Viikko sitten teki mieli pasta carbonaraa, ja päädyin lopulta valitsemaan kaupassa pekonin sijaan palan ylikypsää kinkkua. Tuo 300 gramman sijoitus osoittautui melkoisen riittoisaksi. Laatu oli siis kohdallaan, eikä tuotetta oltu ainakaan vedellä pilattu. Väittäisin palakinkussa olevan myös enemmän luonnetta ja vähemmän säilöntäaineita kuin leikkelemäisissä vaihtoehdoissaan.
Maraton alkoi siis Pirkan ruokalehtisestä bongatusta sienicarbonarasta. Seuraavana päivänä syntyi kinkku-sipulipiirakkaa (kuvassa yllä vielä keskeneräisenä), sitä seuraavana taas lämpimiä voileipiä. Lopun kinkun käytin isoon kattilalliseen minestronekeittoa. En vieläkään käsitä, miten tuo kinkkupala todella riitti, sillä kaikki annokset olivat vähintään kahdelle hengelle. Onkohan jääkaapissani jotain taikaa?
Sienipasta alla carbonara (2 annosta)
pastaa
vajaa 100g ylikypsää kinkkua palan rasvaisesta päädystä, suikaloituna
2-3 jättiherkkusientä viipaloituna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl kevytkermaa
1 muna
rouhittua mustapippuria
juustoraastetta
*Paista rasvaisia kinkkusuikaleita pannulla, kunnes ne ovat rapsakoituneet. Lisää herkkusienet ja valkosipuli, kääntele kunnes nekin ovat saaneet hieman väriä ja siirrä syrjään.
*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita keskenään muna ja kerma. Valuta kypsä pasta ja sekoita se pekoni-sieniseoksen joukkoon. Kaada vielä kuumaan pastaan mukaan muna-kermaseos, älä enää kypsennä.
*Tarjoa mustapippurirouheen ja juustoraasteen kera.
Kinkku-sipulipiirakkaa tein pienen, 3-4 palan annoksen soikeaan pikkuvuokaan. Täytteessä oli vajaa 100g kinkkua kuutioina, pannulla hartaasti haudutettua sipulia, timjamia sekä kerma-munaseosta ja juustoraastetta.
Lämpimissä voileivissä (4kpl) hyödynnettiin jo tuttuja raaka-aineita: karjalanpiirakoiden päällä oli kinkkuviipaleita, ananasta sekä juustoraaste-munaseosta. Ne gratinoin uunissa grillivastuksen alla.
Minestronekeiton säilyketomaattisessa liemessä keitin sipulia, porkkanasuikaleita, pastaa, suikaloidun kinkkupalanlopun sekä pakastemaissia. Mausteena oli yrttisuolaa, pippuria, oreganoa ja chiliä. Annoksia syntyi ainakin neljä.
2 kommenttia:
Ai kauhee, voiks lämppäreitä tehdä karjalanpiirakoista? Pakko kokeilla, pakko!
Kyllä sie oot saanut kinkkuparan venymään, onnistuispa meidänkin jääkaapissa :)
Olin kyllä itsekin ihan ihmeissäni sen palasen kanssa :D
Lämpimissä "voileivissä" oli tosiaan pohjana karjalanpiirakoita, vieläpä niitä kaupan eineshyllystä löytyviä kaikista halvimpia ja vaaleita. Sopivat mielestäni mahtavasti tähän tarkoitukseen, sillä nämä lämppärit voi ottaa vaikka evääksi ja syödä jo viilentyneenäkin - pysyvät tosi mehevinä.
Lähetä kommentti