Mutta monelle se voisi olla juuri se oman kodin ensimmäinen ruokakirja. Suosittelisin. Kirjaan on koottu, tuttuun Ruokatorstai-tyyliin, valikoituja Hesarissa julkaistuja ruokaohjeita. Tällä kertaa silmällä on pidetty erityisesti omilleen muuttavaa tai muuten vain aloittelevaa kotikokkia. Joukkoon on siroteltu vinkkejä ja tietoiskuja, ja ihan kirjan alusta löytyy kattava lista keittiön perustarvikkeista.
Toiselle eli minulle eli Unelias kokki -blogille ensimmäinen lajissaan taas on ARVONTA! Kyllä vaan, joku teistä voi voittaa mainion joululahjan itselleen. Lisää aiheesta postauksen lopussa...
Ensimmäinen ruokakirja keskittyy perusasioihin, mutta ei sorru puuduttavuuteen tai liialliseen helppouteen. Se ei ole vain kokoelma oikoteitä, vaan haastaa myös pidempään kaavaan. Se tarjoilee perusohjeet majoneesiin ja munakkaaseen, mutta vakuuttaa niillä uskottavasti muutkin kuin ihan aloittelijat. Olitteko esimerkiksi tienneet, että munakkaaseen sopivan nestemäärän voi mitata rikotun kananmunan puolikkaalla, puolikas kuorellinen per muna? Minä en tiennyt, mutta kokeilin, ja tuli muuten aika törkeän hyvä munakas. (Voi toki johtua siitä, että laitoin siihen ohjeen mukaan kermaa iänikuisen veden sijaan.) Ja se majoneesikin oli maukasta.
Minut hurmaa aina aito opiskelijaromantiikka, ja sitä jos mitä on tehdä tomaattisoppa hienonnetusta sipulista, tomaattimurskasta ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. Kaatamalla ne kattilaan ja kuumentamalla. Niin tehdään kirjan soppaosiossa, ja niin tehtiin tänään meillä. Mainio (edullisten) kuivamausteiden kombo peitti purkinmaun, ja lopputulos oli todella maistuva arkikeitto.
"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."
Tomaatti-papukeitto (Bäcksbacka, Katja: Ensimmäinen ruokakirja, HS Kirjat 2011)
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa (käytin paseerattua tomaattia)
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa
*Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
*Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
*Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera. (Tai raejuuston ja ruohosipulin kera, kuten minä tein.)
...niin ja sitten siihen arvontaan! Jätä viimeistään ensi lauantaina 26.11.11. kommenttiboksiin viesti, jossa joko
a)kerrot jonkin pienen muiston ajalta, kun itse muutit omillesi tai
b)kerrot, mitä haaveita sinulla liittyy omaan keittiöön, jos omaan keittiöön muuttaminen on vasta edessäpäin.
Muisto tai haave voi olla vaikka purkillinen papuja tomaattikastikkeessa, joten ei paineita ;). Vastanneiden kesken arvotaan, tietysti, yksi kappale Ensimmäistä ruokakirjaa!
34 kommenttia:
Mun aikas tärkeä muisto omasta kämpästä, opiskeluajasta ja eräästä tärkeästä omppupiirakasta. Piirakanmaistajasta tuli nimittäin mieheni:)
Kirja vaikuttaa kiinnostavalta!
Ensimmäisessä omassa kodissani minulla ei ollut ollenkaan kattolamppuja, joten muuton jälkeisenä kesänä tunnelmoin pimenevissä illoissa kohdevalaisimin ja kynttilöin varustettuna. Leivoin myös todella usein kaurasämpylöitä, jotka ovat eräs ensimmäiseen kotiini saumattomasti liittyvä ruokamuisto. :-) Ensimmäisessä kodissa oli usein myös kaurapuuroa pakastemustikoilla ja lasillisella kylmää maitoa.
