Jäätelökesää odotellessa

Onnekas bloggaaja saattaa löytää itsensä kiinnostavista paikoista, ruoka-asioiden parista, kuinkas muutenkaan. Kuvan trooppista tunnelmaa aistittiin tämän päivän jäätelömaistiaisissa, joista enemmän postauksen lopussa, mutta ensin palaan viime viikon messufiiliksiin.
























Gastro-messuilla ammattilaisruokamaailman uutuudet olivat laajasti edustettuina. Ennen kaikkea olin paikalla kahvimielessä erään parhaillaan kehkeytyvän projektin tiimoilta, mutta toki haistelin ja maistelin tietoa ja ajatuksia kaikesta mahdollisesta muustakin.























Ajatuksia messuhallissa vaeltelu herättikin. Niin paljon kuin me antaumukselliset harrastajat blogimedioissamme intoilemmekin puhtaan, hitaan ja yksinkertaisen ruoan trendikkäästä noususta, tuntuu ravintola- ja catering-ala usein edelleen etsivän yhä nopeampia, helpompia ja valmiimpia ratkaisuja. Pohdittavaksi jää, onko kyse siitä, mitä kuluttajille halutaan tarjota vai mitä kuluttajat haluavat ostaa.

Silkan nautinnollisia suupalalojakin toki tuli koettua, ja erityisesti pienten valmistajien tuotteiden aidot maut erottuivat edukseen. Esimerkiksi välimerellisiin herkkuihin erikoistuneen Gavrielidesin tuotteet, joita ruokakaupoistakin saa, ihastuttivat. Alla olevassa kuvassa puolestaan on maistiaisannos Caminiton piparkakku- ja roquefort-jäätelöitä, nam! Messuilla esiteltyihiin uutuustuotteisiin tutustuessa saattoi kerta toisensa jälkeen todeta, että käsin tekeminen maistuu ihan oikeasti, kuluttajalle asti.
























Ja jäätelöistä puheenollen, GB Glace siis esitteli uutuusjäätelöitään makeannälkäisille ruokaihmisille tänään eksoottisissa kesätunnelmissa. Tuttuihin tuoteperheisiin on tulossa lähikuukausina paljon uusia jäseniä. Hedelmäinen ananas sekä sen aito maku ja väri edustivat mehujäässä, joka taisi hurmata minut ihan vain yksinkertaisella ja raikkaalla maullaan. Valikoimasta löytyy myös muun muassa maukkaan kinuskinen kermajäätelöpuikko, jonka suklaista pintaa koristaa kullanvärinen kuorrute. Tämän mieleenpainuvan tuotteen nimikin on muuten kuvaavasti Magnum Gold?! - kullanhohtoisia hellepäiviä siis odotellessa!























Jäätelö sopi muuten tähän päivään vallan mainiosti, ainakin Helsingin kaduilla aurinko paistoi niin että kesä tuntuu olevan jo melkein nurkan takana!

Pähkinä+selleri+leipäjuusto

Ensin sitä hehkutti Ketsuppila, sitten Herkun ja koukun Jytis jalosti sitä ja sitten se saapui minun keittiööni. Rouskuvaa, pehmeää, suolaista, makeaa ja aika terveellistäkin vielä, toimii! Omassa salaatissani rouskis-rouskista lisäsi entisestään salaattipedin vaihto ohuisiin punakaalisuikaleisiin. Unohdin tuoreet herkkusienet, jotka olisivat toimineet salaatin seassa varmasti hyvin, mutta ilmankin pärjättiin mainiosti. Tässäpä siis jälleen uusi versio.























Leipäjuusto-selleri-cashew-melonisalaatti

varsiselleriä ohueksi viipaloituna
leipäjuustoa kuutioina
suolattuja, savustettuja cashewpähkinöitä tai maustamattomia vastaavia
hunajamelonia kuutioina
salaattipohjaksi salaattia tai kaaliraastetta

*Sekoita, nauti öljyn ja/tai viinietikan kanssa tai ilman makusi mukaan.

Rasvaisen maukas kohtuu-chorizo kikherneiden seurassa

Kuvassa on Hakaniemen hallista ostettua herkullista, pientä ja tiivistä chorizoa, jonka käyttöön sain inspiksen Voisilmäpeliä-blogin viimeaikaisista postauksista aiheen tiimoilta.























