Päivän tärkein ateria

Keltaisen keittiön Martina heitti minua aamupalahaasteella:

-kerro tyypillisestä aamupalastasi
-lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa
-voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne...
-haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan

Omaa aamupalakulttuuriani luonnehtii kaksi pääasiaa. Ensinnäkin, aamupala pitää olla. Päivä ei lähde käyntiin ilman, ja sinä lyhyenä aikana sängystä nousemisen ja aamupalan välillä olen hyvin herkkä ärtymään. Toiseksi, aamupala on tuttua ja turvallista ruokaa. Muilla aterioilla olen ennakkoluuloton ja kaipaan ruokaani jatkuvasti uusia juttuja - aamupala taas on sitä parempaa, mitä perinteisempää se on.
























Puurosta tulee reipas, taloudellinen kunnon kansalaisen mieli, ja se pitää sitäpaitsi nälkääkin ihan hyvin. Ja on hyvääkin! Keitetty puuro ei kuulunut aamupalarepertuaariini pitkiin aikoihin, kunnes syksyllä menin ja ostin kolme kiloa leseitä, rouheita ja hiutaleita ruokamessujen suoramyynnistä. Niitä tässä on sitten talven aikana nautittu. Kuvassa poseeraa muuten myös aivan ehdoton aamupalani osa: sanomalehti!
























Kiireessä hedelmätkin riittävät aamupalaksi vallan mainioksi. Määrä ja täyttävyys ei ole tärkeintä, vaan kuten mainitsin, se, että aamupalaa on. Kuvassa poseeraa persimon. Kevyt hedelmä potkaisee päivän paljon sutjakammin liikkelle kuin vaikkapa pekonimunakas, väitän.
























Todellista aamupalaherkkua on kuitenkin tuorepuuro, joka koostuu ihan vain pikakaurahiutaleista ja maidosta sekä marjoista, hillosta tai hätätilassa vaikka sokerista. Parhaimmillaan se on juuri sekoitettuna. Hätäilin kuvan ottamisenkin kanssa, ettei puuro vain menisi liian pehmeäksi! Kuvassa mukana on omenahillonokare, mutta myös esimerkiksi reilulla kädellä annosteltu mustaherukkasose toimii loistavasti. Tuorepuuroon uppoaa reilusti maitoa sekä keitettyyn puuroon verrattuna varmaan viisinkertainen määrä kaurahiutaleita, joten sitä syödessä tulee tuhlailevan syntinen olo ;).

Yleensä olen suolaisen ystävä, mutta aamupalapöydässä tykkään enemmän mahdollisimman neutraaleista tai hieman makeista mauista. Meetvursti-suolakurkkuvoileipä ei ehkä olisi siis minun juttuni aamutuimaan.

Ystävieni kanssa meillä on tapana käydä silloin tällöin ylellisellä luksusbrunssilla eräässä pääkaupunkimme hienostokahvilassa. Nuo runsaat aamiaiset ovat ehdottomasti aamiaisten parhaimmistoa! Vähintään yhtä ihana on kotoinen aamupalaperinteemme: perheeni kanssa saatamme istua sunnuntaina aamupalapöydässä vaikka kuinka pitkään yhdessä lehtiä lueskellen. Mieleen ovat painuneet myös ulkomaanreissujen mielenkiintoiset hostelliaamupalat, jotka ovat hauskoja kurkistuksia maan ruokakulttuuriin (tai ainakin hostellia lähimmän supermarketin valikoimiin).

Haastepallolla heitän Peruspöperöä-blogin Virpiä, Pippurimyllyn Sannaa sekä Vellipoika-blogin Nemoa!

Ohrauunipuuro ja mehukeitto

Kuukauden kestäneellä puurohaasteen emännöinnillä on luonnollisesti seurauksensa myös emännöijän keittiökäyttäytymiseen, ja niinpä erilaisia puuroja onkin tullut syötyä jälleen ennätystahtiin. Ohra-kauraa, tattari-ohraa, vehnä-kaura-ohraa, vehnä-tattaria, tattari-kauraa, omenalla tai puolukalla tai hunajalla tai ilman. Mutta aika pitkälle sitä elämässään saattaakaan pötkiä ennen kuin lykkää yhtäkään puuroa uuniin - oheinen ohrapuuro oli ensimmäinen uunilaatuinen omassa ruoanlaittohistoriassani!

