Pieni paahtopaisti vain...

Yksi ankanpoik.. eiku Anna täällä vain, paahtopaistin eessä...

Ei ole aiemmin tullut mieleenkään ostaa arkiruoaksi paahtopaistia. Nyt oranssi lappu saksalaisen satumaan suomalaisella Deluxe-osastolla houkutti, ja hertsssyygeli, kuinka monta ateriaa siitä yhdestä 900 gramman palasesta saikaan kahdelle ruokailijalle. (Kolme iltaruokaa kahdelle ja kaksi lounasta yhdelle, nimittäin.)

Aluksi tehtiin, no, se paahtopaisti. Ensin paistoin kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa nopeasti ruskean pinnan joka puolelle. Sitten mittari paistiin, uunin lämmitys 125°C:n lämpöön, paisti uuniin, paisti pois uunista kun lihan sisälämpötila on 60°C ja sen jälkeen vielä rapiat 20 minuuttia lepoa ennen leikkuuta. Ohje oli huomaavaisesti painettu pakkaukseen, mistä kiitos: lopputulos oli täydellisen mehevä ja tasaisen punertava.

Taianomainen vinkkini on tässä: Paista paahtopaisti pienessä padassa tai vastaavassa astiassa, johon paisti juuri ja juuri mahtuu. Halutessasi asettele vielä kansi päälle niin, että mittari kuitenkin saa oman tilansa. Näin paistista pääsee haihtumaan mahdollisimman vähän kosteutta - tai ainakin kosteus palautuu pian takaisin paistin pintaan.

Maustevinkeistä ei tällä kertaa sen enempää. Tämä tarjouspala oli jotakin rosmariinimarinoitua settiä, ja vaikka eräs nimeltämainitsematon tähtikokkikin herkkusarjaa mainostaa, niin itte maustamalla sais vielä inasen paremman. Hyvin toimi kuitenkin. Ensimmäiset viipaleet syötiin kiehautetun parsan kanssa.


























...se haukkasi paistista palasen, ja sanoi...

Tähteeksi riitti suurin osa. Seuraavana päivänä oli siis kylmän paahtopaistin vuoro. En osannut päättää, tekisinkö salaattia vai BBCGoodFoodista inspiksen saaneita cocktailpaloja, joten tein molempia. Salaatissa on muuten erittäin tärkeää sekoittaa kastike kunnolla lihasuikaleisiin - maku on aivan eri luokkaa sen jälkeen.


























Paahtopaistisalaatti sinappisella kastikkeella

erilaisia salaatteja, kuten tammenlehvää ja rucolaa
pätkä purjon vihreää osaa huuhdeltuna
appelsiinia
kypsää paahtopaistia ohuina suikaleina

Kastike:
reilu 1 tl karkeaa dijon-sinappia
2 tl hunaja-omenaviinietikkaa
1/2 tl sokeria
ripaus suolaa
3-4 tl rypsiöljyä

*Paloittele ja asettele salaatin ainekset tarjolle. Sekoita salaatinkastikkeen ainekset keskenään huolellisesti. Tarjoile salaatin kanssa.

Paahtopaisti-suolapalat

pieniä leipäsiä, blinejä tai tattaripannarin paloja (suosittelen pannaria, se on todella hyvää)
ranskankermaa
karkeaa dijon-sinappia
kypsää paahtopaistia ohuina suikaleina tai viipaleina
pieniä cocktail-kurkkuja tai hyviä vihreitä oliiveja

*Sekoita ranskankermaan makusi mukaan karkeaa dijon-sinappia - parempi vain nokare kuin enemmän.
*Kokoa leipästen päälle ensin lusikallinen ranskankermaa, sitten muutama paahtopaistisuikale tai yksi viipale ja lopuksi oliivi tai pala cocktail-kurkkua.


























...se haukkasi jälleen palasen, ja sanoi...

Kolmantena päivänä piti saada jo jotain ihan muuta. Lihaa oli edelleen jäljellä aivan valtavasti. Yksinkertaisella kikalla, eli soijakastikkeella ja sitruunamehulla maustamalla, suikaleet muuttuivat jälleen ihan uuden makuisiksi. Mukana menossa oli myös edellispäivän tattaripannarin jämät.

Tässä vaiheessa on tärkeää, että paahtopaisti ei alunperin ole mennyt ylikypsäksi ja kuivaksi, ja että se on leikattu viipaleiksi ja/tai suikaleiksi tarkalleen lihan syiden vastaisesti. Näin se säilyy mehevänä ja mureana, vaikka sitä vähän käyttäisikin pannulla.


























Paahtopaistia ja tattaripannaria wok-tyyliin

1 parsakaali
2 suippopaprikaa
rypsiöljyä ja seesamiöljyä paistamiseen
1 valkosipulinkynsi
muutama pala tattaripannaria tai kuivahtanutta leipää (voit jättää leivän/pannukakun myös pois)
muutama kourallinen kypsää paahtopaistia ohuina suikaleina
1/2 sitruunan mehu
loraus soijakastiketta

*Leikkaa paprika suikaleiksi. Leikkaa parsakaali suupaloiksi. Halutessasi esikeitä parsakaaleja vedessä parin minuutin ajan.
*Kuutioi tattaripannari tai leipä.
*Kuumenna suuressa pannussa rypsiöljyä hyvin kuumaksi. Paista leipäkuutioihin nopeasti rapea pinta ja siirrä kuutiot sitten erilliselle lautaselle odottamaan.
*Lisää pannuun tilkka seesamiöljyä sekä tarvittaessa lisää rypsiöljyä. Halkaise valkosipulinkynsi, anna sen antaa makua kuumaan öljyyn hetken aikaa ja poista puolikkaat sitten pannulta ennen kuin ne alkavat ruskistua. Paista paprikaa ja parsakaalia kuumalla pannulla wokaten eli kahdella kapustalla jatkuvasti nostellen, kunnes vihannekset ovat hieman pehmenneet. Siirrä sivuun odottamaan.
*Lisää kuumaan pannuun lihasuikaleet. Odota hetki ennen kuin sekoitat, ja kääntele suikaleita vasta sitten varovasti niin, että ne saisivat mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon rapeaa pintaa. Älä kuitenkaan odota liian kauan, jottei liha kuivu. Mausta soijakastikkeella ja sitruunalla, sekoita. Lisää pannuun muut ainekset, sekoita uudelleen ja tarjoile.

