Aurinko lautasella eli bataattitornit, paistettu ananas ja tomaattisalaatti

Pääsiäistä on vietetty kesäautonkorjailun ja päämäärättömän hengailun merkeissä, ja pääsiäisateriakin kaihtoi tänä vuonna kaikkia mahdollisia muodollisuuksia. Sekalaisen sakin lautasilla muodostivat bataatti-leipäjuustotornit, kevään ensimmäinen tomaatti-kevätsipulisalaatti sekä chilin kera paistettu tuore ananas. Viimeisin olisi periaatteessa ollut jälkkäriä, mutta kun mämmiä kuitenkin teki mieli, lykättiin se ananaskin reteesti osaksi pääruokaa. Ja hyvä että lykättiin! Bataatin ja juuston täyteläisyys, tomaatin ja sipulin kirpsakkuus ja ananaksen makeus olivat hyvät yhdessä.























Parsa kuului alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta jostain käsittämättömästä syystä olen törmännyt tämän parsakauden alettua kaupoissa vain Perusta rahdattuihin pötkylöihin. Missä on lähiparsa Espanjasta?! Kaikessa epäloogisuudessani ostan toki bataattia (USA) sekä ananasta (Costa Rica), mutta maailman toiselta puolelta tuotu parsa ei vaan toimi. Vaan pidemmittä puheitta sukellus keltaiseen, vihreään, oranssiin ja punaiseen:

Bataatti-leipäjuustotornit (pääruoaksi kahdelle)

1 pieni bataatti
loraus öljyä
n. 300 g leipäjuustoa
suolaa

*Kuori ja viipaloi bataatti noin 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Lorauta uunivuokaan öljyä. Kääntele bataattiviipaleet öljyssä ja levitä tasaisesti vuokaan. Paista uunissa 200°C:ssa noin 20 minuuttia.
*Leikkaa leipäjuustosta pyöreähköjä, bataattiviipaleiden kokoisia palasia. Ota bataatit uunista. Kokoa bataatti- ja leipäjuustopyörylät "torneiksi": laita kahden bataattiviipaleen väliin leipäjuustoviipale, ja halutessasi vielä kerroksen verran lisää leipäjuustoa ja bataattia. Paista uunissa 225°C:ssa noin 5 minuuttia tai kunnes juusto on pehmennyt. Rouhi tornien pinnalle hieman suolaa.

Chilin kera paistettu ananas

1 tuore ananas
1/2 mietoa tuoretta chiliä (sellaista supermarketeissa irtomyyntinä myytävän tyyppistä)
öljyä paistamiseen

*Leikkaa tuore ananas viipaleiksi ja viipaleet edelleen paloiksi. Jätä viipaleiden puumainen keskiosa käyttämättä.
*Poista chilistä siemenet. Hienonna chili.
*Kuumenna paistinpannulla öljy. Paista ananaspaloja chilin kera keskilämmöllä noin parin minuutin ajan kummaltakin puolelta, kunnes ne ovat saaneet hieman kauniin ruskeaa väriä pintaansa.

Tomaatti-sipulisalaatti

2 keltaista tomaattia
2 punaista tomaattia
2-3 kevätsipulin vartta
ripaus merisuolaa

*Viipaloi tomaatti, hienonna kevätsipuli. Yhdistä kulhossa ja mausta ripauksella merisuolaa.

Keväinen bulgursalaatti

"Miksi sä et oo tehnyt tätä useemmin?"
"No kun kokeilin vasta nyt koko reseptiä ekan kerran!"
...
(harrasta haarukointia)
...
"Ehkä tätä tosiaan pitää alkaa tehdä useesti."























"Reseptistä", eli ideasta sekoittaa pestoa kuskusiin, tai tässä tapauksessa bulguriin, on kiittäminen BBCGoodFoodia. Jälleen kerran. Kevätfiilis tätä salaattia syödessä taas tulee, koska ihanassa yksinkertaisuudessaan se suorastaan huutaa mukaan kaikkea aurinkoisten päivien myötä tarjolle tulvivaa vihannesmateriaalia. Nomm.

