Raparperikiisseli mansikoilla

Jotain uutta, jotain vanhaa, eli uudenhentoisia raparperinvarsia ja viime kesän viimeisiä pakastemansikoita. Pakastemarjat on muuten tässä ruokalajissa äärimmäisen kätevä juttu, sillä niillä jäähdyttää kiisselin näppärästi.

Minisatsi raparperi-mansikkakiisseliä kahdelle

muutama raparperinvarsi eli noin 1,5-2 dl ohueksi viipaloitua raparperia
1,5-2 dl vettä
1/4 dl (ruskeaa) sokeria
ripaus kanelia
1 rkl perunajauhoja
1/2 dl vettä
2 dl jäiset pakastemansikoita

*Mittaa kattilaan raparperinpalat, vesi, sokeri ja kaneli. Anna kiehua 10 minuutin ajan, tai kunnes raparperinpalat ovat alkaneet hieman hajota.
*Sekoita pienessä kipossa huolellisesti perunajauhot ja 1/2 dl vettä.
*Siirrä kiisselikeitos sivuun liedeltä, kaada joukkoon perunajauho-vesiseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Jos kiisseli näyttää haihtuneen veden takia saman tien aivan tönköltä, voit lisätä tässä vaiheessa nopeasti vielä 1/2 dl vettä.
*Siirrä kattila takaisin liedelle, älä enää sekoita, anna pulpahtaa parin pulpahduksen verran mutta älä keitä, ja siirrä sivuun.
*Sekoita joukkoon jäiset pakastemansikat. Nauti maidon tai vaikkapa kermavaahdon kanssa.

Tervetuloa kesä, parveke on valmis!

Yksi parhaista asioista uudehkossa kodissamme on iso lasitettu parveke. Ullakoilta ja varastoista löytyneitä kalusteita päällystettiin ja maalattiin, partsi putsattiin parvekelasien ja sisäseinien pesua myöten, ja lattialle kudottiin yksi matto. Supermiesten hommaa, sanon mää ja paukuttelen henkseleitäin. On se hieno.

Parveketta ja kesäkautta juhlistettiin tietysti asiaankuuluvin menoin. Pöytään oli katettu mm. nakkipiiloja prinssinnakeista, taattua hittitavaraa.















































Myös muutaman vuoden takaa tuttu parsa-tillipiiras oli menossa mukana, vaikka täytyy sanoa että se on kyllä sata kertaa parempaa lämpimänä kuin viilenneenä. Lähes perinteeksi muodostunut tupari-nakkisiili taas edusti tällä kertaa pyörein muodoin. Mukana oli kirsikkatomaatteja, palloraudalla korverrettua vesimelonia, retiisejä, oliiveja, lihapullia, viinirypäleitä sekä Apetinan söpöjä mozzarellapalloja. Juustopallot keksittiin lennosta, kun mietittiin siilin selkään sopivia pyöreitä asioita, ja ne toimivat kokonaisuudessa paremmin kuin hyvin.
























Aivan killerihyvää oli Kädenvääntöä-blogista bongaamani lime-valkosuklaafudge. Se on putkahtanut tähän maailmaan alunperin ruotsalaisesta lehdestä ja sitten parin muun mutkan kautta mutta yhtä kaikki: se on herkkua, joka on jostain tämän todellisuuden tuolta puolen. Ihan käsittämättömän hyvää. Key lime pien ja juustokakun ja toffeen makujen sekoitus, joka sulaa suussa ihan kirjaimellisesti. Hehkutin ohjetta jo keittovaiheessa blogini Facebook-sivulla, ja samantien Sillä Sipulissa tartuttiin toimeen ja tehtiin tästä herkusta mustikkainen versio - mikä mainio idea sekin!






















Itse tein satsin täsmälleen Kädenvääntöä-blogin ohjeen mukaan, ehkä varuiksi pari ylimääräistä minuuttia sokeria ja kermaa keitellen, ja juoni on tämä:

"Lime-valkosuklaafudge, n. 40kpl

200 g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä."























Juhlien jälkeisenä päivänä täytyi lähettää kiitos ja kumarrus Huhtamäen suuntaan. Olin saanut kokeiltavaksi uusia kesäisiä kertisastioita. Siivous oli melkoisen helppoa, jäi enemmän aikaa uuden parvekkeen fiilistelyyn.

