Salaatti viikunalla, vesikrassilla ja salamilla

Tämän salaatin alkuperäinen ohje on joululahjakirjastani, Yvette van Bovenin Home Made Winteristä. Olikin jo korkea aika hyödyntää viimeisiä viikunoita ja hasselpähkinöitä, nekin joulun ajalta.

Olin jo etsimässä kaupasta bresaolaa eli ilmakuivattua nautaa, kun sitten nuukuuttani päätin kysäistä vielä vaihtoehtoja leikkeletiskin myyjältä. Onneksi kysyin! Uusi ystäväni, ihana Gi Salame Golfetta, saattoi tehdä minusta kyseisen tiskin kanta-asiakkaan.

Alkuperäinen resepti on tässä:




















Minun versioni taas tässä:

Pähkinäinen viikuna-vesikrassi-salamisalaatti (kahdelle)

1/2 ruukkua roomansalaattia tai muuta tummanvihreää salaattia
1/2 ruukkua vesikrassia
4 kuivattua viikunaa viipaleina (tuore toimisi tässä kyllä vielä paremmin)
läpikuultavan ohueksi leikattuja viipaleita hyvää salamia tai vastaavanlaista leikkelettä
1 dl karkeasti rouhittua hasselpähkinää

Kastike:
1/2 dl smetanaa (tai jogurttia tai ranskankermaa)
1 tl hyvää hunajaa
mustapippuria, suolaa

*Revi salaatti ja vesikrassi tarjoiluastialle. Asettele salaattipedille viikunat ja sen jälkeen leikkelesiivut kauniina ruusukkeina. Suuria siivuja kannattaa leikata puolet pienemmiksi. Ripottele pinnalle hasselpähkinärouhe.
*Kastiketta varten sekoita smetanaan hunaja. Kevyempi, noin 20% rasvaa sisältävä smetana on juoksevampaa kuin täysrasvainen, ja sopii siksi tähän ruokaan paremmin. (Alkuperäisessä ohjeessa käytetään muuten vuohenmaitojogurttia, varmasti todella hyvää sekin!) Mausta mustapippurilla ja suolalla.
*Valele kastiketta maltillisesti salaatin päälle. Rouhaise pinnalle vielä halutessasi mustapippuria ja suolaa.

Tulinen valkohomejuustorisotto

Pinterest on ihan mahtava paikka, täydellistä dekadenttia ajanhukkaa. Yleensä en edes klikkaile linkkejä alkulähteilleen saakka, vaan pelkistä kuvista jää makuja mieleen itämään. Niin kävi tämänkin ohjeen kanssa: joku oli vain tägännyt kuvan Pinterestiin kertomalla, että kyseessä on "spicy cheesy risotto", ja siitä se ajatus sitten lähti.

Oli sunnuntai, jääkaapissani oli puolikas Vit Castello -juusto, puoli purkkia jalapenoviipaleita ja Arlalta kokeiluun saatua valkohomejuusto-ruokakermaa. Mieli teki jotakin äärimmäisen pehmoista, mutta hauskaa ruokaa. Täydellistä. Lisää tätä, seuraavan kerran ihan tositarkoituksella ja varta vasten tarpeet kokoon haalien.

 
Valkohomejuusto-jalapenorisotto (4 annosta)

100-150 g tulista chorizo-makkaraa
1 suuri sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 1/2 dl risottoriisiä
1 l kuumaa kanalientä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 dl valkohomejuustolla maustettua ruokakermaa (tai ruokakermaa)
75 g Vit Castello -valkohomejuustoa (tai sopiva määrä jotakin muuta mietoa valkohomejuustoa)
1/2 prk (n. 50 g) vihreitä säilykejalapenoviipaleita hienonnettuna
3 tomaattia paloiteltuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Viipaloi chorizo ohuiksi viipaleiksi. Kippaa viipaleet suureen kasariin tai korkeareunaiseen paistinpannuun ja kuumenna hiljalleen keskilämmöllä, kunnes rasva alkaa irrota viipaleista. Hienonna sipuli ja valkosipuli, lisää chorizoviipaleiden sekaan kuullottumaan.
*Mittaa pannuun risottoriisi: tästä eteenpäin valmistus tapahtuukin suurin piirtein risoton perusohjeen mukaan.
*Kun riisi on alkanut kuullottua, muttei kuitenkaan ole ruskistunut, lisää kasariin valkoviinietikka ja kauhallinen kuumaa lientä. Sekoittele hiljalleen tästä aina risoton valmistumiseen asti. Kun liemi on imeytynyt, kaada joukkoon kerma ja anna senkin imeytyä riisiin. Jatka sitten lisäämällä kanalientä samaan tapaan vähitellen, kunnes riisi on alkaa noin 15 minuuttia hiljalleen kiehuttuaan olla vähitellen syötävän kypsää, mutta kuitenkin vielä aavistuksen verran liian kovaa tarjoiltavaksi. (Aika voi vaihdella suurestikin riippuen siitä, miten kovaa keitoksesi on kiehunut.)
*Murenna sekaan valkohomejuusto ja kaada joukkoon hienonnetut jalapenot. Sekoita, ja anna vielä tarvittaessa kypsyä, kunnes riisi on kypsää mutta kuitenkin "al dente", eli hampaissa tuntuvaa. Juuston voit halutessasi lisätä aiemminkin, mutta jätä jalapenot loppuvaiheeseen, jottei niistä tule pitkän kiehumisen myötä ikävän harmaan näköisiä.
*Sekoita lopuksi joukkoon paloiteltu tomaatti ja ruohosipulisilppu. Tomaatti saa tarkoituksella jäädä tuoreen makuiseksi.

Täytetyt paprikat bulgurilla ja makkaramurulla

Täytetyt paprikat ovat pelottavia. Ihan liian usein on paprika edessäni ollut joko aivan lötkö tai sitkeä, täyte joko ihan irtonaista ja kuivaa tai sitten käsittämätöntä muhjua, ja kokonaismaku valju.

Nyt oli kaappiin kertynyt niin kutsuvien raaka-aineiden sarja, että maistuva lopputulos olisi taattu. Ainakin se oli taattu siihen saakka, kunnes hurautin ihanaan täytemassaan ihan liikaa suolaa. Meinasin alkaa itkeä. Hätäinen käteni kaapaisi laimentajaksi pari tomaattia sekä jääkaapista ananaksen loput. Oppihan Anthony Bourdainkin, että me Suomessa osataan lisätä ananasta kaikkeen. Osoittauduin umpisuomalaisemmaksi kuin luulinkaan, sillä ananas viimeisteli täytteen kuin kirsikka kuppikakun. Maut loksahtivat kohdalleen mitä parhaiten, mahtavaa!

