Tomaattinen "risotto" ohrahelmistä (huippuhyvää huijaamalla)

Ohratto. Siinä sana, joka tuo mieleen hampaissa pyörivät ohrasuurimonkuoret, kitalakea kuivattavan rakenteen ja... juuh, vähän epäillen tartuin ohrahelmipakettiin. Mut kuulkaas, tämä tällainen helmiksi hiottu ohrahan on aivan loistotavaraa!

Sillä ei ole mitään tekemistä sellaisten rikottujen ohrasuurimoiden kanssa. Risoton tapaan valmistettuna ohrahelmistä nimittäin syntyi ruoka, joka
- näyttää risotolta
- maistuu risotolta, tai vielä vähän paremmalta
- tulee ruokapöytään Suomesta eli on lähiruokaa
- on paljon ilmastoystävällisempää kuin riisi
- kypsyy reilussa vartissa ja
- on helpompi saada onnistumaan just oikeanlaiseksi.

Mä olen niin myyty, eikä tämä edes ole mikään mainos.

Mallia tähän ruokaan otin speltti-tomaattimuhennoksen ohjeesta, kirjasta Pille Enden & Tiina Lebane: Hyvää oloa lautasella. Speltti valmistustapoineen vaihtui tietty ohrahelmiin. Proteiinia tässä on niukanlaisesti, vaikka ohra onkin riisiä ravitsevampaa. Tämä sopii kuitenkin vallan hyvin vaikkapa päivän toiseksi ruoaksi.

Tomaattinen "risotto" ohrahelmistä (n. neljä annosta)

800-900 g tomaatteja
oliiviöljyä
2 sipulia hienonnettuna
2,5 dl ohrahelmiä
1 rkl vaaleaa balsamicoetikkaa
7-8 dl kasvislientä
3 tl kuivattua persiljaa (tai 3 rkl tuoretta)
1,5 tl kuivattua timjamia (tai 1,5 rkl tuoretta)
3 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
suolaa, pippuria
parmesaaniraastetta

* Lohko tomaatit, asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Valuta pinnalle hiukan oliiviöljyä, mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. Paahda tomaatteja uunissa 225°C:n lämmössä noin 25-30 minuuttia.
* Kuumenna kasvisliemi yhdessä kattilassa.
* Kuumenna toisen, suuren kattilan pohjalla loraus öljyä. Lisää hienonnettu sipuli ja kuullota matalalla lämmöllä 4-5 minuuttia. Lisää ohrahelmet ja jatka kuullottamista parin minuutin ajan. Lisää balsamiviinietikka ja kauhallinen kasvislientä sekä kuivatut yrtit. Anna hautua, kunnes liemi on imeytynyt suurimoihin. Keitä hiljalleen ja lisää kasvisliemi muutamassa erässä niin, että se ehtii aina imeytyä suurimoihin. Lisää loppuvaiheessa myös lähes kaikki paahdetut tomaatit. Sekoittele varovasti, älä liikaa. Suurimot kypsyvät n. 15 minuutissa. Rakenne on valmiina samanlainen kuin onnistuneessa risotossa: purutuntumaa on selvästi jäljellä, mutta samalla ruoka on löysää, samettista puuroa.
*Sekoita lopuksi joukkoon kourallinen parmesaaniraastetta sekä tuore basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile loppujen tomaattien sekä parmesaaniraasteen kanssa.

p.s. Vauvaperheen "koko perheen ruokaa" tästä saa, kun kasvisliemen tekee kuution tai fondin sijaan kuivattuja keittovihanneksia käyttämällä. Parmesaani ja suola lisätään vasta lopussa aikuisten annoksiin, joten vauvan annos jää suolattomaksi.

Katkarapu-sahramirisotto

En tiedä, mikä lakipiste tuli vastaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta yhtäkkiä käsin tiskaaminen alkoi ottaa aivan järjettömän paljon päähän. Lopulta, asiasta ihan riittämiin kaikille maristuani, päätin, että lopetetaan sitten ruoan laittaminen ja säästetään niitä hermoja. Jogurtti-piimä-leipä-kotiruokavalio jatkui yllättävän kauan, tarkalleen ottaen 21 päivää.

Tuntuu kun ois ollut lomalla. Ja samalla se lomalta paluu tuntui lopulta ihanalta: tää katkarapu-sahramirisotto oli parasta tekemääni risottoa ikinä.

Katkarapu-sahramirisotto (alkuperäinen ohje Valion, tässä oma versioni)

300 g pakastekatkarapuja
8-10 dl kiehuvan kuumaa vettä
2 sipulia
2 rkl öljyä
4 dl risottoriisiä
1 - 1 1/2 tl yrttisuolaa (esim. Herbamare)
1/2 - 1 pussia (á 0,5 g) sahramia (mun piti laittaa koko pussi, mutta sitten ripotellessa päätinkin säästää ripauksen seuraavaan kertaan...)
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rs (200 g) maustamatonta Philadelphia-juustoa

tarjoiluun tuoretta minttua ja sitruunalohkoja

*Laita jäiset katkaravut lävikköön ja valuta niiden päälle hieman viileää vettä, jotta ne alkavat sulaa. Katkat saavat sulaa lävikössä risoton valmistuksen ajan.
*Hienonna sipulit. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä sitten keskilämmöllä sipuli, riisi ja sahrami. Älä ruskista.
*Lisää joukkoon yrttisuola ja n. 3 dl kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita, ja anna sitten kiehua hiljalleen kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää nestettä aina noin 1 dl kerrallaan ja lisää seuraava erä vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin kokonaan. Sekoittele välillä. Lisää lopuksi viini ja sulata joukkoon tuorejuusto, kiehauta. Kypsä risotto on kosteaa ja mehevää, mutta riiseissä on vielä purutuntumaa.
*Lisää viimeisenä sulaneet, valutetut katkaravut. Kuumenna, mutta älä enää keitä.
*Tarjoa hienonnetun mintun ja halutessasi sitruunalohkojen kanssa.





p.s. Risottoni ovat liian monesti menneet liisterimäiseksi jöötiksi, vaikka olen tehnyt kaiken ohjeen mukaan ja risottoriisistä. Tällä kertaa maltoin sekoitella riisiä vain varovasti kerran-pari aina nesteen lisäyksen yhteydessä, eli koetin välttää ylimääräistä sekoittelua. Näin rakenteesta tuli tosi tosi hyvä! Risotto oli tasainen ja yhtenäinen, mutta riisipuuron sijaan lautasella oli silti selvästi kypsiä riisinjyviä ja sopivan pehmeää "väliainetta", eikä epämääräistä tärkkelyskasaa.

p.p.s. Olen aina luullut, että valkoviini kuuluu laittaa risottoon alkuvaiheessa, mutta tästä tulikin paljon parempaa ja raikkaampaa, kun viinin lisäsi vasta lopuksi!

