Tomaattinen "risotto" ohrahelmistä (huippuhyvää huijaamalla)

Ohratto. Siinä sana, joka tuo mieleen hampaissa pyörivät ohrasuurimonkuoret, kitalakea kuivattavan rakenteen ja... juuh, vähän epäillen tartuin ohrahelmipakettiin. Mut kuulkaas, tämä tällainen helmiksi hiottu ohrahan on aivan loistotavaraa!

Sillä ei ole mitään tekemistä sellaisten rikottujen ohrasuurimoiden kanssa. Risoton tapaan valmistettuna ohrahelmistä nimittäin syntyi ruoka, joka
- näyttää risotolta
- maistuu risotolta, tai vielä vähän paremmalta
- tulee ruokapöytään Suomesta eli on lähiruokaa
- on paljon ilmastoystävällisempää kuin riisi
- kypsyy reilussa vartissa ja
- on helpompi saada onnistumaan just oikeanlaiseksi.

Mä olen niin myyty, eikä tämä edes ole mikään mainos.

Mallia tähän ruokaan otin speltti-tomaattimuhennoksen ohjeesta, kirjasta Pille Enden & Tiina Lebane: Hyvää oloa lautasella. Speltti valmistustapoineen vaihtui tietty ohrahelmiin. Proteiinia tässä on niukanlaisesti, vaikka ohra onkin riisiä ravitsevampaa. Tämä sopii kuitenkin vallan hyvin vaikkapa päivän toiseksi ruoaksi.

Tomaattinen "risotto" ohrahelmistä (n. neljä annosta)

800-900 g tomaatteja
oliiviöljyä
2 sipulia hienonnettuna
2,5 dl ohrahelmiä
1 rkl vaaleaa balsamicoetikkaa
7-8 dl kasvislientä
3 tl kuivattua persiljaa (tai 3 rkl tuoretta)
1,5 tl kuivattua timjamia (tai 1,5 rkl tuoretta)
3 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
suolaa, pippuria
parmesaaniraastetta

* Lohko tomaatit, asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Valuta pinnalle hiukan oliiviöljyä, mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. Paahda tomaatteja uunissa 225°C:n lämmössä noin 25-30 minuuttia.
* Kuumenna kasvisliemi yhdessä kattilassa.
* Kuumenna toisen, suuren kattilan pohjalla loraus öljyä. Lisää hienonnettu sipuli ja kuullota matalalla lämmöllä 4-5 minuuttia. Lisää ohrahelmet ja jatka kuullottamista parin minuutin ajan. Lisää balsamiviinietikka ja kauhallinen kasvislientä sekä kuivatut yrtit. Anna hautua, kunnes liemi on imeytynyt suurimoihin. Keitä hiljalleen ja lisää kasvisliemi muutamassa erässä niin, että se ehtii aina imeytyä suurimoihin. Lisää loppuvaiheessa myös lähes kaikki paahdetut tomaatit. Sekoittele varovasti, älä liikaa. Suurimot kypsyvät n. 15 minuutissa. Rakenne on valmiina samanlainen kuin onnistuneessa risotossa: purutuntumaa on selvästi jäljellä, mutta samalla ruoka on löysää, samettista puuroa.
*Sekoita lopuksi joukkoon kourallinen parmesaaniraastetta sekä tuore basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile loppujen tomaattien sekä parmesaaniraasteen kanssa.

p.s. Vauvaperheen "koko perheen ruokaa" tästä saa, kun kasvisliemen tekee kuution tai fondin sijaan kuivattuja keittovihanneksia käyttämällä. Parmesaani ja suola lisätään vasta lopussa aikuisten annoksiin, joten vauvan annos jää suolattomaksi.

Salaattiarki jatkuu: porkkana-omenasalaatti

Tämän salaatin tein vauhdilla kun kuulin, että kaiken hauskan lisäksi tänään saisin kaverin arki-iltakylään. Itse olin ravintolaähkyssä (Tres Bones oli aika hauska elämys), mutta kuulemma tää salaatti maistui niin hyvin että ohjeelle ois kysyntää. Täähän on siis taas... toivepostaus! ;)



Talvinen porkkana-omenasalaatti

1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
2 rkl öljyä
pieni tilkka makeaa sinappia
ripaus suolaa
ripaus sokeria

2 porkkanaa
pieni pätkä (n. 5 cm) purjoa
1 punainen italialainen luomuomena (todella hyvää!!)
1 ruukku salaattia
1 pallo mozzarellaa

*Sekoita kulhon pojalla etikka, öljy, sinappi, suola ja sokeri.
*Kuori porkkanat. Leikkaa porkkanat sitten kuorimaveitsellä suikaleiksi kulhon pohjalle kastikkeen päälle. Leikkaa huuhdeltu purjo viipaleiksi, viipaloi omena. Sekoita porkkanasuikaleet, purjo ja omena kulhossa niin, että kastiketta on joka puolella.
*Revi tai leikkaa huuhdellut, kuivatut salaatinlehdet, revi mozzarella paloiksi. Sekoita salaatti ja mozzarella varovasti salaatin joukkoon.
*Tarjoa hyvän leivän kanssa
.

Tulinen porkkanasalaatti eli thai-arkiruokaa

Olin tällä viikolla kaverini kanssa Marttojen kurssilla, jossa tehtiin thai-tyylistä ruokaa. Iltakurssin ihan paras anti oli suoraviivaisissa, nopeissa arkiruokaohjeissa, joiden ainesosat voi löytää lähimarketista. Tajusin vasta kaiken valmistuttua, että juuri sellaisia ohjeitahan mä oikeastaan olenkin kaivannut. Jos vaikka löytäis inspistä ihan siihen, noh, arkikokkaamiseen.

Yksi illan lemppareista oli tulinen porkkanasalaatti, jota olikin sitten pakko tehdä kotona jättimäinen kulhollinen. Voisin syödä tätä loputtomiin. Ihanan tulista, ihanan hapanta, ihanan makeeta, ihanan suolaista. Ohjeen vaaleaa soijakastiketta mulla ei ollut, eikä muuten tainnut olla kurssillakaan, mutta Blue Dragonilla sitä näkyy löytyvän valikoimista. Tumman soijakastikkeen vaihtaminen vaaleaan tekisi salaatin ulkonäöstä ehkä raikkaamman, mutta maku on todella kohdillaan tummallakin.

Tulinen porkkanasalaatti (alkuperäinen ohje Marttojen, tämä omani on aika lähellä sitä)

4 rkl suolapähkinöitä murskattuna
1 kuivattu punainen thai-chili (tai 3 miedompaa tuoretta chiliä) hienonnettuna
5-8 valkosipulinkynttä hienonnettuna (kynsien koosta riippuen)
1 1/2 rkl tummaa sokeria
3 rkl (vaaleaa) soijakastiketta
3/4 dl limen mehua, eli kahden suuren limen mehu
(muutama tippa kalakastiketta, ei mitenkään pakollista)
(1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa, voi laittaa jos löytyy kaapista)
500 g porkkanoita karkeasti raastettuna 
(kourallinen vihreitä papuja kiehautettuna, toimii ilmankin)
1 rs kirsikkatomaatteja puolitettuna
tarjoiluun korianteria


*Sekoita kulhossa suolapähkinät, chili, valkosipuli, sokeri, soijakastike, limen mehu, kalakastike ja balsamiviinietikka. Sekoita huolellisesti joukkoon porkkanaraaste. Sekoita lopuksi mukaan kirsikkatomaatin puolikkaat (ja pavut). Koristele tuoreella korianterilla.

