Sitruuna-rahkamunkit

Munkeista parhaita ovat pienet, pyöreät rahkamunkit. Ja pienet, pyöreät rahkamunkit(kin) taas ovat parhaillaan ihan juuri paistettuina, vielä lämpiminä sokerissa pyöriteltyinä ja ihanan rapeina. Hyvää vappua!

Sitruunaiset rahkamunkit (noin 40 pienen pientä munkkia)

250 g maustamatonta maitorahkaa
1 dl kiehuvaa vettä
1 pss (11 g) kuivahiivaa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
ripaus suolaa
1 muna
noin 6 dl vehnäjauhoja
1/2 dl rypsiöljyä

paistamiseen 1 l rypsiöljyä
pinnalle sokeria

*Sekoita maitorahka ja kiehuva vesi. Lopputuloksena pitäisi olla hieman kädenlämpöistä lämpimämpi neste (+42°C); lämmitä tarvittaessa vielä joitakin sekunteja vaikkapa mikroaaltouunissa.
*Hämmennä nesteen joukkoon ensin kuivahiiva, sitten muut ainekset jauhoja ja öljyä lukuunottamatta.
*Alusta jauhot taikinaan, vaivaa kunnes taikinassa on hyvä sitko ja se irtoaa pallona kulhon reunoista. Vaivaa lopuksi joukkoon 1/2 dl öljyä. Anna taikinan kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.
*Jaa taikina neljään osaan, ja neljäsosat sitten pötkylöiksi ja 10-12 palaseksi. Pyörittele palasista noin superpallon kokoisia pyöreitä munkkeja. Anna kohota leivinliinan alla sillä aikaa kun kuumennat öljyn.
*Kuumenna paistoöljy rautapadassa. Asteikolla 1-6 numero nelonen oli aika sopiva kuumennus- ja paistolämpö. Pidä kansi lähettyvillä siltä varalta, jos öljy sattuisi leimahtamaan tuleen. Testaa öljyn lämpöä joko mittarilla (170-180°C) tai vaalealla leipäpalalla; jos se saa kauniin ruskean värin 1-2 minuutissa, voit aloittaa paistamisen.
*Laske öljyyn reikäkauhan tai kahden teräslusikan avulla 3-6 munkkia kerrallaan. Käännä munkit ympäri kun toisella puolella on kauniin keskiruskea väri. (Jotkut munkeista osaavat itse kääntyä ennen kuin ehdit kääntämään, hämmentävää, mutta johtunee siitä että kypsempi osa on kevyempi...) Nosta talouspaperilla vuoratulle lautaselle odottamaan.
*Pyöritä munkit vielä kuumina sokerissa lautasella.

Vietnamilainen kevätsalaatti

Vietnamilaiset kevätrullat ovat ihania. Olen tehnyt niitä pari kertaa, ja jos jotakuta muuta hotsittaa, erittäin hyvät ja havainnolliset ohjeet rullailuun löytyvät Kauhaa ja rakkautta -blogista. Meidän rullista on kurkistellut mm. vesikrassia, mistä ihana keväinen rapeus ja vihreä maku.

Ystävä pitkän matkan takaa oli poikkeamassa käymään, ja sen kunniaksi teki mieli tarjota pötkylöitä jälleen. Mutta mutta. Helsingin keskustasta riisipapereita on lähes mahdotonta metsästää työpäivän jälkeisellä aikataululla. Kampin K-Supermarket? Ei. Tokyokan? Ei. Keskustan Sokos? Ei. Stocka keltaiseen puettuna? Ei ei. Mikä avuksi?

Vietnamilainen kevätsalaatti, tietty! Mukaan mahtui vaikka mitä hyvää, ja maku oli ihan kuin rullissa. Dippikastike on olennainen juttu tässäkin.

Vietnamilainen kevätsalaatti

kourallinen pähkinöitä
1 pkt maustamatonta tofua
tilkka öljyä, soijakastiketta, thaimaalaista currytahnaa
noin 1/2 nippua vihreää parsaa
ohuita riisinuudeleita
2-3 porkkanaa
1/2 kurkku
(pieni avokado)
1/2 nippua ruohosipulia
mizuna-salaattia
vesikrassia
1 limetin mehu
1 punainen mieto chili hienonnettuna
(kumkvatteja koristeluun, jos olet oranssilla tuulella)

*Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla keskilämmöllä, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Siirrä syrjään.
*Paloittele tofu kuutioiksi tai suikaleiksi. Kuumenna pannulla öljy. Paista tofu hartaasti rapeaksi. Sekoita joukkoon currytahna ja soijakastike, anna makujen tarttua tofujen pintaan vielä paistamista jatkaen, ja siirrä sitten sivuun.
*Huuhtaise pannu ja laita sille kuumenemaan noin 1 cm kerros vettä. Huuhtele ja kuori vihreät parsat tarvittaessa. Napsaise niistä pois puumainen osa, ja pilko ne sitten muutaman sentin pituisiksi pätkiksi. Kiehauta parsapätkiä pannulla noin 30 sekunnin ajan. Kippaa siivilään, huuhtele kylmällä vedellä nopeasti vihreän värin säilyttämiseksi.
*Kiehauta kattilallinen vettä, siirrä kattila syrjään kuumalta levyltä ja laita veteen likoamaan riisinuudelit. Anna liota noin 5 minuutin ajan, valuta siivilässä, huuhtaise kylmällä vedellä ja laita kulhoon odottamaan. Voit saksia nuudeleita muutaman kerran ristiin rastiin, jotta salaattia on helpompi ottaa lautaselta.
*Suikaloi porkkana ja kurkku ohuen ohuiksi suikaleiksi. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki salaatin ainekset (limettiä ja chiliä) lukuunottamatta keskenään kevyesti nostellen.
*Valuta päälle limetin mehu ja ripottele hienonnettu chili. Tarjoile nuoc mam -dippikastikkeen kanssa - dippi on tärkeä osa makua!
(*Koristele halutessasi kumkvatinviipaleilla.)

Nuoc mam -dippi (ohje Kaikki äitini reseptit -blogista, valkosipuli- ja sokerilisäystä lukuunottamatta)

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 iso punainen chilipalko hienonnettuna
5 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl limen mehua
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
reilu 1/2 dl kalakastiketta
reilu 1/2 dl vettä

Hienonna valkosipuli ja chili (jos omistat kivimorttelin, survo ne sokerihyppysellisen kanssa murskaksi). Sekoita keskenään kaikki ainekset, kunnes sokeri on liuennut. Suljetun lasipurkin ravistelu on kätevä keino. Dippikastike säilyy lasipurkissa jääkaapissa noin viikon.

Ananas coconuts banan.. eiku...

Ananas-kookos-possucurrya. Nam. Olisi ihanaa paahtaa ja mortteloida ja tahnata, mutta maanantai-iltana on myös ihanaa kaivaa purkista yhtä ja sitten vähän toista tahnaa, sillä lopputulos on yhtä kaikki tosi herkullinen.

Ennen ajattelin, ettei tällaisia monen mausteen hässäköitä voi kutsua helpoiksi arkiruoiksi, mutta kun purnukat kerta on siinä hollilla, ja enemmän tai vähemmän vakiintuneita käyttöön, on nopeus ja helppous ihan totista totta.

Kookosmaitocurryja vaivaa joskus sellainen liika kookoksisuus, ja lisäksi saan ne juoksettumaan aina. Päätin tällä kertaa kikkailla kookosmaidon kanssa googlaamani ohjeen mukaan, ja sehän kannatti. Kun kookosmaidosta keitti ensin puolet, ehtivät maut sulautua toisiinsa, mutta lopussa lisätystä toisesta puolesta tuli kuitenkin raikkautta ruokaan. Varovaiset sekoittamiset ja currytahnan sekoittaminen erilliseen kookostilkkaan taas auttoivat välttämään juoksettumisen, kerrankin!























Possu-ananascurry (noin 3-4 annosta, inspis täältä)

noin 150-200 g luomupossun ulkofileetä ohueksi suikaloituna
1 tlk (400 ml) hyvää kookosmaitoa
1 rkl punaista thai-currytahnaa
1 porkkana
1 rkl kalakastiketta
1/2 - 1 rkl tamarinditahnaa (määrä riippuu tahnan/liemen paksuudesta)
ripaus ruskeaa sokeria
1/2 parsakaali
1 tlk ananaspaloja
1 tuore punainen chili

*Paista possunsuikaleisiin pannulla tai kasarissa väri ja siirrä suikaleet sivuun.
*Lusikoi kookosmaitopurkista kasariin tai kattilaan kova kerma sekä lisäksi nestettä niin, että pannussa on noin 2/3 purkin sisällöstä. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan.
*Ota pieneen kulhoon kuumaa kookosmaitoa, sekoita siihen huolellisesti currytahna ja kaada seos sitten takaisin kasariin. Viipaloi porkkana ja lisää joukkoon. Anna kiehua hiljalleen noin 3 minuutin ajan, jotta currytahnan maku syvenee.
*Lisää possunsuikaleet, kalakastike ja tamarinditahna sekä ripaus ruskeaa sokeria. Anna kiehua noin 3 minuuttia.
*Sekoita joukkoon loput kookosmaidosta, pieniksi paloiksi leikatut parsakaalin kukinnot sekä valutetut ananaspalat varovasti vähän kerrallaan. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen vielä muutaman minuutin ajan. Tarkista possun kypsyys ja silppua sitten pinnalle chili, josta siemenet on ensin siivottu pois.
*Tarjoile riisin kanssa.

