Siemennäkkäri

Maistoin kerran Ravintola Päivänsäteessä huippuhyvää siemennäkkäriä. Lounasseurana ollut kummitätini hehkutti, kuinka helppoa samantapaista olisi tehdä itsekin. Idea on nyt jalostunut kotitekoiseksi ja just omaan makuun sopivaksi siemennäkkileiväksi jo kolme kertaa.

Oma näkkärini valmistuu ilman pellavansiemeniä. Meidän vauva saa vielä aika ison osan ravinnostaan minulta, ja pellavansiemen on yksi niistä harvoista raaka-aineista joita ei imetysaikana suositella syötäväksi.

Näkkileipä tehdään maissijauhoon, mutta kerran olen tehnyt sen myös Maizenaan. Maizenaa eli puhdasta maissitärkkelystä tarvitaan jauhoja vähemmän, mutta veden määrä ei samassa suhteessa vähene. Maizena-näkkäriin muodostuu hauskoja läpikuultavia kohtia, että jos sellaisesta tykkää niin soveltamaan vain. Tämä ohje sopii kuitenkin paremmin maissijauhoille.


































Siemennäkkileipä (2 pellillistä)

1,5 dl maissijauhoa
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl auringonkukansiemeniä
1,5-2 dl kurpitsansiemeniä
2,5-3 dl vettä
0,5 dl öljyä
vajaa 0,5 tl + vajaa 0,5 tl suolaa

*Sekoita kuumankestävässä kulhossa keskenään maissijauho, siemenet sekä vajaa 0,5 tl suolaa.
*Kiehauta vesi. Sekoita kiehuvan kuuma vesi sekä öljy kuivien aineiden joukkoon. Lopputuloksen pitäisi olla löysää puuroa. Anna turvota noin kymmenen minuutin ajan.
*Levitä puuro kahdelle leivinpaperoidulle uunipellille lastan avulla mahdollisimman ohuelti. Kerros alkaa olla tarpeeksi ohut, kun tuntuu, että siihen jää pieniä reikiä. Ripottele pinnalle vielä hiukan suolaa.
*Paista 175°C:ssa (kiertoilmalla 150°C riittää) noin 50-60 minuuttia tai kunnes siemenet ovat saaneet kauniin kullanruskeaa väriä. (Kiertoilmalla voi joka tapauksessa laittaa molemmat pellit yhtä aikaa uuniin - uskoisin, että tämän tyyppinen leivonnainen ei pahastu tasalämpöisessäkään uunissa, vaikka paistaisit kaksi pellillistä kerralla.)
*Jos olet unohtanut ripotella pintasuolat ennen paistoa (kuten minä joka kerta...), voi sen hyvin tehdä vielä tässä vaiheessa.
*Anna jäähtyä ja murra palasiksi.   

Juusto-viikunaskonssit

Kummitäti toi meille uuden Kotilieden, jossa oli monen sivun verran aamiaisohjeita. Yleensä munakokkelia spessummat aamiaisherkut jäävät haaveilun tasolle, mutta nyt repäisin ja tein skonsseja. Alkuperäisessä ohjeessa oli puolukkaa, mutta minä heitin mukaan pussinpohjallisen kuivattuja viikunoita. Nam, näistä tuli ihan hurjan hyviä.

Viikuna-juustoskonssit (alkuperäinen ohje Kotiliesi 5/2015)

5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 rkl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
75 g voita
1 prk (200 g) kermaviiliä
2 dl juustoraastetta
1 dl vettä (alkuperäisessä ohjeessa maitoa)
4 rkl kuivattuja viikunoita rusinan kokoisiksi paloiksi hienonnettuna (alkuperäisessä ohjeessa kuivattuja puolukoita; myös ne rusinat kävisivät varmasti hyvin)
viimeistelyyn jauhoja

pinnalle voinokareita

*Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi sekaan kylmä rasva. Lisää mukaan kermaviili, juustoraaste, vesi ja viikunanpalat ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
*Ripottele leivonta-alustalle tai leikkuulaudalle (tai työtasolle, mutta sellainen helposti putsattava muovilätyskä-alusta on ihan huippu) jauhoja, kumoa päälle taikina ja ripottele pinnalle taas jauhoja. Painele taikina paksuhkoksi levyksi. Ota juomalasilla taikinalevystä halkaisijaltaan noin 7 cm:n kokoisia kiekkoja ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille.
*Paista 225°C:sssa uunin keskitasossa noin 15 minuuttia. Sivele lämpimien skonssien pintaan hiukan voita.
*Jos olet kuten minä ja tårta på tårta ei haittaa, nautiskele viikunahillon ja juuston kanssa.

Suolainen pannukakku

Ehkä hämmentävintä ikinä, mutta blogini Facebook-sivulle on tullut viime viikkoina uusia tykkääjiä. Moikka vaan, te uudet ja vanhat kivat tyypit! Pakko olla aika imarreltu, että päätätte digata blogista, joka on päivittynyt viimeksi heinäkuussa ja sitä ennen vuosi sitten helmikuussa :D.

Vuoteen on mahtunut monta ruokahaluttomuuden kuukautta, kasapäin Saarioisten vispipuuroa, yhden ihanan vauvan syntymä, kaoottista arkea, toinen blogi jossa on vauva- ja arkiasiaa, mutta nyt ehkä pitkästä aikaa taas hiukan ruoanlaittoakin. Josko taas kirjoittaisin ylös ohjeen tai pari aina silloin, kun siltä toden teolla tuntuu. Ainakin silloin, kun haluan saada luottoreseptin muistiin.

Kovaa postaustahtia ei taatusti ole edelleenkään luvassa. Mutta nyt jos koska voi sanoa, että sitä ei yleisö selvästi odotakaan. Sanoinko jo, että ootte te kivoja!

Asiasta pannariin. Eli asiaan.

Suolainen pannari

6 dl maitoa
3 munaa
1/2 - 1 tl suolaa (riippuen täytteiden suolaisuudesta)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3 rkl öljyä

täyte: esimerkiksi
muutama kourallinen savukalaa + tilliä + 1 pieni pss pakaste-keittovihanneksia tai
palvikinkkusuikaleita + aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina + puolitettuja kirsikkatomaatteja

*Vatkaa maito ja munat sekaisin. Lisää suola, jauhot, kaurahiutaleet ja öljy, vatkaa tasaiseksi. Anna taikinan vetäytyä noin 15-30 min.
*Leivinpaperoi syvä uunipelti ja kaada taikina pellin päälle. Ripottele pinnalle haluamasi täytteet.
*Paista 225°C:ssa (kiertoilmalla 200°C riittää) n. 35 minuuttia tai kunnes pannarin pinta ja pohja ovat saaneet ruskeaa väriä.

Juustopiirakkaterveiset ja blogi horroksessa

Jopa meikäläisen mittapuulla voi sanoa, että viiden kuukauden postaustauko ON pitkä aika. Ehkä jopa kaikkien postaustaukojen äiti, ainakin tämän blogin historiassa.

Nyt on korkea aika kirjoittaa ihan ylös asti ajatus, joka on pyörinyt jo kauan mielessä: Unelias kokki on tällä hetkellä, ja toistaiseksi tästä eteenpäin, nimensä mukaisesti hyvin verkkainen blogi. Mihinkään en poistu enkä lopeta, blogi vain toimii lähinnä reseptiarkistona. Saatan joskus läiskäistä talteen ohjeen tai pari, viehättävän kännykkäkuvan kera tai ilman. Talvi- eli kesä- eli ympärivuodenhorros, stand by -tila, kultainen ikä, valitse se termi josta tykkäät. Ja katsotaan: jos into ruokabloggaamiseen joskus taas palaa, niin tihennetään sitten tahtia.

