Montmartressa, Alppien Semmelknödelit eli maitoisat leipäpallot sekä Etelä-Saksan autenttiset ja saksalaisen ystävän kotona tarjotut Flammkuchenit.
























Syksyllä Suomessa odotti uusi viihtyisä koti, ja yritystä salonki- eli blogikelpoiseen ruokakulttuuriin oli ainakin tuparitarjoilujen verran. Vaan se yritys taisi jäädä vinkumaan sinne jonnekin päällekkäisten epätyypillisten työsuhteiden ja kasautuvien projektien alle. Kiireessä ruokaideologiat siinsivät siellä jossain oikoteiden taustalla. Erityisesti ihan paras Kippari-pasta lievästi sanoen vakiinnutti asemansa tässä keittiössä.























Yksi syksyn kirjalöydöistä.

Onneksi sentään käytin osan syystunneistani viisaasti tehden töitä varsinaisessa joka foodien unelmatyöpaikassa, Suomen parhaassa keittokirjakaupassa! Kun kokemuksen lisäksi käteen jäi muutamahko valikoimasta parhaaksi valkattu ja omaan hyllyyn ostettu keittokirja sekä kauppiaalta joululahjaksi saatu superhieno kivinen huhmare, näyttää ruokatulevaisuus melkoisen valoisalta.

Joulu toi mukanaan uutta ja vanhaa sekä tunteita laidasta laitaan. Yhtä kaikki, karjalanpiirakat ja porkkanalaatikko eli meidän osuutemme joulutarjoiluihin onnistuivat yli odotusten. Varsinkin porkkanalaatikko oli todellinen yllättäjä, en edes tiennyt tykkääväni siitä ennen kuin maistoin itse multaporkkanoista asti tehtyä versiota. Ohjetta siihen seuraa luultavasti vuoden päästä, kun aihe on jälleen ajankohtainen. Ruokalahjaksi valmistettiin konjakkisinappia, joka sekin osoittautui sekä helpoksi tehdä että taivaallisen hyvänmakuiseksi.























Itse tekeminen on kyllä takuuvarma konsti saada mikä tahansa onnistumaan yli odotusten. Se todistettiin jälleen kerran uudenvuodenaattona, jota vietettiin nuha-yskä-kurkkuköhän kunniaksi mahtipontisesti kahdestaan kotisohvalla telkkaria katsoen. Vaan olosuhteiden sijaan tulen muistamaan maailman parhaan perunasalaatin- Se syntyi näppituntumalla perunoista, omenasta, maustekurkusta, purjosipulista, salaattijuustosta, kermaviilistä, itsetehdystä majoneesista, itsetehdystä konjakkisinapista, yrttisuolasta sekä tillistä. Nam. Ja koska kameravanhus todella vetää viimeisiään, eikä lähikuvaamisesta ole tullut yhtikäs mitään enää aikoihin, edustaa kuvassa se perunasalaatin sekoitellut vähemmän räkäinen osapuoli.

Vuoden 2010 hienoin ruokaoivallus oli, siis ei vain omassa pääkopassani vaan ruokakeskustelussa yleensäkin, että raaka-aineiden luonnollisuus sekä ruoan valmistaminen mahdollisimman paljolti itse ovat tie onneen. Siis parempiin makuihin. Mahtava maininki, jonka toivoisin etenevän ja laajenevan tavanomaista ruokatrendiaaltoa suureellisemminkin.

Ruusuja ja risuja

Nimittäin palautetta yhdelle lempikeittokirjoistani. Se on sellainen pahvikantinen söpöys, täynnä leivontaa, nimeltään Saa vaivata, ja ruokatoimittajana sittemmin siellä ja täällä ansioituneen Saara Törmän käsialaa.

