Pad thai ja munakoisoa paprikan kera

Teki ihan kamalan paljon mieli tehdä hyvää thaikkuhenkistä ruokaa. Kaakkois-Aasialaisia keittokirjoja löytyy hyllystä muutama, ja halusin poimia reseptin tai pari käyttöön - mutta kuten niin usein käy, on suoraan ohjeista kokkaaminen aina jotenkin ihan kamalan hankalaa. Tiedättehän, ne raaka-aineet, ne määrät, ja sitten viimeistään se kokkausvaihe... ihan pakko soveltaa, ainakin vähän!























Tällä kertaa kiitos ja kumarrus menee kuin meneekin kyllä keittokirjalle, sellaiselle pienelle Ruokasuosikit Vokki -opukselle, joka neuvoi maustamisessa ja vaiheissa - itse sovelsin sitten siellä raaka-aine- ja määräpuolella. Paprika-munakoisosetissä olisi kai kuulunut olla enemmän koisoa, ja pad thaissa paitsi vähän erilaiset ainemäärät, myös possua, katkarapuja, paahdettua sipulia, eikä parsakaalia lainkaan.

Mutta tiiättekö mitä? Ihan kamalan hyvää tuli! Piti nuolla salaa keittiössä puukapustatkin.

Pad thai eli paistetut nuudelit (vähän niinkun kirjassa)

125 g (vehnä)nuudeleita
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tuore pitkulainen punainen chili (vahvuus noin 4-5 asteikolla 10) pilkottuna
1 pieni parsakaali pieniksi kukinnoiksi pilkottuna
n. 15 cm:n pätkä purjoa hienonnettuna
1 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
1 tl sokeria
1 tl soijakastiketta
2 kananmunaa kevyesti vatkattuna
3 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Kiehauta vesi, lisää nuudelit kiehuvaan veteen ja käännä sitten lämpö pois. Anna nuudeleiden olla kuumassa vedessä noin 4 minuutin ajan, valuta.
*Kuumenna (wokki)pannulla öljy. Lisää kuumaan öljyyn parsakaali, valkosipuli ja suurin osa chilistä - säästä pieni osa hienonnetusta chilistä koristeeksi. Paista sekoitellen keskilämmöllä noin 4-5 minuutin ajan, varo ettei valkosipuli kärähdä.
*Lisää pannuun purjo ja nuudelit. Anna kypsyä ja paistua kannen alla välillä sekoitellen noin 4-5 minuutin ajan, tai kunnes osa nuudeleista on saanut hieman rapsakkaa pintaa.
*Sekoita pienessä astiassa kalakastike, limetin mehu, sokeri ja soijakastike, ja sekoita sitten nuudelipaistoksen joukkoon. Sekoita sitten joukkoon vatkatut munat, ja jatka paistamista sekoitellen koko ajan, kunnes munat ovat sekoittuneet tasaisesti muihin aineksiin.
*Ripottele valmiin pad thain pinnalle tuoretta korianteria ja chiliä.























Munakoisoa paprikan kera (ihan melkein niinkuin kirjassa)

2-3 rkl öljyä
1 suuri valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 pienehkö munakoiso
1 tl valkoviinietikkaa
1 punainen paprika
1 rkl soijakastiketta
1 tl sokeria
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

*Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäsosiksi, ja neljäsosat sitten noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
*Kuumenna öljy (wokki)pannussa. Lisää kuumaan öljyyn hienonnettu valkosipuli ja heti perään munakoisoviipaleet. Paista sekoittaen puoli minuuttia ja lisää viinietikka. Vähennä lämpöä ja kypsennä kannen alla 5 minuuttia välillä sekoittaen.
*Viipaloi paprika ohuiksi viipaleiksi. Lisää paprikaviipaleet pannuun. Lisää soijakastike ja sokeri, sekoita. Kypsennä ilman kantta 2 minuuttia.
*Ota pois liedeltä ja anna tekeytyä vielä 2 minuutin ajan. Koristele tuoreella korianterilla.

Kinkku-suppilovahverokiusaus

Oon kuullu juttuu, että kodissa jos toisessakin on tänä talvena jemmassa kuivattuja suppilovahveroita. Niitä on kätevää upotella ruokiin, etenkin jos proteiiniosiot muuten on vähissä.























