Toivepostaus: Maapähkinävoi-pinaattipasta

Olen aina halunnut kirjoittaa toivepostauksen. Jiihaa! Eräs anonyymi blogini lukija toivoi, että... eipäs kun ihana työkaverini toivoi tänään, että viimein postaisin tämän ruoan maailmalle.

Ohje on Opiskelijaruokaa-blogista. Ensin innostuin reseptistä (kuulosti jännältä), sitten petyin hieman (maistui, no, vanhalta kunnon opiskelijaruoalta), sitten totesin, että onhan tää oikeastaan aika hyvää. Mieheni sen sijaan tykkäsi heti. Ja tosiaan työkaverini myös; tein tätä kerralla niin paljon, ettei tehnyt yhtään tiukkaa jakaa eväsrasian sisältöä puoliksi. Laitetaan alle siis ei-tuplatun satsin ainemäärät.

Maapähkinävoi-pinaattipasta (kaksi annosta; alkuperäinen ohje Opiskelijaruokaa-blogista)

pastaa kahdelle

1 rkl ruokaöljyä
150-200 g pakastettua pinaattia 
1 rkl tomaattipyreetä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso rkl rouheaa, makeuttamatonta maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua
1 tl yrttimaustetta (suolatonta), esim. Provencen yrtit
1/4 - 1/2 tl merisuolaa
mustapippuria
kourallinen paahdettuja auringonkukansiemeniä (tämä oli oma lisäykseni, koska tarttee olla jotain pureksittavaa)
1/2 rs kirsikkatomaatteja puolitettuna (tämän lisäsin myös, koska tarttee olla jotain tuoretta)
(tilkka vettä)
pari kourallista vahvanmakuista juustoa raastettuna


*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Pastan kiehuessa kuumenna pannulla tilkka öljyä. Lisää siihen tomaattipyree ja pakastettu pinaatti, kääntele ja sekoittele kunnes pinaatti on sulanut. Sekoita joukkoon loput ainekset, lisää halutessasi tilkka vettä (minä laitoin ehkä puolisen desiä) ja anna kiehahtaa nopeasti. Älä keitä pitkään, jottei pinaatti muutu ihan ruskeaksi.
*Valuta valmis pasta ja sekoita kastike joukkoon.
*Tarjoile raejuuston tai juustoraasteen kanssa.

Helmiä hämärästä

Tämä blogi on olemassaolonsa aikana löytänyt aika hyvin luonnolliset uomansa, mitä tulee postaustahtiin. Samaan tyyliin kulki myös taakse jäänyt vuosi. Olen ollut oikeastaan aika iloisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän ehdin avata kotona läppäriäni. Tällä kertaa kiireinen vuosi tarkoitti paljoa hyvää: hurjan monia uusia ja vanhoja kokemuksia, paikkoja, juttuja, tyyppejä, harrastuksia, menoja, saunailtoja, kokkailuja, kävelyjä, reissuja... Toisaalta, juuri nyt toivon alkavalta vuodelta pari kierrosta hitaampaa vauhtia: ehkä sellaista, että ehtisi ihan huvikseen kirjoittaakin.

Ongelma kun on tietysti se, että hyvät jutut meinaa unohtua ellei niitä tallenna. Näin ollen päräytänkin vuosikatsauksen hengessä eetteriin tällä kertaa joukon bloggaamatta jääneitä huippujuttuja, taitavat kaikki olla syksyltä. Tulevat internet-sukupolvet ja minä hatarapäinen itse, olkaamme hyvät:

























Syysauringon vielä paistaessa paistoin Jannan postaamaa punajuuripiirakkaa. Punajuurien marinointi ja runsas fetatäyte tekivät tästä ihan huikean hyvää. Kokeilkaa vaikka.

Stadin silakkamarkkinoilta ostin koukuttavan hyviä aurajuustosilakoita, ja niiden seuraksi tein virolaista salaattia, jonka opin edellistalvena Marttojen kurssilla. Takuuloistavaan salaattiin tulee keitettyjä härkäpapuja (muista keittäessä riittävä suola!), purjoa, omenaa, palvikinkkua, pippuria, sitruunaa ja ranskankermaa. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla majoakin, mutta melkein parempaa tää on vain ranskankermalla.


























Yksi keittokirjaleikki johti Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut -kirjaan, ja sitä kautta puolestaan kylmäsavulohella ja tuorejuustolla täytettyihin, parmesanilla kuorrutettuihin herkkusieniin. (Ne paistettiin uunissa vielä kuvan ottamisen jälkeen.) Hieman omituista, mutta ihan älyttömän runsaan, voimakkaan, hyvän makuista.

 























Jossain vaiheessa ostin Liidelistä chorizo-pötkön. Jos talouden toinen puolisko on vaihtarireissussa, niin voin muuten kertoa, että tuollaisen pötkön kuluminen kestää aivan järjettömän kauan! Kulutin sitä ainakin ylettömän paprikaiseen, tomaattiseen, fetaiseen ja basilikaiseen pastaan. Saattoi siinä pastassa olla aika reippaasti valkosipuliakin.


























Jossain vaiheessa tein valtavan satsin thaikku-wokkia. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että se oli ihan liian mones kerta kyseistä lajia. Puhumattakaan tietysti siitä, että sitä kertasatsiakin sai syödä monta päivää. Kyllästyin, enkä ole moneen kuukauteen tehnyt wokkia kotona sen jälkeen.


























Tähän sen sijaan en kyllästynyt sitten millään. Siis BBCGoodFoodista inspiksen saaneeseen kvinoa-salaattiin ja sen variaatioihin. Perusidea on, että pohjaksi keitetään quinoaa ja sitten sekoitetaan kuumaan, valutettuun jyväsettiin yrttejä ja sitruunamehua. Raikas sitruunan ja yrttien maku imeytyy koko ruokaan, oli höysteenä sitten halloumia tai fetaa, tomaattia tai paprikaa. Toimii, vaikka kvinoan vaihtaisi bulguriinkin. Toimii, tarjoili sitten kylmänä tai lämpimänä.




























Wok-kyllästyksen vastapainoksi kaipasin jotain tosi maanläheistä ja yksinkertaista, ja niinpä keittelin herkullista soppaa perunasta, ruusukaalista ja rakuunasta. Oli hienoa, miten maku muuttui ihan vain pitkän haudutusajan ansiosta. Pekoni ei pahentanut tätä ollenkaan.


























