Lohikiusaus

Lohi on niitä ruokia, joista mun pitää vähän taikoa oman maun mukaista. Tarvitaan hapanta lisää, mieluusti piparjuurta tai sinappia, ja savukalanahan lohi on aina parhaimmillaan. Tässä lohikiusauksessa on niitä kaikkia.

Tein vauvalle samalla oman, suolattoman kiusauksen pelkästä naturel-lohesta. Siinä käytin ruokakerman tilalla kaurakermaa. Kermainen maku oli jopa normikermaa parempi. Taidan seuraavalla kiekalla käyttää tässä kaurakermaa ihan maun vuoksi, vaikka maistui tää ruokakermankin kera erinomaiselle.

"Oota! Pakko ottaa joku kuva kun tästä tuli niin hyvää että pitää laittaa blogiin."

 























Kirjolohikiusaus (4 annosta)

1 kg peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
n. 200 g kirjolohifileetä
n. 200 g kylmäsavustettua kirjolohta
1/2 sitruunaa
4 dl ruokakermaa
1/2 - 1 tl yrttisuolaa
mustapippuria
1 rkl piparjuuritahnaa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
muutama tillinoksa silputtuna

öljyä vuoan voiteluun

*Leikkaa lohet reiluiksi suikaleiksi. Voitele reilun kokoinen uunivuoka öljyllä ja kaada sinne puolet peruna-sipulisekoituksesta. Asettele päälle maustamattomat lohisuikaleet ja purista niille puolikkaan sitruunan mehu. Lisää kylmäsavulohi ja loput peruna-sipulisekoituksesta, sekoittele hieman.
*Sekoita kulhossa tai kannussa kerma, suola, pippuri, piparjuuritahna ja dijon-sinappi sekä tilli. Kaada kiusauksen päälle.
*Paista uunissa 175°C:ssa n. 1 1/2 tuntia tai kunnes kiusaus on saanut kauniin ruskean värin. (Käytin kiertoilmauunia, joten tasalämpöinen uuni saattaa vaatia 200°C:n lämpötilan.)

Suolainen pannukakku

Ehkä hämmentävintä ikinä, mutta blogini Facebook-sivulle on tullut viime viikkoina uusia tykkääjiä. Moikka vaan, te uudet ja vanhat kivat tyypit! Pakko olla aika imarreltu, että päätätte digata blogista, joka on päivittynyt viimeksi heinäkuussa ja sitä ennen vuosi sitten helmikuussa :D.

Vuoteen on mahtunut monta ruokahaluttomuuden kuukautta, kasapäin Saarioisten vispipuuroa, yhden ihanan vauvan syntymä, kaoottista arkea, toinen blogi jossa on vauva- ja arkiasiaa, mutta nyt ehkä pitkästä aikaa taas hiukan ruoanlaittoakin. Josko taas kirjoittaisin ylös ohjeen tai pari aina silloin, kun siltä toden teolla tuntuu. Ainakin silloin, kun haluan saada luottoreseptin muistiin.

Kovaa postaustahtia ei taatusti ole edelleenkään luvassa. Mutta nyt jos koska voi sanoa, että sitä ei yleisö selvästi odotakaan. Sanoinko jo, että ootte te kivoja!

Asiasta pannariin. Eli asiaan.

Suolainen pannari

6 dl maitoa
3 munaa
1/2 - 1 tl suolaa (riippuen täytteiden suolaisuudesta)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3 rkl öljyä

täyte: esimerkiksi
muutama kourallinen savukalaa + tilliä + 1 pieni pss pakaste-keittovihanneksia tai
palvikinkkusuikaleita + aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina + puolitettuja kirsikkatomaatteja

*Vatkaa maito ja munat sekaisin. Lisää suola, jauhot, kaurahiutaleet ja öljy, vatkaa tasaiseksi. Anna taikinan vetäytyä noin 15-30 min.
*Leivinpaperoi syvä uunipelti ja kaada taikina pellin päälle. Ripottele pinnalle haluamasi täytteet.
*Paista 225°C:ssa (kiertoilmalla 200°C riittää) n. 35 minuuttia tai kunnes pannarin pinta ja pohja ovat saaneet ruskeaa väriä.

Fenkoli-lohilaatikko

Tuoreen kalan lisääminen arkikokkailuun on suotavaa, mutta samalla paikoitellen ihan pirun haastavaa. Olen silti yrittänyt päättäväisesti tarttua härk... ei kun vedenelävää evistä ja satsata edes hiukan enemmän siihen osastoon. Pari hyvää kokeilua onkin jo tehty!

Aidosti raikkaan makuinen, mahdollisimman vastapyydetty fisu on kallista, ihan oikeasti välillä tosi kallista, ellei tietysti satu olemaan sellainen tyyppi, joka kalastaa itse. Kalan kokkailukin tuntuu jotenkin sata kertaa monimutkaisemmalta kuin vanhojen kunnon tofukuutioiden nakkaaminen pannuun. Ellei satu olemaan sellainen tyyppi, joka kalastaa itse.



En ole, joten olen todennut parhaaksi strategiaksi valmiiden ohjeiden mahdollisimman tarkan noudattamisen. Lisäksi riittävän sopiva suola on kalaruoissa ihan ehdottoman tärkeä mauste, niin tiedostava kuin suolan kanssa kannattaakin olla. Näin kallisarvoinen raaka-aine näyttää parhaita puoliaan.

Esmes tästä lohilaatikosta on hyvä aloittaa!

Fenkolilla maustettu lohilaatikko (neljälle, ohje Glorian Ruoka &Viini 6/2013)

400 g lohifileetä
5-6 maustepippuria
1 tl merisuolaa (mittaa tl-mitalla)
1 tl sokeria
2 rkl hienonnettua tilliä
2 rkl voita tai öljyä
1,2 kg perunoita
1 fenkoli
1/2 tl fenkolinsiemeniä
2 dl ruokakermaa
4 dl maitoa
1/2 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
2 rkl hienonnettua tilliä

*Pyydä kalatiskin heppua poistamaan fileepalasta nahka ja ruodot ja viipaloimaan filee poikittain n. 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. (No, voit toki tehdä tämän kotonakin, mutta jos olet onnistunut sen tuoreen lohen kalatiskistä bongaamaan niin voit hyvällä omallatunnolla pyytää myös tätä.)
*Murskaa maustepippurit huhmareessa. Hiero pippuri ja suola lohen pintaan, ripottele sokeri ja tilli päälle. Peitä lohiviipaleet voipaperilla ja aseta leikkuulauta päälle painoksi. Jätä maustumaan muun valmistelun ajaksi.
*Laita uuni kuumenemaan 175°C:n lämpöön ja voitele laakeahko uunivuoka voilla tai öljyllä.
*Kuori perunat. Viipaloi sitten fenkoli ja perunat mahdollisimman ohuelti. Lado puolet perunaviipaleista vuokaan. Asettele tasainen kerros lohiviipaleita ja kerros fenkolia päälle. Lisää loput perunaviipaleet.
*Murskaa fenkolinsiemenet huhmareessa. Sekoita kerma, maito, suola, valkopippuri, fenkolinsiemenet ja tilli keskenään. Kaada seos vuokaan.
*Paista uunissa 1,5-2 tunnin ajan.