Tomaatti-oliivisalaatti

Jos viime postauksessa hehkuttelin thai-basilikan vihreyttä, on toinen väri-iloa aiheuttanut juttu ollut tomaatti. Sehän on viime aikoina alkanut olla juuri sellaista kuin pitää: kypsää, punaista ja mehukasta. Järkevä hintakin kielii sesongista. Minulle tomaattikauden alkaminen on oikeastaan kovempi juttu kuin vaikkapa parsat kevään merkkinä, jos oikein syvällisiksi aletaan.

(Uuden lempitaustani vihreä väri sen sijaan pysyy kuvasta toiseen samana. Ai miten niin rakastuin omppuihin Tallinnan Zizissä?)

Kotona oli tomaattia ja basilikaa. Mozzarella tai feta uupui, ja mietin millä voisin korvata juuston tuoman pehmeän ja ihanan rasvaisen maun salaatissa. Olin saanut tuotemaistiaisina Gaean oliiveja ja öljyä, ja ne sopivat tähän kuin nakutettuna. Onnistun itse aina ostamaan ihan polttoöljyn makuisia extravirginsuperainutlaatuisenhienostunutmaku -öljyjä, joten yllätys oli iloinen kun kalamata-oliiviöljy maistui samettisen pehmeältä. Hyvä oliiviöljylöytö on aarre! Ja tarvitseeko erikseen hehkuttaakaan, kuinka hyvin tummanvioletit luomu-kalamataoliivit sopivat satsiin. En jäänyt kaipaamaan tavis-juustokomponenttiani lainkaan, ja tää maistuis varmaan vegaanillekin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän tomaattisalaattiin tulee siis muutama kypsä tomaatti lohkoina, hienonnettu valkosipulinkynsi, kymmenkunta kalamata-oliivia, loraus hyvää oliiviöjyä ja muutama tippa tummaa balsamiviinietikkaa. Pinnalle hieraistaan myllystä mustapippuria ja merisuolaa, ja ripotellaan runsaasti basilikanlehtiä. Nam!

Thai-basilikasoppa

Löysin lähikaupasta thai-basilikaa. Tämä on uutinen siksi, että ruukkuyrtti oli Järvikylän purkissa, eli sitä saattaa löytää lähikaupasta jos toisestakin. Ja vaikka olenkin törmännyt kyseiseen yrttiin taviskaupoissa aiemminkin, ekaa kertaa lähikaupan thai-basilika todella tuoksui vahvasti sille kuin piti, ja ruukku oli kauniin tuuhea. Että nyt on hyvät basilikavibat selvästi ilmassa, sanonmää.

 

Thai-soppaa basilikalla

1 pkt maustamatonta tofua
tilkka soijakastiketta
1 l mietoa kana- tai kasvislientä
1 rkl inkivääritahnaa
2 rkl punaista thai-currytahnaa
1 limetin mehu
1 1/2 rkl ruskeaa ruokosokeria
3-4 rkl kalakastiketta
2 dl kookosmaitoa
puolikas parsakaali
1 porkkana
ruukullinen thai-basilikan lehtiä
1 tomaatti ohuina lohkoina

*Suikaloi tai kuutioi tofu, ja paista se paistinpannulla keskilämmöllä hartaasti rapeaksi välillä käännellen. Sekoita joukkoon soijakastiketilkka ja siirrä sivuun odottamaan.
*Kiehauta kattilassa liemi, mittaa joukkoon kaikki mausteet ja sekoita. Lisää joukkoon puolet kookosmaidosta, suupaloiksi leikattu parsakaali ja ohuen ohueksi viipaloitu porkkana. Anna kiehua hiljalleen poreillen muutaman minuutin ajan, kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä.
*Lisää keittoon tofu, loput kookosmaidosta ja thaibasilikan lehdet. Anna kiehahtaa ja ota sitten sivuun liedeltä. Sekoita valmiin keiton joukkoon vielä tomaatti ohuina lohkoina.

Maakravun saaristokesä starttasi

Löydätkö kuvista...

