Thaipossua, phoitassua

Helmikuu on maistunut hyvin aasialaiselta, vaikka tassut onkin pysyneet pääosin kotimaan kamaralla. Arkiruokalistalla on ollut vuorotellen jotain thaikkuhenkistä, jotain kinkkihenkistä, jotain pikanuudelihenkistä, jotain thaikkuhenkistä, jotain kinkkihenkistä, jotain pikanuudelihenkistä...

Pikanuudelitkin on hyviä, kun niistä koostaa sellaisen tofu-vihannes-kalakastike-limettihässäkän. Tai on ne kyllä hyviä ihan sellaisenaankin. Nimim. Tiedän mistä puhun. Vaan tänään noustiin leveliä ylemmäs, kun koitti perjantai ja oli aika kaivaa pakastimesta jälleen yksi pala luomupossua.























Tartteeko sanoakaan että thaicurry oli (jälleen) tosi hyvää? Oon ihan innoissani, kun a)jääkaappin on tullut hankittua vaikka mitä purkkia ja pulloa ja b)niitä tulee käytettyä niin paljon, että jopa kuluvat ja tyhjenevätkin joskus. Ja vaikka tässä(kin) ohjeessa oioin valmiin currytahnan ja inkivääritahnan verran, oli perjantaivieraan kommentti nannaa tälle keittiöhengettärelle, joka ei ole koskaan käynyt Aasiassa: maistui kuulemma ihan samalle kuin Thaimaassa! Oujee!

Possucurry thaimaalaisittain (neljälle, alkuperäinen ohje Food.com)

2 rkl maapähkinäöljyä
4 rkl punaista thai-currytahnaa
n. 500 g luomupossun mureaa paistia ohuiksi suikaleiksi leikattuna (ohje suosii käyttämään fileetä, mutta kun lihapalaa oikein hartaasti oikein ohuiksi ja mureiksi suikaleiksi leikattiin, niin hyvä tuli)
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa (Bionan luomu on muuten kokemusteni mukaan parhaan makuista, tykkäsi luomusta tai ei)
2 limetin raastettu kuori
3 rkl inkivääritahnaa
8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
ripaus kuivattua chiliä rouhittuna
3 rkl thai-kalakastiketta
2 tl sokeria
1 pienen parsakaalin nuput
1 tlk minimaissintähkiä huuhdeltuna
kourallinen suolapähkinöitä
2-3 mietoa chilipalkoa viipaloituna
1 pieni nippu korianteria hienonnettuna
1/2 limetin mehu

*Kuumenna pannulla öljy ja lisää currytahna, anna sen kuumentua. Lisää possusuikaleet ja kääntele muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat saaneet paistopinnan joka puolelle.
*Kaada joukkoon noin puolet kookosmaidosta, lisää inkivääritahna, limetinkuori ja valkosipuli sekä chili. Laske lämpöä ja anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia tai kunnes lihasuikaleet ovat mureita. (Kaadoin "puolet kookosmaidosta" siksi, että Bionassa neste ja kerma ovat erottuneet toisistaan. Kun kermaosion lisää vasta lopuksi, on juoksettumisen riski aika paljon pienempi.)
*Lisää kalakastike, sokeri, osa tuoreista chiliviipaleista, loput kookosmaidosta, parsakaalinnuput, suolapähkinät ja minimaissintähkät. Anna kiehahtaa ja kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan, kunnes parsakaali on hieman pehmennyt.
*Lisää tarjoiluvaiheessa keoksi pinnalle hienonnettu korianteri sekä loput tuoreet chiliviipaleet. Purista pinnalle vielä limetin mehu.
*Tarjoa riisin kanssa.

Dipitidip

Kertokaapas, onko soijajogurtti parasta ihan sellaisenaan vai ruoanlaitossa? Olen pähkäillyt sitä samaa tässä viime päivinä, kun Alpro ystävällisesti tahtoi lahjoittaa jogurttiuutuuksiaan bloggarin maistettavaksi. Uusissa jogurteissa on kermaisen pehmeä maku ja rakenne, mikä olikin oikein bueno juttu. Mulla on kaikesta huolimatta vielä henkilökohtainen ongelma soijajogurtin perusmaun kanssa, se tuntuu jotenkin maamaiselta tai.. kalkkiselta tai.. en osaa selittää! Opin kyllä varmasti vielä jonakin päivänä pitämään siitä, pidänhän tofunkin perusmausta.