Saaristolaisleipä ja sinappi-tillisilakat

Joulu meni, kännykkäkuvat jäi. Ja talteen jäi myös kaksi huippuhyvää joulureseptiä: työkaverin saaristolaisleipäohje (kiitos!) sekä siskon inspiroimana jo toista kertaa tehdyt sinappisilakat, joiden totesin maantieteellisesti eriytyneen jo omaksi lajikseen.

Silakoiden taika on karkea dijon ja tiheä tillikastike, niin vihreä että se näyttää ihan kuusenhavuilta. Saaristolaisleivän taika taas on, että se on sekä älyttömän helppoa että älyttömän hyvää. Kyllä kelpaa joulukuusen viedä pois pois pois kun näitä muistelee.

Saaristolaisleipä

1 l piimää

50 g tuorehiivaa

3 dl siirappia

3 dl kauraleseitä

3 dl mämmi- tai kaljamaltaita

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

8-10 dl vehnäjauhoja

*Liota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää muut aineet puuhaarukalla sekoittaen. Sekoita hyvin, mutta älä vaivaa liikaa. Taikina saa jäädä melko löysäksi. (Mun taikina oli sikäli jämäkkää, ettei sitä olisi voinut esim. kaataa vuokiin, mutta ihan kosteaa se kuitenkin vielä oli.)

*Jaa taikina kahteen suureen tai kolmeen pienempään voideltuun, pitkänomaiseen leipävuokaan. (Ostin kolmen kappaleen paketin Eskimon paistovuokia, ja taikina jakautui kolmeen sellaiseen täydellisesti.) Kohota noin 1,5-2 tuntia. 

*Paista leipiä uunissa aluksi 175 asteessa. Kun leipien pinta alkaa tummua, alenna lämpötilaa 160 asteeseen ja peitä leivät kevyesti foliolla. Kokonaispaistoaika on noin 2 tuntia.

Tilli-sinappisilakat

500-600 g tuoreita silakkafileitä

Etikkaliemi:

1 rkl merisuolaa

1 dl väkiviinaetikkaa

5 dl vettä

Tilli-sinappikastike:

2 rkl karkeaa dijon-sinappia

3 rkl sokeria

2 tl merisuolaa

3 rkl valkoviinietikkaa

mustapippuria

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 dl rypsiöljyä

(1/2 dl vettä)

1 1/2 ruukullista tilliä hienonnettuna

*Nylje silakkafileet eli irrota niistä nahka. Nahka irtoaa helposti peukalon avulla, kun irrotat fileestä puoliskon kerrallaan, ujuttamalla peukalonkynnen fileen ja nahkan väliin leveämmästä päädystä aloittaen.

*Sekoita etikkaliemen ainekset kulhossa ja laita silakat likoamaan liemeen. Anna olla jääkaapissa noin 12-18 tuntia eli kunnes kalafileet ovat kypsyneet valkoisiksi.

*Valuta fileet hyvin. (Itse tykkään vielä huuhdella fileet vedellä siivilässä, jottei niihin jää liian etikkainen maku.)

*Valmista tilli-sinappikastike sekoittamalla pyöreäpohjaisessa kulhossa kaikki kastikkeen ainesosat tilliä ja öljyä lukuunottamatta. Lisää öljy kulhoon ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kastike sakenee hieman, mutta aivan tasaista siitä ei tule, sillä karkea dijon ei käyttäydy tässä samoin kuin tavallinen sinappi. Halutessasi voit ohentaa kastiketta vesitilkalla. Sekoita lopuksi joukkoon hienonnettu tilli.

*Lado puhtaaseen astiaan silakoita ja kaada fileekerroksen päälle aina tillikastiketta. Anna makujen tekeytyä yön yli.

Uunilohi goes caesar

Jännittääkö uunilohen kohdalla, jääkö se mauttomaksi tai kuivaksi? Jos kuulut kanssani samaan klaaniin, kannattaa ottaa tämä ohje kokeiluun. Juusto-sardellikuorrute takaa, että makua ei puutu, ja kuorrutetta tulee lohen päälle niin messevä kerros, että liikoja höyryjä ei taatusti haihdu.

Toki lohen kypsyyden kanssa on helppo onnistua muutenkin, jos käyttää lämpömittaria. Täysin kypsän lohen sisälämpötila on 60°C, mehevimmillään lohi on paria astetta vaille, ja koska lämpötila nousee uunista pois ottamisen jälkeen vielä parilla asteella, kannattaa mittari viritellä piippaamaan 54-55°C:en tienoille.

Caesarin uunilohi (alkuperäinen ohje HS:n, tässä anjovikset vaihdettu sardelleihin ja parmesan halvempaan juustoon)

800 g fileoitua, ruodotonta lohta tai kirjolohta
3 dl raastettua kovaa, parmesantyyppistä juustoa kuten Grana Padanoa (tässä ruokalajissa valmis raastepussikin käy ihan hyvin)
5 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 1/2 tl dijon-sinappia
ripaus mustapippuria
sardellifileitä
hienonnettua ruohosipulia

*Valitse uunivuoka, johon kalapalasi juuri mahtuu/mahtuvat. (Ilmainen vinkki: vuoraa uunivuoan pohja leivinpaperilla, niin putsaaminen on helppoa). Aseta filee vuokaan nahkapuoli alaspäin.
*Sekoita öljystä ja juustoraasteesta notkea tahna ja mausta se sinapilla, valkosipulilla ja mustapippurilla. Sivele tahna lohen pintaan. Valuta sardellifileet ja asettele ne ristikoksi kalan pinnalle.
*Paista uunissa 175-200°C:ssa noin 30 minuuttia tai kunnes sisälämpötila fileen paksuimmassa kohdassa on n. 55°C.
*Koristele ruohosipulilla.

Chowder-soppa lohella ja katkaravuilla

Joskus idea lähtee pakastelokeron yksinäisestä maissipussista, ja lopputulos on jotain päräyttävän hyvää. Nyt kävi näin!

Ainesosalista on kamalan pitkä, koska innostuin sekoittamaan mukaan vähän kaikkea. Mulla on nyt menossa joku tällainen kausi, että kaikessa pitää olla kauhean reilusti makua.