Paistettu riisi

Tämä on niitä ruokia, joiden ei alunperin pitänyt päätyä blogiin. Jos pestoperunat on tähderuokaa, niin tämä on kaapin jämät ja pussin pohjat -ruokaa foor riiil. (Mulla oikeasti on kaapin jäminä sitruunaruohoa ja inkivääriä. Niin käy, jos niitä joskus ostaa johonkin oikeaan tarkoitukseen.)

Vaan ei voi mitään kun ei voi mitään: tästä tuli niin törkeen hyvää, että ainesosat ja valmistustapa pitää naputtaa talteen ainakin omaa itseäni varten.

























Katsoin vinkkejä Kaikki äitini reseptit -blogista. En edes edennyt ihan vinkkien mukaan, keitin esimerkiksi riisin varta vasten, mutta nämä kolme juttua omaksuin:

1) Ota mukaan jotakin, joka edustaa "kiinalaista kestomakkaraa". Minä otin palvikinkkua.
2) Paista kaikki paitsi riisi ja muna ensin, sitten riisi erikseen. Ensin mainituille riittää nimittäin nopea wokkaus, riisiä taas pitää paistaa pitkään ja kuumassa, jotta se saa kunnolla rapeaa pintaa. Muna lisätään loppuvaiheessa.
3) Mausta kalakastikkeella. Älä lotraa soijakastikkeen kanssa. Nannan sanoin: "No et käytäkkään sitä soijaa, joka värjää kaiken näyttämään siltä kuin wokin päällä olisi suoritettu moottoriöljyn vaihto."

Paistettu riisi

n. 2,5 dl basmatiriisiä (tai 6-7 dl valmiiksi keitettyä)
1/2 purjo
2 porkkanaa
1 sitruunaruohon varsi (tai jos sinulla on kaksi tosi näivettynyttä niin kahden varren sisin osa)
2 rkl hienonnettua inkivääriä
1 punainen chili
1/2 pss vihreitä papuja (pakaste)
muutama viipale palvikinkkua
2 kananmunaa
n. 2 rkl kalakastiketta
(pieni liraus soijakastiketta)
1/2 sitruuna
tuoretta korianteria

öljyä ja muutama tilkka seesamiöljyä paistamiseen

*Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä, ellet käytä valmiiksi kypsää tähderiisiä.
*Huuhdo ja viipaloi purjo. Viipaloi porkkanat ohuelti. Hienonna sitruunaruoho, inkivääri ja chili. Leikkaa palvikinkkuviipaleet palasiksi.
*Kuumenna wokissa tai suuressa paistokasarissa reilu loraus öljyä kuumaksi. Lisää pilkotut ja hienonnetut ainekset sekä pakastepavut, paista noin 3-5 minuutin ajan kovalla lämmöllä koko ajan kahdella puulastalla nostellen. Siirrä tämä wokattu setti erilliselle lautaselle odottamaan.
*Kuumenna pannussa uusi reilu loraus öljyä. Kumoa pannulle riisi, ja painele se tasaiseksi levyksi paistumaan kuumaa pohjaa vasten. Sekoita, kääntele ja painele uudelleen vasta, kun pohjalla olevat riisit ovat saaneet hieman rapeutta: tässä voi mennä muutamakin minuutti kerrallaan. Pannusta riippuen riisistä ei välttämättä tule edes vaaleanruskeaa, eikä sitä ole tarkoitus tietenkään polttaa; se rapeutuu mukavasti silti, kunhan vain malttaa odotella sopivan aikaa. Kun riisi on mahdollisimman monelta kantilta paistunutta, lisää pannuun lautasella odottavat ainekset ja sekoita.
*Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki. Tee pannun keskelle tyhjä alue, kaada siihen munat ja sekoita sitten kokkeliksi. Kun munakokkeli ei vielä ole täysin hyytynyttä, sekoita se riisin ja kasvisten joukkoon.
*Mausta lopuksi reilusti kalakastikkeella, halutessasi soijakastikkeella sekä sitruunamehulla. Tarjoile tuoreen korianterin kanssa.

p.s. Tähän ruokalajiin voi kätevästi käyttää niitä kasviksia, joita jääkaapista sattuu löytymään. Myös erilaiset kypsät lihat tai vaikka grillibroilerin jämät sopivat.

Tulinen valkohomejuustorisotto

Pinterest on ihan mahtava paikka, täydellistä dekadenttia ajanhukkaa. Yleensä en edes klikkaile linkkejä alkulähteilleen saakka, vaan pelkistä kuvista jää makuja mieleen itämään. Niin kävi tämänkin ohjeen kanssa: joku oli vain tägännyt kuvan Pinterestiin kertomalla, että kyseessä on "spicy cheesy risotto", ja siitä se ajatus sitten lähti.

Oli sunnuntai, jääkaapissani oli puolikas Vit Castello -juusto, puoli purkkia jalapenoviipaleita ja Arlalta kokeiluun saatua valkohomejuusto-ruokakermaa. Mieli teki jotakin äärimmäisen pehmoista, mutta hauskaa ruokaa. Täydellistä. Lisää tätä, seuraavan kerran ihan tositarkoituksella ja varta vasten tarpeet kokoon haalien.

 
Valkohomejuusto-jalapenorisotto (4 annosta)

100-150 g tulista chorizo-makkaraa
1 suuri sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 1/2 dl risottoriisiä
1 l kuumaa kanalientä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 dl valkohomejuustolla maustettua ruokakermaa (tai ruokakermaa)
75 g Vit Castello -valkohomejuustoa (tai sopiva määrä jotakin muuta mietoa valkohomejuustoa)
1/2 prk (n. 50 g) vihreitä säilykejalapenoviipaleita hienonnettuna
3 tomaattia paloiteltuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Viipaloi chorizo ohuiksi viipaleiksi. Kippaa viipaleet suureen kasariin tai korkeareunaiseen paistinpannuun ja kuumenna hiljalleen keskilämmöllä, kunnes rasva alkaa irrota viipaleista. Hienonna sipuli ja valkosipuli, lisää chorizoviipaleiden sekaan kuullottumaan.
*Mittaa pannuun risottoriisi: tästä eteenpäin valmistus tapahtuukin suurin piirtein risoton perusohjeen mukaan.
*Kun riisi on alkanut kuullottua, muttei kuitenkaan ole ruskistunut, lisää kasariin valkoviinietikka ja kauhallinen kuumaa lientä. Sekoittele hiljalleen tästä aina risoton valmistumiseen asti. Kun liemi on imeytynyt, kaada joukkoon kerma ja anna senkin imeytyä riisiin. Jatka sitten lisäämällä kanalientä samaan tapaan vähitellen, kunnes riisi on alkaa noin 15 minuuttia hiljalleen kiehuttuaan olla vähitellen syötävän kypsää, mutta kuitenkin vielä aavistuksen verran liian kovaa tarjoiltavaksi. (Aika voi vaihdella suurestikin riippuen siitä, miten kovaa keitoksesi on kiehunut.)
*Murenna sekaan valkohomejuusto ja kaada joukkoon hienonnetut jalapenot. Sekoita, ja anna vielä tarvittaessa kypsyä, kunnes riisi on kypsää mutta kuitenkin "al dente", eli hampaissa tuntuvaa. Juuston voit halutessasi lisätä aiemminkin, mutta jätä jalapenot loppuvaiheeseen, jottei niistä tule pitkän kiehumisen myötä ikävän harmaan näköisiä.
*Sekoita lopuksi joukkoon paloiteltu tomaatti ja ruohosipulisilppu. Tomaatti saa tarkoituksella jäädä tuoreen makuiseksi.

