Raparperi-mansikkapiirakka murukuorrutteella

Viileän kesän hieno puoli on se, että raparperit ne vaan porskuttaa: ovat edelleen ohuita ja herkullisia. Herkullinen on myös tämä murupiirakka, joka on oikeastaan ties kuinka mones muunnelma puolukkapiirakasta.

Murupiirakka on yksi suosikkireseptejäni ikinä. Jos et ole vielä testannut, haastan sinut kokeilemaan sitä vaikka heti. Ohje on todella nopea, ja raparperin sijaan voi käyttää täytteenä melkein mitä tahansa (hapanta) marjaa tai hedelmää. Kaneli murukuorrutteessa on tärkeä ainesosa, älä unohda sitä.




Raparperi-murupiirakka (piirakkavuoallinen)

Pohja:
1 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
1 dl öljyä (laitoin juoksevaa margariinia)

Päälle:
muutama raparperin varsi pilkottuna ja vesitilkassa nopeasti kiehautettuna
kourallinen tuoreita mansikoita viipaloituna
ripaus kardemummaa
ripaus kanelia

Muruseos:
1 dl voisulaa
1 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl neljän viljan hiutaleita
ripaus kanelia
1 tl vaniljasokeria

*Pohja: Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon maito ja öljy. Sekoita taikinaa vain sen verran, että aineet tasoittuvat. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (halkaisija n. 26 cm).
*Levitä päälle kiehautetut raparperipalat ja mansikkaviipaleet.
*Muruseos: Sekoita rasvasulan joukkoon muruseoksen muut aineet ja ripottele täytteen päälle.
*Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 30-35 minuuttia.

Omenainen kinkkupiirakka

Kyläilyviikonloppuna leipomuksille on enemmän jakajia, ja niinpä lauantaihin kuului tällä viikolla sekä Kinuskikissan ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa (kiitos H!) että tätä RuokaPirkan ohjeella tehtyä omenaista kinkkupiirakkaa.

Olipa muuten hyvä ohje! Omenan tunnisti lopputuloksesta vain tavallista täyteläisempänä makuna, se taittoi juuri sopivasti kinkun ja juuston suolaisuutta. Ainesten saatavuus ja pakkauskoko saneli sen verran, että tässä ohjeessa on enemmän kinkkua ja ehkä hiukan vähemmän omenaa kuin alkuperäisessä, mutta kikka toimi silti. Hämmentävin kokemus oli kuitenkin perunamuusijauhe pohjassa. Kouluaikoina sain yliannostuksen jauhemuusista, mutta tässä se maistui vähän... sipseiltä :D!

Kokemattomana muusijauheleipojana läksin taas soveltamaan ainemääriä, mistä seurasi kuivahko ja mureneva pohja - itse kyllä tykkäsin. Laitan alle alkuperäisen Pirkan ohjeen pohja-ainemäärät sulkuihin, niillä syntynee hieman vähemmän muruinen lopputulos.

Omenainen kinkkupiiras

Pohja
2-2,5 dl (tai Pirkka-ohjeessa 2 dl) vehnäjauhoja (tai Pirkka-ohjeessa monivilja-sämpyläjauhoja)
1,5 dl eli 1 pss (tai  Pirkka-ohjeessa1 dl) perunasosejauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
100 g rasvaa, käytin tässä juoksevaa leivontarasvaa
0,5 dl (tai Pirkka-ohjeessa 1 dl) vettä

Täyte
1 omena
1 porkkana
1 sipuli
1/2 rkl rasvaa
ripaus mustapippuria
300-350 g palvikinkkupalaa kuutioituna

Munaseos
1 tlk kevytkermaa
2 kananmunaa
1 rkl sinappia
1/4 tl mustapippuria
2 dl emmental-juustoraastetta

*Mittaa pohjan kuivat ainesosat kulhoon ja sekoita. Nypi joukkoon rasva, sekoita lopuksi mukaan kylmä vesi. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistuksen ajaksi.
*Täytettä varten kuori ja kuutioi omena. Kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli (sekin kuoritaan ennen hienontamista...). Kuullota öljytilkassa pannulla sipuli ja porkkana, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon omenakuutiot ja palvikinkkukuutiot, anna jäähtyä hieman.
*Sekoita tyhjässä taikinakulhossa munaseoksen ainesosat. Levitä piirakkapohjan päälle ensin kasvis-kinkkuseos, kaada tasaisesti päälle munaseos.
*Paista 200°C:ssa uunin alatasossa noin 35 minuuttia tai kunnes piiras on saanut kauniin vaaleanruskean värin.

Sipulipiiras ja itkuton sipuli

Viikko takaperin tein eräissä hauskoissa juhlissa evääksi kolme pellillistä sipulipiirakkaa. Se tiesi melkein viiden sipulikilon pilkkomista, viihdyttävää puuhaa se. Pilkkomisprosessi kesti aika kauan (ihan niin kuin kaikki muukin kun minä kokkaan, en tästä syystä IKINÄ pärjäisi MISSÄÄN MasterChefin tapaisessa), mutta samalla se sujui itkuitta, kuten yleensä. Ja jälleen kerran kohtasin tutun tilanteen: varsin sivistynyt ja järkevä tyyppi kysyi, että "itkettikö"?

Leppeä small talk -kysymys saa mut aina vähän hermostumaan. Asiahan on niin, että sipuli-itku saa kansalaisten mielissä jonkin ihme muna-vai-kana -tyyppisen ikuisuusongelman arvon. Eih! Pysytään niissä munissa ja kanoissa, ja ratkaistaan se yksinkertainen ongelma sillä yhdellä yksinkertaisella tavalla. Sillä terävällä veitsellä. Asia on niin tärkeä, että tein jotain ainutkertaista tämän blogin historiassa (ja tulevaisuudessa): havainnollistavat piirrokset!

Älä käytä tylsää veistä sipulin leikkaamiseen. Tylsä veitsi ei leikkaa sipulin soluja siististi, jolloin ärsyttävää ainetta roiskuu ilmaan ja sitä kautta silmiin.

















Käytä terävää veistä sipulin leikkaamiseen. Terävä veitsi leikkaa sipulin solut siististi, jolloin sitä ärsyttävää ainetta ei roisku ilmaan ja sitä kautta silmiin. Älä leikkaa painamalla veistä suoraan alaspäin, vaan anna veitsen kulkea eteenpäin samalla kun leikkaat.


























Ja niin, se sipulipiirakka. Tää oli hyvää!