Tämä ruokalaji on suorastaan klassista vegetarjoiltavaa. Jos rapean makkaramurun vaihtaisi vaikkapa rapeaan, soijakastikkeella maustettuun hampputofumuruun niin lopputuloksessa päästäisiin melko samaan maailmaan.
























Täytetyt paprikat (10-12 paprikanpuolikasta eli ruokaa neljälle)

5-6 punaista paprikaa + 1 paprika täytettä varten
1 1/2 dl bulguria
3 dl kasvis- tai kanalientä
noin 200 g maukasta makkaraa, esim. Lidlin pitkää bratwurstia (myös chorizotyyppinen käy varmasti, sekä jauheliha, jonka kanssa toki mausteet tarvitsee sitten säätää uusiksi)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl valkopippuria
1 tl yrttisuolaa
100 g yrttimaustettua tuorejuustoa (myös maustamaton kävisi)
1 pieni tlk säilykeananasta paloina
2 tomaattia
oliiviöljyä

*Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan kasvis- tai kanaliemessä juuri ja juuri kypsäksi.
*Leikkaa makkara ensin pitkittäin kahdella viillolla, tee sitten poikittain leikaten hyvin pientä makkaramurua (makkaraviipaleen neljäsosia). Kuumenna paistinpannu, lisää makkarat pannuun ja anna ruskistua koko ajan sekoitellen, kunnes pienet palaset ovat rapeita. Varo polttamasta. Kaada makkarat sivuun odottamaan.
*Hienonna sipuli ja valkosipuli, leikkaa sitten yksi paprika yhtä pieniksi kuutioiksi sipulin kanssa. Lisää sipuli- ja paprikasilppu (sekä tarvittaessa tilkka öljyä) tyhjään pannuun ja kuullota miedolla lämmöllä hiljalleen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sitten joukkoon savupaprika, valkopippuri ja suola, sekoita.
*Sekoita kulhossa keskenään bulgur, makkarat, sipuli-paprikasilppu ja tuorejuusto. Kuutioi tomaatti rouheiksi paloiksi, sekoita täytemassan joukkoon valutettujen ananaspalojen kanssa.
*Puolita loput paprikat, poista vaaleat kalvot ja siemenet. Leivinpaperoi syvä uunipelti tai suuri uunivuoka. Täytä paprikanpuolikas kerrallaan täytemassalla, ja asettele paprikat tiiviisti vieri viereen. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 20 minuuttia, tai kunnes ensimmäisten paprikoiden reunat alkavat hieman tummua.

"En keksi mitään rekvisiittaa tälle vuoalle!"
"No hae kumiankka."
"Okei."

Tervetuloa kesä, parveke on valmis!

Yksi parhaista asioista uudehkossa kodissamme on iso lasitettu parveke. Ullakoilta ja varastoista löytyneitä kalusteita päällystettiin ja maalattiin, partsi putsattiin parvekelasien ja sisäseinien pesua myöten, ja lattialle kudottiin yksi matto. Supermiesten hommaa, sanon mää ja paukuttelen henkseleitäin. On se hieno.

Parveketta ja kesäkautta juhlistettiin tietysti asiaankuuluvin menoin. Pöytään oli katettu mm. nakkipiiloja prinssinnakeista, taattua hittitavaraa.















































Myös muutaman vuoden takaa tuttu parsa-tillipiiras oli menossa mukana, vaikka täytyy sanoa että se on kyllä sata kertaa parempaa lämpimänä kuin viilenneenä. Lähes perinteeksi muodostunut tupari-nakkisiili taas edusti tällä kertaa pyörein muodoin. Mukana oli kirsikkatomaatteja, palloraudalla korverrettua vesimelonia, retiisejä, oliiveja, lihapullia, viinirypäleitä sekä Apetinan söpöjä mozzarellapalloja. Juustopallot keksittiin lennosta, kun mietittiin siilin selkään sopivia pyöreitä asioita, ja ne toimivat kokonaisuudessa paremmin kuin hyvin.
























Aivan killerihyvää oli Kädenvääntöä-blogista bongaamani lime-valkosuklaafudge. Se on putkahtanut tähän maailmaan alunperin ruotsalaisesta lehdestä ja sitten parin muun mutkan kautta mutta yhtä kaikki: se on herkkua, joka on jostain tämän todellisuuden tuolta puolen. Ihan käsittämättömän hyvää. Key lime pien ja juustokakun ja toffeen makujen sekoitus, joka sulaa suussa ihan kirjaimellisesti. Hehkutin ohjetta jo keittovaiheessa blogini Facebook-sivulla, ja samantien Sillä Sipulissa tartuttiin toimeen ja tehtiin tästä herkusta mustikkainen versio - mikä mainio idea sekin!






















Itse tein satsin täsmälleen Kädenvääntöä-blogin ohjeen mukaan, ehkä varuiksi pari ylimääräistä minuuttia sokeria ja kermaa keitellen, ja juoni on tämä:

"Lime-valkosuklaafudge, n. 40kpl

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä."























Juhlien jälkeisenä päivänä täytyi lähettää kiitos ja kumarrus Huhtamäen suuntaan. Olin saanut kokeiltavaksi uusia kesäisiä kertisastioita. Siivous oli melkoisen helppoa, jäi enemmän aikaa uuden parvekkeen fiilistelyyn.

Chorizo-maissi-kukkakaalipaistos

Alkuvuonna ruokainspiraatio on löytynyt usein kaapista. Uutta kotia on asuttu nyt jokunen kuukausi, ja käynnissä on edelleen sellainen muuton jälkeinen puhdistunut flow, kun säilöön ei ole kertynyt ihan mahdotonta määrää ikuisuustavaraa. On mahdollista kokata jääkaappi ja pakastelokero mahdollisimman tyhjäksi aina ennen kauppareissua. Lisäksi ainakin minä saan ihan mielettömät kiksit siitä, kun keksin vaikkapa parille yksinäiselle jämälasagnelevylle käyttöä.























Kaikenlaiset häröyhdistelmät on satunnaisuudessaan hyviä, mutta eihän niitä nyt blogattua tule. Tämä omituisten osien kerho sen sijaan maistui niin hyvältä, että joskus voisi kirjoittaa ihan uuden kauppalistan sen pohjalta!























