Hurja muistikirjakiri

En olisi uskonut, että oikeasti koittaa se maaliskuun päivä, jolloin päivittäiset ohjeistukset ja minun askarteluprojektini saavuttavat saman päivän! Ja tätä päivää on vielä huikeat puolisen tuntia jäljelläkin.

Tässä siis massiivisena maratonina muistikirjamaaliskuun sivut 13-24.

13: Suunnittele itsellesi kunniamerkki tai mitali jostain ansaitsemastasi asiasta.

























14: Mitkä ovat lempiasioitasi tänään


























15: Kerää tähän kauppalistoja. Omia tai löydettyjä.
Löysin kokonaista yhden.


























16: Tunnustus tai paljastus itsestäsi


























17: Plussat ja miinukset vapaavalintaisesta aiheesta


























18: Lehtileike jostain puhuttelevasta asiasta

























19: Lista asioista joita näit tänään


























20: Kirjoita postikortti


























21: Jalat


























22: 3 toteutunutta toivetta

























23: Tietynvärisiä asioita

24: Kerro pääsiäiskarkeista

Saksanpähkinä-jogurttikastike

Tammikuussa tein paria uudenlaista kylmää kastiketta. Ruokabloggaajien tapaaminen oli lähestymässä ja pikkusyötävät sopivat illan teemaan. Sitten kävi kuinka kävi ja kipeäksi tullut kotikokki jäi nuolemaan näppejään (tai no siis sittemmin tervehdyttyään ei näppejään vaan aika ison kulhollisen kastiketta). Nyt kun talvipöpöjen toinen kierros pakotti jäämään kotiin, muistui mieleen bloggaamaton helmi.

Nimittäin Helsingin Sanomien ohjeella tehty saksanpähkinäinen jogurttikastike oli todellinen helmi! Jopa yksin syötäväksi. Se sopii Lähi-idän meze-tyyliin, mutta yhtä hyvin voisin tarjota sitä rapuallergikolle toast skagenin päällä. Raikas jogurtti, rasvainen saksanpähkinä ja pirteä tilli toimivat loistavasti yhteen.


























Kuvassa on myös punainen pähkinä-paprikatahna. Sooloilin raaka-aineiden kanssa ja tahna ei säväyttänyt yhtään, linkki alkuperäiseen Hesarin ohjeeseen kertoo kuitenkin oikean valmistustavan.  Sitten takaisin jogurttiasiaan.

























Saksanpähkinä-jogurttikastike eli turkkilaisittain haydari (ohje hs.fi, tässä puolitettu annos)

40 g saksanpähkinöitä
2 valkosipulinkynttä
pieni puntti tuoretta tilliä
375 g turkkilaista jogurttia
1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

*Murskaa saksanpähkinät esimerkiksi veitsellä hienontamalla. Kuori ja murskaa valkosipulit. Leikkaa tilli silpuksi.
*Sekoita hienonnetut ainekset jogurttiin. Lisää oliiviöljy ja suola. Sekoita.

Muistikirjamaaliskuu, 6-12

6: Jos raha ja tila eivät olisi este, mitä keräilisit/hamstraisit?



























7: Mitä teit vuosi sitten maaliskuussa?


























8: Kerää viisi satunnaista lausetta (tänään) lukemistasi blogeista
Hei te viisi, löydättekö omanne?

























9: Lisää muistikirjaasi resepti, jota haluaisit kokeilla
Resepti on satunnaisesta vanhasta Maku-lehdestä, mutta tyylikkäät Fasun käärepaperikehykset tekee siitä ihan Fazerin mainoksen näköisen!


























10: Kirjoita top 10 -lista vapaavalintaisesta aiheesta

11: Mitä söit tänään?

12: Lainaus, josta pidät

Vihreä thai-kanacurry

Jahajaha, nainen vanhenee ja periaatteet rapistuu. Vuosikausien broilerinsyömättömyys alkoi säröillä ensin ravintolapuolella, ja viime viikolla seisoin sitten kassajonossa ohutleikepaketti kädessä. Aina ei jaksa tofua ja papuja, kalavalikoima oli taas jotenkin ankea, punaista lihaakin on nautittu ihan riittämiin, mutta ennen kaikkea kuulkaa kiinnosti tietää että osaisinko ylipäänsä kokata broileria.


