Pehmeänä laskuna blogin uuteen elämänvaiheeseen taltioitakoon tämä ihana Västerbottensost-piirakan ohje. Kesälomareissulla Ruotsissa poikettiin kyseisen juuston meijerissä, ja vierailukeskuksen kahvilassa maistoin tätä ensimmäisen kerran. Meijerinäyttelyn seinällä oli ohje, ja hei, kotikutoisesta versiostakin tuli aivan loistavaa!

Västerbottensost-juustopiirakka 

Pohja
125 g voita (tai riittävän rasvaista levitettä)
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl kylmää vettä

Täyte
150 g Västerbottensost-juustoa karkeana raasteena
3 munaa
2 dl kuohukermaa
rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun
Raikasta ja hedelmäistä salaattia

*Nypi voi ja jauhot tasaiseksi muruksi. Sekoita nopeasti joukkoon kylmä vesi. Muotoile taikina palloksi, kääräise tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin tunnin ajan.
*Lämmitä uuni 200 °C:n lämpöön. (Alkuperäisessä ohjeessa oli 225°C, mutta pidin sitä hiukan liian korkeana.) Kaulitse pohja voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista noin kymmenen minuutin ajan.
*Täytettä varten riko kulhoon kananmunat ja lisää kerma. Vatkaa kermat ja munat yhteen. Varsinaista vaahtoa tästä ei synny, mutta itse vatkasin seosta useamman minuutin sähkövatkaimella, ja piirakasta tuli mukavan ilmava ja pehmeä. Suosittelen tekemään samoin. Sekoita lopuksi täyteainesten joukkoon juustoraaste ja rouhi mukaan mustapippuria.
*Kaada täyte piirasvuokaan. Paista uunin alatasossa 30-40 minuuttia tai kunnes pinta on saanut ruskean värin, täyte hyytynyt ja pohja kypsynyt. Tarvittaessa voit laittaa piiraan pinnalle palan foliota kesken paistoajan, jottei pinta paistu liikaa.
*HUOM! Piirakka on parhaimmillaan, jos tarjoilet sen vielä hiukan lämpimänä, yhdessä raikkaan salaatin kanssa. Västerbottensost on sen verran tuikeaa maultaan, että esim. makeat nektariinit salaatissa toimivat yhdessä sen kanssa loistavasti.

Omenainen kinkkupiirakka

Kyläilyviikonloppuna leipomuksille on enemmän jakajia, ja niinpä lauantaihin kuului tällä viikolla sekä Kinuskikissan ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa (kiitos H!) että tätä RuokaPirkan ohjeella tehtyä omenaista kinkkupiirakkaa.

Olipa muuten hyvä ohje! Omenan tunnisti lopputuloksesta vain tavallista täyteläisempänä makuna, se taittoi juuri sopivasti kinkun ja juuston suolaisuutta. Ainesten saatavuus ja pakkauskoko saneli sen verran, että tässä ohjeessa on enemmän kinkkua ja ehkä hiukan vähemmän omenaa kuin alkuperäisessä, mutta kikka toimi silti. Hämmentävin kokemus oli kuitenkin perunamuusijauhe pohjassa. Kouluaikoina sain yliannostuksen jauhemuusista, mutta tässä se maistui vähän... sipseiltä :D!

Kokemattomana muusijauheleipojana läksin taas soveltamaan ainemääriä, mistä seurasi kuivahko ja mureneva pohja - itse kyllä tykkäsin. Laitan alle alkuperäisen Pirkan ohjeen pohja-ainemäärät sulkuihin, niillä syntynee hieman vähemmän muruinen lopputulos.

Omenainen kinkkupiiras

Pohja
2-2,5 dl (tai Pirkka-ohjeessa 2 dl) vehnäjauhoja (tai Pirkka-ohjeessa monivilja-sämpyläjauhoja)
1,5 dl eli 1 pss (tai  Pirkka-ohjeessa1 dl) perunasosejauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
100 g rasvaa, käytin tässä juoksevaa leivontarasvaa
0,5 dl (tai Pirkka-ohjeessa 1 dl) vettä

Täyte
1 omena
1 porkkana
1 sipuli
1/2 rkl rasvaa
ripaus mustapippuria
300-350 g palvikinkkupalaa kuutioituna

Munaseos
1 tlk kevytkermaa
2 kananmunaa
1 rkl sinappia
1/4 tl mustapippuria
2 dl emmental-juustoraastetta

*Mittaa pohjan kuivat ainesosat kulhoon ja sekoita. Nypi joukkoon rasva, sekoita lopuksi mukaan kylmä vesi. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistuksen ajaksi.
*Täytettä varten kuori ja kuutioi omena. Kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli (sekin kuoritaan ennen hienontamista...). Kuullota öljytilkassa pannulla sipuli ja porkkana, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon omenakuutiot ja palvikinkkukuutiot, anna jäähtyä hieman.
*Sekoita tyhjässä taikinakulhossa munaseoksen ainesosat. Levitä piirakkapohjan päälle ensin kasvis-kinkkuseos, kaada tasaisesti päälle munaseos.
*Paista 200°C:ssa uunin alatasossa noin 35 minuuttia tai kunnes piiras on saanut kauniin vaaleanruskean värin.

Suolaiset muffinit

Suolainen muffini (alias muffinssi, jos tykkää enemmän sellaisista) on kaapintyhjennysruokien tähtijoukossa ja ihana viikonloppuaamupala. Mulla on vain ollut ongelmia löytää ohje, jolla syntyisi kuohkea ja mehevä, mutta kuitenkin ruokaisan rouhea lopputulos. Jos sellainen kombo on tullutkin uunista ulos, on muffinit tähän asti ollut lähes mahdotonta kammeta irti niistä paperivuoista. Tällä kokeilulla mentiin aimo harppaus eteenpäin, joten ohje on pakko naputtaa muistiin.

Tähän kannattaa käyttää juuri sitä mitä jääkaapista löytyy. Erityisen kätevää taikinaan on hyödyntää säilykepurkki-öljyjen rippeet, jolloin saat käyttöön esimerkiksi aurinkokuivattujen tomaattien tai artisokansydänten viimeiset maut. Turkkilaisen jogurtin sijaan voi hyvin käyttää kermaviiliä, ranskankermaa tai vaikka piimää.

Vuokina ei sen sijaan kannata käyttää ihan mitä tahansa. Laitoin muffinipellin koloihin Eskimon minulle syksyllä lahjoittamat Tulip-vuoat, joiden lämmönkesto on maksimissaan 200°C (...jep...), ja vaikka en ylittänyt tuota lämpötilaa, tuoksui silti paiston aikana siltä kuin vuoat olisivat koko ajan olleet kärähtämispisteessä. Jatkossa käytän kolikkoni mieluummin perinteisiin vuokiin, joita on paketissa enemmän kuin 8 (!) ja joiden lämmönkestokin on inasen verran tarkoitukseen sopivampi. Tai sitten taittelen koristeelliset vuoat leivinpaperista itse.



