Katkarapu-sahramirisotto

En tiedä, mikä lakipiste tuli vastaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta yhtäkkiä käsin tiskaaminen alkoi ottaa aivan järjettömän paljon päähän. Lopulta, asiasta ihan riittämiin kaikille maristuani, päätin, että lopetetaan sitten ruoan laittaminen ja säästetään niitä hermoja. Jogurtti-piimä-leipä-kotiruokavalio jatkui yllättävän kauan, tarkalleen ottaen 21 päivää.

Tuntuu kun ois ollut lomalla. Ja samalla se lomalta paluu tuntui lopulta ihanalta: tää katkarapu-sahramirisotto oli parasta tekemääni risottoa ikinä.

Katkarapu-sahramirisotto (alkuperäinen ohje Valion, tässä oma versioni)

300 g pakastekatkarapuja
8-10 dl kiehuvan kuumaa vettä
2 sipulia
2 rkl öljyä
4 dl risottoriisiä
1 - 1 1/2 tl yrttisuolaa (esim. Herbamare)
1/2 - 1 pussia (á 0,5 g) sahramia (mun piti laittaa koko pussi, mutta sitten ripotellessa päätinkin säästää ripauksen seuraavaan kertaan...)
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 rs (200 g) maustamatonta Philadelphia-juustoa

tarjoiluun tuoretta minttua ja sitruunalohkoja

*Laita jäiset katkaravut lävikköön ja valuta niiden päälle hieman viileää vettä, jotta ne alkavat sulaa. Katkat saavat sulaa lävikössä risoton valmistuksen ajan.
*Hienonna sipulit. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä sitten keskilämmöllä sipuli, riisi ja sahrami. Älä ruskista.
*Lisää joukkoon yrttisuola ja n. 3 dl kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita, ja anna sitten kiehua hiljalleen kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää nestettä aina noin 1 dl kerrallaan ja lisää seuraava erä vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin kokonaan. Sekoittele välillä. Lisää lopuksi viini ja sulata joukkoon tuorejuusto, kiehauta. Kypsä risotto on kosteaa ja mehevää, mutta riiseissä on vielä purutuntumaa.
*Lisää viimeisenä sulaneet, valutetut katkaravut. Kuumenna, mutta älä enää keitä.
*Tarjoa hienonnetun mintun ja halutessasi sitruunalohkojen kanssa.





p.s. Risottoni ovat liian monesti menneet liisterimäiseksi jöötiksi, vaikka olen tehnyt kaiken ohjeen mukaan ja risottoriisistä. Tällä kertaa maltoin sekoitella riisiä vain varovasti kerran-pari aina nesteen lisäyksen yhteydessä, eli koetin välttää ylimääräistä sekoittelua. Näin rakenteesta tuli tosi tosi hyvä! Risotto oli tasainen ja yhtenäinen, mutta riisipuuron sijaan lautasella oli silti selvästi kypsiä riisinjyviä ja sopivan pehmeää "väliainetta", eikä epämääräistä tärkkelyskasaa.

p.p.s. Olen aina luullut, että valkoviini kuuluu laittaa risottoon alkuvaiheessa, mutta tästä tulikin paljon parempaa ja raikkaampaa, kun viinin lisäsi vasta lopuksi!