...ei paahtopaistia näy, buu, buu, buu!

Saksanpähkinä-jogurttikastike

Tammikuussa tein paria uudenlaista kylmää kastiketta. Ruokabloggaajien tapaaminen oli lähestymässä ja pikkusyötävät sopivat illan teemaan. Sitten kävi kuinka kävi ja kipeäksi tullut kotikokki jäi nuolemaan näppejään (tai no siis sittemmin tervehdyttyään ei näppejään vaan aika ison kulhollisen kastiketta). Nyt kun talvipöpöjen toinen kierros pakotti jäämään kotiin, muistui mieleen bloggaamaton helmi.

Nimittäin Helsingin Sanomien ohjeella tehty saksanpähkinäinen jogurttikastike oli todellinen helmi! Jopa yksin syötäväksi. Se sopii Lähi-idän meze-tyyliin, mutta yhtä hyvin voisin tarjota sitä rapuallergikolle toast skagenin päällä. Raikas jogurtti, rasvainen saksanpähkinä ja pirteä tilli toimivat loistavasti yhteen.


























Kuvassa on myös punainen pähkinä-paprikatahna. Sooloilin raaka-aineiden kanssa ja tahna ei säväyttänyt yhtään, linkki alkuperäiseen Hesarin ohjeeseen kertoo kuitenkin oikean valmistustavan.  Sitten takaisin jogurttiasiaan.

























Saksanpähkinä-jogurttikastike eli turkkilaisittain haydari (ohje hs.fi, tässä puolitettu annos)

40 g saksanpähkinöitä
2 valkosipulinkynttä
pieni puntti tuoretta tilliä
375 g turkkilaista jogurttia
1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

*Murskaa saksanpähkinät esimerkiksi veitsellä hienontamalla. Kuori ja murskaa valkosipulit. Leikkaa tilli silpuksi.
*Sekoita hienonnetut ainekset jogurttiin. Lisää oliiviöljy ja suola. Sekoita.

Paahdettu parsakaali sitruunalla ja oliiviöljyllä

Lauantaina mietin, mitä tekisin yhdelle henkilölle yhdestä parsakaalista. Ruokabloggaajilla oli vuosisadan herkkujuhlat ja samaan aikaan toisaalla meikäläinen toipui jonkinlaisesta vatsapöpöstä - nyt jos koska tarvittiin LOHTUA. Onneksi illan edetessä ruokahalu sentään palaili, ja mikä parasta, Kädenvääntöä-blogi tarjoili ohjeen sen parsakaalin laittoon.

Amerikkalaisessa alkuperäislähteessä kerrotaan kokkaajan kotijoukkojen hehkuttaneen, että jos vanhemmat tekisivät lapsilleen parsakaalia aina näin, lapset eivät vihaisi parsakaalia, lapset rukoilisivat parsakaalia pöytään. Aika uskottavaa! Ja mielettömän hyvää tää olikin.

"The best broccoli of your life" goes Kädenvääntöä goes Unelias kokki

1 parsakaali
pari reilua lorausta oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
1/2 sitruuna
juustoraastetta (parmesaani ois pop, mutta rasvainen edamikin käy ihan hyvin)

*Jos peset parsakaalin aluksi, kuivaa se huolella.
*Irrota parsakaalista kukinnot reilun kokoisiksi palasiksi, liian pienet kärähtävät uunissa.
*Vuoraa uunipelti foliolla, levitä parsakaali pellille. Lorauta mukaan reilusti oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita niin että öljy leviää tasaisesti joka puolelle. Kuori ja pilko myös valkosipulinkynnet mukaan. (Voit joko pilkkoa valkosipulin hyvin hyvin pieneksi niin että se uppoaa parsakaalin sekaan, tai jättää melko suuriksi paloiksi jotka lopuksi jätät syömättä: irralliset valkosipulinpalaset palavat tässä showssa herkästi pahanmakuisiksi.)
*Lämmitä uuni 225°C:een ja paista parsakaaleja uunin keskitasolla 15-20 minuuttia tai kunnes ensimmäiset kukinnot ovat alkaneet saada hieman ruskeaa väriä.
*Pese sitruunanpuolikkaan kuori huolella. Kun otat parskaalit uunista, raasta sitruunankuori nopeasti parsakaalien päälle. Purista päälle myös mehu, ja raasta lopuksi juusto niin, että se sulaa parsakaalin pintaan.

Pikkujoulut kotona

Pidin kavereilleni jouluteemaiset pikkujoulut, jotka saivat inspiraationsa monesta lähteestä yhtä aikaa. Noh, ensinnäkin joulu on jotakin aivan parasta, ja joululauluja ei kerta kaikkiaan voi kuunnella liikaa. Mainittakoon lisäksi ainakin nämä: Olin ostanut jo elokuussa Keravan Valkosipulifestareilta Ruoveden herkun glögimaustetta, ja sitä oli niin suuri pussi että päätin saman tien järjestää glögi-iltamat isommalle porukalle. Olin ollut ihan mahtavalla origami-iltakurssilla, ja halusin siirtää ainutkertaisen askartelufiiliksen eteenpäin. Ja sitten oli tietysti tämä Pinterestistä bongattu kuva.

Tällaisena se joulukuusi siirtyi meikäläisen olkkariin. Kiitos Pinterest, olin itse tästä yhtä lapsellisen innoissani kuin vieraani!

