Kaalikääryleet

Kaalikääryleiden valmistusta pidetään hieman aikaavievänä puuhana, mutta paljon aikaavievempi oli se kuukausien ja vuosien juoksu, jonka aikana suunnittelin tarttuvani tuohon suomalaiskansalliseen haasteeseen. Niinpä kääryleiden valmistus lopulta yllätti minut leppoisuudellaan.
























Makukin oli lempeän maukas, lopputulos siis lähenteli sukulaistätini Taimin ihania kaalikääryleitä. Söin niitä muutamia vuosia sitten, juuri muutettuani uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Nyt opiskelemaan muutti siskoni, joka yhtä lailla sai kaalikääryleitä tervetuliaistoivotuksekseen!
























Kaalikääryleet (kuudelle/n. 24 kpl)

1 dl puuroriisiä
keitinvettä ja pala kasvisliemikuutiota
1 suurehko valkokaali
keitinvettä ja ripaus suolaa
1 dl kermaa
3/4 dl korppujauhoja
2 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl meiramia tai oreganoa
400 g jauhelihaa
siirappia

*Keitä riisi pakkauksen lisäkeriisiohjeen mukaan liemikuutiolla maustetussa vedessä.
*Koverra kaalista irti kanta ja aseta kaalinpää kattilaan. Kiehauta vesi esimerkiksi vedenkeittimessä ja kaada kattilaan. Ei haittaa, vaikka kaalista vain puolet peittyisi veteen, sillä voit käännellä kaalinpäätä keittämisen aikana. Mausta kaalin keitinvesi ripauksella suolaa ja anna veden kiehua hiljalleen. Irrota kaalin lehdet yksitellen sitä mukaa kun ne pehmenevät, aseta lautaselle odottamaan. Käytä irroittamiseen esimerkiksi kahta kauhaa tai lusikkaa, sillä veitsi tai haarukka voi tarpeettomasti rikkoa lehtiä.
*Kun lehdet alkavat vaikuttaa liian pieniltä kääryleiden tekoon, nosta jäljelle jäänyt keskiosa kattilasta ja hienonna se täytettä varten. Säästä keitinliemi, sillä sitä mahdollisesti tarvitaan paistovaiheessa.
























*Sekoita kulhossa korppujauhot ja kerma. Lisää mausteet, jauheliha ja hienonnettu kaali, sekoita. (Mukaan voit sekoittaa myös yhden hienonnetun, kuullotetun sipulin.)
*Täytä kaalinlehdet. Leikkaa tarvittaessa veitsellä lehden tyvestä pieni pala kovaa lehtiruotia pois. Aseta lehden koosta riippuen 1-3 rkl täytettä kaalinlehdelle. Taita lehden alaosa täytteen ylle. Taita sitten lehden sivut tiiviisti täytteen ylle. Rullaa tiiviiksi kääryleeksi.












*Aseta kääryleet vieri viereen voideltuun uunivuokaan. Kaada kääryleiden päälle siirappia reiluina noroina.
*Kypsennä kaalikääryleitä 225°C:ssa tunnin ajan. Puolivälissä paistoaikaa käännä kääryleet, valuta halutessasi vielä toisellekin puolelle siirappia. Valele lisäksi kääryleiden päälle uunissa irronnutta lientä sekä tarvittaessa vielä kaalin keitinlientä, jotta ne eivät kuivu.
*Nauti kaalikääryleet puolukkahillon kera.

Tomaatteja, tomaatteja!

Se on punainen, pyöreä ja sitä kannattaa syödä nyt.

Anna-lehden tomaattipiiraan ohjeen löysin autenttisesta 90-luvun reseptikortista. Kerran aiemmin olen leiponut piiraan Annan parhaat -kokoomakirjan ohjeella, mutta nyt löysin siis alkulähteille.Täytettyjen tomaattien ohje taas on Helsingin Sanomien tunnustetusta Ruokatorstai-teoksesta. Tunnustusta ansaitsee sekin tosiasia, että jos kirja on yhtäällä ja keittiö toisaalla, voi ohjeen kerrata nettiarkistosta. Näin hyville ohjeille suotakoon vielä vähän lisää palstatilaa, tässä näin nääs.
