Lohi-chowder eli kalakeittoa katkaravuilla ja maissilla

500 g lohta suupaloiksi kuutioituna
0,5-1 tl merisuolaa

1,5 l kana- tai kalalientä (itse lisäsin veteen 1 rkl hummerifondia ja palan kanaliemikuutiota)
pala juuriselleriä (olisin käyttänyt varsiselleriä, mutta kaupassa oli vain juurta; selleri on tässä joka tapauksessa tärkeä)
2 porkkanaa
muutaman kevätsipulin valkoinen osa
3-4 suurta kiinteää perunaa
muutama reilu rouhaisu valkopippuria
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl kuivattua tilliä
ripaus sahramia
1 dl kuohukermaa
tilkka kylmää vettä + 1-2 rkl Maizenaa
100 g katkarapuja
100-200 g pakastemaissia
muutaman kevätsipulin vihreät varret
1-2 kypsää tomaattia

*Ripottele lohikuutioiden päälle suola ja jätä odottamaan.
*Paloittele juuriselleri ja porkkana. Viipaloi kevätsipulin valkoiset osat. Laita selleri, porkkana ja sipuli suureen kattilaan kiehuvaan liemeen. Kuori sitten perunat ja kuutioi, lisää liemeen. Mausta reilusti valkopippurilla, savupaprikalla, tillillä ja sahramilla. Anna kiehua, kunnes perunat ovat hieman pehmenneet.
*Lisää kuohukerma, sekoita ja anna kiehahtaa. Sekoita Maizena kylmään veteen ja valuta sitten tasaisesti keiton joukkoon. Lisää tämän jälkeen myös lohikuutiot joukkoon, ja anna kiehua noin 3-4 minuuttia, eli sen verran että lohi ja Maizena kypsyvät. Lisää joukkoon maissi ja katkaravut, anna kiehahtaa mutta älä enää keitä.
*Silppua lopuksi pinnalle kevätsipulin vihreät varret ja kuutioi tomaatti.

Muikku puhtaana pannuun

"Muikun perkaus ja puhkominen kuuluvat yksinkertaisimpiin kalankäsittelytapoihin, jotka myös perheen nuorimmaiset vapaa-ajankalastajat oppivat pienellä harjoittelulla ja parilla käden liikkeellä apuvälineinään ainoastaan näppärät sormet." (Vapaa-ajankalastajien muikkuesite)

Keksin yhden (1) puhkomista yksinkertaisemman kalankäsittelytavan eli sen, että pikkukalalta leikataan saksilla vatsasta suikale poies. Se oli pitkään ainoa osaamani kalankäsittelytapa. Ei sillä, enhän ole vapaa-ajankalastaja, saatika perheen pienin.


























Mutta vapaa-ajankalastajan tytär olen, ja siksi oli samaan aikaan sekä riemukasta että noloa kun pyysin isääni opettamaan minulle muikkujen puhkomisen pari viikkoa sitten. Riemukasta, koska se oli ihanan helppoa ja voisin tehdä sen yksinkin. Noloa, koska miksi vasta nyt, ja lisäksi menin uudis-eteläsuomalaisuuttani sanomaan muikkuja silakoiksi ainakin kuusi kertaa koko prosessin aikana. Voin kertoa: enemmän tai vähemmän savolaisten seurassa silakoiden ja muikkujen sekoittaminen ON noloa.


























No miten se muikku puhkotaan? Peukku ja etusormi laitetaan muikun pään juureen, kynsillä nostetaan kiduksia auki, sen jälkeen sormet napsautetaan terävästi yhteen ja vedetään varovasti koko sisuskalusto eli tässä tapauksessa suolisto ulos kalasta. Muutaman muikun jälkeen löytää oikean napsautuskohdan, ja saa pään pysymään paikallaan, mutta suolen tulemaan kuitenkin ulos kokonaisena. Päät kannattaa jättää, koska ne auttavat pitämään kalan mehukkaana paiston ajan. Lopuksi putsattu muikku huuhtaistaan nopeasti kylmässä vedessä.


























Puhkomisen jälkeen jäljellä on hämmentävän paljon kalaa ja hämmentävän vähän jätettä. Kalat laitetaan muovipussiin, mukaan lykätään karkeaa ruisjauhoa ja suolaa (näiden määrää en vielä oppinut), ravistellaan, ja sitten paistetaan keskikuumassa paistinpannussa, voissa, noin viisi minuuttia puoleltaan. (Vain niitä jauhoisia kaloja, ei sitä muovipussia.)

Ihan paras muikunsiivousvideo on muuten tämä, juuri äsken löytämäni. Eikö!

Helmiä hämärästä

Tämä blogi on olemassaolonsa aikana löytänyt aika hyvin luonnolliset uomansa, mitä tulee postaustahtiin. Samaan tyyliin kulki myös taakse jäänyt vuosi. Olen ollut oikeastaan aika iloisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän ehdin avata kotona läppäriäni. Tällä kertaa kiireinen vuosi tarkoitti paljoa hyvää: hurjan monia uusia ja vanhoja kokemuksia, paikkoja, juttuja, tyyppejä, harrastuksia, menoja, saunailtoja, kokkailuja, kävelyjä, reissuja... Toisaalta, juuri nyt toivon alkavalta vuodelta pari kierrosta hitaampaa vauhtia: ehkä sellaista, että ehtisi ihan huvikseen kirjoittaakin.

Ongelma kun on tietysti se, että hyvät jutut meinaa unohtua ellei niitä tallenna. Näin ollen päräytänkin vuosikatsauksen hengessä eetteriin tällä kertaa joukon bloggaamatta jääneitä huippujuttuja, taitavat kaikki olla syksyltä. Tulevat internet-sukupolvet ja minä hatarapäinen itse, olkaamme hyvät:

























Syysauringon vielä paistaessa paistoin Jannan postaamaa punajuuripiirakkaa. Punajuurien marinointi ja runsas fetatäyte tekivät tästä ihan huikean hyvää. Kokeilkaa vaikka.

Stadin silakkamarkkinoilta ostin koukuttavan hyviä aurajuustosilakoita, ja niiden seuraksi tein virolaista salaattia, jonka opin edellistalvena Marttojen kurssilla. Takuuloistavaan salaattiin tulee keitettyjä härkäpapuja (muista keittäessä riittävä suola!), purjoa, omenaa, palvikinkkua, pippuria, sitruunaa ja ranskankermaa. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla majoakin, mutta melkein parempaa tää on vain ranskankermalla.


























Yksi keittokirjaleikki johti Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut -kirjaan, ja sitä kautta puolestaan kylmäsavulohella ja tuorejuustolla täytettyihin, parmesanilla kuorrutettuihin herkkusieniin. (Ne paistettiin uunissa vielä kuvan ottamisen jälkeen.) Hieman omituista, mutta ihan älyttömän runsaan, voimakkaan, hyvän makuista.

 























Jossain vaiheessa ostin Liidelistä chorizo-pötkön. Jos talouden toinen puolisko on vaihtarireissussa, niin voin muuten kertoa, että tuollaisen pötkön kuluminen kestää aivan järjettömän kauan! Kulutin sitä ainakin ylettömän paprikaiseen, tomaattiseen, fetaiseen ja basilikaiseen pastaan. Saattoi siinä pastassa olla aika reippaasti valkosipuliakin.


























Jossain vaiheessa tein valtavan satsin thaikku-wokkia. Tämä on mainitsemisen arvoinen asia siksi, että se oli ihan liian mones kerta kyseistä lajia. Puhumattakaan tietysti siitä, että sitä kertasatsiakin sai syödä monta päivää. Kyllästyin, enkä ole moneen kuukauteen tehnyt wokkia kotona sen jälkeen.


