Suolaiset muffinit (8-10 kpl)

0,75 dl öljyä
2 dl turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
n. 100 g juustoa sormenpään kokoisina paloina, käytin tässä Koskenlaskijaa
0,5 - 1 ruukullista jotakin tuoretta yrttiä, käytin tässä tilliä
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
rouhittua mustapippuria
(ripaus suolaa; suolaa ei välttämättä tarvita, jos käytät mausteista öljyä, jossa suolaa on valmiiksi)

*Sekoita mittakannussa öljy, jogurtti, kananmunat, sinappi, juustonokareet ja hienonnettu yrttisilppu.
*Sekoita kulhossa kuivat aineet eli vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe, mustapippuri ja mahdollinen suolaripaus huolellisesti.
*Kääntele kosteat aineet nopeasti kuivien aineiden joukkoon, taikinaa mahdollisimman vähän sekoittaen.
*Laita muffinipellin koloihin paperisia muffinivuokia. Ripottele jokaisen paperivuoan pohjalle hiukan vehnäjauhoja. Jaa taikina vuokiin. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 20 minuuttia.

Parmesaanikakku

Sain kaverilta joululahjaksi Pumpkin Jamin Marin bloggaamaa Kinuskikissan parmesaanikakkua. En muista, koska mikään leivonnainen olisi kadonnut kahvipöydästä yhtä nopeasti.

Laitoin hyvän kiertämään ja tein kakkua eli leipää viemisiksi toisen kaverin juhliin. Korvasin aidon parmesaanin Grana Padanolla. Lopputulos on vähän niinkuin leipä, ja samalla vähän niinkuin kuivakakku mutta suolainen. Tää omituinen konsepti yhdessä hurmaavan maun kanssa jaksaa kyllä ihastuttaa!

Koristeet voi asetella näin...

Parmesaanikakku eli oikeastaan juusto-timjamileipä (noin 1,5 litran uunivuoallinen, alkuperäinen ohje täältä)

200 g parmesaanijuustoa (tai muuta kovaa, voimakasta juustoa, itse käytin Lidlin Grana Padanoa)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria
1/2 ruukullista timjamia silputtuna (voit nyppiä pelkät lehdet tai silputa mukaan myös varret, jos leikkaat ne oikein hienoksi silpuksi)
2 munaa
200 g turkkilaista jogurttia (tai 100 g jogurttia ja 100 g piimää, hyvin toimi)
1 dl oliiviöljyä

timjaminoksia koristeluun

*Raasta juusto karkeaksi raasteeksi. Sekoita juustoraaste, vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, mustapippuri ja silputtu timjami keskenään. Lisää munat, jogurtti ja oliiviöljy. Vaivaa kädellä tasaiseksi.
*Voitele ja jauhota vehnäjauhoilla kakkuvuoka (tilavuus n. 1,5 litraa). Kaavi taikina vuokaan.
*Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Kumoa, kun kakku on hieman jäähtynyt. Koristele ennen tarjoilua timjaminoksilla.
*Kakkuviipaleita voi syödä sellaisenaan tai esim. hummusnokareen kanssa.

...mutta tässä ne timjaminoksat vasta kukoistaa!

 

p.s. Kakku-leipäasioiden kanssa olen jahkaillut myös viime toukokuussa, tomaatti-oliivileipä oli myös todellista herkkua.

Tomaatti-oliivikakkuleipä

Tykkään leipomisesta, kakut on kivoja, mutta kun ne on usein niin... makeita! Onneksi löysin muistikirjamaaliskuun selailujen aikana vanhasta Glorian Ruoka & Viinistä (3/2010) ranskalaisen tomaatti-oliivikakun ohjeen. Suolainen kakku, oujee!

Tein tätä muutama viikko sitten, kun kaveri tuli kyläilemään arki-iltana. Ohje oli tilanteeseen erittäin passeli, sillä tämä on tosi nopea sekoitella kokoon töiden jälkeen, ja lopputulos maistuu hyvältä höyryävän kuumana. Toisin kuin leivinjauheleivonnaiset yleensä, tämä tosin maistui todella hyvältä myös seuraavana päivänä, kylmiltään. Salaisuus taisi olla jääkaappisäilytyksessä ja siinä, että mehevöittävää kananmunaa, juustoa, tomaattia ja oliivia löytyi massasta vaikka muille jakaa.

























Ranskalainen tomaatti-oliivikakku (1 leipävuoallinen)
Ohje: Glorian Ruoka & Viini 3/2010

4 kananmunaa
2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl kuivattua basilikaa (taisin laittaa oreganoa)
3/4 tl mustapippuria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g emmental-juustoa (taisin laittaa 150 g...)
3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl (täytettyjä) oliiveja
1 rkl öljyä aurinkokuivatuista tomaateista

Lisäksi:
(voita tai öljyä vuoan voiteluun, ellet halua paistaa leipää leivinpaperissa kuten minä)
(pinnalle pinjansiemeniä, joita minulla ei tosin ollut)

*Voitele leipävuoka tai vuoraa se leivinpaperilla, lämmitä uuni 180°C:een.
*Riko kananmunat kulhoon, sekoita niiden rakenne rikki. Lisää jogurtti ja mausteet, sekoita tasaiseksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan.
*Kuutioi juusto kantiltaan 1 cm kokoisiksi paloiksi, leikkaa aurinkokuivatut tomaatit reiluiksi suupaloiksi. Sekoita juusto, tomaatit, oliivit ja öljy taikinaan.
*Kaada taikina leipävuokaan ja tasoita pinta. (Ripottele halutessasi pinjansiemeniä pinnalle.)
*Paista leipää uunin keskitasossa noin 1 tunti. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassaan ennen kumoamista.

Kaurarieska ja kahdeksan faktaa

Enoni vaimo tekee aivan legendaarisen hyvää ohraryynirieskaa, terveiset vaan Raijalle Kuopioon. Tässä päivänä eräänä aloin miettiä, Riihikosken myllyn kaurasuurimot kaapissani, josko samanlaista voisi koettaa tehdä kaurastakin. Yhdistelin Myllyn Parhaan reseptiä ja Marttojen Savolaiset rieskat -kirjasen ohjetta, ja aika samantyyppistähän siitä tuli! Kovin kuituisaa, kun kaura on mukana kuorineen päivineen, mutta se nyt vain kuuluu tuotteen ominaisuuksiin.

Vaan ootteko tulleet ajatelleeksi, että tätä ei periaatteessa voi sanoa kauraryynirieskaksi? Jotkut ryökäleet kun edelleen rinnastavat kauraryynit kaurahiutaleisiin, ja tähän tarvitaan nimenomaan suurimoita. Tämä närkästyttää pikkuisen, kuulun siihen koulukuntaan jolle ryyni on ryyni eikä mikään hiutale. Onneksi ilmassa on aistittavissa sellaisia merkkejä, että nykyisin ryyni alkaisi saada ansaitsemansa merkityksen kaura-skenessäkin.

Kaurasuurimorieska

8 dl piimää
3 dl kaurasuurimoita
1 dl hienoa porkkanaraastetta (tai omenasosetta)
1 tl suolaa
1 muna
1/2 dl vehnäjauhoja
voinokareita

*Mittaa piimä ja suurimot kulhoon, sekoita ja anna turvota noin 15 tuntia peitettynä huoneenlämmössä. 

*Sekoita piimä-suurimoseoksen joukkoon porkkanaraaste, suola, muna ja jauhot.

*Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipannuun ja laita päälle muutama nokare voita. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 25 min tai kunnes rieska on kauniin ruskean värinen.























Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista kopsahti minulle kahdeksan satunnaisen faktan haaste. Kiitos Anzkulle! Minä voisin haastaa kahdeksan faktan kertomiseen vaikkapa blogit Makuja kotoa sekä Kotihippi ja leipuri.

Tässäpä nämä:

1. Pidän 70- ja 80-lukujen taitteen keittokirjoista ja ruokakuvista. Hamstrasin niitä vielä jokin aika sitten aika lailla, mutta nyt aineisto on niin sanotusti saturoitunut, ja voin keskittyä fiilistelemään jo hyllyssä olevia. Ihan hiljattain paistoin uunissa jättimäisen kasarijauhelihapihvin, siitä lisää myöhemmin...

2. Olen koukussa siihen tunteeseen, joka tulee, kun konseptipaperit on palautettu ja lähtee kevein fiiliksin ulos tenttitilaisuudesta. Epäilen tämän olevan syy siihen, että menin Avoimen yliopiston kursseille melkein heti valmistumiseni jälkeen.

3. Saan palkkaa siitä, että etsin ja kokoan erilaisia tietoja toisten käytettäväksi, järjestelen asioita, teen listoja, kirjoitan sähköpostin sähköpostin perään, ja tiedättekö mitä, tykkään siitä aivan älyttömästi. Mitä töihin tulee, olen hurjan mieluusti juurikin monistuskoneen ja kokousten välissä, jollain jännällä tavalla toteutan siellä itseäni.

4. Arvostan suolaisia ja happamia makuja. Ei makeakaan pahaa ole, ja leipominen on kivaa, mutta harvemmin kumpaakaan aivan ylitsepääsemättömästi himoitsen. Herkuttelen kyllä, mutta viimeiset joulusuklaat kestivät helmikuulle ja kaapissa on mm. kaakaojauheenjämä, jolle olen miettinyt käyttöä kuukausikaupalla. (Parhaat vinkit otetaan vastaan.)

5. Olen aivan surkea kehoni liikeratojen hahmottamisessa. Tästä syystä liikuntaharrasteiden suorittaminen on yhtä kauhua. Tekniikka ei kerta kaikkiaan jäsenny eikä pallo osu tassuun, ja fyysiset epäonnistumiset taas ei motivoi meitsiä millään tavalla. Reipas kävely on kivaa, ja ok ovat norsupallo (se pallo on niin iso) sekä uinti (vaikka en todellakaan osaa edes unelmoida kroolauksesta).

6. Olen kyllästynyt MasterChefiin.

7. Mulla on loputon taipumus haaveilla uusista harrastuksista ja lähteä mukaan uusiin juttuihin. En kuitenkaan halua liian aikataulutettua ja täyteen tupattua vapaa-aikaa, joten sanon onneksi toisinaan tarmokkaan ein, sekä muille että ennen kaikkea itselleni.

8. Diggaan kansanmusiikkia ja koko folk-meininkiä. Haluaisin niihin liittyvän harrastuksen.

Vaivaamaton leipä

Vaivaamaton leipä on kiistaton blogisuosikki. Jo hamalla kakstusariluvulla luin amerikkalaisesta villityksestä Pastanjauhantaa-blogista, sittemmin monesta muusta blogista, ja lopulta ihan lähiaikoina Herkku-ja-Koukkulasta. Nyt hetki oli oikea, sillä mietin juuri, mitä tekisin kotiintuliaisylläriksi eräälle leipäfanille. Maailman kaunein ja helpoin leipä - voisko mikään sopia paremmin?

Jytiksen tapaan käytin Kädenvääntöä-blogin ohjetta. Ihan tarkalleen. Tää on jo ties kuinka mones kerta, kun joudun käytännössä copy-pastemaan Kädenvääntöä-Pitkän kirjoittaman ohjeen, niin hyvin ne joka kerta toimii. Ja leivästä todella tuli mielettömän kaunis, kuohkea ja rakenteeltaan maalaisleipämäisen kostea. Seuraavalla kerralla ymppään tähän(kin) jollain lailla kauraa, niin makuun tulee vielä enemmän pähkinäisyyttä.

Vaivaamaton leipä

7dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl reilusti kädenlämpöistä (42 °C) vettä

*Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.
*Kumoa ja kaavi taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöräytä palloksi. Tässä kohtaa voit halutessasi lisätä leipään esim. yrttejä. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata (käytin valurautapataa) kuumenemaan samalla.
*Kippaa taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia. 

Sipulipiiras ja itkuton sipuli

Viikko takaperin tein eräissä hauskoissa juhlissa evääksi kolme pellillistä sipulipiirakkaa. Se tiesi melkein viiden sipulikilon pilkkomista, viihdyttävää puuhaa se. Pilkkomisprosessi kesti aika kauan (ihan niin kuin kaikki muukin kun minä kokkaan, en tästä syystä IKINÄ pärjäisi MISSÄÄN MasterChefin tapaisessa), mutta samalla se sujui itkuitta, kuten yleensä. Ja jälleen kerran kohtasin tutun tilanteen: varsin sivistynyt ja järkevä tyyppi kysyi, että "itkettikö"?

Leppeä small talk -kysymys saa mut aina vähän hermostumaan. Asiahan on niin, että sipuli-itku saa kansalaisten mielissä jonkin ihme muna-vai-kana -tyyppisen ikuisuusongelman arvon. Eih! Pysytään niissä munissa ja kanoissa, ja ratkaistaan se yksinkertainen ongelma sillä yhdellä yksinkertaisella tavalla. Sillä terävällä veitsellä. Asia on niin tärkeä, että tein jotain ainutkertaista tämän blogin historiassa (ja tulevaisuudessa): havainnollistavat piirrokset!

Älä käytä tylsää veistä sipulin leikkaamiseen. Tylsä veitsi ei leikkaa sipulin soluja siististi, jolloin ärsyttävää ainetta roiskuu ilmaan ja sitä kautta silmiin.

















Käytä terävää veistä sipulin leikkaamiseen. Terävä veitsi leikkaa sipulin solut siististi, jolloin sitä ärsyttävää ainetta ei roisku ilmaan ja sitä kautta silmiin. Älä leikkaa painamalla veistä suoraan alaspäin, vaan anna veitsen kulkea eteenpäin samalla kun leikkaat.


























Ja niin, se sipulipiirakka. Tää oli hyvää!