Pekonilla maustettu sipulipiirakka (1 pellillinen)

1,5 kg sipulia
nokare voita ja tilkka öljyä

250 g voita
5 dl vehnäjauhoja
reilu 0,75 dl kylmää vettä

1 pkt (170 g) pekonia
3 suurta kananmunaa
2,5 dl täysmaitoa
mustapippuria, 1 tl suolaa
muutama kourallinen juustoraastetta

*Leikkaa sipulit puoliksi, kuori puolikkaat, ja viipaloi sitten ohuelti.
*Kuumenna suuressa pannussa keskilämmöllä voi ja öljy. Lisää sipuli: ei hätää, vaikka pannu tulisi aivan kukkuroilleen - vesi alkaa haihtua pian. Kun sipulin kuullottuminen alkaa, kääntele ja jatka kääntelyä sillon tällöin kunnes suurin osa sipulista on alkanut kuullottua. Laske lämpö matalaksi ja anna sipulin kypsyä kannen alla noin tunnin ajan, kunnes se on hyvin pehmeää ja jopa siirappimaista rakenteeltaan.
*Valmista taikina. Pilko suurella leikkuulaudalla kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi sitten kulhossa voikuutiot ja vehnäjauhot tasaiseksi muruksi, lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti. Anna vetäytyä jääkaapissa.
*Saksi pekoniviipaleet suikaleiksi erilliselle, kylmälle pannulle. Kuumenna ja paista, kunnes pekoni on rapeaa. Siirrä sivuun odottamaan.
*Kun sipuli alkaa olla valmista, kaulitse taikina uunipellin kokoiseksi pohjaksi. Helpoiten se käy, kun kaulitset taikinan kahdessa erässä, eli puolikkaan pellin kokoinen levy kerrallaan. Suuri taikinalevy on helppo siirtää pöydältä, kun käärit sen kaulimen ympärille ja siitä sitten leivinpaperoidulle uunipellille.
*Vatkaa kulhossa sekaisin munat ja maito, mausta pippurilla ja suolalla. Levitä taikinapohjan päälle ensin pekonimuru, sitten sipuli, sitten juustoraaste ja lopuksi munamaito.
*Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 25-35 minuuttia tai kunnes piiraan pinta on saanut kauniin ruskean värin.

Kirsikkapiirakka murukuorrutteella

Kesällä torit ja tiskit notkuvat houkuttelevia marjoja ja vihanneksia ihan läheltä, mutta kirsikoita ei vaan voi vastustaa. Ei, vaikka ne matkaisivat tänne Euroopan toiselta laidalta asti. Tuoreita kirsikoita saa niin lyhyen aikaa, ja niiden maku on niin täydellisen erilainen kuin säilykekirsikoilla, jotka ei nappaa ollenkaan.

Selailin läpi parit blogit ja kirjat kun mietin, millaisen piirakan tekisin tällä kertaa. Lopulta päädyin (taas) ihan ylivoimaisen hyvään piiraspohjaohjeeseen: siihen, jonka olen kirjoittanut ruttuiseen vihkoon yläasteen kotitaloustunnilla. Aikuisessa dekadenssissani tosin vaihdoin margariinin voihin ja vanilliinin vaniljaan. Mukaan nakkautui myös luumurasian ja ranskankerman jämät, mikä lisäsi lopputuloksen hurmaavaa pehmoisuutta entisestään.

Mainittakoon, että ohjeessa 1 kkp eli kahvikuppi meinaa noin 1,5 desilitraa, mutta se ei ole ihan niin justiinsa, kunhan suhteet pysyy kohdillaan.

Kirsikka-luumupiirakka

2 kkp vehnäjauhoja (tai 1 1/2 kkp vehnäjauhoja ja 1/2 kkp kaurahiutaleita)
1 kkp sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
125 g voita
1 muna
1/2 kkp maitoa
yhteensä noin 1 l kirsikoita ja pieniä luumuja kivet poistettuna
2 rkl perunajauhoa
1 dl ranskankermaa

*Sekoita kuivat aineet (jauhoista vaniljasokeriin) keskenään. Nypi sitten voi tasaiseksi muruksi kuivien aineiden kanssa. Ota 1 kkp murua erilleen.
*Lisää jäljelle jääneeseen muruun muna ja maito. Levitä voideltuun piirakkavuokaan. Taikinan on tarkoitus olla pehmeää ja lastalla leviteltävää.
*Sekoita kulhossa reilu puolet hedelmistä, perunajauhot sekä ranskankerma. Levitä seos tasaisesti vuokaan taikinan päälle, asettele pinnalle sitten kauniisti loput hedelmistä.
*Levitä hedelmien päälle muru.
*Paista noin 25 minuuttia uunin alatasossa 200°C:ssa.

Tervetuloa kesä, parveke on valmis!

Yksi parhaista asioista uudehkossa kodissamme on iso lasitettu parveke. Ullakoilta ja varastoista löytyneitä kalusteita päällystettiin ja maalattiin, partsi putsattiin parvekelasien ja sisäseinien pesua myöten, ja lattialle kudottiin yksi matto. Supermiesten hommaa, sanon mää ja paukuttelen henkseleitäin. On se hieno.

Parveketta ja kesäkautta juhlistettiin tietysti asiaankuuluvin menoin. Pöytään oli katettu mm. nakkipiiloja prinssinnakeista, taattua hittitavaraa.















































Myös muutaman vuoden takaa tuttu parsa-tillipiiras oli menossa mukana, vaikka täytyy sanoa että se on kyllä sata kertaa parempaa lämpimänä kuin viilenneenä. Lähes perinteeksi muodostunut tupari-nakkisiili taas edusti tällä kertaa pyörein muodoin. Mukana oli kirsikkatomaatteja, palloraudalla korverrettua vesimelonia, retiisejä, oliiveja, lihapullia, viinirypäleitä sekä Apetinan söpöjä mozzarellapalloja. Juustopallot keksittiin lennosta, kun mietittiin siilin selkään sopivia pyöreitä asioita, ja ne toimivat kokonaisuudessa paremmin kuin hyvin.
























Aivan killerihyvää oli Kädenvääntöä-blogista bongaamani lime-valkosuklaafudge. Se on putkahtanut tähän maailmaan alunperin ruotsalaisesta lehdestä ja sitten parin muun mutkan kautta mutta yhtä kaikki: se on herkkua, joka on jostain tämän todellisuuden tuolta puolen. Ihan käsittämättömän hyvää. Key lime pien ja juustokakun ja toffeen makujen sekoitus, joka sulaa suussa ihan kirjaimellisesti. Hehkutin ohjetta jo keittovaiheessa blogini Facebook-sivulla, ja samantien Sillä Sipulissa tartuttiin toimeen ja tehtiin tästä herkusta mustikkainen versio - mikä mainio idea sekin!






















Itse tein satsin täsmälleen Kädenvääntöä-blogin ohjeen mukaan, ehkä varuiksi pari ylimääräistä minuuttia sokeria ja kermaa keitellen, ja juoni on tämä:

"Lime-valkosuklaafudge, n. 40kpl

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä."























Juhlien jälkeisenä päivänä täytyi lähettää kiitos ja kumarrus Huhtamäen suuntaan. Olin saanut kokeiltavaksi uusia kesäisiä kertisastioita. Siivous oli melkoisen helppoa, jäi enemmän aikaa uuden parvekkeen fiilistelyyn.

Kirjahehkutusta ja aurinkoisia piirakoita

Alkuvuodesta olen ollut hurjan onnekas sikäli, että kirjahyllyyn on kotiutunut pari huikaisevan kiinnostavaa ja hyvää keittokirjaa. Suvi Rüsterin Täydellistä ohjetta ehdin jo hehkutellakin, ja toinen uusi suosikki on Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin Aidon maun juurilla - Kotiruokaa tuoreesti.