Toivepostaus: Maapähkinävoi-pinaattipasta

Olen aina halunnut kirjoittaa toivepostauksen. Jiihaa! Eräs anonyymi blogini lukija toivoi, että... eipäs kun ihana työkaverini toivoi tänään, että viimein postaisin tämän ruoan maailmalle.

Ohje on Opiskelijaruokaa-blogista. Ensin innostuin reseptistä (kuulosti jännältä), sitten petyin hieman (maistui, no, vanhalta kunnon opiskelijaruoalta), sitten totesin, että onhan tää oikeastaan aika hyvää. Mieheni sen sijaan tykkäsi heti. Ja tosiaan työkaverini myös; tein tätä kerralla niin paljon, ettei tehnyt yhtään tiukkaa jakaa eväsrasian sisältöä puoliksi. Laitetaan alle siis ei-tuplatun satsin ainemäärät.

Maapähkinävoi-pinaattipasta (kaksi annosta; alkuperäinen ohje Opiskelijaruokaa-blogista)

pastaa kahdelle

1 rkl ruokaöljyä
150-200 g pakastettua pinaattia 
1 rkl tomaattipyreetä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso rkl rouheaa, makeuttamatonta maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua
1 tl yrttimaustetta (suolatonta), esim. Provencen yrtit
1/4 - 1/2 tl merisuolaa
mustapippuria
kourallinen paahdettuja auringonkukansiemeniä (tämä oli oma lisäykseni, koska tarttee olla jotain pureksittavaa)
1/2 rs kirsikkatomaatteja puolitettuna (tämän lisäsin myös, koska tarttee olla jotain tuoretta)
(tilkka vettä)
pari kourallista vahvanmakuista juustoa raastettuna


*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Pastan kiehuessa kuumenna pannulla tilkka öljyä. Lisää siihen tomaattipyree ja pakastettu pinaatti, kääntele ja sekoittele kunnes pinaatti on sulanut. Sekoita joukkoon loput ainekset, lisää halutessasi tilkka vettä (minä laitoin ehkä puolisen desiä) ja anna kiehahtaa nopeasti. Älä keitä pitkään, jottei pinaatti muutu ihan ruskeaksi.
*Valuta valmis pasta ja sekoita kastike joukkoon.
*Tarjoile raejuuston tai juustoraasteen kanssa.

Täyteläinen papu-juurespata ja juusto-dumplingsit

Mykyjä. Niitä ne padassa kelluvat dumplingsit tässä tapauksessa oikeasti ovat. Myky, siinä vaan jotenkin epäilyttävä sana. Dumplingsit kuulostaa paljon leikkisämmiltä!

Herkullisten juustomykyjen, juuresten ja papujen lisäksi tästä padasta löytyy sipulia, selleriä, kuivattuja sieniä, kahvia ja soijakastiketta. Näillä eväillä syntyi ihan ennenmaistamattoman lihaisa papupata, jotenkin tumma ja täyteläinen yhtä aikaa. Ihan mahtava kasvisruoka sellaisillekin, joita papupata yleensä epäilyttää!

Juures-papupata ja juustomykyjä eli -dumplingseja (alkuperäinen ohje Nicola Graimes: New Vegetarian Kitchen, alla oma versioni jossa inasen verran muutoksia raaka-aineissa ja ainemäärissä)

2 rkl öljyä
1 suuri sipuli lohkoina
1 sellerinvarsi viipaleina
1/2 suuri purjo (tai yksi pieni) hienonnettuna
4 porkkanaa suurehkoiksi paloiksi leikattuna
1 palsternakka suurehkoiksi paloiksi leikattuna
kourallinen kuivattuja sieniä hienonnettuna, meillä herkullisia vaaleaorakkaita
1 rkl vehnäjauhoa
2-3 tl kuivattua timjamia
1/2 laakerinlehti
1 dl vahvaa kahvia
3-5 dl kasvislientä (tai miksei kana- tai lihalientäkin)
2 rkl soijakastiketta
1 pkt (230 g) ruskeita papuja, käyttövalmiita (laitoin Pirkkaa), huuhdeltuina

Juustomykyt
90 g vehnäjauhoja
40 g raastettua, pitkään kypsytettyä cheddar-juustoa
2 rkl tuoreita yrttejä hienonnettuna, tai 2 tl kuivattua yrttisekoitusta
40 g voita pieninä kuutioina
1 rkl kylmää vettä

*Kuumenna liedellä valurautapadassa öljy. Käytä matalaa keskilämpöä, asteikolla 1-6 kolmonen on tässä ohjeessa kova sana. Lisää öljyyn sipulilohkot ja anna kuullottua 6 minuutin ajan välillä sekoitellen.
*Lisää selleri ja purjo, kuullota 2 minuuttia lisää.
*Lisää porkkana, palsternakka ja sienet. Sekoita joukkoon 1 rkl vehnäjauhoja ja anna kypsyä minuutin ajan. Lisää sitten timjami, laakerinlehti, kahvi, liemi ja soijakastike. Katso, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri, lisää tarvittaessa lientä. Kuumenna kiehuvaksi, laske sitten lämpöä ja anna hautua hiljalleen 10 minuutin ajan.
*Mykyjä varten sekoita kulhossa jauhot, raastettu juusto sekä yrtit. Nypi mukaan voi ja lisää lopuksi 1 rkl kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi, kovaksi taikinaksi, lisää tarvittaessa varovaisesti vettä jotta saat muodostettua taikinapallon. Jaa taikina 8-10 osaan ja tee osista soikiomaisia mykyjä.
*Sekoita pataan pavut. Kääntele sitten varovasti keitoksen sekaan mykyt niin, että ne peittyvät liemeen ja kasviksiin. Peitä kannella ja anna hautua matalassa lämmössä hiljalleen kuplien 20-25 minuuttia, kunnes mykyt ovat nousseet padan pintaan. Tarjoile kuumana.

Lihaton lokakuu eli kasvisruokien best of

Päätin lähteä mukaan Docventuresin Lihattomaan Lokakuuhun, enkä muuten ollut ainoa. Tällä hetkellä jo yli 28 000 tyyppiä on päättänyt kokeilla kuukauden ajan, miltä tuntuu lihan syömisen vähentäminen, lihaton ruokavalio tai, jos liha on jo pois kuvioista, vielä tiukempi kasvisruokavalio.