Ensin risut. Olin pitkään halunnut kokeilla "Lauran suolaista piirakkaa eli roskapiirakkaa", koska ajatus raa'an perunan raastamisesta täytteen kiinteyttäjäksi oli niin jännä. Piiraan täytteessä on siis yhtä paljon karkeaksi raastettua porkkanaa kuin perunaakin, molempia raasteita 2,5 dl, ja runsaasti mausteita. Suolaisia mausteita. Vähensin täyteohjeen neljän soijakastikeruokalusikallisen määrän puoleen eli kahteen, mutta kun täytteestä ja pohjasta löytyi suolaripaus muutenkin, lopputulos oli suolaisuudessaan ainakin mulle ihan liikaa. Lisäksi täytyy mainita, että on aika uskomaton saavutus saada perunasta ja porkkanasta aivan maustamattoman soijarouheen makuista. Josko vaikka olis niin, että ohjeessa pitäisi lukea teelusikka ruokalusikan sijaan. Tai sitten vika on ihan vain rehellisesti tässä kokissa, sillä Lettupannulassa on tehty samalla ohjeella huomattavasti nätimpää ja ilmeisesti paljon paremman makuistakin piirakkaa.























Propsit kuitenkin idealle: kokeilkaatteen siis raakaa, raastettua perunaa suolaisessa piiraassa. Se korvaa kananmunan tai muut sakeuttajat aika hauskasti, kun piirasta kypsyttelee 200°C:ssa noin tunnin ajan.

Ja sitten ruusut ja rakkaus. Saman kirjan naan-leipäohje näet ansaitsee kaiken suitsutuksen. Näistä tuli todella hyviä, vaikkei minulla edes ole uunissani grillivastusta, jonka tärkeydestä moneen kertaan muistutettiin. Kiitokset siis kirjalle ja tekijälle ohjeesta, joka menee näin:























Naan (8 itämaista leipää)

1 dl maitoa tai kasvismaitoa
1/4 pkt hiivaa tai 1/2 pussia kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl maustamatonta jogurttia tai soijajogurttia
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl margariinia (tai voita) taikinaan
2 rkl margariinia (tai voita) voiteluun

*Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Jätä kuppi hetkeksi pöydälle. Mittaa toiseen kulhoon jauhot ja rasva. Nypi rasva jauhoihin. Kaada joukkoon hiivamaito ja jogurtti. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa kulhon reunoista. Taikinan pitää jäädä melko löysäksi. Peitä kulho liinalla ja jätä kohoamaan pariksi tunniksi.
*Kun taikina on kohonnut, jaa se kahdeksaan osaan. Pyöritä osat palloiksi ja painele ne sitten kostutetuin käsin littaniksi, halkaisijaltaan noin 15-senttisiksi lätyiksi suoraan leivinpaperille. Yhdelle pellille mahtuu neljä leipää. Peitä leivät liinalla.
*Kuumenna uunin grillivastus, tai kuumenna uuni muuten hyvin kuumaksi. Kun uuni on kuuma, voitele pellillinen leipiä vedellä ja paista niitä sitten uunin ylätasolla hetken aikaa. Tehokkaassa uunissa leivät voivat paistua jopa minuutissa, mutta leipien paistuminen voi viedä kauemminkin. Tulikuuman ja nopean paiston idea on, ettei leivistä ehtisi haihtua paljoakaan vettä.
*Kun paistuvissa leivissä on ruskeita pilkkuja, käännä ne, voitele toiset puoletkin nopeasti vedellä ja paista vielä hetki. Voitele valmiit leivät rasvalla ja laita pinoon liinan alle odottamaan. Paista toinen pellillinen.
*Tarjoile leivät kuumina heti, kun ne ovat valmistuneet.

Argentiina: Pihviä ja höysteitä, chimichurri-kastike ja chipas-leivät

Argentiinalaiset ovat pihvinsyöjäkansaa. Tämän voi päätellä paitsi nettilähteistä, myös siitä, että argentiinalaista naudanlihaa tuotetaan Suomenkin tarpeiksi asti. Argentiinan ollessa aakkosmatkavuorossa, oli siis lähdettävä liikkeelle pihvistä, ökytunnelmissa jopa sisäfileepihvistä. Kaupassa nuukuus iski - onhan sisäfilee meilläpäin ihan perustellustikin tosi, tosi kallista - ja pihvin ympärille ostin myös mausteista makkaraa sekä sipulia ja paprikaa varrasaineksiksi: niinpä yhdestä (1) sisäfileepihvipakkauksesta riitti maistiaisia kuudelle (6) syöjälle!























