Salaattiarki jatkuu: porkkana-omenasalaatti

Tämän salaatin tein vauhdilla kun kuulin, että kaiken hauskan lisäksi tänään saisin kaverin arki-iltakylään. Itse olin ravintolaähkyssä (Tres Bones oli aika hauska elämys), mutta kuulemma tää salaatti maistui niin hyvin että ohjeelle ois kysyntää. Täähän on siis taas... toivepostaus! ;)



Talvinen porkkana-omenasalaatti

1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
2 rkl öljyä
pieni tilkka makeaa sinappia
ripaus suolaa
ripaus sokeria

2 porkkanaa
pieni pätkä (n. 5 cm) purjoa
1 punainen italialainen luomuomena (todella hyvää!!)
1 ruukku salaattia
1 pallo mozzarellaa

*Sekoita kulhon pojalla etikka, öljy, sinappi, suola ja sokeri.
*Kuori porkkanat. Leikkaa porkkanat sitten kuorimaveitsellä suikaleiksi kulhon pohjalle kastikkeen päälle. Leikkaa huuhdeltu purjo viipaleiksi, viipaloi omena. Sekoita porkkanasuikaleet, purjo ja omena kulhossa niin, että kastiketta on joka puolella.
*Revi tai leikkaa huuhdellut, kuivatut salaatinlehdet, revi mozzarella paloiksi. Sekoita salaatti ja mozzarella varovasti salaatin joukkoon.
*Tarjoa hyvän leivän kanssa
.

Tulinen porkkanasalaatti eli thai-arkiruokaa

Olin tällä viikolla kaverini kanssa Marttojen kurssilla, jossa tehtiin thai-tyylistä ruokaa. Iltakurssin ihan paras anti oli suoraviivaisissa, nopeissa arkiruokaohjeissa, joiden ainesosat voi löytää lähimarketista. Tajusin vasta kaiken valmistuttua, että juuri sellaisia ohjeitahan mä oikeastaan olenkin kaivannut. Jos vaikka löytäis inspistä ihan siihen, noh, arkikokkaamiseen.

Yksi illan lemppareista oli tulinen porkkanasalaatti, jota olikin sitten pakko tehdä kotona jättimäinen kulhollinen. Voisin syödä tätä loputtomiin. Ihanan tulista, ihanan hapanta, ihanan makeeta, ihanan suolaista. Ohjeen vaaleaa soijakastiketta mulla ei ollut, eikä muuten tainnut olla kurssillakaan, mutta Blue Dragonilla sitä näkyy löytyvän valikoimista. Tumman soijakastikkeen vaihtaminen vaaleaan tekisi salaatin ulkonäöstä ehkä raikkaamman, mutta maku on todella kohdillaan tummallakin.

Tulinen porkkanasalaatti (alkuperäinen ohje Marttojen, tämä omani on aika lähellä sitä)

4 rkl suolapähkinöitä murskattuna
1 kuivattu punainen thai-chili (tai 3 miedompaa tuoretta chiliä) hienonnettuna
5-8 valkosipulinkynttä hienonnettuna (kynsien koosta riippuen)
1 1/2 rkl tummaa sokeria
3 rkl (vaaleaa) soijakastiketta
3/4 dl limen mehua, eli kahden suuren limen mehu
(muutama tippa kalakastiketta, ei mitenkään pakollista)
(1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa, voi laittaa jos löytyy kaapista)
500 g porkkanoita karkeasti raastettuna 
(kourallinen vihreitä papuja kiehautettuna, toimii ilmankin)
1 rs kirsikkatomaatteja puolitettuna
tarjoiluun korianteria


*Sekoita kulhossa suolapähkinät, chili, valkosipuli, sokeri, soijakastike, limen mehu, kalakastike ja balsamiviinietikka. Sekoita huolellisesti joukkoon porkkanaraaste. Sekoita lopuksi mukaan kirsikkatomaatin puolikkaat (ja pavut). Koristele tuoreella korianterilla.