Tähän sen sijaan en kyllästynyt sitten millään. Siis BBCGoodFoodista inspiksen saaneeseen kvinoa-salaattiin ja sen variaatioihin. Perusidea on, että pohjaksi keitetään quinoaa ja sitten sekoitetaan kuumaan, valutettuun jyväsettiin yrttejä ja sitruunamehua. Raikas sitruunan ja yrttien maku imeytyy koko ruokaan, oli höysteenä sitten halloumia tai fetaa, tomaattia tai paprikaa. Toimii, vaikka kvinoan vaihtaisi bulguriinkin. Toimii, tarjoili sitten kylmänä tai lämpimänä.




























Wok-kyllästyksen vastapainoksi kaipasin jotain tosi maanläheistä ja yksinkertaista, ja niinpä keittelin herkullista soppaa perunasta, ruusukaalista ja rakuunasta. Oli hienoa, miten maku muuttui ihan vain pitkän haudutusajan ansiosta. Pekoni ei pahentanut tätä ollenkaan.


























Vuoden parhaat lihapullat bongasin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista. Keftoja ovat nämä, ja todella inkiväärisiä.


























Joulupikkujouluista jäi yli tähteitä, jotka johtivat luksuspastaan. Luksuspasta piti sisällään kerrrrmaista sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä, parsakaalia ja viinirypäleitä. (Sekä tietysti tavallista luksuksempaa penne-pastaa, jonka olin ostanut, koska olin ostanut rikkinäisen radion, jonka sitten olin palauttanut, minkä vuoksi olin saanut hyvityksenä lahjakortin erääseen nimettömään tavarataloon, jossa oli myös ruokaosasto, ja jos on lahjakortti niin sehän on niinkuin ilmaista menoa se, ja kiitos tämän päätelmän söin sen lahjakortin ansiosta monta kertaa aika hyvin.)

























 
Syksyllä Helsingin Yrjönkadulle avattiin Rulla. Se ansaitsee tulla muistetuksi useamman kymmenen erilaisen ravintolahetken joukosta. En tiedä, voiko mikään olla yhtä raikasta ja... vaan ihan erilaista kuin mikään muu!

























Viime aikoina olen tehnyt tuttavuutta jääkaapissa möllöttävän HP-kastikkeen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on todella omalaatuisen makuista, ja sulautuu osaksi järjellistä makukokemusta melko harvoin. Mutta ihan sattumalta löysin täydellisen yhdistelmän! Ei kannata oudoksua vaan kokeilla: Nämä quesadillat syntyvät niin että levitetään tortillalätylle aivan pieni tiraus HP-kastiketta, laitetaan tortilla kuumaan, kuivaan pannuun, asetellaan päälle siivut herkullista palvikinkkua sekä herkullista, rasvaista edamia. Tipotellaan muutama tippa vihreää tabascoa perään, lisätään toinen lätty päälle, käännetään koko juttu kertaalleen ympäri ja painellaan lastalla kevyesti, kunnes juusto on sulanut. Niin hyvää.

Joulun alla opin vielä uuden asian, oujee! Maustesilakoiden tekemisen, nimittäin. Silakkafileiden nylkeminen eli nahattomaksi tekeminen oli  huvittavan helppoa, vaikka psyykkasin itseäni siihen tuntitolkulla. Peukku vain kylkifileen kulmaan ja nahka irti. Suosittelen, koska nahaton maustesilakka on sata kertaa paremman makuinen kuin nahallinen. Siskon vinkeillä syntyivät loistavat valkosipuli-sinappisilakat, eli tämä HS.fi -ohje karkealla dijonilla ja moninkertaisella valkosipuli- ja tillimäärällä.

Makrillitahnaa olympiahengessä

Urheilu ei yleensä liikuta allekirjoittanutta oikeastaan millään tavalla. Lontoon mittelöiden avajaisissa oli kuitenkin niin paljon lapsikuorolaisia ja rumpuja ja valoja ja brittiläistä meininkiä, että ihan herkistyin. Alkoi kamalasti tehdä mieli antaa vähän jotain rispektiä Iso-Britannian suuntaan. Oli se niin hienoo.

Se rispekti muotoutui tietty savumakrillitahnaksi, jota tein kauraleipäpalasten välissä natustettavaksi. Nam. Alkuperäinen, hieman muokkaamani ohje on Jamie Oliverin 30 Minute Meals -kirjasta. Joko minä tai Jamie löi sitruunan määrässä vähän yli, joten jatkoin tahnaa vielä kurkkuraasteella. Ohjeeseen vähensin sitruunan määrää puolikkaaseen.

Savumakrillitahna (riittää ainakin neljälle brittifanille)

1 ruokalusikallinen piparjuuritahnaa
n. 200 g savumakrillia
200 g maustamatonta tuorejuustoa (diggaan itse Ingmanista sekä Pirkasta, molemmissa on täyteläisen kermainen maku eikä jauhoista suutuntumaa)
muutama tuuhea persiljanoksa
1/2 luomusitruunan mehu (jos sitäkään)
1/2 luomusitruunan raastettu kuori
pieni nippu retiisejä
1/2 kurkku
(pari lusikallista ranskankermaa)
tarjoiluun leipää

*Mittaa korkeaan ja kapeaan kulhoon piparjuuritahna ja tuorejuusto. Irroita makrillista nahka ja katso ettei mukana ole ruotoja, murusta kala kulhoon. Saksi joukkoon myös persilja, lisää sitruunanmehu ja raastettu kuori. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
*Huuhtaise retiisit ja leikkaa ne puolikkaiksi tai neljäsosiksi.
*Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi, valuta ja painele siivilässä ylimääräiset nesteet pois. Sekoita sitten kurkkuraaste ja retiisit tahnaan. Halutessasi voit tehdä tahnasta vielä kermaisemman parilla ranskankermalusikallisella.
*Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Sushi ja viognier, bestikset pöydässä

Luulin, että sushin kanssa yhteen sopivaa valkoviiniä ei ole. Uutisten uutinen: No onhan sitä nyt toki!

Toisaalta olenkin kyllä aikamoinen viiniurpo. En ollut koskaan edes tiennyt, että on olemassa Viognier-niminen rypälelajike. Nyt tiedän. Olin toissaviikolla mukana Cono Surin viininmaistajaisissa, joista ainakin Sillä Sipuli ja Koemaistaja -blogit ovat ansiokkaasti raportoineet. Siellä maistelimme sushin kanssa loistavasti yhteen sopivaa viognieria, sekä kalan kaverina gewürtztramineria, josta muuten myös tykkäsin, ihan sellaisenaan.























Minun raporttini kertoo, että illasta inspiroituneena kipsutin omin töppösin Alkoon ja tilasin viiniä ensimmäistä kertaa elämässäni. Noudin seuraavalla viikolla ja maksoin omin kätösin. Eikä muuten ollut kovin kallista, noin yhdeksisen euroa pullo. Ei tässä nyt sentään vielä ihan hifistelijöitä olla. Kaverit Cono Sur Vee ja Gee ovat tosiaan tilausvalikoimassa, mutta niitä on kyllä helppoa tilata pulloittain lähipitkäripaiseensa. (Joku laiska kuten minä ostaa silti muutaman pullon kerralla.)


