Metsäiset terveiset eli kantarellirisotto

Vietin töiden merkeissä mielettömän hienon puolitoistaviikkoisen metsässä. Siellä näytti muun muassa tältä:























Keittiöjengin tekemä ruoka oli hyvää, mutta kotiin palaamisen ja päikkärivuorokauden jälkeen teki hurjasti mieli kokata pitkästä aikaa itse. Noudin siis pussillisen kantarelleja lähimmältä myyntipisteeltä, sellaisen perusmarketin aulasta. Mun ja itse kerättyjen metsäkantarellien aikataulut meni vähän ristiin!

Sitten houkuttelin paikalle vielä ystäväni, joka sattuu olemaan risottomestari. Näinpä sävelet olikin selvät ja herkulliset aina ruokapöytään asti. (Opin muun muassa, että keittelyn ja maistelun aikana liika "tärkkelyksen maku" pitää karkottaa lisävalkkarilla.) Ruokapöydän jälkeen sen sijaan sattui vatsaan, kun tuli syötyä ihan hiukkasen verran liikaa.
























Kantarellirisotto (kuudelle)

voita ja öljyä kuullottamiseen
reilu 1 l kantarelleja
1,5-2 l kanalientä
2 suurta sipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 dl risottoriisiä
2-4 dl valkoviiniä
ripaus musta- ja valkopippuria
1 rkl sherryä
parmesan-juustoa raastettuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Puhdista sienet talouspaperilla ja paloittele ne keskenään samankokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna (valtavan) suuressa pannussa tai kasarissa nokare voita ja loraus öljyä, ja käytä sieniä nopeasti pannulla niin että ne juuri alkavat luovuttaa nestettä. Siirrä sienet sitten sivuun odottamaan.
*Valmista kanaliemi valmiiksi odottamaan. (Itse kiehautin vedenkeittimellä vettä, ja tein lasikannuun lientä kuutiosta aina 0,5 litraa kerrallaan sitä mukaa, kun sitä sitten risottoa tehdessä tarvitsi.)
*Lisää keskilämpöiseen pannuun hieman rasvaa, ja kippaa sipuli- ja valkosipulisilppu kuullottumaan. Lisää sitten joukkoon riisi ja sekoittele, kunnes sipulit ja riisi ovat alkaneet muuttua läpikuultaviksi. Huolehdi, etteivät riisi ja sipuli pääse ruskistumaan.
*Kaada pannuun sen verran reilusti lientä, että kaikki riisi pääsee kostumaan. Sekoittele keskilämmöllä, kunnes neste on imeytynyt riisiin ja lisää sitten nestettä samaan tapaan aina kauhallinen kerrallaan. Noin puolen liemilitran jälkeen lisää keitokseen pari desilitraa viiniä, jatka sitten taas liemellä. Jatka tähän tapaan, hitaasti sekoittaen, noin 40 minuutin ajan huolehtien samalla siitä, että risotto pysyy mukavan kosteana.
*Maistele ja mausta lisäviinillä, sherryllä ja pippurilla.
*Kun risotto on lähes kypsää, eli riisinjyvät tuntuvat vielä hampaissa mutta koostumus alkaa olla kermaisen pehmeä, sekoita joukkoon raastettu parmesan-juusto ja kantarellit. Anna kypsyä vielä muutaman minuutin ajan, niin että valmiin risoton riisi on edelleen sopivan "al dente". Sekoita lopuksi joukkoon ruohosipuli ja tarjoile.

Pad thai ja munakoisoa paprikan kera

Teki ihan kamalan paljon mieli tehdä hyvää thaikkuhenkistä ruokaa. Kaakkois-Aasialaisia keittokirjoja löytyy hyllystä muutama, ja halusin poimia reseptin tai pari käyttöön - mutta kuten niin usein käy, on suoraan ohjeista kokkaaminen aina jotenkin ihan kamalan hankalaa. Tiedättehän, ne raaka-aineet, ne määrät, ja sitten viimeistään se kokkausvaihe... ihan pakko soveltaa, ainakin vähän!























Tällä kertaa kiitos ja kumarrus menee kuin meneekin kyllä keittokirjalle, sellaiselle pienelle Ruokasuosikit Vokki -opukselle, joka neuvoi maustamisessa ja vaiheissa - itse sovelsin sitten siellä raaka-aine- ja määräpuolella. Paprika-munakoisosetissä olisi kai kuulunut olla enemmän koisoa, ja pad thaissa paitsi vähän erilaiset ainemäärät, myös possua, katkarapuja, paahdettua sipulia, eikä parsakaalia lainkaan.

Mutta tiiättekö mitä? Ihan kamalan hyvää tuli! Piti nuolla salaa keittiössä puukapustatkin.

Pad thai eli paistetut nuudelit (vähän niinkun kirjassa)

125 g (vehnä)nuudeleita
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tuore pitkulainen punainen chili (vahvuus noin 4-5 asteikolla 10) pilkottuna
1 pieni parsakaali pieniksi kukinnoiksi pilkottuna
n. 15 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
1 tl sokeria
1 tl soijakastiketta
2 kananmunaa kevyesti vatkattuna
3 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Kiehauta vesi, lisää nuudelit kiehuvaan veteen ja käännä sitten lämpö pois. Anna nuudeleiden olla kuumassa vedessä noin 4 minuutin ajan, valuta.
*Kuumenna (wokki)pannulla öljy. Lisää kuumaan öljyyn parsakaali, valkosipuli ja suurin osa chilistä - säästä pieni osa hienonnetusta chilistä koristeeksi. Paista sekoitellen keskilämmöllä noin 4-5 minuutin ajan, varo ettei valkosipuli kärähdä.
*Lisää pannuun purjo ja nuudelit. Anna kypsyä ja paistua kannen alla välillä sekoitellen noin 4-5 minuutin ajan, tai kunnes osa nuudeleista on saanut hieman rapsakkaa pintaa.
*Sekoita pienessä astiassa kalakastike, limetin mehu, sokeri ja soijakastike, ja sekoita sitten nuudelipaistoksen joukkoon. Sekoita sitten joukkoon vatkatut munat, ja jatka paistamista sekoitellen koko ajan, kunnes munat ovat sekoittuneet tasaisesti muihin aineksiin.
*Ripottele valmiin pad thain pinnalle tuoretta korianteria ja chiliä.