Chorizo ja ruoka, jota siitä valmistin ovat muuten malliesimerkkejä aiheesta, josta Eeva samaisessa blogissa juuri ansiokkaasti kirjoitti: viimeaikaisen rasvaverokeskustelun älyttömyydestä. Lukekaa teksti! Omat ajatukseni kulkevat erittäin, erittäin samoja ratoja. Aidon chorizon rasva- ja suolaprosentit kohoavat varmasti korkeuksiin, mutta se tuo jo pieninä määrinä paljon aitoa makua ruokaan. Sama logiikka toimii aika monen muunkin ruoka-aineen kohdalla silloin kun rinnakkain on alkuperäinen, täysrasvainen versio ja kevyttuotteeksi erilaisten täyteaineiden avulla kehitelty serkku. Ensimmäinen suo maun anteliaammin, ja kohtuudessa pysyy mielihyvin.

Chorizo-kikhernekuskusin ainesosalistan löysin jostakin vuosia vanhasta Koti&Keittiö -lehdestä. Tykkään itse tällaisista kuivista, jopa jauhoisen tuntuisista ruoista, mutta mikäli jo kuskusin kuivakkuus mietityttää, voi murenevaiset kikherneet halutessaan toki vaihtaa vaikkapa marinoituun tofuun tai herkkusieniin.























Chorizo-kikhernekuskus (3-4 annosta)
2 punasipulia
100 g maukasta, mausteista, kuivattua chorizo-makkaraa
tilkka öljyä
n. 2 dl keitettyjä/käyttövalmiita kikherneitä
2,5 dl kuskusia
2,5 dl kiehuvaa vettä
(suolaa)

*Paloittele punasipulit silppua karkeammiksi paloiksi. Viipaloi makkarat ohuelti. Kuullota sipuleita pannulla keskilämmöllä, lisää pannuun samalla myös makkaraviipaleet antamaan makua.
*Kun sipulit ovat muuttuneet hieman läpikuultaviksi, sekoita joukkoon kikherneet ja kuskussuurimot. Kaada sitten saman tien pannulle kiehuva vesi, sekoita, aseta pannun päälle kansi ja ota se syrjään levyltä. Anna kuskus-suurimoiden turvota pakkauksen ohjeen mukaisen ajan, esimerkiksi n. 5 minuuttia.
*Maista, mausta tarvittaessa suolalla.

Savulohi- ja kasvistäytteiset ohukaiset

No syntyihän sitä blogattavaa viimein! Jonkin-muun-kuin-kotiruokatop5-listan-ikikärkisuosikkien keksiminen vaati hartaan mietintähetken sunnuntaijaffan ääressä. Harras mietintähetki puolestaan vaati tulla käsille viimeistään silloin kun kanssakokkaaja ehdotti, että tänään syötäisiin "vaikka texmexiä", tietämättä mitä juuri tuli sanoneeksi... :D Samaisesta suunnasta lähti sitten mainio idea lettujen paistoon, ja pitkäaikainen kaipuuni savulohen ja piparjuuren pariin täydensi ruokavision täytetyiksi letuiksi.























Näitä olikin ollut tarkoitus tehdä jo pidemmän aikaa. (Ehkä 90-luvulta asti...?) Jotenkin ajatus on oudoksuttanut: miksi uunittaa letut, kun ne voi syödä sellaisenaankin? Vuokakierros teki kuitenkin letuista täytteineen kokonaisuuden, jossa maut olivat tasapainoiset ja täyteläiset. Ihan eri juttu kuin syödä letut ja täyte sellaisenaan! Juustokuorrutuskaan ei ole pahitteeksi, kuten hyvin tiedetään.

Täytetyt ohukaiset (neljä lettukääröä, täytteiden määrästä riippuen 2-4:lle)

Letut:
5 dl maitoa
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ohrajauhoja
1/2 tl suolaa
voita paistamiseen

*Vatkaa kulhossa sekaisin 2,5 dl maitoa, munat, jauhot ja suola. Lisää sitten loppu maito. (Mikäli vatkaat sekaan kaiken maidon kerralla, jää taikinaan helpommin jauhopaakkuja.)
*Anna taikinan turvota n. 15-30 minuuttia.
*Paista taikinasta suurella pannulla ohukaisia. Niitä tulisi syntyä 4-5.