"Hyvää! Laitaksä tän ohjeen ylös johonkin, niin voin tehdä tätä joskus kun sä et oo kotona?" "Joo no tää on niinkun tosta kirjasta... ja sit mulla on tiiäks toi blogi... Sen idea on vähän niinkun kirjottaa ohjeita ylös..."
Ahhaha, ihana!:D En osallistu arvontaan, mutta oli pakko kertoa, että jotenkin kiva postaus. Ja kirja vaikuttaa kiinnostavalta.:)
Itse vietin lukion ensimmäisen vuoden syöden appelsiineja ja Tuc-keksejä, jotka tökkäsin mikroon vuohenjuuston kanssa. Loput rahat kulutin levykaupassa.
Kun muutin olin erittäin innokas pääsemään tekemään halpoja, monipuolisia ja helppoja ruokia, jotta minusta tulisi "oikea" opiskelija. Tein sen sijaan aina jauhelihakastiketta :) Se on edelleen yksi minun lempiruuista!
Ihka ekan, isin puhelinavustuksella itse tehdyn keittiön pintaremontin jälkeen ostin keittiöön ruokatavaroita innostuneena tulevista kokkauksista. Todellisuudessa ruoanvalmistuskerrat ekassa keittiössä jäivät yhden käden sormin laskettaviksi, opiskelijaruoka oli sen verran halpaa ja hyvää sekä opinahjossa valmistettiin ja syötiin ruokaa harva se päivä.
Oman talon keittiö on vielä haaveissa,nykyinen vuokra-asunnon keittiö ei vastaa yhtään haavekuvia.Tärkeimpiä haaveita omassa keittiössä on vanhat,puiset keittiönkaapit ja lavuaari ikkunan ääressä.Ja lautalattiat.Ja ehkä avohyllyjä.Ja,ja..Keittiö taitaa herättää eniten intohimoja kodin laittamisessa,päätellen kansiollisesta inspiraatiokuvia.
Haaveilen tilavasta ja viihtyisästä keittiöstä :) Sitten kun joskus pääsen muuttamaan isompaan taloon.
creepingdeath@suomi24.fi
Tein opiskelijakeittiössäni sosekeittoa kotikotona hyväksi havaitulla reseptillä.
Keittovaiheessa en vielä tajunnut huolestua, mutta soseutuksen jälkeen täyttä kattilaa katsellessani tajusin että tekemästäni annoksesta nelihenkinen perhe söi vähintään kahdesti.
Eikä opiskelijakämpässäni ollut pakastinta.
Söin sitä keittoa viikon aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Sen jälkeen en muutamaan vuoteen erityisemmin välittänyt sosekeitoista.
Voi että, muistan elävästi sen kun puolityhjä pakettiauto kaartoi ensimmäisen opiskelijakämppäni pihaan Turussa. Tavarat kannettiin ennätysajassa sisälle: pahvilaatikollinen keittiötarvikkeita, sänky, pyörä, läppäri ja muovisäkillinen vaatteita - oli elämäni helpoin muutto!
Nopeat pizzat paikallisessa ja sitten suunnattiinkin Elämäni Ensimmäiselle Ruokakauppareissulle. Voi että sitä hämmennystä, ei voi muuta kuin muistella lämmöllä pientä Anna-tyttöä joka yritti kasata koriinsa keittiön perustarvikkeita. Hyppäys äidin kokkailuista omavaraiseen ruokkimiseen taisi olla vähän liian raju ja siksi koriin päätyikin tarvikkeita, joita kuvittelin tarvitsevani ja joista tiesin selviytyväni: makaronia, ketsuppia, leipää, kalapuikkoja, öljyä ja kahvia.