Niin, oli meillä taas sitä sushiakin ihan omiksi ja vieraiden tarpeiksi. Tällä kertaa illan hittejä makirullien sisällä olivat Philadelphia-juusto (kiitos loistoideasta Kuopion suuntaan!), surimi-tikut ja runsas avokado, perinteisten kurkun, porkkanan ja lohen lisäksi.

Kylmää ja kuumaa eli cocktailkutsut telkkarin ääressä

Eräänä arki-iltapäivänä oli tarkoitus lähteä eräille kekkereille, joilla olin fiilistellyt saavani savulohta ja valkoviiniä. Suunnitelma muuttui, ja mentiinkin kaupan kautta kotiin. Vauhdikkaan työviikon keskellä melkoisen rentouttava ja mukava vaihtoehto sekin, nimittäin.

Mikä parasta, sieltä kaupastakin sai savulohta, ja kaupan viereisestä kaupasta valkoviiniä! Kekkerihengessä sitä lohta laitettiin pikkuiselle leipäselle kahdella tapaa. Sitten menin lautasen kera sohvalle, jalat jakkaralle ja telkkari päälle. Ihan parasta.























Lämpimät rieskat

pieniä perunarieskoja, esim Oululaisen
oliiviöljyä
lämminsavulohta
hienonnettua kevätsipulia
juustoa
tomaattiviipaleita

*Levitä rieskat leivinpaperoidulle uunipellille. Sudi pohjalle ja reunoille hieman oliiviöljyä. Voit myös käyttää esim. öljymarinoitujen oliivien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.
*Pinoa leivälle lämminsavulohta, kevätsipulia, juustoviipale ja tomaattiviipale. Pirskota halutessasi pintaan vielä pari tippaa öljyä.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä ja rieskapohja on öljyn vuoksi rapsakoitunut.

Lohitahna kylmälle rieskalle

n. 150 g lämminsavulohta haarukalla hienonnettuna
200 g ranskankermaa
pari kevätsipulin vartta hienonnettuna
1-2 tl piparjuuritahnaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita tahnan ainekset keskenään. Tarjoile perunarieskan päällä.

Ahven uunissa

Se on affen se.























Niitä oli kaupan samaan hintaan kuin kirjolohta, ja eihän se luonto antanut periksi jättää ostamatta. Luonto taas, se on päässyt etääntymään sen verran kauas, että kalatiskin sedältä piti kysyä, kuinkas näiden kanssa nyt toimitaankaan. Kokonaiset, peratut kaverit.

"Suolaa ja yrttimausteita sisäpinnoille, annetaan maustua noin 10 minuuttia. Uuniin leivinpaperin päälle noin 30-35 minuutiksi, 175 astetta lämpöä."

Hyvää tuli. Tätä sormin perkaillessa tuli ihan järvenrantafiilis, keskellä Helsingin harmautta.

Kesäinen kurkku-perunamuhennos ja paistettu lohi

Mari kirjoitti kasaantuvista ruokalehdistä. Tunnistan ongelman. En vaan pysty heittämään pois Glorian Ruoka&Viinejäni enkä (luojan kiitos satunnaisia) Allt om Matejani tai BBCGoodFoodejani. Ei tuu mitään.

Vaan ehkäpä voisin keventää paperitaakkaa käymällä läpi erästä sekalaisia reseptejä tursuavaa kansiota? Ja millä pettämättömällä metodilla: kokkaamalla ohjeen, kirjoittamalla sen blogiin ja heittämällä paperiversion menemään! Uujea, tätä menoa kansioni on keventynyt grammakaupalla jo ensi vuosisataan mennessä!























Oivalluksen ja jonkin vanhan kesäisen RuokaPirkka-lehden inspiroimana syntyi kurkku-perunamuhennosta paistetun lohen seuraksi. Repäisty reseptisivu luki kai paperiroskista sivuavia ajatuksiani, sillä se katosi jäljettömiin jo kokkauksen aikana. Vaan laitetaan ylös mitä todellisuudessa tapahtui.

Suosittelen kokeilemaan, sekä papereihin sukeltamista että tätä ruokaa!

Paistettua lohta ja kurkku-perunamuhennosta (kahdelle)

noin 6-8 uutta perunaa
tilkka öljyä paistamiseen
2 pientä sipulia tai punasipulia, mieluusti kesäisestä nipusta
1/2 kurkku
1 rkl kapriksia (liotettuna ja) hienonnettuna
1 dl kermaa
mustapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna

tilkka öljyä paistamiseen
n. 400 g lohifileetä
merisuolaa, mustapippuria

sitruunalohkoja

*Keitä perunat lähes kypsiksi ja kuutioi ne reilun kokoisiksi palasiksi. Kuutioi palasiksi myös kurkku.
*Ripottele lohifileen pinnalle suolaa ja pippuria, anna maustua noin 10 minuutin ajan.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä öljytilkassa pannulla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää pannulle peruna- ja kurkkukuutiot, kaprikset sekä kerma. Sekoittele keskilämmöllä vielä muutaman minuutin ajan, kunnes kerma näyttää imeytyneen kuutioihin. Mausta mustapippurilla ja tillisilpulla, sekoita ja siirrä lämpimään astiaan odottamaan siksi aikaa, että paistat lohipalat. Pyyhkäise pannu puhtaaksi vaikkapa talouspaperilla.
*Leikkaa lohifile haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla keskilämmöllä tilkka öljyä, lisää pannuun lohipalat nahkapuoli alaspäin. Anna paistua muutaman minuutin ajan, käännä sitten ja paista vielä toiselta puolelta. Palojen sivusta voit seurata kalan kypsymistä. Jos haluat mehukasta ja pehmeää kalaa, jätä keskiosa aavistuksen verran punertavaksi; jos taat kuulut rapean ja kuivakamman kalan ystäviin, paista paloja pidempään.
*Tarjoile muhennoksen ja kalan kanssa sitruunalohkoja.

Soppaa ja silakkapihvejä - eli sesonkijuttuja läheltä

No nyt löi vanha tuttu ällikällä! Olen tilannut vuosikaupalla Glorian Ruoka & Viini -lehteä. Vaikka tunteet lehden suhteen ovat vaihdelleet laidasta laitaan, olen aina ollut tyytyväinen kuviin, korkealle kurottavaan otteeseen ja inspiroivuuteen. Ohjeita olen toteuttanut yhteensä varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän, sillä niin inspiroivia kuin ne ovatkin, raaka-aineiden hinta ja/tai ruoanvalmistusaika on tullut tielle aika usein. Sekä tapani pitää erilaisia ruokaohjekokoelmia muutenkin lähinnä yleisen inspiksen lähteinä.























Vaan tässä uudessa numerossa oli paitsi rutkasti inspistä, myös toteutettavaa vaikka kuinka! Teemana oli sesonki- ja lähiajattelu, mikä tietty noin ruokamaailman tämänhetkisenä valtatrendinä kolisee itsellekin vallan kovasti, ja mikä toisaalta tarkoittaa että ihan toteutusmielessäkin raaka-aineita voi hankkia helposti ja edullisesti.