Sunnuntaifuusio eli chorizo-maissi-kukkakaalipaistos

n. 15 cm:n paprikachorizo-makkaraa (sellaista noin parin sentin paksuista)
2-3 pientä sipulia
1 porkkana
3-4 rkl paprika-cashewpähkinätahnaa (eli Pirkan Välimeren tahnaa, tai omatekoista paahdettu paprika-cashewhässäkkää)
1 tl harissatahnaa
tilkka vettä
n. 50 g Koskenlaskija-juustoa
1 pss (200g) pakastemaissia
1 pieni kukkakaali
lasagnelevyjä
pari kourallista juustoraastetta

*Leikkaa chorizomakkara niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyt. Levitä viipaleet kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja paistele, kunnes viipaleet ovat rapeita muttei kärähtäneitä. Siirrä chorizoviipaleet sivuun odottamaan ja kaada halutessasi ylimääräinen rasva pois.
*Leikkaa sipuli ohuiksi lohkoiksi ja lykkää pannulle keskilämmölle kuullottumaan. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja sekoita joukkoon. Anna paistua välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat läpikuultavia.
*Sekoita joukkoon paprika-cashewtahna, harissatahna, tilkka vettä ja murusteltu Koskenlaskija-juusto. Kun ainekset ovat sekoittuneet tasaisesti, lisää pakastemaissi ja käännä levyn lämpö pois. Sekoita maissi tasisesti mukaan.
*Kiehauta suurehko kattilallinen vettä, ja lisää sitten kiehuvaan veteen lasagnelevyt sekä suupaloiksi paloiteltu kukkakaali. Anna kiehua noin 4-5 minuuttia.
*Voitele lasagnelevyjen ja kukkakaalin kiehuessa uunivuoka.
*Lado uunivuokaan ensin kolmasosa maissiseoksesta, sitten puolet kukkakaaleista, puolet lasagnelevyistä, kolmasosa maissiseoksesta, loput kukkakaalit, loput lasagnelevyt ja loput maissiseoksesta. Ripottele pinnalle runsaasti juustoraastetta.
*Paista uunissa 200-225°C:ssa noin 15-20 minuuttia tai kunnes juusto on saanut pintaansa väriä.

Hapankaali-chorizo-paistos

"Pannuun kasviksia ja päälle smetanaa" -linja jatkuu. (Chorizokin on vähän niinkuin kasvis, kun se on niin kauniin punainen.) Tää maistui hauskan saksalaiselta. (Saksalainenkin voi olla hauskaa.)























Kaali-omena-chorizopaistos (3-4 annosta)

noin 10 cm pätkä chorizomakkaraa (halkaisija noin 2 cm)
(tilkka öljyä)
lohkon verran eli muutama kourallinen tuoretta valkokaalia suikaloituna
1 rs (400 g) hapankaalia
1 hapan omena
tarjoiluun smetanaa ja ruohosipulia

*Leikkaa chorizomakkara niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyt. Levitä viipaleet kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja paistele, kunnes viipaleet ovat rapeita muttei kärähtäneitä. Siirrä chorizoviipaleet sivuun odottamaan ja kaada halutessasi ylimääräinen rasva pois.
*Kuumenna pannulla keskilämmöllä tarvittaessa tilkka öljyä. Lisää tuore kaali ja anna pehmentyä muutaman minuutin ajan.
*Huuhtele hapankaalia kylmällä vedellä siivilässä - paitsi tietysti jos tykkäät oikein napakan makuisesta hapankaalista. Sekoita hapankaali hautumaan kaalin joukkoon pannulle. Anna kaaliseoksen kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 10 minuutin ajan.
*Kuori ja kuutioi omena, sekoita omenakuutiot ja rapeat chorizoviipaleet kaalin joukkoon ja anna vielä kypsyä noin 3-5 minuutin ajan.
*Tarjoile smetanan ja ruohosipulin kanssa.

Swedeslaw. Ja lanttunakkijuna.

Lanttu. Siitä jotakin uutta ja jännää.

Lanttu, kaalin sukulainen. Kaali, coleslaw, lanttu-coleslaw, swedeslaw. Majoo, jukraa, porkkanaa, purjoa, nam. Raastesalaatti goes America.























Lanttu, vähän kuin jättimäinen peruna. Peruna, omenasorvi, mestarisorvaajan parhaat ideat, lanttukiemura, nakin kokoinen kolo, nakkijuna.


















Tekisikö mielesi tehdä nakkijuna? Ei kannata. Joko et omista omenasorvia, tai jos omistat, et varmaankaan halua hajottaa sitä. Mutta jos omistat ja haluat hajottaa, kannattaa kokeilla, koska uunissasi on tuskin koskaan ennen paistunut mitään näin viehkon näköistä ja viekoittelevan makuista. Luomulanttu kohtaa syntisen industrial-nakin, oi Romeo ja Julia.























Entä tekisikö mielesi tehdä swedeslaw-salaattia? Kannattaa!

Lanttu-coleslaw eli swedeslaw

2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
n. 300-500 g lanttua karkeaksi raastettuna
n. 7 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 dl dijon-sinapilla maustettua majoneesia, mieluusti omatekoista
1 dl turkkilaista jogurttia

*Sekoita ainekset kulhossa keskenään ja nautiskele.

p.s. Jälkkäriä? Maistuisko vaikka lanttukakku!

p.p.s. Mitähän Herkku ja koukku -jengi keksii palsternakasta?

Uppomunat ja maalaissalaatti

Sarjassamme Asioita, joiden olen luullut olevan hirmuisen vaikeita, mutta totuus on toinen: uppomunat.























Ruokatorstai-kirjan ohjeella sellaisenaan parsan kanssa, tai itse sävelletyn maalaishenkisen salaatin kohokohtana. Kauhaniksi on pop. Tähti on syttynyt.



















