Katkarapu-sahramirisotto

En tiedä, mikä lakipiste tuli vastaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta yhtäkkiä käsin tiskaaminen alkoi ottaa aivan järjettömän paljon päähän. Lopulta, asiasta ihan riittämiin kaikille maristuani, päätin, että lopetetaan sitten ruoan laittaminen ja säästetään niitä hermoja. Jogurtti-piimä-leipä-kotiruokavalio jatkui yllättävän kauan, tarkalleen ottaen 21 päivää.

Tuntuu kun ois ollut lomalla. Ja samalla se lomalta paluu tuntui lopulta ihanalta: tää katkarapu-sahramirisotto oli parasta tekemääni risottoa ikinä.

Katkarapu-sahramirisotto (alkuperäinen ohje Valion, tässä oma versioni)

300 g pakastekatkarapuja
8-10 dl kiehuvan kuumaa vettä
2 sipulia
2 rkl öljyä
4 dl risottoriisiä
1 - 1 1/2 tl yrttisuolaa (esim. Herbamare)
1/2 - 1 pussia (á 0,5 g) sahramia (mun piti laittaa koko pussi, mutta sitten ripotellessa päätinkin säästää ripauksen seuraavaan kertaan...)
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rs (200 g) maustamatonta Philadelphia-juustoa

tarjoiluun tuoretta minttua ja sitruunalohkoja

*Laita jäiset katkaravut lävikköön ja valuta niiden päälle hieman viileää vettä, jotta ne alkavat sulaa. Katkat saavat sulaa lävikössä risoton valmistuksen ajan.
*Hienonna sipulit. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä sitten keskilämmöllä sipuli, riisi ja sahrami. Älä ruskista.
*Lisää joukkoon yrttisuola ja n. 3 dl kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita, ja anna sitten kiehua hiljalleen kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää nestettä aina noin 1 dl kerrallaan ja lisää seuraava erä vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin kokonaan. Sekoittele välillä. Lisää lopuksi viini ja sulata joukkoon tuorejuusto, kiehauta. Kypsä risotto on kosteaa ja mehevää, mutta riiseissä on vielä purutuntumaa.
*Lisää viimeisenä sulaneet, valutetut katkaravut. Kuumenna, mutta älä enää keitä.
*Tarjoa hienonnetun mintun ja halutessasi sitruunalohkojen kanssa.





p.s. Risottoni ovat liian monesti menneet liisterimäiseksi jöötiksi, vaikka olen tehnyt kaiken ohjeen mukaan ja risottoriisistä. Tällä kertaa maltoin sekoitella riisiä vain varovasti kerran-pari aina nesteen lisäyksen yhteydessä, eli koetin välttää ylimääräistä sekoittelua. Näin rakenteesta tuli tosi tosi hyvä! Risotto oli tasainen ja yhtenäinen, mutta riisipuuron sijaan lautasella oli silti selvästi kypsiä riisinjyviä ja sopivan pehmeää "väliainetta", eikä epämääräistä tärkkelyskasaa.

p.p.s. Olen aina luullut, että valkoviini kuuluu laittaa risottoon alkuvaiheessa, mutta tästä tulikin paljon parempaa ja raikkaampaa, kun viinin lisäsi vasta lopuksi!

Katkarapumönssi eli katkarapu-tuorejuustojuttu vaikka salaatille, ruisleivälle tai uuniperunalle

Jo toinen toivepostaus viikon sisään, tämähän on mahtavaa! Pidemmittä puheitta saanko esitellä: katkarapumönssi.

Katkarapumönssi (riippuu ruokalajin roolista, monelleko se riittää, mutta neljälle hyvin)

500 g pakastekatkarapuja (Lidlin suurehkot katkat, Greenland Prawns, on luottotuote tähän)
1 kunnon nippu tilliä
1 sitruunan mehu
0,5 tl mustapippuria rouhittuna
1 rs (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
n. 2 rkl ranskankermaa

*Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa/huoneenlämmössä. Valuta sulaneet katkat siivilässä ja käytä siivilä nopeasti juoksevan veden alla - mutta vain hetken ajan, ettei kaikki suola katoa.
*Hienonna tilli pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa katkaravut, tilli, sitruunan mehu ja pippuri. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja ranskankerma.

P.S. Jos haluat tehdä maidottomia tillikatkarapuja, jätä tuorejuusto-ranskankermalisäys väliin, ja sekoita joukkoon 1 rkl rypsiöljyä.

P.P.S. Vaikka ranskankermaa on vähän, tulee tästä silti melko juoksevaa. Jos haluaa jähmeämpää katkaraputahnaa vaikka cocktail-paloille, kannattaa käyttää pelkkää tuorejuustoa ja huolehtia että katkaravut on valutettu tosi hyvin.

Meksikolainen katkarapusalsa salaatinlehdillä

Tykkään RuokaPirkka-lehdestä. Sen ideana on pyörän keksiminen aina uudelleen, mutta sepä taitaakin juuri olla niin parasta. Yksinkertaisista aineksista kun syntyy hyvää, ja soveltaminen on helppoa.

Tällä erää sovelsin meksikolaisen katkarapucocktailin ohjetta. Olen tullut siihen tulokseen, että hiiteen taiteen ja ruokatrendien säännöt: tavalliset norjalaiset katkaravut on paaaaaljon paremman makuisia kuin mutaisen makuiset lämpimän veden eksoottiset katkat, ja purkkiananas aiheuttaa mulle paljon vähemmän suun poltetta kuin tuore. Niin että ainekset tähän löytyy vallan helposti.

Kääräisin cocktailin lopuksi salaatinlehtiin, olipa terveellinen ja ylevä olo. Mutta ihan totta puhuen mehevän salsan maku pääsi näin huikean hyvin oikeuksiinsa.