Oikeasti jouluinen joulupulla eli pullasarvet luumutäytteellä

Marraskuussa kutsuin kavereita kotiin joulukorttiaskartelemaan yhdessä, ja samalla sain maistaa Marin tekemiä, ihania luumutäytteisiä pullasarvia. Luumupulla ratkaisee täydellisesti kahden klassisen joululeivonnaisen haasteen: siitä puuttuu tyystin tavallisen joulupullan tylsyys ja tasaisuus, eikä se ole niin raskasta kuin joulutortut, joiden syöminen täytyy usein lopettaa siihen ensimmäiseen.






Tein omat pullasarveni ilman ohjetta muistikuvan perusteella, ja niinpä pinnalta jäi pois raesokeri, eikä täytteessä ollut kanelia tai omenaraastetta.

Ratkaisevin ero oli rasvan määrässä: Marin ohjeessa saman nestemäärän taikinaan tuli 200 g rasvaa, kun tässä rasvaa on vain 75 g. Arvasin heti ensimmäistä maistettuani, että rasvassa taisi olla Marin sarvien erityisen mehukkuuden salaisuus. Näistäkin tuli kuitenkin ihan hirveän hyviä. Ehkä vähän vähärasvaisempi pullaserkku sopii jouluvalmistelujen arkeen, ja tuhdimpi sitten juhlapöytään?


Joulupulla kohtaa tortun eli pehmeät luumusarvet (1 pellillinen)

Tavallinen pullataikina ilman kardemummaa:
2 1/2 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa (11g) (tai 25 g tuorehiivaa)
1 dl sokeria
3/4 tl suolaa
1 pieni kananmuna (tai 1/2 suuremmasta munasta)
n. 0,5 kg eli n. 7-8 dl vehnäjauhoja
75 g rasvaa (itse käytin n. 25 g voisulaa ja 50 g öljyä)

Täyte:
1 prk luumumarmeladia (käytin kaupan valmista, joka käy aivan passelisti, mutta luumutäytteen voi tehdä myös itse, herkullinen ohje täällä)

Voiteluun:
1 pieni kananmuna (tai 1/2 suuremmasta munasta)

*Kuumenna maito reilusti kädenlämpöiseksi, kuivahiiva tarvitsee 42°C:n lämmön (mutta ei kuumempaa!). Ripottele maidon joukkoon hiiva, lisää sitten sokeri ja suola. Vispilöi joukkoon muna, kardemumma ja osa jauhoista.
*Lisää lähes loput jauhot ja pehmeä rasva. Alusta taikinaa (käsin vaivaten) noin 5-10 minuutin ajan tasaiseksi ja kimmoisaksi palloksi, lisää tarvittaessa vielä hiukan jauhoja mutta pidä huoli siitä että taikina on pehmeää.
*Anna kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.
*Vaivaa kohonneesta taikinasta jauhotetulla pöydällä ilmakuplat pois. Jaa taikina (pöytäsi koosta riippuen) 2-4 osaan ja kauli osat noin 1/2 cm:n paksuisiksi, suorakaiteen muotoisiksi pitkulaisiksi levyiksi (tai ympyröiksi, jos niin haluat). Leikkaa levyt sarvien käärimistä varten kolmioiksi. Lisää jokaisen kolmion leveään päähän kukkurallinen teelusikallinen luumutäytettä. Kostuta sarven kapea pää vedellä ja kääri kolmio sarveksi. Jatka tähän tyyliin.
*Voitele kananmunalla. Paista 225°C:ssa uunin keskitasossa 10-15 minuuttia tai kunnes pullien pohja ja pinta on saanut ruskeaa väriä.

Ravintolapäivä ja mustaherukkainen glögi

Viime lauantai kului Ravintolapäivän merkeissä, kun pääsin mukaan ystävän (ja ystävän ystävien) ravintolahumuun. Verhoomo Naakan galleriatila tarjosi loistavat puitteet syksyiselle iltapäivälle blinien ja hymyilevien hyvinkääläisten seurassa.

Yksi ravintoloitsijoista oli tehnyt blinitaikinan (aika moninkertaisena) tällä Maku-lehden ohjeella. Kuohkeista ja ihanan happamista blineistä tuli paljon ansaittua kiitosta. Itse olin mukana miettimässä glögijuomaa. Siitäkin tuli todella hyvää. Hyvä me!

