tiistaina, lokakuuta 26, 2010

Kylmäsavulohi-pinaattiruukku

Nyt ois selvästi sellainen kausi menossa, että tekee mieli uuniruokaa. Juustolla gratinoitua vuokaa vuoan perään. Tässä päivänä eräänä herkuteltiin mielettömän maistuvalla tortillavuoalla, jonka julkaisu odottaa yhden toisen julkaisun ilmestymistä eka, ja samassa flowssa syntyi sitten tämä Pippurimylly-blogin kylmäsavulohiruukku. Njam! Seuraavaksi voisi olla vuorossa vaikka Kotona-blogin kukkakaali-herkkusienipaistos.

Nautittiin ruukkua dippaamalla siihen leipää ja tortillaa. Kylkeen sopisivat muuten mainiosti myös valkosipulisen rapeaksi paahdetut patonginpalaset! Ja itselleni ja muille "puolikkaan" liesi-uunin omistaville muistutukseksi: siinä vaiheessa kun napsautat uunin päälle, toinen levy lakkaa tavallisesti toimimasta. Nimim. En opi näköjään ikinä, en nytkään, ja jauhon maku ei ehtinyt ihan kiehua kastikkeesta pois, kun kastike ei kiehunut ;)























Kylmäsavulohi-pinaattiruukku (kahdelle)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g tuoreita herkkusieniä
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
1/2 pss pakastepinaattia
n. 1-2 dl vettä
mustapippuria
100 g kylmäsavulohta
mozzarellajuustoa

*Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Paloittele sienet. Kuullottele sipuleita ja valkosipuleita pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon sienet, anna niidenkin pinnan hieman kypsyä. Lisää vehnäjauhot ja sekoita huolellisesti. Sekoita joukkoon kerma, pakastepinaatti ja osa vedesä. Lisää vettä tarpeen mukaan ja keittele hiljalleen. Lisää vettä tarpeen mukaan ja keittele hiljalleen muutaman minuutin ajan, jotta vehnäjauhot kypsyvät. Mausta mustapippurilla. Lisää lopuksi joukkoon paloiteltu kylmäsavulohi.
*Jaa kastike tasaisesti kahdelle uuninkestävälle syvälle lautaselle. Revi pinnalle mozzarellajuuston palasia. Gratinoi uunissa 225°C:ssa kunnes pinta on saanut hieman väriä. Tarjoile leivän kanssa.

tiistaina, lokakuuta 12, 2010

Metsäinen risotto

Sain hiljattain rasiallisen kiehautettuja tatteja suoraan Keski-Suomen metsien syvyyksistä, ja huutelivat sieltä jääkaapista käsin että haluavat päästä risottoon. Risottoa siis. Sellaiseen ei ohjetta itse asiassa taida vielä blogistani löytyäkään, mikä on vallan kummallista, onhan risotto silkkaa mahtavuutta.

Ehkäpä ohjeen puute johtuu siitä, etten ole risottoa niin usein ihan itse laittanut - kauhanvarressa tai ainakin henkisenä tukena on ollut ystäväni, risottomestari Mirva. Tällä kertaa Mirva tuli syömään meille valmiiseen pöytään ja tykkäsi - mikä tarkoittaa, että tää on oikeasti hyvää! Itse tykkäsin lipstikkalisäyksestä, se tuo kokonaisuuteen vielä pari ripausta lisää luontoa tai metsää. Mutta - jostain täysin käsittämättömästä syystä - vahva lipstikka jakaa mielipiteitä, ja ainakin lehtiselleriä karttavien annokseen sitä ei kannata ylenmäärin tupata. Muutoin kyllä.



