Upotin suppiksia tänään kinkkukiusaukseen, ihan kohtuullisella menestyksellä. Kiusauksesta tuli herkullisen metsäisen makuista - mutta seuraavalle tasolle maun nostaisi taatusti vielä kuivattujen sienten liotus ja kuullotus voissa, sekä savuisan pekonin (tai ihan jo savukinkun) lisääminen matkaan. Kirjoitanpa siis nämä utopiani mukaan reseptiin.

Kiusauksen kanssa laitoin pöytään salaattia. Kun uunissa kypsyy muutakin, on näppärää kypsentää siellä samalla se jääkaapin viimeinen punajuuri rapeiksi siivuiksi. Tällä kertaa siivut lepuuttivat salaatissa yhdessä tuoreen ananaksen kanssa. Jännää, mutta loogista, makeat maut toimivat hyvin sienten ja kinkun kanssa yhteen.

Kinkku-suppiskiusaus (iso vuoka, noin neljälle-kuudelle)

1 kg peruna-sipulisekoitusta
parisataa grammaa ylikypsää kinkkuleikkelettä (tai savukinkkua, ja mahdollisesti vielä rapeaksi paistettua pekoniakin jos oikein haluaa herkutella)
1 leviterasiallinen eli muutama desilitra kokonaisena kuivattuja suppilovahveroita
2 dl kuohukermaa + 2 dl vettä (tai 4 dl kuohukermaa, jos ei nuukailla)
1 tl suolaa
mustapippuria, paprikajauhetta

*Voitele uunivuoka. Levitä vuokaan puolet peruna-sipulisekoituksesta. Hienonna kinkku (ja paistettu pekoni), ja levitä tasaisesti vuokaan. Murentele kuivatut sienet ja levitä peruna-kinkkupedille. (Tai vaihtoehtoisesti lisää vuokaan liotetut, valutetut ja voissa kuullotetut sienet.) Lisää vuokaan loput peruna-sipulisekoituksesta, ja nostele aineksia vielä hieman sekaisin.
*Sekoita keskenään kerma, vesi ja mausteet. Kaada tasaisesti vuokaan.
*Paista 225°C:ssa uunin alatasossa noin tunnin ajan.

Laumasielun vuosikatsaus

Yksi ruokabloggarin lempiharrastus on muiden ruokablogien selailu, ja nyt kun olen tarpeeksi monta mainiota vuosikatsausta lueskellut, on ihan pakko poimia itsekin esiin ne vuoden 2011 kohokohdat. Muistamisen arvoisia juttuja löytyy näet vaikka kuinka monta!
















Tammikuun burgundinpata katettiin pöytään perheporukalla, ja se jäi mieleeni ehkäpä melkeinpä parhaana kokkaamanani liharuokana ikinä. Että näistä sitä lähdettiin. Tammikuussa alkoi muuten myös kuluneen vuoden sushihulluus, josta on näkynyt blogin puolella vain vilaus.














Helmikuun superjuttu oli reissu Italiaan. Tuli syötyä muutama pizza, mutta myös taleggio-juustoa piknikillä. Paikallisen Esselunga-supermarketin vihannes- ja muut tuoretiskit voisin teleportata tuohon takapihalleni koska vain, kiitos.

Viime vuonna repäisin, yllätin itseni ja ajoin ajokortin. Sen saamista juhlistin maaliskuussa Kello viiden tee -henkisillä teemasyömingeillä, muun muassa ihanalla mutakakulla. (Jos inssiajo ei olisi mennyt läpi, kyseessä olisivat olleet lohtubileet.)

Huhtikuussa bongasin arkikäyttöön mainion bulgursalaattiohjeen. Bulguria, pestoa, fetaa, ja siitä eteenpäin onkin vaikea mennä pieleen.















Viime vuoden vietin ihan pikkuruisen keittiönomaisen asian kanssa, mutta kaikki olennainen kuitenkin löytyi, ja pikkuinen uuni paistoi meille muun muassa toukokuisia calzoneja.

Kesällä grillasin kerrankin oikein kunnolla ja paljon. Ihan minkä tahansa grillatun kylkeen sopi mahtavan helppo ja raikas, kesäkuinen jogurtti-kevätsipulikastike. Viime kesän maku, mää sanon.
