Uppomunat (Eeva Salonen: Ruokatorstai)

4 tuoretta munaa
1 l vettä
2 tl suolaa
1 rkl etikkaa
suolaa, mustapippuria

*Kuumenna vesi laakeassa kattilassa ja mittaa joukkoon suola ja etikka.
*Anna veden juuri ja juuri poreilla ja riko munat varovasti yksitellen veteen. (Voit ottaa kauhaan kuumaa lientä, rikkoa munan kauhan pesään ja laskea varovasti kattilaan.) Anna kypsyä muutaman minuutin ajan, kunnes munat nousevat veden pintaan.
*Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Uppomuna-pepperonisalaatti

salaattia
kurkkua ohuina viipaleina
tomaattia lohkoina
muutama kevätsipulin varsi
3 tl öljyä
1 tl viinietikkaa
ripaus suolaa, ripaus sokeria
4 uppomunaa
pepperonimakkaran viipaleita

*Tee salaatista, kurkkuviipaleista ja tomaattilohkoista salaattipeti.
*Sekoita kulhon pohjalla öljy, viinietikka, suola ja sokeri. Hienonna kulhoon kevätsipuli, sekoita kastike tasaisesti sen joukkoon ja lisää sipuli sitten salaattiin.
*Valmista uppomunat ylläolevan ohjeen mukaan. Viipaloi tai paloittele ne ja lisää salaattiin.
*Paahda pepperoniviipaleita kuumalla pannulla, kunnes ne rapsakoituvat. Lisää salaatin pinnalle aivan lopuksi.

Unkarilainen makkarapata

Edellisen kerran tein pataruokaa viikonloppureissulla kotikotona, ja pata laitettiin kiehumaan samoissa maisemissa tälläkin kertaa. Kylmiön tarjonta vinkkasi kovasti makkararuoan suuntaan, sillä Itä-Suomen tuliaisina kaappiin oli ilmestynyt Tuotteen grillimakkaraa sekä Aromilihan bratwursteja. Lähikaupan paprikoita taas on kiittäminen pataruoan kansainvälisestä nimestä. Hyvää!























Unkarilainen makkarapata (viidelle)

tilkka öljyä
2 sipulia
2-3 punaista tai keltaista paprikaa (käytin yhden tavallisen paprikan sekä kaksi pienehköä suippopaprikaa)
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl paprikajauhetta
n. 600 g erilaisia makkaroita, kuten A-luokan mausteista grillimakkaraa tai bratwurstia
1 tl oreganoa
mustapippuria myllystä
1 tlk (n. 200 g) öljyyn säilöttyjä, chilillä maustettuja tomaatteja (omani oli joku kaapista löytynyt kummallinen purkki, voit siis käyttää myös purkillisen tavallisia säilyketomaatteja sekä makusi mukaan chiliä)
3-4 dl vettä
n. 1 dl ranskankermaa

*Hienonna sipulit ja valkosipuli, paloittele paprika. Viipaloi yksi makkara ja jätä muut odottamaan.
*Kuullota paistinpannussa sipuleita, paprikaa ja yhden makkaran viipaleita keskilämmöllä noin 7-10 minuutin ajan. Paloittele säilyketomaatit. Lisää tomaatit ja mausteet pannuun ja anna seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Kumoa pannun sisältö sitten uunipataan, lisää vettä noin 3 desilitraa ja lykkää 200°C-asteisen uunin alatasolle.
*Viipaloi loput makkarat. Paista niitä paistinpannussa melko kovalla lämmöllä silloin tällöin käännellen noin 5-10 minuutin ajan, kunnes viipaleet ovat saaneet rapean pinnan ja kauniin ruskean värin.
*Ota pata uunista ja sekoita vihannesseoksen joukkoon paistetut makkarat. Lisää vettä tarvittaessa: ainesten ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä veteen. Laita pata kansineen takaisin uuniin ja anna hautua vielä noin 20 minuutin ajan.
*Sekoita juuri ennen tarjoilua padan joukkoon ranskankerma, älä kypsennä enää.
*Tarjoa perunalumen ja raikkaan salaatin kera.

Currywurst!

Saksan parasta grilliruokaa on bratwurstin kera valmistettu currywurst. Hehkuttelinkin sitä jo Saksa-postauksessani, ja syystä. Curry, tomaatti, hyvä makkara ja rannarit vaan toimii. Lamppu syttyi päässäni tässä päivänä eräänä, kun tajusin, että tomaattista soosia voisi varmasti valmistaa kotonakin. En arvannut kovin väärin, sillä jo ensimmäisen Google-osuman otsikko oli "47 Currywurst Rezepte". Kärkiohjeista päädyin soveltamaan yksinkertaisimman oloista, ja lopputulos oli ihan mahtavan autenttinen! Nommnom. Höysterannareina nautittiin takuuvarmoja kotitekoisia ranskanperunoita, toimivat jälleen. Itse tykkään, kun makkara on pilkottu kastikkeen joukkoon, mutta näkee tuota soosia nautittavan myös höysteenä kokonaisille wursteille.

Varoituksen sana: hapan ja suolainen kastike voi maistua oikeasti aika suolaiselta. Kannattaa siis suosia vähäsuolaista ketsuppia, currya ja soijakastiketta, ainakin pahimman suolakärjen eliminoidakseen.























Currywurst (2-3:lle)

4 bratwurstia
nokare voita tai tilkka öljyä

1 sipuli
1 tlk (70g) tomaattipyreetä
1/2 dl Heinzin ketsuppia
1-1 1/2 dl vettä
1 rkl vaaleaa balsamicoa
1 tl hunajaa
1 tl soijakastiketta
1 rkl curryjauhetta

pinnalle curryjauhetta

*Viipaloi bratwurstit ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleisiin ruskea väri kuumalla pannulla rasvatilkassa, ja siirrä makkaraviipaleet sitten sivuun odottamaan.
*Hienonna sipuli niin hienoksi silpuksi kuin mahdollista. Kippaa sipulisilppu pannuun, kuullota. Lisää tomaattipyree ja anna paistua hetken. Lisää sitten ketsuppi, vesi ja mausteet, anna kiehua hiljalleen hetken aikaa. Lisää lopuksi kastikkeeseen makkaraviipaleet.
*Tarjoile ranskanperunoiden kanssa. Ripottele annoksen päälle curryjauhetta.

Rasvaisen maukas kohtuu-chorizo kikherneiden seurassa

Kuvassa on Hakaniemen hallista ostettua herkullista, pientä ja tiivistä chorizoa, jonka käyttöön sain inspiksen Voisilmäpeliä-blogin viimeaikaisista postauksista aiheen tiimoilta.























Chorizo ja ruoka, jota siitä valmistin ovat muuten malliesimerkkejä aiheesta, josta Eeva samaisessa blogissa juuri ansiokkaasti kirjoitti: viimeaikaisen rasvaverokeskustelun älyttömyydestä. Lukekaa teksti! Omat ajatukseni kulkevat erittäin, erittäin samoja ratoja. Aidon chorizon rasva- ja suolaprosentit kohoavat varmasti korkeuksiin, mutta se tuo jo pieninä määrinä paljon aitoa makua ruokaan. Sama logiikka toimii aika monen muunkin ruoka-aineen kohdalla silloin kun rinnakkain on alkuperäinen, täysrasvainen versio ja kevyttuotteeksi erilaisten täyteaineiden avulla kehitelty serkku. Ensimmäinen suo maun anteliaammin, ja kohtuudessa pysyy mielihyvin.