Vuoden parhaat lihapullat bongasin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista. Keftoja ovat nämä, ja todella inkiväärisiä.


























Joulupikkujouluista jäi yli tähteitä, jotka johtivat luksuspastaan. Luksuspasta piti sisällään kerrrrmaista sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä, parsakaalia ja viinirypäleitä. (Sekä tietysti tavallista luksuksempaa penne-pastaa, jonka olin ostanut, koska olin ostanut rikkinäisen radion, jonka sitten olin palauttanut, minkä vuoksi olin saanut hyvityksenä lahjakortin erääseen nimettömään tavarataloon, jossa oli myös ruokaosasto, ja jos on lahjakortti niin sehän on niinkuin ilmaista menoa se, ja kiitos tämän päätelmän söin sen lahjakortin ansiosta monta kertaa aika hyvin.)

























 
Syksyllä Helsingin Yrjönkadulle avattiin Rulla. Se ansaitsee tulla muistetuksi useamman kymmenen erilaisen ravintolahetken joukosta. En tiedä, voiko mikään olla yhtä raikasta ja... vaan ihan erilaista kuin mikään muu!

























Viime aikoina olen tehnyt tuttavuutta jääkaapissa möllöttävän HP-kastikkeen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on todella omalaatuisen makuista, ja sulautuu osaksi järjellistä makukokemusta melko harvoin. Mutta ihan sattumalta löysin täydellisen yhdistelmän! Ei kannata oudoksua vaan kokeilla: Nämä quesadillat syntyvät niin että levitetään tortillalätylle aivan pieni tiraus HP-kastiketta, laitetaan tortilla kuumaan, kuivaan pannuun, asetellaan päälle siivut herkullista palvikinkkua sekä herkullista, rasvaista edamia. Tipotellaan muutama tippa vihreää tabascoa perään, lisätään toinen lätty päälle, käännetään koko juttu kertaalleen ympäri ja painellaan lastalla kevyesti, kunnes juusto on sulanut. Niin hyvää.

Joulun alla opin vielä uuden asian, oujee! Maustesilakoiden tekemisen, nimittäin. Silakkafileiden nylkeminen eli nahattomaksi tekeminen oli  huvittavan helppoa, vaikka psyykkasin itseäni siihen tuntitolkulla. Peukku vain kylkifileen kulmaan ja nahka irti. Suosittelen, koska nahaton maustesilakka on sata kertaa paremman makuinen kuin nahallinen. Siskon vinkeillä syntyivät loistavat valkosipuli-sinappisilakat, eli tämä HS.fi -ohje karkealla dijonilla ja moninkertaisella valkosipuli- ja tillimäärällä.

Avokadoa ja muita hittiaineksia

"Nyt kun pitkästä aikaa ollaan porukalla samassa paikassa, niin mentäskö meille kaupan kautta ja kokattais jotain hyvää... mitä pitäis laittaa?"
"No sitä avokadopastaa tietty!"


Sitten näyttikin jo tältä:

Meinasin sanoa, että avokadopasta on vuoden 2012 Frontside Ollie, mutta miettikää: nää kaksi on mahtuneet samaan vuoteen!

Katkarapulasagne, kasvislasagne - kaksi yhdellä iskulla

Ihan arkiruoaksi halusin paistella katkarapulasagnen, mutta ohjeet tuppasivat vaatimaan joko a)paljon katkarapuja tai b)savulohta, eli vähän tiistaibudjettia enemmän valuuttaa.



















Keksin herneet! Ihanat vihreät jauhoiset pallerot, jotka aivan turhan usein jää pitkiksi ajoiksi unohduksiin. Syntyi merellisen makuinen kasvis-katkarapulasagne.























On siellä pari katkarapuakin!


Kasvis-katkarapulasagne (suurehko lasagnevuoallinen)

tilkka öljyä
1 purjo
1 suuri porkkana
1 pss (200 g) pakasteherneitä, tai reilu pussillinen, jos pussinjämiä pyörii nurkissa
180 g pakastekatkarapuja
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
rouhittua mustapippuria
25 g voita
1 rkl öljyä
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
hyppysellinen valkopippuria
kourallinen juustoraastetta
1 1/2 tl suolaa
lasagnelevyjä

*Leikkaa purjon valkoinen osa puolirenkaiksi, raasta porkkana karkeaksi raasteeksi.
*Lämmitä öljytilkka suuressa kattilassa keskilämmöllä ja kuullota siinä purjoa ja porkkanaa kevyesti muutaman minuutin ajan.
*Leikkaa purjon vihreä osa puolirenkaiksi, lisää kattilaan ja anna kuullottua vielä hiljalleen minuutin-pari.
*Lisää joukkoon pakasteherneet ja sekoittele, kunnes ne ovat sulaneet. Voit kääntää tässä vaiheessa levyn lämmön pois päältä. Ota lopuksi seos sivuun, sekoita joukkoon katkaravut sekä sitruunankuori ja mehu. Mausta mustapippurilla. Siirrä sivuun odottamaan.
*Tee maitokastike. Kuumenna kattilassa öljy ja voi, ja kiehauta jauhot rasvassa. Sekoita vatkaten joukkoon ensin noin puolet maidosta, ja sitten loput. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita sitten maitokastikkeen joukkoon juustoraaste. Maista, mausta valkopippurilla ja suolalla.
*Voitele uunivuoka. Kaada voidellun vuoan pohjalle ensin noin 1/4 maitokastikkeesta, ja levitä päälle kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle 1/4 maitokastikkeesta, levitä kastikkeen päälle noin puolet kasvisseoksesta ja päällystä levyillä. Toista edellinen vaihe. Lopuksi kaada loput maitokastikkeet päällimmäisten levyjen päälle.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 45 minuutin ajan.

Punajuuribuumi

Olen syönyt pari päivää borssikeittoa. Ihan mahtavaa lusikoitavaa se, vaikka unohdinkin Sen Olennaisen eli maustekurkun. En punajuurta sentään. Punajuurta ei juuri nyt voi unohtaa, se tulee ihanan purppuraisena vastaan monessa muodossa. Yhtä, toista jos kolmattakin punajuurisoppaa on näkynyt pitkin syksyä työpaikan lounaspöydässä. Vegemisissä on tehty punajuuripestoa, Kulinaarimurulassa burgereita. Yksi punajuurilempparini kummittelee myös mielessäni jatkuvasti: Prinsessakeittiön punajuurilasagnat. Ja sitten on tietty kapriksiset lindströminpihvit ja perinteiset punajuuriviipalepihvit ja vaikka mitä!

