Alkujuurien erikoisuuksia

Toukokuun ruokahaasteen julkaisun jälkeen tässä blogissa on riittänyt hiljaiseloa. Syynä on pitkä ja rentouttava retki kotikodin maisemiin. Siellä sohva tai pihanurmikko imaisee luoksensa suuremmalla todennäköisyydellä kuin tietokone. Kuvia otin toki silti, sillä alkujuurikodissa moni asia on toisin kuin tässä taloudessa:






















Sipuli leikataan hurjan kätevällä, terävällä hakalla nopeasti pieneksi silpuksi. Tällainen olisi varmasti mainio väline myös esim. peston tekoon. Sienisalaatti taitaisi olla eräs perinteisemmistä käyttösovelluksista...




















...pasta näyttää puhelinlangalta...

















...parsan kanssa lautaselle saa mahtavan kokoisen palan savulohta kun tajuaa vain vinkata toiveesta kaupassakävijälle (sitä se kai on sitten kun ei ole enää opiskelija)...




















...ja valtaviin sitrushedelmiin saattaa myös törmätä.

Toukokuun ruokahaaste

Huhtikuun ruokahaasteessa parsa-tillipiiras selvisi voittajaksi tasaväkisesti Keittokomeron parsa-kylmäsavulohi-dijonkerma- ohjeen kanssa. Suurkiitokset äänestäjille ja hyvä me, Sohvi! Seuraavan haastekisan järjestämisessä arpaonni suosi tällä kertaa minua.

Juhlasesonki on käynnissä. Vappu on jo takana, edessä lukuisa joukko valmistujaisia, rippijuhlia, polttareita, häitä sekä varsinkin arkea juhlistavia pikniktilaisuuksia lähipuistossa tai takapihalla. Ja vaikka kesä meneekin ohi, reseptit säilyvät, ja ennen kuin huomaammekaan, on jo syksyisten illanistujaisten ja talvisten pikkujoulujen aika. Ruokabloggaajien suurella joukolla on varmasti annettavansa juhlaruokareseptien joukkoon, ja siihen liittyykin toukokuun ruokahaasteen aihe.

Valmista siis toukokuun aikana cocktailherkku, sormisyötävä, suupala - rakkaalla herkulla on monta nimeä. Raaka-aineet ja makumaailma ovat vapaasti valittavissa, pääasia on, että herkkupalat ovat poimittavissa sormilla ja syötävissä haukulla tai parilla. Sillä se, jos mikä, nostaa ruokailun arkitasolta juhlasfääreihin! Juhlavuutta voi tavoitella myös suupalan ulkonäöllä, yllättävillä makuyhdistelmillä tai perinteen voimalla - tässäkin vain mielikuvitus on rajana.

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 2.-24.5.2008 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan.

Ilmoittautuminen päättyy 24.5.2008, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Toukokuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 25.5.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.5.2008.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsemme me voittajan näiden postausten joukosta käyttämällä menetelmänä höpsismiä tai sporalogiaa.

Voittaja julkistetaan 31.5.2008.

Kesäkuun ruokahaaste

Toukokuun 2008 ruokahaasteen voittaja järjestää kesäkuun 2008 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

Tippaleivät

Joitakin vuosia sitten kokeilin tippaleipien tekoa ensimmäistä kertaa toisten ohjeistaessa, ja muistan kokemuksen olleen yksinkertaisuudessaan varsinainen oivallus. Nyt, kun vapun alla ilmestynyt Maku-lehti tarjosi tippaleipiin reseptin, päätin kokeilla koko satsin tekemistä omin voimin ja opettaa puuhan samalla äidilleni, joka ei tippaleipiä koskaan ollut tehnyt. Lopputulos oli hyvä, tippaleivistä tuli juuri sellaisia kuin pitikin! Tosin karu todellisuus tekijäänsä opettaa, eli viimeistään itse paistaessa huomaa, kuinka suunnattomasti rasvaa tuo alaltaan mittava leivos pintakerrokseensa imaisee. Voi siis olla, että perinteiset munkit pitävät jatkossa pintansa vapun uppopaistoherkkuna, tippaleipäkokemuksia voi hankkia silloin tällöin.





