Niinpä marssin lehden saapumista seuraavana(!) päivänä kauppaan ja perjantai-iltana syötiin Menu tunnissa -sarjan ohjeiden mukaan (!) valmistettua siitakesienikeittoa ja silakkapihvejä lanttusipsien kera. Tuohon Menu tunnissa -lausumaan en ihan yhdy, vaikka jälkkäriä ei edes nautittu, mutta pistän sen enemmän oman verkkaisen tahtini kuin lehden piikkiin ;) Mutta joka tapauksessa, kalaisaa, lanttuisaa ja sienisavuisaa, ihan kuten kuuluikin.

Ohjeista kokkaamista juhlistamisen hengessä myös valmistusohjetekstit ovat tällä kertaa lähes sanasta sanaan lehden mukaiset. Kiitokset siis toimittaja Suvi Rüsterille, joka lehden sivut 52-55 on kynäillyt!



















Savuinen siitakesienikeitto (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

100 g siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus kuivattua rosmariinia (alkup. ohjeessa 1 rkl tuoretta rosmariinia)
2 rkl voita
5 dl vettä
1 rkl kasvisfondia (alkp. ohjeessa 2 rkl sipulifondia)
1 1/2 dl savujuustolla maustettua ruokakermaa (esim. Valion Kippari)

*Kuori ja hienonna valkosipuli. (Hienonna rosmariini.)
*Kuumenna voi kattilassa. Lisää sienet (pienet kokonaisina, suuremmat paloiteltuina), valkosipuli ja rosmariini ja kuullota 3-5 minuuttia. Lisää vesi, fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.
























Anjovis-yrttitäytteiset silakkapihvit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

12 silakkafileetä
ripaus suolaa

Anjovis-yrttitäyte:
1/2 dl hienonnettua tilliä
1/2 dl hienonnettua persiljaa
4 anjovisfileetä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1/2 luomusitruunan raastettu kuori

*Hienonna tilli ja persilja. Murskaa anjovisfileet haarukalla kulhossa. (Tässä vaiheessa alkuperäinen ohje pyytää paahtamaan auringonkukansiemeniä, itse en paahtanut.) Siirrä siemenet kulhoon anjoviksen joukkoon. Pese sitruuna ja raasta sen kuori raastimen hienoimmalla terällä. Sekoita yrtit ja sitruunankuoriraaste anjoviksen ja siementen joukkoon.
*Leikkaa silakkafileistä selkäevät saksilla. Levitä puolet silakkafileistä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille nahkapuoli alaspäin. Ripottele suolaa pinnalle. Levitä anjovis-yrttitäyte tasaisesti kalafileiden päälle. Aseta loput silakkafileet täytteen päälle nahkapuoli ylöspäin ja paina kevyesti. Kypsennä pihvejä 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 12 minuuttia.
*Tarjoa piparjuuritartarin ja lanttusipsien kanssa.

Lanttusipsit (Glorian Ruoka & Viini 1/2011, määrät sovellettuna kahdelle hengelle)

1/2 lanttu
2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Halkaise lantunpuolikas vielä puoliksi. Kuori palat ja viipaloi ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Levitä lanttuviipaleet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
*Sekoita oliiviöljy, hunaja, suola ja mustapippuri kupissa. Hiero seos lanttuviipaleiden pintaan. Aseta lantut pellille niin, että ne ovat mahdollisimman vähän päällekkäin, jotta ne paistuvat rapeiksi. Kypsennä lanttusipsejä uunin keskitasossa 225°C:ssa 35 minuuttia. (Jos valmistat silakkapihvit kiertoilmauunissa samaan aikaan samalle aterialle, alenna uunin lämpöä loppuvaiheessa, kun lisäät pihvit uuniin.)

Piparjuuritartar (Glorian Ruoka & Viini 1/2011)

200 g kermaviiliä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 dl maustekurkkukuutioita
1/2 dl hienonnettua tilliä
1 rkl piparjuuritahnaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

*Sekoita kermaviili, sitruunanmehu, sinappi, maustekurkkukuutiot ja tilli kulhossa. Lisää voimakasta piparjuuritahnaa vähän kerrallaan, tarkista maku. Mausta sokerilla, suolalla ja mustapippurilla.


P.S. Keksin muuten ruokia valmistaessani, että savujuusto ja silakat ovat esiintyneet yhdessä blogipostauksessani aiemminkin. Ja kapris myös, joka on melkein niinkuin kasvismaailman anjovis ;). Kapris-savujuustosilakoiden ohje on siis täällä.

Kylmäsavulohi-pinaattiruukku

Nyt ois selvästi sellainen kausi menossa, että tekee mieli uuniruokaa. Juustolla gratinoitua vuokaa vuoan perään. Tässä päivänä eräänä herkuteltiin mielettömän maistuvalla tortillavuoalla, jonka julkaisu odottaa yhden toisen julkaisun ilmestymistä eka, ja samassa flowssa syntyi sitten tämä Pippurimylly-blogin kylmäsavulohiruukku. Njam! Seuraavaksi voisi olla vuorossa vaikka Kotona-blogin kukkakaali-herkkusienipaistos.

Nautittiin ruukkua dippaamalla siihen leipää ja tortillaa. Kylkeen sopisivat muuten mainiosti myös valkosipulisen rapeaksi paahdetut patonginpalaset! Ja itselleni ja muille "puolikkaan" liesi-uunin omistaville muistutukseksi: siinä vaiheessa kun napsautat uunin päälle, toinen levy lakkaa tavallisesti toimimasta. Nimim. En opi näköjään ikinä, en nytkään, ja jauhon maku ei ehtinyt ihan kiehua kastikkeesta pois, kun kastike ei kiehunut ;)























Kylmäsavulohi-pinaattiruukku (kahdelle)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g tuoreita herkkusieniä
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
1/2 pss pakastepinaattia
n. 1-2 dl vettä
mustapippuria
100 g kylmäsavulohta
mozzarellajuustoa

*Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Paloittele sienet. Kuullottele sipuleita ja valkosipuleita pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon sienet, anna niidenkin pinnan hieman kypsyä. Lisää vehnäjauhot ja sekoita huolellisesti. Sekoita joukkoon kerma, pakastepinaatti ja osa vedesä. Lisää vettä tarpeen mukaan ja keittele hiljalleen. Lisää vettä tarpeen mukaan ja keittele hiljalleen muutaman minuutin ajan, jotta vehnäjauhot kypsyvät. Mausta mustapippurilla. Lisää lopuksi joukkoon paloiteltu kylmäsavulohi.
*Jaa kastike tasaisesti kahdelle uuninkestävälle syvälle lautaselle. Revi pinnalle mozzarellajuuston palasia. Gratinoi uunissa 225°C:ssa kunnes pinta on saanut hieman väriä. Tarjoile leivän kanssa.