Vihdin Uutisissa, joka muuten on yllättävässä määrin ruokakulttuurin lähettiläs, tehtiin lokakuun puolivälissä omenaista punajuuripastaa. Sitä siis - kiitokset ohjeen valinnasta kanssaruokailijalle :)! Kun mukaan murusti juustoa tai ripotteli pähkinöitä, oli ateria aika kohdillaan.


















Omena-punajuuripasta (Ohje alunperin Elina Teerijoen kirjasta Sata ruokaa tähteistä)

400 g pastaa (laitoimme kyllä vähemmän)
1 omena
2 keitettyä punajuurta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
timjamia
mustapippuria
suolaa
2 dl ruokakermaa

*Keitä pasta.
*Raasta omena ja punajuuret, silppua sipulit. Kuullota sipulit öljyssä paistinpannulla, lisää raasteet ja parin minuutin kuluttua mausteet ja kerma. Anna hautua kannen alla noin 10 minuutin ajan.
*Sekoita kastike kypsän pastan joukkoon.
(*Ripottele annosten pinnalle juustoa tai pähkinöitä.)

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä

Italiasta asti tuodut pastakotilot olivat odotelleet käyttöä kärsivällisesti ja kauan. Kun kotiin sitten kantautui satsillinen Muttin tomaattisäilykkeitä, italialaistakin italialaisempia, näin liiton syntyvän. (Onko muuten ketään muuta, jota "liitto"-sanan käyttö ruokateksteissä riepoo?!)













































Juustoa vielä mukaan, kurkkaus Kreikan suuntaan, ja tällainen herkku siitä syntyi:

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä (4 annosta)

16 kpl isoja pastakotiloita ("Suurpastaa", sanoi nerokas työkaveri. Se ON suurta, kuten kuva kertoo.)
oliiviöljyä
15 cm purjon vaaleaa osaa
4 valkosipulinkynttä
1/2 punainen paprika
1 tlk (400 g) basilikamaustettua tomaattimurskaa
n. 2 dl vettä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
pieni ripaus sokeria
kourallinen tuoreen basilikan lehtiä
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g fetatyyppistä juustoa

Pinnalle:
n. 1 dl grana padano- tai muuta kovaa juustoa
kourallinen pinjansiemeniä

*Keitä pastakotilot pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi. Valuta kotilot ja sekoita joukkoon pieni tilkka öljyä, jotteivät kotilot takerru toisiinsa.
*Valmista tomaattikastike. Hienonna purjo ja paprika, kuullota niitä pannulla öljytilkassa. Hienonna joukkoon valkosipuli. Kaada sekaan tomaattimurska, vesi, etikka ja sokeri ja anna kiehua hiljalleen parin minuutin ajan. Sekoita joukkoon basilikanlehdet ja siirrä kastike sivuun kuumalta levyltä.
*Valmista juustotahna. Hienonna fetatyyppinen juusto kulhossa haarukalla ja sekoita joukkon tuorejuusto.
*Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Levitä vuoan pohjalle pari kauhallista tomaattikastiketta. Asettele sitten vuokaan pastakotilot. Jaa jokaiseen kotiloon ensin tomaattikastiketta, ja sitten juustotahnaa. (Meidän pyöreään uunivuokaan meni ensin yksi kerros, jonka täytin, ja sitten toinen.)
*Levitä vuokaan loppu tomaattikastike, jos sitä on jäänyt yli, ja ripottele pinnalle juustoraaste sekä pinjansiemenet. Paista uunissa 225°C:ssa noin 20 minuuttia tai kunnes juustoraaste on saanut kauniin kullanruskean värin ja pinjansiemenet ovat paahtuneet.

Spagettiarki

Mitä teillä on syöty silloin, kun vatsa on tyytyväisesti täysi, mutta bloggauskynnys ei ylity?

Oma bloggauskynnykseni ylittyy nyt ihan siksi, että huomasin viimeisimmän "pasta"-tägätyn postauksen olevan viime huhtikuulta. Viime huhtikuulta! Tässä eivät blogi ja arki näköjään kohtaa. Meillä nimittäin todella syödään pastaa.

Koska itselle arkinen voi olla toiselle oivallus, kuvailtakoon seuraavassa vähän sitä, mikä on jäänyt näkymättömiin.


















Lempparini kaikista pastamuodoista on spagetti, vuodesta toiseen. Se imee itseensä ihanasti makuja, on kaunista ja on kompakti säilytettävä pikkukeittiössä. Tykkään valkoisesta spagetista, mutta eräissä yhteyksissä kokojyväinen toimii mainiosti. Esimerkiksi silloin, kun spagetin seurana oli sipulin kera haudutettuja punajuurikuutioita ja vuohenjuustoa. Vahvat maut vahvan parina.



















Hullaannun kauniin vihreistä, pekonisista ja sinihomeisista ruokakuvista, kuten tästä BBCGoodFoodin yksilöstä. Aina unelma ei kuitenkaan kohtaa todellisuutta, eikä oma maalaisjärkikään huutele väliin: ohjetta mukaillen kokattu pekoni-gorgonzolapasta jätti eläinrasvaisan tahmakerroksen huuleen, ei hyvä. Mutta upposi toki silti, olihan kaverina spagettia.























Toisinaan hienoja makuelämyksiä syntyykin silloin, kun pitää käyttää luovuuttaan ja hyödyntää jämiä: esimerkiksi yksinäistä tomaattia, muutamaa aurinkokuivattua tomaattia, tuorejuustoa ja katkarapupussin puolikasta.























Osoittaakseni, että tiedostan myös muiden pastamallien olemassaolon, esittelen teille toisen lempparini: orecchietten eli "korvapastan"! Ihastuin siihen milanolaisessa aperitivo-pöydässä. Pikkuiset pastakupit kaappaavat mukavasti kastiketta suuhun, ja tykkään siitä kun al denteksi keitetyn korvasen hieman paksumpi keskiosa jää todella al denteksi. Tässä kotiversiossa korvasten kaverina on ihan simppeli, sipulista, paseeratusta tomaatista, mausteista ja muutamasta katkaravusta keitelty kastike.


