Savulohitäyte:
300 g lämminsavulohta
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 tl piparjuuritahnaa

*Hienonna lämminsavulohi haarukalla kulhossa. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja piparjuuritahna.























Kasvistäyte:
2-3 sipulia
1 punainen paprika
7-8 jumboherkkusientä
tilkka öljyä
1 tl paprikajauhetta
pieni ripaus chiliä
1-2 tl vaaleaa balsamico-etikkaa
2 tl soijakastiketta
3 rkl maustamatonta tuorejuustoa

*Paloittele sipuli ja paprika, puolita ja viipaloi herkkusienet. Kuullota pannussa öljytilkassa ensin sipulia ja paprikaa muutaman minuutin ajan, kääntele sitten joukkoon herkkusieniviipaleet ja jatka kypsentämistä hetken aikaa. Tarkoitus on, että sienet eivät ehtisi täysin menettää napakkuuttaan.
*Mausta paprikajauheella, chiliripauksella, etikalla, ja soijakastikkeella. Sekoita joukkoon tuorejuusto.























Lisäksi:
juustoraastetta

*Levitä ohukaisille joko savulohi- tai kasvistäytettä tai molempia. Rullaa ohukaiset ja aseta ne vierekkäin voideltuun vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Anna vuoan olla uunin ylätasossa 225°C:n lämmössä, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Uunitusaika riippuu muun muassa uunistasi ja käyttämästäsi juustosta, mutta se liikkuu jossakin 10-15 minuutin tienoilla.

Sitruunainen tonnikalapiiras

Olen viime päivinä ihmetellyt ihan oman itseni kanssa sellaista ihmeellistä asiaa, että blogattavaa ei vaan ole ollut. Siis vaikka että blogi sinänsä kutsuisikin, niin jääkaappi ja makunystyrät kutsuvat tekemään kaikkea tavallistakin tavallisempaa tai jo blogattua: lasagnea, porkkanasoppaa, pizzaa, tonnikalapastaa, leipäkoneleipää, bulgur-paellaa, lisää tonnikalapastaa...

...ja niinpä tämän piirakan ohjekin muina muunnelmina löytyy jo blogista. Yritin sentään tehdä täytteen jostain muusta kun tonnikalasta, siitakesienistä nääs, mutta kun mokomat olivat lähikaupasta loppu niin oli tyytyminen tuohon viime kuukausien outolempeen. Reilu sitruunan käyttö raikasti kokonaisuuden, joten lopputulos oli aika hyvä! Haastan teidät paremmilla lähikaupoilla varustetut kuitenkin kokeilemaan täytettä kombolla purjo+siitakesieni+vuohenjuusto. Niin vahvasti se oli mielessäin.























Sitruunainen tonnikalapiiras

Pohja:
100 g voita
2 1/2 dl jauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kylmää vettä

Täyte:
1 purjo puhdistettuna ja hienonnettuna
tilkka öljyä
1 tlk tonnikalaa
2 dl ruokakermaa / ranskankermaa
3 kananmunaa
2-3 rkl sitruunamehua
mustapippuria ja merisuolaa myllystä
pehmeää vuohenjuustoa (n. 100 g)
(sitruunaviipaleita)

*Nypi taikinan ainekset kulhossa sekaisin, taputtele voideltuun vuokaan ja anna vuoan levätä kylmässä sillä välin kun valmistat täytteen.
*Käytä purjosilppua kuumassa öljyssä pannulla sen verran, että purjo juuri ja juuri pehmenee mutta pysyy vielä raikkaana.
*Sekoita kulhossa purjo, tonnikala, kerma. kananmunat, sitruunamehu ja mausteet. Kaada seos piiraspohjalle.
*Murusta pinnalle pehmeää vuohenjuustoa, asettele halutessasi päälle vielä sitruunaviipaleita. Paista 200°C:ssa uunin keskitasossa noin 30-40 minuuttia.

p.s. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä postaus kertoo pelottavissa määrin siitä, että elän tällä hetkellä 90-luvulla? Leipäkone, paellaa ja tonnikalaa x 3? Bloggaanko seuraavaksi tex-mex-illan?!