...ravintola Särkänlinnan eri saleineen, Särkänlinnan kesäisen maistelulankun, lautan joka surauttaa saarelta mantereelle ja mantereelta saareen niin yllättävän lyhyessä alleviisiminuuttisessa, että juttu jää aina kesken, värikkään fisun kirpeän ihanan hollandaisen ja soijapapujen kera, pyöreän Boathousen salin, uuden lempijälkiruokani sitruunapossetin ja toki sen tärkeimmän: kesän?

Kiitos maisemista, maistiaisista ja ennen kaikkea kesäfiiliksen tarjoilusta mainituille saariravintoloille!

Muna-tomaattivuokanen silmänräpäyksessä

Viime aikoina olen löytänyt hurjan monta hyvää ruokaohjetta Kaikki äitini reseptit -blogista. Kiitsa ja kumarrus Kaikkiäitinirespetilään! Yksi sellainen ohje oli aamiaismunien, joista tosin innostuin siksi, että minullakin on nykyään pari ihanaa, juuri tuolle ruokalajille sopivaa pikkuvuokaa, ja siksi että aamupalaa voi yhtä hyvin tehdä iltapalaksi. Ja niin, tietty siksi, että tämä herkku syntyi hurjan nopeasti mikrossa. Olenhan mikroaaltouunien hiljainen puolustaja, tai ainakin mikroneutraali :)! Tähän ruokaan saa kätevästi lykättyä myös edellispäiväisen tomaattikastikkeen pienen pienet jämät sekä nuutuvan ruukkuyrtin lehdet.

Tomaattinen iltapalamuna mikrossa (ohje yhdelle täältä)

pieni laakea vuoka, ja vuoan koon mukaan:
valmista tomaattikastiketta (itselläni edellispäivän ruoasta jäänyttä)
1-2 munaa
mustapippuria
hiukan juustoraastetta
(kastikkeesta riippuen suolaa)
korianteria tai muuta vihreää

Kaada vuoan pohjalle kastiketta ja riko keskelle muna(t). Pistä keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä voi tulla ongelmia mikrokypsennyksen aikana. Mausta mustapippurilla ja juustoraasteella.

Kypsennä mikrossa (n. 600W) vajaa minuutti kerrallaan, yhteensän noin kaksi minuuttia, niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Silppua valmiin vuoan pinnalle tuoretta korianteria (tai kuten minä, basilikaa). Isolle porukalle ruokalaji kannattaa valmistaa tavallisessa uunissa.

Sitruuna-rahkamunkit

Munkeista parhaita ovat pienet, pyöreät rahkamunkit. Ja pienet, pyöreät rahkamunkit(kin) taas ovat parhaillaan ihan juuri paistettuina, vielä lämpiminä sokerissa pyöriteltyinä ja ihanan rapeina. Hyvää vappua!

Sitruunaiset rahkamunkit (noin 40 pienen pientä munkkia)

250 g maustamatonta maitorahkaa
1 dl kiehuvaa vettä
1 pss (11 g) kuivahiivaa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
ripaus suolaa
1 muna
noin 6 dl vehnäjauhoja
1/2 dl rypsiöljyä

paistamiseen 1 l rypsiöljyä
pinnalle sokeria

*Sekoita maitorahka ja kiehuva vesi. Lopputuloksena pitäisi olla hieman kädenlämpöistä lämpimämpi neste (+42°C); lämmitä tarvittaessa vielä joitakin sekunteja vaikkapa mikroaaltouunissa.
*Hämmennä nesteen joukkoon ensin kuivahiiva, sitten muut ainekset jauhoja ja öljyä lukuunottamatta.
*Alusta jauhot taikinaan, vaivaa kunnes taikinassa on hyvä sitko ja se irtoaa pallona kulhon reunoista. Vaivaa lopuksi joukkoon 1/2 dl öljyä. Anna taikinan kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.
*Jaa taikina neljään osaan, ja neljäsosat sitten pötkylöiksi ja 10-12 palaseksi. Pyörittele palasista noin superpallon kokoisia pyöreitä munkkeja. Anna kohota leivinliinan alla sillä aikaa kun kuumennat öljyn.
*Kuumenna paistoöljy rautapadassa. Asteikolla 1-6 numero nelonen oli aika sopiva kuumennus- ja paistolämpö. Pidä kansi lähettyvillä siltä varalta, jos öljy sattuisi leimahtamaan tuleen. Testaa öljyn lämpöä joko mittarilla (170-180°C) tai vaalealla leipäpalalla; jos se saa kauniin ruskean värin 1-2 minuutissa, voit aloittaa paistamisen.
*Laske öljyyn reikäkauhan tai kahden teräslusikan avulla 3-6 munkkia kerrallaan. Käännä munkit ympäri kun toisella puolella on kauniin keskiruskea väri. (Jotkut munkeista osaavat itse kääntyä ennen kuin ehdit kääntämään, hämmentävää, mutta johtunee siitä että kypsempi osa on kevyempi...) Nosta talouspaperilla vuoratulle lautaselle odottamaan.
*Pyöritä munkit vielä kuumina sokerissa lautasella.