Parsakaali

Hahaa. Nimesin postauksen parsakaaliksi ihan vain siksi, että kaikki parsakaalilla googlaisivat löytäisivät tiensä kohti samanlaista ohjetta, jonka minäkin 'broccolia' googlaamalla löysin. Nimittäin kohti BBCGoodFoodin inspiroimaa parsakaali-lohi-pastavuokaa. Todellista mukavuustavaraa ja karppien kauhua.























Tiedättekö mistä tunnistan tosi hyvän ruoan? Syön yleensä melko säännöllisesti ja reippaasti viiden-kuuden aikaan, ja sen jälkeen maistuu illalla yleensä vain lasi mehua tai pieni leipäviipale, kun palaan illan töistä tai menoista. Joidenkin ruokien maku jää kuitenkin kummittelemaan tuntikausiksi päähän, eikä iltamyöhälläkään osaa ajatella kuin sitä, että kotiin päästessä voisi ottaa vielä ihan vähän vaan...

Ja näin minä sellaista ruokaa tein:

Savulohi-kasvis-pastavuoka (suuri vuoallinen)

1 pss (500 g) penne-pastaa (vähempikin riittää, mikäli pussi on vajaa)
1/2 parsakaali (sattui olemaan vain tämän verran, voisi olla enemmänkin)
2 porkkanaa
25 g jauhoja
25 g voita
6 dl maitoa (tai maidon ja veden sekoitusta)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl kapriksia (kaksikin maistuisi hyvin)
ripaus suolaa, reilusti rouhittua mustapippuria
300 g lämminsavulohta
1 1/2 - 2 dl grana padanoa tai muuta parmesan-tyyppistä juustoa raastettuna

*Raasta juusto valmiiksi odottamaan.
*Kuori ja viipaloi porkkanat ohuelti, irrottele parsakaalin nuput suupaloiksi ja viipaloi halutessasi parsakaalin varttakin.
*Keitä pasta suuressa kattilassa runsaassa vedessä. Tarkoitus on, että lopputulos on vielä hieman keskeneräinen, sillä pasta jatkaa kypsymistään uunissa: vähennä siis esimerkiksi 11 minuutin kokonaiskeittoajasta 2-3 minuuttia. Lisää tämän vähennetyn keittoajan viimeisillä minuuteilla pastan keitinveteen paloitellut kasvikset. Mieltymyksistäsi riippuu, haluatko vain käyttää kasvikset vedessä vai ajoittaa niiden lisäämisen niin, että keittoaika on useampi minuutti. Muista, että myös kasvikset pehmenevät vielä uunissa.
*Valmista vaalea kastike. Sulata kattilassa rasva ja sekoita siihen jauhot, anna kiehahtaa mutta älä ruskista. Kaada joukkoon maito tasaisena nauhana ja sekoita samalla haarukkavatkaimella tai vispilällä. Anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja kaprikset, mausta suolalla ja pippurilla.
*Voitele suuri uunivuoka. Kaada pasta-kasvisseos vuokaan. Paloittele savulohi suupaloiksi ja asettele palaset vuokaan, kääntele niitä pastaseoksen sekaan. Kaada sitten tasaisesti päälle vaalea kastike ja ripottele lopuksi pinnalle juustoraaste.
*Anna pastavuoan paistua uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 20-30 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin ruskean värin.

Rullaati rullaa

Lettujen rullailu sai näkemään muutkin pyöreät littanat asiat potentiaalisesti rullattavina. Lapin rieskat täyttyivät mielikuvituksessani raikkailla vihanneksilla ja savuporotahnalla. Taloudellinen realismi ohitti tällä(kin) kertaa unelmoinnin ja tahna syntyi, yllätys yllätys, tonnikalasta, johon olen jo useiden kuukausien ajan tuntenut outoa viehtymystä. Lakipisteen saavuttamista edelleen odotellessa...























Raikkaudessaan ja maukkaudessaan tämä rullattu rieska veteli joka tapauksessa illallisvaihtoehtona vertoja tex-mex-serkulleen. Ainakin täytteet on halutessaan äärimmäisen helppoa valita mahdollisimman yksinkertaisiksi ja ei-teollisiksi. (Etenkin, jos tonnikala ei niin miellytä.)

Kaupassa myytävät rieskat ovat usein sillä lailla paksumpaa sorttia, että niistä syntyy sievien wrap-kääröjen sijaan helpommin ronski ja arkiruoaksi soveltuva kokonaisuus. Jos valmistaa cocktail-henkisiä tarjottavia, kannattaa kääre mielestäni vaihtaa joko tortillalättyihin tai sitten sellaiseen ohueen ohrarieskaan, jota saa lapsuusmuistojeni mukaan ainakin Oulusta. Ja sellaisen kylkeen se savuporo sitten ainakin kuuluisi.
























ÄrÄr eli rieskarullat

pyöreitä suuria Lapin rieskoja

Täytetahna:
1 prk (200g) ranskankermaa
2 tl piparjuuritahnaa
hienonnettua savuporoa, savulohta tai 2 tlk tonnikalaa arkitodellisuuden ehdoilla

Muut täytteet:
viipaloitua omenaa
viipaloitua avokadoa
hienonnettua punasipulia
juustoa raastettuna
(maustekurkkuviipaleita, mikäli maistuu)
rucolaa tai muuta maukasta salaattia

*Valmista täytetahna sekoittamalla ainekset keskenään. Aseta muut täyteainekset tarjolle. Kokoa täytteitä makusi mukaan rullalle, kääri ja nauti. Etenkin perunarieska voi olla hieman lohkeilevaa, joten veitsi ja haarukka helpottavat ateriointia, mutta se ei toki makuun vaikuta.

Sivistyin seljangan verran

Kohdalleni osui onnellinen sattuma, kun satuin kuluttamaan aikaa erään kotitalousluokan eteisessä ja huomasin edessäni keon vanhoja opetustauluja. Valistusta veden säästöstä, yhteenveto kuudesta eri tavasta valmistaa lihapataa ja sellaista. Vielä onnellisempi tuo sattuma olisi toki ollut, jos olisin sattunut olemaan divarissa tai kirpparilla, mutta koin euforisia tunteita jo ihan vain mahdollisuudesta katsella noita sivistystyön aarteita.

Kalaruokaohjetaulusta mieleen jäi kytemään kalaseljangan ohje, ja mikä parasta, kyteminen eteni käytäntöön ja herkullisen sopan syömiseen asti. Saattoipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun keitin lohikeittoa, tai ainakaan tätä sen venäläistyyppistä versiota. Valistustaulun viesti siirtyi siis toimintaan vallan optimaalisella tavalla!






















