Vanha viisaus, uudet vaatteet

Vanha viisaus lienee se, että kannattaa syödä sitä mitä omilla huudeilla kasvaa ja syötäväksi kelpaa. Uudet vaatteet taas on brändätyllä lähi- ja luomuruoalla - ja se on oikeastaan ihan hyvä juttu, sillä niiden uusien vaatteiden ansiosta unohtumaan päässyt perusasia näkyy taas.

Olin tänään MTK:n organisoimassa Herkkujen Suomi -tapahtumassa Helsingin Rautatientorilla. Olisin varmaan unohtanut koko jutun, ellei uusi verkkokauppa Makumaku olisi mainoksellaan kutsunut minua mukaan. Kannatti käväistä: Rautatientori oli täynnä ihmisiä, elämää ja maakuntien herkkuja. Paljon nähtävää ja maisteltavaa, mutta ehkä kuitenkin enemmän messu- kuin markkinatunnelmaa. Vaan se kai taisi olla tarkoituskin, nimittäin lähiruoan ja pientuottajien esiinnostaminen ylipäänsä. Muussa tapauksessa pohjoislappilainen pienyrittäjä taitaisi valita vähän lähemmät markkinat ;).























Aidoin lähiruokafiilis syntyy kyllä juuri markkinoilla. Olin viime viikonloppuna Vihdin vuosisatamarkkinoilla (kuva on sieltä). Siellä myytiin muun muassa kaalia maitokärryistä. Ihan ylivoimainen lempparini oli pitkään Jyväskylän syyskuinen Ween Maan Wiljaa, joka ennen järjestettiin kauniissa paikassa satamarannassa. Nykyään ympäristö on messumaisempi, mutta lähiruokavalikoima edelleen erittäin pop.

Ai niin, mikä on Makumaku? Taas joku portaali, oli ensiajatukseni. Mutta sehän olikin nettikauppa, ja toimii vähän samalla periaatteella vapaaehtoisten pyörittämät luomuruokapiirit. Ruoka tilataan, ja x päivän päästä sen voi noutaa paikasta y. (Tai Makumaun tapauksessa tilata kotiovelle, jos hotsittaa.) Kaupallisella toimijalla on kieltämättä ruokapiirien rinnalla paikkansa. Valikoima vaikuttaa ensi vilkaisulla laajalta, ja helppokäyttöinen nettisivu on satunnaisellekin lähihippeilijälle kätevä konsepti.

Luomupiireissä, syysmarkkinoissa ja Makumaku-verkkokaupassa ilahduttaa erityisesti yksi juttu. Ne muistuttavat sellaisesta perusasiasta, että tänäkin päivänä ja tässä maailmassa ruoka VOI kulkea aika suoraan tuottajalta kuluttajalle. Ihan niin kuin vanhat ja viisaat pitivät itsestäänselvänä.

Ahven uunissa

Se on affen se.























Niitä oli kaupan samaan hintaan kuin kirjolohta, ja eihän se luonto antanut periksi jättää ostamatta. Luonto taas, se on päässyt etääntymään sen verran kauas, että kalatiskin sedältä piti kysyä, kuinkas näiden kanssa nyt toimitaankaan. Kokonaiset, peratut kaverit.

"Suolaa ja yrttimausteita sisäpinnoille, annetaan maustua noin 10 minuuttia. Uuniin leivinpaperin päälle noin 30-35 minuutiksi, 175 astetta lämpöä."

Hyvää tuli. Tätä sormin perkaillessa tuli ihan järvenrantafiilis, keskellä Helsingin harmautta.

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä

Italiasta asti tuodut pastakotilot olivat odotelleet käyttöä kärsivällisesti ja kauan. Kun kotiin sitten kantautui satsillinen Muttin tomaattisäilykkeitä, italialaistakin italialaisempia, näin liiton syntyvän. (Onko muuten ketään muuta, jota "liitto"-sanan käyttö ruokateksteissä riepoo?!)













































Juustoa vielä mukaan, kurkkaus Kreikan suuntaan, ja tällainen herkku siitä syntyi:

Pastakotilot tomaatti-fetajuustotäytteellä (4 annosta)