Vanha tuttu yllättää (eli juustoa ja vinkkejä)

Viikko sitten kokkailtiin taas yhdessä ruokabloggareiden kanssa. Tällä kertaa ArlaIngman oli kutsunut meidät patojen ääreen - ja oli muuten kutsunut paikalle myös pari vallan hurmaavaa Suomen kokkimaajoukkueen jäsentä.

Tarkoitus oli tutustua Apetina-juustoihin, jotka luulin tuntevani kuin omat taskuni. Esimerkiksi Apetinan kreikkalainen feta on suuri suosikkini, ja siitä tehtiin takuuhyvää salaattia tälläkin kertaa.

Tarkoitus oli myös muun muassa leipoa juustokakku, jonka luulin olevan ihan peruskauraa, olenhan sellaisen muutamaan kertaan tehnyt. Kuinkas meninkään luulemaan.


Video: Arla

Minä ja joukkuekaverini Avaruusasemalta teimme hyydytettyä juustokakkua yhdessä kokkimaajoukkueen jälkkärispesialistin Kasper Salomäen kanssa. Kilpailevan tiimin (yhtä kauniin ja herkullisen) kakun teki Rauna, jonka blogista ohje kakkuun löytyy.

Ja mitä sitten tuli opittua? Muun muassa seuraavaa:

• Juustokakun pohjaksi voi mainiosti käyttää mysliä, joka tosin kannattaa parilla sykäyksellä hienojakoistaa tehosekoittimessa.
• Mysli-voiseos kannattaa laittaa jähmettymään pakastimeen, jotta se on varmasti kovettunut, kun täyte kaadetaan päälle.
• Täytteen muna-sokerivaahto vatkataan oikeasti kiiltäväksi, kauniiksi vaahdoksi, niin että vaahdon pintaan voi valuttaa kahdeksikon ja se pysyy siinä hetken. Tähän on riittävästi malttia yleiskoneella.
• Kermavaahtoa ei tehdä eikä etenkään sekoiteta joukkoon vielä siinä vaiheessa, kun muu täytemousse on valmis liivatteen sekoittamiseen. Se tehdään vasta myöhemmin.
• Liotetut liivatelehdet voi laittaa pienen vesitilkan kanssa kattilaan ja kylmälle lieden levylle, kuumentaa levy, sekoitella koko ajan ja katsoa kun liivatteet sulavat. Tärkeää on, että niitä ei keitetä. Sulamisen jälkeen joukkoon lisätään sitruunan mehu. Liivateseokseen sekoitetaan ensin kauhallinen täytemoussea. Sitten tämä seos kaadetaan lopun moussen sekaan. Näin vältytään paakuilta, joita voi syntyä kun kirkasta liivatelientä kaadetaan täytteen sekaan.
• Tässä välissä täytemousse viedään kulhossa hyytymään kylmään hetkeksi, ei kovin pitkäksi, mutta hetkeksi kuitenkin.
• Vatkataan kerma löysäksi vaahdoksi, ja käännellään se nopein liikkein nuolijalla (huom. huom. ei vatkaimella) moussen sekaan.
• Viedään kakku hyytymään pakastimeen, mikäli ennen tarjoilua on vain vähän aikaa jäljellä. Jos päälle tehdään kiille, hyytymisen tulee tapahtua hyvin ennen kiilteen kaatamista pintaan.
• Edetään koristeluvaiheeseen, johon liittyy kiillettä, pohjastaan tasaisiksi leikattuja marjoja, ilmakuplien tohotusta, kiillesiirappia ja muuta jännittävää - minä hyppäsin tässä vaiheessa salaatin pariin, sillä joukkuekisa kävi salaattien ympärillä ehkä kuumimmillaan ;)
  

Kuva: Arla / Minna Saarinen

Niin, kyllä ne Apetinatkin pääsi yllättämään. Olin aiemmin maistanut uusista tuorejuustoista vain Toscana-makua, joka oli ihan ookoo. Kolme muuta makua sen sijaan osuivat kermaiseen makuhermooni ihan mahtavasti. Juustojen rakenne on tosi täyteläinen, eikä maku tunnu suussa ollenkaan jauhoiselta, toisin kuin joskus tuorejuustojen kohdalla saattaa olla.