Olin vähän epäröinyt jälkimmäiseen tutustumista. Poikkesin sitten eräänä tammikuisena päivänä pitkästä aikaa Hobboksiin. Kauppias tuntee keittokirjamakuni aika hyvin, sillä olen viettänyt kaupassa yhdessä vaiheessa aika paljonkin aikaa.

"Tää olis kuule ihan sun kirja"
"Niin mut onko se vähän... kotitalousopettajamainen..."
"No mut sittenhän se on just sulle!"

Ja niin kiikutin kirjan kiltisti kassalle. Ja sehän on ihan mielettömän hyvä! Täynnä inspiroivia, värikkäitä ja kauniita ruokaohjeita, etenkin kasvisruokaohjeita. Kokeilin saman tien muutamia reseptejä, ja yhtä olen ehtinyt kokeilla jo kahdesti. Tai puolitoista kertaa. Aurinkopiiras on kokonaan kirjan ohjeen mukaan tehty, kinkku-juustopiiraassa puolestaan on aurinkopiiraan pohja ja Muna- ja juustoruokia -kirjan täyte.























Aurinkopiiras (Sonja Blåberg & Kaisa Torkkeli: Aidon maun juurilla)

Pohja
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl hiivaleipäjauhoja (tai vehnäjauhoja, ja itse taisin laittaa vähän enemmänkin)
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
n. 1/2 dl kylmää vettä

Täyte
yhteensä reilu 1 l kasviksia (itse käytin parsakaalia, paprikaa, sipulia, porkkanaa)
2 rkl öljyä
2 tl currya
2-3 valkosipulinkynttä
1-2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
3 dl kermaa
2 munaa
100 g vuohenjuustoa

*Yhdistä taikinan kuivat aineet ja nypi huoneenlämpöiseen rasvaan. Sekoita joukkoon nopeasti kylmä vesi.
*Taputtele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisijaltaan 23 cm) pohjalle ja reunoille jauhotetuin käsin. Paina pala leivinpaperia tiiviisti tasoitetun taikinan pohjalle ja reunoille (itse tein saman homman foliopötkylällä). Näin reunat eivät pääse valumaan paistamisen aikana. Paista piiraspohjaa 225°C:ssa uunissa noin 15-20 minuuttia.
*Kuori juurekset, leikkaa kaikki kasvikset ohuiksi suikaleiksi.
*Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää curry. Anna paistua hetki. Lisää kasvikset kypsymisjärjestyksessä ja kuullota puolikypsiksi. Mausta valkosipulilla, pippurilla ja suolalla.
*Kaada kasvikset esipaistetulle piiraspohjalle. Sekoita muna ja kerma keskenään, kaada piiraalle. Aseta päälle juustoviipaleita, ripottele pinnalle auringonkukan- tai seesaminsiemeniä. Paista 200°C:ssa uunissa 30-40 minuuttia.























Kinkku-juustopiiras

Pohja, ks. aurinkopiiras

Täyte
200 g palvikinkkua
250 g emmental-mozzarellajuustoraastetta
4 munaa
2 dl maitoa
1 tl paprikajauhetta
ripaus mustapippuria
(ruohosipulia)

*Valmista pohja aurinkopiiraan ohjeen mukaan.
*Hienonna palvikinkku pieniksi kuutioiksi. Levitä esipaistetulle piiraspohjalle vuoroin kinkkua ja juustoraastetta.
*Vatkaa munat ja maito keskenään. Mausta paprikalla ja pippurilla sekä halutessasi tuoreella ruohosipulilla. Kaada munamaito vuokaan ja paista 200°C:ssa noin 40 minuutin ajan.

Sitruunainen, mustikkainen, vadelmainen ja omenainen rahkapiirakka

Ajattelin tehdä rahkapiirakkaa. Pääsiäinen tulossa ja kaikkea! Auringonkeltaisten hedelmien sijaan päätin laittaa piiraaseen mustikoita. Mustikoiden vastapainoksi vähän sitruunaa. Mustikkarasian seassa oli metsävadelmia - niitäkin siis mukaan. Ja kun marjoja oli ihan pakko säästää vähän aamupalallekin, korvasin osan mustikka-vattuseoksesta vielä omenanpalasilla. Rahkaakin sieltä piiraasta löytyi, uskokaa tai älkää, kaiken muun herkun alta!























Käytössäni oli kapea leipävuoka, ja lopputulos muistutti oikeastaan enemmän kuorrutettua kakkua kuin piirasta, sillä pohjasta tuli hurjan paksu. Seuraavalla kerralla tahtoisin levittää tämän taikinamäärän reilusti isompaan, pyöreään piirasvuokaan (eli hankkia isomman uunin...), ja samalla täytteen määrän voisi vaikka tuplata. Rahkatäyte on kuitenkin se paras osa koko hommassa.

Sitruunainen marja-rahkapiirakka

50 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 1/2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

250 g maitorahkaa
2 rkl sitruunamehua
1/2 dl sokeria
1 muna
1 pieni omena paloiteltuna
n. 2-3 dl mustikoita ja/tai vadelmia
1 1/2 rkl perunajauhoja

*Sekoita kulhossa voisula, maito, muna, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet sekä jauhot, joiden sekaan olet sekoittanut leivinjauheen. Painele taikina voidellun tai leivinpaperoidun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200°C:ssa uunin alatasossa noin 7 minuuttia.
*Sekoita kulhossa maitorahka, sitruunamehu, sokeri ja muna. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle tasaisesti omenapalaset. Sekoita kulhossa marjat ja perunajauhot. Jaa marjat tasaisesti piiraan päälle. Paista uunissa 200°C:ssa edelleen noin 30-40 minuuttia tai kunnes taikinareunat ovat saaneet ruskeaa väriä ja täyte on jähmettynyt.

Välimerellinen kasvispiiras

Pikku-uunipellillinen kasvispiirasta syntyi, kun maanantai-illaksi halusin tehdä tarjottavaa saunaseurueelle. Seurue kutistui hieman suunnitelmia pienemmäksi, mutta piirakka katosi parempiin suihin silti hujauksessa. Välimerelliseksi väitän, koska fenkoli ja tomaatit jotenkin toivat sitä fiilistä, ja koska salaattijuustokin ikään kuin muistutti fetaa, mutta etenkin koska tuo turkkilais-kreikkalaistyyppinen jogurtti toimi täytteessä niin hyvin.