16 kpl isoja pastakotiloita ("Suurpastaa", sanoi nerokas työkaveri. Se ON suurta, kuten kuva kertoo.)
oliiviöljyä
15 cm purjon vaaleaa osaa
4 valkosipulinkynttä
1/2 punainen paprika
1 tlk (400 g) basilikamaustettua tomaattimurskaa
n. 2 dl vettä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
pieni ripaus sokeria
kourallinen tuoreen basilikan lehtiä
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g fetatyyppistä juustoa

Pinnalle:
n. 1 dl grana padano- tai muuta kovaa juustoa
kourallinen pinjansiemeniä

*Keitä pastakotilot pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi. Valuta kotilot ja sekoita joukkoon pieni tilkka öljyä, jotteivät kotilot takerru toisiinsa.
*Valmista tomaattikastike. Hienonna purjo ja paprika, kuullota niitä pannulla öljytilkassa. Hienonna joukkoon valkosipuli. Kaada sekaan tomaattimurska, vesi, etikka ja sokeri ja anna kiehua hiljalleen parin minuutin ajan. Sekoita joukkoon basilikanlehdet ja siirrä kastike sivuun kuumalta levyltä.
*Valmista juustotahna. Hienonna fetatyyppinen juusto kulhossa haarukalla ja sekoita joukkon tuorejuusto.
*Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Levitä vuoan pohjalle pari kauhallista tomaattikastiketta. Asettele sitten vuokaan pastakotilot. Jaa jokaiseen kotiloon ensin tomaattikastiketta, ja sitten juustotahnaa. (Meidän pyöreään uunivuokaan meni ensin yksi kerros, jonka täytin, ja sitten toinen.)
*Levitä vuokaan loppu tomaattikastike, jos sitä on jäänyt yli, ja ripottele pinnalle juustoraaste sekä pinjansiemenet. Paista uunissa 225°C:ssa noin 20 minuuttia tai kunnes juustoraaste on saanut kauniin kullanruskean värin ja pinjansiemenet ovat paahtuneet.

Kesäinen kurkku-perunamuhennos ja paistettu lohi

Mari kirjoitti kasaantuvista ruokalehdistä. Tunnistan ongelman. En vaan pysty heittämään pois Glorian Ruoka&Viinejäni enkä (luojan kiitos satunnaisia) Allt om Matejani tai BBCGoodFoodejani. Ei tuu mitään.

Vaan ehkäpä voisin keventää paperitaakkaa käymällä läpi erästä sekalaisia reseptejä tursuavaa kansiota? Ja millä pettämättömällä metodilla: kokkaamalla ohjeen, kirjoittamalla sen blogiin ja heittämällä paperiversion menemään! Uujea, tätä menoa kansioni on keventynyt grammakaupalla jo ensi vuosisataan mennessä!























Oivalluksen ja jonkin vanhan kesäisen RuokaPirkka-lehden inspiroimana syntyi kurkku-perunamuhennosta paistetun lohen seuraksi. Repäisty reseptisivu luki kai paperiroskista sivuavia ajatuksiani, sillä se katosi jäljettömiin jo kokkauksen aikana. Vaan laitetaan ylös mitä todellisuudessa tapahtui.

Suosittelen kokeilemaan, sekä papereihin sukeltamista että tätä ruokaa!

Paistettua lohta ja kurkku-perunamuhennosta (kahdelle)

noin 6-8 uutta perunaa
tilkka öljyä paistamiseen
2 pientä sipulia tai punasipulia, mieluusti kesäisestä nipusta
1/2 kurkku
1 rkl kapriksia (liotettuna ja) hienonnettuna
1 dl kermaa
mustapippuria
tuoretta tilliä hienonnettuna