Bulgursalaatti (kahdelle nälkäiselle)

1 1/2 dl bulguria
3 dl vettä
3 rkl pestoa
1 paprika
n. 15 cm pätkä purjon vihreää osaa (tai kevätsipulia, sitten kun se kävelee vastaan)
n. puolikas kurkku
pussinpohjallinen vihreitä pakastepapuja
200 g salaattijuustoa (feta tietty toimisi hienosti)
pinjansiemeniä

*Keitä bulgur vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kulhossa bulgurin joukkoon pesto.
*Paloittele paprika, purjo, kurkku ja salaattijuusto. Sulata pakastepavut. Voit käyttää vallan hyvin muitakin rouskuvia ja värikkäitä vihanneksia. Paahda pinjansiemenet kevyesti kuumalla paistinpannulla. Sekoita vihannekset, juusto ja pinjansiemenet jäähtyneen bulgurin joukkoon.

Rukiiset sarvet

Vapaapäivä meinaa leipomisfiilistä. Ei vain eilen, vaan myös tänään. Kiireettä hengaillessa on ihan parasta käyttää kuppeja ja kippoja ristiin rastiin epärationaalisesti ja tuottaa valtava kasa tiskiä, pöllyyttää jauhoja sinne tänne ja korjailla luovuutensa jälkiä sitten hitaasti sillä välin kun uunista nousee houkutteleva tuoksu.























Leipominen taas näyttää meinaavan omenafiilistä. Raastan ompun nykyisin jokaiseen leipätaikinaan - ja teen leipää aika usein. Näin ollen myös nyt, kun päätin vaihtaa hiivataikinan formaattia sarvien suuntaan, löysi omppuraaste tiensä taikinaan. Se vaan tekee lopputuloksesta mehevän, pehmeän ja hyvin säilyvän, uskokaa pois.

Rukiiset sarvet (16 kpl)

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl vettä
1 omena raastettuna (n. 1 1/2 dl karkeaa omenaraastetta)
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 1/2 dl ruisjauhoja
4 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita sulatettuna
täytteeksi juustoraastetta, sardellifileitä, salamikuutioita, voinokareita ja kuivattuja yrttejä tai mitä mieli tekee
voiteluun kananmunaa
(pinnalle seesaminsiemeniä)

*Liota kädenlämpöiseen jogurtin, veden ja omenaraasteen seokseen kuivahiiva. Lisää suola ja sokeri. Lisää jauhot muutamassa erässä välillä sekoittaen. Lisää sula voi ja alusta tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan kohota leivinliinan alla lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
*Jaa taikina kahteen osaan ja kauli jauhotetulla alustalla reilun kokoisiksi ympyröiksi. Jaa ympyrät kahdeksaan osaan. Levitä haluamasi täyte (juustoraaste, sardellifileet, salamikuutiot, mitä tahdotkin) kunkin sektorin leveään päähän. Kääri sektorit sarviksi ja anna niiden kohota leivinliinan alla noin 15 minuutin ajan.
*Voitele sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa noin 10 minuutin ajan tai kunnes sarvet ovat saaneet kauniin ruskean värin.

Sitruunainen, mustikkainen, vadelmainen ja omenainen rahkapiirakka

Ajattelin tehdä rahkapiirakkaa. Pääsiäinen tulossa ja kaikkea! Auringonkeltaisten hedelmien sijaan päätin laittaa piiraaseen mustikoita. Mustikoiden vastapainoksi vähän sitruunaa. Mustikkarasian seassa oli metsävadelmia - niitäkin siis mukaan. Ja kun marjoja oli ihan pakko säästää vähän aamupalallekin, korvasin osan mustikka-vattuseoksesta vielä omenanpalasilla. Rahkaakin sieltä piiraasta löytyi, uskokaa tai älkää, kaiken muun herkun alta!























Käytössäni oli kapea leipävuoka, ja lopputulos muistutti oikeastaan enemmän kuorrutettua kakkua kuin piirasta, sillä pohjasta tuli hurjan paksu. Seuraavalla kerralla tahtoisin levittää tämän taikinamäärän reilusti isompaan, pyöreään piirasvuokaan (eli hankkia isomman uunin...), ja samalla täytteen määrän voisi vaikka tuplata. Rahkatäyte on kuitenkin se paras osa koko hommassa.