Heinäkuussa keittelin muiden tapaan kesän ruokablogihittiä, kermaista kesäkeittoa. Oman keittiön kestohitiksi taas muodostui valkosipulinen kaalisalaatti.

Elokuussa palasin hetkeksi Italian tunnelmiin, kun tein tomaattista ja fetajuustoista vuokaruokaa pastakotiloista.

Toissavuonna tein paljon kuohkeaa hiivaleipää, mutta kuluneena vuonna sellaisen leipominen jäi vähän vähemmälle. Sen sijaan tein monta hyvää littanaa nopeaa leipää, niistä yhtenä tämä syyskuinen peltileipä.



















Lokakuussa juhlittiin ihanien kurssikaverieni kanssa pariinkin otteeseen. Sannan juhlissa maistoin mahtavia munakoisoja, jotka kopiokissailin kotikeittiössä maistuvaksi salaatiksi.

Marraskuu. Lanttunakkijuna. Say no more.















Joulukuussa tein ihka ensimmäisen kerran piparkakkutaloja. Pieniä sellaisia, mutta aika kotoisia silti.

En malta odottaa tämän vuoden ruokakohokohtia - omia, muiden ruokablogien ja tietysti enemmän tai vähemmän anonyymien kommentoijien :)!

Jou-jou-jouuu

Lempiasiani joulu.

Ihan kohta saa tehdä taas tuttuun tyyliin kotijuustoa ja kylmäsavulohi-punajuurijäädykettä, parasta!

Jos kotijuusto on ollut kaverini reippaasti yli vuosikymmenen, ja jäädykekin lähes sellaisen matkaa, on tänä ja viime vuonna fiilistelty yhtä uutta suosikkia. Porkkanalaatikkoa! Anpöliivöpol, mutta kun sen viime vuonna ensimmäisen kerran kokeili tehdä erään toisen iloksi, niin hyväähän siitä tuli.
















Tällä viikolla tehtiin porkkanalaatikkoa ns. ruoaksi, ja silloin se toki kaipaa jotakin täyttävää eli proteiinista mukaansa. Kaapintyhjennysmielessä heitin mukaan punaisia linssejä, ja sehän oli vallan hyvä ratkaisu se. Ovat niin mietoja, ettei aito porkkanalaatikkomainen maku kadonnut mihinkään.

Porkkanalaatikon kaverina muuten tarjottiin "vegesilliä", kuten kommentti kuului. Kävi niin, että ihka ensimmäiset ikinä tekemäni suolasienet olivat päässeet homeeseen, ja siinä pettymyksen keskellä lykkäsin sitten lahjaksi saatuja hillottuja suppilovahveroita sienisalaattiin. Omituisen makeaahan siitä tuli, kerta kaikkiaan, mutta kummallisella tavalla hyvää. Vähän niin kuin silli joidenkin mielestä, sanovat.

Porkkanalaatikko linsseillä (porkkanalaatikon perusainemäärät WSOY:n Hyvä Kokki -aapisesta)

1 1/2 dl puuroriisiä
3 dl vettä
6 dl maitoa
500 g kuorittua porkkanaa
1 dl punaisia linssejä
vettä keittämiseen
2 munaa
3 rkl siirappia
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl muskottipähkinää
pinnalle korppujauhetta

*Valmista riisipuuro: Mittaa riisi kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa hiljalleen kannen alla noin 30 minuutin ajan välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hieman.
*Keitä puuron valmistuessa porkkanat ja linssit: Paloittele kuoritut porkkanat ja huuhtele linssit siivilässä. Kippaa kattilaan ja peitä vedellä. Anna kiehua noin 10-15 minuutin ajan tai kunnes linssit ovat pehmenneet ja porkkanoita on mahdollista muusata. Kaada lopuksi vesi pois ja survo porkkanat ja linssit esim. perunasurvimella rouheaksi muusiksi. Ei haittaa, vaikka jää porkkanasattumia matkaan.
*Lisää puuroon porkkana-linssimuusi, munat, siirappi, suola, pippuri ja muskotti. Sekoita huolellisesti.
*Voitele uunivuoka ja levitä seos siihen. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Paista uunissa 175-200°C:ssa noin tunnin ajan.