Kasvispiiras
("Puolikas" uunipellillinen eli pikku-uunikokoinen sellainen)

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
100 g voita
3/4 dl oliiviöljyä
1/2 dl vettä

Täyte:
1/2 purjo
2 paprikaa
1 pieni fenkoli
tilkka öljyä
salaattijuustokuutioita (tai ihan aitoa feta-juustoa)
4 kananmunaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl maitoa
mustapippuria
oreganoa
3 tomaattia
kalamata-oliiveja (kivet poistettuina)

*Mittaa kulhoon pohjan ainesosat. Nypi tasaiseksi taikinaksi. Painele tai kaulitse taikina leivinpaperoidun uunipellin pohjalle ja reunoille. Laita pelti jääkaappiin siksi aikaa kun valmistelet täytettä.
*Hienonna täytettä varten purjo, paloittele paprika ja leikkaa fenkoli ohuiksi viipaleiksi. Kuullota kasviksia kattilassa öljytilkassa niin, että ne hieman pehmenevät.
*Sekoita tyhjentyneessä taikinakulhossa yhteen kananmunat, jogurtti ja maito. Lisää mustapippuri ja oregano.
*Asettele taikinapohjan päälle tasaisesti salaattijuustokuutioita. Lisää kasvisseos, kaada päälle jogurtti-maito-munaseos.
*Viipaloi tomaatit. Asettele tomaattiviipaleita sekä kalamata-oliiveja piirakan pinnalle.
*Paista 175°C:ssa uunin keskitasossa noin tunnin ajan.

Ruusuja ja risuja

Nimittäin palautetta yhdelle lempikeittokirjoistani. Se on sellainen pahvikantinen söpöys, täynnä leivontaa, nimeltään Saa vaivata, ja ruokatoimittajana sittemmin siellä ja täällä ansioituneen Saara Törmän käsialaa.

Ensin risut. Olin pitkään halunnut kokeilla "Lauran suolaista piirakkaa eli roskapiirakkaa", koska ajatus raa'an perunan raastamisesta täytteen kiinteyttäjäksi oli niin jännä. Piiraan täytteessä on siis yhtä paljon karkeaksi raastettua porkkanaa kuin perunaakin, molempia raasteita 2,5 dl, ja runsaasti mausteita. Suolaisia mausteita. Vähensin täyteohjeen neljän soijakastikeruokalusikallisen määrän puoleen eli kahteen, mutta kun täytteestä ja pohjasta löytyi suolaripaus muutenkin, lopputulos oli suolaisuudessaan ainakin mulle ihan liikaa. Lisäksi täytyy mainita, että on aika uskomaton saavutus saada perunasta ja porkkanasta aivan maustamattoman soijarouheen makuista. Josko vaikka olis niin, että ohjeessa pitäisi lukea teelusikka ruokalusikan sijaan. Tai sitten vika on ihan vain rehellisesti tässä kokissa, sillä Lettupannulassa on tehty samalla ohjeella huomattavasti nätimpää ja ilmeisesti paljon paremman makuistakin piirakkaa.























Propsit kuitenkin idealle: kokeilkaatteen siis raakaa, raastettua perunaa suolaisessa piiraassa. Se korvaa kananmunan tai muut sakeuttajat aika hauskasti, kun piirasta kypsyttelee 200°C:ssa noin tunnin ajan.

Ja sitten ruusut ja rakkaus. Saman kirjan naan-leipäohje näet ansaitsee kaiken suitsutuksen. Näistä tuli todella hyviä, vaikkei minulla edes ole uunissani grillivastusta, jonka tärkeydestä moneen kertaan muistutettiin. Kiitokset siis kirjalle ja tekijälle ohjeesta, joka menee näin:























Naan (8 itämaista leipää)

1 dl maitoa tai kasvismaitoa
1/4 pkt hiivaa tai 1/2 pussia kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl maustamatonta jogurttia tai soijajogurttia
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl margariinia (tai voita) taikinaan
2 rkl margariinia (tai voita) voiteluun

*Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, suola ja sokeri. Jätä kuppi hetkeksi pöydälle. Mittaa toiseen kulhoon jauhot ja rasva. Nypi rasva jauhoihin. Kaada joukkoon hiivamaito ja jogurtti. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa kulhon reunoista. Taikinan pitää jäädä melko löysäksi. Peitä kulho liinalla ja jätä kohoamaan pariksi tunniksi.
*Kun taikina on kohonnut, jaa se kahdeksaan osaan. Pyöritä osat palloiksi ja painele ne sitten kostutetuin käsin littaniksi, halkaisijaltaan noin 15-senttisiksi lätyiksi suoraan leivinpaperille. Yhdelle pellille mahtuu neljä leipää. Peitä leivät liinalla.
*Kuumenna uunin grillivastus, tai kuumenna uuni muuten hyvin kuumaksi. Kun uuni on kuuma, voitele pellillinen leipiä vedellä ja paista niitä sitten uunin ylätasolla hetken aikaa. Tehokkaassa uunissa leivät voivat paistua jopa minuutissa, mutta leipien paistuminen voi viedä kauemminkin. Tulikuuman ja nopean paiston idea on, ettei leivistä ehtisi haihtua paljoakaan vettä.
*Kun paistuvissa leivissä on ruskeita pilkkuja, käännä ne, voitele toiset puoletkin nopeasti vedellä ja paista vielä hetki. Voitele valmiit leivät rasvalla ja laita pinoon liinan alle odottamaan. Paista toinen pellillinen.
*Tarjoile leivät kuumina heti, kun ne ovat valmistuneet.

Sitruunainen tonnikalapiiras

Olen viime päivinä ihmetellyt ihan oman itseni kanssa sellaista ihmeellistä asiaa, että blogattavaa ei vaan ole ollut. Siis vaikka että blogi sinänsä kutsuisikin, niin jääkaappi ja makunystyrät kutsuvat tekemään kaikkea tavallistakin tavallisempaa tai jo blogattua: lasagnea, porkkanasoppaa, pizzaa, tonnikalapastaa, leipäkoneleipää, bulgur-paellaa, lisää tonnikalapastaa...

...ja niinpä tämän piirakan ohjekin muina muunnelmina löytyy jo blogista. Yritin sentään tehdä täytteen jostain muusta kun tonnikalasta, siitakesienistä nääs, mutta kun mokomat olivat lähikaupasta loppu niin oli tyytyminen tuohon viime kuukausien outolempeen. Reilu sitruunan käyttö raikasti kokonaisuuden, joten lopputulos oli aika hyvä! Haastan teidät paremmilla lähikaupoilla varustetut kuitenkin kokeilemaan täytettä kombolla purjo+siitakesieni+vuohenjuusto. Niin vahvasti se oli mielessäin.























Sitruunainen tonnikalapiiras

Pohja:
100 g voita
2 1/2 dl jauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kylmää vettä

Täyte:
1 purjo puhdistettuna ja hienonnettuna
tilkka öljyä
1 tlk tonnikalaa
2 dl ruokakermaa / ranskankermaa
3 kananmunaa
2-3 rkl sitruunamehua
mustapippuria ja merisuolaa myllystä
pehmeää vuohenjuustoa (n. 100 g)
(sitruunaviipaleita)

*Nypi taikinan ainekset kulhossa sekaisin, taputtele voideltuun vuokaan ja anna vuoan levätä kylmässä sillä välin kun valmistat täytteen.
*Käytä purjosilppua kuumassa öljyssä pannulla sen verran, että purjo juuri ja juuri pehmenee mutta pysyy vielä raikkaana.
*Sekoita kulhossa purjo, tonnikala, kerma. kananmunat, sitruunamehu ja mausteet. Kaada seos piiraspohjalle.
*Murusta pinnalle pehmeää vuohenjuustoa, asettele halutessasi päälle vielä sitruunaviipaleita. Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 30-40 minuuttia.

p.s. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä postaus kertoo pelottavissa määrin siitä, että elän tällä hetkellä 90-luvulla? Leipäkone, paellaa ja tonnikalaa x 3? Bloggaanko seuraavaksi tex-mex-illan?!