Paluu tulevaisuuteen eli leipäkone lainassa

Kävi niin, että olin kaupassa leipää ja maitoa -tyyppisellä reissulla. Maitohyllyn tarjonta oli tavanomaisen ok, mutta leipäosasto sai masentuneeseen mielentilaan. Kaikki tuore ja yksinkertainen oli laareista loppu, jäljellä vain muovipussitettujen kestoleipien kiskurihintainen rivi.
























Tuota erästä päivää seurasi päivä, jolloin säännöllisesti esiintyvät leipäkonefantasiani pääsivät jälleen valloilleen. Syy-seuraussuhde lienee tällä kertaa selkeä. Tästä episodista reipastuneena ehdotin, josko voisimme hakea lainaan tuollaisen lähipiiristä löytyvän 90-luvun aarteen.

Ja niin kävi. Nimitän konetta erään kaikkien hyvin tunteman fiktiivisen hahmon mukaan Jaana Järvenheimo-Metsolaksi. Leipäkoneeseen liittyy valtavasti turhakelegendoja ja ennakkoluuloja, varmasti suurelta osin ihan syystä sillä onhan simppelimpää ja varmasti energiataloudellisempaakin ostaa kaupasta valmis tuote. Itse olen kuitenkin tykästynyt laina-Jaanaan valtavasti. Ajatus lisäaineettomasta leivästä, johon voi lykätä melkein mitä vain ja joka valmistuu vain aineet kippoon kaatamalla ja nappia painamalla on aika kiva, ja kun lopputulos on ihan oikeasti rakenteeltaan hyvää ja maukasta leipää, bileet vain paranee.
























Mitä siihen energiataloudellisuuteen tulee: laskutoimitusteni mukaan yhden leivän osalta energiankulutus osuisi suunnilleen välille 1300-1500 W. Joku watteja paremmin tunteva osaa sanoa onko se paljon vai kohtuullista, esimerkiksi kotiuuniin verrattuna siis. Silkkaa luksustahan tämä on joka tapauksessa, joten uuden laitteen ostamista harkitsisin todella tarkoin. Oma innostuksenikin saattaa olla varsin kausiluonteista sorttia. Haluaisin kuitenkin rohkaista kaikkia teitä, joilla tuliterä leipäkone omassa tai tuttavan varastossa majailee, antamaan laitteelle mahdollisuuden!
























Tähän mennessä Metsolan Jaana on valmistanut meille seesaminsiemenleipää (2 1/2 dl vettä, 2 rkl öljyä, 1 tl suolaa, 1 rkl sokeria, 1 dl seesaminsiemeniä, 5 1/2 dl jauhoja, 1 1/2 tl hiivaa), porkkana-jogurttileipää (1 dl jogurttia, 1 1/2 dl vettä, 2 rkl öljyä, 1 tl suolaa, 1 rkl siirappia, 1 1/2 dl porkkanaraastetta, 4 1/2 dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisjauhoja, 1 1/2 tl hiivaa) sekä omaa tähänastista lemppariani pesto-pähkinäleipää (2 1/2 dl vettä, 1/2 dl pestoa, 1 rkl öljyä, 1/2 tl suolaa, 1 1/2 rkl sokeria, 4 1/2 dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisjauhoja, 1 1/2 tl kuivahiivaa, 1 dl cashewpähkinärouhetta). Perusohjeet ainemäärineen löytyvät kunkin koneen käyttöohjeista, soveltaminen onnistuu maalaisjärjellä, kunhan tietyistä perusmuuttujista pitää suunnilleen kiinni. Ja leivän valmistusohjehan on varsin yksinkertainen: mittaa ainekset koneen astiaan tarkasti, valitse ohjelma ja napsauta kone käyntiin, odota kunnes leipä on valmis. Jaana M. antaa odottaa itseään neljän tunnin ajan.
























Odotan kuumaa leipäkonedebattia, sillä oikeastaan olen tämän kokeilun jälkeen aika ihmeissäni, miksei terveysintoinen, tuoreutta ja raaka-aineiden variointia arvostava porukka enemmän tykkäile näistä retrohelmistä.

Kreikkalaiset lihapullat ja tzatziki

Ilahduttava löytö, kilon ämpäri partaäijäjogurtin luomuversiota, inspiroi tämän aterian tekoon. Olivat nääs printanneet houkuttelevan tzatzikiohjeen purkin kanteen. Inspiroiva oli myös Kreikan-matkan tuliaisina jo jonkin aikaa sitten saatu maustesekoituspussi, joka jo etiketissään huuteli lihaa seurakseen.
