Makea sienisalaatti

1 dl vispikermaa
2 dl (1 tlk) kermaviiliä
pilttipurkillinen hillottuja suppilovahveroita
1 pieni punasipuli
1 tl kapriksia
merisuolaa, mustapippuria

*Vaahdota vispikerma, sekoita joukkoon kermaviili.
*Hienonna suppilovahverot, pilko sipuli mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna myös kaprikset. Sekoita kerma-kermaviilivaahdon joukkoon.
*Mausta merisuolalla ja mustapippurilla.
*Sopii porkkanalaatikon(kin) seuraan, mutta kannattaa tarjota myös jotakin suolaisen makuista samalla aterialla, jottei makeus ota yliotetta.

Piparkakut

Kyllä vaan, täälläkin tuoksuu joulun lähestyessä itse tehty piparkakkutaikina. Luonnollisesti siksi, että joulu on tulossa, mutta myös siksi, että...



















...itse tehdyssä piparitaikinassa ei ole kaupan taikinan outoa sivumakua, vaan raakaa taikinaa voi napsia tyytyväisenä kunnes vatsa kipeytyy. (Veikkaan muuten, että "outo sivumaku" on tasan pomeranssinkuori eikä muu. Että se siitä outoudesta.)
...halusin kokeilla Rapion Myllyn vehnä-ohraisia lettujauhoja piparitaikinaan.
...uusimman Kodin Kuvalehden idea minikokoisista piparitaloista oli ihan vastustamaton.
...sokeria alkoi pienen keittiön kaapit täynnä, ja DanSukker postitti sitä piparihommia varten lisää, kuin arvaten jostakin tämän bloggaajan mieltymyksen itse tehtyyn taikinaan.


















Taikinaohjeen olisin voinut napata vaikkapa siitä pikkuruisia taloja sivuavasta lehtijutusta, mutta siinä neuvottiin ystävällisesti valmistamaan koristepiparkakut kaupan taikinasta, sillä se pysyy paremmin koossa. TÄH? Kai sitä voi kestävää taikinaa itsekin valmistaa!

Päätin siis kokeilla jo mainitun DanSukkerin piparireseptiä, tosin korvasin siis osan jauhoista ohra-vehnäjauhoseoksella. Hyvää tuli, tästä kelpaisi pysytyttää vaikka isompikin talo! Lopputulos oli napakka ja murea, muttei lainkaan kuivan tai jauhoisen tuntuinen.

Edellisestä piparitaikinasta olikin jo aikaa. Tämänkertaisilla ainemäärillä taikinaa syntyi jokseenkin järkevä noin 700 gramman köntti, eikä leivontaan mennyt puolikkaallakaan uunilla aivan koko päivää.























Helppo pipariresepti (DanSukker)

1 dl tummaa siirappia
1 dl taloussokeria
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
125 g voita tai margariinia
1 muna
4,5–5 dl vehnäjauhoja, joista 3 dl voi olla ohra-vehnäjauhoseosta eli lettujauhoja
1 tl soodaa

"*Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää rasva ja hämmennä, kunnes se on sulanut. Anna jäähtyä haaleaksi. Sekoita odotellessa sooda vehnäjauhoihin huolellisesti. Lisää siirappiliemeen muna ja sitten jauhoseos. Sekoita hyvin. Peitä taikina kelmulla ja anna kovettua jääkaapissa mielellään yön yli.
*Kauli taikina jauhotetulla leivinpöydällä 3–4 mm levyksi. Ota taikinasta muotilla pipareita ja nosta ne leivinpaperoidulle tai jauhoripotellulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa 7–12 minuuttia piparien paksuudesta ja koosta riippuen."

Sushi ja viognier, bestikset pöydässä

Luulin, että sushin kanssa yhteen sopivaa valkoviiniä ei ole. Uutisten uutinen: No onhan sitä nyt toki!

Toisaalta olenkin kyllä aikamoinen viiniurpo. En ollut koskaan edes tiennyt, että on olemassa Viognier-niminen rypälelajike. Nyt tiedän. Olin toissaviikolla mukana Cono Surin viininmaistajaisissa, joista ainakin Sillä Sipuli ja Koemaistaja -blogit ovat ansiokkaasti raportoineet. Siellä maistelimme sushin kanssa loistavasti yhteen sopivaa viognieria, sekä kalan kaverina gewürtztramineria, josta muuten myös tykkäsin, ihan sellaisenaan.