tilkka öljyä paistamiseen
n. 400 g lohifileetä
merisuolaa, mustapippuria

sitruunalohkoja

*Keitä perunat lähes kypsiksi ja kuutioi ne reilun kokoisiksi palasiksi. Kuutioi palasiksi myös kurkku.
*Ripottele lohifileen pinnalle suolaa ja pippuria, anna maustua noin 10 minuutin ajan.
*Hienonna sipuli ja kuullota sitä öljytilkassa pannulla keskilämmöllä muutaman minuutin ajan.
*Lisää pannulle peruna- ja kurkkukuutiot, kaprikset sekä kerma. Sekoittele keskilämmöllä vielä muutaman minuutin ajan, kunnes kerma näyttää imeytyneen kuutioihin. Mausta mustapippurilla ja tillisilpulla, sekoita ja siirrä lämpimään astiaan odottamaan siksi aikaa, että paistat lohipalat. Pyyhkäise pannu puhtaaksi vaikkapa talouspaperilla.
*Leikkaa lohifile haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuumenna pannulla keskilämmöllä tilkka öljyä, lisää pannuun lohipalat nahkapuoli alaspäin. Anna paistua muutaman minuutin ajan, käännä sitten ja paista vielä toiselta puolelta. Palojen sivusta voit seurata kalan kypsymistä. Jos haluat mehukasta ja pehmeää kalaa, jätä keskiosa aavistuksen verran punertavaksi; jos taat kuulut rapean ja kuivakamman kalan ystäviin, paista paloja pidempään.
*Tarjoile muhennoksen ja kalan kanssa sitruunalohkoja.

Salaattikesän paluu

Olin naputtamassa otsikoksi "Salaattikesä", kunnes hämärät muistikuvat ja googlailu kertoivat, että samoin ovat otsikoineet Pastanjauhajat, Lilyn Keittiössä, kaupungissa sekä - kappas - meikäläinen! Palataan siis perusasioihin.

Viikonloput on parhaillaan näet sellaista reissumätön, pizzan ja grillailun fiestaa, että viikolla on pakko saada viileää salaattia napaan. Tekee hyvää.























Tähän kuvaukselliseen, kylmään ilmestykseen laitoin, BBCGoodFoodin inspiroimana, keitettyä pastaa, suikaloitua kurkkua, vihreitä papuja, tilliä, katkarapuja sekä turkkilaista jogurttia. Vauhdilla kasattu ruokalaji olisi kaivannut lisämakua: vaikkapa dijon-sinappia tuomaan potkua, tai sitten hieman kiehautettua fenkolia makeuttamaan kokonaisuutta (ja fenkolihan se siellä alkuperäisessä ohjeessa komeileekin).























Kesän makeus pääsi loistamaan meloni-fetasalaatissa, jonka tekoon yllytti mainio Herkku&Koukku -blogi. Yleensä olen hunaja- ja cantaloupemelonien joukkueessa, mutta tällä kertaa vesimeloni osoittautui päteväksi vaihtoehdoksi. Mukana siis salaatinlehtiä, kurkkua, vesimelonia, fetajuustoa ja paahdettuja siemeniä. Mahtavaa hellepäivän ruokaa!




















Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, mainittakoon, että mut on vallannut kaalihulluus, joka on kuplinut pinnan alla reilun vuoden. Eli siitä asti, kun luin Korianteria-Liinan kaalipostauksen. Kaalia kaalia kaalia kaalia kaalia. Voisin syödä kaalisuikalesalaattia vaikka koko ajan, jos vaan eteen kannettaisiin. Onneksi valmistuskaan ei ole vaikeaa, ja viimeisimmästä valkosipulisesta versiosta tuli niin hyvää että huudellaan siitä nyt vielä ruokaohjeenkin muodossa. Tähän malliin:

Valkosipulinen kaalisalaatti (vähän niinkun pizzerian kaalisalaatti, juunou, mutta vielä parempaa)

1 pienehkö kesäkaali, olisiko vajaan kilon
pari porkkanaa
5 rkl rypsiöljyä
3 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
6 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
1/2 tl laadukasta merisuolaa
mustapippuria

*Suikaloi kaali ja porkkana ohuiksi, raastemaisiksi suikaleiksi. Käytin tähän isoa keittiöveistä koska kaalin pilkkominen on hauskaa, eikä haittaa vaikkei koko ajan tulisi niin ohuen ohutta, mutta monitoimikone tai vaikka raastinrautakin varmasti toimii. Kippaa suikaleet suureen kulhoon.
*Hienonna valkosipulinkynnet mahdollisimman pieneksi silpuksi. Tai jos omistat valkosipulinpuristimen, käytä ihmeessä sitä.
*Sekoita pienessä kulhossa valkosipuli, öljy, etikka, sokeri, maukas merisuola ja haluamasi määrä mustapippuria. Kaada sitten kastike kaaliraasteen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Anna kaalisalaatin vetäytyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.