Lohiseljanka

n. 1 l vettä
2-3 porkkanaa
1-2 sipulia
2 varsisellerin vartta
3 valkosipulinkynttä
4-5 perunaa
1 tl kuivattua lipstikkaa
8 kokonaista mustapippuria
8 kokonaista valkopippuria
n. 3 rkl (1 tlk) tomaattipyreetä
1-2 tl suolaa
300 g lohta kuutioina
1/2 dl maustekurkkua kuutioituna
(sitruunamehua)
tarjoiluun smetanaa

*Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Viipaloi porkkanat ja sellerinvarret, paloittele sipuli ja hienonna valkosipuli. Kuori ja paloittele perunat. Lisää kasvikset veteen. Mikäli pidät pehmeämmistä kasviksista, kannattaa porkkanan, sellerin ja sipulin antaa kiehua kattilassa jonkin aikaa ennen kuin lisäät perunat. Itse tykkään niistä napakoina, joten kippasin kattilaan kaiken suunnilleen samoihin aikoihin. Lisää vettä tarvittaessa niin, että kasvikset peittyvät reilusti.
*Lisää kattilaan lipstikka (joka tuo makua liemikuution tapaan), pippurit ja tomaattipyree. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat lähes kypsiä eli noin 10-30 minuuttia riippuen siitä, minkä kokoisia perunapalaset ovat.
*Sekoita keittoon suola ja lisää lohikuutiot. Anna kalapalojen kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää lopuksi keiton pinnalle maustekurkkukuutiot, maista ja mausta halutessasi vielä sitruunamehulla. Tarjoile smetananokareen kera.

Savulohi- ja kasvistäytteiset ohukaiset

No syntyihän sitä blogattavaa viimein! Jonkin-muun-kuin-kotiruokatop5-listan-ikikärkisuosikkien keksiminen vaati hartaan mietintähetken sunnuntaijaffan ääressä. Harras mietintähetki puolestaan vaati tulla käsille viimeistään silloin kun kanssakokkaaja ehdotti, että tänään syötäisiin "vaikka texmexiä", tietämättä mitä juuri tuli sanoneeksi... :D Samaisesta suunnasta lähti sitten mainio idea lettujen paistoon, ja pitkäaikainen kaipuuni savulohen ja piparjuuren pariin täydensi ruokavision täytetyiksi letuiksi.























Näitä olikin ollut tarkoitus tehdä jo pidemmän aikaa. (Ehkä 90-luvulta asti...?) Jotenkin ajatus on oudoksuttanut: miksi uunittaa letut, kun ne voi syödä sellaisenaankin? Vuokakierros teki kuitenkin letuista täytteineen kokonaisuuden, jossa maut olivat tasapainoiset ja täyteläiset. Ihan eri juttu kuin syödä letut ja täyte sellaisenaan! Juustokuorrutuskaan ei ole pahitteeksi, kuten hyvin tiedetään.

Täytetyt ohukaiset (neljä lettukääröä, täytteiden määrästä riippuen 2-4:lle)

Letut:
5 dl maitoa
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ohrajauhoja
1/2 tl suolaa
voita paistamiseen

*Vatkaa kulhossa sekaisin 2,5 dl maitoa, munat, jauhot ja suola. Lisää sitten loppu maito. (Mikäli vatkaat sekaan kaiken maidon kerralla, jää taikinaan helpommin jauhopaakkuja.)
*Anna taikinan turvota n. 15-30 minuuttia.
*Paista taikinasta suurella pannulla ohukaisia. Niitä tulisi syntyä 4-5.























Savulohitäyte:
300 g lämminsavulohta
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 tl piparjuuritahnaa

*Hienonna lämminsavulohi haarukalla kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja piparjuuritahna.























Kasvistäyte:
2-3 sipulia
1 punainen paprika
7-8 jumboherkkusientä
tilkka öljyä
1 tl paprikajauhetta
pieni ripaus chiliä
1-2 tl vaaleaa balsamico-etikkaa
2 tl soijakastiketta
3 rkl maustamatonta tuorejuustoa

*Paloittele sipuli ja paprika, puolita ja viipaloi herkkusienet. Kuullota pannussa öljytilkassa ensin sipulia ja paprikaa muutaman minuutin ajan, kääntele sitten joukkoon herkkusieniviipaleet ja jatka kypsentämistä hetken aikaa. Tarkoitus on, että sienet eivät ehtisi täysin menettää napakkuuttaan.
*Mausta paprikajauheella, chiliripauksella, etikalla, ja soijakastikkeella. Sekoita joukkoon tuorejuusto.























Lisäksi:
juustoraastetta

*Levitä ohukaisille joko savulohi- tai kasvistäytettä tai molempia. Rullaa ohukaiset ja aseta ne vierekkäin voideltuun vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Anna vuoan olla uunin ylätasossa 225°C:n lämmössä, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Uunitusaika riippuu muun muassa uunistasi ja käyttämästäsi juustosta, mutta se liikkuu jossakin 10-15 minuutin tienoilla.

Sitruunainen tonnikalapiiras

Olen viime päivinä ihmetellyt ihan oman itseni kanssa sellaista ihmeellistä asiaa, että blogattavaa ei vaan ole ollut. Siis vaikka että blogi sinänsä kutsuisikin, niin jääkaappi ja makunystyrät kutsuvat tekemään kaikkea tavallistakin tavallisempaa tai jo blogattua: lasagnea, porkkanasoppaa, pizzaa, tonnikalapastaa, leipäkoneleipää, bulgur-paellaa, lisää tonnikalapastaa...

...ja niinpä tämän piirakan ohjekin muina muunnelmina löytyy jo blogista. Yritin sentään tehdä täytteen jostain muusta kun tonnikalasta, siitakesienistä nääs, mutta kun mokomat olivat lähikaupasta loppu niin oli tyytyminen tuohon viime kuukausien outolempeen. Reilu sitruunan käyttö raikasti kokonaisuuden, joten lopputulos oli aika hyvä! Haastan teidät paremmilla lähikaupoilla varustetut kuitenkin kokeilemaan täytettä kombolla purjo+siitakesieni+vuohenjuusto. Niin vahvasti se oli mielessäin.























Sitruunainen tonnikalapiiras

Pohja:
100 g voita
2 1/2 dl jauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kylmää vettä

Täyte:
1 purjo puhdistettuna ja hienonnettuna
tilkka öljyä
1 tlk tonnikalaa
2 dl ruokakermaa / ranskankermaa
3 kananmunaa
2-3 rkl sitruunamehua
mustapippuria ja merisuolaa myllystä
pehmeää vuohenjuustoa (n. 100 g)
(sitruunaviipaleita)

*Nypi taikinan ainekset kulhossa sekaisin, taputtele voideltuun vuokaan ja anna vuoan levätä kylmässä sillä välin kun valmistat täytteen.
*Käytä purjosilppua kuumassa öljyssä pannulla sen verran, että purjo juuri ja juuri pehmenee mutta pysyy vielä raikkaana.
*Sekoita kulhossa purjo, tonnikala, kerma. kananmunat, sitruunamehu ja mausteet. Kaada seos piiraspohjalle.
*Murusta pinnalle pehmeää vuohenjuustoa, asettele halutessasi päälle vielä sitruunaviipaleita. Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 30-40 minuuttia.

p.s. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä postaus kertoo pelottavissa määrin siitä, että elän tällä hetkellä 90-luvulla? Leipäkone, paellaa ja tonnikalaa x 3? Bloggaanko seuraavaksi tex-mex-illan?!