Pekonilla maustettu sipulipiirakka (1 pellillinen)

1,5 kg sipulia
nokare voita ja tilkka öljyä

250 g voita
5 dl vehnäjauhoja
reilu 0,75 dl kylmää vettä

1 pkt (170 g) pekonia
3 suurta kananmunaa
2,5 dl täysmaitoa
mustapippuria, 1 tl suolaa
muutama kourallinen juustoraastetta

*Leikkaa sipulit puoliksi, kuori puolikkaat, ja viipaloi sitten ohuelti.
*Kuumenna suuressa pannussa keskilämmöllä voi ja öljy. Lisää sipuli: ei hätää, vaikka pannu tulisi aivan kukkuroilleen - vesi alkaa haihtua pian. Kun sipulin kuullottuminen alkaa, kääntele ja jatka kääntelyä sillon tällöin kunnes suurin osa sipulista on alkanut kuullottua. Laske lämpö matalaksi ja anna sipulin kypsyä kannen alla noin tunnin ajan, kunnes se on hyvin pehmeää ja jopa siirappimaista rakenteeltaan.
*Valmista taikina. Pilko suurella leikkuulaudalla kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi sitten kulhossa voikuutiot ja vehnäjauhot tasaiseksi muruksi, lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti. Anna vetäytyä jääkaapissa.
*Saksi pekoniviipaleet suikaleiksi erilliselle, kylmälle pannulle. Kuumenna ja paista, kunnes pekoni on rapeaa. Siirrä sivuun odottamaan.
*Kun sipuli alkaa olla valmista, kaulitse taikina uunipellin kokoiseksi pohjaksi. Helpoiten se käy, kun kaulitset taikinan kahdessa erässä, eli puolikkaan pellin kokoinen levy kerrallaan. Suuri taikinalevy on helppo siirtää pöydältä, kun käärit sen kaulimen ympärille ja siitä sitten leivinpaperoidulle uunipellille.
*Vatkaa kulhossa sekaisin munat ja maito, mausta pippurilla ja suolalla. Levitä taikinapohjan päälle ensin pekonimuru, sitten sipuli, sitten juustoraaste ja lopuksi munamaito.
*Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 25-35 minuuttia tai kunnes piiraan pinta on saanut kauniin ruskean värin.

Helmiä hämärästä

Tämä blogi on olemassaolonsa aikana löytänyt aika hyvin luonnolliset uomansa, mitä tulee postaustahtiin. Samaan tyyliin kulki myös taakse jäänyt vuosi. Olen ollut oikeastaan aika iloisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän ehdin avata kotona läppäriäni. Tällä kertaa kiireinen vuosi tarkoitti paljoa hyvää: hurjan monia uusia ja vanhoja kokemuksia, paikkoja, juttuja, tyyppejä, harrastuksia, menoja, saunailtoja, kokkailuja, kävelyjä, reissuja... Toisaalta, juuri nyt toivon alkavalta vuodelta pari kierrosta hitaampaa vauhtia: ehkä sellaista, että ehtisi ihan huvikseen kirjoittaakin.

Ongelma kun on tietysti se, että hyvät jutut meinaa unohtua ellei niitä tallenna. Näin ollen päräytänkin vuosikatsauksen hengessä eetteriin tällä kertaa joukon bloggaamatta jääneitä huippujuttuja, taitavat kaikki olla syksyltä. Tulevat internet-sukupolvet ja minä hatarapäinen itse, olkaamme hyvät:

























Syysauringon vielä paistaessa paistoin Jannan postaamaa punajuuripiirakkaa. Punajuurien marinointi ja runsas fetatäyte tekivät tästä ihan huikean hyvää. Kokeilkaa vaikka.

Stadin silakkamarkkinoilta ostin koukuttavan hyviä aurajuustosilakoita, ja niiden seuraksi tein virolaista salaattia, jonka opin edellistalvena Marttojen kurssilla. Takuuloistavaan salaattiin tulee keitettyjä härkäpapuja (muista keittäessä riittävä suola!), purjoa, omenaa, palvikinkkua, pippuria, sitruunaa ja ranskankermaa. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla majoakin, mutta melkein parempaa tää on vain ranskankermalla.


























Yksi keittokirjaleikki johti Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut -kirjaan, ja sitä kautta puolestaan kylmäsavulohella ja tuorejuustolla täytettyihin, parmesanilla kuorrutettuihin herkkusieniin. (Ne paistettiin uunissa vielä kuvan ottamisen jälkeen.) Hieman omituista, mutta ihan älyttömän runsaan, voimakkaan, hyvän makuista.

 























Jossain vaiheessa ostin Liidelistä chorizo-pötkön. Jos talouden toinen puolisko on vaihtarireissussa, niin voin muuten kertoa, että tuollaisen pötkön kuluminen kestää aivan järjettömän kauan! Kulutin sitä ainakin ylettömän paprikaiseen, tomaattiseen, fetaiseen ja basilikaiseen pastaan. Saattoi siinä pastassa olla aika reippaasti valkosipuliakin.


























Jossain vaiheessa tein valtavan satsin thaikku-wokkia. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että se oli ihan liian mones kerta kyseistä lajia. Puhumattakaan tietysti siitä, että sitä kertasatsiakin sai syödä monta päivää. Kyllästyin, enkä ole moneen kuukauteen tehnyt wokkia kotona sen jälkeen.


























Tähän sen sijaan en kyllästynyt sitten millään. Siis BBCGoodFoodista inspiksen saaneeseen kvinoa-salaattiin ja sen variaatioihin. Perusidea on, että pohjaksi keitetään quinoaa ja sitten sekoitetaan kuumaan, valutettuun jyväsettiin yrttejä ja sitruunamehua. Raikas sitruunan ja yrttien maku imeytyy koko ruokaan, oli höysteenä sitten halloumia tai fetaa, tomaattia tai paprikaa. Toimii, vaikka kvinoan vaihtaisi bulguriinkin. Toimii, tarjoili sitten kylmänä tai lämpimänä.




























Wok-kyllästyksen vastapainoksi kaipasin jotain tosi maanläheistä ja yksinkertaista, ja niinpä keittelin herkullista soppaa perunasta, ruusukaalista ja rakuunasta. Oli hienoa, miten maku muuttui ihan vain pitkän haudutusajan ansiosta. Pekoni ei pahentanut tätä ollenkaan.


























Vuoden parhaat lihapullat bongasin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista. Keftoja ovat nämä, ja todella inkiväärisiä.


























Joulupikkujouluista jäi yli tähteitä, jotka johtivat luksuspastaan. Luksuspasta piti sisällään kerrrrmaista sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä, parsakaalia ja viinirypäleitä. (Sekä tietysti tavallista luksuksempaa penne-pastaa, jonka olin ostanut, koska olin ostanut rikkinäisen radion, jonka sitten olin palauttanut, minkä vuoksi olin saanut hyvityksenä lahjakortin erääseen nimettömään tavarataloon, jossa oli myös ruokaosasto, ja jos on lahjakortti niin sehän on niinkuin ilmaista menoa se, ja kiitos tämän päätelmän söin sen lahjakortin ansiosta monta kertaa aika hyvin.)

























 
Syksyllä Helsingin Yrjönkadulle avattiin Rulla. Se ansaitsee tulla muistetuksi useamman kymmenen erilaisen ravintolahetken joukosta. En tiedä, voiko mikään olla yhtä raikasta ja... vaan ihan erilaista kuin mikään muu!

























Viime aikoina olen tehnyt tuttavuutta jääkaapissa möllöttävän HP-kastikkeen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on todella omalaatuisen makuista, ja sulautuu osaksi järjellistä makukokemusta melko harvoin. Mutta ihan sattumalta löysin täydellisen yhdistelmän! Ei kannata oudoksua vaan kokeilla: Nämä quesadillat syntyvät niin että levitetään tortillalätylle aivan pieni tiraus HP-kastiketta, laitetaan tortilla kuumaan, kuivaan pannuun, asetellaan päälle siivut herkullista palvikinkkua sekä herkullista, rasvaista edamia. Tipotellaan muutama tippa vihreää tabascoa perään, lisätään toinen lätty päälle, käännetään koko juttu kertaalleen ympäri ja painellaan lastalla kevyesti, kunnes juusto on sulanut. Niin hyvää.