Munakoisoa paprikan kera (ihan melkein niinkuin kirjassa)

2-3 rkl öljyä
1 suuri valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 pienehkö munakoiso
1 tl valkoviinietikkaa
1 punainen paprika
1 rkl soijakastiketta
1 tl sokeria
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäsosiksi, ja neljäsosat sitten noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
*Kuumenna öljy (wokki)pannussa. Lisää kuumaan öljyyn hienonnettu valkosipuli ja heti perään munakoisoviipaleet. Paista sekoittaen puoli minuuttia ja lisää viinietikka. Vähennä lämpöä ja kypsennä kannen alla 5 minuuttia välillä sekoittaen.
*Viipaloi paprika ohuiksi viipaleiksi. Lisää paprikaviipaleet pannuun. Lisää soijakastike ja sokeri, sekoita. Kypsennä ilman kantta 2 minuuttia.
*Ota pois liedeltä ja anna tekeytyä vielä 2 minuutin ajan. Koristele tuoreella korianterilla.

Sushi ja viognier, bestikset pöydässä

Luulin, että sushin kanssa yhteen sopivaa valkoviiniä ei ole. Uutisten uutinen: No onhan sitä nyt toki!

Toisaalta olenkin kyllä aikamoinen viiniurpo. En ollut koskaan edes tiennyt, että on olemassa Viognier-niminen rypälelajike. Nyt tiedän. Olin toissaviikolla mukana Cono Surin viininmaistajaisissa, joista ainakin Sillä Sipuli ja Koemaistaja -blogit ovat ansiokkaasti raportoineet. Siellä maistelimme sushin kanssa loistavasti yhteen sopivaa viognieria, sekä kalan kaverina gewürtztramineria, josta muuten myös tykkäsin, ihan sellaisenaan.























Minun raporttini kertoo, että illasta inspiroituneena kipsutin omin töppösin Alkoon ja tilasin viiniä ensimmäistä kertaa elämässäni. Noudin seuraavalla viikolla ja maksoin omin kätösin. Eikä muuten ollut kovin kallista, noin yhdeksisen euroa pullo. Ei tässä nyt sentään vielä ihan hifistelijöitä olla. Kaverit Cono Sur Vee ja Gee ovat tosiaan tilausvalikoimassa, mutta niitä on kyllä helppoa tilata pulloittain lähipitkäripaiseensa. (Joku laiska kuten minä ostaa silti muutaman pullon kerralla.)


















Niin, oli meillä taas sitä sushiakin ihan omiksi ja vieraiden tarpeiksi. Tällä kertaa illan hittejä makirullien sisällä olivat Philadelphia-juusto (kiitos loistoideasta Kuopion suuntaan!), surimi-tikut ja runsas avokado, perinteisten kurkun, porkkanan ja lohen lisäksi.

Sitruunainen katkarapurisotto

Valkkaripullon ilmestyminen jääkaappiin tietää hyvää ruokaa. Se viini, silloin kun sitä on, uppoaa tietysti ruoanlaittomielessä vaikka mihin, mutta ennen kaikkea nyt esimerkiksi risottoon. Makuasia tämäkin, kanssamaistaja kun epäröi vierastavansa risottojani ylipäänsä juuri viinin happaman maun takia... mutta laitan sitä sinne vaikka mikä tulisi. Happamien makujen juhlaa tämänkertaisesta risotosta tulikin, kun innostuin lisäämään joukkoon vielä sitruunanmehua ja -kuorta. Onneksi katkaravut ja juusto sekä tietysti voi toivat vastapainoa. Ja se juusto muuten, se oli Koskenlaskijaa, kun kaupassa ei ollut parmesan-tyyppistä. Testihomma, mutta toimi. Ja hyvää tuli, raikasta ja pehmeää yhtä aikaa!



















Sitruunainen katkarapurisotto

1 sipuli
n. 10 cm pätkä purjoa
2 rkl öljyä, 1 rkl voita
3,5 dl risottoriisiä
1,5 rkl kalafondia
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
n. 1 l kiehuvaa vettä
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
ripaus valkopippuria
ripaus korianteria
1/4 pkt vahvaa Koskenlaskijaa
1 pss (180g) pakastekatkarapuja
25 g voita
suolaa
tuoretta tilliä hienonnettuna sekä koristeluun

*Hienonna sipuli ja purjo. Kuumenna suuressa kattilassa öljy ja voi, anna sipulin ja purjon kuullottua mutta ei ruskistua. Sekoita joukkoon riisit, kääntele keskilämmöllä kunnes ne ovat läpikuultavia.
*Lisää joukkoon valkoviini ja kalafondi. Lisää vettä pieninä erinä ja seosta sekoitellen, uusi erä aina vasta kun edellinen on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä hiljalleen noin 15-20 minuuttia, sekoittele tasaisin väliajoin. Lisää kypsymisen aikana joukkoon sitruunamehu ja -kuori, mausta valkopippurilla ja korianterilla. Kypsymisen loppuvaiheessa sekoita joukkoon sulatejuusto pieninä nokareina. Risotto on valmista, kun se muistuttaa löysää puuroa, mutta riisiä voi vielä purra.
*Sekoita valmiin risoton joukkoon katkaravut ja voi, anna katkarapujen kuumentua, muttei kiehua. Maista, mausta suolalla ja tillillä. Koristele tillinoksilla.

Metsäinen risotto

Sain hiljattain rasiallisen kiehautettuja tatteja suoraan Keski-Suomen metsien syvyyksistä, ja huutelivat sieltä jääkaapista käsin että haluavat päästä risottoon. Risottoa siis. Sellaiseen ei ohjetta itse asiassa taida vielä blogistani löytyäkään, mikä on vallan kummallista, onhan risotto silkkaa mahtavuutta.

Ehkäpä ohjeen puute johtuu siitä, etten ole risottoa niin usein ihan itse laittanut - kauhanvarressa tai ainakin henkisenä tukena on ollut ystäväni, risottomestari Mirva. Tällä kertaa Mirva tuli syömään meille valmiiseen pöytään ja tykkäsi - mikä tarkoittaa, että tää on oikeasti hyvää! Itse tykkäsin lipstikkalisäyksestä, se tuo kokonaisuuteen vielä pari ripausta lisää luontoa tai metsää. Mutta - jostain täysin käsittämättömästä syystä - vahva lipstikka jakaa mielipiteitä, ja ainakin lehtiselleriä karttavien annokseen sitä ei kannata ylenmäärin tupata. Muutoin kyllä.



















Sienirisotto

2 pientä sipulia
2 rkl voita tai öljyä
2 dl paloiteltuja, pannulla kiehautettuja mietoja metsäsieniä, etupäässä tatteja
4 dl risottoriisiä
2 tl yrttisuolaa
1-2 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 l kiehuvaa vettä
1 - 1 1/2 dl parmesan-juustoa hienoksi raastettuna
aimo lusikallinen voita
(suolaa, pippuria)
koristeluun tuoretta lipstikkaa

*Hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppu rasvatilkassa kattilassa läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon sienipalat. (Mikäli aloitat käsittelemättömistä paloitelluista sienistä, paista niitä kattilassa ensin kunnes niiden neste on haihtunut ja lisää vasta sitten joukkoon sipuli.)
*Lisää riisi ja sekoita minuutin-parin ajan niin, että riisikin hieman kuullottuu, muttei ruskistu.
*Sekoita joukkoon yrttisuola ja lipstikka.
*Kaada kattilaan valkoviini ja anna nesteen imeytyä riisiin. Lisää vettä pieninä erinä ja seosta sekoitellen, uusi erä aina vasta kun edellinen on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä hiljalleen kannen alla noin 15-20 minuuttia, sekoittele tasaisin väliajoin. Risotto on valmista, kun se muistuttaa puuroa, mutta riisiä voi vielä purra.
*Sekoita valmiin risoton joukkoon juustoraaste ja voi. Maista, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarjoiltaessa annosten pinnalle lipstikan lehtiä.