Kovin autenttisen italialaista arkipastailuni ei tietenkään ole, sen verran epäpuritaanisessa fuusiokeittiössä kun kokataan. Vaan toisinaan on hauskaa keskittyä yksinkertaisuuteen italialaisittain: keittää pasta huolellisesti juuri sopivan napakaksi, maustaa kuumaa öljyä valkosipulinkynsillä ja tarjota spagetti ihan sen öljyn sekä muutaman aurinkokuivatun tomaatin ja runsaan basilikan kera. Jos kaapista löytyy vielä pinjansiemeniä paahdettavaksi, ovat melkoisen luksuksen ainekset kasassa.

No niin, blogini armas, nyt on sinutkin pitkästä aikaa pastalla ruokittu!

Kevät toi vihreän persiljan

Se ois kevät ruokakaupoissa nyt! Asian huomaa toki parsoista ja sen sellaisista sesonkituotteista, mutta kummasti vain ne ympäri vuoden myytävät kasvisasiatkin vaan terhakoituvat (ja halpenevat), kun aurinko alkaa paistaa kasvihuoneisiin kesäkauden malliin.























Yrtit ovat tästä hyvä esimerkki. Kasvispasta mielessäni katsastin lehtipersiljatarjonnan, ja runsaan vihreä ruukku johti iloiseen ostopäätökseen.

Tämän ylitsevuotavan riemukkaan vuodatuksen päätteeksi todetaan että maukas pasta syntyi seuraavasti:

Kasvispasta (kahdelle)

n. 250 g pastaa
1 sipuli
1 pieni paprika
7-8 jumboherkkusientä
tilkka öljyä tai nokare voita
1-2 tl tummaa balsamiviinietikkaa
salaattijuustokuutioita
mustapippuria
1 ruukku lehtipersiljaa
(suolaa)

*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Hienonna sipuli ja paprika, lohko herkkusienet reiluiksi paloiksi.
*Kuumenna pannulla öljy tai voi ja kuullota siinä sipuli ja paprika. Kääntele joukkoon herkkusienilohkot, anna niiden kuumentua ja kypsyä pinnalta hieman. Tarkoitus on, että ne jäävät sisältä vielä napakoiksi ja pitävät muotonsa. Sekoita joukkoon tumma balsamiviinietikka. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.
*Hienonna persilja. Sekoita kuuman, valutetun pastan joukkoon kasvisseos, salaattijuustokuutiot ja persilja. Tarjoile.

Purkista asiaa

'Valmisruoka' kuulostaa ruokaharrastajan korvaan jotenkin lähtökohtaisesti epäilyttävältä. Luin kuitenkin kiinnostuneena Pumpkin Jam -blogin Marin kertomusta ilahduttavista Dolmio-maistiaiskokemuksista. Niinpä oli helppoa ottaa tarjous vastaan, kun minullekin annettiin mahdollisuus maistaa Taste of Italy -sarjan uutuustomaattikastikkeita. Totesin sen, mitä jo Marin kommenttien jälkeenkin aavistelin: ei kannata suhtautua valmisruokaan kategorisen kielteisesti, kun vastaan sattuu esimerkki, jonka kaltaiseksi toivoisi muidenkin valmisruokien muuttuvan.























Tykkään siitä, että tomaattikastikepurkillisen ainesosalista näyttää samalta kuin tomaattikastiketta keittelevän ostoslista. Tykkään myös siitä, että kastikkeessa on pieniä, kiinteitä, vahvanmakuisia ja makeita tomaatinpaloja, ei vain haaleita kuorihiutaleita tai talvisen kelmeitä kuutioita. Tykkään siitä, että tomaattikastike on suunniteltu tasapainoisen maistuvaksi sellaisenaan, ilman tarvetta lihan lisäämiselle.























Tykkään myös siitä, että voin käyttää valmistomaattikastikkeen kanssa mielikuvitustani ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin tomaattikastikkeen. Purkki neuvoo lämmittämään kastikkeen pastan kaveriksi, mutta yhtä hyvin voi mielestäni vaikkapa
-leipoa sämpylätaikinan ja tehdä siitä tomaattikastikkeen kanssa suolaisia puusteja
-kaataa kattilaan purkin sisällön lisäksi purkillisen vettä, kiehauttaa ja nauttia soppaa ranskankermanokareen kera
-levittää tomaattikastikkeen pizzan pohjalle
-sitoa paahdetut kasvikset kastikkeella yhteen ratatouilleksi
...kertokaa, jos keksitte vielä lisää käyttötapoja!























Me ruoasta bloggaavat kirjoitamme usein - syystäkin - yksinkertaisten raaka-aineiden ja itse tekemisen puolesta. Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että yleisemmällä tasolla ja kulutustilastoissa valmisruokien merkitys on iso - ja että lopulta niitä syövät jossain muodossa silloin tällöin me kaikki. Siksi on mielestäni aika tärkeää puhua myös siitä, millaista valmisruokaa tarjolla on ja tulisi olla.

Parsakaali

Hahaa. Nimesin postauksen parsakaaliksi ihan vain siksi, että kaikki parsakaalilla googlaisivat löytäisivät tiensä kohti samanlaista ohjetta, jonka minäkin 'broccolia' googlaamalla löysin. Nimittäin kohti BBCGoodFoodin inspiroimaa parsakaali-lohi-pastavuokaa. Todellista mukavuustavaraa ja karppien kauhua.























Tiedättekö mistä tunnistan tosi hyvän ruoan? Syön yleensä melko säännöllisesti ja reippaasti viiden-kuuden aikaan, ja sen jälkeen maistuu illalla yleensä vain lasi mehua tai pieni leipäviipale, kun palaan illan töistä tai menoista. Joidenkin ruokien maku jää kuitenkin kummittelemaan tuntikausiksi päähän, eikä iltamyöhälläkään osaa ajatella kuin sitä, että kotiin päästessä voisi ottaa vielä ihan vähän vaan...