Välimeren suolainen tuulahdus

Note to self #1: Jos piiraaseen laittaa runsaasti fetaa, piiraaseen ei kannata laittaa muuta suolaista.
Note to self #2: Aurinkokuivatut tomaatit ovat suolaisia.























Rakenne ja maku muuten olivat kuitenkin niin kohdillaan, että kaverilta saatu loisto-ohje ansaitsee tulla jälleen mainituksi. Tällä kertaa siis täytteenä 200 g pakastepinaattia, pätkä purjoa sipulin puuttuessa, 200 g fetaa (kannattaa siis esim. liottaa tässä kombossa hieman vähemmän suolaiseksi), n. 50 g hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia sekä muna-kermaseos sitruunamehuineen ja pippureineen. Täytteen ainesvaihdoksia lukuunottamatta mentiin aika tarkalleen blogissa aiemmin esitellyn lohi-pinaattipiiraan tapaan.

Tomaatteja, tomaatteja!

Se on punainen, pyöreä ja sitä kannattaa syödä nyt.

Anna-lehden tomaattipiiraan ohjeen löysin autenttisesta 90-luvun reseptikortista. Kerran aiemmin olen leiponut piiraan Annan parhaat -kokoomakirjan ohjeella, mutta nyt löysin siis alkulähteille.Täytettyjen tomaattien ohje taas on Helsingin Sanomien tunnustetusta Ruokatorstai-teoksesta. Tunnustusta ansaitsee sekin tosiasia, että jos kirja on yhtäällä ja keittiö toisaalla, voi ohjeen kerrata nettiarkistosta. Näin hyville ohjeille suotakoon vielä vähän lisää palstatilaa, tässä näin nääs.
























Tomaattipiiras (vuoan halkaisija 25-27 cm)

Pohja
4 1/2 dl jauhoja (tai jauhoja + leseitä/hiutaleita)
1/2 tl suolaa
hyppysellinen sokeria
125 g voita
5 rkl kylmää vettä

Täyte
3 rkl Dijon-sinappia
3 dl juustoraastetta
5-7 tomaattia
1 tl kuivattua basilikaa
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria
(ripaus suolaa)

*Sekoita jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Nypi voi jauhoseokseen murumaiseksi. Lisää kylmä vesi, sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa 1 tunnin ajan.
*Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita ne oliiviöljyyn.
*Painele taikina ohueksi pohjaksi (voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun) piirasvuokaan. Jätä reunat melko mataliksi. (Mikäli taikina jää paksunoloiseksi, voit esipaistaa sitä esimerkiksi sen aikaa, kun uuni lämpenee 225°C:een.)
*Levitä piiraan pohjalle reilu kerros Dijon-sinappia ja ripottele sen päälle juustoraaste. Asettele juuston päälle ohuet tomaattiviipaleet. Ripottele tomaateille kuivattu basilika, pirskota pinnalle valkosipulilla maustettu oliiviöljy. Rouhi pinnalle mustapippuria ja halutessasi merisuolaa.
*Paista 225°C:ssa noin 20-25 minuuttia.
(*Ripottele piirakan pinnalle ennen tarjoamista suikaloituja basilikanlehtiä.)
























Täytetyt tomaatit (kolmelle, tai kahdelle oikein nälkäiselle)
6 suurta tomaattia
1 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3-5 dl sieniä (tai kourallinen kuivattuja sieniä)
100 g savukinkkua
4 rkl tuorejuustoa
yrttimaustetta: esim. kuivattua basilikaa tai tuoretta timjamia
suolaa, mustapippuria
juustoraastetta tai juustoviipaleita

*Leikkaa tomaattien pohjasta viipale ja koverra tomaateista sisus.
*Hienonna sipuli ja valkosipuli, pilko sienet, kuutioi savukinkku. Kuullota sipulia, valkosipulia ja sieniä öljyssä viitisen minuuttia. (Mikäli käytät kuivattuja sieniä, lisää ne ja tilkka nestettä pannuun kuullotettuasi ensin sipuleita hetken aikaa. Nesteenä voit käyttää tomaattien sisuksen mehua.)
*Sekoita joukkoon kinkku ja tuorejuustoa sen verran, että saat sakeahkon mutta lusikoitavan seoksen. Mausta maun mukaan.
*Jaa seos tomaatteihin ja lisää pinnalle juusto. Kypsennä 200°C:ssa noin 15 minuuttia.

Uneliaan sisko tarjoilee: Italialainen pääsiäispiiras

Sisko bongasi tämän pääsiäisajan piiraan ohjeen maakuntalehti Keskisuomalaisesta vuosi sitten, ja leipoi sitä jo silloin. Valitettavasti en silloin itse ollut pääsiäispöydässä, ja olenkin kuullut monet kerrat siskon harmistusta siitä, etten tätä herkkua päässyt maistamaan. Uusintaotto oli siis kohdallaan! Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna lehtitaikina vaihtui piiraspohjataikinaan, tuore lehtipinaatti pakastepinaattiin ja ricotta kotoisaan raejuustoon. Näilläkin raaka-aineilla syntyi todella hyvän makuinen, täyttävä mutta keväinen piiras.
























Italialainen pääsiäispiiras

Pohja ja kansi:
kaksinkertainen annos piirastaikinaa, esim. samaa kuin lohi-pinaattipiiraassa

Täyte:
300 g pakastepinaattia
200 g raejuustoa
50 g sulatettua voita
6 kananmunaa, joista kaksi sekoitetaan täytteeseen ja neljä rikotaan täytteeseen tehtäviin koloihin
1 tl kuivattua meiramia
ripaus muskottipähkinää
8 rkl parmesaanilastuja
noin 1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
kananmunaa voiteluun


*Valmista pohjataikina. Painele puolet taikinasta voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille, tee puolikkaasta kansilevy esimerkiksi leivinpaperia apuna käyttäen. Anna taikinoidun vuoan ja kansilevyn levätä viileässä täytteen valmistuksen ajan.
*Hienonna raejuusto kulhossa haarukalla. Sulata ja valuta pakastepinaatti.
*Sekoita kulhossa raejuusto, pinaatti, kaksi kananmunaa, parmesaaniraaste, voisula ja mausteet. Sekoita hyvin ja lisää kermaa, jotta saat löysähkön täytteen.
*Kumoa pinaattitäyte pohjan päälle. Tee lusikalla täytteeseen neljä koloa, joista jokaiseen rikotaan kananmuna. Ripottele vielä pinnalle hiukan parmesaaniraastetta.
*Laita kansilevy päälle ja tiivistä reunat kiinni. Voitele pinta kananmunalla ja paista 200 asteessa 40 minuuttia.