Paistossa käytimme apuna etiketistään riisuttua, pestyä ja kuivattua ananastölkkiä, josta poistettiin vielä pohja. Viritelmä vastasi siis metallista rengasmuottia. Taikina laitettiin muovipussiin, jonka kulmaan leikattiin pursotusta varten pieni reikä. Jälkeenpäin kuulimme vinkin tyhjän ketsuppipullon käytöstä pursotuksessa - sellaisella saisi varmasti tasalaatuista jälkeä helposti! Itse paistossa kannattaa ottaa huomioon, että tippaleipä kasvaa kypsyessään: muotin sisään kannattaa siis pursottaa pieni määrä ohutta suirua, jotta tippaleivän saa kätevästi myös muotista ulos.

Uppopaistoa ei kannata jännittää, vaikka tarkkana toki kannattaa olla. Paisto sujuu hyvin, kun muistaa, ettei liesituuletina kannata pitää ainakaan kovin tehokkaasti päällä, lähistöllä on kaiken varalta kattilan kansi ja öljyn lämpötilaa muistaa tarkkailla: jäähdytys on tarpeen aina kun alkaa olla merkkejä savuamisesta, suurempi lämpö taas aina kun tuntuu että leivonnaiset vain kelluvat rasvassa tirisemättä sen kummemmin. Paistolämpötila on sopiva silloin, kun vaalea leipäkuutio ruskistuu öljyssä kauniisti noin puolessa minuutissa.



















Tippaleivät (n. 15-20 kpl)

3 munaa
1 1/2 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
ripaus suolaa
n. 2 dl vehnäjauhoja

Paistamiseen 3/4-1 l rypsiöljyä
Pinnalle tomusokeria

*Riko munat kulhoon, sekoita rakenne rikki. Lisää joukkoon maito, sokeri, vanilliinisokeri ja suola. Lisää jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia ennen paistoa.
*Kuumenna öljy paksupohjaisessa, kannellisessa kattilassa. Laske muottirengas rasvaan ja anna kuumentua hetki. Muottirenkaan ei tarvitse upota rasvaan kauttaaltaan.
*Kaada taikina pursotinpussiin ja leikkaa päähän pieni reikä. Pursota taikinaa renkaan sisään sikin sokin tippaleivän malliin. Nosta toiselta puolelta ruskistunut tippaleipä haarukkaa apua käyttäen muottirenkaasta (tai nosta muottirengas tippaleivän ympäriltä), käännä ja anna toisen puolen ruskistua. Tällä välin voit pursottaa muottirenkaaseen jo toisen tippaleivän.
*Nosta molemmilta puolilta kauniin ruskeaksi paistunut tippaleipä reikäkauhan avulla kattilasta ja anna valua hetki talouspaperin päällä lautasella.
*Siivilöi jäähtyneiden tippaleipien pintaan tomusokeria.

Pussikeittoa parempaa

Taannoisessa Allt Om Mat- lehdessä oli kuva nopeasta kalapannusta, joka koostui valmiista tomaattisopasta, pakasteseistä, katkaravuista, pakasteherneistä ja tillistä. Kuva piirtyi verkkokalvoilleni, ja päädyin toteuttamaan samankaltaisen ruokalajin hieman erilaisella pohjalla. Käytin nimittäin tomaattikeiton sijaan valmishummerikeittojauhetta. Hummeritunnelma toi ehdottomasti luksusta arkiseen opiskelijakeittiöön!