Ohrauunipuuro

1 1/2 dl ohrasuurimoita
1 l maitoa
1/2 tl suolaa
voita vuoan voiteluun

*Voitele uunivuoka. Sekoita puuron ainekset vuoassa, ja lykkää 200-asteiseen uuniin noin tunniksi tai kunnes puuro näyttää kypsyneen. Vuoan alle kannattaa harkita uunipellin tai folion laittamista, sillä maito saattaa kuohua jossain määrin yli.

Mehukeitto

1 l laimennettua, mutta kuitenkin tarpeeksi vahvaa mehua
3 rkl perunajauhoja

*Sekoita kylmässä kattilassa perunajauhot tilkkaan mehua. Kaada kattilaan loput mehusta ja sekoita jälleen huolellisesti. Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoitellen. Kun näet ensimmäiset kuplat kiehumisen merkkinä, lopeta sekoittaminen ja odota kolmen sekunnin ajan. Siirrä kattila sivuun levyltä. Ripottele pinnalle sokeria kuortumisen estämiseksi ja anna jäähtyä. Tarjoile puuron kanssa.

Tammikuun ruokahaasteäänestys 2009

Tammikuun puurohaaste keräsi määräaikaan mennessä huimat 11 osallistujaa! Hienoa, että näinkin arkiselta kuulostava aihe innosti tällaiseen luovuuden kirjoon. Tämän ruokahaasteen jälkeen kukaan ei voi ainakaan väittää, ettäkö puuro olisi aina tylsää ja samanlaista.

Äänestysaika päättyy 30.1. ja voittaja julkaistaan 31.1. Äänestäkää sankoin joukoin, ja onnea kisaan kaikille kilpailijoille!

Haastepostaukset ilmoittautumisjärjestyksessä:

Bella Vanilla: Sticky rice - tahmariisi mangolla ja kookoksella
Vellipoika: Löysät pois -tuorepuuro
Tamarind Heaven: Pongal
Siskot kokkaa: Luumupuuro
Sillä sipuli: Raparperivispipuuro
Sanoja lautaselta: Lähivispipuuro
Kasvisliemessä: Paistettu kaurapuuro ja uuniomenat
Kurpitsamoska: Aprikoosi-hirssipuuro
Kulinaarimuruja: Coco Kanel
Decapitated: Puurotrio eli friteeratut riisipallot, riisipuuropohjainen marjapiirakka ja "intialaista" riisivanukasta
Pastanjauhantaa: Hunajainen karpalopuuro

Puuron evoluutio

Syyskuussa tein postauksen puuronhaudutusalustasta, joka oli itselleni sellaisessa käytössä uusi juttu. Haudutusalusta ja etenkin siitä seurannut kommenttikeskustelu inspiroi minut puurohifistelyyn eli kehittelemään uusia puurorutiineja - ja ennen kaikkea takaisin puuron pariin ylipäänsä. En muista syöneeni perinteistä puuroa näin säännöllisesti vuosiin ennen tätä syksyä.

Nyttemmin olen omaksunut puurotavan, johon tuota haudutusalusta-inspiraationlähdettä ei edes tarvita. Keksin nimittäin, että erilaisista rouheista ja suurimoista saa unelmanpehmeää ja maukasta puuroa ilman maitolisää - ja sellainen keitoshan valmistuu liedellä itsestään sen kummemmin pohjaan tarttumatta. Taika on leseiden tai rouheiden liottamisessa yön yli - varsinaista nollaenergiakypsyttelyä!

Olen niin vilpittömän innostunut "keksinnöistäni", että jaan jatkossakin puurovinkkejäni uskoen vakaasti siihen, että maailmasta löytyy muitakin kaltaisiani puurourpoja, joilla on vielä pitkä tie seikkailtavana hiutaleiden ja rouheiden ihmeellisessä maailmassa ;).























Samettinen aamupuuro (yhdelle)

3/4 dl leseitä tai viljarouhetta: esim. kauraleseitä, rikottuja ohrasuurimoita tai vehnärouhetta
3 dl vettä
ripaus suolaa
tarjoiluun marjoja tai hilloa (esim. omena-puolukkahilloketta) sekä hunajaa

*Mittaa edellisenä iltana kattilaan likoamaan leseet tai rouhe sekä vesi.
*Käännä aamulla lieden levy täydelle teholle niin, että puuroseos kiehahtaa. Sekoita. Käännä levy pois päältä, jätä puuro kannen alle hautumaan 10-20 minuutiksi samalla kun teet muita aamutoimia. Voit välillä sekoittaa puuroa, jotta se hautuu tasaisesti. Mausta suolaripauksella.
*Nauti puuro marjojen ja hunajan kanssa.