Lohi-pinaattipiiras

Pari viikkoa on arkistoissa muhinut myös kaverin tupareihin valmistetun lohi-pinaattipiiraan kuva-aineisto. Julkaisua odotellessa Polkkis ehti muuten blogata hyvin samantapaisen piiraan! Hyväksi todettu yhdistelmä siis.
























Piiras kehkeytyi mitä kaapista löytyy -periaatteella, pannulla paistetun lohen ja tavallisen ruokakerman ympärille siis. Seuraavan kerran haluan kokeilla edellisten tilalle lämminsavulohta ja ranskankermaa, jotka toisivat hieman lisää skaalaa piirakan makumaailmaan.

Piiraan ohje perustuu mahtavalle feta-pinaattipiirasohjeelle, jonka sain opiskelukaveriltani. Kiitokset Viljalle! Samaan pohjaan syntyy siis loistava täyte lohen ja tuoreen pinaatin sijaan myös sipulista, fetasta ja pakastepinaatista.























Lohi-pinaattipiiras

Pohja:
100 g voita
2 dl jauhoja
1/2 dl leseitä
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
n. 200 g kypsää, suolalla ja pippurilla maustettua lohta hienonnettuna (tai lämminsavulohta)
n. 200 g tuoretta pinaattia
2-3 rkl sitruunamehua
n. 1 tl sitruunapippuria
3 kananmunaa
2 dl ruokakermaa (tai ranskankermaa)
merisuolaa

*Nypi pohjan aineet keskenään sekaisin ja taputtele voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Taikina riittää keskikokoiseen tai sitä pienempään vuokaan. Anna valmiin vuoan levätä jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat täytteen.
*Hienonna tuore pinaatti, paista pannulla juuri ja juuri sen aikaa että pinaatti pehmenee ja luovuttaa hieman nestettään mutta säilyttää kuitenkin vielä kauniin värinsä. Siirrä pinaatti sitten siivilään ja valuta sen päälle kylmää vettä, jotta kypsyminen loppuu.
*Sekoita kulhossa hienonnettu kala, pinaatti, sitruunamehu, sitruunapippuri, kananmunat ja ruokakerma. Maista, mausta suolalla tarvittaessa.
*Kaada seos piiraspohjan päälle.
*Paista 200 °C:ssa noin 40 minuuttia.

"Tässä on limetti just niinkun se parhaimmillaan on!"

Marraskuussa hehkuttelin lempipiiraskirjaani Amerikan parhaat piiraat. Jouluna löysin sen lahjapapereista, eikä riemulla ollut rajaa! Loppuunmyydystä teoksesta oli löytynyt divarista aivan uudenveroinen kappale. Miten joku onkaan voinut pitää rasvaiset leivontanäppinsä kaukana tuosta inspiraation ehtymättömästä lähteestä...






















Muistan Key lime pie -ohjeen kutkutelleen jo aiemmilla selailuilla, ja nyt, kun jouluherkkujen makea muisto alkoi olla mielestäni haalentunut, koitti aika uusille makeille houkutuksille. Valkuaiset suklaataikinaan, keltuaiset piiraaseen, kätevää! Keyn saarilla Floridassa kasvaa kirjan mukaan erityisen hienoja ja keltaisia limettejä, mutta käytin piiraaseen tavallisia vihreitä, mille kirjakin antoi siunauksensa. Tiivistemaito löytyi tuttuun tapaan etnokaupasta - tietääkö joku, myydäänkö sitä tavallisissa marketeissa?

Lopputulos oli kaiken etukäteisfiilistelyn arvoinen. Limetit ja tahmean makea tiivistemaito olivat hyvä esimerkki taivaita hipovasta vastaparista. Nammm! Maistelijoiden kommentteja olivat mm. "tää vaan sulaa suuhun" sekä "saa tehdä toistekin". Vakuuttavaa, eikö.






















Key lime pie eli limettipiiras

Pohja:
3 1/2 dl murua digestive-kekseistä (jauha muruksi esimerkiksi monitoimikoneella)
1 dl sulatettua voita tai margariinia
1 rkl sokeria

Täyte:
5 keltuaista
1 tlk (400g) kondensoitua makeaa maitoa
1 dl limeteistä puristettua mehua
1 rkl raastettua limetinkuorta

(Koristeluun:
kuohukermaa, tomusokeria, limetti ohuina viipaleina tai ohuiksi suikaleiksi leikattu limetin kuori)

*Valmista murupohja sekoittamalla ainekset keskenään. Painele vielä lämmin seos tiiviisti piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista uunin keskitasossa 150°C:ssa 10 minuuttia, anna vuoan jäähtyä ritilällä. Nosta uunin lämpö 175°C:een.
*Vatkaa keltuaisia puhtaassa kuivassa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes ne muuttuvat kuohkeammiksi ja sakeammiksi. Lisää tiivistemaito ja vatkaa edelleen, kunnes seos sakenee. ("Sakeneminen" ei ainakaan minulla tapahtunut mitenkään erityisen selkeästi - vatkasin siis niin kauan, kunnes melko pysyvä vaahto näytti syntyneen eli massan tilavuus selvästi lisääntyneen.)
*Lisää limettimehu ja -kuoriraaste. Kaada seos piirasvuokaan.
*Kypsennä 10 minuuttia (uunin keskitasossa) ja jäähdytä ritilällä.
(Tässä vaiheessa alkuperäinen ohje kehottaa laittamaan vuoan pakastimeen vähintään kolmeksi tunniksi. "Täytteen tulee olla kiinteä muttei kovaksi jäätynyt." Piiras tulisi sitten ottaa pakastimesta esiin 15-20 minuuttia ennen tarjoilua. Itse en kuitenkaan voinut käyttää pakastinta, joten piiras sai jäähtyä jääkaappilämpötilassa yön yli ja pysyä jääkaappilämpöisenä. Rakenne oli kuitenkin hyvä, ja piiras helppo leikattava. Voi olla ettei kohmeinen piiras saavuttaisikaan samaa pehmoisen suussasulavuuden tunnelmaa?)
*Tarjoile piiras viileänä. Vatkaa halutessasi kerma ja tomusokeri vaahdoksi ja koristele piiras kermavaahdolla. Voit käyttää koristeluun myös limetinviipaleita tai -kuorisuikaleita.

Puola mielessäin eli pierogi-ilta

Joulun jälkeiset viikot ovat sujuneet ruokalaiskuuden merkeissä lähinnä lempiruokia kuten herkkukuskusia tai munakasta munakkaan perään kokkaillen. Arkistoista löytyy kuitenkin kuvamateriaalia eräältä joulua edeltävältä illalta. Silloin ruokavieraanani oli ystävä jonka kanssa jaamme monia reissumuistoja. Yksi herkullisimmista muistoista on puolalaisten pierogi-maailma. Puolassa kaupunki kuin kaupunki nääs tarjoaa pierogi-kuppiloita niin turisteille kuin kansan syville riveillekin, ja hyvä niin, sillä pierogit ovat mahtavuutta.





