Vietnamilainen kevätsalaatti

Vietnamilaiset kevätrullat ovat ihania. Olen tehnyt niitä pari kertaa, ja jos jotakuta muuta hotsittaa, erittäin hyvät ja havainnolliset ohjeet rullailuun löytyvät Kauhaa ja rakkautta -blogista. Meidän rullista on kurkistellut mm. vesikrassia, mistä ihana keväinen rapeus ja vihreä maku.

Ystävä pitkän matkan takaa oli poikkeamassa käymään, ja sen kunniaksi teki mieli tarjota pötkylöitä jälleen. Mutta mutta. Helsingin keskustasta riisipapereita on lähes mahdotonta metsästää työpäivän jälkeisellä aikataululla. Kampin K-Supermarket? Ei. Tokyokan? Ei. Keskustan Sokos? Ei. Stocka keltaiseen puettuna? Ei ei. Mikä avuksi?

Vietnamilainen kevätsalaatti, tietty! Mukaan mahtui vaikka mitä hyvää, ja maku oli ihan kuin rullissa. Dippikastike on olennainen juttu tässäkin.

Vietnamilainen kevätsalaatti

kourallinen pähkinöitä
1 pkt maustamatonta tofua
tilkka öljyä, soijakastiketta, thaimaalaista currytahnaa
noin 1/2 nippua vihreää parsaa
ohuita riisinuudeleita
2-3 porkkanaa
1/2 kurkku
(pieni avokado)
1/2 nippua ruohosipulia
mizuna-salaattia
vesikrassia
1 limetin mehu
1 punainen mieto chili hienonnettuna
(kumkvatteja koristeluun, jos olet oranssilla tuulella)

*Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla keskilämmöllä, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Siirrä syrjään.
*Paloittele tofu kuutioiksi tai suikaleiksi. Kuumenna pannulla öljy. Paista tofu hartaasti rapeaksi. Sekoita joukkoon currytahna ja soijakastike, anna makujen tarttua tofujen pintaan vielä paistamista jatkaen, ja siirrä sitten sivuun.
*Huuhtaise pannu ja laita sille kuumenemaan noin 1 cm kerros vettä. Huuhtele ja kuori vihreät parsat tarvittaessa. Napsaise niistä pois puumainen osa, ja pilko ne sitten muutaman sentin pituisiksi pätkiksi. Kiehauta parsapätkiä pannulla noin 30 sekunnin ajan. Kippaa siivilään, huuhtele kylmällä vedellä nopeasti vihreän värin säilyttämiseksi.
*Kiehauta kattilallinen vettä, siirrä kattila syrjään kuumalta levyltä ja laita veteen likoamaan riisinuudelit. Anna liota noin 5 minuutin ajan, valuta siivilässä, huuhtaise kylmällä vedellä ja laita kulhoon odottamaan. Voit saksia nuudeleita muutaman kerran ristiin rastiin, jotta salaattia on helpompi ottaa lautaselta.
*Suikaloi porkkana ja kurkku ohuen ohuiksi suikaleiksi. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki salaatin ainekset (limettiä ja chiliä) lukuunottamatta keskenään kevyesti nostellen.
*Valuta päälle limetin mehu ja ripottele hienonnettu chili. Tarjoile nuoc mam -dippikastikkeen kanssa - dippi on tärkeä osa makua!
(*Koristele halutessasi kumkvatinviipaleilla.)