Tomaattipiiras (vuoan halkaisija 25-27 cm)

Pohja
4 1/2 dl jauhoja (tai jauhoja + leseitä/hiutaleita)
1/2 tl suolaa
hyppysellinen sokeria
125 g voita
5 rkl kylmää vettä

Täyte
3 rkl Dijon-sinappia
3 dl juustoraastetta
5-7 tomaattia
1 tl kuivattua basilikaa
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria
(ripaus suolaa)

*Sekoita jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Nypi voi jauhoseokseen murumaiseksi. Lisää kylmä vesi, sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa 1 tunnin ajan.
*Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita ne oliiviöljyyn.
*Painele taikina ohueksi pohjaksi (voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun) piirasvuokaan. Jätä reunat melko mataliksi. (Mikäli taikina jää paksunoloiseksi, voit esipaistaa sitä esimerkiksi sen aikaa, kun uuni lämpenee 225°C:een.)
*Levitä piiraan pohjalle reilu kerros Dijon-sinappia ja ripottele sen päälle juustoraaste. Asettele juuston päälle ohuet tomaattiviipaleet. Ripottele tomaateille kuivattu basilika, pirskota pinnalle valkosipulilla maustettu oliiviöljy. Rouhi pinnalle mustapippuria ja halutessasi merisuolaa.
*Paista 225°C:ssa noin 20-25 minuuttia.
(*Ripottele piirakan pinnalle ennen tarjoamista suikaloituja basilikanlehtiä.)
























Täytetyt tomaatit (kolmelle, tai kahdelle oikein nälkäiselle)
6 suurta tomaattia
1 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3-5 dl sieniä (tai kourallinen kuivattuja sieniä)
100 g savukinkkua
4 rkl tuorejuustoa
yrttimaustetta: esim. kuivattua basilikaa tai tuoretta timjamia
suolaa, mustapippuria
juustoraastetta tai juustoviipaleita

*Leikkaa tomaattien pohjasta viipale ja koverra tomaateista sisus.
*Hienonna sipuli ja valkosipuli, pilko sienet, kuutioi savukinkku. Kuullota sipulia, valkosipulia ja sieniä öljyssä viitisen minuuttia. (Mikäli käytät kuivattuja sieniä, lisää ne ja tilkka nestettä pannuun kuullotettuasi ensin sipuleita hetken aikaa. Nesteenä voit käyttää tomaattien sisuksen mehua.)
*Sekoita joukkoon kinkku ja tuorejuustoa sen verran, että saat sakeahkon mutta lusikoitavan seoksen. Mausta maun mukaan.
*Jaa seos tomaatteihin ja lisää pinnalle juusto. Kypsennä 200°C:ssa noin 15 minuuttia.

Mansikka, herukka, vattu ja moni muu

Ruokataloutemme matkasi viime viikonloppuna keskisemmän Suomen suuntaan kotikotikyläilylle. Paluumatkalla pysähdyimme toisiin sukulaisiin keräämään punaherukoita mehuntekoon. Suurkiitokset vielä kerran sinne Valkeakosken suuntaan!

"Aika keski-ikäistä", totesi siskoni mehuaikeistamme, mutta minä väitän, että jo oli aikakin, onhan tässä tullut kaikenlaista kotipuuhailua harrastettua muutenkin vuosikaupalla. Marttailu tekee sitä paitsi ihmisen onnelliseksi. (Anglismien ystäville tiedoksi, että paljonpuhuttu homing on lähellä sitä mitä yritän sanoa. Käytännöllisyyden ystäville tiedoksi, että oman mehun tekeminen on myös kaikin puolin järkevää. )
























Mehun ohjetta vilkuiltiin DanSukkerin sivuilta, mutta lopulta sillä oli melko vähän yhteyttä todellisuuden kanssa, sillä halusimme sakeamman ja vähäsokerisemman lopputuloksen. Kattilaan laitettiin siis kerrallaan 3 litraa herukoita ja muutama desilitra vettä. Kattilan sisältöä keiteltiin kunnes marjat olivat muuttuneet haalean värisiksi - antaneet siis mehulle kaikkensa. Siivilöinnin jälkeen mehu kiehautettiin kattilassa uudestaan sokerin kanssa. Sokeria meni eri eriin vaihdellen muutaman desin verran. Lopputulos oli mukavan tiivistä ja tulee siis olemaan käytössä riittoisaa.