Ja vielä sitä enemmän kiinnosti tehdä vihreää thaihenkistä currya ilman valmista currytahnaa. Pikaisella puhelingooglailulla ohjeita ei tullut montaa vastaan, mutta lopputulos oli silti aika hyvä! Valkoista se oikeastaan oli eikä vihreää, mutta kuitenkin. Jos saisin tällaista pikathaikkulasta, en haukkuisi. Ja uskomatonta mutta totta, kanastakin (eli totuudenmukaisesti broilerista) tuli mureaa, mutta samalla mehukasta ja maukasta.

  

Vihreä kanacurry

1 pieni munakoiso
400 g maustamatonta broilerin ohutleikettä tai fileetä
2 sitruunaruohon vartta
3 valkosipulinkynttä
2 rkl tuoretta inkivääriä (n. 3–4 cm pituinen pätkä)
2 tuoretta punaista chiliä
1 sipuli
1 tl juustokuminaa jauhettuna
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1 tl suolaa
loraus öljyä
400 g hyvää kookosmaitoa (tässä olen merkkiuskovainen: ehdottomasti Biona)
1-2 tl sokeria
4 kuivattua kaffirlimetin lehteä
puolikas parsakaali
1 rkl kalakastiketta
tuoretta korianteria tarjoiluun

*Kuutioi valmiiksi odottamaan munakoiso, kuutiot saavat olla peukalonpään kokoisia. Leikkaa broileri syiden vastaisesti ohuiksi viipaleiksi tai suikaleiksi.
*Kuori sitruunanruohosta uloimmat, kovat lehdet ja hienonna varsi sitten hienon hienoksi silpuksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja hienonna inkivääri. Poista halutessasi chilistä siemenet ja hienonna. Hienonna sipuli niin pieneksi silpuksi kuin pystyt. Jos sinulla on järeä mortteli, voit tässä vaiheessa survoa nämä sekä juustokuminan ja korianterinsiemenet suolan kanssa tahnaksi, ennen kuin kuumennat öljyn pannulla ja heität tahnan sinne. Muussa tapauksessa heitä vain mainitut ainekset suurelle pannulle öljyyn kuumenemaan, anna kuullottua kevyesti parin minuutin ajan ja varo ettet polta pohjaan.
* Lisää broilerisuikaleet pannuun maustesilpun sekaan ja paista niiden pintaan vienosti väriä ja makua. Lisää sitten pannuun munakoisokuutiot ja anna niidenkin paistua pinnastaan hieman. Sekoittele tasaisin väliajoin, jottei maustetahna pala pohjaan. Tämä vie muutaman minuutin ajan.
*Lisää pannuun kookosmaito, sokeri ja kaffirlimetin lehdet. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuutin ajan. Paloittele parsakaali pieniksi paloiksi ja lisää kiehumaan aivan loppuvaiheessa. Mausta lopuksi kalakastikkeella ja tuoreella korianterilla. Tarjoile riisin tai muun haluamasi lisäkkeen kanssa.

Muistikirjamaaliskuu, päivät 2-5

Kyllä vaan, meitsi työstää maaliskuumuistikirjaa! Kaiken muun elämän ja härpäkkeen ohella. Ei ehkä ihan yhtä nopeasti kuin ekat ohjepostausten perään aina kommentoivat (ohje julkaistu aamulla kello kuusi, valmis tuotos blogissa kello yhdeksän, what?!), mutta kuiteskin.

Päivä 2: Esittele itsesi

Päivä 3: Keväänodotusfiilikset 

Päivä 4: Asioita joita tarvitset ja joita haluat

























Päivä 5: Kirjoita viesti lehdistä leikatuin kirjaimin

Carnitas-nyhtöpossu-hybridi

Aikani pulled pork -huumaa tuumailtuani ryhdyin toimeen. Meille oli tulossa ruokavieraita, ja päätimme tarjota possua tortillojen välissä.