Pähkinöinä!

Ruoka-aineisiin hurahtaminen on joskus kausittaista. Keväällä rouskin parsakaalia, alkukesästä tulee aina kevätsipulimania. Viimeisimpänä olen sisäistänyt suolapähkinöiden loistavuuden ruoanvalmistuksessa.

Kuvilla höystetyt reseptit ovat enemmän tai vähemmän aasialaishenkisiä. Pad Thaita kokattiin kolmen hengen porukalla, innoitus tähän puuhaan tuli Celia Brooks Brownin kauniista New Vegetarian -kirjasta (...joka on ollut minulla moraalittoman pitkään lainassa eräästäkin kotikirjastosta...). Porkkana-pähkinä-riisinuudelit syntyivät kaapintyhjennys- ja lounastarpeeseen. Loppubonarina kuvaton ohje tomaattikeittoon, jota keittelin kun yritin jäljitellä kesäisessä Roskildessa maistamaani tomaatti-pähkinäkeittoa. Aika hyvin pääsin jäljille, joten kiitokset sille lentopalloseuralle, joka tuota herkkua niin inspiroivasti kaupitteli!
























Pad Thai
(ohje tässä suurinpiirtein kirjan mukainen, riittäisi hyvin parille hengelle, itse lisäsimme nälissämme nuudeleita paaaaljon lisää)

4 rkl kasviöljyä
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
150 g leveitä riisi- tai munanuudeleita (kuivapaino), ohjeen mukaisesti muutaman minuutin ajan kiehautetussa vedessä liotettuja ja valutettuja
100 g lehtivihannesta: esim. romaine-salaatin tapaista vahvaa salaattia suikaloituna
1 suuri porkkana karkeaksi raasteeksi raastettuna
4 rkl tamarinditahnaa ja/tai 2 rkl limetinmehua
4 rkl sweet chili -kastiketta tai chilijauhetta+sokeria
3-4 rkl soijakastiketta
100 g pavunituja, esim. mung-pavun ituja

tarjoiluun suolapähkinöitä (sekä hienonnettua kevätsipulia ja korianteria)

*Kuumenna wokkipannu hyvin kuumaksi, lisää öljy. Lisää nuudelit ja munat, sekoita kuumalla pannulla jatkuvasti nostellen noin kahden minuutin ajan, kunnes munat ovat hieman kypsyneet. Lisää loput ainekset ja wokkaa edelleen 3-5 minuutin ajan. Jaa kulhoihin ja tarjoile pähkinöiden kanssa.
























Riisinuudeleita porkkanan ja pähkinän kera
(1 annos)

ohuita riisinuudeleita nälän mukaan
keitettyä vettä

2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
1 tl soijakastiketta
1/2 tl chilikastiketta
1 pieni omena kuutioituna
kourallinen suolapähkinöitä

*Laita riisinuudelit kuumankestävään kulhoon, kaada päälle kiehuva vesi ja anna liota muutaman minuutin ajan, valuta.
*Leikkaa porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipuli. Kuullota pannulla rypsiöljyssä porkkanaviipaleita ja valkosipulia parin minuutin ajan. Lisää mausteet, omena ja suolapähkinät, sekoita. Lisää riisinuudelit, sekoita jälleen ja anna koko seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Nauti.

Pähkinäinen tomaattikeitto

tilkka öljyä
1 sipuli
1 rkl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl curryjauhetta
1 tlk (400 g) valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
5-7 dl vettä
ripaus sokeria
2 tl tummaa balsamiviinietikkaa
reilu kourallinen suolapähkinöitä
suolaa, pippuria

*Hienonna sipuli ja kuullota sitä kattilassa öljytilkassa. Lisää juustokumina, korianteri ja curryjauhe ja jatka kuullottamista vielä hetken aikaa. Lisää sitten tomaattimurska siivilän läpi painellen sekä vettä enemmän tai vähemmän, tarpeen mukaan. Mausta sokerilla ja balsamiviinietikalla. Keitä hiljalleen 20-30 minuuttia. Lisää suolapähkinät. Lisää vettä tarvittaessa, kiehauta, maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Arabiemiraattien liitto: Katkarapu-biryani

Aakkosmatka-alus jatkaa matkaansa jälleen! Arabiemiraateissa pysähdytään mausteisten riisipatojen äärelle, onhan sikäläinen ruokakulttuuri sekoitus Lähi-idän ja Aasian makuja. Alueensa kaupan ja turismin keskuksessa saattaa tavata hummuksen ja tabbouleh-salaatin kaltaisia suosittuja ruokalajeja, mutta Wikipedia listaa Arabiemiraattien erikoisuuksiksi joukon ruokalajeja, joiden nimet ovatkin jo vieraampia. Google paljastaa nimien takaa mm. erilaisia riisi-lihapatojen muunnoksia. RezipeZaar-sivustolta löytyy esimerkiksi kaksi erilaista reseptiä Machboos -lammasruokaan. Tuoreet vihannekset eivät alueella runsain mitoin kasva, ja niinpä ne jäävät ruoassakin sivurooliin.

Lammas-riisipataa tehtiin Afghanistanissa, ja mieli teki muutenkin jotain hieman kevyempää. Kuin tilauksesta paljastuikin, että biryani-riisiruoan katkarapuversio on perinteinen ruokalaji Arabiemiraateissa. Suoraa reseptiä herkkuun ei löytynyt, joten oma versioni valmistui kana- ja lihabiryaniohjeita mukaellen. Ensinmainitun reseptin yhteydessä mainitaan maustamisen keittiökohtainen liikkumavara (itse käytin hieman ohjetta enemmän tuoretta korianteria, kun sitä kerran sattui olemaan): kuitenkin muistutetaan, että Arabiemiraateissa (kana)biryani "is always served with sliced onion, redishes, watercress, green lemon herb, sliced limes and fresh or stored dates", ja siksipä näistä viimeisimpiä eli limettiä ja taateleita löytyi myös omalta lautaseltani.
