Ruoka oli helppo ja todella nopea valmistaa, eikä lopputulos ollut lainkaan hassumpi. Seurana esiintyvä perunamuusi oli pakottava mieliteko, jota en välttämättä suosittele melko juoksevan kastikkeen pariksi, mikäli ei halua aterian muuttuvan lautasella yhdeksi mössöksi. Alkuperäisohjeen yhteyteen tarjottiinkin "dillfrittersejä" eli tillimaustettuja lohkoperunoita. Älkää tehkö niinkuin minä teen, tehkää niinkuin Allt Om Mat sanoo ;)























Tomaattinen kala-äyriäiskastike (2 annosta)
1/2 pss valmishummeri- tai -katkarapukeittojauhetta
3 dl vettä
1,5 rkl tomaattipyreetä
100g pakasteseitä
kourallinen pakasteherneitä
kourallinen katkarapuja
tilkka sitruunamehua
tuoretta tilliä
(suolaa, pippuria)

*Ota sei, herneet ja katkaravut sulamaan n. 1/2 tuntia ennen ruoanvalmistusta.
*Valmista valmiskeitto pussin ohjeen mukaan, voit käyttää hieman vähemmän vettä kuin ohjeessa. Osan ohjeistetusta haudutteluajasta voit käyttää kastikketta täydennellen.
*Kun keittojauhe on kiehahtanut, sekoita joukkoon tomaattipyree. Anna kiehua hiljalleen pari minuuttia.
*Kuutioi sei ja lisää se kastikkeeseen. Anna kiehua hiljalleen pari minuuttia. Lisää joukkoon herneet, keittele edelleen pari minuuttia. Mausta sitruunamehulla, tillillä ja tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
*Lisää katkaravut valmiiseen, kuumaan kastikkeeseen ja odota, kunnes ne ovat lämmenneet.

Riisi-tonnikalalaatikko

Tähän ruokalajiin liittyy eräs varhaisimmista ruoanlaittomuistoistani. Juuri ja juuri kouluikäisenä löysin äitini minulle lahjoittamasta taskukalenterista riisi-tonnikalalaatikon ohjeen. Halusin tehdä sitä koko perheelle, niin herkulliselta se vaikutti. Äiti auttoi tietysti puuhassa, muttei ehtinyt vahtia joka vaihetta. Laatikon mentyä uuniin vilkaisin uudelleen maitopurkkia, jonka sisältö oli kaadettu laatikon uumeniin, ja huomasin maidon vanhentuneen viikko takaperin. Voi sitä surkua ja parkua, kun koko laatikko kokkareisine munamaitoineen jouduttiin heittämään pois.

Niistä päivistä asti on ajatus tästä ruokalajista ilmeisesti kalvanut alitajunnassa, sillä viime aikoina olen tuntenut sietämätöntä tarvetta kehitellä riisi-tonnikalalaatikon ohjeen ja kokeilla, miltä se oikeasti maistuu. Ja hyvältähän se maistui, arkiselta tietysti, mutta niin lienee tarkoituskin.

Kuituisesta kaura-riisistä ja rasvattomasta maidosta valmistettuna kyseessä on melko terveellinen ruoka. Mikäli hyydykemäisempi laatikkorakenne miellyttää, voi munamaitoa käyttää enemmän ja korvata rasvattoman maidon täyteläisemmällä tuotteella. Tällä reseptillä syntyi melko irtonaista, mutta uunissa muhineen maukasta laatikkoa.
























Riisi-tonnikalalaatikko (2-3 annosta)

2 dl kaura-riisisekoitusta
3 dl vettä
kasvisliemikuution palanen
n. 10 cm pätkä purjoa
1 prk tillimaustettua tonnikalaa
1 muna
2 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
sitruunapippuria
tuoretta tilliä silputtuna

*Kypsennä kaura-riisisekoitus pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Hienonna purjo.
*Voitele n. 1 l kokoinen uunivuoka. Laita pohjalle kolmasosa hieman jäähtyneestä riisistä. Ripottele riisin päälle puolet silputusta purjosta sekä puolet tonnikalasta. Lisää riisikerros, purjo- ja tonnikalakerros ja lopuksi vielä riisikerros.
*Sekoita kulhossa muna, maito ja juustoraaste. Mausta sitruunapippurilla ja tuoreella tillillä. Kaada munamaito uunivuokaan, tasoita juustoraaste pinnalle.
*Paista 180 asteessa n. 30-40 minuuttia.