:)
Tästä on tietenkin jo useampi vuosi aikaa ja nyt vuoden sisällä onkin edessä muutto takaisin kotipaikkakunnalle. Näiden Turku-vuosien varrella elämänreppuuni on tarttunut rutkasti elämänkokemusta kuin myös taitoja keittiön puolella. Ostoskorista löytyy edelleen samat ketsupit, kahvit ja makaronit, mutta onneksi ne laitetaan sinne jo melkoisen itsevarmoin ottein :)
-Anna
Muuttaessani omilleni minulla oli enemmän astioita ja keittiötavaraa kuin perusperheellä konsanaan. Eli suuri osa opiskeluporukan kekkereistä pidettiinkin luonani.
Rakastin sitä että sain syödä just niin monta kinkku- ja juustoviipaletta kerralla kuin halusin. Ei enää päällissäännöstelyä!
Kun muutin ensimmäistä kertaa kesätöihin tänne isolle kirkolle, ostin serkkuni ammattimaisella avustuksella kesän kuivaruokatarvikkeet. Kaksi kokematonta ruoanlaittajaa päätyi mm. papuja tomaattikastikkeessa -purkkiin, joka oli korkkaamaton myös, kun muutin kesän jälkeen pois.
ekassa "omassa" kodissani söin vuoden ajan ranskiksia kun ne oli niin halpoja. onneksi silloisesta koulusta sai päivisin oikean lämpimän lounaan. :D
Ensimmäisessä kodissani oli keittokomero, jossa jääkaapin ovi ei mahtunut aukeamaan yhtä aikaa uunin luukun kanssa. Komerossa ei ollut lainkaan ikkunaa, ja keittolevyjä oli vain kaksi. Uuni oli niin kapea, ettei piirakkavuoka olisi mahtunut sinne sisään – mikäli olisin halunnut sellaista tehdä.
En tehnyt juuri ruokaa, mutta kerran halusin tehdä pullaa. Minulla ei ollut kaulinta, joten ajattelinpa kysäistä sellaista naapurilta lainaan. Kolkutin neljän opiskelijaboksin ovea, mutten saanut kaulinta mistään. Kaulin siis pullataikinan viinipullolla. Hyvää tuli!
mää niin teen tota soppaa. pakko olla taivaallista (olen löytänyt valkoiset pavut vasta nyt.)
luulen, että ostan tuon kirjan, jos en jostain syystä saa sitä joululahjaksi. tai voita nyt, haha.
mun muisto. tää on kaamea. söin usein uncle bensin valmiskastikkeita lämmittämättömän lusikalla suoraan purkista. siinä oli sitä kasvispuolta sopivasti, ajattelin.
En tiedä onko tää eka ruokamuisto opiskeluajoilta mutta varmasti se rakkain. Parasta oli kun yksi kämppiksistäni teki äitinsä salaisella reseptillä leipää. Silloin kaikki neljä valvottiin uunin edessä ja odotettiin voiveitset kädessä että koska se on valmista. Jättiläisleipä katosi kerralla ja maailma parantui joka kerta hiukan :)
Ensimmäisessä asunnossani kymmenisen vuotta sitten (kimppakämppä lapsuuskaverin kanssa) ei ollut mikroa. Joulun aikaan oli tottakai torttutalkoot, jopa pakkaseen asti leivottiin. Kun sitten iski torttuhimo ja jäinen herkku piti saada sulaksi, keksittiin oiva keino: torttu leivänpaahtimeen!
Ensimmäinen suli ihanan rapeaksi ja toinenkin, mutta kolmannen kohdalla paahdin syttyi tuleen.
Summa summarum: kuuma luumuhillo paahtimen vastuksissa.
Se torttulämmitys tuli opiskelijabudjetille hiukka kalliiksi..
Mutta mikroa ei ole vieläkään, eikä tule!