Sienirisotto

2 pientä sipulia
2 rkl voita tai öljyä
2 dl paloiteltuja, pannulla kiehautettuja mietoja metsäsieniä, etupäässä tatteja
4 dl risottoriisiä
2 tl yrttisuolaa
1-2 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 l kiehuvaa vettä
1 - 1 1/2 dl parmesan-juustoa hienoksi raastettuna
aimo lusikallinen voita
(suolaa, pippuria)
koristeluun tuoretta lipstikkaa

*Hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppu rasvatilkassa kattilassa läpikuultavaksi. Sekoita joukkoon sienipalat. (Mikäli aloitat käsittelemättömistä paloitelluista sienistä, paista niitä kattilassa ensin kunnes niiden neste on haihtunut ja lisää vasta sitten joukkoon sipuli.)
*Lisää riisi ja sekoita minuutin-parin ajan niin, että riisikin hieman kuullottuu, muttei ruskistu.
*Sekoita joukkoon yrttisuola ja lipstikka.
*Kaada kattilaan valkoviini ja anna nesteen imeytyä riisiin. Lisää vettä pieninä erinä ja seosta sekoitellen, uusi erä aina vasta kun edellinen on imeytynyt riisiin. Anna risoton kypsyä hiljalleen kannen alla noin 15-20 minuuttia, sekoittele tasaisin väliajoin. Risotto on valmista, kun se muistuttaa puuroa, mutta riisiä voi vielä purra.
*Sekoita valmiin risoton joukkoon juustoraaste ja voi. Maista, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarjoiltaessa annosten pinnalle lipstikan lehtiä.

torstaina, lokakuuta 07, 2010

Makujen ahmintaa kirjan sivuilta

Ostin muutamia päiviä sitten niin loistavan kirjan, että se vaatii ihan oman hehkutuspostauksensa. Se kantaa nimeä The Flavour Thesaurus - Pairings, recipes and ideas for the creative cook (Bloomsbury, 2010). Niki Segnit, teoksen kirjoittaja, kertoo kirjan esipuheessa, että halusi löytää oppaan, joka yksinkertaisesti selittäisi, miten ja miksi tietyt maut toimivat yhdessä. Segnit ei löytänyt juuri sellaista opasta jota etsi, joten hän päätti koota sellaisen itse. Melkoisen hienosti tuossa toimessaan onnistui, sanon minä.























Kirja rakentuu makuympyrän sektoreiden ympäreille. Tällainen ympyräkuvio on varmaankin tuttu vaikkapa juustoon ja viineihin perehtyneelle. Makua luonnehtivasta sektorista edetään liukuen toiseen, ja kunkin makuluonnehdintasektorin kohdalle on koottu liuta esimerkkiraaka-aineita. Sektorien mukaan syntyvät kirjan pääluvut, joiden alle raaka-aineet järjestyvät alaluvuiksi.























Ja sitten alkaa listaus ja tarinointi. Kirja kertoo paitsi sen, että possu sopii yhteen raparperin tai lantun, tai vesikrassi sardellien tai sinihomejuuston kanssa, myös sen, miksi näin, ja millaisissa ruokalajeissa ja millaisin valmistustavoin makuja erityisesti kannattaa yhdistää. Usein valmistustavat kerrotaan ruokaohjeen tapaan, yksityiskohtaisesti. Sinne tänne kirjailija on lisännyt anekdootteja eri maiden ruokakulttuureista. Näin on etenkin silloin, jos jokin makuyhdistelmä on meille ihan vieras mutta muualla tuttu. Tai sitten makuparien alta löytyy viittauksia ravintoloihin siellä täällä, tai vaikkapa tekijän omia lapsuusmuistoja. Ei liian ryppyotsaista meininkiä siis. Tunnelma on melko luova, mikä tekee kirjasta yhtä aikaa hakuteosmaisen ja jotenkin kaunokirjallisen.


















Miksi tämä suuri ylistyksen määrä? No, koska kirja on ensinnäkin mainio keittokirja. Jo parin luvun lukemisen jälkeen olen napannut korvan taakse muun muassa idean tomaatti-maapähkinävoikeittoon sekä fenkoli-appelsiini-vuohenjuustotortellineihin. Ja toiseksi, koska kirja on niin paljon muutakin kuin keittokirja. Sen avulla omaa ideamyllyään voi pyörittää vauhdikkaasti ja loputtomasti, joko selailemalla tai sitten jokin yksittäinen raaka-aine mielessään. Ja hämmentävää kyllä - tämä kaikki ilman yhtäkään ruokakuvaa.

keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010

Currywurst!