Ja herranenaika, kuinka paljon niitä erilaisia pulled pork -ohjeita netistä ihan oikeasti löytyi! Alkoi jo vähän ahdistaa se infotulvan määrä - mutta onneksi löysin nämä kaksi ohjetta, joita hyödynsin vapaan soveltamisen ohella. Ja löysin kuin löysinkin toimivan tyylin!

Sen verran muuten googlailusta viisastuin, että meksikolaisittain tehtynä nyhtöpossu on carnitas, ja carnitas-possun mausteliemessä taas on tyypillisesti ainakin sipulia, valkosipulia ja laakerinlehteä, ja korianterinsiemenet sopivat mukaan myös.

Pulled pork eli nyhtöpossu eli carnitas 

1 1/2 kg possun lapaa
nokare rasvaa
vettä
2 valkosipulin kynttä karkeasti paloiteltuna
1 tl korianterinsiemeniä
1 laakerinlehti
1 sipuli lohkottuna
2 tl suolaa
n. 1/2 dl hyvää, makeaa chilikastiketta (esim. Poppamiehen Savuomena)
siirappia
(suolaa)

*Ota liha huoneenlämpöön reilu puoli tuntia ennen valmistusta. Leikkaa lihasta mahdollinen nahka pois, jätä rasvaa kuitenkin paikoilleen. Lämmitä uuni 150°C:een.
*Lämmitä liedellä (uuninkestävässä) rautapadassa nokare rasvaa. Ruskista lihan pinta eri sivuiltaan kuumassa padassa. Lisää pataan sitten vettä sen verran että liha peittyy noin puoliväliin asti, ja lisää veteen paloitellut valkosipulinkynnet, korianterinsiemenet, laakerinlehti, lohkottu sipuli, suola ja chilikastike. Siirrä pata uuniin.
*Possu saa paistua uunissa yhteensä viitisen tuntia. Paista ensin kaksi tuntia: käännä sitten liha ja valele pinta siirappilusikallisella, anna paistua tunnin ajan, käännä ja valele toinen puoli siirapilla, anna paistua taas tunnin ajan, käännä. Laske viimeisen tunnin ajaksi lämpö 120°C:een. Kun liha on valmista, se hajoaa helposti pehmeiksi palasiksi vaikka muovikauhalla painaen.
*Nosta liha padasta ja perkaa siitä pois kaikki rasva ja sidekudos. Perkaaminen onnistuu helposti kahdella haarukalla. Kokoa "puhdistettu" liha erilliseen vuokaan. Siivilöi lopuksi pataan jäänyt liemi vuokaan, lihan päälle. Nyt voit halutessasi jäähdyttää vuoan ja antaa sen odottaa viileässä seuraavaan päivään. (Tai jos haluat jatkaa heti, mikä ettei.)
*Ennen tarjoilua levitä lihasuikaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Valele vielä pienellä määrällä siirappia ja chilikastiketta, mausta halutessasi suolalla. Kuumenna uunissa grillivastuksen alla, kunnes lihasuikaleet ovat saaneet kunnolla ruskeaa väriä.

Muistikirjamaaliskuu, päivä 1

Ikivanha rakkauteni käsityöblogeihin roihahtaa aina, kun Hupsistarallaa-blogissa on jotain uutta. Jos ette ole vielä käyneet niin katsokaa, Norsis on ehkä joku maailman inspiroivin tyyppi!

Vain joku maailman inspiroivin tyyppi voi saada näin laiskan bloggaajan mukaan muistikirjahaasteeseen mutta kyllä, nyt aion nimenomaan haastaa itseni. Teen sen vieläpä niin, että tulevista haastepäivistä mitään aavistamatta aion vääntää homman ruokasuuntaan vaikka mikä olis. Ruokablogissa kun ollaan. Tulen raportoimaan aina useamman sivun kerralla, joten palataan tällaisilla postauksilla vielä muutaman kerran asiaan (palataanhan!).