Äitini tekee mehun aina mehumaijalla ja säilöö lasipulloihin kylmiösäilytykseen. Itse tein homman nyt täysin päinvastoin olosuhteista ja tarvikkeista johtuen: kattilassa keittämällä ja pakasterasioihin pakaten. Pakastus on kätevää kiireiselle, tottumattomalle tai tumpelolle, sillä pakastaessa tuotteen mikrobiologisesta säilyvyydestä ei tarvitse nähdä painajaisia. Rasioiden pesu siis riittää, ja sokerin määrän kanssa saa olla aika vapaamielinen. (Perushygieniasta pitää toki huolehtia, mutta koskapa ei.) Pakastaessa syksyn satoa kannattaa muistaa käyttää tuotteet ensin jääkaapissa jäähtymässä. Pakastimen puolella nollan alle mennään silloin nopeammin, ja sisällön laatu pysyy parempana.



















Pakastimeen pakkasin myös torilta äsken ostamiani mansikoita ja vadelmia. Vatut menivät sellaisenaan, sokeriripauksen kanssa, mutta kesän viimeiset mansikat maistuvat jo aika kypsille, joten raakaviipaloinnin sijaan kiehautin ne puolitettuina kattilassa pienen vesitilkan ja sokerin kanssa. Eivätpä entsyymit pääse kypsyttämään mansikoita entisestään. Erotuksena mehun tekoon on tietysti se, että kyse on kiehautuksesta, sillä mansikanpalat on tarkoitus pitää jotakuinkin syötävinä. Mehua prosessissa tosin irtoaa jonkin verran, mutta kyseessähän on vallan mukava sivutuote. Jäähtyneet rasiat pakataan jääkaapin kautta pakastimeen.

Pähkinöinä!

Ruoka-aineisiin hurahtaminen on joskus kausittaista. Keväällä rouskin parsakaalia, alkukesästä tulee aina kevätsipulimania. Viimeisimpänä olen sisäistänyt suolapähkinöiden loistavuuden ruoanvalmistuksessa.

Kuvilla höystetyt reseptit ovat enemmän tai vähemmän aasialaishenkisiä. Pad Thaita kokattiin kolmen hengen porukalla, innoitus tähän puuhaan tuli Celia Brooks Brownin kauniista New Vegetarian -kirjasta (...joka on ollut minulla moraalittoman pitkään lainassa eräästäkin kotikirjastosta...). Porkkana-pähkinä-riisinuudelit syntyivät kaapintyhjennys- ja lounastarpeeseen. Loppubonarina kuvaton ohje tomaattikeittoon, jota keittelin kun yritin jäljitellä kesäisessä Roskildessa maistamaani tomaatti-pähkinäkeittoa. Aika hyvin pääsin jäljille, joten kiitokset sille lentopalloseuralle, joka tuota herkkua niin inspiroivasti kaupitteli!
























Pad Thai
(ohje tässä suurinpiirtein kirjan mukainen, riittäisi hyvin parille hengelle, itse lisäsimme nälissämme nuudeleita paaaaljon lisää)

4 rkl kasviöljyä
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
150 g leveitä riisi- tai munanuudeleita (kuivapaino), ohjeen mukaisesti muutaman minuutin ajan kiehautetussa vedessä liotettuja ja valutettuja
100 g lehtivihannesta: esim. romaine-salaatin tapaista vahvaa salaattia suikaloituna
1 suuri porkkana karkeaksi raasteeksi raastettuna
4 rkl tamarinditahnaa ja/tai 2 rkl limetinmehua
4 rkl sweet chili -kastiketta tai chilijauhetta+sokeria
3-4 rkl soijakastiketta
100 g pavunituja, esim. mung-pavun ituja

tarjoiluun suolapähkinöitä (sekä hienonnettua kevätsipulia ja korianteria)

*Kuumenna wokkipannu hyvin kuumaksi, lisää öljy. Lisää nuudelit ja munat, sekoita kuumalla pannulla jatkuvasti nostellen noin kahden minuutin ajan, kunnes munat ovat hieman kypsyneet. Lisää loput ainekset ja wokkaa edelleen 3-5 minuutin ajan. Jaa kulhoihin ja tarjoile pähkinöiden kanssa.
























Riisinuudeleita porkkanan ja pähkinän kera
(1 annos)

ohuita riisinuudeleita nälän mukaan
keitettyä vettä

2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
1 tl soijakastiketta
1/2 tl chilikastiketta
1 pieni omena kuutioituna
kourallinen suolapähkinöitä

*Laita riisinuudelit kuumankestävään kulhoon, kaada päälle kiehuva vesi ja anna liota muutaman minuutin ajan, valuta.
*Leikkaa porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipuli. Kuullota pannulla rypsiöljyssä porkkanaviipaleita ja valkosipulia parin minuutin ajan. Lisää mausteet, omena ja suolapähkinät, sekoita. Lisää riisinuudelit, sekoita jälleen ja anna koko seoksen paistua vielä parin minuutin ajan. Nauti.