Saksan parasta grilliruokaa on bratwurstin kera valmistettu currywurst. Hehkuttelinkin sitä jo Saksa-postauksessani, ja syystä. Curry, tomaatti, hyvä makkara ja rannarit vaan toimii. Lamppu syttyi päässäni tässä päivänä eräänä, kun tajusin, että tomaattista soosia voisi varmasti valmistaa kotonakin. En arvannut kovin väärin, sillä jo ensimmäisen Google-osuman otsikko oli "47 Currywurst Rezepte". Kärkiohjeista päädyin soveltamaan yksinkertaisimman oloista, ja lopputulos oli ihan mahtavan autenttinen! Nommnom. Höysterannareina nautittiin takuuvarmoja kotitekoisia ranskanperunoita, toimivat jälleen. Itse tykkään, kun makkara on pilkottu kastikkeen joukkoon, mutta näkee tuota soosia nautittavan myös höysteenä kokonaisille wursteille.

Varoituksen sana: hapan ja suolainen kastike voi maistua oikeasti aika suolaiselta. Kannattaa siis suosia vähäsuolaista ketsuppia, currya ja soijakastiketta, ainakin pahimman suolakärjen eliminoidakseen.























Currywurst (2-3:lle)

4 bratwurstia
nokare voita tai tilkka öljyä

1 sipuli
1 tlk (70g) tomaattipyreetä
1/2 dl Heinzin ketsuppia
1-1 1/2 dl vettä
1 rkl vaaleaa balsamicoa
1 tl hunajaa
1 tl soijakastiketta
1 rkl curryjauhetta

pinnalle curryjauhetta

*Viipaloi bratwurstit ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleisiin ruskea väri kuumalla pannulla rasvatilkassa, ja siirrä makkaraviipaleet sitten sivuun odottamaan.
*Hienonna sipuli niin hienoksi silpuksi kuin mahdollista. Kippaa sipulisilppu pannuun, kuullota. Lisää tomaattipyree ja anna paistua hetken. Lisää sitten ketsuppi, vesi ja mausteet, anna kiehua hiljalleen hetken aikaa. Lisää lopuksi kastikkeeseen makkaraviipaleet.
*Tarjoile ranskanperunoiden kanssa. Ripottele annoksen päälle curryjauhetta.

maanantaina, syyskuuta 20, 2010

Hippidippii sekä tonnikalaa kuohukermassa

Ensin tarjoiltiin makeaa mahan täydeltä mokkapalojen muodossa, joten marssitettakoon vastapainoksi esiin tuparitarjoilujen suolaista osastoa. Alun alkaen juhlat julistettiin nyyttäreiksi, mutta koska kuitenkin halusin väsäillä jotain itsekin, päätin tehdä pari erilaista dippi-levite-tahna-juttua. Sopivat näet tuliaispatonkien ja perunalastujen seuraan, sellaiset.

Punainen paprika-tomaattilevite sai paljon kiitosta. Vegaanisen herkun salaisuus oli Pasilan Lidlin lasipurkeissa. Tonnikala-kapristahnaan olin puolestaan ajatellut käyttäväni ranskankermaa, ja ahdistus olikin suuri, kun tajusin jättäneeni kaupasta ostetut ranskispurkit luvattoman pitkäksi aikaa huoneenlämpöön. Onneksi jääkaapista löytyi vispikermapurkki: kermavaahto toimi näet ranskankerman korvaajana ihan hyvin. Ranskankerma toisi mukaan lisää raikkautta, joten suosittelen toki ensi sijassa sitä.























Paprika-tomaattilevite

6 paahdettua suippopaprikan puolikasta (säilyke)
10 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä (säilyke)
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
(pippuria, merisuolaa)

*Mittaa ainekset tehosekoittimeen, sekoita laitteella tasaiseksi. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. Anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.
























Tonnikala-kapristahna

1 rkl kapriksia
1 tlk tonnikalaa öljyssä
2 tl sitruunamehua
1 tlk ranskankermaa tai 2 dl vispikermaa löysäksi vaahdoksi vaahdotettuna

*Mittaa kaprikset kulhoon ja hienonna niitä saksilla. Kaada tonnikalapurkista öljy pois, haarukoi tonnikala kulhoon ja hienonna edelleen haarukalla. Lisää sitruunamehu.
*Sekoita joukkoon ranskankerma tai vaahdotettu kerma. Anna vetäytyä jääkaapissa.