 

Mustaherukkainen glögi

1 dl glögitiivistettä (esim. Marli)
1 dl mustaherukkamehutiivistettä (esim. Ekströms)
6 dl vettä
1 kanelitanko
10 kokonaista neilikkaa
1 tähtianis
pari suikaletta appelsiininkuorta (huolella huuhdellusta appelsiinista)

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna höyryävän kuumaksi. Älä keitä, mutta anna hautua vähintään muutaman minuutin ajan, mieluusti hiukan pidempään. Nauti pimeänä syys- tai talvi-iltana hyvässä seurassa.




Osan kuvista otti Noora L.

Uunilohi goes caesar

Jännittääkö uunilohen kohdalla, jääkö se mauttomaksi tai kuivaksi? Jos kuulut kanssani samaan klaaniin, kannattaa ottaa tämä ohje kokeiluun. Juusto-sardellikuorrute takaa, että makua ei puutu, ja kuorrutetta tulee lohen päälle niin messevä kerros, että liikoja höyryjä ei taatusti haihdu.

Toki lohen kypsyyden kanssa on helppo onnistua muutenkin, jos käyttää lämpömittaria. Täysin kypsän lohen sisälämpötila on 60°C, mehevimmillään lohi on paria astetta vaille, ja koska lämpötila nousee uunista pois ottamisen jälkeen vielä parilla asteella, kannattaa mittari viritellä piippaamaan 54-55°C:en tienoille.

Caesarin uunilohi (alkuperäinen ohje HS:n, tässä anjovikset vaihdettu sardelleihin ja parmesan halvempaan juustoon)

800 g fileoitua, ruodotonta lohta tai kirjolohta
3 dl raastettua kovaa, parmesantyyppistä juustoa kuten Grana Padanoa (tässä ruokalajissa valmis raastepussikin käy ihan hyvin)
5 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 1/2 tl dijon-sinappia
ripaus mustapippuria
sardellifileitä
hienonnettua ruohosipulia

*Valitse uunivuoka, johon kalapalasi juuri mahtuu/mahtuvat. (Ilmainen vinkki: vuoraa uunivuoan pohja leivinpaperilla, niin putsaaminen on helppoa). Aseta filee vuokaan nahkapuoli alaspäin.
*Sekoita öljystä ja juustoraasteesta notkea tahna ja mausta se sinapilla, valkosipulilla ja mustapippurilla. Sivele tahna lohen pintaan. Valuta sardellifileet ja asettele ne ristikoksi kalan pinnalle.
*Paista uunissa 175-200°C:ssa noin 30 minuuttia tai kunnes sisälämpötila fileen paksuimmassa kohdassa on n. 55°C.
*Koristele ruohosipulilla.

Katkarapu-sahramirisotto

En tiedä, mikä lakipiste tuli vastaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta yhtäkkiä käsin tiskaaminen alkoi ottaa aivan järjettömän paljon päähän. Lopulta, asiasta ihan riittämiin kaikille maristuani, päätin, että lopetetaan sitten ruoan laittaminen ja säästetään niitä hermoja. Jogurtti-piimä-leipä-kotiruokavalio jatkui yllättävän kauan, tarkalleen ottaen 21 päivää.

Tuntuu kun ois ollut lomalla. Ja samalla se lomalta paluu tuntui lopulta ihanalta: tää katkarapu-sahramirisotto oli parasta tekemääni risottoa ikinä.

Katkarapu-sahramirisotto (alkuperäinen ohje Valion, tässä oma versioni)

300 g pakastekatkarapuja
8-10 dl kiehuvan kuumaa vettä
2 sipulia
2 rkl öljyä
4 dl risottoriisiä
1 - 1 1/2 tl yrttisuolaa (esim. Herbamare)
1/2 - 1 pussia (á 0,5 g) sahramia (mun piti laittaa koko pussi, mutta sitten ripotellessa päätinkin säästää ripauksen seuraavaan kertaan...)
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rs (200 g) maustamatonta Philadelphia-juustoa

tarjoiluun tuoretta minttua ja sitruunalohkoja

*Laita jäiset katkaravut lävikköön ja valuta niiden päälle hieman viileää vettä, jotta ne alkavat sulaa. Katkat saavat sulaa lävikössä risoton valmistuksen ajan.
*Hienonna sipulit. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä sitten keskilämmöllä sipuli, riisi ja sahrami. Älä ruskista.
*Lisää joukkoon yrttisuola ja n. 3 dl kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita, ja anna sitten kiehua hiljalleen kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää nestettä aina noin 1 dl kerrallaan ja lisää seuraava erä vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin kokonaan. Sekoittele välillä. Lisää lopuksi viini ja sulata joukkoon tuorejuusto, kiehauta. Kypsä risotto on kosteaa ja mehevää, mutta riiseissä on vielä purutuntumaa.
*Lisää viimeisenä sulaneet, valutetut katkaravut. Kuumenna, mutta älä enää keitä.
*Tarjoa hienonnetun mintun ja halutessasi sitruunalohkojen kanssa.