Kuva: Arla / Minna Saarinen

Tuorejuustoa lykättiin muun muassa liha- ja soijapulliin hyvällä menestyksellä. Inspiroiduin lihapullapannujen ympärillä hyörimisestä niin, että rasvapoltin viimein kauan sitten ostamani hiiliteräspannun käyttöön, ja se onkin kuumentunut jo viikon aikana aika monta kertaa. Soijapullista kirjoitettiinkin lisää Sillä Sipulin puolella.

Ihan mahtavaa päästä kokkailemaan porukalla ja ennen kaikkea oppimaan uutta taitavilta tyypeiltä. Ei voi muuta sanoa!

Munakokkelioikotie

Opin tekemään munakokkelia Ranskalaisen keittiön salaisuuksien ohjeella, ja siitä lähtien olen noudattanut ohjetta tarkkaan. Vaan eräänä viikonloppuaamuna löysin itseni hämmentämästä munia ja kermaa kylmällä pannulla, odottaen hyytymistä. Äkkiä se iski: Paniikki! Olin mokannut! Unohdin! Kermahan piti lisätä vasta lopuksi!























Jepjep. Halusin tulla vaan nyt raportoimaan teille, että oikein hyvää siitä kokkelista tuli näinkin. Ei yhtä täydellistä kuin toisella tapaa tehtynä, mutta ihan kelpoinen ja helppo keino tämäkin.

Munakokkeli vol. 2

haluttu määrä munia
1 rkl kermaa jokaista munaa kohti
musta- tai valkopippuria, ripaus merisuolaa

*Sekoita pienessä kulhossa munat ja kerma, vatkaa noin 30 sekunnin ajan kevyesti haarukalla. Kaada seos kylmään pannuun ja laita pannu kuumenemaan keskilämmölle.
*Liikuttele munakokkelimassaa pannulla puuhaarukalla koko ajan. Aluksi ei näytä tapahtuvan mitään, mutta pian seos muuttuu ensin nestemäisen vanukasmaiseksi, ja alkaa sitten selvästi saostua. Ole tarkkana kuin porkkana ja huomioi, että kypsyminen jatkuu vielä hetken sen jälkeen kun olet lopettanut - eli ota pannu sivuun levyltä heti kun huomaat että seos alkaa saostua kokkelimaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile.

Artisokkapizza / artisokkapitsa

Kuvapostaus, oujee! Kuvista kiitos yhdelle Jussille. Alkuperäisestä ohjeesta kiitos Kotivinkille 3/2012. Täähän syntyi kuin itsestään.

Artisokkapizza eli artisokkapitsa

Pohja:
vapaavalintainen näppituntumainen pitsapohjataikina kuten meillä (kiitos yhdelle Jussille) tai
3 dl vettä
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
3 rkl öljyä
6-7 dl (durum)vehnäjauhoja

Täyte:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa (Muttin hienojakoinen on hyvää!)
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl suolaa
1 prk artisokansydämiä
n. 170 g tuoreita herkkusieniä
2 palloa (á 125 g) mozzarellajuustoa
rucolaa ja hyvää oliiviöljyä

*Valmista pohja. Sekoita kuivahiiva lämpimään veteen (+42), lisää suola, öljy ja puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot. Vaivaa kymmenen minuutin ajan tasaiseksi ja kimmoisaksi. Jätä liinan alle lepäämään.
*Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit siinä. Lisää tomaattipyree, tomaattimurska, timjami ja suola. Anna kiehua hiljakseen sillä aikaa kun teet muut valmistelut.
*Valuta ja halkaise säilötyt artisokansydämet. Puhdista ja viipaloi herkkusienet ohuelti.
*Vaivaa pohjataikinasta ilmakuplat pois, jaa 3-4 osaan ja kaulitse ohuiksi pizzapohjiksi leivinpapereiden päälle.
*Laita uuni kuumenemaan erittäin kuumaksi (250°C-275°C). Valitse kiertoilma alalämmöllä tai tasalämpö.
*Levitä pizzapohjille tomaattikastike, revi sitten niiden päälle yhden pallon edestä mozzarellaa. Jaa artisokat ja sienet pizzoille, revi pinnalle vielä jäljellä oleva mozzarellajuusto.
*Paista pizzat yksi kerrallaan 6-8 minuutin ajan uunin alimmalla tasolla (tai kunnes pohja ei ole vielä palanut mutta pinta jo saanut hieman väriä). (Vahdi leivinpaperia kuin haukka, sille voi käydä hyvin kuumissa lämpötiloissa huonosti. Voit tietty paistella pizzat vaikka folion päällä, jos luonto antaa myöten.)
*Nosta tarjoiltaessa (eli heti) pizzan päälle tuoretta rucolaa ja valuta pintaan vielä hieman oliiviöljyä.