Parsaa hollandaisekastikkeella

Pieni askel maailmalle, suuri tälle ruokakunnalle. Ajatus hollandaise- tai minkään muunkaan lämpimän emulsiokastikkeen tekemisestä on suoraan sanoen pelottanut minua. Juoksettumisriski yhdessä munan hyytymisriskin kanssa on vaan ollut jotain liian ahdistavaa tälle pelokkaalle keittiöeläimelle, vaikka kokkaukset tehdäänkin yleensä vain omalle itselle. Haastepiirasta seuraavana päivänä kaapissa kuitenkin odottivat vaativina niin puolikas nippu parsaa, kananmunat kuin pala voitakin - nyt tai ei koskaan!

Ja kyllä kannatti. Henkisen vuorikiipeilyn ja fyysisen voinvaahdotuksen jälkeen hypin riemusta noin suunnilleen tasajalkaa sillä innolla, että kuvakulmatkin jäi vähän puolitiehen. Ja mitä makuun tulee, teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi. (En kuitenkaan nuollut. Jotain käytöstapoja sentään!)






















Hollandaisekastiketta parsalla (1-2 annosta)

tuoretta vihreää parsaa

1 keltuainen
1 tl sitruunamehua
1/2 tl vettä
pieni ripaus valkopippuria
50 g huoneenlämpöistä voita


*Kiehauta vihreä parsa kevyesti.
*Aloita kastikkeen teko etsimällä kattila sekä lasinen tai teräksinen kulho, joka sopii kätevästi kattilan päälle, ulottumatta kuitenkaan sen pohjaan asti. Itse käytin keskikokoista (2l?) teräskattilaa sekä lasista, pyöreää Pyrex-kulhoa.
*Laita kattilaan vettä n. 5 cm korkeudelle. Kiehauta vesi, laske lämpö nollille tai hyvin pieneksi. Voit myös kiehauttaa veden vedenkeittimessä ja laittaa sen sitten kattilaan, miedolle lämmölle.
*Kuutioi voi pienehköiksi kuutioiksi.
*Vispaa kulhossa sekaisin keltuainen, sitruunamehu ja vesi sekä ripaus valkopippuria.
*Nosta kulho kattilan päälle. Tässä vaiheessa veden tulisi poreilla pienesti tai vain höyrytä, ei varsinaisesti kiehua. Vispaa koko ajan, sitä saat tehdä vielä melkoisen hetken.
*Lisää mukaan vähitellen voita kuutio kerrallaan. Anna yhden kuution aina sulaa joukkoon ennen seuraavan lisäämistä. Ja vispaa, vispaa.
*Kun kaikki voi on lisätty, jatka vispaamista, kunnes kastikkeesta tulee kuohkeaa ja sakeaa. Eron "raakaan" kastikkeeseen kyllä huomaa, sillä väri muuttuu vähän vaaleammaksi ja rakenne tosiaan hieman paksummaksi. Uskoisin kyllä, että kastike voisi olla vielä vaahtomaisempaa ja sakeampaa, mutta omastani tuli kuvassa näkyvän kaltaista, ja hyvältä maistui.
*Tarjoile parsan kanssa. Kastike pitää nauttia nopeasti valmistamisensa jälkeen, jotta sen rakenne säilyy hyvänä.

Parsa-tillipiiras

Parsakauden alun voi huomata ruokablogimaailmassa: herkkua on alettu aivan lähipäivinä kokkailla yhtäällä jos toisaallakin, ja varmasti vielä muuallakin. Parsa on myös huhtikuun ruokahaasteen aiheena.