Ja näin minä sellaista ruokaa tein:

Savulohi-kasvis-pastavuoka (suuri vuoallinen)

1 pss (500 g) penne-pastaa (vähempikin riittää, mikäli pussi on vajaa)
1/2 parsakaali (sattui olemaan vain tämän verran, voisi olla enemmänkin)
2 porkkanaa
25 g jauhoja
25 g voita
6 dl maitoa (tai maidon ja veden sekoitusta)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl kapriksia (kaksikin maistuisi hyvin)
ripaus suolaa, reilusti rouhittua mustapippuria
300 g lämminsavulohta
1 1/2 - 2 dl grana padanoa tai muuta parmesan-tyyppistä juustoa raastettuna

*Raasta juusto valmiiksi odottamaan.
*Kuori ja viipaloi porkkanat ohuelti, irrottele parsakaalin nuput suupaloiksi ja viipaloi halutessasi parsakaalin varttakin.
*Keitä pasta suuressa kattilassa runsaassa vedessä. Tarkoitus on, että lopputulos on vielä hieman keskeneräinen, sillä pasta jatkaa kypsymistään uunissa: vähennä siis esimerkiksi 11 minuutin kokonaiskeittoajasta 2-3 minuuttia. Lisää tämän vähennetyn keittoajan viimeisillä minuuteilla pastan keitinveteen paloitellut kasvikset. Mieltymyksistäsi riippuu, haluatko vain käyttää kasvikset vedessä vai ajoittaa niiden lisäämisen niin, että keittoaika on useampi minuutti. Muista, että myös kasvikset pehmenevät vielä uunissa.
*Valmista vaalea kastike. Sulata kattilassa rasva ja sekoita siihen jauhot, anna kiehahtaa mutta älä ruskista. Kaada joukkoon maito tasaisena nauhana ja sekoita samalla haarukkavatkaimella tai vispilällä. Anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja kaprikset, mausta suolalla ja pippurilla.
*Voitele suuri uunivuoka. Kaada pasta-kasvisseos vuokaan. Paloittele savulohi suupaloiksi ja asettele palaset vuokaan, kääntele niitä pastaseoksen sekaan. Kaada sitten tasaisesti päälle vaalea kastike ja ripottele lopuksi pinnalle juustoraaste.
*Anna pastavuoan paistua uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 20-30 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin ruskean värin.

Porkkanaa, ihan rohkeasti vaan

Arkisen ruoanvalmistuksen oivallukset ovat lopulta aika yksinkertaisia juttuja. Sitä keksii jotain, joka keksimisen jälkeen tuntuu aivan itsestäänselvältä, mutta jonka keksiminen kuitenkin on antanut odottaa itseään tähän päivään.























Uskon, etten ole ainoa, jonka ostama porkkanapussi tuntuu kestävän loputtomiin, ja jolle porkkanoiden käyttäminen ennen niiden pilaantumista tuntuu välillä olevan taistelua aikaa vastaan. Nahistunut pötkylä ei oikein enää innosta raasteenakaan. Uskon, etten myöskään ole ainoa, joka on tottunut aloittamaan lähes jokaisen ruoan valmistamisen sipulin, tuon uskollisen luottoraaka-aineen, pilkkomisella ja kuullottamisella.























Kun sipulit sitten männä viikolla pääsivät yllättäen loppumaan, ja porkkanapussi vain jatkoi olemistaan, oivalsin, että arkista mitä-kaapista-löytyy lounasta varten voisinkin kuullottaa karkeaa porkkanaraastetta tai ohuita porkkanaviipaleita. Oi kyllä! Ja niin vain kävi, että porkkana toi ruokaan samaa makeutta ja pehmeyttä kuin sipulikin. Kuvassa edustavat porkkana-pähkinä-rucolapasta sekä porkkana-selleri-kinkku-kermakastike.

Jatkossa aion asettaa jääkaapissa nuutuvat porkkanat etusijalle, kun lämmintä ruokaa pitää saada pöytään nopeasti ja vähistä aineksista. Kuivat sipulit voivat mainiosti odottaa vielä viikon tai pari lisää, eikä porkkanoita harmita biojätepussissa.

Pastasalaatti. Mahtava pastasalaatti.

Uusin RuokaPirkka -lehti tarjosi kiitettävän paljon materiaalia "selaa ja valkkaa tuolta niin mä kokkaan meille" -tyyppiseen arkiruoanlaittoon. (Olen unelma-asiakas, veikkaan että markkinointigurut ovat suunnitelleet välineensä toimivan juuri noin.) Valkatuksi tuli värikäs pastasalaatti.























Ohjeessa pääprotskuna edusti broileri, joka omissa näpeissä muuttui seesaminsiemenillä ja korppujauhoilla paneroiduksi tofuksi. Toinen raaka-ainevaihdos liittyy aiheeseen, jota Marikin sivusi juuri postauksessaan. Kausiajatteluun näet. Kirsikkatomaatit nappasin mukaan ohjeen mukaan, mutta kurkun kohdalla valinnanvaikeus kasvoi liian suureksi. Kasvihuone-megaenergia-suomalainen vai kasvihuone-kuljetuspäästö-espanjalainen, tiiättehän te. Totesin, että koska en ole kurkkua tarvinnut moneen kuukauteen, tuskin tarvitsen sitä nytkään ja keksin että salaatissa sen korvaa suuri lempparini ... tadaa ... suomalainen kyssäkaali! Korvaus oli niin onnistunut, että haastan jokaisen lukijani jatkossa vaihtamaan talviset kurkkunsa salaateissa kyssäkaaliin.

Olennainen pähkinäkuoren sisus nyt on kuitenkin se, että tämä salaattiateria maistui todella hyvältä. Joskus pastasalaatin ohjeessa vain on osaset kohdillaan. Suolaista ja makeaa, rouskuvaa ja pehmeää. Tehkäätten tekin!

Pastasalaatti (4-6 annosta)

Balsamico-siirappi:
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1/2 dl sokeria

Salaatti:
250 g pastaa (esim. makaronia tai farfallea)
1 pieni punasipuli
n. 1 dl salaattijuustokuutioita (öljyyn säilöttyjä)
2 pientä kyssäkaalia
1 rs kirsikkatomaatteja
1/2 dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
1 avokado
1 ruukullinen rucolaa

Paneroitu tofu:
1 pkt tofua (Alpro)
1 muna
1-2 tl soijakastiketta
1/2 dl korppujauhoja
1/2 dl seesaminsiemeniä
pippuria
tilkka öljyä

*Valmista balsamicosiirappi. Sekoita kattilassa balsamiviinietikka ja sokeri. Anna kiehahtaa ja jäähdytä.
*Keitä salaattia varten pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta siivilässä ja huuhtele kylmällä vedellä.
*Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kulhossa sipuliviipaleet sekä salaattijuustokuutiot niin, että juustojen pinnalla oleva öljy tarttuu sipuliviipaleidenkin pintaan. (Näin sipulien pahin kitkeryys taittuu.)
*Kuori kyssäkaalit ja paloittele ne pieniksi suupaloiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Halkaise avokado, poista kivi ja irrota hedelmäliha kuoresta lusikan avulla, paloittele hedelmäliha.
*Sekoita kaikki salaatin ainekset keskenään kulhossa.
*Leikkaa tofu pitkittäin noin 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Riko yhdelle lautaselle muna ja sekoita siihen soijakastike. Sekoita toiselle lautaselle keskenään korppujauhot, seesaminsiemenet ja pippuri. Halutessasi voit maustaa jauhoseosta enemmänkin. Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Kasta tofuviipaleet ensin muna- ja sitten korppujauhoseokseen. Paista keskilämmöllä kumpaakin siivun puolta noin 3-5 min.
*Tarjoile salaatti tofun ja balsamicosiirapin kanssa.

p.s. Kuvasta krediitit ruokapöydän toiselle puolelle!