Parasta ennen eli yhden keksitaikinan tarina

Huijaan itseäni luulemaan, etten muka ole makeiden herkkujen ystävä, mutta oikeasti kaikki suklainen ja tahmainen nyt vaan on todella hyvää.

Näiden amerikkalaisten suklaakeksien alkuperäinen ohje on Täydellisestä ohjeesta, olen näköjään kokkaamassa läpi koko kirjan. Eikä kyseessä edelleenkään ole minkään sortin sponsorointi tai mainostus, vaan silkka inspiraatio. Taikinaan käytin fariinisokerin sijaan muscovadosokeria, paahdoin saksanpähkinät pro-vinkin mukaisesti, ja aivan jumalaisen mielettömän törkeän ihanaahan siitä taikinasta tuli. Sitä voisi ehkä tarjoilla sellaisenaan jos vaikka Ruotsin prinsessa Estelle tulis kylään, heti opittuaan syömään ja arvostamaan suklaisia asioita. Söin aika monta lusikallista.























Mutta mutta. Kirjan ohjeistama paistoaika osoittautui liian pitkäksi jo skonssien kohdalla, ja nyt mentiin todella iloisesti metsään samaisen asian kanssa. Ohje neuvoo paistamaan pikkuleipiä 12-14 minuuttia 200°C:ssa "kunnes pinta halkeilee", ja kyllä vaan, pinta oli alkanut hieman halkeilla siinä 12 minuutin kohdalla jolloin nappasin keksit pois uunista. Vaan tumman suklaiset keksit olivat päässeet samassa ajassa jo huomaamatta palamaan, ja sitkeänpehmeänrapean sijaan pikkuleipä oli kova, kärtsännyt ja mureneva.

Onneksi pakastimessa on vinkin mukaisesti pakastettu taikinanpuolikas. Malttaiskohan sen paistaa lyhyemmällä ajalla, vai tuleekohan syötyä sellaisenaan?

Amerikkalaiset suklaapikkuleivät, oma eli kommentoitu versio (taikinaa 15-20 suurehkoon pikkuleipään)

100 g haluamaasi suklaata (alkuperäisessä ohjeessa 200 g suklaata)
70 g saksanpähkinöitä (alkuperäisessä ohjeessa 100 g)
150 g voita
2 dl sokeria
1 1/2 dl (tai 105 g) muscovadosokeria (alkuperäisessä ohjeessa 1 1/2 dl fariinisokeria)
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl hyvää merisuolaa (alkuperäisessä ohjeessa 1/2 tl, mutta olen huomannut että puhdistamatonta merisuolaa riittää melkein aina vähempi määrä)

*Ota voi ja kananmunat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen taikinan valmistusta.
*Paahda kokonaisia saksanpähkinöitä uunissa 150°C:ssa noin 10 minuutin ajan. (Alkuperäinen ohje neuvoi, jotta 25-30 minuuttia, mutta onkohan mulla oikeasti jokin superuuni? Yli kymmenen minuuttia olisi ollut eri huono ratkaisu.)
*Hienonna suklaa ja pähkinät pieneksi rouheeksi terävällä veitsellä leikkuulaudalla.
*Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri ja muscovadosokeri kuohkeaksi vaahdoksi. (Vähänkään kovettunut muscovado kannattaa tätä vaihetta varten rouhia mahdollisimman pieniksi muruiksi, eikä se silti ainakaan minulla täysin sekoittunut, mutta mitäpä siitä. Lisäksi en oikein ymmärrä voin ja sokerin vaahdotusta, tarvitsisin jonkin leipurimestarin näyttämään mulle kädestä pitäen mistä on kyse. Itse saan sähkövatkaimella vain mukavan sekoittunutta ja ehkä jollain tapaa kuohkeaa murutahnaa aikaiseksi. Hyvin tuntui toimivan, ja lisäksi pro-vinkki-osastossakin sanottiin ettei saa vatkata liikaa.)
*Vatkaa joukkoon yksitellen rikotut munat.
*Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa, ja sekoita ne sitten sokeri-voivaahdon joukkoon nopeasti käännellen. Kääntele taikinan sekaan myös suklaa- ja pähkinäpalat.
*Nosta taikina jääkaappiin. (Itse pidin sitä siellä aika pitkään, mutta alkuperäinen ohje neuvoo pitämään ainakin 30 minuuttia. Jääkaapituksen kesto ei liene niin justiinsa, kun kerta osan taikinaa voi pakastaakin raakana, jos hotsittaa.)
*Kuumenna uuni 200°C:seen. Nostele parin ruokalusikallisen kokoisia taikinapalleroita leivinpaperin päälle uunipellille ja paina lusikalla tasaiseksi. Jätä pellille reilusti leviämisvaraa.
*Kypsennä vähemmän kuin 12 minuuttia (6? 8? 10? tai vaikka 11,5 jos uunisi on vähemmän super kuin minun) eli kunnes keksin pinta halkeilee (mutta se ei herranen aika ole vielä palanut eikä läpeensä kova, vaan sisältä ihanan pehmeä ja sitkeä). Anna jäähtyä leivinpaperin päällä.