Sitruunainen marja-rahkapiirakka

50 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 1/2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

250 g maitorahkaa
2 rkl sitruunamehua
1/2 dl sokeria
1 muna
1 pieni omena paloiteltuna
n. 2-3 dl mustikoita ja/tai vadelmia
1 1/2 rkl perunajauhoja

*Sekoita kulhossa voisula, maito, muna, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet sekä jauhot, joiden sekaan olet sekoittanut leivinjauheen. Painele taikina voidellun tai leivinpaperoidun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200°C:ssa uunin alatasossa noin 7 minuuttia.
*Sekoita kulhossa maitorahka, sitruunamehu, sokeri ja muna. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle tasaisesti omenapalaset. Sekoita kulhossa marjat ja perunajauhot. Jaa marjat tasaisesti piiraan päälle. Paista uunissa 200°C:ssa edelleen noin 30-40 minuuttia tai kunnes taikinareunat ovat saaneet ruskeaa väriä ja täyte on jähmettynyt.

Spagettiarki

Mitä teillä on syöty silloin, kun vatsa on tyytyväisesti täysi, mutta bloggauskynnys ei ylity?

Oma bloggauskynnykseni ylittyy nyt ihan siksi, että huomasin viimeisimmän "pasta"-tägätyn postauksen olevan viime huhtikuulta. Viime huhtikuulta! Tässä eivät blogi ja arki näköjään kohtaa. Meillä nimittäin todella syödään pastaa.

Koska itselle arkinen voi olla toiselle oivallus, kuvailtakoon seuraavassa vähän sitä, mikä on jäänyt näkymättömiin.


















Lempparini kaikista pastamuodoista on spagetti, vuodesta toiseen. Se imee itseensä ihanasti makuja, on kaunista ja on kompakti säilytettävä pikkukeittiössä. Tykkään valkoisesta spagetista, mutta eräissä yhteyksissä kokojyväinen toimii mainiosti. Esimerkiksi silloin, kun spagetin seurana oli sipulin kera haudutettuja punajuurikuutioita ja vuohenjuustoa. Vahvat maut vahvan parina.



















Hullaannun kauniin vihreistä, pekonisista ja sinihomeisista ruokakuvista, kuten tästä BBCGoodFoodin yksilöstä. Aina unelma ei kuitenkaan kohtaa todellisuutta, eikä oma maalaisjärkikään huutele väliin: ohjetta mukaillen kokattu pekoni-gorgonzolapasta jätti eläinrasvaisan tahmakerroksen huuleen, ei hyvä. Mutta upposi toki silti, olihan kaverina spagettia.























Toisinaan hienoja makuelämyksiä syntyykin silloin, kun pitää käyttää luovuuttaan ja hyödyntää jämiä: esimerkiksi yksinäistä tomaattia, muutamaa aurinkokuivattua tomaattia, tuorejuustoa ja katkarapupussin puolikasta.























Osoittaakseni, että tiedostan myös muiden pastamallien olemassaolon, esittelen teille toisen lempparini: orecchietten eli "korvapastan"! Ihastuin siihen milanolaisessa aperitivo-pöydässä. Pikkuiset pastakupit kaappaavat mukavasti kastiketta suuhun, ja tykkään siitä kun al denteksi keitetyn korvasen hieman paksumpi keskiosa jää todella al denteksi. Tässä kotiversiossa korvasten kaverina on ihan simppeli, sipulista, paseeratusta tomaatista, mausteista ja muutamasta katkaravusta keitelty kastike.


















Kovin autenttisen italialaista arkipastailuni ei tietenkään ole, sen verran epäpuritaanisessa fuusiokeittiössä kun kokataan. Vaan toisinaan on hauskaa keskittyä yksinkertaisuuteen italialaisittain: keittää pasta huolellisesti juuri sopivan napakaksi, maustaa kuumaa öljyä valkosipulinkynsillä ja tarjota spagetti ihan sen öljyn sekä muutaman aurinkokuivatun tomaatin ja runsaan basilikan kera. Jos kaapista löytyy vielä pinjansiemeniä paahdettavaksi, ovat melkoisen luksuksen ainekset kasassa.

No niin, blogini armas, nyt on sinutkin pitkästä aikaa pastalla ruokittu!

Espanjalaisehko perunamunakas

Tässä on nyt joku Eurooppa-innostus vallallaan, joten jatketaan vielä kolmannen postauksen verran kansainvälisessä hengessä. Tässä päivänä eräänä piti keksiä yhden hengen illallinen niukahkoista aineksista, ja päätin reteästi että teenpä espanjalaisen perunamunakkaan. Reteästi siksi, etten oikein tiedä, miten sellainen tehdään, oon vaan kuullut juttua, ja laiskuus asian todelliseen selvittämiseen oli liian suuri. Neuvot ja oikaisut otetaan auliisti vastaan. Esimerkiksi perunoita ainakin lykkäisin mukaan seuraavalla kerralla yhden sijaan kaksi, niin hyviksi viipaleet paistuivat.