Kesäkeitto vie kielen

Kesäkeitto ehti olla kanssaruokailijan toivelistalla hetken, mutta vain suhteellisen lyhyen hetken. Paloin nimittäin itsekin halusta päästä kokeilemaan Glorian Ruoka&Viini -lehden pari vuotta sitten vesille laskemaa kesäsoppaohjetta, jonka ainakin Mari ja Eeva ihan hiljan bloggasivatkin.























Olen ymmärtänyt, että tämä kermainen versio sopii mahtavasti kesäkeiton vieroksujien käännyttämiseen. Tämän katon alla ei homman nimi tosiaankaan ollut se, vaan päinvastoin, haussa oli hyvän keittomuiston kertaus, ja hippasenkin erikoisempi keittoprojektini sai osakseen jännittyneitä kommentteja:

"Mä voin auttaa sua ja hämmentää tätä suurusta. Mutta mitähän tästä oikeen tulee..?"
"Mitä?! Miksi kokonaisia herneenpalkoja?! Tuleekohan tästä nyt yhtään samanlaista kuin ennen?!"

Vaan ei tälle kermaiselle kesäkeitolle voi muuta kuin hymistä tyytyväisenä. Ihan törkeen maukasta. Kesäkeittona se tulee tietysti syödä tuoreeltaan, mutta maut syvenevät ihanasti heti kun keitto vähän levähtää. Jäähtyvää lientä oli vielä Ihan Pakko maistella kattilasta ennen jämäjääkaapitusta.

Ne kokonaiset herneenpalot on muuten höpsö ja kuituinen kuriositeetti, ainakin kun kyseessä on se torilta kannettu peruslajike. Suosittelen perkaamaan jo keittelyvaiheessa ihan herneiksi sopan sekaan.























Kermainen kesäkeitto (oma versioni Pumpkin Jamin ohjeesta, joka puolestaan noudattelee Glorian Ruoka&Viinin 4/2010 ohjetta)

noin litra kiinteitä varhaisperunoita (tässä versiossa siis kyseessä iso ja perunainen keitto)

3 uutta porkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulin vaalea sipuliosaa

muutama kourallinen tuoreita herneitä perattuna (ja voi sinne koristeeksi niitä herneenpalkojakin laittaa)
1 l kiehautettua vettä ja sopivasti hyvää kasvisliemikuutiota tai fondia (eli kasvislientä, toisin sanoen)

Suuruste:
3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sherryä (esikuvaversioissa 1 dl valkoviiniä, mutta sherry toimi aika kivasti!)
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä

Lisäksi:
valkopippuria myllystä
(merisuolaa)
(kevätsipulin varsia)

*Pese perunat ja porkkanat ja paloittele ne. Paloittele myös kukkakaali, viipaloi sipuli.
*Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Keitä kasviksia noin 5-10 min. Lisää kukkakaali ja sipuli. Jatka keittämistä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, noin 5 minuuttia lisää.
*Kasvisten kiehuessa valmista suurus toisessa kattilassa tai pienessä pannussa. Sulata voi, sekoita jauhot joukkoon ja anna niiden kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Kaada sherry ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada vesi kattilaan koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.
*Kaada kermasuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Halutessasi silppua keiton pinnalle kevätsipulin varsia.

Porvoon ihmeet

Kävin päiväretkellä Porvoossa. Kaupungissa, johon on Helsingistä oikeasti ihan hämmentävän lyhyt matka. Sain inspiksen lähtöön Kokkia viinissä -blogin viikonloppumatkailuraportista. Porvooseen, hus, kaikki lähistön ihmiset, jotka ette vielä ole sinne retkeilleet!























Porvoon keskustassa on vanhaa ja kaunista, suloista ja pientä. Jos tahtoisin näyttää Suomi-turistille, miltä toivoisin kaikkien suomalaisten pikkukaupunkien näyttävän, veisin turistin Porvooseen.