Sen tiedän soijajogurtista, että etenkin maustamattomana se on ihan hurjan monikäyttöistä. Eikös soijajogurtilla voikin korvata maidottomassa kokkauksessa melkein koko hapanmaitotuoteskaalan? Siitä keksinkin, että parhaimmillaan jogurtti voisi olla totutteleville makuhermoilleni dippikastikkeessa. Tässä siis kaksi dippiä, joiden maut osuivat kohdilleen:

Yrtti-valkosipulidippi

1/2 dl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl oliiviöljyä
1 dl maustamatonta soijajogurttia
ripaus yrttisuolaa

*Sekoita ainekset keskenään, anna vetäytyä vähintään parin tunnin ajan viileässä.

Välimerellinen tomaattidippi

5 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
2 rkl Välimeren tahnaa (tahnaa paahdetuista paprikoista ja pähkinöistä, esim. Pirkalta löytyy)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl sitruunamehua
1 dl maustamatonta soijajogurttia
ripaus rouhittua mustapippuria

*Sekoita ainekset keskenään, anna vetäytyä vähintään parin tunnin ajan viileässä.

p.s. Samainen maistatuspaketti sisälsi toisenkin tuotesetin, jonka edessä sain hetken pähkäillä. Paahtoleipää tai vaaleaa vehnäleipää ei tule yleensä ikinä ostettua, mutta Pågenin uutuuksista hyviä ideoita pulpahteli ilmoille sittenkin monta: toasteja, lämpimiä voileipiä - ja dippaukseen sopivia paahdettuja leipäpalasia! Eli suosittelen, sinne kurkku-, porkkana- ja kukkakaaliosaston oheen.

Browniet ja aavistus kookosta

Mikäs nökäre se tässä? Pikkuinen brownie-palahan se.























Tuskailin muuton yhteydessä kookoshiutalepussin jämiä ja suunnattomiksi kertyneitä sokeriomaisuuksia. Onneksi koitti toissapäivä, BBCGoodFoodin etusivu puhui mulle kohtalon ääniä ja näin kookosbrownieiden ohjeen kehuvine kommentteineen. Ennätysajassa, eli noin muutamissa minuuteissa, olinkin jo keittiössä sekoittelemassa aineksia.

Näet, hämmentävää kyllä, kaapissa sattui olemaan sekä kookoshiutaleita että kaakaojauhetta juuri 50 grammaa kumpaakin, passelisti puolikkaaseen annokseen. Voita oli liian vähän, mutta öljyllä täydentäminen ei haitannut menoa lain.

Sokeria näihin tuli aivan törkeästi. Mutta silläpä se kai saavutetaan, se ihan uskomaton rakenne: sisältä sitkeäntahmainen ja pinnalta rapea. Brownie on ihan erilainen kuin mutakakku, juuri sellaisen aavistuksenomaisen sitkeyden vuoksi. "Sticky" on kuvaava englanninkielinen sana, mutta mikä sana suomen kielessä on sitkeän ja tahmean välissä?

Ja makukin oli upea. Kookos ei maistunut lainkaan liikaa läpi, ja meininki oli syvän suklainen. Näitä uudestaankin, kitoos!

Kookosbrowniet (puolikas annos alkuperäiseen nähden, halkaisijaltaan noin 21 cm:n pyöreään uunivuokaan sopiva)

125 g voita, tai kuten itse tein, 63 g voita ja 63 g öljyä
50 g kaakaojauhetta
250 g sokeria
2 munaa kevyesti vatkattuna
50 g kookoshiutaleita
50 g vehnäjauhoa
1/2 tl leivinjauhetta

*Mittaa rasva, kaakaojauhe ja sokeri pannulle ja kuumenna. Sekoittele jatkuvasti ettei kaakao kärähdä pohjaan, anna kiehahtaa. (Ohjeessa puhutaan sulamisesta, mutta minä tulin kyllä siihen tulokseen että ei se sokeri taida hevillä rasvaan sulaa. Oikaiskaa jos olen väärässä. Annoin seoksen kiehua noin minuutin ajan, sitten se uhkasi jo kokkaroitua, joten tulin siihen tulokseen, että nopea kiehahtaminen on varmaankin hyvä asia.)
*Anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita sitten joukkoon vähän kerrallaan kevyesti vatkatut munat ja kookoshiutaleet, ja lopuksi jauhot ja leivinjauhe.
*Leivinpaperoi sopivan kokoinen uunivuoka. Paista 180 °C:ssa uunin keskitasossa noin puolen tunnin ajan.

p.s. Laitoin tarkoituksella vain grammat kehiin. Digivaa'an kanssa leipominen on upeaa, kannattaa kokeilla.