Minun raporttini kertoo, että illasta inspiroituneena kipsutin omin töppösin Alkoon ja tilasin viiniä ensimmäistä kertaa elämässäni. Noudin seuraavalla viikolla ja maksoin omin kätösin. Eikä muuten ollut kovin kallista, noin yhdeksisen euroa pullo. Ei tässä nyt sentään vielä ihan hifistelijöitä olla. Kaverit Cono Sur Vee ja Gee ovat tosiaan tilausvalikoimassa, mutta niitä on kyllä helppoa tilata pulloittain lähipitkäripaiseensa. (Joku laiska kuten minä ostaa silti muutaman pullon kerralla.)


















Niin, oli meillä taas sitä sushiakin ihan omiksi ja vieraiden tarpeiksi. Tällä kertaa illan hittejä makirullien sisällä olivat Philadelphia-juusto (kiitos loistoideasta Kuopion suuntaan!), surimi-tikut ja runsas avokado, perinteisten kurkun, porkkanan ja lohen lisäksi.

Mausteinen joulukakku

Tein tässä jouluisaa ja niin mukavan mehevää hedelmäkakkua, että ajattelin blogata siitä - mutta koska kakku sopii mielestäni ihan erityisen hyvin yhteen kahvin kanssa, bloggasinkin siitä Paulig Cafén puolella.























Että terkkuja vaan kaikille joulutontuille ja adventtikalenterin availijoille, leipomisfiiliksellä ja piparimausteiden tuoksulla se joulu tulee, vaikka ulkona olisi kuinka lumetonta ja pimeää!

Valo pimeydessä eli kurpitsaa hämärässä

Jääkaapiimme muuttanut italialainen butternut-kurpitsa oli aika ihastuttava hahmo. Odotin pitkään sopivaa fiilistä; sellaista tunnetta, että tekisi sekä mieli syödä kurpitsaa että ottaa sen suloisesta olemuksesta kuva. Etenkin jälkimmäistä mielitekoa sain odotella pitkään, mutta sieltä se päivä vaan tuli!



















Sinä samaisena päivänä, joka muuten oli eilen, nujersin synkkää ja pimeää tekemällä BBC GoodFoodin inspiroimana kurpitsan kaveriksi aasialaisittain maustettuja linssejä. Omituista, ja varmasti aika epäortodoksistakin, mennä nyt ensin vaihtamaan jättikatkaravut kurpitsasuikaleisiin ja sitten vielä peittämään herkullisten linssien ja kurpitsan maut kaakkoisaasialaisittain, mutta piristävältä se maistui. Jokin kastike olisi tosin ollut kiva.

Vielä paremmalta maistui tämäniltainen uunikasvissetti (kuva alempana), johon sain idean Herkku ja Koukku -blogista. Tää meni nappiin: kuivan rapsakat kikherneet ja pehmeän makea kurpitsa, mehevä artisokka ja napakka sipuli, suolaisen kirpeä fetajuusto... tosi hyvää!





Linssejä ja kurpitsaa aasialaisittain

n. 200 g butternut-kurpitsaa ohuiksi suikaleiksi leikattuna
1/2 hienonnettu chili
1/2 limetin raastettu kuori ja mehu
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl öljyä
n. 150 g puy-linssejä
1 rkl soijakastiketta
1 tl juoksevaa hunajaa
1/2 limetin mehu
1/2 hienonnettu chili
2 rkl seesaminsiemeniä
puolikas ruukullinen tuoretta korianteria hienonnettuna

*Sekoita kulhossa chili, puolikkaan limen mehu ja kuori, valkosipuli ja öljy. Kääntele sekaan kurpitsasuikaleet ja anna marinoitua noin 15-20 minuutin ajan.
*Keitä puy-linssit kypsiksi. Keittoaika on noin 15-20 minuuttia.
*Sekoita kupissa keskenään soijakastike, hunaja, limetin mehu ja chili.
*Kun linssit ovat kypsiä, valuta ne, ja sekoita sitten kuumien linssien joukkoon soija-hunaja-lime-chilikastike sekä seesaminsiemenet. Sekoita juuri ennen tarjoilua linssien joukkoon hienonnettu korianteri.
*Kuumenna paistinpannu ja pikapaista marinoituja kurpitsaviipaleita kovalla lämmöllä parin minuutin ajan. Tarjoile linssien kera.