Mausteinen omenariisipuuro

Vesiriisipuuro on todellista kuunlopunaikojen ruokaa. Tällä kertaa yllätin kuitenkin itseni taikomalla sellaiseen makua ja täyteläisyyttä! Apunani oli kauraa, omenaa, mausteita ja okei, vähän kauramaitoakin... Täyttävyyttä lounaspuuroon toi loppuvaiheessa lisätty soijarouhe, se on mukana tosiaan vain ravintoarvojen vuoksi eli ellei mielessä ole huokean proteiinin tarve, sen voi jättää poiskin.
























Mausteinen omenapuuro

1 dl kauraleseitä + 1,5 dl puuroriisiä
3 dl + 8-10 dl vettä
n. 2 dl (kaura)maitoa
2 omenaa
1/2 tl kardemummaa
ripaus kanelia
hyppysellinen suolaa
1 rkl hunajaa
(3 rkl soijarouhetta)

*Liota kauraleseitä kattilassa yön yli 3 dl:ssa vettä. Mikäli et ole suunnitelmallista tyyppiä, leseet ja veden voi mitata kattilaan samalla kun puuroa alkaa keitellä.
*Lisää kattilassa olevaan lese-vesiseokseen puuroriisi ja vesi. Leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon (kaura)maito
*Keitä puuroa miedolla lämmöllä hiljalleen kannen alla, välillä sekoitellen, noin tunnin ajan. Mausta kardemummalla, kanelilla, suolalla ja hunajalla.
(*Lisää halutessasi joukkoon soijarouhe.)

Puuroelämän helpottaja

Joskus niin keittiö- kuin muissakin ympyröissä törmää vinkkeihin, jotka saattavat monille olla itsestäänselvyyteen asti tuttuja, monille taas ihan uusia. Näin kävi minulle, kun kuulin ystäväni käyttävän metallista pannunalusta haudutusalustana. Itse en ollut koskaan keksinyt ideaa, vaikka olen lähes koko elämäni tuollaisenkin metallihäkkyrän tuntenut.
























Taru kertoi siis valmistavansa aamupuuron seuraavasti: puurovesi kiehautetaan, hiutaleet lisätään, keittolevy säädetään pienelle teholle ja levyn ja kattilan väliin laitetaan haudutusalusta. Puuro hautuu kannen alla itsekseen muiden aamutoimien aikana, aikaa menee muutama minuutti enemmän kuin varsinaisesti keittäessä.

Itse testasin tätä maailmani mullistanutta vinkkiä välittömästi maitopohjaiseen velliin, ja idea toimi ihan niinkuin arvasinkin - kiehauttamisen jälkeen keitosta ei tarvinnut vahtia lainkaan. Lopputulos oli pehmeä, pohjaanpalamaton ja aikaa säästäväkin - ehdinhän tehdä vellin valmistuessa paljon muuta. Kokeilkaa vaikka!

P.S. Kokeilut rajoittuivat sähkölieteen - kaasuhellalla alusta ei toimi samaan tapaan.

Mansikka-aika

Nyt sitten etsitään niitä aspekteja siitä kaurapuurosta.

Ylivuotisissa mansikoissa (heinäkuu -06) on sellainen hyvä puoli, että ne on pakko käyttää pois, joten niitä voi hulauttaa esimerkiksi rasiallisen puurokattilaan. Huono puoli taas on se, että iltaa kohden vatsa voi tuntua kipeältä, mutta mitäpä pienistä.




















Nannaisaan mansikkakaurapuuroon käytin Rainbow:n luomukaurahiutaleita: suosittelen muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi myös rakenteensa takia! Ohueen pikahiutaleeseen tottuneelle suutuntuma on mukavan suurimoinen.

Kahden annoksen kokoiseen satsiin heitin siis 0,5l (jo melko happaman makuisia) jäisiä mansikoita. (Laiskana tuumin rasian muotoisen kalikan hillitsevän liikaa kiehuntaa juuri sopivasti.) Mikäli olisivat olleet tuoreempia, olisin tehnyt tämän vasta puuron ollessa valmista. Nyt ravintoarvo toki kärsi, mutta maku ainakin pehmeni.

Loppusilaus sokerilla ja tilkalla maitoa, ja levättyään vielä kannen alla pitkähkön tovin oli pehmeä aamuherkku valmis.

(P.S. Maistuu muuten puuro vielä tavallista paremmalta, kun sen syökin mukista!)