Katkarapulasagne, kasvislasagne - kaksi yhdellä iskulla

Ihan arkiruoaksi halusin paistella katkarapulasagnen, mutta ohjeet tuppasivat vaatimaan joko a)paljon katkarapuja tai b)savulohta, eli vähän tiistaibudjettia enemmän valuuttaa.



















Keksin herneet! Ihanat vihreät jauhoiset pallerot, jotka aivan turhan usein jää pitkiksi ajoiksi unohduksiin. Syntyi merellisen makuinen kasvis-katkarapulasagne.























On siellä pari katkarapuakin!


Kasvis-katkarapulasagne (suurehko lasagnevuoallinen)

tilkka öljyä
1 purjo
1 suuri porkkana
1 pss (200 g) pakasteherneitä, tai reilu pussillinen, jos pussinjämiä pyörii nurkissa
180 g pakastekatkarapuja
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
rouhittua mustapippuria
25 g voita
1 rkl öljyä
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
hyppysellinen valkopippuria
kourallinen juustoraastetta
1 1/2 tl suolaa
lasagnelevyjä

*Leikkaa purjon valkoinen osa puolirenkaiksi, raasta porkkana karkeaksi raasteeksi.
*Lämmitä öljytilkka suuressa kattilassa keskilämmöllä ja kuullota siinä purjoa ja porkkanaa kevyesti muutaman minuutin ajan.
*Leikkaa purjon vihreä osa puolirenkaiksi, lisää kattilaan ja anna kuullottua vielä hiljalleen minuutin-pari.
*Lisää joukkoon pakasteherneet ja sekoittele, kunnes ne ovat sulaneet. Voit kääntää tässä vaiheessa levyn lämmön pois päältä. Ota lopuksi seos sivuun, sekoita joukkoon katkaravut sekä sitruunankuori ja mehu. Mausta mustapippurilla. Siirrä sivuun odottamaan.
*Tee maitokastike. Kuumenna kattilassa öljy ja voi, ja kiehauta jauhot rasvassa. Sekoita vatkaten joukkoon ensin noin puolet maidosta, ja sitten loput. Anna kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita sitten maitokastikkeen joukkoon juustoraaste. Maista, mausta valkopippurilla ja suolalla.
*Voitele uunivuoka. Kaada voidellun vuoan pohjalle ensin noin 1/4 maitokastikkeesta, ja levitä päälle kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle 1/4 maitokastikkeesta, levitä kastikkeen päälle noin puolet kasvisseoksesta ja päällystä levyillä. Toista edellinen vaihe. Lopuksi kaada loput maitokastikkeet päällimmäisten levyjen päälle.
*Kypsennä uunissa 200°C:ssa noin 45 minuutin ajan.

Amerikkalaiset pannukakut

Viikonloppuaamun kunniaksi oli sellainen fiilis, että voisin kokeilla tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni amerikkalaisia pannukakkuja. Teki tietysti heti mieli änkeä mukaan lesettä ja rouhetta ja vaikka mitä, mutta ajattelin, että tehdään nyt ekat ihan perusohjeen mukaan. Perusohje löytyi Hesarin sivuilta.























Letut paistuivat somiksi kuin mitkä, kohosivat ja ruskistuivat nätisti. (Jos muuten lietesi levyt näyttävät asteikkoa 1-6, on valurautapannulla paras paistokohta aluksi numero 3, loppua kohti 2.) Mustikoitakin löytyi pakastimesta, ja tuoretta ananasta pöydältä, ja onhan siirappikin vähän niinkuin vaahterasiirappia.

Mutta sitten alkoi kannanottoja sadella pöydästä, jossa ensimmäistä satsia maisteltiin.

"Siis huh kuinka makeeta! Kyllä mä oon enemmän englantilaisen aamiaisen puolella kun tän amerikkalaisen."
"No valkosta tää ainakin on jos ei muuta!"