Joulukuusen "havuina" eri kerrosten välissä oli timjaminoksia. Ylhäältä alaspäin kuusi oli koristeltu seuraavasti:

Piparkakkutryffeleitä (1 dl kermaa ja 2 rkl voita kuumennetaan höyryäväksi kattilassa, paloitellaan joukkoon 200 g taloussuklaata, sekoitetaan matalalla lämmöllä kunnes suklaa on sulanut, maustetaan neilikalla, kanelilla ja inkiväärillä, annetaan jähmettyä viileässä, muotoillaan sen jälkeen palloiksi ja kieritellään kaakaojauheessa)
Taatelikakkua kuutioina
Liidelin Milbona-edamia, joka osoittautui todella herkulliseksi komppausjuustoksi
Ranskalaista lehmänmaito-sinihomejuustoa, jonka nimeä ei tiedä mutta jonka valitsin (tai myyjä valitsi) hallista sillä perusteella, että se varmasti leikkautuu kuutioiksi eikä murene
Kirsikkatomaatteja
Kylmäsavulohi-piparjuurirullia kera tortillan eli helpomman sormisyötävyyden (tortillalle voi levittää joko valmista piparjuurituorejuustoa tai maustamattoman tuorejuuston (200 g) ja piparjuuritahnan (1-2 rkl)sekoitusta)
Viinirypäleitä

Lisäksi naposteltavana oli leipätikkuja, sekä ihania vieraiden tuomia herkkuja. Sen glögimausteen käytin keittelemällä edellisenä päivänä noin tunnin ajan glögimausteesta ja vedestä maustelientä, jonka säilytin yön yli viileässä. Juhlan aikana sitten tein kahdenlaista eri glögiä: Vaaleaan glögiin tuli 2/3 omenatäysmehua ja 1/3 valkoviiniä sekä noin desin verran maustelientä. Punaiseen glögiin tuli kotimehutiivistettä, vettä sitä laimentamaan, fariinisokeria sekä maustelientä.

Punaisen glögin terästykseen sopi muuten minun mielestäni mainiosti Pimm's!

 
Askartelun- ja joululaulujentäyteisen lauantain jälkeen oli ihanaa koota sunnuntaina pari lautasellista tähteitä nenän eteen ja napaan.

Joulu. Sanoinko jo miten siitä tykkään?

Paahdetut hunaja-yrttipähkinät

Pähkinät ovat hauska aines: herkullisia sellaisinaan, hyppäävät aivan uudelle tasolle kevyesti paahdettuna, ja jos niitä paahtamisen yhteydessä vielä maustaa, on lopputuloksena järjettömän mainio herkku.

Tämän nopean ja helpon metodin pähkinöiden maustamiseen keksin kerran, kun halusin sosekeiton kaveriksi parin kourallisen verran jotakin rouskuvaa. Pähkinät tuntuivat saavan väriä kovin hitaasti, ja ehdin tylsyyksissäni kaivaa kaapista esiin juoksevan hunajan ja yrttisuolan. Se oli menoa sitten.

Paahdetut hunaja-yrttipähkinät

muutama kourallinen cashew-pähkinöitä, sen verran että paistinpannun pinta täyttyy
pari teelusikallista juoksevaa hunajaa (mitoita määrä pähkinöiden määrän ja makeanhimosi mukaan)
yrttisuolaa ja kuivattuja yrttejä, esimerkiksi timjamia

*Paahda ensin pelkkiä pähkinöitä kuivalla pannulla silloin tällöin sekoitellen, kunnes ne ovat saaneet kauniin kullanruskeaa väriä sinne tänne. Perinteisellä 1-6 -asteikon valurautalevyllä nelonen on paahtotarkoitukseen oiva taso.
*Lisää pannulle hunaja. Sekoita heti, sillä hunaja alkaa välittömästi tarttua melko tiukasti kiinni pähkinöiden pintaan. Lisää samantien pannulle yrttisuolaa ja yrttejä, sekoita jälleen. Paahda vielä hieman miedommalla lämmöllä minuutin-pari, niin että hunajakin saa hieman paahteista makua. Edellämainitulla lämpöasteikolla on kolmonen tähän vaiheeseen sopiva.
*Siirrä pannu sivuun ja anna jäähtyä. Nauti sellaisenaan tai pakkaa purkkiin vaikkapa lahjaksi.


























P.S. Pähkinöiden paahtamisasioissa ja maustevariaatioissa on Monkeyfood-blogi aivan lyömätön. Kannattaa tutustua.

Myslipatukat x 2

(Työ)elämässä yksi ikimuistoinen vaihe päättyi, ja sen kunniaksi halusin kiittää omaa ydinporukkaani. Olen alkanut epäillä, että todennäköisesti en osaa enää kiittää tai lahjoa muulla kuin ruoalla, mutta mitäpä tuosta, kukapa syötävästä mielensä pahoittaisi. Pakkasin toimikunnan pusseihin omatekoisia myslipatukoita, jotka kuulemma maistuivatkin hyviltä.

Tai no kyllä mäkin tiedän miltä ne maistui. Varsinkin ensimmäinen reseptikokeilu kun murusti ihan kamalasti. Tästä turhautuneena uppouduin hetkeksi patukkaohjeiden maailmaan. Tulin siihen tulokseen, että napakan ja murenemattoman lopputuloksen aikaansaamiseksi patukat pitää paistaa, ja sokeria sekä voita pitää olla riittävästi. Ekalla ohjeella syntyy suklainen myslipatukkalevy, joka on maukas, mutta pehmeä ja hauras. Toinen ohje kanelisiin patukoihin taas on rapeampi ja napakampi. Ja aika herkullinen sekin.

Ei menny ihan niinku suomenruotsalaisella huvilalla toi paloittelu...