Katkarapu-biryani arabialaisittain ( 4 annosta)

reilu kourallinen cashew-pähkinöitä
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1/2 tl kuivattua korianteria (korianterijauhetta)
1/2 tl kanelia
1/2 tl kurkumaa
4 mausteneilikkaa
1/2 ruukullista tuoretta korianteria hienonnettuna
ripaus sahramia
5 dl vettä + liemikuution palanen
2,5 dl basmatiriisiä
1/2 - 1 pss pakastekatkarapuja
tarjoiluun limettiä ja taateleita (sekä esim. ohueksi siivutettua sipulia ja vesikrassia)

*Paahda cashew-pähkinöihin hieman väriä kuivalla pannulla keskilämmöllä. Siirrä pähkinät sivuun.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä voissa tai öljyssä kuumalla pannulla. Lisää mausteet sahramia lukuunottamatta, sekoittele kuullottuvan sipulin kanssa.
*Lisää pannulle liemi ja sahrami sekä basmatiriisi. Peitä kannella, ja anna kypsyä miedolla lämmöllä kunnes riisi on lähes valmista. Lisää viimeisiksi pariksi minuutiksi pannuun pakastekatkarapuja niin, että ne ehtivät kuumentua.
*Ripottele pinnalle paahdetut pähkinät. (Perinteisesti biryanin kanssa tarjoillaan myös vaaleita sultanas-rusinoita.)
*Tarjoile limetin ja taateleiden (ja ohueksi siivutetun sipulin, vesikrassin, "redish":ien sekä "green lemon herb":in kanssa).

Rapea thai-wokki

Sunnuntailounas syntyi, kun teki mieli jotain raikasta ja nopeaa. Käyttöön pääsivät samalla jo hieman nuupahtaneet kasvikset, joita olin ostanut torilta ison pussillisen yhdellä eurolla. Makua pikapaistettuihin kasviksiin toi niinkin yksinkertainen juttu kuin valmis thai-currytahna. Yhteen ruokaan currytahnaa kuluu koko purkista vain pari lusikallista - loppu kannattaakin pakastaa käyttöön soveltuvissa erissä, jotta maut pysyvät mahdollisimman raikkaina!

Katkaravut sopivat thairuoan makumaailmaan loistavasti, mutta toki ruoan voisi yhtä hyvin valmistaa esimerkiksi tofun tai soijasuikaleiden kanssa.
























Rapea thai-wokki (kahdelle)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 paprika
kourallinen vihreitä papuja
1/2 kesäkurpitsa
1 pieni kukkakaali
2 rkl punaista thai-currytahnaa (esim. lisäaineeton Spice Up)
(1/2 kuivattu chili murennettuna)
reilu tilkka öljyä
kourallinen pakastettuja katkarapuja

*Hienonna valkosipuli, leikkaa sipuli, paprika, kesäkurpitsa ja kukkakaali pieniksi suupaloiksi.
*Kuumenna pannussa öljy ja currytahna. Kun tahna sihisee, lisää pannuun sipuli ja valkosipuli, sekoittele noin minuutin ajan. Lisää sitten kuumaan pannuun loput kasvikset (ja murennettu chili). Nostele kasviksia jatkuvasti kahdella puuhaarukalla noin viiden minuutin ajan, kunnes ne ovat hieman kypsyneet, mutta ovat vielä rapeita. Lisää joukkoon katkaravut ja sekoittele, kunnes ne ovat kuumenneet.
*Tarjoile riisin kanssa.

Parsakaalin rouske korvissani

Viime viikkoina olen elänyt yllättävän parsakaalihimon vallassa. Yhtenä selityksenä lienee se sisäistämäni tosiasia, että MINUN keittiössäni MINÄ saan päättää millä tapaa parsakaalini kypsennän ja nautin: mahdollisimman napakkana siis. (Tai vaihtoehtoisesti raakana, parsakaalihan toimii loistavasti salaatissakin.) Kiehuvassa vedessä kylvetetty parsakaali voisi maultaan olla aivan toinen vihannes, vaikka toki ymmärrän sillekin makumaailmalle kannattajakuntansa löytyvän. Wokissa rapea parsakaali pääsee joka tapauksessa loistamaan.
























Parsakaaliwok katkaravuilla ja seesaminsiemenillä (2 annosta)

1/2 parsakaali
1/2 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
1-2 tl seesamiöljyä
1 tl currya
ripaus jauhettua korianteria
katkarapuja (pakasteesta); pussinpohjakin riittää mutta suurempi määrä tuo toki täyttävyyttä
soijakastiketta
seesaminsiemeniä
tarjoiluun riisinuudeleita

*Leikkaa parsakaalin kukinnot ja varret suupalan kokoisiksi. Suikaloi paprika. Hienonna sipuli karkeasti tai tee siitä kapeita lohkoja. Hienonna valkosipuli.
*Kuumenna pannussa rypsi- ja seesamiöljy. Lisää curry, korianteri ja valkosipuli ja sekoittele, kunnes mausteet alkavat sihistä. Lisää sitten vihannekset. Nostele vihanneksia kuumalla pannulla kahden puuhaarukan avulla muutaman minuutin ajan. Näin ne kypsyvät rapeiksi, mutteivät ehdi palaa ollessaan koko ajan liikkeessä.
*Lisää pannuun katkaravut, loraus soijakastiketta sekä seesaminsiemeniä makusi mukaan. Jatka wokin sekoittelua, kunnes katkaravut ovat sulaneet ja soijakastike sekä seesaminsiemenet levinneet ruoan joukkoon kauttaaltaan.
*Valmista riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoile wokin kera.

Katkarapu, pinaatti ja intiamaiset tuoksut

Riisiä kannattaa keittää tuplamäärä, jotta seuraavana päivänä pääsee loihtimaan jämäruokia. Jämäruokien parhaimmistoa taas ovat sellaiset kombot, jotka tuovat edes etäisesti mieleen intialaisen ravintolan. Kutsuttakoon niitä intialaishenkisiksi. Määrittely tuntuu hieman nololta, onhan meillä Suomen blogimaailmassa mm. Tamarind Heaven ja Garam Masala - loistavia ruokablogeja, joissa tehdään oikeasti intialaista ruokaa. Minun intialaishenkiseni kun tarkoittaa yleensä ikiaikaisen curryjauheen hyödyntämistä ;)

Selittelyt sikseen, hyvää tämä ainakin on. Ja helppoa. Ja pehmeää. Ja nopeaa. Ja... no, kokeilkaa itse!
























Intialaishenkinen katkarapu-pinaatti-riisipannu (2 annosta)

1-2 rkl öljyä
reilu 1 rkl curryjauhetta
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 sipuli erittäin pieneksi hienonnettuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
vajaa 1 pss pakastepinaattia
noin 1/2 l kasvisliemessä keitettyä riisiä tai kaura-riisisekoitusta
1/2 pss (90g) katkarapuja

*Kuumenna öljy tilavassa pannussa. Lisää curryjauhe ja juustokumina. Kun mausteet sihisevät ja kuplivat öljyssä, lisää pannuun sipuli ja valkosipuli. Anna kuullottua hetken aikaa.
*Lisää pannuun pakastepinaatti ja anna sulaa. Lisää joukkoon riisi, sekoita ja anna seoksen paistua ja makujen tasoittua muutamia minuutteja.
*Sekoita joukkoon jäiset katkaravut ja anna ruoan vielä kypsyä pannulla, kunnes katkaravut ovat sulaneet.