--

Ajattelin muuten tehdä myös vanhaa lemppariani hernelevitettä, ja kokeilin ensimmäistä kertaa Rainbown pakasteherneitä. Olivat homeessa, hittolaiset! Onneksi maistelin ajoissa...

sunnuntaina, syyskuuta 19, 2010

Mokkapalat espressolla

Mokkapalat ovat melkoisen takuuvarmaa juhlatarjottavaa. Jos joku maan päällä voi väittää, ettei tykkäisi siitä yltiömakeasta, voisesta sokerikuorrutteesta - joka tietysti on parhaimmillaan viimeiseksi nakerrettuna - hihkaiskoon ihmeessä, jotta pääsen kummastelemaan! Näissä leivoksissa makeus nousee totta vie melkoisiin sfääreihin, mutta ongelma ratkeaa kätevästi, kun paloja leikatessa pitää annoskoon pienenä. Mokkapalaversioni pitää sisällään kahvia niin pohjassa kuin kuorrutteessakin. Itse kiehautin vahvaa espressoa suloisella mutteripannullani, mikä osoittautuikin maun kannalta hyväksi ratkaisuksi.























Mokkapalat

Pohja:
3 munaa
3 dl sokeria
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1/2 dl vahvaa espressokahvia

Kuorrute:
25 g voita
4 dl tomusokeria
1/2 dl kaakaojauhetta
4 rkl vahvaa espressokahvia

(koristeluun valkosuklaata)

*Vaahdota munat ja sokeri. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita muna-sokerivaahtoon jäähtynyt voisula, kuivat aineet sekä maito ja kahvi. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipannulle. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa noin 15 minuutin ajan. (Itselläni on käytössä "puolikas" uuni, joten kapealla uunipannulla paistettuna pohjasta tuli muhkean paksu.)
*Sulata kuorrutetta varten voi, sekoita siihen muut ainekset. Levitä kuorrute tasaisesti jäähtyneen pohjan päälle.
*Raasta halutessasi pinnalle valkosuklaata raastimen karkealla terällä.
*Anna jäähtyä, leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi.

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Punajuuripihvit

Leivitys leviää vähän sinne tänne, koko keittiö on pinkinpunaisena, kuvat räpsitään nälästä tärisevin käsin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että äitini tyylillä tehdyt punajuuripihvit ovat ihan parasta syksyruokaa! Äiti ei lisännyt kultaisella 90-luvulla sinihomejuustoa mukaan, minä lisäsin nyt, mutta syy ei liene niinkään ruokamielikuvitustemme eroissa kuin siinä, että minusta on tullut vähän vähemmän nirso. Sen sinihomejuuston kannattaa olla jotain hyvää, halpaa ja rasvaista, jotta sulaa ja maistuu asianmukaisesti.























Punajuuripihvit

suuria punajuuria
kananmuna
korppujauhoa
suolaa, mustapippuria
voita tai öljyä paistamiseen
(sinihomejuustoa)

*Keitä punajuuria 30-45 minuuttia, kunnes ovat lähes kypsiä, mutta vielä napakoita. Kuori punajuuret ja leikkaa ne noin 1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi.
*Riko yhdelle laakealle lautaselle kananmuna, sekoita haarukalla tasaiseksi. Kaada toiselle lautaselle korppujauhoa, rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa.
*Kuumenna pannulla rasva. Kääntele punajuuriviipaleet molemmin puolin ensin kananmunassa, sitten korppujauhoissa. Paista niitä pannulla keskilämmöllä noin 5 minuuttia molemmilta puolilta. Halutessasi lisää punajuuripihvien päälle sinihomejuustoa sulamaan sen jälkeen, kun olet kääntänyt pihvit. Jos haluat ateriaan vähän proteiinia, lisää juustoa oikein reilusti, mutta periaatteessa sillä ei ole tällä kertaa niin väliä.
*Nauti perunoiden ja avomaankurkkuviipaleiden kanssa joko hyvässä seurassa tai päivällisaikaan sopivan tv-viihteen, kuten Pikku Kakkosen, parissa.

maanantaina, syyskuuta 06, 2010

Kasvistäyte tortilloille

Löysin Voisilmäpeliä -blogista houkuttelevan näköisen tortillatäytteen, josta löytyi lempikasviksiani kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia ja valkosipulia. Ja toki mausteita, mikä on aina mukavaa. Omasta täytteestäni ei tullut ihan yhtä houkuttelevan näköistä, ja luultavasti hieman vanhaksi kulahtanut oreganoni maistui aika paljon puulle... mutta suutuntuma ja meininki muuten tässä täytteessä oli niin mainio, että samalta pohjalta kokeilen kyllä uudelleenkin!