Marjaisat suklaapatukat (alkuperäinen ohje Kodin Kuvalehdestä, muokkasin hieman)

3 dl kaurahiutaleita
3 rkl kaakaojauhetta
1 dl kuivattuja karpaloita tai kuivattuja hedelmiä hienonnettuna
1/2 dl rusinoita
1 dl pähkinöitä tai manteleita
2 rkl auringonkukansiemeniä
50 g voita
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa

*Hienonna kuivatut marjat, pähkinät ja siemenet rouheeksi. Sekoita kaurahiutaleet, kaakaojauhe sekä hedelmä-siemen-pähkinärouhe kulhossa.
*Mittaa kattilaan voi, sokeri ja hunaja. Kiehauta ja keitä 2-3 minuuttia, kunnes seos kuplii ja sakenee kinuskimaiseksi. Kaada kinuski kuivien aineiden päälle ja sekoita tasaiseksi käsin tai haarukalla.
*Painele seos leivinpaperoituun vuokaan tiiviiksi, noin 15x20 cm:n kokoiseksi levyksi. Tasoita reunat huolella. Nosta levy jääkaappiin vähintään tunniksi ja leikkaa sitten 12 patukaksi.






















 Kanelilla maustetut myslipatukat (alkuperäinen ohje BBCGoodFoodista, muokkasin hieman)

200 g kaurahiutaleita
100 g auringonkukansiemeniä
100 g pähkinöitä karkeasti hienonnettuna
100 g voita
3 rkl hunajaa
100 g fariinisokeria
1 tl kanelia
100 g kuivattuja hedelmiä tai marjoja hienonnettuna

*Lämmitä uuni 160°C-asteiseksi. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille kaurahiutaleet, auringonkukansiemenet ja pähkinärouhe. Anna paahtua uunissa 5-10 minuutin ajan.
*Mittaa voi, hunaja ja sokeri kattilaan ja lämmitä. Sekoita, kunnes voi on sulanut. Ota kattila syrjään, lisää sitten sokeri-voisulan joukkoon paahtunut kaura-siemen-pähkinäseos, kaneli ja kuivatut hedelmät tai marjat ja sekoita huolellisesti.
*Kaada leivinpaperin päälle, tasoita levyksi ja paista 30 minuutin ajan yhä lämpimässä uunissa. Anna jäähtyä, leikkaa 12-20 patukaksi.

Tervetuloa kesä, parveke on valmis!

Yksi parhaista asioista uudehkossa kodissamme on iso lasitettu parveke. Ullakoilta ja varastoista löytyneitä kalusteita päällystettiin ja maalattiin, partsi putsattiin parvekelasien ja sisäseinien pesua myöten, ja lattialle kudottiin yksi matto. Supermiesten hommaa, sanon mää ja paukuttelen henkseleitäin. On se hieno.

Parveketta ja kesäkautta juhlistettiin tietysti asiaankuuluvin menoin. Pöytään oli katettu mm. nakkipiiloja prinssinnakeista, taattua hittitavaraa.















































Myös muutaman vuoden takaa tuttu parsa-tillipiiras oli menossa mukana, vaikka täytyy sanoa että se on kyllä sata kertaa parempaa lämpimänä kuin viilenneenä. Lähes perinteeksi muodostunut tupari-nakkisiili taas edusti tällä kertaa pyörein muodoin. Mukana oli kirsikkatomaatteja, palloraudalla korverrettua vesimelonia, retiisejä, oliiveja, lihapullia, viinirypäleitä sekä Apetinan söpöjä mozzarellapalloja. Juustopallot keksittiin lennosta, kun mietittiin siilin selkään sopivia pyöreitä asioita, ja ne toimivat kokonaisuudessa paremmin kuin hyvin.
























Aivan killerihyvää oli Kädenvääntöä-blogista bongaamani lime-valkosuklaafudge. Se on putkahtanut tähän maailmaan alunperin ruotsalaisesta lehdestä ja sitten parin muun mutkan kautta mutta yhtä kaikki: se on herkkua, joka on jostain tämän todellisuuden tuolta puolen. Ihan käsittämättömän hyvää. Key lime pien ja juustokakun ja toffeen makujen sekoitus, joka sulaa suussa ihan kirjaimellisesti. Hehkutin ohjetta jo keittovaiheessa blogini Facebook-sivulla, ja samantien Sillä Sipulissa tartuttiin toimeen ja tehtiin tästä herkusta mustikkainen versio - mikä mainio idea sekin!






















Itse tein satsin täsmälleen Kädenvääntöä-blogin ohjeen mukaan, ehkä varuiksi pari ylimääräistä minuuttia sokeria ja kermaa keitellen, ja juoni on tämä:

"Lime-valkosuklaafudge, n. 40kpl

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä."























Juhlien jälkeisenä päivänä täytyi lähettää kiitos ja kumarrus Huhtamäen suuntaan. Olin saanut kokeiltavaksi uusia kesäisiä kertisastioita. Siivous oli melkoisen helppoa, jäi enemmän aikaa uuden parvekkeen fiilistelyyn.

Dipitidip

Kertokaapas, onko soijajogurtti parasta ihan sellaisenaan vai ruoanlaitossa? Olen pähkäillyt sitä samaa tässä viime päivinä, kun Alpro ystävällisesti tahtoi lahjoittaa jogurttiuutuuksiaan bloggarin maistettavaksi. Uusissa jogurteissa on kermaisen pehmeä maku ja rakenne, mikä olikin oikein bueno juttu. Mulla on kaikesta huolimatta vielä henkilökohtainen ongelma soijajogurtin perusmaun kanssa, se tuntuu jotenkin maamaiselta tai.. kalkkiselta tai.. en osaa selittää! Opin kyllä varmasti vielä jonakin päivänä pitämään siitä, pidänhän tofunkin perusmausta.























Sen tiedän soijajogurtista, että etenkin maustamattomana se on ihan hurjan monikäyttöistä. Eikös soijajogurtilla voikin korvata maidottomassa kokkauksessa melkein koko hapanmaitotuoteskaalan? Siitä keksinkin, että parhaimmillaan jogurtti voisi olla totutteleville makuhermoilleni dippikastikkeessa. Tässä siis kaksi dippiä, joiden maut osuivat kohdilleen:

Yrtti-valkosipulidippi

1/2 dl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl oliiviöljyä
1 dl maustamatonta soijajogurttia
ripaus yrttisuolaa

*Sekoita ainekset keskenään, anna vetäytyä vähintään parin tunnin ajan viileässä.