Meksikolainen katkarapu-avokadosalsa (annostelusta riippuen muutamalle)

1 tlk ananaspaloja
1 pieni punainen paprika
1 mieto punainen chilipalko
1 ruukullinen ruohosipulia
1/2 ruukullista korianteria
180 g (1 pieni pss) katkarapuja sulatettuna ja valutettuna
1 syöntikypsä, mutta vielä leikattavan napakka avokado
1 limetin mehu
loraus oliiviöljyä
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä tarjoiluun

*Valuta ananaspalat ja hienonna ne vielä pienemmiksi palasiksi. (Ellet sitten käytä pieniä ananaspaloja.) Leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi, hienonna chili, ruohosipuli ja korianteri. Hienonna katkaravut karkeasti veitsellä. Sekoita kaikki ainekset.
*Leikkaa avokado pieniksi kuutioiksi (se käy helposti kun leikkaat viiltoja puolitettuun avokadoon ja poistat kuoren puolikkaista vasta sitten). Sekoita kuutiot varovasti muiden ainesten joukkoon, ja lisää joukkoon heti limetin mehu, joka estää avokadoa tummumasta. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Anna vetäytyä vähän aikaa kylmässä.
*Nauti salaatinlehtien kanssa. Keräsalaatti on tähän näppärää. Annostele lusikalla salsaa salaatinlehdelle pieni keko, kääräise tai nauti avoimeen tyyliin ja vie mahdollisimman välittömästi suuta kohti.

Katkarapulasagne, kasvislasagne - kaksi yhdellä iskulla

Ihan arkiruoaksi halusin paistella katkarapulasagnen, mutta ohjeet tuppasivat vaatimaan joko a)paljon katkarapuja tai b)savulohta, eli vähän tiistaibudjettia enemmän valuuttaa.



















Keksin herneet! Ihanat vihreät jauhoiset pallerot, jotka aivan turhan usein jää pitkiksi ajoiksi unohduksiin. Syntyi merellisen makuinen kasvis-katkarapulasagne.























On siellä pari katkarapuakin!


Kasvis-katkarapulasagne (suurehko lasagnevuoallinen)

tilkka öljyä
1 purjo
1 suuri porkkana
1 pss (200 g) pakasteherneitä, tai reilu pussillinen, jos pussinjämiä pyörii nurkissa
180 g pakastekatkarapuja
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
rouhittua mustapippuria
25 g voita
1 rkl öljyä
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
hyppysellinen valkopippuria
kourallinen juustoraastetta
1 1/2 tl suolaa
lasagnelevyjä

*Leikkaa purjon valkoinen osa puolirenkaiksi, raasta porkkana karkeaksi raasteeksi.
*Lämmitä öljytilkka suuressa kattilassa keskilämmöllä ja kuullota siinä purjoa ja porkkanaa kevyesti muutaman minuutin ajan.
*Leikkaa purjon vihreä osa puolirenkaiksi, lisää kattilaan ja anna kuullottua vielä hiljalleen minuutin-pari.
*Lisää joukkoon pakasteherneet ja sekoittele, kunnes ne ovat sulaneet. Voit kääntää tässä vaiheessa levyn lämmön pois päältä. Ota lopuksi seos sivuun, sekoita joukkoon katkaravut sekä sitruunankuori ja mehu. Mausta mustapippurilla. Siirrä sivuun odottamaan.
*Tee maitokastike. Kuumenna kattilassa öljy ja voi, ja kiehauta jauhot rasvassa. Sekoita vatkaten joukkoon ensin noin puolet maidosta, ja sitten loput. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita sitten maitokastikkeen joukkoon juustoraaste. Maista, mausta valkopippurilla ja suolalla.
*Voitele uunivuoka. Kaada voidellun vuoan pohjalle ensin noin 1/4 maitokastikkeesta, ja levitä päälle kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle 1/4 maitokastikkeesta, levitä kastikkeen päälle noin puolet kasvisseoksesta ja päällystä levyillä. Toista edellinen vaihe. Lopuksi kaada loput maitokastikkeet päällimmäisten levyjen päälle.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 45 minuutin ajan.

Salaattikesän paluu

Olin naputtamassa otsikoksi "Salaattikesä", kunnes hämärät muistikuvat ja googlailu kertoivat, että samoin ovat otsikoineet Pastanjauhajat, Lilyn Keittiössä, kaupungissa sekä - kappas - meikäläinen! Palataan siis perusasioihin.

Viikonloput on parhaillaan näet sellaista reissumätön, pizzan ja grillailun fiestaa, että viikolla on pakko saada viileää salaattia napaan. Tekee hyvää.























Tähän kuvaukselliseen, kylmään ilmestykseen laitoin, BBCGoodFoodin inspiroimana, keitettyä pastaa, suikaloitua kurkkua, vihreitä papuja, tilliä, katkarapuja sekä turkkilaista jogurttia. Vauhdilla kasattu ruokalaji olisi kaivannut lisämakua: vaikkapa dijon-sinappia tuomaan potkua, tai sitten hieman kiehautettua fenkolia makeuttamaan kokonaisuutta (ja fenkolihan se siellä alkuperäisessä ohjeessa komeileekin).























Kesän makeus pääsi loistamaan meloni-fetasalaatissa, jonka tekoon yllytti mainio Herkku&Koukku -blogi. Yleensä olen hunaja- ja cantaloupemelonien joukkueessa, mutta tällä kertaa vesimeloni osoittautui päteväksi vaihtoehdoksi. Mukana siis salaatinlehtiä, kurkkua, vesimelonia, fetajuustoa ja paahdettuja siemeniä. Mahtavaa hellepäivän ruokaa!




















Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, mainittakoon, että mut on vallannut kaalihulluus, joka on kuplinut pinnan alla reilun vuoden. Eli siitä asti, kun luin Korianteria-Liinan kaalipostauksen. Kaalia kaalia kaalia kaalia kaalia. Voisin syödä kaalisuikalesalaattia vaikka koko ajan, jos vaan eteen kannettaisiin. Onneksi valmistuskaan ei ole vaikeaa, ja viimeisimmästä valkosipulisesta versiosta tuli niin hyvää että huudellaan siitä nyt vielä ruokaohjeenkin muodossa. Tähän malliin:

Valkosipulinen kaalisalaatti (vähän niinkun pizzerian kaalisalaatti, juunou, mutta vielä parempaa)

1 pienehkö kesäkaali, olisiko vajaan kilon
pari porkkanaa
5 rkl rypsiöljyä
3 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
6 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
1/2 tl laadukasta merisuolaa
mustapippuria

*Suikaloi kaali ja porkkana ohuiksi, raastemaisiksi suikaleiksi. Käytin tähän isoa keittiöveistä koska kaalin pilkkominen on hauskaa, eikä haittaa vaikkei koko ajan tulisi niin ohuen ohutta, mutta monitoimikone tai vaikka raastinrautakin varmasti toimii. Kippaa suikaleet suureen kulhoon.
*Hienonna valkosipulinkynnet mahdollisimman pieneksi silpuksi. Tai jos omistat valkosipulinpuristimen, käytä ihmeessä sitä.
*Sekoita pienessä kulhossa valkosipuli, öljy, etikka, sokeri, maukas merisuola ja haluamasi määrä mustapippuria. Kaada sitten kastike kaaliraasteen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Anna kaalisalaatin vetäytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.