Pähkinäinen tomaattikeitto

tilkka öljyä
1 sipuli
1 rkl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl curryjauhetta
1 tlk (400 g) valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
5-7 dl vettä
ripaus sokeria
2 tl tummaa balsamiviinietikkaa
reilu kourallinen suolapähkinöitä
suolaa, pippuria

*Hienonna sipuli ja kuullota sitä kattilassa öljytilkassa. Lisää juustokumina, korianteri ja curryjauhe ja jatka kuullottamista vielä hetken aikaa. Lisää sitten tomaattimurska siivilän läpi painellen sekä vettä enemmän tai vähemmän, tarpeen mukaan. Mausta sokerilla ja balsamiviinietikalla. Keitä hiljalleen 20-30 minuuttia. Lisää suolapähkinät. Lisää vettä tarvittaessa, kiehauta, maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Hampparilaakson salaisuudet

Kotitekoiset hampurilaiset ovat haaste. Sämpylöistä, jauhelihapihveistä ja täytteistä saa aikaiseksi hyvän aterian, mutta jotenkin tähänastiset kotihampurilaishetkeni eivät ole onnistuneet tavoittamaan sitä rouhean muhkeaa makua ja fiilistä, jonka ravintolassa saa kunnon hampurilaisannoksen tilatessaan. Toisin oli nyt. Neljän hengen porukalla onnistuimme luomaan burgeriharmonian, joka veti tunnelman hartaaksi.
























Onnistumisen perimmäinen salaisuus on tietysti kokeillekin aina jossain määrin arvoitus, mutta erityismaininnan ansainnevat...
...hyvin vaivattu, tiivis ja yksinkertainen pihvimassa, ronskisti ruskeaksi paistettuina pihveinä.
...hienonhieno sipulisilppu hampurilaisten välissä: kun silpun läpi valuttaa kiehautettua vettä siivilässä, kitkeryys katoaa.
...itsetehty majoneesi, nam!
...paistetut kananmunat.
...kaupan hampurilaissämpylät: ainakaan mun kotikokkitaitoni kun eivät riitä leipomaan yhtä aitoa vehnähöttöä! Sämpylöihin saa makua ja rapeutta, kun puolikkaat käyttää kuumalla pannulla pihvin- ja kananmunanpaiston jälkeen.
...ohessa tarjotut kotitekoiset ranskalaiset.
...itsekasvatettu salaatti ja torilta ostetut luomutomaatit.
...Valion uusi Cheddar-Aamupala- juusto, joka on muuten todella autenttisen makuinen tuote.
























Ranskalaiset ja majoneesi olivat oma osuuteni aterian valmisteluista. Ranskikset olen postannut jo aiemmin, samoin yhden majoneesinkin, mutta ohessa ohje tämänkertaiseen kastikkeeseen.

Sinappinen majoneesi

2 munankeltuaista
2-3 tl dijon-sinappia (karkeaa ja/tai tavallista)
2-3 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
3 dl rypsiöljyä
1/2 tl suolaa
(ketsuppia)

*Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. (Voit halutessasi lisätä sinappia ja etikkaa ensin vähemmän, sillä voit tarvittaessa maustaa niillä myös valmista majoneesia.)
*Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa.
*Mausta suolalla. Voit halutessasi vielä sekoittaa joukkoon myös etikkaa tai sinappia.
*Halutessasi voit sekoittaa valmiiseen majoneesiin ketsuppia, jolloin se sopii erityisen hyvin hampurilaisten välissä tarjottavaksi.

Terveisiä turskarannikoita myöten

Uneliaan blogin kahdeksi kuukaudeksi venähtänyt kesätauko on kulunut kesämeiningeissä kotimaassa ja ulkomailla reissaten.

Kesäkuussa löysin itseni istumasta samassa vaasalaisessa ruokaravintolassa kuin metallisuuruus Manowar, joka pian sen jälkeen nousi naapurikaupungin festarilavalle. Juhannus-Savossa nautittiin setäni pyytämiä ja savustamia muikkuja kera ruisleivän. (Ja väitän kokemuksen olleen Manowaria mahtavampi :D.) Heinäkuun korvalla nokka suunti jo perinteeksi muodostuneeseen Tanskan Roskildeen. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että kyseessä on ainutlaatuinen ruokafestari, jossa toki siinä lautasellisen ohessa voi nauttia melkoisen hyvistä bändeistäkin.