Sijoitun kasvisruoasta pitävien sekasyöjien joukkoon. Tykkään tehdä ruokaa tofusta, pavuista tai pähkinöistä, mutta ideat loppuvat toisinaan kesken. Niinpä tässä lokakuussa onkin oikeasti kyse siitä, että pääsen kutittelemaan laiskaa mielikuvitustani hyvän tarkoituksen varjolla.

Ehkä joku muukin tarvitsee mielikuvitukselle vilkastusta juuri nyt? Päätin listata tämän blogin reseptiarkistosta parhaat kasvisruoat alle.

Parasta pähkinästä: pad thai ja pähkinäinen tomaattikeitto.
Parasta pinaatista ja kotijuustosta: palak paneer.
Paras levite: hernelevite.

Parhaat salaatit: lämmin tofusalaatti ja vietnamilainen kevätsalaatti.
Paras tofuviritelmä: bulgur-kasvispaella.

Paras naposteluruoka: paahdettu parsakaali sitruunalla.
Paras keitto: thai-basilikasoppa.
Parasta vaikka minkä oheen tai päälle: sitruunalinssit.
Parasta, kun on skumpan avaamisen aika: blinipannari, kasvistahna ja valkosipuliherkkusienet.

Parasta ihan lopuksi tai ihan alkuun: bloody mary.

Entä mitä uutta mun kannattaisi kokeilla kuukauden aikana, onko suosituksia?

Pestoperunat

Rouheanrupuinen vai helppo ja herkullinen? Taipuisin jälkimmäiseen. Ohje on tällä kertaa todella suurpiirteinen, sillä tämä jos mikä on todellista jääkaapin jämien pelastusruokaa.

Rapeat pestoperunat

pussinpohjallinen perunoita, esimerkiksi 6-7 kpl
purkinpohjallinen tai -puolikas valmispestoa
(tilkka oliiviöljyä, ellei pesto ole kovin öljyistä)

*Keitä perunat lähes kypsiksi (niin että haarukka jo melkein uppoaa keitettyyn perunaan, muttet ihan vielä voisi kuvitella syöväsi perunaa sellaisenaan).
*Voit makusi mukaan jättää kuoret perunoihin tai kuoria ne. Paloittele sitten keitetyt perunat suupalan kokoisiksi. Voitele uunivuoka, kaada vuokaan perunat ja pestokastike sekä tarvittaessa tilkka öljyä, kääntele sekaisin.
*Paista uunissa 225°C:ssa 10-15 minuuttia tai kunnes perunat ovat saaneet hieman rapeaa pintaa ja väriä, mutta pesto ei ole vielä päässyt palamaan.

Saksanpähkinä-jogurttikastike

Tammikuussa tein paria uudenlaista kylmää kastiketta. Ruokabloggaajien tapaaminen oli lähestymässä ja pikkusyötävät sopivat illan teemaan. Sitten kävi kuinka kävi ja kipeäksi tullut kotikokki jäi nuolemaan näppejään (tai no siis sittemmin tervehdyttyään ei näppejään vaan aika ison kulhollisen kastiketta). Nyt kun talvipöpöjen toinen kierros pakotti jäämään kotiin, muistui mieleen bloggaamaton helmi.

Nimittäin Helsingin Sanomien ohjeella tehty saksanpähkinäinen jogurttikastike oli todellinen helmi! Jopa yksin syötäväksi. Se sopii Lähi-idän meze-tyyliin, mutta yhtä hyvin voisin tarjota sitä rapuallergikolle toast skagenin päällä. Raikas jogurtti, rasvainen saksanpähkinä ja pirteä tilli toimivat loistavasti yhteen.


























Kuvassa on myös punainen pähkinä-paprikatahna. Sooloilin raaka-aineiden kanssa ja tahna ei säväyttänyt yhtään, linkki alkuperäiseen Hesarin ohjeeseen kertoo kuitenkin oikean valmistustavan.  Sitten takaisin jogurttiasiaan.

























Saksanpähkinä-jogurttikastike eli turkkilaisittain haydari (ohje hs.fi, tässä puolitettu annos)

40 g saksanpähkinöitä
2 valkosipulinkynttä
pieni puntti tuoretta tilliä
375 g turkkilaista jogurttia
1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

*Murskaa saksanpähkinät esimerkiksi veitsellä hienontamalla. Kuori ja murskaa valkosipulit. Leikkaa tilli silpuksi.
*Sekoita hienonnetut ainekset jogurttiin. Lisää oliiviöljy ja suola. Sekoita.

Paahdettu parsakaali sitruunalla ja oliiviöljyllä

Lauantaina mietin, mitä tekisin yhdelle henkilölle yhdestä parsakaalista. Ruokabloggaajilla oli vuosisadan herkkujuhlat ja samaan aikaan toisaalla meikäläinen toipui jonkinlaisesta vatsapöpöstä - nyt jos koska tarvittiin LOHTUA. Onneksi illan edetessä ruokahalu sentään palaili, ja mikä parasta, Kädenvääntöä-blogi tarjoili ohjeen sen parsakaalin laittoon.

Amerikkalaisessa alkuperäislähteessä kerrotaan kokkaajan kotijoukkojen hehkuttaneen, että jos vanhemmat tekisivät lapsilleen parsakaalia aina näin, lapset eivät vihaisi parsakaalia, lapset rukoilisivat parsakaalia pöytään. Aika uskottavaa! Ja mielettömän hyvää tää olikin.

"The best broccoli of your life" goes Kädenvääntöä goes Unelias kokki

1 parsakaali
pari reilua lorausta oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
1/2 sitruuna
juustoraastetta (parmesaani ois pop, mutta rasvainen edamikin käy ihan hyvin)

*Jos peset parsakaalin aluksi, kuivaa se huolella.
*Irrota parsakaalista kukinnot reilun kokoisiksi palasiksi, liian pienet kärähtävät uunissa.
*Vuoraa uunipelti foliolla, levitä parsakaali pellille. Lorauta mukaan reilusti oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita niin että öljy leviää tasaisesti joka puolelle. Kuori ja pilko myös valkosipulinkynnet mukaan. (Voit joko pilkkoa valkosipulin hyvin hyvin pieneksi niin että se uppoaa parsakaalin sekaan, tai jättää melko suuriksi paloiksi jotka lopuksi jätät syömättä: irralliset valkosipulinpalaset palavat tässä showssa herkästi pahanmakuisiksi.)
*Lämmitä uuni 225°C:een ja paista parsakaaleja uunin keskitasolla 15-20 minuuttia tai kunnes ensimmäiset kukinnot ovat alkaneet saada hieman ruskeaa väriä.
*Pese sitruunanpuolikkaan kuori huolella. Kun otat parskaalit uunista, raasta sitruunankuori nopeasti parsakaalien päälle. Purista päälle myös mehu, ja raasta lopuksi juusto niin, että se sulaa parsakaalin pintaan.