...niin että ei ihan menny putkeen tää "food for entertaining" tällä kertaa. Olin itsekin sitä mieltä, että maku oli ihan liian pullava. Ne maistui kyllä mukavan ilmaville ja pehmeille, ja jäisten mustikoiden kanssa oikein hyville, mutta ehkäpä seuraavan kerran lähden rohkeasti soveltamaan ja lykkään mukaan kaikkea mahdollista murua ja lesettä...

Ei muuten ollut kermaviiliä tai piimää kaapissa, joten sovelsin ohjetta ja käytin maustamatonta tuorejuustoa. Onnistui siis (muodollisesti) näinkin. Hapantahan tuorejuustokin on, mutta toki kirpsakka piimä taittaisi sitä makeutta paremmin.

Amerikkalaiset pannukakut (noin 14 pientä pannukakkua)

1 dl maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl maitoa
2-3 tl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
öljyä ja/tai voita paistamiseen

*Sekoita maustamaton tuorejuusto ja 1,5 dl maitoa vispilällä tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon munat ja sokeri.
*Yhdistä leivinjauhe jauhoihin ja sekoita maitoseokseen. Vatkaa sitten joukkoon loppu maito.
*Paista pannukakut ohukaispannulla melko hitaasti molemmin puolin, kunnes väri on kauniin kullanruskea.
*Tarjoa mustikoiden ja (vaahtera)siirapin kanssa.

Pad thai ja munakoisoa paprikan kera

Teki ihan kamalan paljon mieli tehdä hyvää thaikkuhenkistä ruokaa. Kaakkois-Aasialaisia keittokirjoja löytyy hyllystä muutama, ja halusin poimia reseptin tai pari käyttöön - mutta kuten niin usein käy, on suoraan ohjeista kokkaaminen aina jotenkin ihan kamalan hankalaa. Tiedättehän, ne raaka-aineet, ne määrät, ja sitten viimeistään se kokkausvaihe... ihan pakko soveltaa, ainakin vähän!























Tällä kertaa kiitos ja kumarrus menee kuin meneekin kyllä keittokirjalle, sellaiselle pienelle Ruokasuosikit Vokki -opukselle, joka neuvoi maustamisessa ja vaiheissa - itse sovelsin sitten siellä raaka-aine- ja määräpuolella. Paprika-munakoisosetissä olisi kai kuulunut olla enemmän koisoa, ja pad thaissa paitsi vähän erilaiset ainemäärät, myös possua, katkarapuja, paahdettua sipulia, eikä parsakaalia lainkaan.

Mutta tiiättekö mitä? Ihan kamalan hyvää tuli! Piti nuolla salaa keittiössä puukapustatkin.

Pad thai eli paistetut nuudelit (vähän niinkun kirjassa)

125 g (vehnä)nuudeleita
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tuore pitkulainen punainen chili (vahvuus noin 4-5 asteikolla 10) pilkottuna
1 pieni parsakaali pieniksi kukinnoiksi pilkottuna
n. 15 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
1 tl sokeria
1 tl soijakastiketta
2 kananmunaa kevyesti vatkattuna
3 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Kiehauta vesi, lisää nuudelit kiehuvaan veteen ja käännä sitten lämpö pois. Anna nuudeleiden olla kuumassa vedessä noin 4 minuutin ajan, valuta.
*Kuumenna (wokki)pannulla öljy. Lisää kuumaan öljyyn parsakaali, valkosipuli ja suurin osa chilistä - säästä pieni osa hienonnetusta chilistä koristeeksi. Paista sekoitellen keskilämmöllä noin 4-5 minuutin ajan, varo ettei valkosipuli kärähdä.
*Lisää pannuun purjo ja nuudelit. Anna kypsyä ja paistua kannen alla välillä sekoitellen noin 4-5 minuutin ajan, tai kunnes osa nuudeleista on saanut hieman rapsakkaa pintaa.
*Sekoita pienessä astiassa kalakastike, limetin mehu, sokeri ja soijakastike, ja sekoita sitten nuudelipaistoksen joukkoon. Sekoita sitten joukkoon vatkatut munat, ja jatka paistamista sekoitellen koko ajan, kunnes munat ovat sekoittuneet tasaisesti muihin aineksiin.
*Ripottele valmiin pad thain pinnalle tuoretta korianteria ja chiliä.