Kesän varsinainen Reissu oli kuitenkin heinäkuun lopun vapaaehtoistyöleirimatka Keski-Norjan rannikolle. Atlantin humistessa vieressä, maailmanrauha mielessämme, kunnostimme polkuja ja kiviaitaa kahden viikon ajan. Työnkuvaan kuului myös kasvimaan kitkemistä ja harventamista. Tällaiselle kerrostaloasukille kuohkean mullan möyhentäminen oli ihan mahtavaa! Harvennuskohtalon saaneet nauriit myös maistuivat melkoisen hyviltä.

Eräänä iltana meille järjestettiin juhlaillalinen: paikallinen sukeltaja-kalastaja oli noutanut meille meren pohjasta hurjan määrän kampasimpukoita! Ruokablogeissakin vallinneen kampasimpukka-hypen tunteneena koko tilanne tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta: päästä nyt maistamaan tuota ihmettä pari tuntia sitten pyydettynä! Ja hyvältähän simpukat maistuivat: kuorellaan lepäävät valkoiset herkut maustettiin valkosipulivoilla, suolalla ja pippurilla ja käytettiin uunissa muutaman minuutin ajan.

Vitsailu turskarannikoista kävi toteen, kun matkasimme kalastajalaivalla läheiseen saareen ja matkan varrella muutama meistä kokeili onneaan pitkälläsiimalla kalastaen. Hyvä onni kävikin: saaliiksi saatiin kaksi suurta turskaa, sekä viisi seitä, jotka oheisessa kuvassa nousevat samasta siimasta komeasti perä perään. Paikallinen maanviljelijä-Knut fileoi kalasaaliin ja kypsensi fileet nuotiolla folionyyteissä. Nuotiokypsennetty turska oli niin hyvää, etteivät sanat riitä kertomaan - ehdottomasti yksi retken kohokohtia!

Norjalaiset tykkäävät juustosta. Erityisesti mysostista, tuosta herasta valmistetusta ruskeasta makeansuolaisesta erikoisuudesta. Itse opin kyllä syömään mysostia, mutta sen suuren makeuden vuoksi en osannut sitä leivän päällä sen kummemmin harrastaa. Leirin keskieurooppalaisempi edustus sen sijaan diggaili suurestikin - ihmekös tuo, samat tyypit kun syövät hilloa leivän päällä _joka_ aterialla!

Vuohia laiduntaa Norjan vehreydessä runsaasti, minkä saattoi huomata myös kaupan hyllyllä. Pehmeää, taivaallisen makuista vuohentuorejuustoa oli pakko kantaa Koti-Suomeen saakka, ja jos olisin toiste törmännyt alkureissun tuttavuuteen, vuohenmaitotetroihin, olisin niitäkin kantanut kotiin melkoisen määrän. Suomessa vuohenmaitotuotteet ovat kallista erikoisherkkua, Norjassa niiden hintataso ei pompannut erityisesti silmille, mikä oli vallan ilahduttavaa. (Mitä muuten tulee Norjan hintatasoon ruoan suhteen, totesin että ulkona syöminen ja alkoholi ovat to-del-la kalliita juttuja, yleinen ruokakauppahintataso sen sijaan tosi lähellä Suomen hintoja.)

Läksiäisjuhliin leivottiin kakkuja. Tarjolla oli juustokakkua norjalaisittain, pähkinä-rusinakakkua tsekkiläisittäin, suklaakakkua saksalaisittain ja sitten mun "suomalainen" kakku jonka oli tarkoitus olla kääretorttu. Kaasu-uuni toi tielle kuitenkin hieman vastoinkäymisiä, joiden seurauksena kääretorttu muuttui täytekakuksi ja luumuviipalet peittivät mustasta karstasta raaputetun pinnan. Hyvin kakku kuitenkin näytti juhlissa maistuvan!

Norja osoittautui siis kulinaaristen yllätysten ihmemaaksi. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että hienoja löytöjä voi tehdä kotimaastakin. Kaikkia kaukokaipuisia pääkaupunkiseutulaisia lohduttaakseni voin kertoa, että aivan lähistöltä, Nummelasta, löytyy kokemisen arvoinen elämys. Nummelan Autogrillin makkaraperunat eli makkispekkikset olivat suurinpiirtein ämpärin kokoiset. Maistuivatkin hyviltä.