Spagettiarki

Mitä teillä on syöty silloin, kun vatsa on tyytyväisesti täysi, mutta bloggauskynnys ei ylity?

Oma bloggauskynnykseni ylittyy nyt ihan siksi, että huomasin viimeisimmän "pasta"-tägätyn postauksen olevan viime huhtikuulta. Viime huhtikuulta! Tässä eivät blogi ja arki näköjään kohtaa. Meillä nimittäin todella syödään pastaa.

Koska itselle arkinen voi olla toiselle oivallus, kuvailtakoon seuraavassa vähän sitä, mikä on jäänyt näkymättömiin.


















Lempparini kaikista pastamuodoista on spagetti, vuodesta toiseen. Se imee itseensä ihanasti makuja, on kaunista ja on kompakti säilytettävä pikkukeittiössä. Tykkään valkoisesta spagetista, mutta eräissä yhteyksissä kokojyväinen toimii mainiosti. Esimerkiksi silloin, kun spagetin seurana oli sipulin kera haudutettuja punajuurikuutioita ja vuohenjuustoa. Vahvat maut vahvan parina.



















Hullaannun kauniin vihreistä, pekonisista ja sinihomeisista ruokakuvista, kuten tästä BBCGoodFoodin yksilöstä. Aina unelma ei kuitenkaan kohtaa todellisuutta, eikä oma maalaisjärkikään huutele väliin: ohjetta mukaillen kokattu pekoni-gorgonzolapasta jätti eläinrasvaisan tahmakerroksen huuleen, ei hyvä. Mutta upposi toki silti, olihan kaverina spagettia.























Toisinaan hienoja makuelämyksiä syntyykin silloin, kun pitää käyttää luovuuttaan ja hyödyntää jämiä: esimerkiksi yksinäistä tomaattia, muutamaa aurinkokuivattua tomaattia, tuorejuustoa ja katkarapupussin puolikasta.























Osoittaakseni, että tiedostan myös muiden pastamallien olemassaolon, esittelen teille toisen lempparini: orecchietten eli "korvapastan"! Ihastuin siihen milanolaisessa aperitivo-pöydässä. Pikkuiset pastakupit kaappaavat mukavasti kastiketta suuhun, ja tykkään siitä kun al denteksi keitetyn korvasen hieman paksumpi keskiosa jää todella al denteksi. Tässä kotiversiossa korvasten kaverina on ihan simppeli, sipulista, paseeratusta tomaatista, mausteista ja muutamasta katkaravusta keitelty kastike.


















Kovin autenttisen italialaista arkipastailuni ei tietenkään ole, sen verran epäpuritaanisessa fuusiokeittiössä kun kokataan. Vaan toisinaan on hauskaa keskittyä yksinkertaisuuteen italialaisittain: keittää pasta huolellisesti juuri sopivan napakaksi, maustaa kuumaa öljyä valkosipulinkynsillä ja tarjota spagetti ihan sen öljyn sekä muutaman aurinkokuivatun tomaatin ja runsaan basilikan kera. Jos kaapista löytyy vielä pinjansiemeniä paahdettavaksi, ovat melkoisen luksuksen ainekset kasassa.

No niin, blogini armas, nyt on sinutkin pitkästä aikaa pastalla ruokittu!

Suklaauskallus kannattaa!

Tiedättekö, miltä tuntuu, kun laittaa suuhunsa jotakin ja tietää saman tien rakastavansa makua? Ja tiedättekö, miltä tuntuu, kun ei osaa päättää olisiko a) iloinen siitä, että on löytänyt jotain aivan uutta vai b) harmissaan siitä, että on voinut elää koko tähänastisen elämänsä tietämättä, että tuo mahtava juttu on olemassa?























Aloitetaan taustoista. Juttuja ideoivat toimittajat sanovat, että aihe yksin ei riitä, tarvitaan hyvä kulma aiheen valottamiseen. Leafin TV Mix-porukan aiheena oli uusien "suklattujen" karkkisekoitusten ja bloggaajajoukon saattaminen yhteen. Kulma taas, se oli viedä tämä bloggaajaporukka Maikkarin Huomenta Suomen studiolle, jossa Makuja-kokki Oula Hännisen opastuksella dippailtiin maito- ja tummaan suklaaseen TV Mix-karkkeja ja vaikka mitä muuta. Nyt oli kulma hallussa, sanommää, ja paikalla olleille tämä mielipide varmaan kävikin selväksi ylitsevuotavana innokkuutenani.

Aluksi olin tosin enemmän epäilevä kuin innokas. Suklaafonduen tykötarpeiksi kun oli katettu tosiaan karkkien, vattujen ja mansikoiden ohella muun muassa äyriäisiä, naudan sisäfilettä, raakaa parsakaalia ja raakaa kukkakaalia. Kukkakaali ja tumma suklaa? Omituinen ajatus, mutta juuri siksi heti ensimmäisenä kokeiltava. Kolmen maistelijan voimin löysimme herkullisen yhdistelmän jälkimausta kookosta!



















Kuva: Hannu Peltola

Entä jättikatkarapu ja maitosuklaa? Dippasin ensimmäisen rapusen varovasti maitosuklaaseen ihan vain siksi, etten kehdannut tilaisuuden luonteen vuoksi laittaa suuhuni mitään käyttämättä sitä ensin suklaakulhossa. Harmitti vähän, sillä ajattelin harvinaisen scampielämyksen menevän ihan piloille. Vaan kuinka väärässä voi ihminen olla, ihan oikeasti?

