maanantaina, maaliskuuta 05, 2012

Parasta ennen eli yhden keksitaikinan tarina

Huijaan itseäni luulemaan, etten muka ole makeiden herkkujen ystävä, mutta oikeasti kaikki suklainen ja tahmainen nyt vaan on todella hyvää.

Näiden amerikkalaisten suklaakeksien alkuperäinen ohje on Täydellisestä ohjeesta, olen näköjään kokkaamassa läpi koko kirjan. Eikä kyseessä edelleenkään ole minkään sortin sponsorointi tai mainostus, vaan silkka inspiraatio. Taikinaan käytin fariinisokerin sijaan muscovadosokeria, paahdoin saksanpähkinät pro-vinkin mukaisesti, ja aivan jumalaisen mielettömän törkeän ihanaahan siitä taikinasta tuli. Sitä voisi ehkä tarjoilla sellaisenaan jos vaikka Ruotsin prinsessa Estelle tulis kylään, heti opittuaan syömään ja arvostamaan suklaisia asioita. Söin aika monta lusikallista.























Mutta mutta. Kirjan ohjeistama paistoaika osoittautui liian pitkäksi jo skonssien kohdalla, ja nyt mentiin todella iloisesti metsään samaisen asian kanssa. Ohje neuvoo paistamaan pikkuleipiä 12-14 minuuttia 200°C:ssa "kunnes pinta halkeilee", ja kyllä vaan, pinta oli alkanut hieman halkeilla siinä 12 minuutin kohdalla jolloin nappasin keksit pois uunista. Vaan tumman suklaiset keksit olivat päässeet samassa ajassa jo huomaamatta palamaan, ja sitkeänpehmeänrapean sijaan pikkuleipä oli kova, kärtsännyt ja mureneva.

Onneksi pakastimessa on vinkin mukaisesti pakastettu taikinanpuolikas. Malttaiskohan sen paistaa lyhyemmällä ajalla, vai tuleekohan syötyä sellaisenaan?

Amerikkalaiset suklaapikkuleivät, oma eli kommentoitu versio (taikinaa 15-20 suurehkoon pikkuleipään)

100 g haluamaasi suklaata (alkuperäisessä ohjeessa 200 g suklaata)
70 g saksanpähkinöitä (alkuperäisessä ohjeessa 100 g)
150 g voita
2 dl sokeria
1 1/2 dl (tai 105 g) muscovadosokeria (alkuperäisessä ohjeessa 1 1/2 dl fariinisokeria)
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl hyvää merisuolaa (alkuperäisessä ohjeessa 1/2 tl, mutta olen huomannut että puhdistamatonta merisuolaa riittää melkein aina vähempi määrä)

*Ota voi ja kananmunat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen taikinan valmistusta.
*Paahda kokonaisia saksanpähkinöitä uunissa 150°C:ssa noin 10 minuutin ajan. (Alkuperäinen ohje neuvoi, jotta 25-30 minuuttia, mutta onkohan mulla oikeasti jokin superuuni? Yli kymmenen minuuttia olisi ollut eri huono ratkaisu.)
*Hienonna suklaa ja pähkinät pieneksi rouheeksi terävällä veitsellä leikkuulaudalla.
*Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri ja muscovadosokeri kuohkeaksi vaahdoksi. (Vähänkään kovettunut muscovado kannattaa tätä vaihetta varten rouhia mahdollisimman pieniksi muruiksi, eikä se silti ainakaan minulla täysin sekoittunut, mutta mitäpä siitä. Lisäksi en oikein ymmärrä voin ja sokerin vaahdotusta, tarvitsisin jonkin leipurimestarin näyttämään mulle kädestä pitäen mistä on kyse. Itse saan sähkövatkaimella vain mukavan sekoittunutta ja ehkä jollain tapaa kuohkeaa murutahnaa aikaiseksi. Hyvin tuntui toimivan, ja lisäksi pro-vinkki-osastossakin sanottiin ettei saa vatkata liikaa.)
*Vatkaa joukkoon yksitellen rikotut munat.
*Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa, ja sekoita ne sitten sokeri-voivaahdon joukkoon nopeasti käännellen. Kääntele taikinan sekaan myös suklaa- ja pähkinäpalat.
*Nosta taikina jääkaappiin. (Itse pidin sitä siellä aika pitkään, mutta alkuperäinen ohje neuvoo pitämään ainakin 30 minuuttia. Jääkaapituksen kesto ei liene niin justiinsa, kun kerta osan taikinaa voi pakastaakin raakana, jos hotsittaa.)
*Kuumenna uuni 200°C:seen. Nostele parin ruokalusikallisen kokoisia taikinapalleroita leivinpaperin päälle uunipellille ja paina lusikalla tasaiseksi. Jätä pellille reilusti leviämisvaraa.
*Kypsennä vähemmän kuin 12 minuuttia (6? 8? 10? tai vaikka 11,5 jos uunisi on vähemmän super kuin minun) eli kunnes keksin pinta halkeilee (mutta se ei herranen aika ole vielä palanut eikä läpeensä kova, vaan sisältä ihanan pehmeä ja sitkeä). Anna jäähtyä leivinpaperin päällä.

3 kommenttia:

Janna kirjoitti...

Mulla on käynyt tommosten cookie-hommeleiden kanssa samalla tavalla. Paloivat hetkessä, vaikka tein ohjeen mukaan. Eikö tässä maailmassa voi luottaa mihinkään? Virheestä oppineena olen siitä lähtien jättänyt keksit mielummin vähän raaoiksi, kun kerta ovat taikinana niin hyviä.

Tee siitä lopputaikinasta ben&jerry's -jätskiä! Heittele jätskin sekaan taikinaklönttejä ja pakasta! Mun on pitänyt tehdä mut en oo saanut aikaseksi! Jytis tais tehdä joulun alla piparitaikinalla vastaavaa!

Kaarina kirjoitti...

Onko sulla uunilämpömittaria hankittuna erillään? Mun ûbervanhassa kaasu-uunissa on tosi kätevä 1-8-asteikko eli 120-270 astetta ja kesti noin kaksi vuotta tajuta, että 4-5 välillä on noin 175-190 astetta. Keskitasolla, ilman peltiä siis... Lämpömittarin osto helpotti elämää hieman mutta senkin sijoituspaikka kaasun kanssa on selkeesti taas uutta arpapeliä. Suosittelen! :)

Anna kirjoitti...

Janna: Kiitos vertaistuesta! Hmm, voiskohan se suuri sokerin määrä sitten aiheuttaa sen, että kun keksi alkaa palaa, niin se tekee sen todella nopeasti? No, kaippa tää vaati tän yhden erehdyskerran että seuraavilla kerroilla osaa sit paremmin :)

Ja Ben & Jerry's muuten kävi jotenkin ohimennen mielessä sitä taikinaa nappaillessa!

Kaarina: Meillä on nykyään tavallistakin tavallisempi, luultavasti tältä vuosituhannelta oleva sähköuuni, standardilevyinenkin toisin kuin ennen, joten siksi en varmaan oo aatellut paistomittarin käyttöä leivonnassa. Mutta sellainen on muita tarpeita varten hankinnassa, ja nyt kun sanoit, niin voisihan sitä tuohonkin tarkoitukseen käyttää, kiitos vinkistä! Voihan tosiaan olla, että jostakin syystä tuo vetää aina kovempaan lämpötilaan kuin mitä mittari näyttää.