Pasta carbonara

Onnistunut pasta carbonara on niitä ruokia, joita syödessä tekee mieli tirauttaa onnenkyynel tai pari. Parsakaalilla ja herkkusienillä höystettyä carbonaraa blogistani jo löytyykin, mutta klassikko on pyhässä yksinkertaisuudessaan aivan oma ruokalajinsa. Ohje on muotoutunut tuntumaksi näppeihin useamman kokeilukerran tuloksena. Kannattaa tehdä reilu annos, koska tätä tekee mieli ottaa lisää.























Pasta carbonara (neljälle, tai kahdelle jotka innostuvat ihan liikaa)

1/2-1 pkt pekonia
1 sipuli
4 keltuaista
1 dl kuohukermaa
1 dl kevytmaitoa
400-500 g hyvää spagettia
reilu kourallinen juustoraastetta
mustapippuria myllystä
(merisuolaa myllystä)

*Saksi pekoni suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Hienonna sipuli ja lisää pekonin joukkoon, sekoita ja anna sipulin sitten kuullottua keskilämmöllä. Kytke lämpö pois, mutta anna pannun vielä olla levyllä.
*Vatkaa pienessä kulhossa sekaisin keltuaiset, kerma ja maito.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja kumoa se pannulle sipulin ja pekonin seuraan. Kaada sekaan keltuaisseos, lisää juustoraaste ja sekoita nopeasti esimerkiksi kahdella kauhalla nostellen. Keltuaisseosta ei erikseen kypsytetä, vaan se kypsyy juuri sopivasti vielä kuuman pastan pinnalla. Sekoita vain hetken aikaa, sillä tarkoituksena ei ole antaa seoksen muodostua kokkareiseksi, vaan sen tulee jäädä pehmeän kermaiseksi.
*Rouhi pinnalle runsaasti mustapippuria. Mustapippuri kuvastaa hiiltä, ja se on carbonara-pastan tunnusmerkki. Mausta halutessasi vielä merisuolalla. Tarjoile välittömästi.

Herkkusieniherkkuja

Chocochili-blogin tomaatti-cashewpasta oli tälle pastan ja pähkinöiden ystävälle hyvä löytö. Kun Kurpitsamoskan Marikin pastaa suositteli, päätyivät kirsikkatomaatit ja cashewit minunkin tehosekoittimeeni. Pastakastikkeen maku oli valmistustavan ansiosta ihanan tuore, kun pitkän hauduttelun sijaan kastike syntyy minuuteissa. Pähkinät toivat ruokaan kermaisuutta, herkkusienet taas vaihtelua rakenteeseen ja ruokaisuutta.























Herkkusienten mausta innostuneena paistelin niistä ja parsakaalin paloista sittemmin myös lisäkkeen sosekeittoaterialle. Mielestäni kasvissosekeiton oheen on aina hyvä paistaa tai paahtaa jotain päälle pantavaa, se tekee sopasta enemmän "kunnon aterian" eli täyttävän oloisen, ja tekee toki rakenteesta jälleen mielenkiintoisemman.























Tuoretuotteeksi uskoisin viljeltyjen herkkusienten muuten olevan näin talviruokana ekologisestikin varsin ok, siis vaikkapa kasvihuonekasvatettuihin tomaatteihin verrattuna, vai mitä veikkaisitte?

Lasagnea pöytään

Ruokaseuran toiveesta tehtiin tässä taannoin lasagnea. Sitä tulikin melkoinen määrä, kaikki ei mahtunut edes keittiön suurimpaan uunivuokaan. Kahdesta vuoasta syötiin kahdestaan aika monta kertaa, mutta maut olivat niin kohdillaan, ettei kyllästyminen ehtinyt iskeä. Ihan perinteinen jauhelihalasagne ei allekirjoittaneeseen riemulla uppoa, joten tällä kertaa sovellettiin joukkoon palvikinkkua. Kaarinalta sain idean lisätä tomaattikastikkeeseen myös fenkolia, joka ei maistunut läpi, mutta jonka ansiota ehkä oli se, että kinkku-tomaattikastike jo yksinäänkin oli todella maistuvaa.























Kinkku-pekonilasagne (reilu annos)

Tomaatti-kinkkukastike:
6 viipaletta (tai maun mukaan) pekonia
öljyä
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
1/2 fenkolia
350 g palvikinkkua
500 g paseerattua tomaattia
2-3 dl vettä
1-2 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl sokeria
(suurustetta, esim. Maizena)

Juustokastike:
voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
pari suurta kourallista juustoraastetta

Lisäksi:
öljyä tai voita vuokien voiteluun
lasagnelevyjä
juustoraastetta
mustapippuria