Näihin kuviin, läheltä ja kaukaa, ja josko ruokasyksy nyt tästä käynnistyisi kotoisemmissa merkeissä taas!

Tomaattinen tonnikala-kapriskastike

Toukokuun lopulle osui visiitti Ruotsiin, mikä luonnollisesti tarkoitti myös retkeilyä ICAn ihmemaassa. Hyllystä löytyi tällä kertaa mielenkiintoinen tuote: ruoanvalmistusviini! Juomassa, tai siis pikemminkin maustekastikkeessa, on alkoholia vain 2,2 %, joten se säilyy avattuna jääkaapissa etikoitumatta hieman pidemmän aikaa kuin tavallinen viini. Alkoholi tuo varmasti viinillä maustettaviin ruokiin oman säväyksensä, mutta uskomattomattoman pehmeän ja täyteläisen sävyn tämä leikkiviinikin toi koekaniinina olleeseen tonnikalakastikkeeseen.




















Tomaattinen tonnikala-kapriskastike valkoviinillä (2 annosta)

oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2-3 rkl kapriksia
1/2 - 1 rs kirsikkatomaatteja
1 tlk tonnikalaa öljyssä
1/2 dl valkoviiniä
rouhittua mustapippuria

*Kuumenna reilu tilkka oliiviöljyä pannulla. Hienonna sipuli ja kuullota sipulisilppua öljyssä. Lisää kaprikset, sekoittele ja painele niin että ne hieman hajoavat.
*Puolita kirsikkatomaatit. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää tomaatinpuolikkaat pannuun ja anna kuumentua. Lisää sitten valkoviini ja lopuksi valutettu tonnikala, anna seoksen juuri ja juuri kiehahtaa mutta älä keitä. Mausta rouhitulla mustapippurilla. Tarjoile esim. pastan tai uusien perunoiden kanssa.

Argentiina: Pihviä ja höysteitä, chimichurri-kastike ja chipas-leivät

Argentiinalaiset ovat pihvinsyöjäkansaa. Tämän voi päätellä paitsi nettilähteistä, myös siitä, että argentiinalaista naudanlihaa tuotetaan Suomenkin tarpeiksi asti. Argentiinan ollessa aakkosmatkavuorossa, oli siis lähdettävä liikkeelle pihvistä, ökytunnelmissa jopa sisäfileepihvistä. Kaupassa nuukuus iski - onhan sisäfilee meilläpäin ihan perustellustikin tosi, tosi kallista - ja pihvin ympärille ostin myös mausteista makkaraa sekä sipulia ja paprikaa varrasaineksiksi: niinpä yhdestä (1) sisäfileepihvipakkauksesta riitti maistiaisia kuudelle (6) syöjälle!























Pihvin seuraksi valmistin chimichurri-kastikkeen, joka eri versioineen vaikuttaa olevan argentiinalainen tyypillisyys. Chimichurri on raikkaan makuinen, öljypohjainen kastike jota voi käyttää vaikkapa marinadina grillatessa, tai sitten ihan vaan lautasen reunalla muuta ruokaa maustamassa. Ohjeet vaihtelivat täysin vihreän värisistä sellaisiin, joissa oli sekä paprikaa että tomaattia. Oma reseptini oli lopulta näiden jonkinlainen välimuoto. Persilja, valkosipuli, öljy ja etikka ovat joka tapauksessa kastikkeen pohjana.























Kastikkeen rippeet pyyhitään lautaselta luonnollisesti leipään, jota tarjotaankin kuuleman mukaan Argentiinassa joka aterialla. Leipää leivoin siis minäkin, ja lautasella se korvasi muun hiilarilisäkkeen. Apuna oli mielenkiinnon herättänyt Allrecipes.comin chipas-ohje, jonka mukaan siis paistoin uunissa munasta, maidosta, voinokareesta, juustoraasteesta, maissitärkkelyksestä, vehnäjauhoista ja leivinjauheesta mielenkiintoisia palleroita. Syötäviä ja maistuviakin niistä tuli, mutta aika kuivia, mihin saattoi vaikuttaa hieman summittainen jauhoarvioni. Jätettäköön siis ohje alkuperäislähteen varaan, jossa tosin siinäkin jauhomäärä vaikuttaa mielestäni aika runsaalta.

Näin kesän kynnyksellä monet tämän ateriakokonaisuuden osat valmistuvat kätevästi grillissä: esim. pihvistä ja lisäkkeistä voisi tehdä vartaita. Kerrostalo-olosuhteissa ateria syntyi kuitenkin uunissa, joten myös ohjeet etenevät sen mukaan.