Kyllä vain, tässä palataan tämän vuodatuksen alkuun. Armoitettuun makuyhdistelmään. En edes laskenut, kuinka monta kertaa käsi kävi katkarapu- ja maitosuklaakulhoilla. Huh. Mikä mieletön suolaisen ja makean, pehmeän ja napakan vuoropuhelu. Ajattelin makua koko loppupäivän ja pohdin kuumeisesti, kuinka pian voisin järjestää suklaamaistelujuhlat teemalla "jättimäärin jättikatkarapua ja maitosuklaata". Mikä parasta, en ole aivan sekopää: kun ihan vilpittömästi kysyin Oula Hänniseltä hänen lempiyhdistelmäänsä pöydän tarpeista, oli vastaus juuri tämä makupari!























Kuva: Hannu Peltola

Leafin porukan viesti meille oli se, kuinka monipuolinen ja yllättävä juttu voi suklaakuorrutus olla. Osui ja upposi. Jättikatkarapua ette TV Mix Choco Candy-pusseista löydä, sitä varten pitää järjestää ne maistelubileet, mutta koko joukon tuttuja karkkeja suklaakuorrutusten kera kyllä. Jänniä uusia makuyhdistelmiä, elämän suolaa ja sokeria, etsiessä kannattaa hakeutua vaikkapa suklaakuorrutetun liitulakun ääreen, se toimi ainakin allekirjoittaneelle.

Ja sanoinko jo, että jatkossa kannattaisi hakeutua myös katkaravun ja maitosuklaan luo?

Sitruunainen katkarapurisotto

Valkkaripullon ilmestyminen jääkaappiin tietää hyvää ruokaa. Se viini, silloin kun sitä on, uppoaa tietysti ruoanlaittomielessä vaikka mihin, mutta ennen kaikkea nyt esimerkiksi risottoon. Makuasia tämäkin, kanssamaistaja kun epäröi vierastavansa risottojani ylipäänsä juuri viinin happaman maun takia... mutta laitan sitä sinne vaikka mikä tulisi. Happamien makujen juhlaa tämänkertaisesta risotosta tulikin, kun innostuin lisäämään joukkoon vielä sitruunanmehua ja -kuorta. Onneksi katkaravut ja juusto sekä tietysti voi toivat vastapainoa. Ja se juusto muuten, se oli Koskenlaskijaa, kun kaupassa ei ollut parmesan-tyyppistä. Testihomma, mutta toimi. Ja hyvää tuli, raikasta ja pehmeää yhtä aikaa!



















Sitruunainen katkarapurisotto

1 sipuli
n. 10 cm pätkä purjoa
2 rkl öljyä, 1 rkl voita
3,5 dl risottoriisiä
1,5 rkl kalafondia
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
n. 1 l kiehuvaa vettä
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
ripaus valkopippuria
ripaus korianteria
1/4 pkt vahvaa Koskenlaskijaa
1 pss (180g) pakastekatkarapuja
25 g voita
suolaa
tuoretta tilliä hienonnettuna sekä koristeluun

*Hienonna sipuli ja purjo. Kuumenna suuressa kattilassa öljy ja voi, anna sipulin ja purjon kuullottua mutta ei ruskistua. Sekoita joukkoon riisit, kääntele keskilämmöllä kunnes ne ovat läpikuultavia.
*Lisää joukkoon valkoviini ja kalafondi. Lisää vettä pieninä erinä ja seosta sekoitellen, uusi erä aina vasta kun edellinen on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä hiljalleen noin 15-20 minuuttia, sekoittele tasaisin väliajoin. Lisää kypsymisen aikana joukkoon sitruunamehu ja -kuori, mausta valkopippurilla ja korianterilla. Kypsymisen loppuvaiheessa sekoita joukkoon sulatejuusto pieninä nokareina. Risotto on valmista, kun se muistuttaa löysää puuroa, mutta riisiä voi vielä purra.
*Sekoita valmiin risoton joukkoon katkaravut ja voi, anna katkarapujen kuumentua, muttei kiehua. Maista, mausta suolalla ja tillillä. Koristele tillinoksilla.

Avokadosalaatti ja aurinko talven keskellä

Syksyn mittaan uusista ruokaohjeista innostuminen ja etenkin niiden kokeileminen on ollut hieman hakusassa. Välillä edes lempipuuhani eli keittokirjojen metsästys ja selailu ei ole meinannut houkuttaa. Vähitellen ruoka on kuitenkin alkanut palata uniin ja unelmiin. Eräänäkin yönä leivoin hartaasti korvapuusteja, joita täytin mustikoilla... mielenkiintoista! Tunteen katoamisen saattoi todeta jokseenkin ohimeneväksi viimeistään, kun vuosia kyttäämäni helmi osui vastaan rutiinikierroksella Kirjatorin ale-pöydässä.























70-luku on minulle Iso Juttu, ihailen aika monia sen ajan Suomi-ilmiöitä aina väreistä ja tyyleistä terveyskeskusjärjestelmään. Joitakin vuosia sitten ilmestynyt kirja 70-luku tarjottimella on luonnollisesti ollut hankintalistalla jo pidempään. Tekijäkaartista löytyvät muun muassa tutkijat Minna Sarantola-Weiss ja Christina Aaltio, joten uskottavia arkikuvauksia 70-luvun arjesta ja yhteiskunnasta osasin odottaa, ja niitä sain. En ollut kuitenkaan osannut kuvitella, kuinka laajan ja houkuttavan reseptikokoelman kirjan kannet sisäänsä kätkisivät! Kyse ei ole vain hassuista kuriositeeteista, vaan oikeasti toimivan oloisista arkiruoista, jotka saavat hihkumaan innosta. Mahtava keino aikamatkailla!

Ensimmäiseksi toteutukseen pääsi avokadosalaatti. Katkaravun, omenan ja avokadon yhdistelmä on varmaankin vuosikymmeniä sitten tihkunut nykyistä enemmän eksotiikkaa, mutta raikkaus ja yhdistelmän toimivuus on pysynyt ennallaan tähän päivään! Elintason noususta kertokoon se, että juhlatarjottavien osiosta bongattu ape päätyi nyt juhlavaksi arkiruoaksi perunoiden ja lehtisalaatin seuraan ;).