Etenkin vanhassakaupungissa on hienoa, paikoitellen jotenkin vähän liiankin fiiniä minulle. Harkitut putiikit toistelivat vaaleita saaristolaissävyjä ja harrasta historiaa, mutta toisinaan jäin kaipaamaan rohkeutta ja omaperäisyyttä. Vaan omaperäisiä ja muuten vaan mahtavia löytöjä Porvoon keskustan maisemissa tehtiin silti! Niistä poimintoja seuraavassa.









































Kävimme lounaalla Fredrikan Lähteessä (Runeberginkatu 18). Paikka kertoo olevansa hyvän olon talo, ja siellä pidetään mm. joogakursseja, mutta saman katon alle mahtuu myös viihtyisä kahvila-ravintola. Yhdeksän euron lounashintaan sisältyi salaattipöytä hummuksineen, ituineen, kasvispyöryköineen ja marinoituine fenkoleineen, sekä lämpimänä ruokana todella maukkaaksi yrttimaustettu ratatouille linssiriisin kera. Paikka on hieman sivussa vanhankaupungin vilinästä, mutta todella viihtyisä, ja mikä tärkeintä, ruoka oli hyvää! Ihan vierestä löytyy myös J. L. Runebergin kotimuseo.























Lounaan jälkeen istuttiin puistossa syömässä Pienestä Suklaatehtaasta ostettuja tryffeleitä. Pieni Suklaatehdas (Kirkkotori 1) oli nimensä mukaisesti todella pieni, mutta käsintehdyt maut olivat suuria ja suussasulavia. Villisuklaa- ja kardemummatryffelit taisivat olla omia lemppareitani. Myymälästä voi lasin läpi tarkkailla suklaamestarin puuhia keittiön eli tehtaan puolella.


















Tehtaista puheenollen, tiesin, että WSOY:n tehtaanmyymälässä (Mannerheiminkatu 20) on tarjolla alennus- ja poistoeriä, mutta edulliset hinnat hämmästyttivät silti. Suosittelen kaikille ruoka- ja muiden kirjojen ystäville! Saattaa löytyä jotakin jännää. Omasta ostoskoristani löytyivät Parhaat ruokasienet ja sieniherkut -kirja sekä ihana Reilusti ruskeaa, 70-luvun fiilistelykirja. Kumpainenkin maksoi noin 15 euroa, ja yhteishinnasta napsaistiin vielä kassalla viisi euroa kampanja-alennusta pois. Ei paha!


















Anton&Anton löytyy nykyään Helsingistäkin, mutta tahdoin käydä alkuperäisessä Porvoon myymälässä (Jokikatu 7). Anton&Anton oli (porvoolaiseen tyyliin) pieni, mutta sieltä löytyi toki vaikka mitä kiinnostavaa. Vaikka tarjonta olikin luomu- ja lähiruokaa, oli Porvoon Anton&Anton jotenkin tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ihanan tavallinen ja helposti lähestyttävä. Ei liian maanläheinen, muttei liian hienokaan. Tykkään itse ihan kaikenlaisista ekokaupoista, mutta jos kaupan imago on liiaksi erikoiskaupan oloinen, suuntaan tai toiseen, voi olla että joku joskus jättäisi astumatta sisään. Mukaani tarttui tässä kesän huumassa muun muassa Furikake-mausteseosta, koska purkki sisältöineen oli vaan niin mielettömän kauniin näköinen.



















Astia-asioissa taasen on hyvä poiketa Porvoon Pajan liikkeeseen (Välikatu 8), etenkin jos tykkää värikkäistä, keraamisista kipoista ja kupeista. Löysin poistokorista pari kauniin epätasaista pikkukippoa, jotka sopivat vaikkapa pöytäsuolalle tai sushi-soijakastikkeelle. Priimat pikkuserkkunsa poseeraavat kuvassa vasemmalla.























Jätskihimo kannattaa Porvoossa taltuttaa uudessa IcePop-jäätelöbaarissa (Runeberginkatu 36). Makuvalikoima on hurmaava, ja listan edessä joutuikin hetken mietiskelemään. Lakka-valkosuklaajätski osoittautui loistovalinnaksi.

Oli ansio sitten turistien tai ahkerasti asioivien asukkaiden, tuntuu Porvoossa olevan hurjan paljon mielenkiintoisia paikkoja ja vaikkapa ravintoloita pienehköksi suomalaiseksi kaupungiksi. Kannattaa lukaista esimerkiksi Sillä Sipuli -blogin juttu ravintola Timbaalista.

Ja kannattaa käydä siellä Porvoossa!

p.s. Vielä yhden Porvoo-kesätärpin lisää voi bongata Paulig Cafén puolelta!

Ken söi kesälaatikon?