Chorizo-kikhernekuskusin ainesosalistan löysin jostakin vuosia vanhasta Koti&Keittiö -lehdestä. Tykkään itse tällaisista kuivista, jopa jauhoisen tuntuisista ruoista, mutta mikäli jo kuskusin kuivakkuus mietityttää, voi murenevaiset kikherneet halutessaan toki vaihtaa vaikkapa marinoituun tofuun tai herkkusieniin.























Chorizo-kikhernekuskus (3-4 annosta)
2 punasipulia
100 g maukasta, mausteista, kuivattua chorizo-makkaraa
tilkka öljyä
n. 2 dl keitettyjä/käyttövalmiita kikherneitä
2,5 dl kuskusia
2,5 dl kiehuvaa vettä
(suolaa)

*Paloittele punasipulit silppua karkeammiksi paloiksi. Viipaloi makkarat ohuelti. Kuullota sipuleita pannulla keskilämmöllä, lisää pannuun samalla myös makkaraviipaleet antamaan makua.
*Kun sipulit ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi, sekoita joukkoon kikherneet ja kuskussuurimot. Kaada sitten saman tien pannulle kiehuva vesi, sekoita, aseta pannun päälle kansi ja ota se syrjään levyltä. Anna kuskus-suurimoiden turvota pakkauksen ohjeen mukaisen ajan, esimerkiksi n. 5 minuuttia.
*Maista, mausta tarvittaessa suolalla.

Sorvatut perunat ja smetanainen höystö

Noin kuukausi sitten talouteemme saapui omenasorvi. Olin toivonut joululahjaksi sellaista kuorimaveitsen kokoista omenaporaa, mutta mekaanis-teknisesti suuntautunut lahjanantaja toteutti toiveen odotettua luovemmin. Alkuhämmästyksen jälkeen sorvi on todettu erittäin käyttökelpoiseksi välineeksi, jonka omistamisesta olen suorastaan ylpeä. Veivattava laite paitsi poistaa kodan, myös kuorii ja siivuttaa sorvattavan tuotteen viehkoksi spiraaliksi. Ja mikä parasta, omenoiden operoinnin ohella sitä voi käyttää myös perunoihin!
























Kotitekoisten ranskalaisten ohjeen olen kirjannut blogiini aiemmin. Samalla uunituslogiikalla toteutetaan myös nämä perunakierteet. Tiiviimmässä muodossa niistä syntyisi vaikkapa hasselbackan perunoita.
























Jos sorvi on ottanut paikkansa pöydällä, niin smetana teki sen hiljattain jääkaap(e)issa. Useamman keittiön yhtäaikainen asuminen ja hajamielisyys aiheuttivat sen, että blini-iltamien jälkeen tuota syntistä herkkua oli jäljellä holtittoman paljon. Tähän spiraaliperunoiden kanssa nautittuun kasvispannuun smetana sopi melkoisen hyvin. Höystön voi muuten tehdä varsin mainiosti ilman makkaraakin, mikäli mielii. Eiköhän tuo kermajötkäys täytä raavaammankin vatsan.
























Makkara-kasvispannu (4 annosta)

3 mausteista grillimakkaraa (tai bratwurstia, krakovanmakkaraa tms.)
2 sipulia
3 porkkanaa
1/2 - 1 fenkoli
1 punainen paprika
1 omena
1 1/2 dl smetanaa
mustapippuria myllystä
kuivattua basilikaa (myös muut yrttimausteet käyvät)
(suolaa)

*Viipaloi makkara. Lohko sipuli, leikkaa porkkana vinoiksi viipaleiksi. Siivuta myös fenkoli ja paprika. Leikkaa omena pieniksi kuutioiksi.
*Ruskista makkaraviipaleisiin kuumalla pannulla hieman väriä. Lisää joukkoon sipuli ja porkkana, sekoita ja anna kypsentyä muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen. Lisää fenkoli ja paprika, sekoita. Anna kypsyä kannen alla keskilämmöllä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. (Tarkoitus ei ole keittää kasviksia, mutta jos makkaroiden rasva ja kasviksista irtoava neste ei tunnu riittävän kiinnipalamisen estämiseksi, voit toki lisätä pannuun hieman vettä.)
*Sekoita joukkoon smetana sekä pienet omenakuutiot. Rouhi mukaan mustapippuria ja ripottele basilikaa. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuutin ajan. Lisää halutessasi suolaa. Tarjoile.

Uunissa tuoksuu makkara

Meidän noin kahden hengen ruokataloudessa minä olen useammin se ruoka-asioissa ideoiva ja innostuva osapuoli, toinen on toki mielellään mukana. Silloin tällöin onkin jännää heittäytyä sivuun roolistaan ja odottaa, mitä pöytään tulee kun itse päättää pysytellä sivussa.

Tällä kertaa pöytään päätyi porkkanaraastetta, perunamuusia ja uunimakkaraa. Uunimakkaran tekoon lienee jokaisella vähän oma tapansa, itse sain maistaa tätä kyseistä makuyhdistelmää jo toiseen kertaan. Olen vakuuttunut.























Uunimakkaraa luoteisuusimaalaisittain

1 pkt Kabanossia
1/2-1 sipuli
Auran sinappia
juustoraastetta

*Halkaise makkarat pitkittäin ja asettele uunivuokaan tasainen puoli ylöspäin.
*Hienonna sipuli. Levitä makkaroiden pintaan reilu kerros sinappia. Levitä sitten päälle sipulisilppu ja lopuksi juustoraaste.
*Kypsennä uunimakkaroita 200°C:ssa noin 20-30 minuutin ajan tai kunnes juusto on kullanruskeaa.
*Tarjoile perunamuusin ja ananaspaloilla höystetyn porkkanaraasteen kera.

(Kääks! Nimesin juuri ruokalajin romantisoiden ajatusta ruokataloudenpuoliskon lapsuuden makumaailmoista, kunnes tyyppi juuri minuutti sitten tokaisi "se ohje on muuten jostain netistä"... :D)

Pastaa pepperonilla ja parsakaalilla

Kauniista Fakta ja Farfalle -blogista bongasin ohjeen nopeaan salamipastaan. Alunperin Rachel Rayn maailmaan päästämä ainesosalista muuntui käsissäni hieman, kun salamin sijaan jääkaapista löytyi pepperoniviipaleita ja lähikaupan valikoiman sanelemana ricotta vaihtui ranskankermaan. Parsakaalin ja mausteisen makkaran yhdistelmä toimi edelleen loistavasti muutoksista huolimatta!