Tästä se lähtee, aloitussivusta eli päivästä yksi:

Jauhelihapihvi '83

"Tunnelmantekijän illallinen". Kotivinkin juhlaherkkuja -kirjan teemaotsikko lupaa hyvää, eikä suotta. Tässä mahtavan mehevässä jättijauhelihapihvissä maistuu 1980-luvun muikea nousukausi. Jos ei osaa päättää, tekiskö ruokaa jauhelihasta, kinkusta vai juustosta, tekiskö sitten kaikesta samalla kertaa? Tähän retrodekadenssiin sopi loistavasti myös lisukeriisi, vaikka kirjassa mentiinkin kohtuullisesti lohkoperunoilla. Överiä, mutta niin hyvää.

Uunissa paistettu juustopihvi (omin muokkauksin Kotivinkin juhlaherkkuja -kirjan ohjeesta (Forma, 1983))

Mureke:
400 g paistijauhelihaa
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1/2 tl suolaa
valkopippuria

Täyte:
4 viipaletta savukinkkua
4-8 viipaletta (tai muutama kourallinen raastettua) emmental-juustoa

Pinnalle:
kourallinen juustoraastetta

*Sekoita murekkeen ainekset keskenään sileäksi taikinaksi. Leivinpaperoi tai voitele pyöreä uunivuoka, kaada puolet taikinasta vuoan pohjalle.
*Levitä murekkeen päälle suikaleiksi leikattu kinkku ja juustoviipaleet tai -raaste. Pane loput mureketaikinasta pinnalle sileäksi kerrokseksi. Ripottele ruoan pintaan juustoraaste.
*Paista pihviä uunissa 225°C:n lämmössä noin 30 minuutin ajan. Tarjoile riisin tai perunan sekä raikkaan salaatin kanssa.

Kaurarieska ja kahdeksan faktaa

Enoni vaimo tekee aivan legendaarisen hyvää ohraryynirieskaa, terveiset vaan Raijalle Kuopioon. Tässä päivänä eräänä aloin miettiä, Riihikosken myllyn kaurasuurimot kaapissani, josko samanlaista voisi koettaa tehdä kaurastakin. Yhdistelin Myllyn Parhaan reseptiä ja Marttojen Savolaiset rieskat -kirjasen ohjetta, ja aika samantyyppistähän siitä tuli! Kovin kuituisaa, kun kaura on mukana kuorineen päivineen, mutta se nyt vain kuuluu tuotteen ominaisuuksiin.

Vaan ootteko tulleet ajatelleeksi, että tätä ei periaatteessa voi sanoa kauraryynirieskaksi? Jotkut ryökäleet kun edelleen rinnastavat kauraryynit kaurahiutaleisiin, ja tähän tarvitaan nimenomaan suurimoita. Tämä närkästyttää pikkuisen, kuulun siihen koulukuntaan jolle ryyni on ryyni eikä mikään hiutale. Onneksi ilmassa on aistittavissa sellaisia merkkejä, että nykyisin ryyni alkaisi saada ansaitsemansa merkityksen kaura-skenessäkin.

Kaurasuurimorieska

8 dl piimää
3 dl kaurasuurimoita
1 dl hienoa porkkanaraastetta (tai omenasosetta)
1 tl suolaa
1 muna
1/2 dl vehnäjauhoja
voinokareita

*Mittaa piimä ja suurimot kulhoon, sekoita ja anna turvota noin 15 tuntia peitettynä huoneenlämmössä. 

*Sekoita piimä-suurimoseoksen joukkoon porkkanaraaste, suola, muna ja jauhot.

*Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipannuun ja laita päälle muutama nokare voita. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 25 min tai kunnes rieska on kauniin ruskean värinen.























Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista kopsahti minulle kahdeksan satunnaisen faktan haaste. Kiitos Anzkulle! Minä voisin haastaa kahdeksan faktan kertomiseen vaikkapa blogit Makuja kotoa sekä Kotihippi ja leipuri.