Tässä siis espanjalaishenkinen munakas kuulopuheiden perusteella, por favor!























Perunamunakas (yhdelle)

1 peruna
muutama viipale mausteista kestomakkaraa (kuten chorizoa)
n. 1 rkl öljyä paistoon
mustapippuria, suolaa
2 munaa
2 rkl vettä

*Leikkaa peruna ohuen ohuiksi viipaleiksi. Paistele peruna- ja makkaraviipaleita pienellä paistinpannulla matalalla lämmöllä öljyssä noin 10-12 minuutin ajan välillä käännellen, tai kunnes perunaviipaleet ovat rapeita ja kypsiä. Mausta mustapippurilla ja pienellä ripauksella suolaa. Nosta lämpö korkeaksi.
*Sekoita kipossa haarukalla munat ja vesi. Kippaa munaseos kuumaan pannuun perunoiden ja makkaraviipaleiden päälle. Laske lämpö heti pienemmälle. Kun munakas on paistunut yhdeltä puolelta parin minuutin ajan, käännä se varovasti vaikkapa kattilankannen avulla ja paista toiseltakin puolelta. Nauti.

Ranskalainen sipulikeitto

Alkaa olla kiire talvikokkailun kanssa, kun kevät tulee niin kovaa vauhtia!

Sipulipussi ja korpuiksi kuivahtaneet leivänpalaset olivat odottaneet vuoroaan ikuisuuden, kun jääkaapissa tuntui joka päivä olevan jotakin, joka pitäisi kokata pois tieltä ensin. Pelkäsin jo, etten ehtisi toteuttaa sipulikeittoajatustani ennen kuin kevät vyöryisi kunnolla päälle. Kevään ensimmäiset kunnon ruukkuyrtit/tomaatit/kevätsipulit/parsakaalit/mitkävaan kun huutavat pian päästä mukaan kaupasta sanelemaan, mitä tänään syötäisiin.























Vaan löytyihän se sopiva sauma vielä! Ranskalainen sipulikeitto valmistui parin eri kirjan ohjeiden evästyksillä. Hyvää leivällä ja juustolla kuorrutettuna, ja hyvää myös parin päivän päästä sellaisenaan lusikoituna. Niin hyvää, että ensi talvena voisi keitellä sopan jo syksyn puolella!


















Ranskalainen sipulikeitto (6-8 annosta)

500-600 g sipulia ohueksi viipaloituna
3 rkl voita
1 rkl öljyä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
n. 1 1/2 l kuumaa kasvislientä fondista
2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa (oikeammin mukaan tulisi noin lasillinen valkoviiniä)
mustapippuria
kuivahtanutta maalaisleipää
vahvaa juustoa (esim. Emmental) raastettuna

*Valmista keitto suuressa kattilassa. Kuullota sipulia voissa ja öljyssä, miedolla lämmöllä, vähän väliä sekoitellen noin 40-50 minuuttia eli kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa väriltään. Kun sipuli on kuullotuksen alkuvaiheessa pehmennyt, lisää joukkoon suola ja sokeri (sokeri vauhdittaa sipulin ruskistumista, mutta veikkaan että jos lisäät sen ihan alussa, se saattaa kärähtää turhan helposti, siispä siksi näin). Pitkä kypsyttely kysyy hermoja, mutta kyllä se väri siitä vaaleanruskeaksi muuttuu!
*Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi (tai jos käytät vettä ja fondia, kiehauta vesi vedenkeittimessä). Sirottele vehnäjauhot kattilaan ja sekoita noin kolmen minuutin ajan. Ota kattila sivuun ja kaada kuuma kasvisliemi kattilaan koko ajan sekoittaen. Mausta balsamiviinietikalla ja mustapippurilla. Keitä hiljalleen noin 30-40 minuuttia tai mieluusti pitempäänkin. Maista, mausta tarvittaessa suolalla.
*Kun keitto on valmista, voit laittaa soppalautasten pohjalle maalaisleipäviipaleet ja juustoa, ja kaataa keiton päälle. Tai jos haluat kantaa pöytään kauniin gratinoidun keiton kuten minä, kauho keittoa uuninkestävään astiaan, asettele päälle leipäviipaleita ja runsaasti juustoa, ja anna koko komeuden levähtää uunin ylätasossa 225°C:ssa (tai grillivastuksen alla), kunnes juusto on saanut ruskeaa väriä.