Välimerellinen tomaattidippi

5 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
2 rkl Välimeren tahnaa (tahnaa paahdetuista paprikoista ja pähkinöistä, esim. Pirkalta löytyy)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl sitruunamehua
1 dl maustamatonta soijajogurttia
ripaus rouhittua mustapippuria

*Sekoita ainekset keskenään, anna vetäytyä vähintään parin tunnin ajan viileässä.

p.s. Samainen maistatuspaketti sisälsi toisenkin tuotesetin, jonka edessä sain hetken pähkäillä. Paahtoleipää tai vaaleaa vehnäleipää ei tule yleensä ikinä ostettua, mutta Pågenin uutuuksista hyviä ideoita pulpahteli ilmoille sittenkin monta: toasteja, lämpimiä voileipiä - ja dippaukseen sopivia paahdettuja leipäpalasia! Eli suosittelen, sinne kurkku-, porkkana- ja kukkakaaliosaston oheen.

Salsa ja guacamole: punaista, vihreää ja nopeaa

Guacamole on itse tehtävä juttu, minkä nyt toki valistunut blogikansa tietääkin, sillä kaupan purkillista parempi ja hyvänmakuisempi avokadodippi syntyy helposti ja nopeasti vaikka päällään seisoisi ja kyynärpäillä hämmentäisi. Ainakaan kaupan guacamolejen avokadopitoisuuksien ylittäminen ei kotioloissa ole kovin vaikeaa...






















...mutta tiedättekös mitä todistin tuossa eräänä iltana itselleni? Sellaisen jutun, että myös tomaattisen, kiehautetun salsakastikkeen voi tehdä lähes silmänräpäyksessä! Olin jotenkin ajatellut, että kunnon maku tulee vasta tuntikausien keittelyn myötä, eli että kotitekoinen salsa ei sopisi sellaiseen viiden minuutin mielitekoillalliseen. Mutta näin vaan hyvältä maistui, ja määräkin oli yhdelle kahden hengen nachoillalliselle melko optimaalinen.





















Näillä dipeillä, nachoilla ja reiluilla turkkilaisen jogurtin nokareilla siis kohti dekadenttia tv- ja sohvaillallista:

Salsa

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
kuivattua chiliä hienonnettuna
tilkka öljyä
250 g (1/2 tlk) paseerattua tomaattia
1 tlk ananaspaloja
1 tl vaaleaa balsamicoa
2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria

*Paloittele sipuli ja valkosipuli, valitse hienompi tai rouheampi silppu makusi mukaan. Kuullota sipuleita ja chiliä öljytilkassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti, ananaspalat sekä mausteet. Jos et tykkää sweet chili -tyyppisestä makeudesta, vähennä sokerin määrää. Anna kuplia hiljalleen sillä aikaa, kun valmistat guacamolen, nauti.
























Guacamole

1/2 pieni sipuli
1-3 valkosipulinkynttä
1 kypsä avokado
1 tomaatti
kuivattua chiliä hienonnettuna
1/4 - 1/2 sitruunan mehu
ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria
1/2 dl turkkilaista jogurttia

*Hienonna sipuli. Halutessasi laita sipulisilppu siivilään ja kaada siivilän läpi kiehautettua vettä, näin sipulin kitkeryys taittuu. Hienonna valkosipuli. Paloittele avokado ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Voit jättää seoksen joko kuutioiden ja silpun sekamelskaksi, tai painella haarukalla tai huhmareessa tasaiseksi.

P.S. Mainittakoon vielä guacamoleen liittyen: tänään Avaruusasema-blogia selatessani tajusin että olen tainnut aiemmin käyttää sitruunan sijaan limettiä avokadotahnan mausteena, ja se toimii tässä ruokalajissa kyllä loistavasti, ehkäpä vielä sitruunaa paremmin.

Ota joulukarkki!

Joulumakeiset tervehtivät tänä vuonna useampaakin kaveria, naapuria ja sukulaista. Jos ette kerro kellekään, voin paljastaa, että niiden tekeminen oli melkoisen helppoa.

Kuvien saavuttamattomissa piilottelivat suklaakonvehdit, joita tein Christinan inspiroimana ja jääpalamuottien avulla. Sulatetun valkosuklaan väliin pääsi kuivattuja karpaloita, sulatetun maito- ja tumman suklaan sekoituksen keskelle piparinpaloja. Riisisuklaat taas syntyivät vanhojen mielikuvien perusteella ilman ohjetta ja mittoja: ne pitävät sisällään siis sulatettua tummaa suklaata, johon on sekoitettu tomusokeria ja riisimuroja.




















Kinuskikarkit ovat minulta aiemmin epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, kunnes tänä vuonna sisuunnuin ja päätin keitellä kinuskia niin kauan, että kylmään veteen tiputettu tippa todella kovettuu eikä jää venyväksi, sulaksi massaksi. Päätin myös laittaa seokseen reilusti sokeria tasasuhteen sijaan. Ja tadaa: 2 desilitrasta kermaa sekä 3 desilitrasta sokeria (1 fariinisokeria, 2 tavallista) syntyi reilun puolen tunnin poreilun jälkeen paperista irtoavaa, herkullista, joskin rakenteeltaan jauhoista toffeeta. Nam!





















Lämmintä ja mukavaa joulua kaikille! Syökää sopivasti suolaista ja makeaa ja laulakaa paljon joululauluja!