*Hienonna pekoni silpuksi. Laita puolet pekonisilpusta sivuun odottamaan. Laita loppu pekonisilppu kylmälle, suurelle paistinpannulle tai laakeaan kattilaan. Kuumenna, anna pekonien saada hieman väriä.
*Hienonna sipuli, valkosipuli ja fenkoli. Lisää ne pannulle pekonin sekaan. Lisää tarvittaessa hieman öljyä. Anna kuullottua välillä sekoitellen.
*Kuutioi palvikinkku pieniksi palasiksi. Lisää kuutiot pannuun, sekoittele parin minuutin ajan. Lisää sitten pannuun paseerattu tomaatti, vesi, viinietikka sekä sokeri. Sekoita, ja anna kypsyä kannen alla alhaisella lämmöllä, hiljaa kiehuen, sillä aikaa kun valmistat juustokastikkeen.
*Sulata kattilassa voi ja sekoita siihen jauhot. (Tai sekoita kylmässä kattilassa osa maidosta ja jauhot huolellisesti keskenään, sekoita kunnes maito-jauhoseos kuumenee.) Lisää maito huolellisesti vatkaten. Kuumenna, anna kiehua vähintään viiden minuutin ajan. Lisää joukkoon juustoraaste ja mustapippuri, sekoita kunnes juusto on kokonaan sulanut joukkoon.
*Maista kinkku-tomaattikastiketta, mausta tarvittaessa. Mikäli kastike on kovin juoksevaa, voit antaa nesteen haihtua tai suurustaa kastiketta esim. Maizenalla.
*Voitele uunivuoka/uunivuoat. Kaada ensin vuoan pohjalle ohut kerros juustokastiketta, lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle kerros tomaatti-kinkkukastiketta, sitten juustokastiketta ja peitä jälleen kerroksella lasagnelevyjä. Jatka samaan tapaan, jätä viimeiseksi kerro kerros lasagnelevyjä. Älä täytä vuokaa aivan pintaan saakka : jätä muutaman sentin verran ylikuohumisvaraa. Ripottele pinnalle vielä juustoraastetta sekä sivussa odottava pekonisilppu.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 40-45 minuutin ajan.

Pastaa pepperonilla ja parsakaalilla

Kauniista Fakta ja Farfalle -blogista bongasin ohjeen nopeaan salamipastaan. Alunperin Rachel Rayn maailmaan päästämä ainesosalista muuntui käsissäni hieman, kun salamin sijaan jääkaapista löytyi pepperoniviipaleita ja lähikaupan valikoiman sanelemana ricotta vaihtui ranskankermaan. Parsakaalin ja mausteisen makkaran yhdistelmä toimi edelleen loistavasti muutoksista huolimatta!























Jokainen vähänkin ruokaan perehtynyt tietää, että pastaruoissa pastan tulisi olla mahdollisimman laadukasta. Pihiydessäni olen ostanut viime vuodet säännöllisesti S-ryhmän halvinta X-tra-spagettia, ja ollut sen suutuntumaan ja toimivuuteen oikein tyytyväinen. Luulin siis olevani tyytyväinen mihin tahansa. Totuus on paljastunut nyt kilpailijan vastaavaa eli Euroshopper-spagettia keitellessä. Kypsyysasteen tarkkailu menee ihan hukkaan, kun lopputulos on joka tapauksessa pinnalta tahmainen ja maistuukin liisteriltä. Rakenteessa ihan oikeasti mättää joku, koska kastike toisensa jälkeen kokkaroituu rumasti spagetin pintaan, kuten kuvassa näkyy. Väittäisin keitelleeni spagettia sen verran monesti, ettei vika voi ihan täysin olla kokkaajassa. Halpiksissakin on siis eroja, tämän kanssa rämmittyäni totean että X-tra on ihan oikeasti hyvää!

Nopea pepperonipasta

pastaa
1 parsakaalin kukinnot
tilkka öljyä
4 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
kourallinen pepperoniviipaleita paloiteltuna
2 dl ranskankermaa
suolaa, pippuria

*Keitä parsakaalin kukintoja hetki vedessä esimerkiksi paistinpannulla. Valuta vesi pois, siirrä parsakaali hetkeksi sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää ne ja ripaus chiliä öljyyn. Lisää hetken kuluttua paloitellut pepperoniviipaleet sekä kiehautetut parsakaalit. Sekoittele ja anna parsakaalien kypsyä. Lisää sitten ranskankerma, kuumenna mutta älä keitä.
*Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Sekoita joukkoon parmesanjuustoa, mausta suolalla ja pippurilla ja nauti!

Tomaattinen lihapullapasta

Jääkaapissa nököttävälle purkille punaista pestoa piti keksiä käyttöä. Vihreän olisin ehkä sutinut jonkinlaisen kalan päälle, mutta punainen assosioitui jauhelihaan. Niinpä pesto päätyi lihapullataikinaan.

Lihapullat puolestaan päätyivät antamaan makua paseeratulle tomaatille, ja lopulta koko komeus nautittiin kastikkeena spagetin kanssa. Mikäli haluaa pullien säilyvän ehjinä, lienee taikinan koostumusta tarvis kehittää hieman edelleen, mutta tällä erää ainakaan minua ei haitannut, että osa lukuisista lihapullista hajosi sakeuttamaan kastiketta osan säilyessä kokonaisina. Ruoka maistui ennen kaikkea täyteläisen tomaattiselta, pesto ei varsinaisesti erottunut joukosta. Se toi kuitenkin ruokaan makua, sillä suolaa tai liemikuutioita en lisännyt mukaan.























Tomaattinen lihapullapasta (neljälle)

3/4 dl korppujauhoja
n. 1 dl vettä
1 muna
n. 10 cm pätkä purjoa
1/2 prk (n. 100g) punaista pestoa
400 g (naudan) jauhelihaa
voita paistamiseen
500 g paseerattua tomaattia
n. 4 dl vettä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl sokeria
mustapippuria
(merisuolaa)

spagettia, vettä, suolaa

tarjoiluun juustoraastetta

*Sekoita kulhossa korppujauhot ja 1 dl vettä. Anna korppujauhojen turvota sillä aikaa kun hienonnat purjon mahdollisimman pieneksi. Lisää kulhoon purjo, kananmuna ja pesto, sekoita. Lisää jauheliha ja sekoita, kunnes jauhelihan rakenne on muuttunut tasaiseksi ja tiiviiksi. Muotoile taikina pieniksi lihapulliksi.
*Kuumenna suurella pannulla voita, kunnes se on väriltään kullanruskeaa. Ruskista parissa erässä lihapulliin kaunis pinta pannulla. Kokoa sitten pannulle kaikki ruskistetut pyörykät ja lisää paseerattu tomaatti sekä vettä. Mausta sokerilla ja etikalla. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia. Valmista sillä välin spagetti pakkauksen ohjeen mukaan.
*Mausta valmis kastike vielä pippurilla ja halutessasi suolalla. Tarjoile spagetin ja juustoraasteen kera.

Spagettitaivas

Blogitaukoilun maailmasta on pakko palata maisemiin, sillä nyt on tullut kokattua vaatimattomasti ilmaistuna niin järjettömän mahtavan hyvänmakuista ruokaa.