p.s. Risottoni ovat liian monesti menneet liisterimäiseksi jöötiksi, vaikka olen tehnyt kaiken ohjeen mukaan ja risottoriisistä. Tällä kertaa maltoin sekoitella riisiä vain varovasti kerran-pari aina nesteen lisäyksen yhteydessä, eli koetin välttää ylimääräistä sekoittelua. Näin rakenteesta tuli tosi tosi hyvä! Risotto oli tasainen ja yhtenäinen, mutta riisipuuron sijaan lautasella oli silti selvästi kypsiä riisinjyviä ja sopivan pehmeää "väliainetta", eikä epämääräistä tärkkelyskasaa.

p.p.s. Olen aina luullut, että valkoviini kuuluu laittaa risottoon alkuvaiheessa, mutta tästä tulikin paljon parempaa ja raikkaampaa, kun viinin lisäsi vasta lopuksi!

Katkarapumönssi eli katkarapu-tuorejuustojuttu vaikka salaatille, ruisleivälle tai uuniperunalle

Jo toinen toivepostaus viikon sisään, tämähän on mahtavaa! Pidemmittä puheitta saanko esitellä: katkarapumönssi.

Katkarapumönssi (riippuu ruokalajin roolista, monelleko se riittää, mutta neljälle hyvin)

500 g pakastekatkarapuja (Lidlin suurehkot katkat, Greenland Prawns, on luottotuote tähän)
1 kunnon nippu tilliä
1 sitruunan mehu
0,5 tl mustapippuria rouhittuna
1 rs (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
n. 2 rkl ranskankermaa

*Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa/huoneenlämmössä. Valuta sulaneet katkat siivilässä ja käytä siivilä nopeasti juoksevan veden alla - mutta vain hetken ajan, ettei kaikki suola katoa.
*Hienonna tilli pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa katkaravut, tilli, sitruunan mehu ja pippuri. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja ranskankerma.

P.S. Jos haluat tehdä maidottomia tillikatkarapuja, jätä tuorejuusto-ranskankermalisäys väliin, ja sekoita joukkoon 1 rkl rypsiöljyä.

P.P.S. Vaikka ranskankermaa on vähän, tulee tästä silti melko juoksevaa. Jos haluaa jähmeämpää katkaraputahnaa vaikka cocktail-paloille, kannattaa käyttää pelkkää tuorejuustoa ja huolehtia että katkaravut on valutettu tosi hyvin.

Häämenu ja miten se syntyi

Kerroin aiemmin hääkakusta, mutta ajattelin listata alle, mitä muuta meidän häissä syötiin. Osa tehtiin siis omalla porukalla, lämmin osasto tuli valmiina, osaan on jo ohjeet, osaan sellaiset tulevat vasta lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Tämän postauksen kuvista kiitos Tuitulle, Antille, Reetalle ja Helille!

Pöytäkolmiossa (pilkahtaa kuvassa vasemmalla) kerrottiin, että ruoaksi on salaattipöytä, palapaisti ja hääkakkua. Pöydässä se näytti tältä:

Salaattipöytä
Salaattisekoitus (frisee-salaatti, viinisuolaheinä ja rucola)
Savulohi
Minilihapullat
Marinoidut oliivit
Tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti
(Maidoton versio: Tomaatti-basilikatofusalaatti)
Sitruunamarinoidut linssit
Katkarapumönssi
(Maidoton versio: Tillikatkaravut)
Juustokuutiot
Leikkeleitä
Kurkkukuutioita
Paahdettuja auringonkukansiemeniä
Vinegretti
Jogurtti-sipulikastike

Palapaisti ja kumppanit
Palapaisti
(Maidoton palapaisti)
(Sienikastike)
Hunajajuurekset
Keitetyt perunat

Leipä ja piirakat
Karjalanpiirakat
(Gluteenittomat piirakat, maidottomat piirakat)
Munavoi
Sämpylät
Ruisleipä

Jälkkärit
Hääkakku
(Gluteeniton ja maidoton kakku)
Keksejä
Lakupatukoita
Kahvi ja tee

Iltapala
Hodarit ja hääruokien tähteitä (kiitos S ja V, jotka järkkäsivät tämän lahjana meille!)





