Nuoc mam -dippi (ohje Kaikki äitini reseptit -blogista, valkosipuli- ja sokerilisäystä lukuunottamatta)

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 iso punainen chilipalko hienonnettuna
5 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl limen mehua
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
reilu 1/2 dl kalakastiketta
reilu 1/2 dl vettä

Hienonna valkosipuli ja chili (jos omistat kivimorttelin, survo ne sokerihyppysellisen kanssa murskaksi). Sekoita keskenään kaikki ainekset, kunnes sokeri on liuennut. Suljetun lasipurkin ravistelu on kätevä keino. Dippikastike säilyy lasipurkissa jääkaapissa noin viikon.

Ananas coconuts banan.. eiku...

Ananas-kookos-possucurrya. Nam. Olisi ihanaa paahtaa ja mortteloida ja tahnata, mutta maanantai-iltana on myös ihanaa kaivaa purkista yhtä ja sitten vähän toista tahnaa, sillä lopputulos on yhtä kaikki tosi herkullinen.

Ennen ajattelin, ettei tällaisia monen mausteen hässäköitä voi kutsua helpoiksi arkiruoiksi, mutta kun purnukat kerta on siinä hollilla, ja enemmän tai vähemmän vakiintuneita käyttöön, on nopeus ja helppous ihan totista totta.

Kookosmaitocurryja vaivaa joskus sellainen liika kookoksisuus, ja lisäksi saan ne juoksettumaan aina. Päätin tällä kertaa kikkailla kookosmaidon kanssa googlaamani ohjeen mukaan, ja sehän kannatti. Kun kookosmaidosta keitti ensin puolet, ehtivät maut sulautua toisiinsa, mutta lopussa lisätystä toisesta puolesta tuli kuitenkin raikkautta ruokaan. Varovaiset sekoittamiset ja currytahnan sekoittaminen erilliseen kookostilkkaan taas auttoivat välttämään juoksettumisen, kerrankin!























Possu-ananascurry (noin 3-4 annosta, inspis täältä)

noin 150-200 g luomupossun ulkofileetä ohueksi suikaloituna
1 tlk (400 ml) hyvää kookosmaitoa
1 rkl punaista thai-currytahnaa
1 porkkana
1 rkl kalakastiketta
1/2 - 1 rkl tamarinditahnaa (määrä riippuu tahnan/liemen paksuudesta)
ripaus ruskeaa sokeria
1/2 parsakaali
1 tlk ananaspaloja
1 tuore punainen chili

*Paista possunsuikaleisiin pannulla tai kasarissa väri ja siirrä suikaleet sivuun.
*Lusikoi kookosmaitopurkista kasariin tai kattilaan kova kerma sekä lisäksi nestettä niin, että pannussa on noin 2/3 purkin sisällöstä. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan.
*Ota pieneen kulhoon kuumaa kookosmaitoa, sekoita siihen huolellisesti currytahna ja kaada seos sitten takaisin kasariin. Viipaloi porkkana ja lisää joukkoon. Anna kiehua hiljalleen noin 3 minuutin ajan, jotta currytahnan maku syvenee.
*Lisää possunsuikaleet, kalakastike ja tamarinditahna sekä ripaus ruskeaa sokeria. Anna kiehua noin 3 minuuttia.
*Sekoita joukkoon loput kookosmaidosta, pieniksi paloiksi leikatut parsakaalin kukinnot sekä valutetut ananaspalat varovasti vähän kerrallaan. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen vielä muutaman minuutin ajan. Tarkista possun kypsyys ja silppua sitten pinnalle chili, josta siemenet on ensin siivottu pois.
*Tarjoile riisin kanssa.

Vanha tuttu yllättää (eli juustoa ja vinkkejä)

Viikko sitten kokkailtiin taas yhdessä ruokabloggareiden kanssa. Tällä kertaa ArlaIngman oli kutsunut meidät patojen ääreen - ja oli muuten kutsunut paikalle myös pari vallan hurmaavaa Suomen kokkimaajoukkueen jäsentä.

Tarkoitus oli tutustua Apetina-juustoihin, jotka luulin tuntevani kuin omat taskuni. Esimerkiksi Apetinan kreikkalainen feta on suuri suosikkini, ja siitä tehtiin takuuhyvää salaattia tälläkin kertaa.