Sieni-riisipaistos

Ohrapuuron uunilämpöä hyödyntämään pääsi myös uusi versio aiemmin bloggaamastani riisi-tonnikalalaatikosta. Tällä erää olin saanut inspiraatiota lettupannulaisten julkaisemasta sieni-riisipaistoksesta, jossa tonnikalan sijaan onkin sieniä ja raejuustoa.























Heitin siis tähän vuokaan kypsän riisin seuraksi niin tonnikalanjämät kuin kuivattuja, pannulla purjon kanssa mehevöitettyjä suppiksiakin sekä puoli rasiaa raejuustoa. Munamaito (1 muna, 2 dl maitoa) sitoi laatikon kokoon. Tämän postauksen otsikko viittaa siihen, että sienet yksinkin riittävät hyvin: metsäiset suppilovahverot olivat ehkä hieman riitaisa kontrasti limemaustetulle tonnikalalle... Jos käyttää tavallisia herkkusieniä, tonnikala toimii varmasti mukavasti. Raejuusto oli todella hyvä ainesosa tämän tyyppiseen ruokaan, se toi makuun pyöreyttä ja pehmeyttä.

Vielä joulutunnelmaa!

Joulu kestää perheessämme päiväkaupalla, sillä jouluruokaa on niin riittoisasti että tähteitä ja pakastimeen laitettuja kakkoslaatikoita syödään uuteenvuoteen asti. Tässä näillä main sitä alkaakin olla valmis palaamaan arkiseen ruokavalioon vallan ilomielin, niin ihania kuin kaikki jouluherkut ovatkin. Kuuntelematta jouluähkyvatsani vaikerointia postaan kuitenkin muutaman ruokahetken tältä joululta, päiväytyvätpähän ainakin tämän vuoden puolelle ;).























Kuvassa yllä on herajuomaa, josta mainitsinkin vuosi sitten kotijuustopostauksen yhteydessä. Teimme tänäkin vuonna juustonvalmistuksessa yli jääneestä herasta hedelmänektarin kanssa janojuomaa suhteella 1:1 - maistuvaa! Perinteeksi on muodostunut myös veljeni valmistama jouluaaton maki-sushi. Se sopii hyvin mukaan omana hetkenään: makirullat nautittiin ruoanlaittoruoaksi iltapäivällä, ennen illallisen viimeistelyvalmisteluja. Ahtaassa keittiössä on paljon mukavampaa puuhailla, kun huutava nälkä ei kiristä hermoja. Sushin valmistukseen vinkkejä kannattaa kurkkia vaikkapa Monkeyfoodista.























Joulukakkuna oli tänä vuonna riemastuttava kummajainen. Kahvikakut eivät nimittäin keskimäärin ole meillä kovin kovaa huutoa. Olin kuitenkin ennen joulua maistanut tätä Makuja-sivuillakin julkaistua taatelikakkua, joka oli mahtavan maukasta, mehevää eikä yhtään liian makeaa, joten uskalsin ottaa reseptin kokeiluun. Pienikin viipale riittää herkutteluun, joten kakkua riitti moneksi päiväksi vaikka puolitin alkuperäisen ohjeen ainemäärät. Tästä tuli kyllä välittömästi lempikahvikakkureseptini!























Taatelikakku (noin 1 l vetoinen kakkuvuoka)

150g kuivattuja taateleita
1 dl vettä
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmunaa
1/2 dl kahvia
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 dl hasselpähkinöitä

*Keitä taateleita vedessä kunnes ne ovat aivan pehmeitä, soseuta. Sulata voi taateliseokseen. Lisää sokeri, kananmunat ja kahvi, sekoita. Sekoita vehnäjauhoihin kaakaojauhe, mausteet, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita kuiva-aineseos taikinaan. Lisää lopuksi hasselpähkinät.

*Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 35-50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä viisi minuuttia ennen kumoamista.

*Kääri kakku folioon ja säilytä muovipussissa. Kakku säilyy hyvin useita päiviä.

Muumilaakson pinaattiriisi

Lokakuun aikana ainakin Sillä sipuli- ja Bella Vanilla- blogeissa sekä Prinsessakeittiössä on kaivettu esiin todelliset arkistojen aarteet ja leivottu keksejä, kakkua ja suklaaruutuja lapsuuden keittokirjoista. Mahtavaa seurata näitä muisteloita!

Itse sain juuri ja juuri kouluikäisenä joululahjaksi WSOY:n julkaiseman, Sami Malilan kirjoittaman Muumimamman keittokirjan. Tuosta kirjasta tuli minulle heti tärkeä, minkä voi huomata mm. takasivujen "Reseptini"-osioon kirjoittamistani horjuvista muistiinpanoista. Heti tuoreeltaan muistan kirjanneeni ylös reseptin "Vaalea kastike Pikku Myyn makuun", sillä muistan elävästi miten äiti käski korvaamaan reseptiin kirjatun viilin kermaviilillä ;). Miksei muka jäätelöstä ja viilistä tulisi hyvää kastiketta!? Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin vain kiittää äitiä joululahjasta, jolla on ollut todellinen perhosvaikutus loppuelämääni.






















Kirjan reseptiikka ei ole ehkä tyypillisintä lastenkeittokirjaosastoa, sillä mukana on suomalaisia perusruokia makaronilaatikosta makkarakeittoon, marja- ja hedelmäjälkiruokia sekä tietysti paljon eväsruokaa, kuten voileipiä. Materiaalia löytyy myös suurempienkin sadonkorjuujuhlien järjestämiseen. Siis ohjeita kaikenlaiseen mitä Muumilaaksossa syödään! Nyt kokeilin kirjasta pinaattiriisiä. Kyseessä on oikeastaan munamaitoon tehty riisilaatikko. Kätevää arkiruokaa, ja maistui hyvältä! Rakenteeseen voisi lisätä vaihtelevuutta katkaravuilla, joiden maku sopisi mielestäni hyvin mukaan.





















Herkkupinaattiriisi (4 annosta)

250 g pakastepinaattia
2 1/2 dl riisiä
vettä riisin keittämiseen
kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
2-3 dl vettä
2 kananmunaa
200 g juustoraastetta
1 tl yrttisuolaa
1 tl sokeria
(alkuperäisessä ohjeessa myös meiramia, jota en itse käyttänyt)
valkopippuria
voita vuoan voiteluun

*Keitä riisi juuri ja juuri kypsäksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Sekoita siihen pinaatti ja osa juustoraasteesta ja kaada seos voilla voideltuun uunivuokaan.
*Sekoita munat, kerma, vesi ja mausteet. Veden määrä riippuu siitä, kuinka kosteaksi vuokaan kaadettu riisi on jäänyt.
*Anna ruoan kypsyä uunissa 200°C:ssa kunnes munamaito on alkanut hyytyä. Lisää sitten pinnalle loput juustoraasteesta ja paista, kunnes paistos on kokonaan hyytynyt ja pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Paistoaika riippuu käyttämäsi vuoan muodosta: itse käytin melko laakeaa vuokaa ja aikaa meni n. 45 minuuttia.
*Anna vuoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Nauti sellaisenaan tai lisäkkeenä.