Munakoisoa paprikan kera (ihan melkein niinkuin kirjassa)

2-3 rkl öljyä
1 suuri valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 pienehkö munakoiso
1 tl valkoviinietikkaa
1 punainen paprika
1 rkl soijakastiketta
1 tl sokeria
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäsosiksi, ja neljäsosat sitten noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
*Kuumenna öljy (wokki)pannussa. Lisää kuumaan öljyyn hienonnettu valkosipuli ja heti perään munakoisoviipaleet. Paista sekoittaen puoli minuuttia ja lisää viinietikka. Vähennä lämpöä ja kypsennä kannen alla 5 minuuttia välillä sekoittaen.
*Viipaloi paprika ohuiksi viipaleiksi. Lisää paprikaviipaleet pannuun. Lisää soijakastike ja sokeri, sekoita. Kypsennä ilman kantta 2 minuuttia.
*Ota pois liedeltä ja anna tekeytyä vielä 2 minuutin ajan. Koristele tuoreella korianterilla.

Kinkku-suppilovahverokiusaus

Oon kuullu juttuu, että kodissa jos toisessakin on tänä talvena jemmassa kuivattuja suppilovahveroita. Niitä on kätevää upotella ruokiin, etenkin jos proteiiniosiot muuten on vähissä.























Upotin suppiksia tänään kinkkukiusaukseen, ihan kohtuullisella menestyksellä. Kiusauksesta tuli herkullisen metsäisen makuista - mutta seuraavalle tasolle maun nostaisi taatusti vielä kuivattujen sienten liotus ja kuullotus voissa, sekä savuisan pekonin (tai ihan jo savukinkun) lisääminen matkaan. Kirjoitanpa siis nämä utopiani mukaan reseptiin.

Kiusauksen kanssa laitoin pöytään salaattia. Kun uunissa kypsyy muutakin, on näppärää kypsentää siellä samalla se jääkaapin viimeinen punajuuri rapeiksi siivuiksi. Tällä kertaa siivut lepuuttivat salaatissa yhdessä tuoreen ananaksen kanssa. Jännää, mutta loogista, makeat maut toimivat hyvin sienten ja kinkun kanssa yhteen.

Kinkku-suppiskiusaus (iso vuoka, noin neljälle-kuudelle)

1 kg peruna-sipulisekoitusta
parisataa grammaa ylikypsää kinkkuleikkelettä (tai savukinkkua, ja mahdollisesti vielä rapeaksi paistettua pekoniakin jos oikein haluaa herkutella)
1 leviterasiallinen eli muutama desilitra kokonaisena kuivattuja suppilovahveroita
2 dl kuohukermaa + 2 dl vettä (tai 4 dl kuohukermaa, jos ei nuukailla)
1 tl suolaa
mustapippuria, paprikajauhetta

*Voitele uunivuoka. Levitä vuokaan puolet peruna-sipulisekoituksesta. Hienonna kinkku (ja paistettu pekoni), ja levitä tasaisesti vuokaan. Murentele kuivatut sienet ja levitä peruna-kinkkupedille. (Tai vaihtoehtoisesti lisää vuokaan liotetut, valutetut ja voissa kuullotetut sienet.) Lisää vuokaan loput peruna-sipulisekoituksesta, ja nostele aineksia vielä hieman sekaisin.
*Sekoita keskenään kerma, vesi ja mausteet. Kaada tasaisesti vuokaan.
*Paista 225°C:ssa uunin alatasossa noin tunnin ajan.

Laumasielun vuosikatsaus

Yksi ruokabloggarin lempiharrastus on muiden ruokablogien selailu, ja nyt kun olen tarpeeksi monta mainiota vuosikatsausta lueskellut, on ihan pakko poimia itsekin esiin ne vuoden 2011 kohokohdat. Muistamisen arvoisia juttuja löytyy näet vaikka kuinka monta!
















Tammikuun burgundinpata katettiin pöytään perheporukalla, ja se jäi mieleeni ehkäpä melkeinpä parhaana kokkaamanani liharuokana ikinä. Että näistä sitä lähdettiin. Tammikuussa alkoi muuten myös kuluneen vuoden sushihulluus, josta on näkynyt blogin puolella vain vilaus.














Helmikuun superjuttu oli reissu Italiaan. Tuli syötyä muutama pizza, mutta myös taleggio-juustoa piknikillä. Paikallisen Esselunga-supermarketin vihannes- ja muut tuoretiskit voisin teleportata tuohon takapihalleni koska vain, kiitos.