Avokadosalaatti

2 avokadoa
1 hapahko omena
sitruunamehua
1 pala purjoa
200 g kuorittuja katkarapuja
(1 dl hienonnettua tilliä, tämän jätimme omasta versiostamme pois)

Kastike:
2 dl kevytranskankermaa (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl majoneesia + 1 dl kermaviiliä)
mustapippuria, sitruunamehua (tai 1/2 tl sitruunapippuria)
pari tippaa chilikastiketta
ripaus sokeria
ripaus suolaa

*Halkaise ja poista avokadoista kivet ja kuori. Lohko hedelmä reiluiksi paloiksi. Kuori ja paloittele omena. Purista avokado- ja omenapalojen päälle sitruunamehua.
*Hienonna pieni pala purjoa ja sekoita joukkoon. Lisää sulatetut ja valutetut katkaravut. (Hienonna joukkoon tilli.)
*Valmista kastike sekoittamalla ainekset keskenään. Lisää kastike salaatin joukkoon ja anna makujen tasoittua viileässä hetki ennen tarjoilua.

Aaltio, C., Warpula, K., Sarantola-Weiss, M. & Salonen, T. 2002. 70-luku tarjottimella. Schildts.

Terveisiä turskarannikoita myöten

Uneliaan blogin kahdeksi kuukaudeksi venähtänyt kesätauko on kulunut kesämeiningeissä kotimaassa ja ulkomailla reissaten.

Kesäkuussa löysin itseni istumasta samassa vaasalaisessa ruokaravintolassa kuin metallisuuruus Manowar, joka pian sen jälkeen nousi naapurikaupungin festarilavalle. Juhannus-Savossa nautittiin setäni pyytämiä ja savustamia muikkuja kera ruisleivän. (Ja väitän kokemuksen olleen Manowaria mahtavampi :D.) Heinäkuun korvalla nokka suunti jo perinteeksi muodostuneeseen Tanskan Roskildeen. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että kyseessä on ainutlaatuinen ruokafestari, jossa toki siinä lautasellisen ohessa voi nauttia melkoisen hyvistä bändeistäkin.

Kesän varsinainen Reissu oli kuitenkin heinäkuun lopun vapaaehtoistyöleirimatka Keski-Norjan rannikolle. Atlantin humistessa vieressä, maailmanrauha mielessämme, kunnostimme polkuja ja kiviaitaa kahden viikon ajan. Työnkuvaan kuului myös kasvimaan kitkemistä ja harventamista. Tällaiselle kerrostaloasukille kuohkean mullan möyhentäminen oli ihan mahtavaa! Harvennuskohtalon saaneet nauriit myös maistuivat melkoisen hyviltä.

Eräänä iltana meille järjestettiin juhlaillalinen: paikallinen sukeltaja-kalastaja oli noutanut meille meren pohjasta hurjan määrän kampasimpukoita! Ruokablogeissakin vallinneen kampasimpukka-hypen tunteneena koko tilanne tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta: päästä nyt maistamaan tuota ihmettä pari tuntia sitten pyydettynä! Ja hyvältähän simpukat maistuivat: kuorellaan lepäävät valkoiset herkut maustettiin valkosipulivoilla, suolalla ja pippurilla ja käytettiin uunissa muutaman minuutin ajan.

Vitsailu turskarannikoista kävi toteen, kun matkasimme kalastajalaivalla läheiseen saareen ja matkan varrella muutama meistä kokeili onneaan pitkälläsiimalla kalastaen. Hyvä onni kävikin: saaliiksi saatiin kaksi suurta turskaa, sekä viisi seitä, jotka oheisessa kuvassa nousevat samasta siimasta komeasti perä perään. Paikallinen maanviljelijä-Knut fileoi kalasaaliin ja kypsensi fileet nuotiolla folionyyteissä. Nuotiokypsennetty turska oli niin hyvää, etteivät sanat riitä kertomaan - ehdottomasti yksi retken kohokohtia!

Norjalaiset tykkäävät juustosta. Erityisesti mysostista, tuosta herasta valmistetusta ruskeasta makeansuolaisesta erikoisuudesta. Itse opin kyllä syömään mysostia, mutta sen suuren makeuden vuoksi en osannut sitä leivän päällä sen kummemmin harrastaa. Leirin keskieurooppalaisempi edustus sen sijaan diggaili suurestikin - ihmekös tuo, samat tyypit kun syövät hilloa leivän päällä _joka_ aterialla!

Vuohia laiduntaa Norjan vehreydessä runsaasti, minkä saattoi huomata myös kaupan hyllyllä. Pehmeää, taivaallisen makuista vuohentuorejuustoa oli pakko kantaa Koti-Suomeen saakka, ja jos olisin toiste törmännyt alkureissun tuttavuuteen, vuohenmaitotetroihin, olisin niitäkin kantanut kotiin melkoisen määrän. Suomessa vuohenmaitotuotteet ovat kallista erikoisherkkua, Norjassa niiden hintataso ei pompannut erityisesti silmille, mikä oli vallan ilahduttavaa. (Mitä muuten tulee Norjan hintatasoon ruoan suhteen, totesin että ulkona syöminen ja alkoholi ovat to-del-la kalliita juttuja, yleinen ruokakauppahintataso sen sijaan tosi lähellä Suomen hintoja.)

Läksiäisjuhliin leivottiin kakkuja. Tarjolla oli juustokakkua norjalaisittain, pähkinä-rusinakakkua tsekkiläisittäin, suklaakakkua saksalaisittain ja sitten mun "suomalainen" kakku jonka oli tarkoitus olla kääretorttu. Kaasu-uuni toi tielle kuitenkin hieman vastoinkäymisiä, joiden seurauksena kääretorttu muuttui täytekakuksi ja luumuviipalet peittivät mustasta karstasta raaputetun pinnan. Hyvin kakku kuitenkin näytti juhlissa maistuvan!

Norja osoittautui siis kulinaaristen yllätysten ihmemaaksi. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että hienoja löytöjä voi tehdä kotimaastakin. Kaikkia kaukokaipuisia pääkaupunkiseutulaisia lohduttaakseni voin kertoa, että aivan lähistöltä, Nummelasta, löytyy kokemisen arvoinen elämys. Nummelan Autogrillin makkaraperunat eli makkispekkikset olivat suurinpiirtein ämpärin kokoiset. Maistuivatkin hyviltä.