Sain jo aika varhain huomata, että itse ruoat ei olleet tässä se isoin juttu, vaan kokonaisuuden suunnitteleminen siten, että häissä kaikki olisi sujuvaa ja rentoa. Jännää ja mielenkiintoista! Jos hääruokien itse tekeminen (tai osittainen sellainen) kiinnostaa, tässä listaa siitä, miten me ruokahommaa valmisteltiin:

*Aika pian hääpäivän päättämisen jälkeen sovittiin, että äitini tekisi karjalanpiirakat, mikä osoittautuikin äidilleni kovin rakkaaksi puuhaksi. Se taisi olla ensimmäinen sovittu hääruoka.

*Muutama kuukausi ennen häitä aloitin listaamalla ruutupaperille hyväksi koettuja tai muuten vaan lemppariruokia, jotka on melko helppo valmistaa suurellekin porukalle. Minilihapullia, tomaattisalaattia ja katkarapumönssiä (samoin kuin sitä hääkakkua) ehdittiin testailla kevään ja kesän mittaan aika monta kertaa, muiden kylmien herkkujen ohjeet sekä sämpyläresepti oli jo valmiiksi hyppysissä.

*Päätimme, että ennen häitä valmistelut tehdään omalla porukalla, mutta itse häissä kukaan vieraista ei osallistu keittiöjuttuihin. Päätimme myös, että häissä pärjätään kahdella ulkopuolisella keittiö-/tarjoilutyypillä. Tunsin silti tarjoilijat ennalta ja tiesin, että uskallan luovuttaa hääpäivänä koko paletin heidän käsiinsä.

*Koska aikaa ruokien lämmittelyyn ei olisi ollut, tilasimme lämpimät ruoat paikalliselta pitopalvelulta niin, että he toivat ne suoraan lämpölaatikoissa juhlapaikan keittiöön. Tämä oli aika helppo päätös, sillä vihtiläisen Saanan Salin palapaisti on maailman parasta.

*Seuraavaksi tein hääruoista excel-taulukon eri versioineen. Tästä pdf-versiosta pääsee ehkä kärylle siitä, millainen se yhdessä suunnitelmien vaiheessa oli. (En luottaisi siihen kovin pitkälle, esim. kaupan keksejä emme laittaneet pakastimeen...) Taulukossa oli itse ruokalajin lisäksi listattuna myös tarjoilu- ja valmistusastioita, sillä meidän piti tarkistaa, että juhlapaikalta tosiaan löytyy kaikki tarvittava itse ruokailuastioiden lisäksi. Muutamat isot jutut lainattiinkin toisaalta.

*Tapasimme tarjoilijat kesällä ja kävimme yksityiskohtaisesti läpi sekä juhlan aikataulun sekä sen, mitä ruokia tulisi olemaan tarjolla.

*Kaasoni avulla kävimme listan läpi ja laskimme, miten paljon mitäkin ruokaa tarvitaan noin sadan hengen porukalle. Pääraaka-aineesta oli aina helppo laskea kerroin, ja kun kertoimen laittoi taulukkoon, olikin ostoslista jo lähes valmis. Määrien arviointi tuntui minusta aluksi vaikealta, mutta lopulta aika toimiva keino oli käydä mielessään läpi keskimääräisen häävieraan lautanen. Kuinka paljon sellaisella on salaattia, oliiveja, leikkelettä jne. Se toimi: mikään ei loppunut kesken, mutta häistä jäi yli lähinnä niitä ruokia, joita tietoisesti hankittiinkin kunnolla yläkanttiin.



























*Tein hääruoista kaksi ostoslistaa:
1) viikkoa ennen pakkaseen tehtävien ruokien raaka-aineet sekä kaikki huoneenlämmössä hyvin säilyvät tarvikkeet
2) häitä edeltävän aamun ostoslista, jossa oli kaikki muu.