-Anonyymi torttumestari
Ensimmäisestä asunnosta on jäänyt kaikista elävimmin mieleen, kun pienehkössä keittokomerossa yritti leipoa. jos leipoi jotain mihin tarvi useampaa kippoa joutui peseen kupit aina välissä pois, että mahtui vaikka nyt kaulimaan taikinan. Ja taas sillä välin kun piirakat paistui uunissa joutui tiskaan edelliset astiat, että pellin mahtuu nostaan johonkin päin keittiötä. Lasku tilaa oli siis todella vähän, mutta tulipahan pidettyä paikat siistinä, kun oli pakko ottaa tiskiharja käteen joka välissä...
Ensimmäisessä asunnossani oli pieni keittokomero ja oranssit keittiökaapit. Ja sinne muuttaessani osasin tehdä tasan kolmea ruokalajia: pizzaa, pastaa ja tortilloja.
Muutin omilleni kesällä reilu kuukausi ennen koulujen alkua, ja koska en tuntenut uudelta paikkakunnaltani ketään, minulla kävi tietysti aika pitkäksi. Ennemmin tai myöhemmin keksin kirjahyllystäni sinne pölyttyneen, aikoinaan kotitalousopettaja -kummitädiltä saadun Otavan Kotiruoka-kirjan. Päätin leipoa täytettyjä sarvia.
Pahaksi onneksi hoksasin taikinaa kaulitessani, ettei minulla ollut mitään, millä olisin ne täyttänyt. Kaapissa oli vain tonnikalamakaronia varten varattu chilitonnikalapurkki. Tyhjensin sen sarvieni täytteeksi epäillen vähän, että lopputuloksesta tulisi karmea. Mutta mitä vielä, siitä tulikin uskomattoman hyvää. Siitä alkoi ruuanlaittoharrastukseni, ja samaisia tonnikalasarvia olen sen jälkeen tehnyt lukemattomia kertoja :)
Ensimmäinen ateria ensimmäisessä omassa kodissani oli vaatimaton nuudelikeitto. Nautin sen pienessä aurinkoisessa kolossa, jonka raivasin lattialle muuttolaatikoiden keskelle. Tuolla hetkellä nuudelikeitto oli minulle luksusluokan ateria, olihan se ensimmäinen ihan omassa pienessä kodissani. Muistan vieläkin miltä se maistui, ja kuinka onnellisen jännittynyt olin katsellessani samalla uuden kotini seiniä.
Parhaiten on mieleen jäänyt eka oma kasvislasagne (se oli huippu!), mutta innovatiivisesti tärkeintä on ollut sipulin ja valkosipulin käyttäminen ruoanlaitaossa. Kotona vanhempien luona sipulia ei käytetty koskaan. Omilleni muutettuani kannoin joskus sipulia kotiin jonkun reseptin sanelemana, ja enää siitä en luopuisi!
-Sam
Muistan sen että ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessani tein todella paljon jauheliharuokia. Niistä tuli jotenkin kotoinen olo ja olihan se suht halpaa.
Taitaisi olla juuri sopiva keittokirja laajentamaan tyttären ruokavalikoimaa. Tekee vuorotellen kanavokkia ja pasta carbonaraa. Ja lämmittää valmisruokia mikrossa. Ei ole kuulemma koskaan tarvinnut opetella kun suku on täynnä hyviä kokkeja.
Opiskeluaikaan liittyy niin vahvasti muistikuva tyhjyyttään ammottavasta jääkaapista ja loputtomista "jälkiuunileipää ja tonnikalaa" -iltapaloista. Se oli siis sitä aikaa, kun tonnikala vielä oli halpisruokaa, nythän se ei oikein kauhean hyvin enää sitä ole..
Arvonnassa mukana, kirja tuntuu kiinnostavalta.
Ensimmäisessä omassa kodissani keittiö oli sijoitettu käyttämättömään hissikuiluun, sinne ei tullut edes vesi mutta urhoollisesti meilläkin syötiin omatekemää ruokaa päivittäin! Etenkin helppo katkarapupasta on jäänyt miekeen. Kirja on hyvä vinkki joululahjaksi lukioikäiselle pojalleni!