Anna-lehden Suolaiset piiraat- kirjan parsa-tillipiiras on houkutellut itseään leivottavaksi jo useammalla selailulla. Kyseinen ohje on voittanut aikanaan Annan piirakkakilpailun suolaisten piirakoiden sarjan. Melko lupaavaa tekstiä - eikä lupauksiin todellakaan tarvinnut pettyä!

Tillin ja parsan yllättävä yhdistelmä ylitti kaikki odotukset, kuohkea kerma-munaseos sitoi täytettä ja vahvan makuinen pohja toi kokonaisuuteen tasapainoa. Tämä on niitä ruokia joita syödessä voi vain ihmetellä elämän ihanuutta. Myös kämppikseni tykkäsi maistiaisistaan kovin - en siis ole ihan yksin mielipiteideni kanssa. Ja vaikkei ohje olekaan omani, tahdon jakaa piiraan mahdollisimman monen muun kanssa ja osallistua siksi tällä reseptillä ruokahaasteeseen.























Parsa-tillipiiras

Taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1/4 tl vastajauhettua mustapippuria
1/4 tl sinappijauhetta (laitoin nokareen Dijon-sinappia)
85 g voita paloiteltuna
55 g raastettua cheddarjuustoa (käytin maukasta goudaa)
1 keltuainen (käytin 1/2 munan)
1-2 rkl kylmää vettä

Täyte
1 nippu tuoretta (vihreää) tankoparsaa
1 keltuainen (tai 1/2 muna)
1 muna
2 dl kuohukermaa (käytin kevytkermaa)
1/2 tl suolaa
1/4 tl vastajauhettua mustapippuria
3 rkl hienonnettua tilliä
2 tl ranskalaista sinappia

*Sekoita kulhossa keskenään jauhot, suola, pippuri ja sinappijauhe. Leikkaa voi pieniksi paloiksi ja nypi sormenpäillä kuivien ainesten joukkoon. Lisää juustoraaste, keltuainen ja lopuksi vesi. Sekoita taikina tasaiseksi.
*Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi tai painele taikina suoraan voidellun piirasvuoan pohjalle. (Kapea, 10x30 cm tai pyöreä, halkaisija 25 cm) Pane pohja viileään noin puoleksi tunniksi.
*Keitä tuoreet, vihreät parsat (kevyesti suolalla maustetussa) vedessä. Muutama minuutti riittää keittoajaksi. (Paistinpannu on muuten kätevä väline keittämiseen.) Valuta parsat hyvin. Voit käyttää myös vihreää säilykeparsaa.
*Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10-15 min. Sekoita keltuainen, muna, mausteet, tillisilppu ja sinappi kermaan. Kaada kermaseos esipaistetun pohjan päälle, asettele päälle parsat. Kypsennä piirakkaa edelleen 180 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.
*Tarjoa piirakka lämpimänä tai kylmänä.

Oliivimuffinit ja savuisat sämpylät

Kaverini tuli viikonloppuna kylään, ja vieraathan ovat tunnetusti paras tekosyy leipomiselle! Oliivimuffinien ohje on Valion Meillä kokataan- keittokirjasta. Olivat helppotekoisia ja ihanan meheviä: lämmitettyinä vielä seuraavanakin päivänä maistuvia.






















Oliivimuffinit (12 kpl muffinipellillä)

1 prk (200g) kermaviiliä
3 munaa
1 rkl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 dl oliiveja hienonnettuna (jos laitat enemmän, älä käytä suolaa taikinassa)
1/2 dl persiljaa hienonnettuna (tämän unohdin)
pinnalle juustoraastetta (tai halutessasi taikinaankin)

*Sekoita kermaviili ja munat voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon. Lisää loput aineet.
*Nostele taikinaa muffinipellille tai -vuokiin. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 15 min.






