*Lihapullat ja sämpylät tosiaan tehtiin viikkoa aiemmin pakastimeen. (Myös hääkakkua tehtiin pakastimeen, mutta logistisista syistä eri paikassa ja eri päivänä...) Sämpylöiden teossa oli mukana yksi pieni avustaja :).

 

*Olin tehnyt hektistä perjantai-iltapäivää varten jokaisesta ruoasta ohje-aanelosen, jossa oli ainesosien lisäksi checklist tarjoiluastian ja -ottimen valmiiksi pöytään laittamiselle. Oma sivu oli sellaisillekin ruokalajeille, jotka eivät paljon vaatineet valmistusta - jonkun piti huolehtia leikkeleidenkin lautanen pöytään. Papereista muodostunut kansio jäi lauantain tarjoilijoiden käyttöön. Jos jollekin vieraalle olisi tullut kysyttävää ruokien ainesosista, sisällön olisi voinut tsekata sieltä.

*Muovitaskuja jaettiin ilahduttavan runsaslukuiselle apujoukolle, joka tuli paikan päälle pilkkomaan ja sekoittamaan. Kaasoni, jälleen kerran, oli koonnut välineet valmiiksi ja tehnyt talkoolaisille TYÖPISTEET keittiöön. Kuin hienoa!












*Muovitaskuissa oli jokaiselle ruokalajille kaksi "nimitagia". Toinen vietiin perjantaina valmiiksi tarjoilupöytään, toinen kiinnitettiin sinitarralla sen jääkaapin oveen, johon ruoka jätettiin säilöön. Näin tarjoilijat näkivät lauantaina mahdollisimman helposti, mikä ruoka löytyy mistäkin.

*Pöydässä oli tarjolla yhtä aikaa sekä kylmä että lämmin kierros. Näin vähennettiin jonotusta. Lisäksi oltiin kuultu, että jos pääruoka ei ole näkyvillä, savulohta menee järjettömän paljon. Aika järkevä huomio.

*Lauantaina nostettiin hattua talkoolaisille, taitaville ja uskomattoman tehokkaille tarjoilijoille,  ja nautittiin hyvästä ruoasta. Reinoissa.



p.s. Eikö ookin maailman hienoin hääpuku? Se on taftia ja vaaleaa beigeä ja myynnissä vielä muutaman viikon ajan Lovebirdsissä. Mainostan avoimesti, koska se on paitsi hienoin, myös muuten vaan paras!

Toivepostaus: Maapähkinävoi-pinaattipasta

Olen aina halunnut kirjoittaa toivepostauksen. Jiihaa! Eräs anonyymi blogini lukija toivoi, että... eipäs kun ihana työkaverini toivoi tänään, että viimein postaisin tämän ruoan maailmalle.

Ohje on Opiskelijaruokaa-blogista. Ensin innostuin reseptistä (kuulosti jännältä), sitten petyin hieman (maistui, no, vanhalta kunnon opiskelijaruoalta), sitten totesin, että onhan tää oikeastaan aika hyvää. Mieheni sen sijaan tykkäsi heti. Ja tosiaan työkaverini myös; tein tätä kerralla niin paljon, ettei tehnyt yhtään tiukkaa jakaa eväsrasian sisältöä puoliksi. Laitetaan alle siis ei-tuplatun satsin ainemäärät.

Maapähkinävoi-pinaattipasta (kaksi annosta; alkuperäinen ohje Opiskelijaruokaa-blogista)

pastaa kahdelle

1 rkl ruokaöljyä
150-200 g pakastettua pinaattia 
1 rkl tomaattipyreetä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso rkl rouheaa, makeuttamatonta maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua
1 tl yrttimaustetta (suolatonta), esim. Provencen yrtit
1/4 - 1/2 tl merisuolaa
mustapippuria
kourallinen paahdettuja auringonkukansiemeniä (tämä oli oma lisäykseni, koska tarttee olla jotain pureksittavaa)
1/2 rs kirsikkatomaatteja puolitettuna (tämän lisäsin myös, koska tarttee olla jotain tuoretta)
(tilkka vettä)
pari kourallista vahvanmakuista juustoa raastettuna


*Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
*Pastan kiehuessa kuumenna pannulla tilkka öljyä. Lisää siihen tomaattipyree ja pakastettu pinaatti, kääntele ja sekoittele kunnes pinaatti on sulanut. Sekoita joukkoon loput ainekset, lisää halutessasi tilkka vettä (minä laitoin ehkä puolisen desiä) ja anna kiehahtaa nopeasti. Älä keitä pitkään, jottei pinaatti muutu ihan ruskeaksi.
*Valuta valmis pasta ja sekoita kastike joukkoon.
*Tarjoile raejuuston tai juustoraasteen kanssa.