Kasvisversiointia sitruunapilahvista

Kinkku-artisokkapilahvipostauksen yhteydessä anonyymi kommentoija kysyi, kuinka ruoasta saisi kasvissyöjälle sopivaa. Ehdotin silloin kinkun korvaajaksi (yllätys, yllätys) kikherneitä. Omaa ideaa tuli testattua sittemmin ihan käytännössäkin, kun kokkasin Greedy Gourmetin sitruuna-purjopilahvia, joka muistutti kovasti artisokkaserkkuaan. Ohjeen herneet korvasin siis runsailla kikherneillä, ja hyvältä maistui! Kun kikherneitä oli tarpeeksi, ei alkuperäisen ohjeen kalaakaan jäänyt kaipaamaan.























Reseptissä siis kuullotetaan ensin runsaasti purjoviipaleita, sitten pannuun lisätään sitruunamehua ja raastettua sitruunan kuorta sekä raaka riisi, joita sekoitellaan yhdessä hetken aikaa ja joiden joukkoon kaadetaan sitten kasvisliemi. Myös kikherneet voi laittaa mukaan tässä vaiheessa. Tämän jälkeen pilahvi saa hautua kannen alla valmiiksi. Helppoa!

Polkkis haastoi kertomaan tämän hetken lempparibiiseistäni viisi, joten jaan teidän kanssa MySpace-löytöjäni:
Marit Larsen on ihanaa norja-folkpoppia, jonka soisin soivan Suomessa enemmänkin. If a song Could Get Me You enteilee uutta levyä.
Emma Salokosken Ja sinun äänesi on hienoa fiilistelyä.
Spumanti Crush kuplii vielä pinnan alla, mutta näistä tyypeistä kuullaan varmasti lisää.
American Music Clubin Ladies and Gentlemen toimii myös.
Isla pyytää laulamaan auringosta ja piristää synkkiä syksyiltoja takuuvarmasti.

Pilahvi kera kinkun ja artisokan

Samainen elokuun BBCGoodFood-lehti kului käsissäni jälleen, kun nappasin arkiruokaosiosta kinkkua ja artisokkaa sisältävän riisipilahvin ohjeen Mikäli olette joskus miettineet, mitä pilahvi on, Rahola mainitsee sen tarkoittavan "vedessä tai lihaliemessä keitettyä riisiä, johon on lisätty vihanneksia, lihaa tms".

Niin nämä kuin monet muutkin kriteerit täyttyvät tässä reseptissä kirkkaasti - hyvältä maistui. Vaihdoin tällä kertaa basmatiriisin kaura-riisiseokseen. Sitruunan määrää voi myös hieman vähentää, ellei sitten kuulu niihin joiden mielestä sitruuna ei VOI maistua ruoassa liikaa ;)

Aiemmin ahdistuin resepteistä, joissa mitat ilmoitettiin vain grammoina. Lopulta sisuunnuin ja ostin viimeinkin keittiövaa-an. Nykyisin voisin tehdä kaiken ruokani punnitsemalla, niin helppoa grammojen pyörittely rakkaan digivaakani kanssa on! Kokeilkaa ihmeessä samaa.























Kinkku-artisokka-sitruunapilahvi (2 annosta)
1/2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli hienonnettuna
125 g basmatiriisiä tai kaura-riisisekoitusta
3,5 dl kasvislientä
150 g artisokansydämiä säilyketölkistä
150 g viipaloitua (palvi)kinkkua
1 sitruunan kuori raastettuna & mehu (puolikas riittänee!)
1,5 rkl hienonnettua minttua

*Kuumenna öljy suurella paistinpannulla, lisää hienonnettu sipuli ja kuullota sitä kunnes se alkaa pehmetä. Sekoita joukkoon riisi, kaada mukaan kasvisliemi ja kiehauta. Peitä kannella ja anna kiehua 5 minuuttia.
*Viipaloi artisokansydämet ja leikkaa kinkkuviipaleet palasiksi. Lisää pannuun artisokka, kinkku, puolet sitruunankuoriraasteesta sekä kaikki sitruunamehu. Peitä kannella ja keitä, kunnes riisi on kypsää.
*Sekoita valmiin pilahvin joukkoon hienonnettu minttu. Jaa ruoka syville lautasille. Koristele lopulla sitruunankuoriraasteella ja mintulla.

Riisi-tonnikalalaatikko

Tähän ruokalajiin liittyy eräs varhaisimmista ruoanlaittomuistoistani. Juuri ja juuri kouluikäisenä löysin äitini minulle lahjoittamasta taskukalenterista riisi-tonnikalalaatikon ohjeen. Halusin tehdä sitä koko perheelle, niin herkulliselta se vaikutti. Äiti auttoi tietysti puuhassa, muttei ehtinyt vahtia joka vaihetta. Laatikon mentyä uuniin vilkaisin uudelleen maitopurkkia, jonka sisältö oli kaadettu laatikon uumeniin, ja huomasin maidon vanhentuneen viikko takaperin. Voi sitä surkua ja parkua, kun koko laatikko kokkareisine munamaitoineen jouduttiin heittämään pois.

Niistä päivistä asti on ajatus tästä ruokalajista ilmeisesti kalvanut alitajunnassa, sillä viime aikoina olen tuntenut sietämätöntä tarvetta kehitellä riisi-tonnikalalaatikon ohjeen ja kokeilla, miltä se oikeasti maistuu. Ja hyvältähän se maistui, arkiselta tietysti, mutta niin lienee tarkoituskin.

Kuituisesta kaura-riisistä ja rasvattomasta maidosta valmistettuna kyseessä on melko terveellinen ruoka. Mikäli hyydykemäisempi laatikkorakenne miellyttää, voi munamaitoa käyttää enemmän ja korvata rasvattoman maidon täyteläisemmällä tuotteella. Tällä reseptillä syntyi melko irtonaista, mutta uunissa muhineen maukasta laatikkoa.
























Riisi-tonnikalalaatikko (2-3 annosta)

2 dl kaura-riisisekoitusta
3 dl vettä
kasvisliemikuution palanen
n. 10 cm pätkä purjoa
1 prk tillimaustettua tonnikalaa
1 muna
2 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
sitruunapippuria
tuoretta tilliä silputtuna

*Kypsennä kaura-riisisekoitus pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Hienonna purjo.
*Voitele n. 1 l kokoinen uunivuoka. Laita pohjalle kolmasosa hieman jäähtyneestä riisistä. Ripottele riisin päälle puolet silputusta purjosta sekä puolet tonnikalasta. Lisää riisikerros, purjo- ja tonnikalakerros ja lopuksi vielä riisikerros.
*Sekoita kulhossa muna, maito ja juustoraaste. Mausta sitruunapippurilla ja tuoreella tillillä. Kaada munamaito uunivuokaan, tasoita juustoraaste pinnalle.
*Paista 180 asteessa n. 30-40 minuuttia.