Chorizo-maissi-kukkakaalipaistos

Alkuvuonna ruokainspiraatio on löytynyt usein kaapista. Uutta kotia on asuttu nyt jokunen kuukausi, ja käynnissä on edelleen sellainen muuton jälkeinen puhdistunut flow, kun säilöön ei ole kertynyt ihan mahdotonta määrää ikuisuustavaraa. On mahdollista kokata jääkaappi ja pakastelokero mahdollisimman tyhjäksi aina ennen kauppareissua. Lisäksi ainakin minä saan ihan mielettömät kiksit siitä, kun keksin vaikkapa parille yksinäiselle jämälasagnelevylle käyttöä.























Kaikenlaiset häröyhdistelmät on satunnaisuudessaan hyviä, mutta eihän niitä nyt blogattua tule. Tämä omituisten osien kerho sen sijaan maistui niin hyvältä, että joskus voisi kirjoittaa ihan uuden kauppalistan sen pohjalta!























Sunnuntaifuusio eli chorizo-maissi-kukkakaalipaistos

n. 15 cm:n paprikachorizo-makkaraa (sellaista noin parin sentin paksuista)
2-3 pientä sipulia
1 porkkana
3-4 rkl paprika-cashewpähkinätahnaa (eli Pirkan Välimeren tahnaa, tai omatekoista paahdettu paprika-cashewhässäkkää)
1 tl harissatahnaa
tilkka vettä
n. 50 g Koskenlaskija-juustoa
1 pss (200g) pakastemaissia
1 pieni kukkakaali
lasagnelevyjä
pari kourallista juustoraastetta

*Leikkaa chorizomakkara niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyt. Levitä viipaleet kylmälle paistinpannulle, kuumenna ja paistele, kunnes viipaleet ovat rapeita muttei kärähtäneitä. Siirrä chorizoviipaleet sivuun odottamaan ja kaada halutessasi ylimääräinen rasva pois.
*Leikkaa sipuli ohuiksi lohkoiksi ja lykkää pannulle keskilämmölle kuullottumaan. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja sekoita joukkoon. Anna paistua välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat läpikuultavia.
*Sekoita joukkoon paprika-cashewtahna, harissatahna, tilkka vettä ja murusteltu Koskenlaskija-juusto. Kun ainekset ovat sekoittuneet tasaisesti, lisää pakastemaissi ja käännä levyn lämpö pois. Sekoita maissi tasisesti mukaan.
*Kiehauta suurehko kattilallinen vettä, ja lisää sitten kiehuvaan veteen lasagnelevyt sekä suupaloiksi paloiteltu kukkakaali. Anna kiehua noin 4-5 minuuttia.
*Voitele lasagnelevyjen ja kukkakaalin kiehuessa uunivuoka.
*Lado uunivuokaan ensin kolmasosa maissiseoksesta, sitten puolet kukkakaaleista, puolet lasagnelevyistä, kolmasosa maissiseoksesta, loput kukkakaalit, loput lasagnelevyt ja loput maissiseoksesta. Ripottele pinnalle runsaasti juustoraastetta.
*Paista uunissa 200-225°C:ssa noin 15-20 minuuttia tai kunnes juusto on saanut pintaansa väriä.