Täyteläinen papu-juurespata ja juusto-dumplingsit

Mykyjä. Niitä ne padassa kelluvat dumplingsit tässä tapauksessa oikeasti ovat. Myky, siinä vaan jotenkin epäilyttävä sana. Dumplingsit kuulostaa paljon leikkisämmiltä!

Herkullisten juustomykyjen, juuresten ja papujen lisäksi tästä padasta löytyy sipulia, selleriä, kuivattuja sieniä, kahvia ja soijakastiketta. Näillä eväillä syntyi ihan ennenmaistamattoman lihaisa papupata, jotenkin tumma ja täyteläinen yhtä aikaa. Ihan mahtava kasvisruoka sellaisillekin, joita papupata yleensä epäilyttää!

Juures-papupata ja juustomykyjä eli -dumplingseja (alkuperäinen ohje Nicola Graimes: New Vegetarian Kitchen, alla oma versioni jossa inasen verran muutoksia raaka-aineissa ja ainemäärissä)

2 rkl öljyä
1 suuri sipuli lohkoina
1 sellerinvarsi viipaleina
1/2 suuri purjo (tai yksi pieni) hienonnettuna
4 porkkanaa suurehkoiksi paloiksi leikattuna
1 palsternakka suurehkoiksi paloiksi leikattuna
kourallinen kuivattuja sieniä hienonnettuna, meillä herkullisia vaaleaorakkaita
1 rkl vehnäjauhoa
2-3 tl kuivattua timjamia
1/2 laakerinlehti
1 dl vahvaa kahvia
3-5 dl kasvislientä (tai miksei kana- tai lihalientäkin)
2 rkl soijakastiketta
1 pkt (230 g) ruskeita papuja, käyttövalmiita (laitoin Pirkkaa), huuhdeltuina

Juustomykyt
90 g vehnäjauhoja
40 g raastettua, pitkään kypsytettyä cheddar-juustoa
2 rkl tuoreita yrttejä hienonnettuna, tai 2 tl kuivattua yrttisekoitusta
40 g voita pieninä kuutioina
1 rkl kylmää vettä

*Kuumenna liedellä valurautapadassa öljy. Käytä matalaa keskilämpöä, asteikolla 1-6 kolmonen on tässä ohjeessa kova sana. Lisää öljyyn sipulilohkot ja anna kuullottua 6 minuutin ajan välillä sekoitellen.
*Lisää selleri ja purjo, kuullota 2 minuuttia lisää.
*Lisää porkkana, palsternakka ja sienet. Sekoita joukkoon 1 rkl vehnäjauhoja ja anna kypsyä minuutin ajan. Lisää sitten timjami, laakerinlehti, kahvi, liemi ja soijakastike. Katso, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri, lisää tarvittaessa lientä. Kuumenna kiehuvaksi, laske sitten lämpöä ja anna hautua hiljalleen 10 minuutin ajan.
*Mykyjä varten sekoita kulhossa jauhot, raastettu juusto sekä yrtit. Nypi mukaan voi ja lisää lopuksi 1 rkl kylmää vettä. Sekoita tasaiseksi, kovaksi taikinaksi, lisää tarvittaessa varovaisesti vettä jotta saat muodostettua taikinapallon. Jaa taikina 8-10 osaan ja tee osista soikiomaisia mykyjä.
*Sekoita pataan pavut. Kääntele sitten varovasti keitoksen sekaan mykyt niin, että ne peittyvät liemeen ja kasviksiin. Peitä kannella ja anna hautua matalassa lämmössä hiljalleen kuplien 20-25 minuuttia, kunnes mykyt ovat nousseet padan pintaan. Tarjoile kuumana.