Uunipaahdettua kurpitsaa ja kasviksia fetamurun kera

n. 200-300 g butternut-kurpitsaa
1 sipuli
1 tlk säilykeartisokansydämiä
1 tlk (n. 230 g) kypsiä kikherneitä
öljyä, pippuria, paprikajauhetta
n. 150 g fetajuustoa (esim. Pirkan feta on ihan loistavaa)
tarjoiluun bulguria

*Kuutioi kurpitsa noin 1-2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi. Lohko sipuli, valuta ja puolita artisokansydämet. Valuta kikherneet.
*Levitä paloitellut kasvikset ja kikherneet uunipellille. Valuta päälle muutaman teelusikallisen verran öljyä, ripottele pinnalle mausteita ja kääntele öljyä ja mausteita tasaisesti joka puolelle.
*Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia tai kunnes sipulilohkot ovat pehmenneet ja kurpitsapalat saaneet aavistuksen väriä pintaansa.
*Ota pelti uunista ja murusta fetajuusto saman tien paistoksen pinnalle.
*Tarjoile esimerkiksi keitetyn bulgurin kera.

Muistot pöytään ja onnettaren terveiset

Kirjapostauksen kommenttiboksiin sateli toinen toistaan hauskempia muistoja ja tunnelmakuvia omaan kotiin muuttamisesta. Kiitokset jokaiselle sinne kirjoittaneelle ja arvontaan osallistuneelle!

Arvonnassa onnetar suosi ruudolfia, joka söi "vuoden ajan ranskiksia kun ne oli niin halpoja". Onnea! Lähetä yhteystietosi osoitteeseen unelias at wippies.fi.























Tässä vielä pari hauskaa poimintaa sieltä kommenttilaatikon puolelta:

"Itse vietin lukion ensimmäisen vuoden syöden appelsiineja ja Tuc-keksejä, jotka tökkäsin mikroon vuohenjuuston kanssa. Loput rahat kulutin levykaupassa." (Salla)

"Tein opiskelijakeittiössäni sosekeittoa kotikotona hyväksi havaitulla reseptillä. Keittovaiheessa en vielä tajunnut huolestua, mutta soseutuksen jälkeen täyttä kattilaa katsellessani tajusin että tekemästäni annoksesta nelihenkinen perhe söi vähintään kahdesti. Eikä opiskelijakämpässäni ollut pakastinta. Söin sitä keittoa viikon aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Sen jälkeen en muutamaan vuoteen erityisemmin välittänyt sosekeitoista. " (Nanna)

"Söin usein Uncle Bensin valmiskastikkeita lämmittämättömänä lusikalla suoraan purkista. siinä oli sitä kasvispuolta sopivasti, ajattelin." (Liina)

"Ensimmäisessä asunnossani keittiön virkaa toimitti pienoinen keittolevy, ja ainoa hana sijaitsi vessassa. Mutta siitäkin huolimatta piti saada leipoa leipää. Paistoin ohuen ohuita ohrajauholätysköitä mikrossa, kunnes päivänä eräänä lätyskäni syttyi palamaan. Ilma oli sankkana savusta - onneksi palohälytin pysyi armeliaasti vaiti." (Anne)

Yhden kananmunan pannukakku

Tiesittekö, että pikku- eli puoli-uunillinen ihminen voi tehdä kaikenlaisia ihmeitä? Kuten pannukakun yhdellä kananmunalla! Mun asuinkaverini alias avomieheni on selvästi leipurityyppinen tyyppi, mikä on ihan mahtavaa, ja kuvassa oleva pannari syntyi puolittamalla tämä Valion ohje.























Karviaishillon taas keitteli meitsi joskus alkusyksystä, tällä Villa Ainala Cuisinen ohjeella, vain hieman sokeria vähentämällä. Karviaishillo on ihan mahtavaa tavaraa.

Nyt kun linkitysten makuun päästiin, niin linkitetäänpäs vielä edelliseen postaukseen. Siellä on se arvonta, johon ehtii osallistua vielä tänään!