Sämpylöistä sen sijaan tuli outoja. Käytin taikinaan pari desiä riihiruisjauhoja, jotka osoittautuivat maultaan niin savustetuiksi, että valmiin sämpylän savuaromi esti kaikki yritykset aistia leivänpäällisestä (juustosta/hernelevitteestä) minkäänlaista makua. Nyt pohdinkin, mihin voisin käyttää lähes täyden pussin tuota savujauhoa? Savupekonipiiraspohjaan? :D

Luksussalaatit lounaaksi

Opiskelijaelämässä keskipäivän pitkät kotilounaat ovat yksi parhaista puolista, mikä onkin myös muualla blogimaailmassa tullut todettua. Silloin tällöin unohtaa myös säästäväisyyden romukoppaan ja päättää palkita itsensä unelmalounassalaatilla. Ja mikä parasta - salaattitarpeiden jämät on melkeinpä pakko käyttää seuraavana päivänä toiseen salaattiin!























Vuohen gruyere- salaatti (yhdelle)
1/2 ruukkua rucolaa
muutama puolirengas öljy-viinietikkamarinoitua punasipulia
3 säilykepäärynänpuolikasta viipaloituina
5 aurinkokuivattua tomaattia suikaloituina
(muutama kalamata-oliivi puolitettuna)
n. 40-50g Juustoportin Vuohen gruyere- juustoa viipaloituna&kolmioituna
pinjansiemeniä

*Paahda pinjansiemeniä hetki pannulla.
*Kokoa salaatti luettelon mukaisessa järjestyksessä.



















Merellinen salaatti (yhdelle)
1/2 ruukkua rucolaa
öljy-viinietikkamarinoitua punasipulia puolirenkaina
2 säilykepäärynänpuolikasta viipaloituina
1/2 prk tonnikalaa
sitruunamehua
kourallinen pakastekatkarapuja sulatettuna
leipäkuutioita, valkosipulinkynsi hienonnettuna
juustolastuja

*Kuumenna pannulla öljyssä hienonnettu valkosipulinkynsi. Ota valkosipuli pois pannulta, lisää öljyyn leipäkuutiot, paahda krutongeiksi.
*Kokoa salaatti luettelon mukaisessa järjestyksessä.

Prinsessakeittiön lipstikkakeitto

Löysin ruokakaupasta viimeinkin lipstikkaa, joten pääsin kokeilemaan Prinsessakeittiön fenkoli-lipstikkakeittoa. Yhdistelmä toimi vallan ihanasti! Pieni tiraus sitruunaa voisi myös sopia tähän hienostuneeseen keittoon. Harmittaa hieman, etten malttanut lisätä keittoon tarpeeksi lientä ja soseutustuloskin oli melko rakeinen, mutta maun kannalta nämä mokani eivät olleet onneksi suuria.

Lipstikka on mainio mauste, joka on minulle aiemmin tuttu mm. perisuomalaisista keittoruoista. Yrttikasvi kun kasvaa ilmeisen hyvin kesämökin pienessä ryytimaassakin. Olen myös useasti törmännyt vinkkeihin korvata liemikuutio lipstikalla - maukas yrtti korvaa ruoassa siis suolaakin.




















Fenkoli-lipstikkakeitto (alkuperäinen ohje)

1 iso fenkoli
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 litra kanalientä (tai kasvislientä)
2 rkl hienonnettua tuoretta lipstikkaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

*Pilko sipulit ja fenkoli ja freesaa niitä kattilassa tilkassa öljyä muutama minuutti. Kaada päälle kuuma kanaliemi ja anna kiehua 15 minuuttia (tai kunnes fenkoli on pehmeää). Lisää kattilaan lipstikka ja keitä vielä pari minuuttia.
*Ota kattila liedeltä, lisää suolaa ja soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Rouhi keittoon mustapippuria, tarkista maku. Annostele lautasille ja lurauta keittoon oliiviöljyä.