Näihin kuviin, läheltä ja kaukaa, ja josko ruokasyksy nyt tästä käynnistyisi kotoisemmissa merkeissä taas!

Arabiemiraattien liitto: Katkarapu-biryani

Aakkosmatka-alus jatkaa matkaansa jälleen! Arabiemiraateissa pysähdytään mausteisten riisipatojen äärelle, onhan sikäläinen ruokakulttuuri sekoitus Lähi-idän ja Aasian makuja. Alueensa kaupan ja turismin keskuksessa saattaa tavata hummuksen ja tabbouleh-salaatin kaltaisia suosittuja ruokalajeja, mutta Wikipedia listaa Arabiemiraattien erikoisuuksiksi joukon ruokalajeja, joiden nimet ovatkin jo vieraampia. Google paljastaa nimien takaa mm. erilaisia riisi-lihapatojen muunnoksia. RezipeZaar-sivustolta löytyy esimerkiksi kaksi erilaista reseptiä Machboos -lammasruokaan. Tuoreet vihannekset eivät alueella runsain mitoin kasva, ja niinpä ne jäävät ruoassakin sivurooliin.

Lammas-riisipataa tehtiin Afghanistanissa, ja mieli teki muutenkin jotain hieman kevyempää. Kuin tilauksesta paljastuikin, että biryani-riisiruoan katkarapuversio on perinteinen ruokalaji Arabiemiraateissa. Suoraa reseptiä herkkuun ei löytynyt, joten oma versioni valmistui kana- ja lihabiryaniohjeita mukaellen. Ensinmainitun reseptin yhteydessä mainitaan maustamisen keittiökohtainen liikkumavara (itse käytin hieman ohjetta enemmän tuoretta korianteria, kun sitä kerran sattui olemaan): kuitenkin muistutetaan, että Arabiemiraateissa (kana)biryani "is always served with sliced onion, redishes, watercress, green lemon herb, sliced limes and fresh or stored dates", ja siksipä näistä viimeisimpiä eli limettiä ja taateleita löytyi myös omalta lautaseltani.
























Katkarapu-biryani arabialaisittain ( 4 annosta)

reilu kourallinen cashew-pähkinöitä
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1/2 tl kuivattua korianteria (korianterijauhetta)
1/2 tl kanelia
1/2 tl kurkumaa
4 mausteneilikkaa
1/2 ruukullista tuoretta korianteria hienonnettuna
ripaus sahramia
5 dl vettä + liemikuution palanen
2,5 dl basmatiriisiä
1/2 - 1 pss pakastekatkarapuja
tarjoiluun limettiä ja taateleita (sekä esim. ohueksi siivutettua sipulia ja vesikrassia)

*Paahda cashew-pähkinöihin hieman väriä kuivalla pannulla keskilämmöllä. Siirrä pähkinät sivuun.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä voissa tai öljyssä kuumalla pannulla. Lisää mausteet sahramia lukuunottamatta, sekoittele kuullottuvan sipulin kanssa.
*Lisää pannulle liemi ja sahrami sekä basmatiriisi. Peitä kannella, ja anna kypsyä miedolla lämmöllä kunnes riisi on lähes valmista. Lisää viimeisiksi pariksi minuutiksi pannuun pakastekatkarapuja niin, että ne ehtivät kuumentua.
*Ripottele pinnalle paahdetut pähkinät. (Perinteisesti biryanin kanssa tarjoillaan myös vaaleita sultanas-rusinoita.)
*Tarjoile limetin ja taateleiden (ja ohueksi siivutetun sipulin, vesikrassin, "redish":ien sekä "green lemon herb":in kanssa).

Rapea thai-wokki

Sunnuntailounas syntyi, kun teki mieli jotain raikasta ja nopeaa. Käyttöön pääsivät samalla jo hieman nuupahtaneet kasvikset, joita olin ostanut torilta ison pussillisen yhdellä eurolla. Makua pikapaistettuihin kasviksiin toi niinkin yksinkertainen juttu kuin valmis thai-currytahna. Yhteen ruokaan currytahnaa kuluu koko purkista vain pari lusikallista - loppu kannattaakin pakastaa käyttöön soveltuvissa erissä, jotta maut pysyvät mahdollisimman raikkaina!

Katkaravut sopivat thairuoan makumaailmaan loistavasti, mutta toki ruoan voisi yhtä hyvin valmistaa esimerkiksi tofun tai soijasuikaleiden kanssa.
























Rapea thai-wokki (kahdelle)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 paprika
kourallinen vihreitä papuja
1/2 kesäkurpitsa
1 pieni kukkakaali
2 rkl punaista thai-currytahnaa (esim. lisäaineeton Spice Up)
(1/2 kuivattu chili murennettuna)
reilu tilkka öljyä
kourallinen pakastettuja katkarapuja

*Hienonna valkosipuli, leikkaa sipuli, paprika, kesäkurpitsa ja kukkakaali pieniksi suupaloiksi.
*Kuumenna pannussa öljy ja currytahna. Kun tahna sihisee, lisää pannuun sipuli ja valkosipuli, sekoittele noin minuutin ajan. Lisää sitten kuumaan pannuun loput kasvikset (ja murennettu chili). Nostele kasviksia jatkuvasti kahdella puuhaarukalla noin viiden minuutin ajan, kunnes ne ovat hieman kypsyneet, mutta ovat vielä rapeita. Lisää joukkoon katkaravut ja sekoittele, kunnes ne ovat kuumenneet.
*Tarjoile riisin kanssa.

Tilli-katkarapumunakas

Tavanomaisen lounasmunakkaan muunnelma osoittautui tänään tosi onnistuneeksi. Tilliä tähän yhden hengen munakkaaseen tuli melko runsaasti, sillä ruukunpuolikkaalle oli keksittävä käyttöä. Muutama katkarapu sai maut täydentymään mukavasti.
