No mää ja mun juhannusseurue!

Löysin ohjeen peruna-fenkoli-jogurttilaatikkoon Chez Jasun blogista. Tein laatikkoa pääruoan sijaan lisäkkeeksi, joten jätin katkaravut pois. Todella hyvän makuista, joka tapauksessa! Vahvan makuiset grilliruoat jyräsivät kylläkin tämän paistoksen hienoja sävyjä ihan liiaksi, joten seuraavan kerran kaverina saa olla vaikkapa vaalea kala. Tai sitten ne katkikset siellä joukossa.























Fenkoli-perunalaatikko
noin puoli kiloa uusia perunoita
1/2 iso fenkoli
1/2 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu
1 tl kapriksia
150 g turkkilaista jogurttia
n. 75 g gruyere-tyyppistä juustoa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

*Keitä pestyt perunat vedessä lähes kypsiksi. Leikkaa puolikas fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja lisää ne perunoiden keitinveteen muutamaksi viimeiseksi minuutiksi. Valuta perunat ja fenkolit ja kumoa uunivuokaan. Paloittele perunoita puoliksi tai muutamaan osaan. Hienonna kaprikset ja sekoita ne joukkoon.
*Yhdistä kulhossa jogurtti, sitruunamehu, sitruunankuoriraaste, juustoraaste, ripaus suolaa ja pippuria sekä puolet tillistä. Kaada seos vuokaan ja paista uunissa 200°C:ssa noin 15-20 minuuttia tai kunnes ruoka saa väriä. Koristele laatikko lopulla tillillä.























P.S. Kenistä ja syömisestä puheenollen, oli meillä kesävoitakin! Kotivoita, jonka sekaan oli puristettu monta valkosipulinkynttä sekä hienonnettua ruohosipulia. Aika jees!

Keskikesän grillijuhla

Ajattelin, että tämän vuoden juhannus voisi olla ihan ultimaattinen grillaus- ja marinointifestivaali. Sellaiseksi se osoittautuikin, ja parhaillaan grilli kuumenee jo neljättä päivää. Naudanlihaa, vartaita, munakoisoa, tofua, makkaraa ja uusia perunoita. Ja vaikka mitä muuta siihen kylkeen.























Joku oli selvästi lukenut ajatuksiani, sillä sopivasti juhannuksen alla DanSukker heitti minua paketilla, jossa oli muun muassa aivan törkeän runsas reseptivihko. Nyt on kyllä joku tehnyt hyvää työtä siellä sokeritehtaan koekeittiöllä. Harvoinpa sitä hurahtaa täysillä yhteen 10-sivuiseen mainosreseptisettiin, mutta tämä alkaa olla jo puhkiselattu. Mun mittakaavassa on melko kova juttu, että ekalla sovelluskerralla lähtee sekoitteluun yhteensä neljä eri ohjetta. (19 muuta on vielä kokeilematta.)























Munakoisoille sokeriset marinadit ei muuten oikein sopineet, kärvähtävät niin äkäisesti koisokaverin pintaan. Mutta lihan ja tofun kanssa sokerilla on mukava vaikutus paistopintaan. Tumman ruokosokerisiirapin ansiosta paistettava oli jo ennen paistoa ihan ruskeaa.

Ohjeista kiitos DanSukkerille, omat muutokset suluissa. Marinadit riittävät noin 1 1/2 kilolle lihaa, mutta me uitettiin vähempiä liha- munakoiso- ja tofumääriä näissä reiluissa liemissä. BBQ-kastike ei ole marinadia, vaan vähän niinkö ketsuppia. Omaa sovellusta oli matkassa hieman, mutta vain hieman. Suosittelen siirappisen marinointihullun sydämeni pohjalta. Nää toimii.