Chimichurri-kastike
1 punainen paprika
1 valkosipuli (n. 10 kynttä)
1 nippu sileälehtistä persiljaa
1 - 1 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl juustokuminaa
3 rkl valkoviinietikkaa
tabascoa maun mukaan
merisuolaa
(vettä)

*Leikkaa paprika neljäksi pitkittäiseksi lohkoksi ja aseta palat leivinpaperoidulle uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Jaa valkosipuli käsin puoliksi, laita toinen puolikas myös pellille. Paahda paprikaa ja valkosipulia 250°C:ssa grillivastusten alla, kunnes paprikan kuori on saanut hieman mustaa väriä. Ota pois uunista ja anna jäähtyä, minkä jälkeen paprikan kuori irtoaa helposti.
*Leikkaa paahdettu, kuorittu paprika sekä paahtamattoman valkosipulinpuolikkaan kynnet erittäin hienoiksi kuutioiksi. Voit toki myös käyttää esim. pientä monitoimikonetta. Purista paahdetut valkosipulinkynnet ulos kuorestaan - jos ne eivät ole paahtuneet tahnamaisiksi, kuori ja hienonna nekin.
*Leikkaa persilja samaan tapaan erittäin hienoksi. Itse jouduin käyttämään "tavallista" persiljaa mikä hieman harmitti, sillä sille ominainen pistävä maku peitti jonkin verran kastikkeen muita makuja. Käytä siis ehdottomasti lehtipersiljaa, jos vain löydät sitä!
*Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Maista, mausta tarpeen mukaan. Voit lisätä kastikkeeseen hieman vettä, jos haluat sen olevan juoksevampaa.























Minipihvit

1 naudan sisäfileepihvi (120-150 g)
voita ja öljyä
merisuolaa, pippuria

*Ota pihvi ajoissa viileästä huoneenlämpöön, niin ettei se ole enää pannulle päätyessään kylmää. Leikkaa pihvi ensin poikkisyin kahteen viipaleeseen ja viipaleet vielä neljään palaan - näin sinulla on kokonaista kahdeksan pihviä!
*Rouhi pihvien pintaan myllystä pippuria ja suolaa juuri ennen paistoa.
*Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja nokare voita, kunnes voin kuohuminen on asettunut ja rasvaseoksen väri on kauniin ruskea.
*Aseta minipihvit kuumalle pannulle vieri viereen. Nosteltuasi kahdeksannen pihvin pannulle voitkin jo kääntää ensimmäisen, ruskistuneen pihvin ympäri ja jatkaa samaa rataa. Kun pihvien toinenkin puoli on saanut nopeasti kauniin värin, siirrä pannu sivuun levyltä, aseta kansi päälle ja anna minipihvien vetäytyä n. 10 -15 minuuttia.

Höysteitä nälkäisille
n. 500 g mausteista A-luokan makkaraa
2 paprikaa, esim. keltainen ja vihreä
4-5 pientä sipulia
öljyä
mustapippuria

*Viipaloi makkarat. Lohko paprikat suupaloiksi. Kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi. Sekoita kaikki ainekset leivinpaperoidulla uunipellillä. Pirskottele päälle hieman öljyä ja rouhi myllystä mustapippuria.
*Kypsennä höysteitä uunissa grillivastusten alla 225°C:ssa n. 15-20 minuuttia tai kunnes makkarat ovat rapeutuneet ja vihannekset kypsyneet.

Arabiemiraattien liitto: Katkarapu-biryani

Aakkosmatka-alus jatkaa matkaansa jälleen! Arabiemiraateissa pysähdytään mausteisten riisipatojen äärelle, onhan sikäläinen ruokakulttuuri sekoitus Lähi-idän ja Aasian makuja. Alueensa kaupan ja turismin keskuksessa saattaa tavata hummuksen ja tabbouleh-salaatin kaltaisia suosittuja ruokalajeja, mutta Wikipedia listaa Arabiemiraattien erikoisuuksiksi joukon ruokalajeja, joiden nimet ovatkin jo vieraampia. Google paljastaa nimien takaa mm. erilaisia riisi-lihapatojen muunnoksia. RezipeZaar-sivustolta löytyy esimerkiksi kaksi erilaista reseptiä Machboos -lammasruokaan. Tuoreet vihannekset eivät alueella runsain mitoin kasva, ja niinpä ne jäävät ruoassakin sivurooliin.