Mitä ne sitten ovat? Wikipedia kertoo, että englannin kielen sana pierogi on yleisnimitys slaavilaisille keitinpiiraille. Vielä laajempi termi lienee "dumplings". Puolassa nämä olivat kuitenkin juuri pierogeita myös sikäläisittäin: venäläisillä vastaava ruokalaji on pelmenit, ukrainalaisilla varennikit, keskiaasialaisilla manti-piiraat... Ja italian raviolitkin ovat tietysti samaa sukua. En tiedä, mikä näissä miedoissa, vaalean niljakkaissa piiraissa on niin ihanaa mutta olen niiden vannoutunut ystävä!























Puolassa törmäsi usein tuorejuusto-perunaversioihin, joten päätimme tehdä sellaisia. Niinpä tulosta voi kai kutsua jotensakin puolalaiseksi, vaikka taikinaan napattiin ukrainalaisten varennikien ohje kirjasta Zakuska-Venäläinen keittiö Jäämereltä Kaukasiaan . Ja vaikka tuorejuustoa osittain korvasikin supisuomalainen Lieksan Siitakesulatejuusto . (Aivan mahtava tuote muuten, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Söin vajaa puoli pakettia heti hapankorpun päällä, eikä tämä edes ole maksettu mainos.)

Pierogit à la Anna & Ruut (kahdelle)

Taikina:
175 g vehnäjauhoja
1/2 - 3/4 dl vettä
1 muna
ripaus suolaa

Täyte:
2 perunaa
Philadelphia-tuorejuustoa (ja sieni-sulatejuustoa) yhteensä n. 150 g
pari palasta pakastepinaattia
valkopippuria, suolaa
vettä, kasvisliemikuutio

*Vaivaa taikina tasaiseksi.
*Keitä perunat ja hienonna ne haarukalla. Lisää joukkoon pakastepinaatti, sekoita kunnes pinaatti on sulanut. Lisää juusto, sekoita. Maista ja mausta pippurilla ja suolalla.
*Kaaviloi taikina ohueksi (1-2 mm) levyksi. Leikkaa taikinasta pyöreällä muotilla levyjä, halkaisijaltaan noin 7-10 cm.
*Lusikoi täytettä pyöreiden levyjen keskelle. 1-2 tl täytettä riittää, sillä on tärkeää että piiraat pysyvät kiinni keitettäessä.
*Sivele levyjen reunoille vettä ja nipistä täytetyt levyt sitten tiukasti puolikuun muotoisiksi piiraiksi.
*Kiehauta suuressa kattilassa pari litraa vettä ja lisää joukkoon kasvisliemikuutio. Lisää kiehuvaan veteen piiraat parissa erässä. Kukin erä saa kypsyä noin 8 minuuttia piiraiden koosta riippuen, joka tapauksessa kunnes piiraat ovat nousseet pintaan.
*Tarjoile ja nauti. Puolassa kuumien piiraiden päälle sulatetaan ihan sitä ihteään eli pläskiä, mutta näillä leveyksillä voikin kelpaa hyvin höysteeksi.

As American as an apple pie

Kun kirjan nimi on Amerikan parhaat piiraat, on Vanhanajan omenapiiras- nimisellä reseptillä itseoikeutettu asema tulla kokeilluksi. Tämä leivonnainen ei ehkä ole ruokamaailman kaunotar - ainakaan omien kätösteni työnä - mutta hyvää se on! Neutraali paistostaikina ja happamat omenat takaavat, ettei lopputulos ole äklömakea. Mausteet toivat omenapiirakkaan omaperäisyyttä, joka vetosi kaikkiin maistelija-kommentoijiin. Piiras nimittäin katosi aika pian parempiin suihin :).























Old-fashioned apple pie - Vanhanajan omenapiiras (vuokaan, jonka halkaisija on 23-25 cm)

Pohja:
Kaksinkertainen annos paistostaikinaa

Täyte:
8 suurta omenaa kuorittuna ja ohuesti lohkottuna
(runsas) 1 dl sokeria
3 rkl fariinisokeria
2 1/2 rkl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 maustemitta jauhettua muskottipähkinää
1/2 maustemitta suolaa
2 rkl sitruunamehua
sitruunan raastettua keltaista kuorta
2 rkl voita
(hajamielisenä unohdin piiraasta sekä suolan, sitruunan että voinokareen, mutta lopputulos oli silti ok :D)

Voiteluun:
2 rkl kermaa tai maitoa
1 rkl sokeria

*Jaa taikina kahteen osaan. Kauli toinen puoli pohjaksi, vuoraa sillä vuoka ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kauli loppu taikina kanneksi.
*Kuumenna uuni 225 asteeseen. Sekoita täytteen ainekset keskenään voita lukuunottamatta. Levitä täyte taikinapohjalle keskeltä korkeammaksi keoksi. Levitä voi nokareina päälle.
*Voitele taikinan reuna vedellä ja nosta päälle kansitaikina. Painele kansi kiinni pohjataikinan reunoihin, tasoita ja poimuta reuna. Tee kanteen muutama höyryaukko. Voitele pinta kermalla/maidolla ja ripottele päälle sokeria.
*Kypsennä uunin keskiosassa 15 minuuttia. Laske lämpö 180-190 asteeseen ja kypsennä vielä 45 minuuttia eli kunnes täyte vaikuttaa kuplivan ja pohja on saanut hieman väriä (tai ainakin kypsynyt). Anna jäähtyä ritilällä.
*Tarjoa hieman jäähtyneenä, kuitenkin vielä lämpimänä vaniljajäätelön kera.

Savulohipiiras parhaasta piirakkakirjasta

Jo silloin, kun vielä asuin kotikotona enkä erityisen paljon ruokaa edes laittanut, lainailin kirjastosta keittokirjoja ja kirjoitin niistä reseptejä muistiin mahdollisia tulevia kokeiluja varten. Puhdasta kirjafiilistelyä siis. Muistan, että yksi rakkaimmista kirjaston opuksista oli Agneta Weilandin kirja Amerikan parhaat piiraat, jota en olisi tahtonut palauttaa ollenkaan. Olen yrittänyt sittemmin metsästää tuota loppuunmyytyä teosta divareista tuloksetta. Onneksi nykyinen lähikirjasto tuo hetken helpotusta lainakappaleellaan.

Kirjan ohjeella syntyi tällä erää ensin lohipiirakkaa. Kokeilin samalla piirastaikinan tekoa monitoimikoneessa - mielettömän kätevää! Varsinkin suuremmat erät kannattaa ehdottomasti tehdä koneella. Taikinaohje on muutenkin toimiva, taikina on helppoa käsitellä ja sitruunalisä tuo siihen raikkautta.






