Unkarilainen makkarapata

Edellisen kerran tein pataruokaa viikonloppureissulla kotikotona, ja pata laitettiin kiehumaan samoissa maisemissa tälläkin kertaa. Kylmiön tarjonta vinkkasi kovasti makkararuoan suuntaan, sillä Itä-Suomen tuliaisina kaappiin oli ilmestynyt Tuotteen grillimakkaraa sekä Aromilihan bratwursteja. Lähikaupan paprikoita taas on kiittäminen pataruoan kansainvälisestä nimestä. Hyvää!























Unkarilainen makkarapata (viidelle)

tilkka öljyä
2 sipulia
2-3 punaista tai keltaista paprikaa (käytin yhden tavallisen paprikan sekä kaksi pienehköä suippopaprikaa)
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl paprikajauhetta
n. 600 g erilaisia makkaroita, kuten A-luokan mausteista grillimakkaraa tai bratwurstia
1 tl oreganoa
mustapippuria myllystä
1 tlk (n. 200 g) öljyyn säilöttyjä, chilillä maustettuja tomaatteja (omani oli joku kaapista löytynyt kummallinen purkki, voit siis käyttää myös purkillisen tavallisia säilyketomaatteja sekä makusi mukaan chiliä)
3-4 dl vettä
n. 1 dl ranskankermaa

*Hienonna sipulit ja valkosipuli, paloittele paprika. Viipaloi yksi makkara ja jätä muut odottamaan.
*Kuullota paistinpannussa sipuleita, paprikaa ja yhden makkaran viipaleita keskilämmöllä noin 7-10 minuutin ajan. Paloittele säilyketomaatit. Lisää tomaatit ja mausteet pannuun ja anna seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Kumoa pannun sisältö sitten uunipataan, lisää vettä noin 3 desilitraa ja lykkää 200°C-asteisen uunin alatasolle.
*Viipaloi loput makkarat. Paista niitä paistinpannussa melko kovalla lämmöllä silloin tällöin käännellen noin 5-10 minuutin ajan, kunnes viipaleet ovat saaneet rapean pinnan ja kauniin ruskean värin.
*Ota pata uunista ja sekoita vihannesseoksen joukkoon paistetut makkarat. Lisää vettä tarvittaessa: ainesten ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä veteen. Laita pata kansineen takaisin uuniin ja anna hautua vielä noin 20 minuutin ajan.
*Sekoita juuri ennen tarjoilua padan joukkoon ranskankerma, älä kypsennä enää.
*Tarjoa perunalumen ja raikkaan salaatin kera.

Mutakakku

Suklaisaa ja mutaisan pehmeää. Niitä pitää mutakakun olla. Tämä visio mielessäni leivoin kakkua eräänä iltana sisarusteni kanssa, ja samalla tavoitteella sitten uudelleen parin päivän päästä teekutsujen merkeissä.























Ensimmäinen kerta ei mennyt ihan putkeen. Liian syvään vuokaan lykätyn kakun kypsyyttä oli todella vaikeaa arvioida. Ensin liian raakana hyllynyt suklaamassa paistuikin pian kuivakakuksi. (Jotain tekemistä asian kanssa voi olla myös sillä, että uunivaiheen aikana yksi paistaja lähti töihin ja muut katsoivat keskittyneesti telkkaria.)

Uusintaottelu sen sijaan lunasti odotukset. Pikku-uunimme uunipannu osoitti jälleen kerran oivallisuutensa, sillä se oli mutakakkutaikinalle täydellinen alusta. Ohut kakku paistui tarpeeksi kypsäksi, mutta sopivan mutaisaksi lyhyessä ajassa, ja siitä oli helppo leikata pieniä paloja tarjoiltavaksi kermavaahdon kera. Kauniiden kakkuvuokien ystävillä saattaa olla sanansa sanottavana tästä pannukakkuharrastukseni visuaalisesta puolesta, mutta sitä odotellessa pistelen neliöpaloja tyytyväisenä omaan ja muiden napaan.