Pihvin seuraksi valmistin chimichurri-kastikkeen, joka eri versioineen vaikuttaa olevan argentiinalainen tyypillisyys. Chimichurri on raikkaan makuinen, öljypohjainen kastike jota voi käyttää vaikkapa marinadina grillatessa, tai sitten ihan vaan lautasen reunalla muuta ruokaa maustamassa. Ohjeet vaihtelivat täysin vihreän värisistä sellaisiin, joissa oli sekä paprikaa että tomaattia. Oma reseptini oli lopulta näiden jonkinlainen välimuoto. Persilja, valkosipuli, öljy ja etikka ovat joka tapauksessa kastikkeen pohjana.























Kastikkeen rippeet pyyhitään lautaselta luonnollisesti leipään, jota tarjotaankin kuuleman mukaan Argentiinassa joka aterialla. Leipää leivoin siis minäkin, ja lautasella se korvasi muun hiilarilisäkkeen. Apuna oli mielenkiinnon herättänyt Allrecipes.comin chipas-ohje, jonka mukaan siis paistoin uunissa munasta, maidosta, voinokareesta, juustoraasteesta, maissitärkkelyksestä, vehnäjauhoista ja leivinjauheesta mielenkiintoisia palleroita. Syötäviä ja maistuviakin niistä tuli, mutta aika kuivia, mihin saattoi vaikuttaa hieman summittainen jauhoarvioni. Jätettäköön siis ohje alkuperäislähteen varaan, jossa tosin siinäkin jauhomäärä vaikuttaa mielestäni aika runsaalta.

Näin kesän kynnyksellä monet tämän ateriakokonaisuuden osat valmistuvat kätevästi grillissä: esim. pihvistä ja lisäkkeistä voisi tehdä vartaita. Kerrostalo-olosuhteissa ateria syntyi kuitenkin uunissa, joten myös ohjeet etenevät sen mukaan.

Chimichurri-kastike
1 punainen paprika
1 valkosipuli (n. 10 kynttä)
1 nippu sileälehtistä persiljaa
1 - 1 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl juustokuminaa
3 rkl valkoviinietikkaa
tabascoa maun mukaan
merisuolaa
(vettä)

*Leikkaa paprika neljäksi pitkittäiseksi lohkoksi ja aseta palat leivinpaperoidulle uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Jaa valkosipuli käsin puoliksi, laita toinen puolikas myös pellille. Paahda paprikaa ja valkosipulia 250°C:ssa grillivastusten alla, kunnes paprikan kuori on saanut hieman mustaa väriä. Ota pois uunista ja anna jäähtyä, minkä jälkeen paprikan kuori irtoaa helposti.
*Leikkaa paahdettu, kuorittu paprika sekä paahtamattoman valkosipulinpuolikkaan kynnet erittäin hienoiksi kuutioiksi. Voit toki myös käyttää esim. pientä monitoimikonetta. Purista paahdetut valkosipulinkynnet ulos kuorestaan - jos ne eivät ole paahtuneet tahnamaisiksi, kuori ja hienonna nekin.
*Leikkaa persilja samaan tapaan erittäin hienoksi. Itse jouduin käyttämään "tavallista" persiljaa mikä hieman harmitti, sillä sille ominainen pistävä maku peitti jonkin verran kastikkeen muita makuja. Käytä siis ehdottomasti lehtipersiljaa, jos vain löydät sitä!
*Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Maista, mausta tarpeen mukaan. Voit lisätä kastikkeeseen hieman vettä, jos haluat sen olevan juoksevampaa.