Fenkoli-munakoiso-sipulipaistosta ja polentaa

Tämän herkullisen kasvispaistoksen ja polentan alkuperäinen resepti on New Vegetarian Kitchen -kirjasta. Lyhyen tuttavuutemme aikana olen todennut ilolla, että kirja muistuttaa hurjan paljon kasvisruokakirjojen kuningatarta, Plentyä, ja Plentyn munakoisopolentan tapainen oli myös tämä ruoka. Loistavaa, yksinkertaista, ja samalla kuitenkin jotain vähän uutta ja erilaista.

Kun olin jo matkalla kaverini luo kokkaamaan tarvikekassillisen kanssa, pyysin vielä puhelimessa ostamaan kaupasta fetaa. Suolainen fetamuru sopikin makeaan kasvisruokaan kuin nakki nakkipiiloon, ja voi olla että ilman fetaa olisin jäänyt kaipaamaan, no, juuri sitä.

Juustopolentaa ja salottisipuli-fenkoli-munakoisopaistosta 

1/2 dl öljyä (ohje suosittaa oliiviöljyä, meillä oli rypsäriä mutta hyvin toimi)
4-5 salottisipulia kuorittuna ja kukin 4-6 lohkoksi leikattuna
1 munakoiso suupalan kokoisiksi kuutioiksi leikattuna
1 fenkoli kahdeksaksi lohkoksi leikattuna
3 rkl omenamehua
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl ruskeaa sokeria
suolaa, mustapippuria

250 g pikapolentaa + 1 litra vettä (tai pakkauksesi ohjeen mukaan)
reilu nokare voita
noin 100 g parmesan-juustoa raastettuna

tarjoiluun fetajuustoa murennettuna

*Kuumenna öljy syvässä pannussa keskilämmöllä. Lisää sipulilohkot tasaiseksi kerrokseksi ja anna hautua 7 minuuttia silloin tällöin sekoitellen niin, että sipuli saa hieman väriä. Sekoita joukkoon munakoiso ja fenkoli, peitä kannella ja anna kypsyä matalalla lämmöllä 25 minuuttia silloin tällöin sekoitellen.
*Lisää omenamehu, balsamiviinietikka ja ruskea sokeri paistokseen, mausta sitten suolalla ja pippurilla. (Huomioi, että parmesan ja fetajuusto tuovat suolaisuutta ruokaan. Laitoin itse paistokseen sormisuolaa silmämääräisesti ripotellen: ehkä reilu 1/2 tl.) Sekoita hyvin ja anna kypsyä matalalla lämmöllä vielä 10 minuuttia.
*Valmista sillä välin polenta pakkauksen ohjeen mukaan. (Tämän reseptin polentamäärä määräytyi ihan annospussin mukaan, ja polentaa tuli paljon reilumpi satsi kuin kasvispaistosta.) Kun polenta on valmista ja vielä kiehuvan kuumaa, sekoita siihen voi ja parmesan-raaste.
*Tarjoile polenta ja kasvispaistos fetamurun kanssa.

Tuikitavalliset tomaattibruschetat

Tomaattinen bruschetta on minusta elävä esimerkki siitä, miten nopea ja tosi yksinkertainen ruoanlaitto voi yllättää. Tomaatista, valkosipulista, leivästä ja parista hassusta mausteesta syntyy paljon enemmän kuin osiensa summa.

Tämä on niitä juttuja, jotka tuntuu jopa liian simppeleiltä postattaviksi: mutta aina on kuitenkin joku, joka vielä pitää bruschettojen tekoa hankalana ja on siksi jättänyt koko homman sikseen. Unohda sellainen oletus, testaa vaikka itse!

Tomaattibruschetat

maukkaan patongin puolitettuja paloja tai maalaisleipäviipaleita (minulla puolikas patonki = neljä puoliskopalaa)
1 valkosipulinkynsi
pari pientä tomaattia
ripaus suolaa ja sokeria
kourallinen basilikaa, tai jos tykkäät persiljasta, vaikka lehtipersiljaa
tummaa balsamiviinietikkaa
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
merisuolaa

*Leikkaa tomaatti kuutioiksi. Sekoita sitten pienessä kulhossa tomaattikuutiot sekä pieni suola- ja sokeriripaus. Hienonna basilika tai muu yrtti, kuten lehtipersilja, ja sekoita kevyesti kuutioiden joukkoon.
*Paahda leipää uunissa grillivastuksen alla parin minuutin ajan, kunnes se saa rapean pinnan. Puolita valkosipulinkynsi ja hiero kynnenpuolikkaita reippaasti leipien pintaan.
*Nostele leiville tasaisesti tomaattiseosta. Ripottele päälle balsamiviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä mustapippuria ja merisuolaa, nauti samantien.

Helmiä hämärästä

Tämä blogi on olemassaolonsa aikana löytänyt aika hyvin luonnolliset uomansa, mitä tulee postaustahtiin. Samaan tyyliin kulki myös taakse jäänyt vuosi. Olen ollut oikeastaan aika iloisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän ehdin avata kotona läppäriäni. Tällä kertaa kiireinen vuosi tarkoitti paljoa hyvää: hurjan monia uusia ja vanhoja kokemuksia, paikkoja, juttuja, tyyppejä, harrastuksia, menoja, saunailtoja, kokkailuja, kävelyjä, reissuja... Toisaalta, juuri nyt toivon alkavalta vuodelta pari kierrosta hitaampaa vauhtia: ehkä sellaista, että ehtisi ihan huvikseen kirjoittaakin.

Ongelma kun on tietysti se, että hyvät jutut meinaa unohtua ellei niitä tallenna. Näin ollen päräytänkin vuosikatsauksen hengessä eetteriin tällä kertaa joukon bloggaamatta jääneitä huippujuttuja, taitavat kaikki olla syksyltä. Tulevat internet-sukupolvet ja minä hatarapäinen itse, olkaamme hyvät:

























Syysauringon vielä paistaessa paistoin Jannan postaamaa punajuuripiirakkaa. Punajuurien marinointi ja runsas fetatäyte tekivät tästä ihan huikean hyvää. Kokeilkaa vaikka.

Stadin silakkamarkkinoilta ostin koukuttavan hyviä aurajuustosilakoita, ja niiden seuraksi tein virolaista salaattia, jonka opin edellistalvena Marttojen kurssilla. Takuuloistavaan salaattiin tulee keitettyjä härkäpapuja (muista keittäessä riittävä suola!), purjoa, omenaa, palvikinkkua, pippuria, sitruunaa ja ranskankermaa. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla majoakin, mutta melkein parempaa tää on vain ranskankermalla.


























Yksi keittokirjaleikki johti Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut -kirjaan, ja sitä kautta puolestaan kylmäsavulohella ja tuorejuustolla täytettyihin, parmesanilla kuorrutettuihin herkkusieniin. (Ne paistettiin uunissa vielä kuvan ottamisen jälkeen.) Hieman omituista, mutta ihan älyttömän runsaan, voimakkaan, hyvän makuista.