Lammas-riisipataa tehtiin Afghanistanissa, ja mieli teki muutenkin jotain hieman kevyempää. Kuin tilauksesta paljastuikin, että biryani-riisiruoan katkarapuversio on perinteinen ruokalaji Arabiemiraateissa. Suoraa reseptiä herkkuun ei löytynyt, joten oma versioni valmistui kana- ja lihabiryaniohjeita mukaellen. Ensinmainitun reseptin yhteydessä mainitaan maustamisen keittiökohtainen liikkumavara (itse käytin hieman ohjetta enemmän tuoretta korianteria, kun sitä kerran sattui olemaan): kuitenkin muistutetaan, että Arabiemiraateissa (kana)biryani "is always served with sliced onion, redishes, watercress, green lemon herb, sliced limes and fresh or stored dates", ja siksipä näistä viimeisimpiä eli limettiä ja taateleita löytyi myös omalta lautaseltani.
























Katkarapu-biryani arabialaisittain ( 4 annosta)

reilu kourallinen cashew-pähkinöitä
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1/2 tl kuivattua korianteria (korianterijauhetta)
1/2 tl kanelia
1/2 tl kurkumaa
4 mausteneilikkaa
1/2 ruukullista tuoretta korianteria hienonnettuna
ripaus sahramia
5 dl vettä + liemikuution palanen
2,5 dl basmatiriisiä
1/2 - 1 pss pakastekatkarapuja
tarjoiluun limettiä ja taateleita (sekä esim. ohueksi siivutettua sipulia ja vesikrassia)

*Paahda cashew-pähkinöihin hieman väriä kuivalla pannulla keskilämmöllä. Siirrä pähkinät sivuun.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä voissa tai öljyssä kuumalla pannulla. Lisää mausteet sahramia lukuunottamatta, sekoittele kuullottuvan sipulin kanssa.
*Lisää pannulle liemi ja sahrami sekä basmatiriisi. Peitä kannella, ja anna kypsyä miedolla lämmöllä kunnes riisi on lähes valmista. Lisää viimeisiksi pariksi minuutiksi pannuun pakastekatkarapuja niin, että ne ehtivät kuumentua.
*Ripottele pinnalle paahdetut pähkinät. (Perinteisesti biryanin kanssa tarjoillaan myös vaaleita sultanas-rusinoita.)
*Tarjoile limetin ja taateleiden (ja ohueksi siivutetun sipulin, vesikrassin, "redish":ien sekä "green lemon herb":in kanssa).

Papua napaan!

Tampereen-ystävät tulivat kyläilemään. Eeva ja Reetta tekivät paputäytteen. Sen seuraksi olin suunnitellut guacamolea, mutta pilkoinkin ei-niin-pehmoiset avokadot tomaatin kanssa salsamaiseksi salaatiksi. Pikaisesti ideoidusta, helposta tortillalounaasta tuli vallan herkullinen, joten tässä teille lätyntäytevinkkejä:
























Nopea paputäyte tortilloille (riitti yhteensä 6 lettuselle)
1 sipuli
1-3 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
1 tlk (400/250 g) kidneypapuja
1 tlk (70 g) tomaattipyreetä
vettä
ripaus sokeria
tilkka balsamiviinietikkaa
mausteita: paprikajauhetta, chilijauhetta, juustokuminaa
(suolaa)

*Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota pannulla öljytilkassa.
*Valuta kidneypavut siivilässä. Lisää pannulle pavut ja tomaattipyree sekä sen verran vettä, että täyte ei jää kuivan oloiseksi. Löysää kastiketta ei ole kuitenkaan tarkoitus valmistaa. Mausta, anna kypsyä muutamia minuutteja. Tarjoile tortillojen täytteenä.

Avokado-tomaattisalsa (riitti 8 lettuselle)
1 1/2 avokadoa
4-5 tomaattia
1/2 sipuli
ripaus sitruunapippuria
1 limetin mehu

*Ota avokadon liha irti kuorestaan, leikkaa avokado ja tomaatti pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli. Sekoita avokado, tomaatti ja sipuli keskenään kulhossa.
*Purista seoksen joukkoon yhden limetin mehu ja lisää ripaus sitruunapippuria. Sekoita. Tarjoile tortillojen täytteenä.

Tarjoile tortillojen kera paputäytteen ja avokado-tomaattisalsan lisäksi esimerkiksi jäävuorisalaattia ja raejuustoa.