(Kuvassa samanlainen taikina on jo seuraavan piiraan palveluksessa, siksi vuoka on erilainen ;))

Paistostaikina (yksinkertainen määrä, vuokaan jonka halkaisija on 25-26 cm):
3 dl vehnäjauhoja
1/2 maustemittaa suolaa
115 g kylmää voita sentin kuutioina
1 1/2 rkl kylmää sitruunamehua
2-3 rkl jäävettä

*Mittaa jauhot, suola, ja voi monitoimikoneeseen. Sekoita täydellä teholla 4-5 sekuntia sykäyksittäin. Lisää sitruunamehu ja vesi ja anna koneen käydä muutama sekunti eli kunnes taikinasta muodostuu pallo. (Voit myös tehdä taikinan käsin: hakkaa silloin jauhot, suola ja voi murumaiseksi seokseksi veitsellä ja sekoita sitten joukkoon sitruunamehu sekä sen verran vettä, että pystyt muotoilemaan taikinasta pallon.)
*Litistä palloa hiukan ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa yön yli tai vähintään joitakin tunteja. Ota taikina jääkaapista hieman ennen kuin kaulit sen piirasvuokaan sopivaksi levyksi.
























Smoked salmon quiche - savulohipiiras

Pohja:
Yksi annos paistostaikinaa
2 rkl vaaleaa ranskalaista sinappia (käytin rakeisempaa versiota)

Täyte:
150 g kylmäsavulohta suikaloituna
2 rkl voita
1 suuri purjo hienonnettuna
5 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
2 dl kahvikermaa
ripaus raastettua muskottipähkinää
(hiukan suolaa)
ripaus cayennepippuria

Koristeluun:
viipaloitua kylmäsavulohta
1 limetti ohuina viipaleina

*Kuumenna uuni 225°C:een. Kauli valmis taikina, vuoraa sillä vuoka ja pane jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.
*Peitä taikinan pinta leivinpaperilla ja täytä syvennys kuivatuilla herneillä (tai tee foliosta "kaulukset" tukemaan piiraan reunoja esipaiston ajaksi, kuten itse tein). Kypsennä uunin alimmalla ritilätasolla 10-12 minuuttia. Poista paperi ja herneet, kypsennä vielä viisi minuuttia. Anna vuoan jäähtyä. Laske uunin lämpö 175°C:een.
*Sulata voi kasarissa ja kuullota purjosilppua keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Sipulit saavat kypsyä mutta eivät ruskistua. Sekoita munien rakenne rikki ja lisää joukkoon kermat, mausta muskotilla ja cayennepippurilla sekä halutessasi ripauksella suolaa.
*Voitele esipaistettu pohja sinapilla. Levitä päälle purjo ja lohi. Kaada vuokaan muna-kermaseos. Kypsennä uunin keskiosassa n. 45 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt.
*Koristele lohi- ja limettiviipaleilla.

Piiraassa sipulia ja karitsaa

Pyhäinpäivän aterialla oli tarjolla karitsaa, ja tähteistä valmistui myöhemmin piiras. Ohjeen pohjana on alkusyksyn Maku-lehdessä olleen sipulipiirakan resepti. Samantapainen piiras onnistuu varmasti hyvin kinkusta tai ainakin naudanleikkeleestä, mutta lammas ja makea sipuli olivat kyllä toimiva yhdistelmä!























Lammas-sipulipiirakka

Pohja:
reilu 100 g voita tai margariinia
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
2 tl tuoreen rosmariinin neulasia hienonnettuna
ripaus suolaa
3 rkl vettä

Täyte:
n. 2 dl kypsää karitsanlihaa pieninä kuutioina
1 suuri sipuli
nokare voita
1 rkl fariinisokeria
1 tl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
2 dl vahvaa juustoa raastettuna
n. 3 rkl yrttimaustettua tuorejuustoa
1 tl viherpippuria rouhittuna

*Pohjaa varten nypi kulhossa hienoksi muruksi voi, vehnäjauhot, kaurahiutaleet, suola ja rosmariini. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirasvuokaan (halkaisija 22 cm). Anna vuoan olla hetken aikaa viileässä.
*Täytettä varten leikkaa sipuli puolirenkaiksi. Kuumenna voinokare pannussa, lisää pannuun fariinisokeri ja odota kunnes sokeri sulaa. Paista sipulirenkaat nopeasti pannussa molemmin puolin, lisää joukkoon etikka ja suola ja siirrä sivuun.
*Esipaista pohjaa uunissa 200°C:ssa n. 10 min.
*Sekoita kulhossa kerma, kananmunat, juustot ja viherpippuri. Asettele esipaistetulle taikinapohjalle karitsakuutiot ja sipulirenkaat. Kaada päälle muna-kerma-juustoseos. Paista piirasta vielä 200°C:ssa n. 25 min tai kunnes piiras on saanut kauniin ruskean värin.

Aprikoosi-mustikka-murupiiras

Kesäisen BBCGoodFood-lehden marjajutusta bongasin mielenkiintoisen mustikkapiirasohjeen. Perusmustikkapiirakasta jää mielestäni puuttumaan maun "pehmentäjä" - vaniljakastiketta tarjoiltaneen ohessa juuri siksi. Tässä ohjeessa tuoreet aprikoosit ja vaniljajogurtti ajoivat asian. Lopputuloksessa en oikeastaan edes maistanut hedelmiä erikseen, mutta maku oli ihanan pyöreä, eikä lisäkkeitä kaivannut. Minuun vetosi myös mahtava murukuorrute. Se sopii varmasti höystämään kaikenlaisia marjapaistoksia.
























Aprikoosi-mustikka-murupiiras

200 g pehmeää voita
225 g sokeria (golden caster sugar, käytin tavallista)
225 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 munaa kevyesti vatkattuna
2 rkl maitoa
150 g vaniljajogurttia
300 g tuoreita aprikooseja puolitettuina, kivet poistettuina (Voit halutessasi kuoria aprikoosit tomaattien tapaan käyttämällä ne ensin kuumassa vedessä. Myös säilykeaprikoosit käyvät.)
225 g mustikoita
Muruseos:
25 g voita
3 kukkurallista rkl vehnäjauhoja
3 rkl ruokokidesokeria (demerara sugar)
1 tl kanelia

*Vuoraa suorakulmainen uunivuoka (21x30cm) leivinpaperilla. Aseta uuni lämpiämään 180 °C:een.
*Vatkaa pohjaa varten voi, sokeri, jauhot, leivinjauhe, munat ja maito yhteen tasaiseksi, pehmeäksi seokseksi. Lusikoi taikina vuokaan, tasoittele pinta ja paista uunissa n. 25 minuuttia, kunnes pohja on lähes kypsä.
*Ota pohjan paistuessa valmiiksi esiin jogurtti, aprikoosinpuolikkaat ja mustikat. Valmista muruseos hieromalla ainesosat sekaisin.
*Ota lähes valmis kakkupohja ulos uunista. Toimi nopeasti: lusikoi pohjan päälle jogurtti, asettele sitten päälle aprikoosit ja mustikat ja ripottele lopuksi päälle muruseos. Anna paistua uunissa vielä 15-20 minuuttia, kunnes pohja on kypsä eikä taikinaa enää tartu kokeilutikkuun. Tarjoa lämpimänä tai jäähtyneenä. Kakku säilyy jääkaapissa mainiosti pari päivää.