Mutakakku (Maku-lehden ohjeeseen pohjautuen)

4 munaa
2 dl sokeria
200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

*Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata toisessa kulhossa voi sekä suklaa. Sekoita kolmannessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe sekä suola.
*Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon kevyesti vatkaten voi-suklaasulaseos sekä pienissä erissä myös jauhoseos. Kaada taikina leivinpaperoituun, puolikkaan uunin kokoiseen uunipannuun tai esimerkiksi voideltuun ja korppujauhotettuun lasagnevuokaan. (Tai laakeaan kakkuvuokaan.)
*Paista 200°C:ssa uunin alatasossa noin 10-15 minuuttia. Testaa kakun kypsyyttä heilauttamalla vuokaa edestakaisin. Huomaat kyllä, jos taikina on vielä ihan nestemäistä: silloin kakku on raakaa. Jos taikina hytkyy vuoassa vielä hieman, ja ylin pintakerros on paistunut kypsäksi, mutakakku on juuri sopivaa. Jos taikina ei liikahtele vuokaa heilauttaessa, on kakku jo kypsä - ei paha, muttei mutainenkaan.
*Jäähdytä mutakakku huoneenlämpöiseksi ennen tarjoilua: siten se on helpompi leikata palasiksi. Kakun maku syvenee ja rakenne tiivistyy, jos kakku saa levätä yön yli jääkaapissa.
*Tarjoile kermavaahdon kanssa.

Kello kuuden tee

Villa Ainala Cuisine -blogin Kirsikka kirjoitti helmikuussa teekutsuista, ja minä hurmaannuin englantilaisesta tunnelmasta niin, että kävin katselemassa postausta uudelleen varmaan parin päivän välein. Kun sitten päätin kutsua kavereita kylään, pääsin teetarjoiluissa viimein haaveista toteutuksen asteelle!


















Kirsikan blogipostauksessa tunnelma ja kattaus olivat tosiaan kuin suoraan englantilaisen kartanon iltapäivästä. Kuittasin autenttisen tunnelmaosuuden kätevästi linkittämällä vieraat etukäteen katsastamaan Villa Ainalan meiningin. Tämän keittiön todellisuudessa teetä juotiinkin sitten kuudelta viiden sijaan, muumimukeista teekuppien sijaan, ja astiatkin olivat eri paria, vaan maut ja hyvä mieli olivat kohdallaan!



















Teekutsuillani oli tarjolla skonsseja, croissantteja, maalaisleipää, kurkku- ja savusilakkatahnaa, vuohenjuustoa, kermavaahtoa, hilloja ja mutakakkua. Vuohenjuusto ja mansikkahillo on muuten mahtava makutrio croissantin kanssa - kiitokset tuliaisista Lauralle ja muille vieraille!

Otin Kirsikan vinkeistä vaarin ja satsasin hyvään Earl Grey -teehen. Hakaniemen hallin Parhialan Siirtomaatavaraliikkeen musta Earl Grey olikin todella ihanan tuoksuista ja makuista - taidanpa ostaa teetä irtomyynnistä jatkossakin.

Tein skonssit uskollisesti Villa Ainala Cuisine -blogin ohjeella. Taikina oli ihan mielettömän hyvän makuista! Kypsentämisessä taas kannattaa olla tarkkana ja huomioida oman uuninsa omituisuudet, sillä pikkuiset leipäset kuivahtavat helposti jos ovat uunissa yhtään liian kauan. Skonssit ottivat suvereenisti seurakseen niin suolaiset kuin makeatkin höysteet. Omat versioni suolaisista skonssin- ja leivänpäällisistä olivat brittiläisittäin reippaan happamia ja raikkaita.
























"Skonssit

4 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g pehmeää voita
1 1/2 dl piimää

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Nypi voi ja jauhot. Kaada sekaan piimä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile taikinasta noin 2 cm paksuinen levy. Painele levystä lasilla tai muulla muotilla pyöreitä leivoksia. Voitele munalla. Paista skonsseja 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Tarjoile vadelmahillon ja kermavaahdon kera."

Savusilakkatahna

4 savusilakkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria

*Perkaa savusilakat ja muusaa kala haarukalla tasaiseksi massaksi kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja etikka, mausta mustapippurilla.

Kurkku-piparjuuritahna

1 pieni kurkku
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 - 1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
2 tl (vaaleaa balsamico-)etikkaa
mustapippuria (ja suolaa)

*Raasta kurkku. Painele raasteesta siivilässä ylimääräinen neste pois.
*Sekoita kurkkuraaste, tuorejuusto, piparjuuritahna ja etikka. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.