Jokainen vähänkin ruokaan perehtynyt tietää, että pastaruoissa pastan tulisi olla mahdollisimman laadukasta. Pihiydessäni olen ostanut viime vuodet säännöllisesti S-ryhmän halvinta X-tra-spagettia, ja ollut sen suutuntumaan ja toimivuuteen oikein tyytyväinen. Luulin siis olevani tyytyväinen mihin tahansa. Totuus on paljastunut nyt kilpailijan vastaavaa eli Euroshopper-spagettia keitellessä. Kypsyysasteen tarkkailu menee ihan hukkaan, kun lopputulos on joka tapauksessa pinnalta tahmainen ja maistuukin liisteriltä. Rakenteessa ihan oikeasti mättää joku, koska kastike toisensa jälkeen kokkaroituu rumasti spagetin pintaan, kuten kuvassa näkyy. Väittäisin keitelleeni spagettia sen verran monesti, ettei vika voi ihan täysin olla kokkaajassa. Halpiksissakin on siis eroja, tämän kanssa rämmittyäni totean että X-tra on ihan oikeasti hyvää!

Nopea pepperonipasta

pastaa
1 parsakaalin kukinnot
tilkka öljyä
4 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
kourallinen pepperoniviipaleita paloiteltuna
2 dl ranskankermaa
suolaa, pippuria

*Keitä parsakaalin kukintoja hetki vedessä esimerkiksi paistinpannulla. Valuta vesi pois, siirrä parsakaali hetkeksi sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää ne ja ripaus chiliä öljyyn. Lisää hetken kuluttua paloitellut pepperoniviipaleet sekä kiehautetut parsakaalit. Sekoittele ja anna parsakaalien kypsyä. Lisää sitten ranskankerma, kuumenna mutta älä keitä.
*Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Sekoita joukkoon parmesanjuustoa, mausta suolalla ja pippurilla ja nauti!

Argentiina: Pihviä ja höysteitä, chimichurri-kastike ja chipas-leivät

Argentiinalaiset ovat pihvinsyöjäkansaa. Tämän voi päätellä paitsi nettilähteistä, myös siitä, että argentiinalaista naudanlihaa tuotetaan Suomenkin tarpeiksi asti. Argentiinan ollessa aakkosmatkavuorossa, oli siis lähdettävä liikkeelle pihvistä, ökytunnelmissa jopa sisäfileepihvistä. Kaupassa nuukuus iski - onhan sisäfilee meilläpäin ihan perustellustikin tosi, tosi kallista - ja pihvin ympärille ostin myös mausteista makkaraa sekä sipulia ja paprikaa varrasaineksiksi: niinpä yhdestä (1) sisäfileepihvipakkauksesta riitti maistiaisia kuudelle (6) syöjälle!























Pihvin seuraksi valmistin chimichurri-kastikkeen, joka eri versioineen vaikuttaa olevan argentiinalainen tyypillisyys. Chimichurri on raikkaan makuinen, öljypohjainen kastike jota voi käyttää vaikkapa marinadina grillatessa, tai sitten ihan vaan lautasen reunalla muuta ruokaa maustamassa. Ohjeet vaihtelivat täysin vihreän värisistä sellaisiin, joissa oli sekä paprikaa että tomaattia. Oma reseptini oli lopulta näiden jonkinlainen välimuoto. Persilja, valkosipuli, öljy ja etikka ovat joka tapauksessa kastikkeen pohjana.























Kastikkeen rippeet pyyhitään lautaselta luonnollisesti leipään, jota tarjotaankin kuuleman mukaan Argentiinassa joka aterialla. Leipää leivoin siis minäkin, ja lautasella se korvasi muun hiilarilisäkkeen. Apuna oli mielenkiinnon herättänyt Allrecipes.comin chipas-ohje, jonka mukaan siis paistoin uunissa munasta, maidosta, voinokareesta, juustoraasteesta, maissitärkkelyksestä, vehnäjauhoista ja leivinjauheesta mielenkiintoisia palleroita. Syötäviä ja maistuviakin niistä tuli, mutta aika kuivia, mihin saattoi vaikuttaa hieman summittainen jauhoarvioni. Jätettäköön siis ohje alkuperäislähteen varaan, jossa tosin siinäkin jauhomäärä vaikuttaa mielestäni aika runsaalta.

Näin kesän kynnyksellä monet tämän ateriakokonaisuuden osat valmistuvat kätevästi grillissä: esim. pihvistä ja lisäkkeistä voisi tehdä vartaita. Kerrostalo-olosuhteissa ateria syntyi kuitenkin uunissa, joten myös ohjeet etenevät sen mukaan.

Chimichurri-kastike
1 punainen paprika
1 valkosipuli (n. 10 kynttä)
1 nippu sileälehtistä persiljaa
1 - 1 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl juustokuminaa
3 rkl valkoviinietikkaa
tabascoa maun mukaan
merisuolaa
(vettä)

*Leikkaa paprika neljäksi pitkittäiseksi lohkoksi ja aseta palat leivinpaperoidulle uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Jaa valkosipuli käsin puoliksi, laita toinen puolikas myös pellille. Paahda paprikaa ja valkosipulia 250°C:ssa grillivastusten alla, kunnes paprikan kuori on saanut hieman mustaa väriä. Ota pois uunista ja anna jäähtyä, minkä jälkeen paprikan kuori irtoaa helposti.
*Leikkaa paahdettu, kuorittu paprika sekä paahtamattoman valkosipulinpuolikkaan kynnet erittäin hienoiksi kuutioiksi. Voit toki myös käyttää esim. pientä monitoimikonetta. Purista paahdetut valkosipulinkynnet ulos kuorestaan - jos ne eivät ole paahtuneet tahnamaisiksi, kuori ja hienonna nekin.
*Leikkaa persilja samaan tapaan erittäin hienoksi. Itse jouduin käyttämään "tavallista" persiljaa mikä hieman harmitti, sillä sille ominainen pistävä maku peitti jonkin verran kastikkeen muita makuja. Käytä siis ehdottomasti lehtipersiljaa, jos vain löydät sitä!
*Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Maista, mausta tarpeen mukaan. Voit lisätä kastikkeeseen hieman vettä, jos haluat sen olevan juoksevampaa.