Tee-se-itse-noutokinkki: Hapanimelää possua ja kasviksia

Halusin eräänä arki-iltana lohduttaa nuhaista olemustani hakemalla noutokiinalaista tofusettiä matkalla töistä kotiin. En tiedä mikä kumma voi olla selityksenä, mutta noutoaasialaisruoka tekee aina olon aivan äärimmäisen onnelliseksi. Paras hetki on juuri ennen syömistä, kun se valkoinen muovikassi ja jännittävät rasiat vasta lämmittävät käsiä, eikä vielä tiedä tuleeko kokemuksesta ihan normi vai erityisen hyvä. Tähän ei liity ironiaa, ei sarkasmia, vain silkkaa rakkautta peruseurooppalaistuneeseenkin aasialaiseen pikaruokaan. (Koettakaapa muuten kirjoittaa tai sanoa tuo kolmanneksi viimeinen sanahirviö.)

Veikkaan että noutokinkin hohto säilyy jatkossakin, vaikka tällä kertaa itse syöminen olikin vähän antikliimaksi. Valkosipuliseksi ja chiliseksi luulemani kastike ei ollut kumpaakaan. Ihan maittavaa se oli, ja keksinkin että syy yllättävään mauttomuuteen voisi olla se, että... *rumpujen pärinää* ...olen viime kuukausina oppinut itse loihtimaan peruskinkkiruoan maut esiin kotihellallakin!

Tässä siis resepti hapanimelään possuun, jota olin tehnyt pari päivää aiemmin itse. Salaisuus on ehkä maapähkinä- ja seesamiöljyn käytössä. Toinen salaisuus on siinä, että ketsuppi saa nopean hapanimeläkastikkeen maistumaan hapanimeläkastikkeelta.























Jos joku väittää että olen kiertänyt Aasiaan Amerikan kautta ketsuppipullo kainalossa, niin väittäköön rauhassa. Amerikan suunnalta taitaa se niin-kovin-rakastamani noutomuovipussimeininkikin olla kotoisin...

Jossakin vaiheessa tajusin, että noutokinkin mauttomuus saattoi johtua myös siitä äkillisesti yllättäneestä nuhasta, mutta pyh, itsetehty oli yllättävän hyvää silti!

Hapanimelä possu-kasvispaistos vähän niinku lähikiinalaisittain (3-4 annosta)

1 rkl maapähkinäöljyä
1 rkl seesamiöljyä
2 pientä sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
lohko kaalia
noin 1/2 parsakaali
noin 300 g kypsäksi soijakastikkeen kanssa paistettuja possunsuikaleita
1/2 dl hyvää ketsuppia (Kelpuutan Heinzin tai Felixin. Tällä hetkellä muuten diggaan Felixistä erityisesti, koska se Felix Zengerin tekemä Spotify-mainos on hauska. Heinz taitaa silti löytyä kaapista.)
1-2 rkl soijakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
tuoretta punaista mietoa chiliä hienonnettuna
1/2 dl vettä
suolapähkinöitä

*Kuumenna maapähkinä- ja seesamiöljy pannussa. Lohko sipuli ohuiksi lohkoiksi, suikaloi paprika ja kaali, hienonna valkosipuli. Lisää mainitut kasvikset kuumaan pannuun ja kypsennä kahdella kapustalla koko ajan nostellen noin viiden minuutin ajan niin, että sipulit alkavat olla läpikuultavia ja paprikat ovat pehmenneet.
*Paloittele parsakaali suupaloiksi ja lisää pannuun. Sekoita paistokseen kuumenemaan myös kypsät possusuikaleet (Itselläni kypsät possusuikaleet olivat vielä kylmiä. Kyseessä oli edellisestä possukokkailusta ylijäänyt liha, jonka olin silloin paistanut valmiiksi. Jos käytät raakaa possua, suosittelen kypsentämään sen soijakastikkeen kanssa ensin, laittamaan sivuun ja lisäämään samaan tapaan matkaan tässä vaiheessa.) Sekoita ketsuppi, soijakastike, hunaja, chili ja vesi keskenään, kaada pannuun. Lisää tässä vaiheessa halutessasi mukaan myös kourallinen suolapähkinöitä.
*Laske lämpöä ja anna hautua hiljalleen vielä noin 5-10 minuutin ajan tai kunnes kasvikset ovat haluamasi kypsyisiä ja liha mureaa.


p.s. Jos haudot pakastimessasi isoja luomupossu- tai muita lihapalasia, ja kokonainen sulatettu pala ei meinaa tulla käytetyksi kerralla, vinkkaan tekemään kuten me ja paistamaan osan suikaloidusta lihasta valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Etukäteen paistettu, soijakastikkeella maustettu possu sopi tähän ruokaan kuin nakutettu.