-Susanne
Ensimmäisessä asunnossani keittiön virkaa toimitti pienoinen keittolevy, ja ainoa hana sijaitsi vessassa. Mutta siitäkin huolimatta piti saada leipoa leipää. Paistoin ohuen ohuita ohrajauholätysköitä mikrossa, kunnes päivänä eräänä lätyskäni syttyi palamaan. Ilma oli sankkana savusta - onneksi palohälytin pysyi armeliaasti vaiti.
Tulen perheestä jossa keittiö oli tiukasti äidin aluetta. Kokata ei juuri saanut, joskus sentään jotain lämmittää. Ensimmäisessä omassa kodissa oli juhlaa kun pääsi itse ostamaan ainekset, tekemään päätökset, valmistamaan ja ... myös sitten kärsimään epäonnistumiset. Äitini veroista ruoanlaittajaa minusta ei koskaan tule, mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin.
arvonnassa mukana, keittokirjat ovat aina tarpeen.
Äidin ruokia syödessään monasti vannoi olevan yhtä sun toista ruoka-ainetta jolla en omia ruokiani "pilaa". Äiti kun tykkää lisäillä kaikkialle ruskeita papuja, paprikaa, sipulia .... mutta kummasti sitä on mieli muuttunut. Pari ensimmäistä jauhelihakastiketta kun ei ihan maistunutkaan erityisen hyvälle ns. riisuttuna versiona. Muutenkin on vielä aika matka kuljettavana kunnon kotikokiksi asti, joten kirjan arvonnassa tietysti mukana.
Mun ihan eka kotoota pois muutto -muisto ravinnon suhteen on jasminiriisi-hernemaissipaprikasotku, joka maustettiin runsaalla soijakastikelorauksella. Elin sillä ehkä kaksi vuotta, kunnes eräs muutti naapuriin ja määräsi mut perustamaan ruokablogin.....
Muistan, että aloin heti ensimmäisessä omassa kodissainnoissani kokkailemaan. Periaatteessa minulla oli tosi hyvä keittiövarustus, mutta "itsestäänselvyyksiä" muistan juosseeni kaupasta monta kertaa ruuan jo ollessa tulilla. Kerran kinusin saada ostaa purkinavaajan ja desin vehnäjauhoja läheiseltä grilliltä :) Möivät!
Opiskelijakamujen kanssa oli neljän tähden illallistyyppinen systeemi: vuorokuin joku kokkaili nelikolle parasta mitä osasi. Ihana tapa!
Olen aika käsi kaikenlaisessa kokkaamisessa, joten kun äidin ruokahuolto loittoni, niin ensimmäiset monta kuukautta meni einespitsoilla ja -hampurilaisilla, mutta raja niissäkin tulee vastaan aika äkkiä. Oli pakko alkaa opetella tekemäänkin sentään jotain; aloitin varmaan erilaisista wokeista ja munakkaista, pikkuhiljaa valikoima laajenee..
Ruokaa tuli laitettua melko paljon jo ennen omaan kotiin muuttamista, mutta pari muistoa ekan oman kodin ajoilta pomppas heti mieleen :)(ja kirja vaikuttaa symppikseltä!)
Eli muistan hyvin, kuinka ennen joulua leivoin saaristolaisleipää
(kolme kappaletta ja isoja olivat he!) ja myös kolmisen kappaletta joululimppuja. Molemmat maistui sellaisilta kuin pitikin, eikä leipä loppunut ihan heti kesken :)
Ja sit tulee mieleen ensimmäinen oma tekoinen piparkakkutalo, josta tuli ihan hirveän ruma ja sain monta palovammaa kuumasta/sulasta sokerista. :D
ekassa kodissa jaoin keittiön viiden muun ihmisen kanssa ja tästä syystä jääkaappi oli aina täynnä ruokaa, mutta ei kuitenkaan poistanut "ei oo mitään syötävää" tilannetta.
- Tunna
Lähetä kommentti