Minipihvit

1 naudan sisäfileepihvi (120-150 g)
voita ja öljyä
merisuolaa, pippuria

*Ota pihvi ajoissa viileästä huoneenlämpöön, niin ettei se ole enää pannulle päätyessään kylmää. Leikkaa pihvi ensin poikkisyin kahteen viipaleeseen ja viipaleet vielä neljään palaan - näin sinulla on kokonaista kahdeksan pihviä!
*Rouhi pihvien pintaan myllystä pippuria ja suolaa juuri ennen paistoa.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja nokare voita, kunnes voin kuohuminen on asettunut ja rasvaseoksen väri on kauniin ruskea.
*Aseta minipihvit kuumalle pannulle vieri viereen. Nosteltuasi kahdeksannen pihvin pannulle voitkin jo kääntää ensimmäisen, ruskistuneen pihvin ympäri ja jatkaa samaa rataa. Kun pihvien toinenkin puoli on saanut nopeasti kauniin värin, siirrä pannu sivuun levyltä, aseta kansi päälle ja anna minipihvien vetäytyä n. 10 -15 minuuttia.

Höysteitä nälkäisille
n. 500 g mausteista A-luokan makkaraa
2 paprikaa, esim. keltainen ja vihreä
4-5 pientä sipulia
öljyä
mustapippuria

*Viipaloi makkarat. Lohko paprikat suupaloiksi. Kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi. Sekoita kaikki ainekset leivinpaperoidulla uunipellillä. Pirskottele päälle hieman öljyä ja rouhi myllystä mustapippuria.
*Kypsennä höysteitä uunissa grillivastusten alla 225°C:ssa n. 15-20 minuuttia tai kunnes makkarat ovat rapeutuneet ja vihannekset kypsyneet.

Läheltä ja kaukaa eli makkaran ja paprikan romanssi

Sain Unkarin-tuliaiseksi ihania valkoisia paprikoita. Kuvassa poseeraa lisäksi vihreä kaverinsa, joka oli niin tulinen, ettei siitä sen enempää :D. Omilla reissuillani taas osuin Heinolan Heilaan, joka on hämmästyttävän iso ja monipuolinen lähiruokamarket. Sieltä matkaani lähti lähipossuisaa valkosipulilenkkiä. Lopulta paprika ja makkara löysivät toisensa samalla aterialla, kun tein perinteisen uunimakkaran oheen helppoa tomaatti-paprikahöystöä. Hyvin tulivat toimeen!























Uunimakkaraa, lohkoperunoita ja tomaatti-paprikahöystöä (2:lle)

6-4 perunaa
tilkka öljyä
paprikajauhetta, rouhittua mustapippuria
merisuolaa

2 valkoista paprikaa (muunlaisetkin varmasti käyvät)
1 sipuli
tilkka öljyä
1/2 rkl hunajaa
1/2 rkl omenaviinietikkaa
n. 1 tl dijoninsinappia
2 tomaattia
suolaa, pippuria

lenkkimakkaraa

*Aseta uuni lämpiämään 200 °C:seen. Leikkaa paprikat puolikkaiksi, poista siemenet. Aseta puolikkaat kuoripuoli ylöspäin leivinpaperoiduille uunipellille ja lykkää lämpenevään uuniin ylä- tai keskitasolle.
*Pese ja lohko perunat. Sekoita kulhossa perunalohkot, öljytilkka sekä mieleisesi mausteet, esim. paprikajauhe ja mustapippuri. (Jätä suola vielä lisäämättä.) Lykkää perunat paprikoiden seuraksi pellille, joko ylä- tai keskitasolle lohkojen koosta riippuen.
*Kun paprikoiden kuori alkaa osoittaa hieman kupruilun tai tummentumisen merkkejä, ota paprikat pois uunista ja vaihda tilalle maun mukaiset pätkät lenkkimakkaraa. Makkaraan kannattaa tehdä muutamia viiltoja ennen uuniin laittamista.
*Irroita paprikoiden kuori - se irtoaa helposti heti uunista ottamisen jälkeen.
*Silppua sipuli ja kuullota sipulisilppua pannulla öljytilkassa. Leikkaa kuorittu paprika pieniksi kuutioiksi ja lisää hieman pehmenneen sipulin joukkoon. Lisää tässä vaiheessa mukaan myös hunaja, etikka ja sinappi. Jatka kypsentämistä muutamia minuutteja kunnes sekä paprika että sipuli tuntuvat kypsyneen pehmeiksi.
*Leikkaa tomaatit pieniksi kuutioiksi ja lisää paprika-sipuliseoksen joukkoon. Anna kuumentua. Maista, mausta suolalla ja pippurilla. Anna höystön levätä miedolla lämmöllä, kunnes muu ateria on valmis.
*Tarkista perunoiden ja makkaran kypsyys. Periaatteessa lohkoperunoiden kypsymisaika on noin 30min, uunimakkaran n. 20min. Jos haluat, voit napata perunat ulos uunista ja nostaa makkarat vielä ylätasolle hieman suurempaan lämpöön (225°C) saamaan hetkeksi väriä. *Ripottele valmiille lohkoperunoille merisuolaa.

Arkistomakkaraa

Kansioiden syvyyksistä löytyi kuva makkaranyyteistä, joita kokkailin keväällä ihan uuden reseptin kokeilu- eli bloggausmielessä. Juuri tällaisissa satunnaisesti unelias luonteenlaatu paljastuu :D Saakoon makkara nyt lopulta paikkansa täällä.

Ohje on napattu Finfoodin keittokirjasta. Laitan sen alle sellaisenaan, vaikka itse käytinkin nyyteissä makkaran lisäksi vain porkkanaa ja sipulia. Kastikkeen tein ruohosipulia lukuunottamatta melko tarkkaan ohjeen mukaan, ja siitä tuli hyvää! Ananas ja curry olivat mielenkiintoinen pari kotoisalle lenkkimakkaralle.

















Makkara-kasvisnyytit

makkaraa
kesäkurpitsaa
jauhoista perunaa
1 keltainen paprika
1punainen paprika
1punasipuli
rypsiöljyä

Viipaloi kesäkurpitsa, kuoritut perunat, paprikat ja sipuli. Sivele kasvikset öljyllä. Leikkaa juustomakkara viipaleiksi. Pyöräytä kasvikset ja makkarapalat pannulla öljyssä värin saamiseksi. Asettele kasvikset ja makkarat kerroksittain foliopalasille. Sulje nyyteiksi ja kypsennä 200 asteessa 20 - 30 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä.