Joulun alla opin vielä uuden asian, oujee! Maustesilakoiden tekemisen, nimittäin. Silakkafileiden nylkeminen eli nahattomaksi tekeminen oli  huvittavan helppoa, vaikka psyykkasin itseäni siihen tuntitolkulla. Peukku vain kylkifileen kulmaan ja nahka irti. Suosittelen, koska nahaton maustesilakka on sata kertaa paremman makuinen kuin nahallinen. Siskon vinkeillä syntyivät loistavat valkosipuli-sinappisilakat, eli tämä HS.fi -ohje karkealla dijonilla ja moninkertaisella valkosipuli- ja tillimäärällä.

Pehmeät kaurapannukakut

Ruoanlaitto on siitä ihana harrastus, että pieniä mutta isoja oivalluksia voi tulla vastaan aivan loputtomasti ihan tuttujen raaka-aineiden parissa.

Näin kävi, kun etsin ohjetta kauraisten aamiaispannukakkujen tekoon. Allrecipes.comista löydetty resepti hehkui silkkaa neroutta: kaurahiutaleet soseutettiin muiden aineiden kanssa. Se meinasi lopputuloksen kannalta mahtavaa kuohkeutta ja tasaisuutta, kuitenkin niin että kauran mainio maku säilyi lopputuloksessa. Nää oli paljon parempia kuin silkan vehnäiset versiot.

Ostin kesällä cup-asteikkoisen mittakannun ihan sen vuoksi, että voisin kätevästi leipoa silloin tällöin myös amerikkalaisilla ohjeilla. Niinpä laitan nytkin ylös cup-mitat, ja desilitranumeroiden älyttömyyden kanssa voi kukin painia tahollaan ;).

Kaurapannarit (annoksesta riittää reilusti neljälle)

1/2 cup-mittaa (1,18 dl) vehnäjauhoja
1/2 cup-mittaa (1,18 dl) pikakaurahiutaleita
(1 rkl sokeria)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
3/4 cup-mittaa (1,77 dl) piimää
(ripaus vaniljasokeria)
2 rkl öljyä
1 muna
rasvaa paistamiseen

*Mittaa kaikki ainekset korkeaan kulhoon tai kannuun. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Voit luonnollisesti myös käyttää tehosekoitinta ja tehosekoittimen kannua.
*Kuumenna valurautainen lettupannu. Paista pannukakkuja (puolivälissä kääntäen) pienessä rasvatilkassa miedohkolla lämmöllä niin, että ne tulevat kauniin ruskeiksi molemmilta puolelta.

Possu-tomaattipasteijat

Pideltiin tänään hellettä kesäisesti uunin ääressä, kun tehtiin ruoaksi kaalikääryleitä. No mut kun vapaapäivä vaan ON vapaapäivä! Kääryleistä tuli hyviä, mutta ehkä vielä paremmin onnistuivat yllättämään jämätäytteestä tehdyt pasteijat.


























Lisäsin possunjauheliha-kaali-sipuli-bulgurseokseen siis muutaman silputun aurinkokuivatun tomaatin, runsaan nipun ruohosipulia ja reilun teelusikallisen harissa-tahnaa. Erityisesti viimeksimainittu toimi jauhelihan kanssa todella hyvin pasteijoiden täytteenä!

Koska näitä voisi tehdä ihan itsensäkin vuoksi eikä vain tähdemielessä, koetan arvioida ohjeeseen suuntaa-antavat ainemäärät:

Harissa-tahnalla maustetut jauhelihapasteijat (1-2 pellillistä pasteijoiden koosta riippuen)

n. 200 g luomuporsaan jauhelihaa (raakaa vielä tässä vaiheessa)
1 kesäsipuli hienonnettuna
(hieman kesäkaalia hienonnettuna)
1 dl keitettyä bulguria tai puuroriisiä
1 pieni kananmuna
ripaus merisuolaa ja valkopippuria
reilu 1 tl harissa-tahnaa
3-4 aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
runsas nipullinen ruohosipulia hienonnettuna

500 g valmista voitaikinaa ohueksi levyksi kaulittuna

voiteluun siirappi-vesiseosta

*Sekoita jauheliha, sipuli, kesäkaali, bulgur/riisi ja kananmuna, ja paista seos sitten rapsakaksi ja kypsäksi muruksi pannulla.
*Sekoita joukkoon harissa-tahna, aurinkokuivatut tomaatit ja ruohosipuli. Maista, mausta tarvittaessa vielä suolalla ja/tai pippurilla.
*Leikkaa kaulittu voitaikina haluamasi kokoisiin ja muotoisiin paloihin, täytä täyteseoksella, kostuta palasen reunat vedellä ja painele pasteijoiksi.Voitele paistovalmiit pasteijat siirappi-vesiseoksella, jotta saat pasteijoihin niiden paistuessa kauniin ruskean värin.
*Paista 225°C:ssa pasteijoiden koosta riippuen noin 10-15 minuutin ajan.

Tervetuloa kesä, parveke on valmis!

Yksi parhaista asioista uudehkossa kodissamme on iso lasitettu parveke. Ullakoilta ja varastoista löytyneitä kalusteita päällystettiin ja maalattiin, partsi putsattiin parvekelasien ja sisäseinien pesua myöten, ja lattialle kudottiin yksi matto. Supermiesten hommaa, sanon mää ja paukuttelen henkseleitäin. On se hieno.

Parveketta ja kesäkautta juhlistettiin tietysti asiaankuuluvin menoin. Pöytään oli katettu mm. nakkipiiloja prinssinnakeista, taattua hittitavaraa.















































Myös muutaman vuoden takaa tuttu parsa-tillipiiras oli menossa mukana, vaikka täytyy sanoa että se on kyllä sata kertaa parempaa lämpimänä kuin viilenneenä. Lähes perinteeksi muodostunut tupari-nakkisiili taas edusti tällä kertaa pyörein muodoin. Mukana oli kirsikkatomaatteja, palloraudalla korverrettua vesimelonia, retiisejä, oliiveja, lihapullia, viinirypäleitä sekä Apetinan söpöjä mozzarellapalloja. Juustopallot keksittiin lennosta, kun mietittiin siilin selkään sopivia pyöreitä asioita, ja ne toimivat kokonaisuudessa paremmin kuin hyvin.
























Aivan killerihyvää oli Kädenvääntöä-blogista bongaamani lime-valkosuklaafudge. Se on putkahtanut tähän maailmaan alunperin ruotsalaisesta lehdestä ja sitten parin muun mutkan kautta mutta yhtä kaikki: se on herkkua, joka on jostain tämän todellisuuden tuolta puolen. Ihan käsittämättömän hyvää. Key lime pien ja juustokakun ja toffeen makujen sekoitus, joka sulaa suussa ihan kirjaimellisesti. Hehkutin ohjetta jo keittovaiheessa blogini Facebook-sivulla, ja samantien Sillä Sipulissa tartuttiin toimeen ja tehtiin tästä herkusta mustikkainen versio - mikä mainio idea sekin!






















Itse tein satsin täsmälleen Kädenvääntöä-blogin ohjeen mukaan, ehkä varuiksi pari ylimääräistä minuuttia sokeria ja kermaa keitellen, ja juoni on tämä:

"Lime-valkosuklaafudge, n. 40kpl

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä."