Pikkujoulutarjottavia

Perjantaina kodissamme vietettiin pikkujouluja ruoan, glögin ja hyvän seuran merkeissä. Tarjolla oli pipareiden, suklaan ja pähkinöiden lisäksi hedelmäistä pastasalaattia, jonka ohjeen bloggasin elokuussa. Tällä kertaa tein salaatin ilman saksanpähkinöitä ja parmesaninkin muistin ripotella pintaan vasta loppuillasta, mutta hyvin salaatti teki kauppansa silti. Yksi salaatin juju on sen yllätyksellisyydessä: syksylajikkeen viinirypäleet näyttivät ihan oliiveilta, kyssäkaalipalat hunajamelonilta. Ei siis unelmaruokaa allergikkojen kokoontumisajoihin, mutta tuttujen vieraiden tullessa kylään kokkaajalla on hauskaa. (Toinen vaihtoehto on toki myös kertoa, mitä ruoka sisältää, mutta sittenhän koko jutussa ei ole mitään ideaa ;).


Allaoleva kuva-arvoitus puolestaan esittää pöydän suolapaloja, joita nimitettäköön vaikkapa pepperonityynyiksi. Myös tällaisia teen uudestaan! Mielestäni on mukavampaa tarjota lähes samalla vaivalla valmistuvia pikkupaloja kuin suuria, täyttäviä pasteijoita. Kappalemääräkin kuulostaa paremmalta, vaikka massa olisi sama: kuudesta lehtitaikinalevystä saa joko 12 suurta tai 48 pientä leivosta.


Pepperonityynyt (48 kpl)
1 pkt valmiita lehtitaikinalevyjä (6 levyä)
2 tomaattia
1 tlk tomaattipyreetä
n. 80g viipaloitua pepperonimakkaraa (eli esim. reilu 1/2 pkt Pepperoni Light-leikkelettä)
juustoraastetta
oreganoa

*Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvan kuumaan veteen hetkeksi aikaa ja kuorimalla ne sen jälkeen. Pilko tomaatit mahdollisimman pieniksi kuutioiksi, valuta pois ylimääräinen neste ja sekoita kuutiot sitten tomaattipyreen kanssa tasaiseksi seokseksi.
*Leikkaa sulaneet lehtitaikinalevyt kahdeksaan osaan, pieniksi neliöiksi. Levitä jokaiselle neliölle hieman tomaattiseosta, yksi pepperonisiivu ja juustoraastetta. Paista neliöt kolmessa erässä 225 °C:ssa uunin keskitasolla 5-10 minuuttia eli kunnes pohja on kypsä ja juustoraaste on saanut hieman väriä pintaansa.
*Ripottele juuri uunista otettujen pepperonityynyjen pinnalle oreganoa.

Tapas-ilta

Kuluneella viikolla vietettiin tapas-iltaa loistoseurassa loistoruokia nauttien. Ruokabileet on kyllä ihan ehdottoman hieno tapa tavata ystäviä! Kiitokset vielä mukana olleille kaikista uusista makuelämyksistä.



















Itse vein pöytään etualalla näkyviä paprikarullia. Säilöttyihin suippopaprikoihin käärin minttu- ja persiljasilpulla maustettua pehmeää vuohenjuustoa.




















Tarjolla oli myös mm. limetillä ja valkosipulilla maustettuja katkarapuja...

















...fenkoli-appelsiini-oliivisalaattia...



















...yrteillä maustettuja vuohenjuustokiekkoja...





















...papu-pinjansiemensalaattia...



















...sekä sitruuna-valkosipulimarinoituja herkkusieniä, jotka olivat toinen viemiseni. Niitä varten viipaloin 1 rasiallisen herkkusieniä ja maustoin muutaman tunnin ajan liemellä, jossa oli pienen sitruunan raastettu kuori sekä mehu, 1 suuri valkosipulinkynsi hienonnettuna, 1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa, merisuolaa ja mustapippuria sekä 4 rkl oliiviöljyä.

Suklaajuhlaa

Lauantainen blogitapaaminen oli tulvillaan upeita salaatteja, leipiä, piiraita, kakkuja sekä ennen kaikkea tietysti mainioiden ruokabloggaajien seuraa. Kiitos kaikille joiden kanssa sain viettää maistuvaa iltapäivää ja iltaa! Kannoin oman korteni ruokakekoon suklaisissa merkeissä.

Toiset karkit olivat takuuvarmoja chili-suklaatryffeleitä, ohje on napattu talteen Kotiliedestä ehkäpä noin vuosi sitten. Toinen satsi taas oli umpimähkäinen toffeekokeilu, johon houkutti (jo tutuksi tulleessa BBCGoodFood-lehdessä ollut) kondensoidun maidon mainos. Tryffelit onnistuivat odotusten mukaan: ne olivat ihanan tummia ja täyteläisiä. Toffeepalat olivat seikkailu prikulleen ohjeen mukaan tehtyinäkin, koska kondensoitu maito oli minulle uusi tuttavuus. Toisella kertaa toimisin hieman toisin, sillä ohjeen sokeroitu tiivistemaito ja runsas sokeri olivat yhdessä aikamoisen... no, sokerinen yhdistelmä. Keksipohjassakin jokin muu kuin tällä erää käyttämäni, turhan mureneva Digestive-keksi toimisi taatusti paremmin. Hauska kokeilu silti - ainakin mainoksen lupaus nopeasti ja helposti syntyvästä kinuskimassasta piti paikkansa!
























Chilitryffelit (n. 50 makeista)

2 dl kuohukermaa
300 g tummaa suklaata (70%)
50 g voita
1/2 dl tomusokeria
2 tl chilijauhetta
pinnalle 1 dl kaakaojauhetta

*Kuumenna kerma kiehuvaksi. Anna jäähtyä noin 10 minuuttia. Lisää joukkoon hienonnettu suklaa. Sekoita varovasti ja lisää voi ja sokeri sekä chili käännellen joukkoon. Anna jäähtyä.
*Vatkaa seosta voimakkaasti puuhaarukalla. Anna jäähtyä kylmässä muutamia tunteja.
*Muovaa jäähtynyt massa kahdella lusikalla tai käsissä pallosiksi ja siivilöi päälle kaakaojauhetta. (Voit myös pyöritellä kunkin pallosen kaakaojauheessa.) Anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Säilytä tryffelit tarjoiluun asti viileässä.
