Kylmä jogurttikastike

1 prk (200 g) ruokajogurttia
1 pieni prk ananasmurskaa liemineen
2 rkl hienonnettua ruohosipulia
0,5 tl currya
1 tl hunajaa
ripaus suolaa

Sekoita ainekset sauvasekoittimella keskenään. Anna hetken vetäytyä. Tarjoa juustomakkara-kasvisnyyttien kastikkeena.

Makkarasta kuoriutuu gourmet

Taannoisessa salamahaasteessa haastoin Hannan tekemään gourmet-annoksen makkarasta. Hannan blogia lukeneena tiesin, että häneltä voisin ehkäpä oppia jotakin ruoan asettelusta ja siitä, miten arkisista ainesosista saa aikaiseksi hieman fiinimmän lopputuloksen. Siinä tämä haasteruoka kyllä onnistui!

Annos koostui siis rapeaksi paistetuista, yrttihöystetyistä makkarapalasista, punasipulihillokkeesta, hernepyreestä ja piparjuurikermasta. Kuten hyvässä gourmet- annoksessa, tässäkin oli mukana siis paljon pientä maisteltavaa kuitenkin niin, että kaikki maut sopivat yhteen.


















Asettelussa on vielä opettelemista, mutta Hannan esimerkillä ensimmäiset askeleet on selkeästi otettu. Kerrankin uskalsin olla kaatamatta kastiketta lautaselle lisää, lisää ja lisää, vaikkakin piparjuurikerma pääsi roiskumaan joka puolelle lautasta... :) Sain ainakin makkarat kolmiulotteisen tyylikkääseen muotoon!

Hernepyree oli minulle olemukseltaan tuttu juttu, olenhan suuri hernelevitteen ystävä. Punasipulihillokkeen tapaista olen myös tehnyt aiemmin, nyt se toimi aivan loistavasti suolaisen makkaran makeana vastaparina. Itse makkarat onnistuivat paremmin kuin koskaan. Hannan erillinen pyyntö kuumentaa käristysöljy _oikeasti_ kuumaksi oli hyvä muistutus tälle malttamattomalle keittiösählääjälle: kerrankin johonkin paistamaani tuli oikeasti rapsakka pinta. Oli myös ihanaa hienostelua leikata lenkkimakkaraa kulmikkaiksi palasiksi.

Annoksen ehdoton kuningatar oli kyllä piparjuurikerma. Mikä yksinkertainen ja niin loistava idea! Ohjeen nähdessäni ihmettelin, miksi noinkin sekoittuvaiset ainekset piti sekoittaa sauvasekoittimella. Pian tarkoitus selvisi: hienostuneen vaahtomainen pitsi oli herkkua niin kielelle kuin mielellekin.

Piparjuurikerma

1 dl ranskankermaa
1 rkl maustamatonta tuorejuustoa (mulla ei ollut, joten jätin pois)
2 tl piparjuuriraastetta
1 tl kokojyvädijonsinappia (käytin tavallista dijonia)
suolaa, pippuria, sitruunamehua

Sekoita ainekset kuohkeaksi sauvasekoittimella. Mausta.

Näissä runollisissa tunnelmissa kiitokset Hannalle haasteen annista!

Yrttimausteinen siskonmakkarakeitto

Marraskuussa keitin curry-siskonmakkarasoppaa, ja silloin siskonmakkaraa jäi pakastimeen seuraavaa keittokertaa odottamaan. Pakastepussin suojissa, kuumassa vesihauteessa makkara suli nopeasti käyttövalmiiksi. Tällä kertaa valmistin keiton perinteisempään tapaan ja maustoin sitä runsaasti yrteillä. Täytyy sanoa, että vaikkei currykeittokaan pahaa ollut, perinteinen siskonmakkaratyyli kiilaa selvästi ykkössijalle. Mietojen makkarapalleroiden kanssa peruna, sipuli ja yrtit ovat yksinkertaisesti toimiva yhdistelmä.




















Siskonmakkarakeitto (2-3 annosta)

1 sipuli
3-4 perunaa
1/2-1 l vettä
1/4 liemikuutio
rouhittua mustapippuria
1/2 pss pakastevihanneksia
reilu 100g siskonmakkaraa
rosmariinia
timjamia
oreganoa
tuoretta (pakastettua) persiljaa

*Lohko sipuli ja paloittele perunat. Lisää ne sekä liemikuution pala kiehuvaan veteen. Mausta mustapippurilla. Anna kiehua hiljalleen 10 min tai kunnes perunat ovat puolikypsiä.
*Lisää joukkoon pakastevihannekset. Kun keitto kiehahtaa jälleen, purista siskonmakkarasta keittoon pieniä palloja. Mausta runsaskätisesti timjamilla, oreganolla ja etenkin rosmariinilla. Anna kiehua hiljalleen 5-7 min tai kunnes siskonmakkarat ovat kypsyneet.
*Lisää ennen tarjoilua keiton pinnalle runsaasti persiljaa.

Curry-siskonmakkarasoppa

Tuulentuvan siskonmakkarakeitto pulpahti alitajunnassani tänään ruokaostoksilla. Omassa versiossani jämävihannekset, curry ja eksoottinen siskonmakkara yhdistyivät keitoksi oikein miellyttävällä tavalla. Kun samassa sopassa oli vielä inkivääriä, limettiä ja sulatejuustoa, voi lopputulosta kutsua fuusiokeittiöksi ;).




















Curry-siskonmakkarasoppa (2-3 annosta)

1 rkl öljyä
1 rkl currya
ripaus chiliä
1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
n. 15 cm pätkä purjoa lyhyinä suikaleina
2 pientä porkkanaa lyhyinä suikaleina
1 l kiehuvaa vettä
1/4 kasvisliemikuutio
1/2 dl riisiä
n. 180g siskonmakkaraa
1 dl kevytkermaa
2 rkl sulatejuustoa
puolikkaan limetin mehu

*Kuullota currya ja chiliä hetki öljytilkassa. Lisää inkivääri, valkosipuli, purjo ja porkkana, kääntele muutama minuutti.
*Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja riisi. Purista siskonmakkara palloina joukkoon. Anna kiehua hiljalleen n. 15 min. Lisää vettä tarvittaessa.
*Lisää kerma ja sulatejuusto, sekoittele ja anna kiehahtaa. Lisää lopuksi limettimehu. Maista ja tarjoile.