Juhlien jälkeisenä päivänä täytyi lähettää kiitos ja kumarrus Huhtamäen suuntaan. Olin saanut kokeiltavaksi uusia kesäisiä kertisastioita. Siivous oli melkoisen helppoa, jäi enemmän aikaa uuden parvekkeen fiilistelyyn.

Jauhoja! Sokeria! Höttöä!

Kääretorttu. Mikä unohdettu ihme. Ruokatalouden toinen jäsen oli saanut päähänsä, että jääkaapissa vanhenevan tuoreen ananaksen sekä valmiin kinuskikastikkeen jämät voisi käyttää sellaiseen. Minä innostuin kuin pieni kärpänen ja olin jo pian toisen omaa projektia omimassa ja munasokerivaahtoa vatkaamassa. Tämä ei todellakaan ole mikään kakkublogi, kuten ehkä olette huomanneet, joten onhan se aina juhlaa kun pääsee fiilistelemään, kuinka kuohkeaa sen munasokerivaahdon pitikään olla. (En uskaltanut ottaa vaahdosta kuvaa blogiin, veikkaan että se ei kuiteskaan olis ollut ihan oikeaoppista.)























Lopputuloksesta täytyy vielä päivitellä, siis siinä ihmemielessä, että kuinka nopeasti sitä voikaan tehdä jotakin makeaa ja hyvää ja vielä jollakin kotikutoisella tavalla vieraskelpoista? No näin nopeasti. Olis vienyt kauemmin tehdä reissu lähikauppaan valmistorttujen luo. Valmistortut tosin on muutenkin kaukana ihmeestä, paitsi säilyvyysmielessä.

Ananas-kinuskikääretorttu

Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl vispikermaa
tuoretta ananasta hienoksi pilkottuna (tai 1 tlk ananasmurskaa)
noin 1 dl kinuskikastiketta

*Mittaa jauhot ja leivinjauhe kulhoon, sekoita. Riko munat toiseen kulhoon, mittaa joukkoon sokeri. Vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti käännellen.
*Paista uunin keskiosassa leivinpaperoidulla uunipannulla 225°C:ssa noin 7-9 minuutin ajan. Kumoa kypsä kääretorttulevy toiselle leivinpaperille, jonka päälle on ripoteltu hieman korppujauhoja tai sokeria. Anna jäähtyä, ja irrota sitten varovasti päällimmäinen leivinpaperi.
*Vaahdota vispikerma. Levitä jäähtyneelle kääretorttulevylle ananas, kermavaahto ja valuta sitten ohuena norona kinuskikastiketta sinne tänne.
*Kääri torttu tiiviiksi paketiksi leivinpaperin avulla. Tarjoile heti tai anna vetäytyä jääkaapissa.























Leipomisen makuun päässeenä tein seuraavan aamun aamupalaksi skonsseja. Idea tuli Kokit ja potit -blogista, samalla asialla oli muuten myös Kädenvääntöä, ja jäljet johtivat tietysti taas siihen täällä-jo-kovin-toisteltuun Rüsterin Suvin Täydelliseen ohjeeseen. Minä lisäsin vehnäjauhojen sekaan tattarijauhojen jämät, joten omani olivat Hannelen ja Pinjan versioita huomattavasti lättänämpiä. Kirjan vinkkaama kokojyväsinappi sen sijaan sopi suolaisiin skonsseihin todella hyvin. Alla olevassa skonssiohje on siis oma sovellukseni, joka lopulta ei ole enää ihan alkuperäisen kanssa ihan samanlainen.

Sinappi-tattariskonssit (4-5 kpl)

1/2 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
pieni ripaus suolaa
25 g voita
1 dl piimää
1/2 rkl kokojyvä-dijonsinappia
(voiteluun maitoa ja/tai keltuaista)

*Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. (Jaan vinkin kirjan pro-vinkki-osastolta: jos viilennät kätesi kylmään veteen kastelemalla ja kuivaamalla, ei voi sula nypittäessä niin helposti.) Kaada joukkoon kylmä piimä, lisää sinappi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
*Kaavi taikina jauhotetulle alustalle. Taputtele noin 3 cm:n paksuiseksi levyksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla, esimerkiksi ohutreunaisella juomalasilla leivonnaisia leivinpaperoidulle uunipellille. (Voitele skonssit halutessasi maidolla ja/tai keltuaisella.)
*Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-12 minuutin ajan tai kunnes skonssit ovat kypsiä.
*Nauti skonssit heti paistamisen jälkeen, ne eivät säily tuoreen oloisina pitkään. Sinappimaustettujen skonssien seuraan sopii esimerkiksi juusto ja hyvä palvikinkku.

Kirjahehkutusta ja aurinkoisia piirakoita

Alkuvuodesta olen ollut hurjan onnekas sikäli, että kirjahyllyyn on kotiutunut pari huikaisevan kiinnostavaa ja hyvää keittokirjaa. Suvi Rüsterin Täydellistä ohjetta ehdin jo hehkutellakin, ja toinen uusi suosikki on Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin Aidon maun juurilla - Kotiruokaa tuoreesti.

Olin vähän epäröinyt jälkimmäiseen tutustumista. Poikkesin sitten eräänä tammikuisena päivänä pitkästä aikaa Hobboksiin. Kauppias tuntee keittokirjamakuni aika hyvin, sillä olen viettänyt kaupassa yhdessä vaiheessa aika paljonkin aikaa.

"Tää olis kuule ihan sun kirja"
"Niin mut onko se vähän... kotitalousopettajamainen..."
"No mut sittenhän se on just sulle!"

Ja niin kiikutin kirjan kiltisti kassalle. Ja sehän on ihan mielettömän hyvä! Täynnä inspiroivia, värikkäitä ja kauniita ruokaohjeita, etenkin kasvisruokaohjeita. Kokeilin saman tien muutamia reseptejä, ja yhtä olen ehtinyt kokeilla jo kahdesti. Tai puolitoista kertaa. Aurinkopiiras on kokonaan kirjan ohjeen mukaan tehty, kinkku-juustopiiraassa puolestaan on aurinkopiiraan pohja ja Muna- ja juustoruokia -kirjan täyte.























Aurinkopiiras (Sonja Blåberg & Kaisa Torkkeli: Aidon maun juurilla)

Pohja
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl hiivaleipäjauhoja (tai vehnäjauhoja, ja itse taisin laittaa vähän enemmänkin)
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
n. 1/2 dl kylmää vettä

Täyte
yhteensä reilu 1 l kasviksia (itse käytin parsakaalia, paprikaa, sipulia, porkkanaa)
2 rkl öljyä
2 tl currya
2-3 valkosipulinkynttä
1-2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
3 dl kermaa
2 munaa
100 g vuohenjuustoa

*Yhdistä taikinan kuivat aineet ja nypi huoneenlämpöiseen rasvaan. Sekoita joukkoon nopeasti kylmä vesi.
*Taputtele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisijaltaan 23 cm) pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin. Paina pala leivinpaperia tiiviisti tasoitetun taikinan pohjalle ja reunoille (itse tein saman homman foliopötkylällä). Näin reunat eivät pääse valumaan paistamisen aikana. Paista piiraspohjaa 225°C:ssa uunissa noin 15-20 minuuttia.
*Kuori juurekset, leikkaa kaikki kasvikset ohuiksi suikaleiksi.
*Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää curry. Anna paistua hetki. Lisää kasvikset kypsymisjärjestyksessä ja kuullota puolikypsiksi. Mausta valkosipulilla, pippurilla ja suolalla.
*Kaada kasvikset esipaistetulle piiraspohjalle. Sekoita muna ja kerma keskenään, kaada piiraalle. Aseta päälle juustoviipaleita, ripottele pinnalle auringonkukan- tai seesaminsiemeniä. Paista 200°C:ssa uunissa 30-40 minuuttia.