Viime vuonna repäisin, yllätin itseni ja ajoin ajokortin. Sen saamista juhlistin maaliskuussa Kello viiden tee -henkisillä teemasyömingeillä, muun muassa ihanalla mutakakulla. (Jos inssiajo ei olisi mennyt läpi, kyseessä olisivat olleet lohtubileet.)

Huhtikuussa bongasin arkikäyttöön mainion bulgursalaattiohjeen. Bulguria, pestoa, fetaa, ja siitä eteenpäin onkin vaikea mennä pieleen.















Viime vuoden vietin ihan pikkuruisen keittiönomaisen asian kanssa, mutta kaikki olennainen kuitenkin löytyi, ja pikkuinen uuni paistoi meille muun muassa toukokuisia calzoneja.

Kesällä grillasin kerrankin oikein kunnolla ja paljon. Ihan minkä tahansa grillatun kylkeen sopi mahtavan helppo ja raikas, kesäkuinen jogurtti-kevätsipulikastike. Viime kesän maku, mää sanon.
















Heinäkuussa keittelin muiden tapaan kesän ruokablogihittiä, kermaista kesäkeittoa. Oman keittiön kestohitiksi taas muodostui valkosipulinen kaalisalaatti.

Elokuussa palasin hetkeksi Italian tunnelmiin, kun tein tomaattista ja fetajuustoista vuokaruokaa pastakotiloista.

Toissavuonna tein paljon kuohkeaa hiivaleipää, mutta kuluneena vuonna sellaisen leipominen jäi vähän vähemmälle. Sen sijaan tein monta hyvää littanaa nopeaa leipää, niistä yhtenä tämä syyskuinen peltileipä.



















Lokakuussa juhlittiin ihanien kurssikaverieni kanssa pariinkin otteeseen. Sannan juhlissa maistoin mahtavia munakoisoja, jotka kopiokissailin kotikeittiössä maistuvaksi salaatiksi.

Marraskuu. Lanttunakkijuna. Say no more.















Joulukuussa tein ihka ensimmäisen kerran piparkakkutaloja. Pieniä sellaisia, mutta aika kotoisia silti.

En malta odottaa tämän vuoden ruokakohokohtia - omia, muiden ruokablogien ja tietysti enemmän tai vähemmän anonyymien kommentoijien :)!

Jou-jou-jouuu

Lempiasiani joulu.

Ihan kohta saa tehdä taas tuttuun tyyliin kotijuustoa ja kylmäsavulohi-punajuurijäädykettä, parasta!

Jos kotijuusto on ollut kaverini reippaasti yli vuosikymmenen, ja jäädykekin lähes sellaisen matkaa, on tänä ja viime vuonna fiilistelty yhtä uutta suosikkia. Porkkanalaatikkoa! Anpöliivöpol, mutta kun sen viime vuonna ensimmäisen kerran kokeili tehdä erään toisen iloksi, niin hyväähän siitä tuli.
















Tällä viikolla tehtiin porkkanalaatikkoa ns. ruoaksi, ja silloin se toki kaipaa jotakin täyttävää eli proteiinista mukaansa. Kaapintyhjennysmielessä heitin mukaan punaisia linssejä, ja sehän oli vallan hyvä ratkaisu se. Ovat niin mietoja, ettei aito porkkanalaatikkomainen maku kadonnut mihinkään.

Porkkanalaatikon kaverina muuten tarjottiin "vegesilliä", kuten kommentti kuului. Kävi niin, että ihka ensimmäiset ikinä tekemäni suolasienet olivat päässeet homeeseen, ja siinä pettymyksen keskellä lykkäsin sitten lahjaksi saatuja hillottuja suppilovahveroita sienisalaattiin. Omituisen makeaahan siitä tuli, kerta kaikkiaan, mutta kummallisella tavalla hyvää. Vähän niin kuin silli joidenkin mielestä, sanovat.