Tässäpä nämä:

1. Pidän 70- ja 80-lukujen taitteen keittokirjoista ja ruokakuvista. Hamstrasin niitä vielä jokin aika sitten aika lailla, mutta nyt aineisto on niin sanotusti saturoitunut, ja voin keskittyä fiilistelemään jo hyllyssä olevia. Ihan hiljattain paistoin uunissa jättimäisen kasarijauhelihapihvin, siitä lisää myöhemmin...

2. Olen koukussa siihen tunteeseen, joka tulee, kun konseptipaperit on palautettu ja lähtee kevein fiiliksin ulos tenttitilaisuudesta. Epäilen tämän olevan syy siihen, että menin Avoimen yliopiston kursseille melkein heti valmistumiseni jälkeen.

3. Saan palkkaa siitä, että etsin ja kokoan erilaisia tietoja toisten käytettäväksi, järjestelen asioita, teen listoja, kirjoitan sähköpostin sähköpostin perään, ja tiedättekö mitä, tykkään siitä aivan älyttömästi. Mitä töihin tulee, olen hurjan mieluusti juurikin monistuskoneen ja kokousten välissä, jollain jännällä tavalla toteutan siellä itseäni.

4. Arvostan suolaisia ja happamia makuja. Ei makeakaan pahaa ole, ja leipominen on kivaa, mutta harvemmin kumpaakaan aivan ylitsepääsemättömästi himoitsen. Herkuttelen kyllä, mutta viimeiset joulusuklaat kestivät helmikuulle ja kaapissa on mm. kaakaojauheenjämä, jolle olen miettinyt käyttöä kuukausikaupalla. (Parhaat vinkit otetaan vastaan.)

5. Olen aivan surkea kehoni liikeratojen hahmottamisessa. Tästä syystä liikuntaharrasteiden suorittaminen on yhtä kauhua. Tekniikka ei kerta kaikkiaan jäsenny eikä pallo osu tassuun, ja fyysiset epäonnistumiset taas ei motivoi meitsiä millään tavalla. Reipas kävely on kivaa, ja ok ovat norsupallo (se pallo on niin iso) sekä uinti (vaikka en todellakaan osaa edes unelmoida kroolauksesta).

6. Olen kyllästynyt MasterChefiin.

7. Mulla on loputon taipumus haaveilla uusista harrastuksista ja lähteä mukaan uusiin juttuihin. En kuitenkaan halua liian aikataulutettua ja täyteen tupattua vapaa-aikaa, joten sanon onneksi toisinaan tarmokkaan ein, sekä muille että ennen kaikkea itselleni.

8. Diggaan kansanmusiikkia ja koko folk-meininkiä. Haluaisin niihin liittyvän harrastuksen.

Vaivaamaton leipä

Vaivaamaton leipä on kiistaton blogisuosikki. Jo hamalla kakstusariluvulla luin amerikkalaisesta villityksestä Pastanjauhantaa-blogista, sittemmin monesta muusta blogista, ja lopulta ihan lähiaikoina Herkku-ja-Koukkulasta. Nyt hetki oli oikea, sillä mietin juuri, mitä tekisin kotiintuliaisylläriksi eräälle leipäfanille. Maailman kaunein ja helpoin leipä - voisko mikään sopia paremmin?

Jytiksen tapaan käytin Kädenvääntöä-blogin ohjetta. Ihan tarkalleen. Tää on jo ties kuinka mones kerta, kun joudun käytännössä copy-pastemaan Kädenvääntöä-Pitkän kirjoittaman ohjeen, niin hyvin ne joka kerta toimii. Ja leivästä todella tuli mielettömän kaunis, kuohkea ja rakenteeltaan maalaisleipämäisen kostea. Seuraavalla kerralla ymppään tähän(kin) jollain lailla kauraa, niin makuun tulee vielä enemmän pähkinäisyyttä.

Vaivaamaton leipä

7dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl reilusti kädenlämpöistä (42 °C) vettä

*Sekoita (mielellään lasikulhossa) kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.
*Kumoa ja kaavi taikina jauhotetulle pöydälle ja pyöräytä palloksi. Tässä kohtaa voit halutessasi lisätä leipään esim. yrttejä. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata (käytin valurautapataa) kuumenemaan samalla.
*Kippaa taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.