Kreikkalaishenkiset lihapullat (n. 20 kpl)

1/2 dl korppujauhoja
1/2 dl jogurttia
1/2 dl vettä
1 tl kuivattua basilikaa
1-2 rkl kreikkalaista mausteseosta: chiliä, kardemummaa, korianteria, juustokuminaa, katajanmarjaa
hyppysellinen merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 muna
100 g fetajuustoa murusteltuna
400 g jauhelihaa

*Mittaa kulhoon korppujauhot, jogurtti ja vesi. Anna turvota muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon mausteet. Lisää sitten muna, murusteltu fetajuusto ja jauheliha. Vaivaa seos tasaiseksi. *Pyörittele seoksesta pienehköjä lihapullia. Paista leivinpaperoidulla uunipellillä uunin keskitasossa 225°C:ssa n. 15 minuutin ajan.
























Tzatziki

1/2 kurkku raastettuna
2 dl paksua jogurttia
ripaus suolaa
valkosipulinkynsiä (ohjeessa 1, laitoin 3)
ripaus mustapippuria
1 tl viinietikkaa
1 tl oliiviöljyä

*Raasta kurkku. Kaada raasteesta irtoava vesi pois. Sekoita kurkkuraasteen joukkoon jogurtti ja suola. (Ohjeessa kehotetaan sekoittamaan aluksi raaste, jogurtti ja suola keskenään ja valuttamaan seosta jonkin aikaa. Tzatzikista tulee silloin paksumpaa. En tehnyt näin, ajattelin että löysäkin toimii arkioloissa hyvin ja enemmän on aina enemmän :D)
*Hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita ne ja loput ainekset kurkku-jogurttiseoksen joukkoon. Anna vetäytyä hetken aikaa, nauti.

Soijasuikaleet pannun kautta

Tämä ruskeansävyinen annos soijasuikaleista, tuosta vegemaailman makkarasta, ja kuskusista valmistui eilen lounaaksi, kun opiskeluhommien kotinäpyttelyn lomaan piti saada apetta. Kuva muistuttaa siitä tosiasiasta, että yksiväriseen ruokaan kannattaa liittää värikäs kattaus. Ilostuttaa ruokaa kuvaavaa, mutta myös akuutista vihannesvalikoiman puutteesta kärsivää. Vastaavien vitamiinien saantia en takaa :D...























Paistetut soijasuikaleet (yhdelle, esim. kuskusin seuraan)

kourallinen soijasuikaleita
kiehuvaa vettä, yrttisuolaa (tai liemikuution pala, mikäli mielit käyttää sellaista), chilirouhetta
1 pieni sipuli
nokare voita tai tilkka öljyä
1 tl soijakastiketta
2 tl hoisin-kastiketta tai muuta vastaavaa makeansuolaista maustekastiketta
1-2 tl riisiviinietikkaa tai muuta etikkaa

*Annostele soijasuikaleet syvälle lautaselle. Ripottele niiden pintaan reilusti yrttisuolaa (tai murustele liemikuutiota) ja makusi mukaan chilirouhetta. Kaada päälle kiehautettua vettä niin, että suikaleet juuri ja juuri peittyvät. Aseta toinen lautanen kanneksi ja anna suikaleiden turvota. Kaada sitten ylimääräinen vesi pois.
*Kuumenna pannulla voita tai öljyä. Hienonna sipuli, lisää se pannulle. Lisää hetken päästä myös soijasuikaleet. Paista kuumalla lämmöllä noin minuutin-parin ajan niin, että suikaleet saavat hieman väriä. Laske lämpö sitten miedommaksi, lisää soijakastike, hoisin-kastike ja riisiviinietikka ja jatka suikaleiden ja sipulin kypsentelyä vielä n. 5-7 minuutin ajan.
*Sekoita soijasuikaleet esimerkiksi kuskusin joukkoon. Voit toki myös valmistaa soijasuikaleiden ympärille kastikkeen ja nauttia vaikkapa perunoiden kera.

Pastasalaatti. Mahtava pastasalaatti.