Miljonäärin pikkuleivät (n. 30 pientä palaa)

Pohja:
200 g keksejä (butter shortbread biscuits)
25 g voita sulatettuna (pikkuleivistä riippuen voit tarvita enemmän)
Täyte:
150 g voita
150 g tummaa muscovadosokeria
1 tlk (397g) tiivistemaitoa (joka siis ohjeen mukaisena on makeutettua... suosittelen kokeilemaan makeuttamattoman kanssa, mikäli sellaista löytyy!)
Pinnalle:
200 g maitosuklaata

*Hienonna keksit muruiksi esimerkiksi monitoimikoneella. Sekoita kulhossa keksimurut ja sulatettu voi. Lusikoi seos leivinpaperoituun vuokaan (esim. 20x20 cm). Painele kevyesti tasaiseksi kerrokseksi. Jäähdytä jääkaapissa 20 minuutin ajan.
*Täytettä varten mittaa voi ja sokeri pinnoitettuun pannuun. Kuumenna keskilämmöllä sekoitellen, kunnes voi sulaa ja sokeri liukenee siihen. Lisää joukkoon tiivistemaito sekoittaen jatkuvasti, kunnes näet ensimmäisten kuplien ilmaantuvan seoksen pintaan. Siirrä pannu pois kuumalta levyltä heti, kun seos alkaa kiehua.
*Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle ja jäähdytä jääkaapissa noin 40 minuuttia.
*Sulata maitosuklaa ja levitä se tasaisesti jähmettyneen täytteen päälle. Kun suklaa on jähmettynyt hieman, leikkaa koko komeus pieniksi neliömäisiksi paloiksi. Säilytä viileässä.

Ruistikut ja savulohidippi

Eräänä viimeviikkoisena iltana pöydällä odotti kuivahtanut ruisleipä ja savulohisalaatin jämätarpeillekin piti keksiä käyttöä. Eineistä koostui seuraava simppeli mutta sitäkin nautittavampi dippi-illallinen.























Ruisleipätikut (vajaa pellillinen)
2 pientä ruisreikäleipää
1 valkosipulinkynsi
n. 3 rkl rypsiöljyä
(merisuolaa)

*Leikkaa ruisleipä dippailuun sopiviksi suikaleiksi. Hienonna valkosipulinkynsi. Sekoita kulhossa ruisleipäsuikaleet, valkosipuli ja öljy siten, että öljyä näyttää olevan jokaisen leipäsuikaleen pinnassa. Voit tarvittaessa lisätä öljyä, kovin paljoa sitä ei kuitenkaan tarvitse.
*Levitä suikaleet leivinpaperoidulle pellille. Anna paistua uunin ylätasolla 250°C:ssa n. 5 min. Tarkkaile suikaleita paiston ajan, sillä ne kärähtävät todella nopeasti!
*Sirottele valmiille ruisleipätikuille halutessasi hieman merisuolaa.

Savulohidippi
ranskankermaa
lämminsavulohta hienonnettuna
runsaasti tillisilppua

*Sekoita dipin ainekset keskenään.
*Kermaviilistä syntyy kevyempi dippi, ranskankermaa nautiskellessa olo taas on taatusti juhlallisempi ;).

Piknikmuistelot

Eilisestä ruokablogipiknikistä on ehditty raportoida mainiosti ja kattavasti, tekstein ja kuvin, ja nyt minäkin taaperran mukaan raporttiaaltoon.
Bloggaajia oli tosi mukavaa tavata! Kokoonkutsujana jännitin kamalasti, olisiko piknikillä ihan ankeaa ja puhuisiko kukaan ylipäänsä mitään mistään. No puhui toki! Ja voiko kovin monessa muussa seurueessa jutella kaasu-uunin lämpötilasäädöistä tai ruokalistasuunnittelusta niin antaumuksella ilman, että vierustoverit pitävät enemmän tai vähemmän outona? Kiitoksia siis näistä ja niistä kaikista muistakin (jopa ei-ruokaan-liittyvistä) puheenaiheista!




















Pikniktuomiset olivat tietysti itseoikeutettuja keskustelunaiheita. Taannoin olin Prinsessakeittiön Veeran kanssa miettinyt, voisiko käydä vahingossa niin, että pöytään päätyisi samoja ruokia eri keittiöistä. "No hei, kyllä nyt bloggaajilla SEN verran mielikuvitusta on että ei niin voi käydä!" Ja kuinkas kävikään: huomasin, että Veeran kanssa molemmat olimme tuoneet mukanamme mansikoita, juustoa ja basilikaa - tosin hieman eri muodoissa :D. Veera sekoitti ne runsaan maukkaaseen salaattiin, itse tein Allt om mat- lehden inspiroimana minivartaita eli cocktailtikkuja. Ohjeessa juustona oli mozzarellaa, käytin tilalla Valion kotijuustoa.

Mansikkavartaiden lisäksi olin keksinyt piknikin oivaksi tilaisuudeksi tuhota kaappiin jääneet riihiruisjauhot. Aiemminhan tuskailin tuota savunmakuista vahinko-ostosta. Muistakaa, lapset, sihti- ja riihiruisjauhot EIVÄT ole sama asia, ne eivät edes muistuta toisiaan! Mustikkakukkoihin jauhot kuitenkin toivat jännän eksoottisen säväyksen. Kun oheen oli tarjolla vielä vaniljakastiketta (=sulanutta vaniljajäätelöä), oli makuyhdistelmä lopulta kiitoksia(kin) keräävä. Itseäni häiritsi vain taikinan murustuvuus, jota voisi vähentää esim. kananmuna taikinassa. Tai sitten jauhojen vaihtaminen hienompiin sihtiversioihin...



