Minipihvit

1 naudan sisäfileepihvi (120-150 g)
voita ja öljyä
merisuolaa, pippuria

*Ota pihvi ajoissa viileästä huoneenlämpöön, niin ettei se ole enää pannulle päätyessään kylmää. Leikkaa pihvi ensin poikkisyin kahteen viipaleeseen ja viipaleet vielä neljään palaan - näin sinulla on kokonaista kahdeksan pihviä!
*Rouhi pihvien pintaan myllystä pippuria ja suolaa juuri ennen paistoa.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja nokare voita, kunnes voin kuohuminen on asettunut ja rasvaseoksen väri on kauniin ruskea.
*Aseta minipihvit kuumalle pannulle vieri viereen. Nosteltuasi kahdeksannen pihvin pannulle voitkin jo kääntää ensimmäisen, ruskistuneen pihvin ympäri ja jatkaa samaa rataa. Kun pihvien toinenkin puoli on saanut nopeasti kauniin värin, siirrä pannu sivuun levyltä, aseta kansi päälle ja anna minipihvien vetäytyä n. 10 -15 minuuttia.

Höysteitä nälkäisille
n. 500 g mausteista A-luokan makkaraa
2 paprikaa, esim. keltainen ja vihreä
4-5 pientä sipulia
öljyä
mustapippuria

*Viipaloi makkarat. Lohko paprikat suupaloiksi. Kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi. Sekoita kaikki ainekset leivinpaperoidulla uunipellillä. Pirskottele päälle hieman öljyä ja rouhi myllystä mustapippuria.
*Kypsennä höysteitä uunissa grillivastusten alla 225°C:ssa n. 15-20 minuuttia tai kunnes makkarat ovat rapeutuneet ja vihannekset kypsyneet.

Yö tekee työt

Puuro sai aivan uusia ulottuvuuksia, kun ymmärsin liottaa suurimoita yön yli. Niinpä tässä iltana eräänä mieleeni juolahti keittokirjailija Saara Törmän Saa vaivata- kirjan ohje, jossa tehdään kylmä hiivaleipätaikina, muotoillaan siitä sämpylöitä, laitetaan ne yöksi jääkaappiin ja aamulla sitten kohotuksen kautta uuniin. Leipomoteollisuudessahan tapa on tuttu, mutta en ollut sitä keksinyt aiemmin kotioloihin soveltaa.

Kuten kuvasta näkyy, laitoinkin jääkaappiin taikinarasian. Tämä siksi, että jaettu kylmäsäilytystilani on erittäin rajallinen. Järjestely toimi hyvin näinkin: sinänsä aloillaan pysynyt taikina oli yön aikana kerännyt sellaisen kohoamispotentiaalin, että aamulla pyöritellyt sämpyläaihiot nousivat mittaansa mukavasti uunin lämmetessä. Mielestäni pitkä tekeytyminen tuntui myös kuohkeassa, hyväsitkoisessa rakenteessa, ja ehtiihän yön aikana kehittyä aromiaineitakin eri tapaan. Ainakin lämpimät aamusämpylät saavat hyvälle tuulelle!






















Aamusämpylät (10 kpl)

1/2 pussia kuivahiivaa tai 1/4 pakettia hiivaa
3 dl kylmää maitoa, kasvimaitoa tai vettä
1 rkl öljyä
1-1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa, siirappia tai sokeria
1 dl kaurahiutaleita
6,5 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja (vähempikin jauhomäärä saattaa riittää)

*Sekoita hiiva kulhossa kylmän maidon/kasvimaidon/veden joukkoon. Lisää öljy, suola, hunaja/siirappi/sokeri sekä kaurahiutaleet. Lisää jauhoja vähitellen ja ala samalla vaivata kimmoisaksi taikinaksi. Jatka vaivaamista, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Taikina saa jäädä löysäksi.
*Jaa taikina jauhotetulla leivinpöydällä kymmeneen osaan ja pyörittele osat palloiksi. Asettele ne leivinpaperoidulle pellille ja leikkuulaudalle, peitä liinalla ja laita yöksi jääkaappiin. Tai laita taikina kevyesti peitettynä jääkaappiin ja muotoile se sämpylöiksi vasta aamulla. Taikina ei nouse yöllä paljoa, joten esim. 2 litran vetoinen säilytysastia riittää varmasti.
*Ota aamulla sämpylät kohoamaan tai muotoile taikina sämpylöiksi leivinpaperoidulle uunipellille. Anna sämpylöiden kohota sen aikaa kun uuni kuumenee 250°C:seen. (Jos uunisi on kovin ärhäkkä, myös 225°C riittää.) Paista sämpylöitä 10 minuuttia, kunnes ne saavat vähän väriä. Älä paista liian kauan, etteivät sämpylät kuivu.

