Kaurarieska ja kahdeksan faktaa

Enoni vaimo tekee aivan legendaarisen hyvää ohraryynirieskaa, terveiset vaan Raijalle Kuopioon. Tässä päivänä eräänä aloin miettiä, Riihikosken myllyn kaurasuurimot kaapissani, josko samanlaista voisi koettaa tehdä kaurastakin. Yhdistelin Myllyn Parhaan reseptiä ja Marttojen Savolaiset rieskat -kirjasen ohjetta, ja aika samantyyppistähän siitä tuli! Kovin kuituisaa, kun kaura on mukana kuorineen päivineen, mutta se nyt vain kuuluu tuotteen ominaisuuksiin.

Vaan ootteko tulleet ajatelleeksi, että tätä ei periaatteessa voi sanoa kauraryynirieskaksi? Jotkut ryökäleet kun edelleen rinnastavat kauraryynit kaurahiutaleisiin, ja tähän tarvitaan nimenomaan suurimoita. Tämä närkästyttää pikkuisen, kuulun siihen koulukuntaan jolle ryyni on ryyni eikä mikään hiutale. Onneksi ilmassa on aistittavissa sellaisia merkkejä, että nykyisin ryyni alkaisi saada ansaitsemansa merkityksen kaura-skenessäkin.

Kaurasuurimorieska

8 dl piimää
3 dl kaurasuurimoita
1 dl hienoa porkkanaraastetta (tai omenasosetta)
1 tl suolaa
1 muna
1/2 dl vehnäjauhoja
voinokareita

*Mittaa piimä ja suurimot kulhoon, sekoita ja anna turvota noin 15 tuntia peitettynä huoneenlämmössä. 

*Sekoita piimä-suurimoseoksen joukkoon porkkanaraaste, suola, muna ja jauhot.

*Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipannuun ja laita päälle muutama nokare voita. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 25 min tai kunnes rieska on kauniin ruskean värinen.























Anzkun kauhasta kajahtaa -blogista kopsahti minulle kahdeksan satunnaisen faktan haaste. Kiitos Anzkulle! Minä voisin haastaa kahdeksan faktan kertomiseen vaikkapa blogit Makuja kotoa sekä Kotihippi ja leipuri.

Tässäpä nämä:

1. Pidän 70- ja 80-lukujen taitteen keittokirjoista ja ruokakuvista. Hamstrasin niitä vielä jokin aika sitten aika lailla, mutta nyt aineisto on niin sanotusti saturoitunut, ja voin keskittyä fiilistelemään jo hyllyssä olevia. Ihan hiljattain paistoin uunissa jättimäisen kasarijauhelihapihvin, siitä lisää myöhemmin...

2. Olen koukussa siihen tunteeseen, joka tulee, kun konseptipaperit on palautettu ja lähtee kevein fiiliksin ulos tenttitilaisuudesta. Epäilen tämän olevan syy siihen, että menin Avoimen yliopiston kursseille melkein heti valmistumiseni jälkeen.

3. Saan palkkaa siitä, että etsin ja kokoan erilaisia tietoja toisten käytettäväksi, järjestelen asioita, teen listoja, kirjoitan sähköpostin sähköpostin perään, ja tiedättekö mitä, tykkään siitä aivan älyttömästi. Mitä töihin tulee, olen hurjan mieluusti juurikin monistuskoneen ja kokousten välissä, jollain jännällä tavalla toteutan siellä itseäni.

4. Arvostan suolaisia ja happamia makuja. Ei makeakaan pahaa ole, ja leipominen on kivaa, mutta harvemmin kumpaakaan aivan ylitsepääsemättömästi himoitsen. Herkuttelen kyllä, mutta viimeiset joulusuklaat kestivät helmikuulle ja kaapissa on mm. kaakaojauheenjämä, jolle olen miettinyt käyttöä kuukausikaupalla. (Parhaat vinkit otetaan vastaan.)

5. Olen aivan surkea kehoni liikeratojen hahmottamisessa. Tästä syystä liikuntaharrasteiden suorittaminen on yhtä kauhua. Tekniikka ei kerta kaikkiaan jäsenny eikä pallo osu tassuun, ja fyysiset epäonnistumiset taas ei motivoi meitsiä millään tavalla. Reipas kävely on kivaa, ja ok ovat norsupallo (se pallo on niin iso) sekä uinti (vaikka en todellakaan osaa edes unelmoida kroolauksesta).

6. Olen kyllästynyt MasterChefiin.

7. Mulla on loputon taipumus haaveilla uusista harrastuksista ja lähteä mukaan uusiin juttuihin. En kuitenkaan halua liian aikataulutettua ja täyteen tupattua vapaa-aikaa, joten sanon onneksi toisinaan tarmokkaan ein, sekä muille että ennen kaikkea itselleni.

8. Diggaan kansanmusiikkia ja koko folk-meininkiä. Haluaisin niihin liittyvän harrastuksen.