Marinadi naudanlihalle

2-3 rkl fariinisokeria (lorautettiin sama määrä siirappia)
1/2 dl viskiä
1/2 dl soijakastiketta (teriyaki-kastiketta)
1/2 dl Dijon-sinappia (rakeista versiota)
1/2 dl silputtua kevätsipulia
1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Marinadi lampaalle (meillä oli kyllä vaan nautaa ja niitä tofuhommia)

2-3 rkl ruokosokerisiirappia
1/2 dl tummaa balsamiviinietikkaa
1/2 dl öljyä
1 rkl hienonnettua rosmariinia (hienonnettua ruohosipulia)
1 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa

Marinadi porsaalle (meillä oli kyllä vaan nautasuikaleita, joita pujoteltiin vartaisiin fenkolin, ananaksen ja paprikan kanssa)

1/2 dl vasta puristettua sitruunamehua
1/2 dl valkoviinietikkaa (pieni loraus tummaa balsamiviinietikkaa)
1/2 dl oliiviöljyä (rypsiä)
2-3 rkl ruokosokerisiirappia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna (olisko ollut 4…)
maun mukaan sambal oelekia (1 kuivattu chili hienonnettuna)
1/2 tl rouhittua mustapippuria
(ripaus suolaa)


Marinadien valmistusohje:

*Sekoita kaikki marinadin ainekset kulhossa.
*Laita grillattavat herkkusi pakastepussiin, kaada marinadia päälle, solmi kiinni ja kääntele. Anna maustua jääkaapissa vähintään muutaman tunnin ajan.























Mausteinen BBQ-kastike

3 rkl öljyä
1 silputtu sipuli
1 dl tomaattipyreetä (kaksi pientä tölkillistä)
3/4 dl ruokosokerisiirappia
1 tl suolaa
3 rkl vasta puristettua sitruunamehua
2 rkl makeaa sinappia (käytin konjakkisinappia, toimi loistavasti)
5 tippaa tabascoa (savuista sellaista)
3 rkl Worcestershire-kastiketta

*Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä sipuli.
*Lisää loput ainekset ja anna kiehua hiljalleen noin 30 minuuttia. Jäähdytä.
(*Voit purkittaa ja säilyttää kastikkeen jääkaapissa, jos kaikki ei hupene kerralla porukan vatsaan.)

Tabouleh-salaatti ja sitruunalinssit

Bulgur toimii, se on meikäläisen kesähitti. Toinen kesähitti on vihreät linssit, jotka jotenkin omituisesti yhtäkkiä löysin. Siis niin kuin että tosiaan, näitäkin voi ostaa kotiin ja keitellä. Hyvät keittokirjat toimii myös, mutta se taas on tuttuakin tutumpi fakta.

Ja kun kaikki ne yhdistää, voi vakuuttaa että lopputulos on kohdillaan!

























Sitruunalinssit (Ohje lainattu Elina Innasen loistavasta Viiden tähden vegaani -kirjasta)

2 1/2 dl vihreitä linssejä
1 tl suolaa keitinveteen (unohdin eikä haitannut)
1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
3 rkl oliiviöljyä
1 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
pippuria myllystä
kourallinen tuoretta persiljaa silputtuna

*Huuhtele linssit. Kaada kattilaan sen verran vettä, että linssit peittyvät. Mausta suolalla ja keitä linssit pehmeiksi.
*Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja kaada linssien joukkoon. Lisää joukkoon persilja ja sekoita.
*Voit tarjota linssit heti lämpiminä tai kylminä vasta seuraavana päivänä. Purista linssien päälle hiukan sitruunamehua ennen tarjoilua.























Tabouleh (Aura Liimataisen ja Heikki Riipin mainiosta Herkkujen maailma -kirjasta)

1 1/2 dl bulgur-vehnää
3/4 tl suolaa
3 rkl hienonnettua sipulia
2 dl hienonnettua persiljaa
1 dl hienonnettua minttua (tätä mulla ei ollut, mutta hyvää tuli silti)
2-3 tomaattia kuutioina
pala kurkkua kuutioina
3-4 rkl oliiviöljyä
1/2 dl sitruunamehua
1/4 tl mustapippuria
(tuoretta minttua koristeluun)

*Kiehauta kattilassa 5 dl vettä, lisää suola ja bulgur. Hauduta hiljalleen keitellen 10-15 minuuttia. Valuta bulgur siivilässä kuivaksi ja pane kulhoon. Sekoita sitruunamehu joukkoon ja anna vetäytyä kylmässä puoli tuntia.
*Lisää kaikki salaatin ainekset bulgurin joukkoon kulhoon ja sekoita. Kaada salaatti tarjoiluastiaan (ja koristele mintunlehdillä). Salaatin maku paranee, jos se saa olla kylmässä muutaman tunnin ennen syömistä.