Tilli-katkarapumunakas (yhdelle)
2 kananmunaa
2 rkl vettä
hyppysellinen suolaa
ripaus valkopippuria
1/2 ruukkua tilliä hienonnettuna
kourallinen pakastekatkarapuja
tilkka öljyä tai nokare voita paistamiseen

*Sekoita pienessä kulhossa munien rakenne haarukalla rikki. Lisää muut ainekset, sekoita huolellisesti.
*Laita öljytilkka tai voinokare pienelle paistinpannulle, ja kuumenna kunnes pannu on todella kuuma. Kaada pannuun munakasmassa, laske levyn lämpö lähes pois päältä. Siirtele munakasmassaa varovasti reunoilta kohti keskustaa niin, että vielä hyytymätön massa valuu reunoille. Anna munakkaan hyytyä kypsäksi. Halutessasi voit kääntää munakkaan.

Parsakaalin rouske korvissani

Viime viikkoina olen elänyt yllättävän parsakaalihimon vallassa. Yhtenä selityksenä lienee se sisäistämäni tosiasia, että MINUN keittiössäni MINÄ saan päättää millä tapaa parsakaalini kypsennän ja nautin: mahdollisimman napakkana siis. (Tai vaihtoehtoisesti raakana, parsakaalihan toimii loistavasti salaatissakin.) Kiehuvassa vedessä kylvetetty parsakaali voisi maultaan olla aivan toinen vihannes, vaikka toki ymmärrän sillekin makumaailmalle kannattajakuntansa löytyvän. Wokissa rapea parsakaali pääsee joka tapauksessa loistamaan.
























Parsakaaliwok katkaravuilla ja seesaminsiemenillä (2 annosta)

1/2 parsakaali
1/2 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
1-2 tl seesamiöljyä
1 tl currya
ripaus jauhettua korianteria
katkarapuja (pakasteesta); pussinpohjakin riittää mutta suurempi määrä tuo toki täyttävyyttä
soijakastiketta
seesaminsiemeniä
tarjoiluun riisinuudeleita

*Leikkaa parsakaalin kukinnot ja varret suupalan kokoisiksi. Suikaloi paprika. Hienonna sipuli karkeasti tai tee siitä kapeita lohkoja. Hienonna valkosipuli.
*Kuumenna pannussa rypsi- ja seesamiöljy. Lisää curry, korianteri ja valkosipuli ja sekoittele, kunnes mausteet alkavat sihistä. Lisää sitten vihannekset. Nostele vihanneksia kuumalla pannulla kahden puuhaarukan avulla muutaman minuutin ajan. Näin ne kypsyvät rapeiksi, mutteivät ehdi palaa ollessaan koko ajan liikkeessä.
*Lisää pannuun katkaravut, loraus soijakastiketta sekä seesaminsiemeniä makusi mukaan. Jatka wokin sekoittelua, kunnes katkaravut ovat sulaneet ja soijakastike sekä seesaminsiemenet levinneet ruoan joukkoon kauttaaltaan.
*Valmista riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoile wokin kera.

Katkarapu, pinaatti ja intiamaiset tuoksut

Riisiä kannattaa keittää tuplamäärä, jotta seuraavana päivänä pääsee loihtimaan jämäruokia. Jämäruokien parhaimmistoa taas ovat sellaiset kombot, jotka tuovat edes etäisesti mieleen intialaisen ravintolan. Kutsuttakoon niitä intialaishenkisiksi. Määrittely tuntuu hieman nololta, onhan meillä Suomen blogimaailmassa mm. Tamarind Heaven ja Garam Masala - loistavia ruokablogeja, joissa tehdään oikeasti intialaista ruokaa. Minun intialaishenkiseni kun tarkoittaa yleensä ikiaikaisen curryjauheen hyödyntämistä ;)

Selittelyt sikseen, hyvää tämä ainakin on. Ja helppoa. Ja pehmeää. Ja nopeaa. Ja... no, kokeilkaa itse!
























Intialaishenkinen katkarapu-pinaatti-riisipannu (2 annosta)

1-2 rkl öljyä
reilu 1 rkl curryjauhetta
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 sipuli erittäin pieneksi hienonnettuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
vajaa 1 pss pakastepinaattia
noin 1/2 l kasvisliemessä keitettyä riisiä tai kaura-riisisekoitusta
1/2 pss (90g) katkarapuja

*Kuumenna öljy tilavassa pannussa. Lisää curryjauhe ja juustokumina. Kun mausteet sihisevät ja kuplivat öljyssä, lisää pannuun sipuli ja valkosipuli. Anna kuullottua hetken aikaa.
*Lisää pannuun pakastepinaatti ja anna sulaa. Lisää joukkoon riisi, sekoita ja anna seoksen paistua ja makujen tasoittua muutamia minuutteja.
*Sekoita joukkoon jäiset katkaravut ja anna ruoan vielä kypsyä pannulla, kunnes katkaravut ovat sulaneet.

Tapas-ilta

Kuluneella viikolla vietettiin tapas-iltaa loistoseurassa loistoruokia nauttien. Ruokabileet on kyllä ihan ehdottoman hieno tapa tavata ystäviä! Kiitokset vielä mukana olleille kaikista uusista makuelämyksistä.



















Itse vein pöytään etualalla näkyviä paprikarullia. Säilöttyihin suippopaprikoihin käärin minttu- ja persiljasilpulla maustettua pehmeää vuohenjuustoa.




















Tarjolla oli myös mm. limetillä ja valkosipulilla maustettuja katkarapuja...

















...fenkoli-appelsiini-oliivisalaattia...



















...yrteillä maustettuja vuohenjuustokiekkoja...





















...papu-pinjansiemensalaattia...



















...sekä sitruuna-valkosipulimarinoituja herkkusieniä, jotka olivat toinen viemiseni. Niitä varten viipaloin 1 rasiallisen herkkusieniä ja maustoin muutaman tunnin ajan liemellä, jossa oli pienen sitruunan raastettu kuori sekä mehu, 1 suuri valkosipulinkynsi hienonnettuna, 1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa, merisuolaa ja mustapippuria sekä 4 rkl oliiviöljyä.

Lautasella etelän hedelmät ja metsäinen Suomi

Eilen sain kokkausvieraita kotiini, ja kahden ahkeran neidin avustuksella saimme aikaan näyttävää, täyttävää ja tietysti (no tietysti!) maistuvaa iltapalaa.
























Sitruunalla maustetun avokado-mango-katkarapusalaatin oli toinen seuralaisistani bongannut vanhoja lehtiä selaillessaan. Sellaisenaan mehukkaat ainekset yksinkertaisesti pilkottiin ja aseteltiin kauniisti esille. Chilin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä etenkin mango tuntuu nappaavan tulisuuden vahvasti itseensä.
