 























Jossain vaiheessa ostin Liidelistä chorizo-pötkön. Jos talouden toinen puolisko on vaihtarireissussa, niin voin muuten kertoa, että tuollaisen pötkön kuluminen kestää aivan järjettömän kauan! Kulutin sitä ainakin ylettömän paprikaiseen, tomaattiseen, fetaiseen ja basilikaiseen pastaan. Saattoi siinä pastassa olla aika reippaasti valkosipuliakin.


























Jossain vaiheessa tein valtavan satsin thaikku-wokkia. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että se oli ihan liian mones kerta kyseistä lajia. Puhumattakaan tietysti siitä, että sitä kertasatsiakin sai syödä monta päivää. Kyllästyin, enkä ole moneen kuukauteen tehnyt wokkia kotona sen jälkeen.


























Tähän sen sijaan en kyllästynyt sitten millään. Siis BBCGoodFoodista inspiksen saaneeseen kvinoa-salaattiin ja sen variaatioihin. Perusidea on, että pohjaksi keitetään quinoaa ja sitten sekoitetaan kuumaan, valutettuun jyväsettiin yrttejä ja sitruunamehua. Raikas sitruunan ja yrttien maku imeytyy koko ruokaan, oli höysteenä sitten halloumia tai fetaa, tomaattia tai paprikaa. Toimii, vaikka kvinoan vaihtaisi bulguriinkin. Toimii, tarjoili sitten kylmänä tai lämpimänä.




























Wok-kyllästyksen vastapainoksi kaipasin jotain tosi maanläheistä ja yksinkertaista, ja niinpä keittelin herkullista soppaa perunasta, ruusukaalista ja rakuunasta. Oli hienoa, miten maku muuttui ihan vain pitkän haudutusajan ansiosta. Pekoni ei pahentanut tätä ollenkaan.


























Vuoden parhaat lihapullat bongasin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista. Keftoja ovat nämä, ja todella inkiväärisiä.


























Joulupikkujouluista jäi yli tähteitä, jotka johtivat luksuspastaan. Luksuspasta piti sisällään kerrrrmaista sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä, parsakaalia ja viinirypäleitä. (Sekä tietysti tavallista luksuksempaa penne-pastaa, jonka olin ostanut, koska olin ostanut rikkinäisen radion, jonka sitten olin palauttanut, minkä vuoksi olin saanut hyvityksenä lahjakortin erääseen nimettömään tavarataloon, jossa oli myös ruokaosasto, ja jos on lahjakortti niin sehän on niinkuin ilmaista menoa se, ja kiitos tämän päätelmän söin sen lahjakortin ansiosta monta kertaa aika hyvin.)

























 
Syksyllä Helsingin Yrjönkadulle avattiin Rulla. Se ansaitsee tulla muistetuksi useamman kymmenen erilaisen ravintolahetken joukosta. En tiedä, voiko mikään olla yhtä raikasta ja... vaan ihan erilaista kuin mikään muu!

























Viime aikoina olen tehnyt tuttavuutta jääkaapissa möllöttävän HP-kastikkeen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on todella omalaatuisen makuista, ja sulautuu osaksi järjellistä makukokemusta melko harvoin. Mutta ihan sattumalta löysin täydellisen yhdistelmän! Ei kannata oudoksua vaan kokeilla: Nämä quesadillat syntyvät niin että levitetään tortillalätylle aivan pieni tiraus HP-kastiketta, laitetaan tortilla kuumaan, kuivaan pannuun, asetellaan päälle siivut herkullista palvikinkkua sekä herkullista, rasvaista edamia. Tipotellaan muutama tippa vihreää tabascoa perään, lisätään toinen lätty päälle, käännetään koko juttu kertaalleen ympäri ja painellaan lastalla kevyesti, kunnes juusto on sulanut. Niin hyvää.

Joulun alla opin vielä uuden asian, oujee! Maustesilakoiden tekemisen, nimittäin. Silakkafileiden nylkeminen eli nahattomaksi tekeminen oli  huvittavan helppoa, vaikka psyykkasin itseäni siihen tuntitolkulla. Peukku vain kylkifileen kulmaan ja nahka irti. Suosittelen, koska nahaton maustesilakka on sata kertaa paremman makuinen kuin nahallinen. Siskon vinkeillä syntyivät loistavat valkosipuli-sinappisilakat, eli tämä HS.fi -ohje karkealla dijonilla ja moninkertaisella valkosipuli- ja tillimäärällä.

Avokadoa ja muita hittiaineksia

"Nyt kun pitkästä aikaa ollaan porukalla samassa paikassa, niin mentäskö meille kaupan kautta ja kokattais jotain hyvää... mitä pitäis laittaa?"
"No sitä avokadopastaa tietty!"


Sitten näyttikin jo tältä:

Meinasin sanoa, että avokadopasta on vuoden 2012 Frontside Ollie, mutta miettikää: nää kaksi on mahtuneet samaan vuoteen!

Grillikauden aloitus eli pariloitu tofusalaatti

Kaupunkikesä vailla grilliä on takana, ja mikä sisäinen kaipuu siitä olikaan jäänyt jäytämään: tajusin asian vasta sillä sekunnilla, kun natustin onnellisena tätä salaattia. Nimittäin upouuden parilapannuni kanssa valmistettua tofu-kaali-melonisalaattia. Uskokaa tai älkää, mutta liedellä käytettävän parilapannun kanssa ruokaan oikeasti saa grillifiilistä ja -makua.

Tofusalaatti kyssäkaalilla ja melonilla

salaattipediksi esim. salaatinlehtiä ja tomaattia (tai kaverin tuoman pastasalaatin tähteet...)
hunaja- tai cantaloupemelonia
(pekonia tai chorizoa)
porkkanaa
kyssäkaalia
maustamatonta tofua (suosikkini on nykyään Soyan pähkinäinen Hempnut)
soijakastiketta
öljyä paistamiseen

*Asettele lautasille salaattipeti. Leikkaa meloni lohkoiksi ja asettele lohkot salaattipohjan päälle. (En itse halunnut paistaa melonia, se menee vähän limaiseksi pinnaltaan, mutta mikä ettei jos ei haittaa.)
*Jos haluat maustaa valmista salaattia pekonilla tai chorizolla, leikkaa se pieniksi palasiksi odottamaan paistamista.
*Kuori ja viipaloi porkkana pitkittäin, kuori ja viipaloi sitten kyssäkaali. Leikkaa tofu pitkittäin noin 0,5-1 cm paksuisiksi viipaleiksi, asettele tofuviipaleet laakeaan kulhoon ja pirskota päälle soijakastiketta. Kääntele paloja seuraavien minuuttien aikana muutamaan kertaan niin, että soijakastike antaa tasaisesti makua.
*Kuumenna parilapannu liedellä ja levitä pintaan tasaisesti öljyä. Laita pannun reunaan paistumaan pekoni tai chorizo rapeaksi muruksi, siirrä sitten sivuun odottamaan. Samalla voit aloittaa porkkanoiden paistamisen. Säätele pannun lämpöä sen mukaan, haluatko rapeita suupaloja, joissa vain pinta on nopeasti saanut väriä, vai tasaisemman kypsyyden.
*Sitä mukaa kun porkkanat ovat valmiita, siirrä ne sivuun odottamaan ja lado tilalle kyssäkaaliviipaleita. Niille riittää nopea pintakypsennys, sillä ne ovat parhaimmillaan rouskuvina.
*Lisää pannulle tarvittaessa öljyä, ja paista lopuksi keskilämmöllä tofuviipaleet niin, että ne saavat pintaansa kauniin ruskeaa väriä.
*Kokoa salaatti lopuksi ja nautiskele.