Tein tupla-annoksen Eevan ohjeeseen nähden, ja korvasin toisen sipulin omenalla koska omena vaan sopii melkein joka ruokaan. Protskupuolta näytteli holtiton ranskankermatujaus, mutta myös herkkusienet sopisivat tuonne kasvistäytteen sekaan kuin nenä päähän.

Nyt käy sen verran harvinaislaatuisesti ettei kuvaa ole vallan ollenkaan. Juustokuminan ruskeaksi värjäämät, eläköityvän kamerani harmaannuttamat tuotokset jääköön kovalevylle... Kurkatkaa kauniin värikästä alkuperäiskuvaa Voisilmäpelin puolella!

Mausteinen kasvistäyte tortilloille

1 kesäkurpitsa
2 punaista paprikaa
1 sipuli
1 omena
4 isoa valkosipulinkynttä
4 rkl öljyä
savupaprikajauhetta tai chiliä maun mukaan
2 tl juustokuminaa
2 tl oreganoa
suolaa
mustapippuria

tortilloja, ranskankermaa

Paloittele kesäkurpitsa, paprika, sipuli ja omena. Viipaloi valkosipuli ohueksi.
Kuumenna öljy pannussa, lisää vihannekset, valkosipuli ja mausteet. Paista keskilämmöllä, kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja maut muhineet. Nauti täyte tortillojen ja ranskankerman kera.

perjantaina, syyskuuta 03, 2010

Tillipesto

Paluu korkeiden hintojen Suomeen, muutto uuteen kotiin jota nyt asuttaa kaksi opiskelijaa - siinä pari syytä, jotka inspiroivat aloittamaan jälleen uuden ryhtiliikkeen teemalla "älä heitä ruokaa pois". Meinaten sitä, että syksyn ensimmäisten leipomusten kananmunallasivelystä ylijäänyt munamassa paistui minilounaaksi (oli muuten ylevä ja resursseja säästävä olo sitä puolikasta munaa natustaessa). Meinaten myös sitä, että kun kotiinpaluusavukalan ja -perunoiden seuraksi hankitusta tillinipusta oli jäljellä 90%, sille piti keksiä käyttöä.

Muistin lukeneeni joskus jostain keittokirjasta tillipeston ohjeen, mieleeni jäi lähinnä että juustona oli emmentalia, koska tilli teki meinigistä Välimerta pohjoisemman. Hyvä, emmentalraastetta löytyikin jääkaapista. Pohjoisuus tosin unohtui siinä vaiheessa, kun lorottelin sekaan oliiviöljyä etelästä ja seesaminsiemeniä ties mistä, mutta todella hyvää tuli! Syötiin tätä lounashöysteeksi paahdettujen patonginpalasten kanssa, mutta toimisi varmasti myös ruisleivän, perunoiden tai jonkin kalan kaverina.























Tillipesto

1 nippu tilliä
kourallinen emmentaljuustoraastetta
1 rkl seesaminsiemeniä
1/2 dl oliiviöljyä
merisuolaa myllystä

*Leikkaa tillinipun alaosasta paksuimmat varret pois. Pane tilli ja muut ainekset juomalasiin. Hienonna ja sekoittele seosta keittiösaksilla juomalasissa, kunnes tilli ja juustoraaste ovat menneet silpuksi ja seos on tasainen. Mausta merisuolalla makusi mukaan. Tarjoile.

keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010

Paluu Pohjolaan

Kesä Saksassa kului enimmäkseen ruokabloggaamatta, kuten blogia katsomallakin melko ilmeiseksi käy. Alkukesästä kirjoitetun tekstin sanat pitivät paikkansa loppukesästäkin: "Saksan-aika on tähän mennessä sisältänyt uusia, haastavia työtehtäviä, paljon matkailua sekä ruokaa, joka on koostettu kaavalla pastaa/perunaa + kasviksia + makkaraa/jauhelihaa/tofua + paistinpannu." Nyt kun tämä bloggaaja tallailee taas kotimaan kamaralla, voisin vetää ruokakesää yhteen, ja todeta, että

...saksalaiseen sitruunajogurttiin ja sitruunapiimään EI VOI kyllästyä. Yritin sitä kovasti, suorastaan epätoivoisesti, mutta ikävöin jo.