Tarina sai alkunsa, kun usean päivän reissailun ja ravintolaruokinnan jälkeen palasin kotiin. Lähikauppareissulta toivoin aineksia johonkin oikein kotoisaan ja arkiseen, ja keittiökumppani ehdotti tähtäämistä tonnikalapastan suuntaan. Kermahyllyllä otin muuten vain kiinnostuksesta käteeni Valion Kippari-ruokakerman, ihan vain lukeakseni mitä tuote pitää sisällään. Yllätyin ainesosalistan suhteellisesta lyhyydestä niin, että hetken mielijohteesta tuote lähti kokeiluun. Kotona kokeilut jatkuivat, kun sitruunamehun puutteessa heitin kastikkeeseen piparjuuritahnaa. Kun spagetit kiireessä vielä kannettiin pöytään juuri ja juuri riittävän kypsinä eli täydellisinä, olivat hekuman ainekset kasassa.

Ruokailuhetken ääniraita koostui lähinnä ihastuneista huokauksista. Sekä tänään että toissapäivänä, sillä ensimmäisen satsin jälkeen maltoimme odottaa jopa kaksi vuorokautta ennen seuraavan kokkaamista...















Tonnikalaspagetti à la A & J (2-3 annosta)

spagettia
voita tai öljyä
1 sipuli
1 tl kapriksia
100 g (1/2 pss) vihreitä pakastepapuja paloina
1 tlk (2,5 dl) savujuustolla maustettua ruokakermaa (tai ruokakermaa ja sulatejuustoa)
1 tl piparjuuritahnaa
(vettä)
1 tlk tonnikalaa paloina öljyssä
mustapippuria

*Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsäksi. Valmista sillä aikaa kastike.
*Hienonna sipuli ja kuullota sipulisilppua rasvatilkassa pannulla tai laakeassa kattilassa. Hienonna kapriksia hieman ja lisää ne pannulle. Lisää pannulle jäiset pavut ja sekoittele, kunnes pavut ovat sulaneet ja sipuli pehmentynyt.
*Lisää pannulle kerma ja sekoita joukkoon piparjuuritahna. Anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Maista, lisää halutessasi piparjuuritahnaa. Lisää tarvittaessa myös vettä, jos kastike on liian paksua.
*Sekoita joukkoon tonnikala ja kuumenna, mutta älä enää keitä. Tarjoile spagetin kanssa.

Tomaattinen tonnikala-kapriskastike

Toukokuun lopulle osui visiitti Ruotsiin, mikä luonnollisesti tarkoitti myös retkeilyä ICAn ihmemaassa. Hyllystä löytyi tällä kertaa mielenkiintoinen tuote: ruoanvalmistusviini! Juomassa, tai siis pikemminkin maustekastikkeessa, on alkoholia vain 2,2 %, joten se säilyy avattuna jääkaapissa etikoitumatta hieman pidemmän aikaa kuin tavallinen viini. Alkoholi tuo varmasti viinillä maustettaviin ruokiin oman säväyksensä, mutta uskomattomattoman pehmeän ja täyteläisen sävyn tämä leikkiviinikin toi koekaniinina olleeseen tonnikalakastikkeeseen.




















Tomaattinen tonnikala-kapriskastike valkoviinillä (2 annosta)

oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2-3 rkl kapriksia
1/2 - 1 rs kirsikkatomaatteja
1 tlk tonnikalaa öljyssä
1/2 dl valkoviiniä
rouhittua mustapippuria

*Kuumenna reilu tilkka oliiviöljyä pannulla. Hienonna sipuli ja kuullota sipulisilppua öljyssä. Lisää kaprikset, sekoittele ja painele niin että ne hieman hajoavat.
*Puolita kirsikkatomaatit. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää tomaatinpuolikkaat pannuun ja anna kuumentua. Lisää sitten valkoviini ja lopuksi valutettu tonnikala, anna seoksen juuri ja juuri kiehahtaa mutta älä keitä. Mausta rouhitulla mustapippurilla. Tarjoile esim. pastan tai uusien perunoiden kanssa.

Parsakaalicarbonara

Muistanette helmikuisen wok-postaukseni, jossa hehkutin rakkauttani rouskuvaan parsakaaliin. Samassa ihastuksen aallossa syntyi myös tämä pasta carbonaran versio. Perinteisen savupekoniseen carbonaraan tämä pastaruoka ottaa parsakaalin ohella etäisyyttä muutenkin: kuumassa kasviöljyssä rapsakaksi käristyi jonkin satunnaisen mitä-kaapista-löytyy- kokolihaleikkeleen suikaleita. Juuri ja juuri kypsentynyt keltuais-kermaseos sekä runsas mustapippuri pitävät kuitenkin huolen siitä, että pasta kelpaisi nirsommallekin miilunpolttajalle. Hieman terveellisempää, mutta todella hyvää siis!
























Parsakaalicarbonara (noin kahdelle)

kokolihaleikkelettä ja öljyä (tai pekonia)
parsakaalia
2 keltuaista
1 dl ruokakermaa
juustoraastetta
rouhittua mustapippuria, suolaa
penne-pastaa

*Suikaloi leikkeleet tai pekoni. Jos käytät rasvattomia leikkeleitä, kuumenna pannulla öljy ja lisää sitten lihasuikaleet. Anna suikaleiden paistua rapeiksi asti. Jos käytät pekonia, lisää suikaleet kylmälle pannulle, kuumenna ja paista kunnes suikaleet ovat rapeita. Siirrä valmiit suikaleet sivuun.
*Pilko parsakaali melko pieniksi paloiksi ja lisää palaset kuumaan pannuun (lisää tarvittaessa öljyä). Sekoittele parsakaaleja parin minuutin ajan niin, että ne hieman kypsyvät. Siirrä sivuun.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Sekoita keskenään keltuaiset, ruokakerma ja lopuksi juustoraaste.
*Kun pasta on valmista, valuta se siivilässä ja kaada sitten takaisin kattilaan. Lisää joukkoon lihasuikaleet, parsakaali sekä muna-kermaseos ja sekoita tasaisesti hetken aikaa. Halutessasi voit jatkaa sekoittamista kuuman levyn yllä kunnes kermaseos hyytyy kokkareiseksi, mutta mielestäni carbonara on ehdottomasti parasta silloin, kun huomaat kastikkeen vain muuttuneen samettisen pehmeäksi. Maista, mausta tarvittaessa suolalla.
*Ripottele pasta-annosten päälle runsaasti rouhittua mustapippuria.