Täytetyt paprikat bulgurilla ja makkaramurulla

Täytetyt paprikat ovat pelottavia. Ihan liian usein on paprika edessäni ollut joko aivan lötkö tai sitkeä, täyte joko ihan irtonaista ja kuivaa tai sitten käsittämätöntä muhjua, ja kokonaismaku valju.

Nyt oli kaappiin kertynyt niin kutsuvien raaka-aineiden sarja, että maistuva lopputulos olisi taattu. Ainakin se oli taattu siihen saakka, kunnes hurautin ihanaan täytemassaan ihan liikaa suolaa. Meinasin alkaa itkeä. Hätäinen käteni kaapaisi laimentajaksi pari tomaattia sekä jääkaapista ananaksen loput. Oppihan Anthony Bourdainkin, että me Suomessa osataan lisätä ananasta kaikkeen. Osoittauduin umpisuomalaisemmaksi kuin luulinkaan, sillä ananas viimeisteli täytteen kuin kirsikka kuppikakun. Maut loksahtivat kohdalleen mitä parhaiten, mahtavaa!

Tämä ruokalaji on suorastaan klassista vegetarjoiltavaa. Jos rapean makkaramurun vaihtaisi vaikkapa rapeaan, soijakastikkeella maustettuun hampputofumuruun niin lopputuloksessa päästäisiin melko samaan maailmaan.
























Täytetyt paprikat (10-12 paprikanpuolikasta eli ruokaa neljälle)

5-6 punaista paprikaa + 1 paprika täytettä varten
1 1/2 dl bulguria
3 dl kasvis- tai kanalientä
noin 200 g maukasta makkaraa, esim. Lidlin pitkää bratwurstia (myös chorizotyyppinen käy varmasti, sekä jauheliha, jonka kanssa toki mausteet tarvitsee sitten säätää uusiksi)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl valkopippuria
1 tl yrttisuolaa
100 g yrttimaustettua tuorejuustoa (myös maustamaton kävisi)
1 pieni tlk säilykeananasta paloina
2 tomaattia
oliiviöljyä

*Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan kasvis- tai kanaliemessä juuri ja juuri kypsäksi.
*Leikkaa makkara ensin pitkittäin kahdella viillolla, tee sitten poikittain leikaten hyvin pientä makkaramurua (makkaraviipaleen neljäsosia). Kuumenna paistinpannu, lisää makkarat pannuun ja anna ruskistua koko ajan sekoitellen, kunnes pienet palaset ovat rapeita. Varo polttamasta. Kaada makkarat sivuun odottamaan.
*Hienonna sipuli ja valkosipuli, leikkaa sitten yksi paprika yhtä pieniksi kuutioiksi sipulin kanssa. Lisää sipuli- ja paprikasilppu (sekä tarvittaessa tilkka öljyä) tyhjään pannuun ja kuullota miedolla lämmöllä hiljalleen, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sitten joukkoon savupaprika, valkopippuri ja suola, sekoita.
*Sekoita kulhossa keskenään bulgur, makkarat, sipuli-paprikasilppu ja tuorejuusto. Kuutioi tomaatti rouheiksi paloiksi, sekoita täytemassan joukkoon valutettujen ananaspalojen kanssa.
*Puolita loput paprikat, poista vaaleat kalvot ja siemenet. Leivinpaperoi syvä uunipelti tai suuri uunivuoka. Täytä paprikanpuolikas kerrallaan täytemassalla, ja asettele paprikat tiiviisti vieri viereen. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 20 minuuttia, tai kunnes ensimmäisten paprikoiden reunat alkavat hieman tummua.

"En keksi mitään rekvisiittaa tälle vuoalle!"
"No hae kumiankka."
"Okei."

Kesän viimeiset pihajuhlat

Pääsin elokuun lopulla grillimestareille kylään, kun Soppaa ja silmukoita -blogin Marja järjesti blogitapaamisen. Kun kuulin, että isäntäväen suunnitelmissa oli valmistaa ribsejä, innostuin kantamaan pöytään pari tuttua ja helppoa kastiketta: tomaattisen ja valkosipulisen kaverin grilliherkuille. Jälkimmäinen toimii muuten hyvin myös soijajogurttiin tehtynä.

Grilliteemaan sopi Fanni ja Kaneli -blogista bongaamani pähkinäinen kaalisalaatti, jonka raaka-aineet pakkasin mukaan myös. (Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin iloisen väristä punakaalia, minä menin tavallisen vaalealla, ja vähän ohje muutenkin muuttui matkan varrella.) Ilta oli kotoisa ja mukava, ruoka oli mahtavaa ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Etenkin kirsikkaglaseerattujen ribsien makeansuolainen maku oli viedä jalat alta, kannattaa tsekata ohje linkin takaa. Kiitos Marja ja muut herkuttelijat!

























Pähkinäinen kaalisalaatti unikonsiemenkastikkeella (iso kulhollinen)

1 pieni valkokaali
2 porkkanaa
reilu kourallinen suolapähkinöitä
1 pieni pss pakasteherneitä

Unikonsiemen-sinappikastike:
1 dl oliiviöljyä
vajaa 1/2 dl sokeria
vajaa 1/2 dl valkoviinietikkaa
1 rkl unikonsiemeniä
1 tl sinappijauhetta
merisuolaa

*Leikkaa kaali ja porkkana ohuiksi suikaleiksi. Sekoita suikaleet suolapähkinöiden ja herneiden kanssa kulhossa.
*Mittaa kastikeainekset astiaan ja sekoita. Sekoita tarmokkaasti kunnes sokeri on tasaisesti muiden aineiden joukossa.Voit myös mitata ainekset kattilaan ja kuumentaa seosta sokerin sulattamiseksi hieman, jäähdytä kastike sen jälkeen.
*Sekoita kastike salaatin joukkoon ja anna vetäytyä ennen tarjoilua viileässä noin parin tunnin ajan.

Latva-artisokka ja mitä sillä tehdään

Onko latva-artisokka uusi parsa? Näin spekuloitiin ainakin Kalevan nettisivuilla, eikä ajatus ole kauhean kaukaa haettu. Latva-artisokkaa on ehkä ensin vähän vaikeaa lähestyä, ja sitä valmistaessa keittiössä leijailee välillä aika outojakin hajuja. Keitetty lopputulos on kuitenkin mielettömän herkullinen ja sopii mainiosti yhteen voin ja sitruunan kanssa.