Porkkanalaatikko linsseillä (porkkanalaatikon perusainemäärät WSOY:n Hyvä Kokki -aapisesta)

1 1/2 dl puuroriisiä
3 dl vettä
6 dl maitoa
500 g kuorittua porkkanaa
1 dl punaisia linssejä
vettä keittämiseen
2 munaa
3 rkl siirappia
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl muskottipähkinää
pinnalle korppujauhetta

*Valmista riisipuuro: Mittaa riisi kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa hiljalleen kannen alla noin 30 minuutin ajan välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hieman.
*Keitä puuron valmistuessa porkkanat ja linssit: Paloittele kuoritut porkkanat ja huuhtele linssit siivilässä. Kippaa kattilaan ja peitä vedellä. Anna kiehua noin 10-15 minuutin ajan tai kunnes linssit ovat pehmenneet ja porkkanoita on mahdollista muusata. Kaada lopuksi vesi pois ja survo porkkanat ja linssit esim. perunasurvimella rouheaksi muusiksi. Ei haittaa, vaikka jää porkkanasattumia matkaan.
*Lisää puuroon porkkana-linssimuusi, munat, siirappi, suola, pippuri ja muskotti. Sekoita huolellisesti.
*Voitele uunivuoka ja levitä seos siihen. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Paista uunissa 175-200°C:ssa noin tunnin ajan.


Makea sienisalaatti

1 dl vispikermaa
2 dl (1 tlk) kermaviiliä
pilttipurkillinen hillottuja suppilovahveroita
1 pieni punasipuli
1 tl kapriksia
merisuolaa, mustapippuria

*Vaahdota vispikerma, sekoita joukkoon kermaviili.
*Hienonna suppilovahverot, pilko sipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna myös kaprikset. Sekoita kerma-kermaviilivaahdon joukkoon.
*Mausta merisuolalla ja mustapippurilla.
*Sopii porkkanalaatikon(kin) seuraan, mutta kannattaa tarjota myös jotakin suolaisen makuista samalla aterialla, jottei makeus ota yliotetta.

Piparkakut

Kyllä vaan, täälläkin tuoksuu joulun lähestyessä itse tehty piparkakkutaikina. Luonnollisesti siksi, että joulu on tulossa, mutta myös siksi, että...



















...itse tehdyssä piparitaikinassa ei ole kaupan taikinan outoa sivumakua, vaan raakaa taikinaa voi napsia tyytyväisenä kunnes vatsa kipeytyy. (Veikkaan muuten, että "outo sivumaku" on tasan pomeranssinkuori eikä muu. Että se siitä outoudesta.)
...halusin kokeilla Rapion Myllyn vehnä-ohraisia lettujauhoja piparitaikinaan.
...uusimman Kodin Kuvalehden idea minikokoisista piparitaloista oli ihan vastustamaton.
...sokeria alkoi pienen keittiön kaapit täynnä, ja DanSukker postitti sitä piparihommia varten lisää, kuin arvaten jostakin tämän bloggaajan mieltymyksen itse tehtyyn taikinaan.


















Taikinaohjeen olisin voinut napata vaikkapa siitä pikkuruisia taloja sivuavasta lehtijutusta, mutta siinä neuvottiin ystävällisesti valmistamaan koristepiparkakut kaupan taikinasta, sillä se pysyy paremmin koossa. TÄH? Kai sitä voi kestävää taikinaa itsekin valmistaa!

Päätin siis kokeilla jo mainitun DanSukkerin piparireseptiä, tosin korvasin siis osan jauhoista ohra-vehnäjauhoseoksella. Hyvää tuli, tästä kelpaisi pysytyttää vaikka isompikin talo! Lopputulos oli napakka ja murea, muttei lainkaan kuivan tai jauhoisen tuntuinen.

Edellisestä piparitaikinasta olikin jo aikaa. Tämänkertaisilla ainemäärillä taikinaa syntyi jokseenkin järkevä noin 700 gramman köntti, eikä leivontaan mennyt puolikkaallakaan uunilla aivan koko päivää.























Helppo pipariresepti (DanSukker)

1 dl tummaa siirappia
1 dl taloussokeria
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
125 g voita tai margariinia
1 muna
4,5–5 dl vehnäjauhoja, joista 3 dl voi olla ohra-vehnäjauhoseosta eli lettujauhoja
1 tl soodaa

"*Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää rasva ja hämmennä, kunnes se on sulanut. Anna jäähtyä haaleaksi. Sekoita odotellessa sooda vehnäjauhoihin huolellisesti. Lisää siirappiliemeen muna ja sitten jauhoseos. Sekoita hyvin. Peitä taikina kelmulla ja anna kovettua jääkaapissa mielellään yön yli.
*Kauli taikina jauhotetulla leivinpöydällä 3–4 mm levyksi. Ota taikinasta muotilla pipareita ja nosta ne leivinpaperoidulle tai jauhoripotellulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa 7–12 minuuttia piparien paksuudesta ja koosta riippuen."