Uusin RuokaPirkka -lehti tarjosi kiitettävän paljon materiaalia "selaa ja valkkaa tuolta niin mä kokkaan meille" -tyyppiseen arkiruoanlaittoon. (Olen unelma-asiakas, veikkaan että markkinointigurut ovat suunnitelleet välineensä toimivan juuri noin.) Valkatuksi tuli värikäs pastasalaatti.























Ohjeessa pääprotskuna edusti broileri, joka omissa näpeissä muuttui seesaminsiemenillä ja korppujauhoilla paneroiduksi tofuksi. Toinen raaka-ainevaihdos liittyy aiheeseen, jota Marikin sivusi juuri postauksessaan. Kausiajatteluun näet. Kirsikkatomaatit nappasin mukaan ohjeen mukaan, mutta kurkun kohdalla valinnanvaikeus kasvoi liian suureksi. Kasvihuone-megaenergia-suomalainen vai kasvihuone-kuljetuspäästö-espanjalainen, tiiättehän te. Totesin, että koska en ole kurkkua tarvinnut moneen kuukauteen, tuskin tarvitsen sitä nytkään ja keksin että salaatissa sen korvaa suuri lempparini ... tadaa ... suomalainen kyssäkaali! Korvaus oli niin onnistunut, että haastan jokaisen lukijani jatkossa vaihtamaan talviset kurkkunsa salaateissa kyssäkaaliin.

Olennainen pähkinäkuoren sisus nyt on kuitenkin se, että tämä salaattiateria maistui todella hyvältä. Joskus pastasalaatin ohjeessa vain on osaset kohdillaan. Suolaista ja makeaa, rouskuvaa ja pehmeää. Tehkäätten tekin!

Pastasalaatti (4-6 annosta)

Balsamico-siirappi:
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1/2 dl sokeria

Salaatti:
250 g pastaa (esim. makaronia tai farfallea)
1 pieni punasipuli
n. 1 dl salaattijuustokuutioita (öljyyn säilöttyjä)
2 pientä kyssäkaalia
1 rs kirsikkatomaatteja
1/2 dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
1 avokado
1 ruukullinen rucolaa

Paneroitu tofu:
1 pkt tofua (Alpro)
1 muna
1-2 tl soijakastiketta
1/2 dl korppujauhoja
1/2 dl seesaminsiemeniä
pippuria
tilkka öljyä

*Valmista balsamicosiirappi. Sekoita kattilassa balsamiviinietikka ja sokeri. Anna kiehahtaa ja jäähdytä.
*Keitä salaattia varten pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta siivilässä ja huuhtele kylmällä vedellä.
*Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kulhossa sipuliviipaleet sekä salaattijuustokuutiot niin, että juustojen pinnalla oleva öljy tarttuu sipuliviipaleidenkin pintaan. (Näin sipulien pahin kitkeryys taittuu.)
*Kuori kyssäkaalit ja paloittele ne pieniksi suupaloiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Halkaise avokado, poista kivi ja irrota hedelmäliha kuoresta lusikan avulla, paloittele hedelmäliha.
*Sekoita kaikki salaatin ainekset keskenään kulhossa.
*Leikkaa tofu pitkittäin noin 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Riko yhdelle lautaselle muna ja sekoita siihen soijakastike. Sekoita toiselle lautaselle keskenään korppujauhot, seesaminsiemenet ja pippuri. Halutessasi voit maustaa jauhoseosta enemmänkin. Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Kasta tofuviipaleet ensin muna- ja sitten korppujauhoseokseen. Paista keskilämmöllä kumpaakin siivun puolta noin 3-5 min.
*Tarjoile salaatti tofun ja balsamicosiirapin kanssa.

p.s. Kuvasta krediitit ruokapöydän toiselle puolelle!

Smetana-hunajavoileivät

Smetanan Ystävät r:tön y suosittelee smetanan ystäville, niille joiden jääkaapista smetana ei ota loppuakseen sekä kaikille hyvistä mauista nauttiville:
























Smetana-hunajavoileivät

ruisleipää
smetanaa
juoksevaa hunajaa
merisuolaa ja mustapippuria myllystä

*Lämmitä ruisleipäviipaleita esimerkiksi leivänpaahtimessa.
*Levitä leipäviipaleille reilu kerros smetanaa. Valuta päälle juoksevaa hunajaa, rouhi vielä pinnalle hieman suolaa sekä pippuria.