...makkara on törkeän paljon parempaa kun se on tehty saksalaisittain oikeasti lihasta ja mausteista eikä muusta. Eikä tämä lihaisuus tarkoita niitä suomalaisille tuttuja kovia knöllejä tasaisen massan seassa, vaan sitä, että se tasaiseksi jauhettu makkaramassa on lihaa.



















...saksalaiset tykkäävät hapankaalistaan. Purkista, pussista, ämpäristä, mehutölkistä... Itse tykkään enemmän suomalaisista hapankaaliversioista, saksalainen on jotenkin niin... hapanta ja kaalista!























...saksalaiset tykkäävät currywurstistaan, eli ketsupilla ja currylla maustetusta bratwurstista. Itse rakastan sitä. Jopa rrrasvaisten ranskalaisten kera, ja jopa einestäkin eineksemmän näköisessä einespakkauksessa ostettuna.

...makkarahehkutuksen jälkeen mainittakoon vielä, että saksalaiset hyvinvarustetut ruokakaupat - myös Berliinin ulkopuolella - ovat myös vegekeitaita. En usko että kukaan siellä asuva voisi vihata tofua, niin mainioita maustevariantteja on tarjolla. Sekä toki vegeversioita niistä kaikista makkaroista ja leikkeistä...























...saksalaiset pitävät maitotuotteina sitä arvokkaampana, mitä enemmän rasvaa ne sisältävät. Niinpä kermapurkissakin lukee "rasvaa vähintään 30%", kun Suomessa sana "korkeintaan" on tutumpi... Toki kevyttuotteitakin löytyy, mutta itsepä arvostankin juuri sitä että valinnanvaraa löytyy molempiin suuntiin.

...tuore leipä on Saksassa oikeasti tuoretta. Kuulin, että Saksassa kakkukahvilan voi perustaa kuka vain, mutta leipää saa valmistaa myyntiin vain, jos on leipurin tutkintopaperit ja luvat taskussa.




















...saksalaiset eivät kamalasti tunnu rajoittavan herkkujen tuputtamista pilteilleen. Mainittakoon kaikkien tuntemana esimerkkinä Kinder-tuoteperhe, tarkoittahan jo nimikin ytimekkäästi lapsia. RitterSport puolestaan mainostaa minisuklaitaan toteamalla, ettei hyvästä mausta nauttimiseen voi koskaan olla liian pieni. Suomessa kuluttajanviranomaiset vetävät - onneksi, jos minulta kysytään - suhteellisen tiukkaa linjaa lapsille kohdistetun mainonnan suhteen (pdf). Ylipaino-ongelma on vakava molemmissa maissa, mutta ei se suklaa tuota ongelmaa ainakaan helpota.

Suomeen palattuani eniten ilahduttivat raikkaan ja tuoreen makuinen maito sekä perunat, jotka maistuivat perunalle. Niiden ostaminen, ja etenkin kaiken muun, tulee tosin seuraavat viikot aiheuttamaan vielä ahdistuskohtauksia... Suomessa ruoan hinta on lähtenyt ihan käsistä, ja tarjonta etenkin lähikaupoissa on ihan uskomattoman suppeaa ja puolivalmisteista! Miten tällainen homma voi toimia ja voida paksusti! Tiesin tämän toki neljä kuukautta sittenkin, vaan nyt se jotenkin iski kasvoille kerralla ja lujaa. Vaan tähän on jälleen sopeuduttava; sitäpaitsi tähteiden hyödyntämisen ideointi ja halpojen aterioiden keksiminen tuo elämään sisältöä ;)

P.S. Loppukevennykseksi Irlannin matkalla supermarketista bongattua margariinia. "I can't believe it's not Butter" oli tuotteen ainoa ja virallinen nimi myös hyllyn reunan hintalapussa.