Jauhoja! Sokeria! Höttöä!

Kääretorttu. Mikä unohdettu ihme. Ruokatalouden toinen jäsen oli saanut päähänsä, että jääkaapissa vanhenevan tuoreen ananaksen sekä valmiin kinuskikastikkeen jämät voisi käyttää sellaiseen. Minä innostuin kuin pieni kärpänen ja olin jo pian toisen omaa projektia omimassa ja munasokerivaahtoa vatkaamassa. Tämä ei todellakaan ole mikään kakkublogi, kuten ehkä olette huomanneet, joten onhan se aina juhlaa kun pääsee fiilistelemään, kuinka kuohkeaa sen munasokerivaahdon pitikään olla. (En uskaltanut ottaa vaahdosta kuvaa blogiin, veikkaan että se ei kuiteskaan olis ollut ihan oikeaoppista.)























Lopputuloksesta täytyy vielä päivitellä, siis siinä ihmemielessä, että kuinka nopeasti sitä voikaan tehdä jotakin makeaa ja hyvää ja vielä jollakin kotikutoisella tavalla vieraskelpoista? No näin nopeasti. Olis vienyt kauemmin tehdä reissu lähikauppaan valmistorttujen luo. Valmistortut tosin on muutenkin kaukana ihmeestä, paitsi säilyvyysmielessä.

Ananas-kinuskikääretorttu

Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl vispikermaa
tuoretta ananasta hienoksi pilkottuna (tai 1 tlk ananasmurskaa)
noin 1 dl kinuskikastiketta

*Mittaa jauhot ja leivinjauhe kulhoon, sekoita. Riko munat toiseen kulhoon, mittaa joukkoon sokeri. Vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti käännellen.
*Paista uunin keskiosassa leivinpaperoidulla uunipannulla 225°C:ssa noin 7-9 minuutin ajan. Kumoa kypsä kääretorttulevy toiselle leivinpaperille, jonka päälle on ripoteltu hieman korppujauhoja tai sokeria. Anna jäähtyä, ja irrota sitten varovasti päällimmäinen leivinpaperi.
*Vaahdota vispikerma. Levitä jäähtyneelle kääretorttulevylle ananas, kermavaahto ja valuta sitten ohuena norona kinuskikastiketta sinne tänne.
*Kääri torttu tiiviiksi paketiksi leivinpaperin avulla. Tarjoile heti tai anna vetäytyä jääkaapissa.























Leipomisen makuun päässeenä tein seuraavan aamun aamupalaksi skonsseja. Idea tuli Kokit ja potit -blogista, samalla asialla oli muuten myös Kädenvääntöä, ja jäljet johtivat tietysti taas siihen täällä-jo-kovin-toisteltuun Rüsterin Suvin Täydelliseen ohjeeseen. Minä lisäsin vehnäjauhojen sekaan tattarijauhojen jämät, joten omani olivat Hannelen ja Pinjan versioita huomattavasti lättänämpiä. Kirjan vinkkaama kokojyväsinappi sen sijaan sopi suolaisiin skonsseihin todella hyvin. Alla olevassa skonssiohje on siis oma sovellukseni, joka lopulta ei ole enää ihan alkuperäisen kanssa ihan samanlainen.

Sinappi-tattariskonssit (4-5 kpl)

1/2 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
pieni ripaus suolaa
25 g voita
1 dl piimää
1/2 rkl kokojyvä-dijonsinappia
(voiteluun maitoa ja/tai keltuaista)

*Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. (Jaan vinkin kirjan pro-vinkki-osastolta: jos viilennät kätesi kylmään veteen kastelemalla ja kuivaamalla, ei voi sula nypittäessä niin helposti.) Kaada joukkoon kylmä piimä, lisää sinappi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
*Kaavi taikina jauhotetulle alustalle. Taputtele noin 3 cm:n paksuiseksi levyksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla, esimerkiksi ohutreunaisella juomalasilla leivonnaisia leivinpaperoidulle uunipellille. (Voitele skonssit halutessasi maidolla ja/tai keltuaisella.)
*Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 10-12 minuutin ajan tai kunnes skonssit ovat kypsiä.
*Nauti skonssit heti paistamisen jälkeen, ne eivät säily tuoreen oloisina pitkään. Sinappimaustettujen skonssien seuraan sopii esimerkiksi juusto ja hyvä palvikinkku.