Vielä parsaa enemmän latva-artisokka kannattaa kuitenkin rinnastaa rapuihin. Erityisesti nyt, kun rapujuhlakausi alkaa olla kuumimmillaan. Latva-artisokka on nimittäin lyömätön ape katettavaksi sellaiselle rapujuhlijalle, jonka ruokavalioon ravut eivät sovi. Sen keittämisessä on omat niksinsä, se syödään sormin pala kerrallaan ja kovasti ryystämällä. Sekä rapujen että artisokan valmistusta voi luonnehtia hieman vaivalloiseksi, eli lautasella molemmat ovat yhtä arvokkaita ruokalajeja.

Minä kokosin niksit artisokkien keittämiseen jo mainitusta Kalevasta sekä Suomen Lähikaupan sivuilta. Sillä Sipulista taas opin näin jälkikäteen, että käytin ranskalaista tapaa, jossa artisokka syödään suomuineen ja pehmeä sydän on vain hurmaava palkinto projektin lopuksi. Italialaiset perkaavat artisokan sydämen esiin jo ennen keittämistä.

Tuoreen latva-artisokan käsittely ja keittäminen

*Varaa ruokailijaa kohden 1-2 artisokkaa riippuen siitä, mitä muuta on samaan aikaan tarjolla, ja minkä kokoisia artisokat ovat. (Jos aiot käyttää pelkät sydämet, tarvitset toki useamman.)
*Tuoreen artisokan tunnistat siitä, että se tuntuu painavalta ja sen suomut ovat kiinni. Pinta tuntuu kimmoisalta ja palautuvalta, kun painat suomua kevyesti sormella.






















Esivalmistelu:
*Huuhtele artisokat ensin. Poista sitten artisokan varsi ja samalla sitkeät siteet, jotka ulottuvat varresta artisokan sisälle asti. Jos varsi on tarpeeksi pitkä ja voimasi riittävät, poista varsi taittamalla sitä pöydän kulmaa vasten. Voit myös leikata varren pois terävällä veitsellä. (Itse en saanut vartta taitettua, joten niiden sitkeiden rihmojen vuoksi tein veitsellä viillot tyveä syvemmälle. Näin sain samalla kaavittua pois pienet valkeat karvat. En kyllä löytänyt mitään erityisen sitkeää nyt tai myöhemmin, ehkäpä artisokkani olivat vielä niin kovin tuoreita ja pieniä.)
*Aseta artisokka kyljelleen leikkuulaudalle, ja leikkaa sen nuppumaisesta kärjestä pois viipale parin senttimetrin leveydeltä. Suomujen kärjessä on terävät piikit, eivätkä kärjet muutenkaan sisällä syötävää osaa, joten tällä toimenpiteellä saat suurimman osan ylimääräisistä kärjistä pois. Leikkaa lopuista suomuista kärkiosa pois saksilla.
*Kun olet käsitellyt yhden artisokan, laita se tummumisen ehkäisemiseksi odottamaan kylmään veteen, jossa on hieman sitruunamehua.






















Keittäminen:
*Kiehauta kattilassa sen verran vettä, että artisokkasi mahtuvat hyvin pinnan alle. Mittaa veteen suolaa 1 1/2 tl vesilitraa kohti, ja purista mukaan sitruunamehua.
*Lisää kiehuvaan veteen artisokat. Jos sinulla on sopivan kokoinen pikkulautanen, voit laittaa sellaisen painoksi artisokkien päälle, jotteivät ne nousisi liiaksi pintaan. (Vaihtoehtoisesti voit vain koettaa käännellä artisokkia silloin tällöin.) Koosta riippuen kypsymisaika on noin 15-20 minuuttia.
*Kokeile haarukalla artisokan pohjaa. Jos se tuntuu pehmeältä, on se valmista syötäväksi.






















Syöminen:
*Jos käytät artisokat salaattiin, risottoon tai muuhun ruokalajiin, napsi pois kovat terälehdet ja käytä ainoastaan pehmeä, pieni sisäosa.
*Jos taas artisokka tarjoillaan sellaisenaan, niin varaa tarjolle myös pieni kippo, jossa on sitruunaista keitinlientä ja voisulaa. Suomut irrotetaan sormin yksi kerrallaan ja dipataan voisula-liemeen: mehukas osa, joka riivitään hampain suuhun, on suomun "nurjalla puolella" sen alaosassa. Syötäväksi kelpaamatonta kovaa materiaalia jää jälkeen sievä keko, mutta keskellä eli sydämessä lehdet ovat niin pehmeitä, että ne voi syödä kokonaan.

Mac and cheese -henkinen laatikko

Mitä mieltä olette Ruokasuosikit-kirjoista? Ne on niitä isompia ja pienempiä, ohuempia ja paksumpia opuksia, joita löytyy joka kirjakaupan laarista: sushit, kasvikset, pastat, nuudelit, suklaat... Uusissa painoksissa kierrätetään aina samoja reseptejä ristiin rastiin.

Joku rustiikkinen kädenjälki ja tatsi niistä puuttuu, ovat kovin massatuotetun oloisia eivätkä lainkaan symppiksiä. Yleensä odotan keittokirjalta, että siinä on joko jokin ainutkertainen juju, että se kuuluu ikuvanhaan Ruutusarjaan tai että siinä on härskin aidon kasarit tai muuten jännittävät valokuvat. Ruokasuosikit -kirjoissa ei ole mitään näistä. Mutta viimeistään sellaisen keskikokoisen Kasvisruoat-kirjan kohdalla sydämeni heltyi. (Taas.) Se oli vaan niin pullollaan hyviä reseptejä toinen toisensa jälkeen.

Aasialaisia sapuskoja tulee kokattua tuosta ja yhdestä toisesta samanlaisesta useinkin, mutta tällä kertaa lähdin amerikkalaiselle linjalle. Juustomakaronilla mennään. Useimmissa kirjan ohjeissa on ihan kohtuullisesti muistettu proteiinipartikkelikin, tässä sitä puolta edustaa lähinnä tuo juusto. Mutta tiiättekö, on niitä hiilareita pahempiakin hirviöitä tässä maailmassa nähty.

 

Ai niin. Se kasvisruoka-aspekti taisi kyllä mennä tällä kertaa siinä, että päätettiinkin laittaa mausteeksi aurajuuston sijaan pekonia. Mutta molempi parempi ja oman mielen mukaan.