Salaatin ohella tarjolla oli wrappeja, joiden idea oli napattu Kurpitsamoskan kikhernewrap-ohjeesta. Tosin kikherneiden sijaan laitoimme täytteeseen kanttarelleja, jotka loimaalaisvahvistuksemme omin kätösin oli kunniakkaasti kerännyt. Toimi niinkin! Kantarelli on sen verran napakka sieni, että se ei mene liian löysäksi haudutellessakaan.
Pannulle öljytilkkaan viipaloitiin siis kesäkurpitsaa ja hienonnettiin yksi valkosipulinkynsi. Myös sienet lisättiin, ja annettiin seoksen hautua kunnes kesäkurpitsat olivat pehmenneet. Mausteena oli currya, chilijauhetta ja suolaa. Täyte käärittiin vehnätortillaan ranskankermanokareen kanssa.

Luksussalaatit lounaaksi

Opiskelijaelämässä keskipäivän pitkät kotilounaat ovat yksi parhaista puolista, mikä onkin myös muualla blogimaailmassa tullut todettua. Silloin tällöin unohtaa myös säästäväisyyden romukoppaan ja päättää palkita itsensä unelmalounassalaatilla. Ja mikä parasta - salaattitarpeiden jämät on melkeinpä pakko käyttää seuraavana päivänä toiseen salaattiin!























Vuohen gruyere- salaatti (yhdelle)
1/2 ruukkua rucolaa
muutama puolirengas öljy-viinietikkamarinoitua punasipulia
3 säilykepäärynänpuolikasta viipaloituina
5 aurinkokuivattua tomaattia suikaloituina
(muutama kalamata-oliivi puolitettuna)
n. 40-50g Juustoportin Vuohen gruyere- juustoa viipaloituna&kolmioituna
pinjansiemeniä

*Paahda pinjansiemeniä hetki pannulla.
*Kokoa salaatti luettelon mukaisessa järjestyksessä.



















Merellinen salaatti (yhdelle)
1/2 ruukkua rucolaa
öljy-viinietikkamarinoitua punasipulia puolirenkaina
2 säilykepäärynänpuolikasta viipaloituina
1/2 prk tonnikalaa
sitruunamehua
kourallinen pakastekatkarapuja sulatettuna
leipäkuutioita, valkosipulinkynsi hienonnettuna
juustolastuja

*Kuumenna pannulla öljyssä hienonnettu valkosipulinkynsi. Ota valkosipuli pois pannulta, lisää öljyyn leipäkuutiot, paahda krutongeiksi.
*Kokoa salaatti luettelon mukaisessa järjestyksessä.

Katkarapu-piparjuuripasta

Kun pastassa kohtaavat ranskankerman pehmeys, piparjuuren raikas kirpakkuus, katkarapujen suolaisuus ja tuoreen basilikan yrttisyys, ei lopputulos voi olla kovin kamalaa. Tällaisin lähtökohdin päätin hyödyntää gourmet-makkaroista yli jääneen piparjuurikerman. Ja totta - kun jo sinällään jättimäinen pasta-annos oli syöty, teki mieli vaatia lisää, lisää ja lisää. "Suu söis vaik ei maha vedä", kuten meillä päin joskus sanotaan.

















Katkarapu-piparjuuripasta
pastaa
oliiviöljyä
piparjuurikermaa (yhtä annosta kohden n. 1/2 dl)
katkarapuja
tuoretta basilikaa hienonnettuna
tarjoiluun parmesan-juustoa

*Sulata katkaravut joko jääkaapissa tai muovipussissa vesihauteessa.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
*Sekoita valutetun pastan sekaan ensin tilkkanen oliiviöljyä, sitten piparjuurikerma, sulaneet katkaravut sekä hienonnettu basilika.
*Tarjoile parmesan-lastujen kera.

Caesar-salaatti

En ole aiemmin tehnyt caesar-salaattia, sillä olen hieman arkaillut anjoviksen (tai siis täkäläisittäin kilohailin) käyttöä ruoanvalmistuksessa. Riikan matkalla söin kuitenkin niin hyvää salaattia, että oli pakko kokeilla caesaria kotonakin. Käytin kastikeohjeena Kotikokki-sivuston versiota. Korvasin etikan sitruunamehulla, jota käytin ilmeisesti liikaa sillä lopputulos oli melkoisen hapan. Öljyn lisäsin vispilöiden, sähkövatkaimella tai sauvasekoittimella kastikkeesta tulisi varmaankin rakenteeltaan majoneesimaisempaa. Muuten maku ja rakenne olivat kohdallaan - tästä on hyvä jatkaa kehittelyä.


















Caesar-salaatti

romaine-salaattia ja keräsalaattia
leipää kuutioituna
valkosipulinkynsi hienonnettuna
katkarapuja

Kastike

1 valkosipulin kynsi
2 anjovisfileetä
1 keltuainen
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl viinietikkaa
1 dl oliiviöljyä (käytin oliivi- ja rypsiöljyä)
3/4 dl parmesanjuustoa raastettuna
valkopippuria

tarjoiluun parmesanjuustoa

*Kuumenna leipäkuutioiden paahtamista varten pannulla tilkka öljyä. Lisää hienonnettu valkosipulinkynsi ja leipäkuutiot. Paahda ne rapeiksi.
*Purista valkosipuli, hienonna anjovikset joukkoon ja lisää keltuainen, sinappi ja viinietikka. Vatkaa seos tasaiseksi ja sekoita öljy mukaan vähitellen. Sekoita joukkoon parmesan-raaste, mausta pippurilla.
*Revi salaatinlehdet tarjoilukulhon tai lautasten pohjalle. Kaada kastiketta maun mukaan salaatinlehtien joukkoon. Lisää salaattiin leipäkuutiot sekä katkaravut. Katkarapujen tilalla voit käyttää esimerkiksi broileria tai pekonia. Vuole lopuksi pinnalle parmesan-juustoa.
*Salaattia kannattaa koota tarjolle vain kerrallaan syötävä määrä. Salaatinlehdet nahistuvat nopeasti kastikkeen lisäämisen jälkeen.