Valkosipuli, hunajaiseni

Jääkaappiini oli eksynyt tuubi unkarilaista valkosipulitahnaa. Maistelun perusteella samankaltaista tahnaa voisi tehdä paahtamalla valkosipuleita uunissa, puristamalla kynsien pehmenneet sisukset kulhoon ja sekoittamalla joukkoon hieman suolaa. (Hammastahnamainen tuubi oli melkoisen helppo vaihtoehto, nöyrät kiitokset siis unkarilaisille.) Ja mihinpä tuollainen tahna sopisikaan paremmin kuin valkosipulileipien täytteeksi! Valkosipulin lisäksi kaura, hunaja ja seesaminsiemenet toivat leipään makua. Suosittelen!

(Mikäli muuten valkosipuli leivällä kiehtoo, kannattaa ehdottomasti kokeilla myös Pastanjauhajien toisenlaista versiota)




















Valkosipulileipä (2 pientä patonkileipää)

2,5 dl vesi-maitosekoitusta
0,5 pss kuivahiivaa
1 rkl hunajaa
n. 1,5 dl+n. 5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5-1 dl kauraleseitä
2 rkl öljyä

50 g Oivariinia
3 rkl valkosipulitahnaa (valmista tai itse paahdetuista valkosipuleista valmistettua)

seesaminsiemeniä
kauraleseitä
vettä

*Valmista hiivataikinan juuri kiehauttamalla tilkkanen vettä ja sekoittamalla sitä kylmän maidon joukkoon niin, että kulhossa on 2,5 dl reilusti kädenlämpöistä taikinanestettä. Lisää joukkoon kuivahiiva, hunaja sekä jauhoja sen verran, että tuloksena on löysä puuro. Anna juuren kehkeytyä huoneenlämmössä vedottomassa paikassa 15-30 minuuttia.
*Sekoita sienimäisesksi kohonneen juuren joukkoon suola. Lisää sekaan vähitellen vehnäjauhoja ja vaivaa taikina kimmoisaksi ja kulhon seinämistä irtoavaksi, mutta mahdollisimman löysäksi palloksi. Vaivaa joukkoon vielä haluamasi määrä kauraleseitä.
*Sulata Oivariini mikroaaltouunissa. Lisää joukkoon valkosipulitahna, sekoita tasaiseksi.
*Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse kumpikin osa suorakaiteen muotoiseksi levyksi, jonka paksuus on n. 1 cm.
*Levitä valkosipuli-voiseos suorakaiteille ja rullaa taikinalevyt pitkien sivujen suuntaisiksi pötköiksi. Siirrä leivät sitten leivinpaperoidulle pellille. Ripottele leipien pinnalle leseitä ja runsaasti seesaminsiemeniä. Leikkaa saksilla leipiin vinoja viiltoja. Anna leipien kohota kaksinkertaisiksi.
*Pirskottele leipien päälle vettä. Paista 200 °C:ssa keskitasolla noin 20 min tai kunnes leipien pohjat ovat saaneet väriä.

Oliivimuffinit ja savuisat sämpylät

Kaverini tuli viikonloppuna kylään, ja vieraathan ovat tunnetusti paras tekosyy leipomiselle! Oliivimuffinien ohje on Valion Meillä kokataan- keittokirjasta. Olivat helppotekoisia ja ihanan meheviä: lämmitettyinä vielä seuraavanakin päivänä maistuvia.






