Kinkku-juustopiiras

Pohja, ks. aurinkopiiras

Täyte
200 g palvikinkkua
250 g emmental-mozzarellajuustoraastetta
4 munaa
2 dl maitoa
1 tl paprikajauhetta
ripaus mustapippuria
(ruohosipulia)

*Valmista pohja aurinkopiiraan ohjeen mukaan.
*Hienonna palvikinkku pieniksi kuutioiksi. Levitä esipaistetulle piiraspohjalle vuoroin kinkkua ja juustoraastetta.
*Vatkaa munat ja maito keskenään. Mausta paprikalla ja pippurilla sekä halutessasi tuoreella ruohosipulilla. Kaada munamaito vuokaan ja paista 200°C:ssa noin 40 minuutin ajan.

Rahkateeleivät

Sohin aika usein kepillä muurahaispesää ja kaikenlaisia Kirjoittamattomia Sääntöjä. Kun leivon, roiskin menemään vähän miten sattuu, ja katson sitten onko lopputulos hyvä. Kun tekee mieli, syön vähän mitä sattuu, ja katson sitten onko fiilis hyvä.

Lähiaikoina olen nauttinut muun muassa kalapuikoista ja jääkaappikylmistä nakeista. Fiilis hyvä.


















Toisinaan taas syön hiillostettua lohitartaria. Toteutus blogikaverit, ohje Valion, sisältää lohta ja pippurijuustoa ja ilmestynee reseptisivuille lähitulevaisuudessa.


Lähiaikoina olen myös leiponut teeleipiä uuden maustetun chilirahkan inspiroimana. Rahka oli tullut ruokatalouteemme jo ennen kuin minut kutsuttiin Valiolle kokeilemaan sen käyttöä. Syvä niiaus koekeittiötä kohti, teeleipäohje oli kuin meille räätälöity. Paitsi että tietysti räätälöin sitä kotona vielä lisää, kuten tapoihini kuuluu. Tätä tullaan tekemään meillä ehkä melko monta kertaa uudestaan.

Fiilis hyvä, maku loistava.























Rahkateeleivät (2 isoa tai 4 normaalimpaa)

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
(alkuperäisessä ohjeessa ei ole leseitä, vaan 3 dl vehnäjauhoja)
2 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta
1 prk (200 g) Makea ja tulinen -rahkaa (tai vaihtoehtoisesti rahkaa johon on sekoitettu vaikkapa ripaus sokeria, chilikastiketta ja säilöttyä paprikaa tai jalapenoja)
1 dl maitoa
0,5 dl öljyä (alkuperäisessä ohjeessa sitä sellaista juoksevaa Oivariinia)
(1 omena raastettuna, jos sellainen sattuu kotoa löytymään)

tarjoiluun voita

*Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää loput ainekset. Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa liikaa, ettei taikina sitkisty. Taikina on aika löysää, älä hämmästy,
*Leivinpaperoi uunipelti ja ripottele paperille hieman jauhoja. Jaa taikina esimerkiksi neljäksi kasaksi pellille. Ripottele pinnalle reilusti jauhoja ja taputtele tasaisiksi, noin 1 cm:n paksuisiksi teeleiviksi. Leikkaa jokainen leipänen vielä leivinpyörällä neljään osaan.
*Paista uunin keskiosassa 225°C:ssa noin 12-17 minuuttia tai kunnes väri on kauniin kullanruskea.

Pehmeä peltileipä

Ajattelin tehdä leipää, laiskuus iski, ja muistin, että Omenaminttu-blogissa on joskus ollut houkutteleva peltileivän ohje. Ja sieltähän se löytyi, tammikuun kauniiden maisemien keskeltä!

Sovelsin ohjetta aika reippaasti. Ainemäärät pysyivät melkein samoina, ainekset vaihtuivat, mutta lopputulos oli joka tapauksessa pehmoinen, herkullinen ja keräsi kehuja. Tätä vois tehdä toistekin!























Porkkanainen peltileipä (kapean uunin pellillinen, eli puolikas annos)

2 pienehköä porkkanaa raastettuna
2 1/2 dl vettä
1 tl siirappia
1/2 tl merisuolaa
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kauralesettä
1/2 dl ruisjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa (eli puolet 11 g:n pussista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 dl öljyä

voiteluun vettä, pinnalle seesaminsiemeniä

*Sekoita kulhossa porkkanaraaste ja kädenlämpöä lämpimämpi vesi. Varmista, että seos on edelleen hieman kädenlämpöistä lämpimämpää (n. 42 °C). Sekoita joukkoon haarukkavatkaimella siirappi, suola, kaurahiutaleet, leseet, ruisjauhot ja kuivahiiva.
*Sekoita vähitellen joukkoon vehnäjauhot. Kaada lopuksi joukkoon öljy ja sekoita tasaiseksi.
*Kumoa taikina leivinpaperin päälle pellille ja painele levyksi. Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 40 minuuttia.
*Kuumenna uuni 225°C:n lämpöön. Leikkaa kohonneeseen levyyn varovasti ruudukko esimerkiksi pizzaleikkurilla tai taikinapyörällä. Voitele ruudut vedellä ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.
*Paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Viinisuolaheinäsöpöläiset

Tiedättekö, mitä teen nykyisin arkiaikaan? Yritän, muun muassa, muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Pyrin välttämään esimerkiksi suurta helmasyntiäni, ylipitkiä yhdyssanoja. Pyrin myös olemaan täsmällinen.

Tiedättekö, mitä teen nyt, kun omistan pitkästä aikaa rakkaalle blogilleni hetkosen? Ryöstöviljelen yhdyssanaihanuutta juhlatarjoilureseptiotsikossa. Jätän ohjeen villisti ihan vaille mittayksiköitä.























Valmistujaisjuhlaviinisuolaheinäsöpöläiset
(eli tortillarullat, siinä toivossa että joku googlaten löytäisi tämän herkun)

kokojyväluomutortilloita
piimää
maustamatonta tuorejuustoa
punaista pestoa
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiviöljyä
rucolaa
viinisuolaheinää

*Levitä tortillat työlaudalle hieman lomittain.
*Notkista tuorejuusto piimällä. 200 g tuorejuustoa ja tilkka piimää riittää kahdeksalle tortillalle (äh, en malttanut olla puhumatta määristä). Levitä tasaisesti tortillojen pinnalle. Levitä myös päällekkäin olevien tortillojen väliin "liimaksi".
*Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita punaisen peston ja oliiviöljytilkan kanssa notkeahkoksi tahnaksi. Levitä makusi mukainen määrä tuorejuustokerroksen päälle.
*Huuhtaise pari kourallista rucolaa ja jaa tasaisesti tortillakokonaisuuden pinnalle. Rullaa tiiviiksi rullaksi. Anna vetäytyä jääkaapissa parin tunnin ajan.
*Leikkaa rulla parin sentin levyisiksi viipaleiksi. Aseta pinnalle viinisuolaheinän lehti ja keihästä cocktail-tikulla. Ihastele ja nauti.