Mustikkakukot (muffinivuoissa murupinnoitteella 20-25 kpl)

250 g voita
5 dl sihtiruisjauhoja / riihiruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

vajaa 1 l mustikoita
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

*Vatkaa voi ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon sekoittaen. Anna taikinan vetäytyä kylmässä vähintään tunnin ajan.
*Sekoita sokeri ja perunajauhot mustikoihin.
*Kaulitse taikina leivinpöydällä ohueksi levyksi. Ota siitä sopivankokoisia pyörylöitä ja painele ne sitten muffinivuokiin (tai muihin vastaaviin kippoihin tai kuppeihin; voit toki tehdä myös isompia kukkoja isommissa astioissa). Lisää reilu nokare mustikkatäytettä. Ota taikinasta pyörylöitä kukkojen kansiksi tai vaihtoehtoisesti murustele taikinaa kukkosten pinnalle.
*Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Leipätikut juhlatunnelmissa

Viikonloppuna järjestimme ruokabileet yhdessä Kurpitsamoskan kanssa. Tuolla toisaalla onkin esitelty jo joukko värikkäitä tarjoilujamme, itse taisin kuvamateriaalin vähäisestä määrästä päätellen keskittyä enemmän syömiseen...



















Tarjolla oli mm. leipätikkuja dipattavaksi erilaisissa tahnoissa. Pastanjauhajien tikkupostauksesta vakuuttuneena tein tikut ilman sen kummempia kikkoja tavallisesta leipätaikinasta, jota kaulitsin ohuiksi levyiksi ja leikkasin edelleen epämääräisen kokoisiksi suikaleiksi. Suikaleet voideltiin vedellä (tämä on tärkeää tikkujen rapeuden kannalta), osan pinnalle ripoteltiin myös seesaminsiemeniä ja merisuolaa. Suikaleita paistettiin n. 5-10 minuutin ajan 225°C:ssa uunin ylätasolla.


















Allaoleva kylmäsavulohi-piparjuuritahna oli yksi dippivaihtoehdoista. Sen valmistus oli hyvin yksinkertaista: 150g kylmäsavulohta hienonnettiin ja sekoitettiin mukaan 1 prk kevytranskankermaa sekä 1 rs Cantadou-piparjuurituorejuustoa. Lopuksi seos maustettiin tilkkasella sitruunamehua. Eräs vieraista ehdotti tätä kokeiltavaksi myös uuniperunoiden täytteenä, toimisi varmasti!

Joulupöydän kunkut

Uneliaan kokin kotikunnailla runsas alkuruokapöytä on jouluaaton huipennus. Myös kinkkua ja laatikoita tarjotaan, mutta ne heräävät loistoonsa vasta välipäivien tähderuokina. Alkuruokapöytä on varsin kalaisa: marinoituja silakoita, silliä, lohta useassa eri muodossa, sitruunamarinoitua kuhaa - tänäkin vuonna kalaruokia oli tarjolla 12 erilaista! Lisäksi nautiskellaan salaatteja, kotijuustoa ja keitettyjä perunoita.



















Kuvan oikeassa ylälaidassa näkyvät lohirullat ovat kaikkien suurta herkkua. Ne valmistetaan levittämällä ohuita kylmäsavulohiviipaleita muovikelmulle limittäin ja sivelemällä kerros Cantadou-piparjuurituorejuustolla. Levy kääritään kelmun avulla tiiviiksi rullaksi jonka annetaan vetäytyä kylmässä. Rulla leikataan viipaleiksi ennen tarjoilua.




















Oma kestosuosikkini on kotijuusto, jonka voi maustaa makunsa mukaan. Viime vuosina lipstikka on todettu tässä suhteessa ylivoimaiseksi yrttimausteeksi.

Kotijuusto
3 l maitoa (ei ihan rasvatonta)
1 l piimää
3 kananmunaa
lipstikkaa (tai muita mausteita)
merisuolaa

*Vatkaa kananmunat ja piimä keskenään kulhossa.
*Lämmitä maitoa kattilassa, kunnes se kiehahtaa. Sekoita sitten joukkoon piimä-munaseos. Käännä levyn lämpö pois. Jätä kattila lämpimälle levylle, kunnes juustomassa on erottunut.
*Kerää juustomassa reikäkauhan avulla harsokankaalla vuorattuun siivilään (tai juustomuottiin), joka kannattaa sijoittaa kulhon päälle. Mausta kuivatulla lipstikalla ja merisuolalla.
*Aseta sopivan kokoinen lautanen juuston päälle painoksi. Anna juuston vetäytyä siivilöineen ja kulhoineen kylmässä seuraavaan päivään.

Ylijäävän heran voi käyttää esim. sämpylätaikinaan. Siitä voi valmistaa myös hyvää herajuomaa, kun sekoittaa siihen hedelmänektaria suhteessa 1:1.

Pimp My Popcorn

Tykkään sipseistä hurjan paljon. Koska a)niiden terveellisyydellä ei tunnetusti voi juhlia ja b)pidemmällä välillä ne aiheuttavat näkyvää vajetta rahavarantoihin, olen yrittänyt kovasti kehittää vaihtoehtoisia nautintoja. Itsetehdyssä kattila-popcornissa on potentiaalia. Se tulee melkoisen halvaksi, maissinjyvien kuoret matkustavat ravintokuituna elimistön läpi ja rypsiöljystä saa sitäpaitsi hyviä rasvahappoja ;)

Viime aikoina olen kuitenkin innostunut muokkaamaan perus-popcorneja edelleen. Uudet makulöydöt ovat olleet joka kerta yhtä mahtavia. Ja tässä asiassa vain mielikuvitus on rajana...














Kaikki lähti siitä, kun kaverini kertoi lisäävänsä tabascoa popcorneihin. Wau! Sen jälkeen en ole tainnut tavallisia popcorneja syödäkään.
Kokeilla kannattaa esim.
a)Ensin vihreää tai punaista tabascoa öljyyn, valmiisiin popcorneihin vielä ripotellen chilijauhetta ja suolaa.
b)Currya öljyyn, valmiisiin popcorneihin aromisuolaa.
c)Dippikastikejauhetta valmiisiin popcorneihin. (Käyn nykyisin leffassa lähinnä niiden ripoteltavien popcornmausteiden takia. Kokeilin eilen kotona samaa dippikastikejauheella.) Toimii, ja maistuu!