Oliivimuffinit (12 kpl muffinipellillä)

1 prk (200g) kermaviiliä
3 munaa
1 rkl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 dl oliiveja hienonnettuna (jos laitat enemmän, älä käytä suolaa taikinassa)
1/2 dl persiljaa hienonnettuna (tämän unohdin)
pinnalle juustoraastetta (tai halutessasi taikinaankin)

*Sekoita kermaviili ja munat voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon. Lisää loput aineet.
*Nostele taikinaa muffinipellille tai -vuokiin. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 15 min.






















Sämpylöistä sen sijaan tuli outoja. Käytin taikinaan pari desiä riihiruisjauhoja, jotka osoittautuivat maultaan niin savustetuiksi, että valmiin sämpylän savuaromi esti kaikki yritykset aistia leivänpäällisestä (juustosta/hernelevitteestä) minkäänlaista makua. Nyt pohdinkin, mihin voisin käyttää lähes täyden pussin tuota savujauhoa? Savupekonipiiraspohjaan? :D

Päärynä-homejuusto-oliivileipä

Polkkapossu heitti salamahaasteella ja antoi ohjeeksi valmistaa ruokaa päärynästä, juustosta ja mustista oliiveista. Aika ovela yhdistelmä - ensin tuntui etten keksi mitään mutta pian ideoita oli runsaastikin.

Ensin tuli tietysti mieleen salaatti. Olen lukenut jostain ohjeen, jossa salaatti perustui päärynöihin, parmesaniin, latva-artisokanpohjiin ja ehkäpä myös oliiveihin. Seuraavaksi ajattelin jonkinlaista lihapataa, ideoita löytyi BBCGoodFood-sivustolta. Sitten kävi mielessä astetta fiinimpi alkupala: parmankinkkuun käärittyjä uunipäärynöitä ja homejuustotäytteisiä oliiveja. Olin jo toteuttamassa tätä visiota kun yhtäkkiä keksinkin että päärynän ja homejuuston voisi leipoa leivän sisään.

En tiedä mistä idea tuli, sillä ei ole edes selkeää esikuvaa. Raakileena se on kuitenkin ilmeisen kehityskelpoinen, maistelijoiden kommentit kun olivat paitsi kummastuneita, myös myönteisiä. Leivän mainittiin muistuttavan niin pizzaa kuin kahvileipääkin. Todettiin kuitenkin, että juustoa ja oliiveja voisi käyttää vielä reilummin, mistä muistuttelen vielä ohjeessa alla.
















Päärynä-homejuusto-oliivileipä

vehnäleipätaikina talon tyyliin (nestettä 2,5-3 dl, vehnäjauhojen seassa hieman kaurahiutaleita)
1/2 pkt (75g) Blå Castello- juustoa (puolikas on vähän, voi laittaa vaikka koko paketin)
1 päärynä
10 mustaa oliivia (Myönnetään, käytin tummia kalamata-oliiveja koska niitä oli jääkaapissa ja koska ne maistuvat hyvältä. Kannattaa käyttää samantien vaikka 20.)
oliiviöljyä, merisuolaa

*Valmista leipätaikina. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan.
*Kaulitse ensimmäinen osa ohuehkoksi, noin pizzapohjan kokoiseksi ympyräksi. Laita se leivinpaperoidulle uunipellille. Sirottele leipäpohjan päälle homejuusto nokareina.
*Kaulitse toinen osa samankokoiseksi ympyräksi. Aseta se homejuustokerroksen päälle. Leikkaa päärynä ohuiksi siivuiksi ja asettele siivut tasaisesti leivän päälle.
*Kaulitse kolmas osa samankokoiseksi ympyräksi. Leikkaa oliivit puolikkaiksi ja asettele ne leivän pinnalle.
*Anna leivän kohota n. tunnin ajan. Sudi pinnalle sitten hieman oliiviöljyä ja ripottele vielä merisuolaa makusi mukaan.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasolla 25-30min. Nauti jäähtyneenä, kun maut ovat ehtineet tasaantua.

Pähkäilen parhaillaan salamahaasteen haastamisvaihetta, palaan asiaan viimeistään sunnuntaina!