Tarkoitus oli myös muun muassa leipoa juustokakku, jonka luulin olevan ihan peruskauraa, olenhan sellaisen muutamaan kertaan tehnyt. Kuinkas meninkään luulemaan.


Video: Arla

Minä ja joukkuekaverini Avaruusasemalta teimme hyydytettyä juustokakkua yhdessä kokkimaajoukkueen jälkkärispesialistin Kasper Salomäen kanssa. Kilpailevan tiimin (yhtä kauniin ja herkullisen) kakun teki Rauna, jonka blogista ohje kakkuun löytyy.

Ja mitä sitten tuli opittua? Muun muassa seuraavaa:

• Juustokakun pohjaksi voi mainiosti käyttää mysliä, joka tosin kannattaa parilla sykäyksellä hienojakoistaa tehosekoittimessa.
• Mysli-voiseos kannattaa laittaa jähmettymään pakastimeen, jotta se on varmasti kovettunut, kun täyte kaadetaan päälle.
• Täytteen muna-sokerivaahto vatkataan oikeasti kiiltäväksi, kauniiksi vaahdoksi, niin että vaahdon pintaan voi valuttaa kahdeksikon ja se pysyy siinä hetken. Tähän on riittävästi malttia yleiskoneella.
• Kermavaahtoa ei tehdä eikä etenkään sekoiteta joukkoon vielä siinä vaiheessa, kun muu täytemousse on valmis liivatteen sekoittamiseen. Se tehdään vasta myöhemmin.
• Liotetut liivatelehdet voi laittaa pienen vesitilkan kanssa kattilaan ja kylmälle lieden levylle, kuumentaa levy, sekoitella koko ajan ja katsoa kun liivatteet sulavat. Tärkeää on, että niitä ei keitetä. Sulamisen jälkeen joukkoon lisätään sitruunan mehu. Liivateseokseen sekoitetaan ensin kauhallinen täytemoussea. Sitten tämä seos kaadetaan lopun moussen sekaan. Näin vältytään paakuilta, joita voi syntyä kun kirkasta liivatelientä kaadetaan täytteen sekaan.
• Tässä välissä täytemousse viedään kulhossa hyytymään kylmään hetkeksi, ei kovin pitkäksi, mutta hetkeksi kuitenkin.
• Vatkataan kerma löysäksi vaahdoksi, ja käännellään se nopein liikkein nuolijalla (huom. huom. ei vatkaimella) moussen sekaan.
• Viedään kakku hyytymään pakastimeen, mikäli ennen tarjoilua on vain vähän aikaa jäljellä. Jos päälle tehdään kiille, hyytymisen tulee tapahtua hyvin ennen kiilteen kaatamista pintaan.
• Edetään koristeluvaiheeseen, johon liittyy kiillettä, pohjastaan tasaisiksi leikattuja marjoja, ilmakuplien tohotusta, kiillesiirappia ja muuta jännittävää - minä hyppäsin tässä vaiheessa salaatin pariin, sillä joukkuekisa kävi salaattien ympärillä ehkä kuumimmillaan ;)
  

Kuva: Arla / Minna Saarinen

Niin, kyllä ne Apetinatkin pääsi yllättämään. Olin aiemmin maistanut uusista tuorejuustoista vain Toscana-makua, joka oli ihan ookoo. Kolme muuta makua sen sijaan osuivat kermaiseen makuhermooni ihan mahtavasti. Juustojen rakenne on tosi täyteläinen, eikä maku tunnu suussa ollenkaan jauhoiselta, toisin kuin joskus tuorejuustojen kohdalla saattaa olla.























Kuva: Arla / Minna Saarinen

Tuorejuustoa lykättiin muun muassa liha- ja soijapulliin hyvällä menestyksellä. Inspiroiduin lihapullapannujen ympärillä hyörimisestä niin, että rasvapoltin viimein kauan sitten ostamani hiiliteräspannun käyttöön, ja se onkin kuumentunut jo viikon aikana aika monta kertaa. Soijapullista kirjoitettiinkin lisää Sillä Sipulin puolella.

Ihan mahtavaa päästä kokkailemaan porukalla ja ennen kaikkea oppimaan uutta taitavilta tyypeiltä. Ei voi muuta sanoa!