Juustomakaronilaatikko (neljälle) Ruokasuosikit: Kasvisruoat

225-300 g sarvimakaronia

Valkokastike:
5 dl maitoa
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
6 kokonaista mustapippuria
sipuliviipale
ripaus muskottiraastetta
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria

Mukaan makaronin ja valkokastikkeen lisäksi:
1 pkt pekonia
1 kananmuna vatkattuna
125+125 g kahta erilaista vahvaa juustoa raastettuna (esim. cheddar ja red leicester, tai parmesan ja jokin satunnainen pala)
1 rkl täysjyväsinappia
2 rkl tuoretta ruohosipulia pilkottuna
suolaa ja pippuria
4 tomaattia viipaloituna
2 rkl auringonkukansiemeniä
ruohosipulia koristeluun

*Kiehauta kattilallinen kevyesti suolattua vettä, keitä siinä makaronit al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta vesi pois ja laita sivuun odottamaan.
*Tee valkokastike. Kuumenna maito kiehuvaksi ja kaada sitten kuumankestävään astiaan odottamaan. Lisää tyhjän kattilan pohjalle voi, ja kun se alkaa kuplia, ripottele sekaan jauho ja keitä pienellä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen noin 1 minuutin ajan. Kaada maidosta takaisin kattilaan puolet ja vatkaa samalla vimmatusti. Lisää sitten loput maidosta sekä laakerinlehti, sipuliviipale, pippurit ja muskottiraaste. Kiehauta ja keitä kastiketta välillä sekoitellen noin 5-10 minuuttia, kunnes se on sakeaa ja tasaista. Nouki laakerinlehti ja sipuliviipale pois, mausta suolalla ja pippurilla.
*Suikaloi pekoni kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja anna suikaleiden ruskistua rapeiksi.
*Sekoita vatkattu muna, puolet juustoraasteesta, sinappi ja ruohosipuli valkokastikkeeseen (ja mausta tarvittaessa vielä ripauksella suolaa ja pippuria). Levitä voideltuun uunivuokaan makaronit ja sekoita sitten niihin pekonisuikaleet sekä valkokastikeseos niin, että makaronit peittyvät. Asettele pinnalle tomaattiviipaleet.
*Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta sekä auringonkukansiemenet. Paista uunin alatasossa 190°C:ssa noin 25-30 minuuttia tai kunnes pinta kuplii ja on kullankeltainen. Koristele ruohosipulilla ja tarjoa.

Me tarjoiltiin ruoan kanssa samaisesta kirjasta bongattua yksinkertaista salaattia, jossa oli muun muassa tuoreita vihreitä papuja ja retiisejä. Rouskuivat kivasti pehmeän makaronilaatikon seurana.

Arancini eli kuinka risotto syödään viimeiseen jyvään

Tein kantarellirisottoa ihan liikaa, tällä kertaa vähän niinkuin tositarkoituksella. Risottomestari-vieraani, viimeisin Mondon Ruoka&Matka -lehti ja Italian-matkan kaukaiset muistot kun kuiskailivat kaikki samaa: tee niitä riisipalleroita!

 




Arancini eli rapeat riisipallot

tähderisottoa
kananmuna
korppujauhoja (voit vaikka raastaa kuivahtaneen leivänkannikan juustoraastimella)
öljyä uppopaistamiseen
sitruunaa tarjoiluun

*Kostuta kädet vedellä ja pyörittele risotontähteistä lihapullan kokoisia pyöryköitä. Riko yhdelle lautaselle kananmuna, levitä toiselle korppujauhot. Pyörittele pallot sitten varovasti ensin kananmunassa ja sen jälkeen korppujauhoissa.
*Kaada valurautapataan parin senttimetrin kerros öljyä. Kuumenna 180°C:een lämpötilaan (tai niin kuumaksi, että vaalean leivän palanen ruskistuu kauniisti noin 15 sekunnissa, on öljy sopivan kuumaa). Nostele pyöryköitä reikäkauhan tai muun tarpeeksi pitkän välineen avulla varovasti neljä kerrallaan, anna porista kunnes pinta on saanut kauniin ruskean värin ja käännä sitten toiset puolet palloista paistumaan. Minulla riitti paistamiseen ehkä noin 1-2 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pyörykät lautaselle talouspaperin päälle.
*Tarjoile rapeat pyörykät sitruunalohkon kanssa.

Metsäiset terveiset eli kantarellirisotto

Vietin töiden merkeissä mielettömän hienon puolitoistaviikkoisen metsässä. Siellä näytti muun muassa tältä:























Keittiöjengin tekemä ruoka oli hyvää, mutta kotiin palaamisen ja päikkärivuorokauden jälkeen teki hurjasti mieli kokata pitkästä aikaa itse. Noudin siis pussillisen kantarelleja lähimmältä myyntipisteeltä, sellaisen perusmarketin aulasta. Mun ja itse kerättyjen metsäkantarellien aikataulut meni vähän ristiin!

Sitten houkuttelin paikalle vielä ystäväni, joka sattuu olemaan risottomestari. Näinpä sävelet olikin selvät ja herkulliset aina ruokapöytään asti. (Opin muun muassa, että keittelyn ja maistelun aikana liika "tärkkelyksen maku" pitää karkottaa lisävalkkarilla.) Ruokapöydän jälkeen sen sijaan sattui vatsaan, kun tuli syötyä ihan hiukkasen verran liikaa.
























Kantarellirisotto (kuudelle)

voita ja öljyä kuullottamiseen
reilu 1 l kantarelleja
1,5-2 l kanalientä
2 suurta sipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 dl risottoriisiä
2-4 dl valkoviiniä
ripaus musta- ja valkopippuria
1 rkl sherryä
parmesan-juustoa raastettuna
nippu ruohosipulia hienonnettuna

*Puhdista sienet talouspaperilla ja paloittele ne keskenään samankokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna (valtavan) suuressa pannussa tai kasarissa nokare voita ja loraus öljyä, ja käytä sieniä nopeasti pannulla niin että ne juuri alkavat luovuttaa nestettä. Siirrä sienet sitten sivuun odottamaan.
*Valmista kanaliemi valmiiksi odottamaan. (Itse kiehautin vedenkeittimellä vettä, ja tein lasikannuun lientä kuutiosta aina 0,5 litraa kerrallaan sitä mukaa, kun sitä sitten risottoa tehdessä tarvitsi.)
*Lisää keskilämpöiseen pannuun hieman rasvaa, ja kippaa sipuli- ja valkosipulisilppu kuullottumaan. Lisää sitten joukkoon riisi ja sekoittele, kunnes sipulit ja riisi ovat alkaneet muuttua läpikuultaviksi. Huolehdi, etteivät riisi ja sipuli pääse ruskistumaan.
*Kaada pannuun sen verran reilusti lientä, että kaikki riisi pääsee kostumaan. Sekoittele keskilämmöllä, kunnes neste on imeytynyt riisiin ja lisää sitten nestettä samaan tapaan aina kauhallinen kerrallaan. Noin puolen liemilitran jälkeen lisää keitokseen pari desilitraa viiniä, jatka sitten taas liemellä. Jatka tähän tapaan, hitaasti sekoittaen, noin 40 minuutin ajan huolehtien samalla siitä, että risotto pysyy mukavan kosteana.
*Maistele ja mausta lisäviinillä, sherryllä ja pippurilla.
*Kun risotto on lähes kypsää, eli riisinjyvät tuntuvat vielä hampaissa mutta koostumus alkaa olla kermaisen pehmeä, sekoita joukkoon raastettu parmesan-juusto ja kantarellit. Anna kypsyä vielä muutaman minuutin ajan, niin että valmiin risoton riisi on edelleen sopivan "al dente". Sekoita lopuksi joukkoon ruohosipuli ja tarjoile.